Mariel Pietarinen: Auringonsäteisiin kadonnut

 

 

 

 

Mariel Pietarinen - Auringonsäteisiin kadonnut

 

Teksti © Mariel Pietarinen ja Kvaliti 2017
Kustantaja: KVALITI
Kansikuva © Laura Kunnas 2017
ISBN: 978-952-7202-23-4
Kustantajan kotisivut: www.kvaliti.com
Sivumäärä 

 

117 

 

 

Suositun, tuhansia seuraajia Instagram-fanisivuilleen (@kavionjalkiasydamessa) keränneen Kavionjälkiä sydämessä -kirjasarjan 5. osa.Iloinen kavioiden kapse raikaa Lomasaarella ensimmäistä kertaa 65 vuoden jälkeen. Hevosleiri pyörähtää käyntiin, ja ilma on täynnä kesän ja hevosten huumaa. Jokin kuitenkin hiertää Lindan ja Joonatanin välejä, ja tuntematon pikkutyttö alkaa yhtäkkiä pyöriä kuin takiainen Lindan ympärillä. Linda piiloutuu Marianin salaiseen huoneeseen ja tarttuu pitkästä aikaa tämän vanhaan päiväkirjaan. Kellastuneet sivut tempaisevat Lindan mukaansa, ja pian niskaan hiipii tuttu, kihelmöivä tunne…Mariel Pietarinen on Suomen Nuorisokirjailijat ry:n jäsen vuodesta 2015. 

Nautinnollinen lukukokemus! Menneisyyden ja kavion kopsuttelun kuulee kirjan sivuilta ja päiväkirjan vanha paperi kahisee. 

Jännää on ja aikamatkaillaan vuosikymmenten taakse ja sieltä tähänkin hetkeen. 

En oo koskaan ratsastusleirillä ollut, vaikka oonkin ratsastanut vuosia. Tai siis mun kohdalla kyse oli ratsastusterapiasta. Se on hyvää ja hyödyllistä! Nykyhetkessä luultavasti yhä käytän siinä saatua oppia kehon hallinnasta. Esim. Jos jostain syystä kaadun niin osaan tehä sen niin, ettei koko kroppa hajoa. 

Eksyin sivupoluille, mutta kirjoissahan voi eksyä monenlaisille sivupoluille, ja monille sivuille ja maastossa ratsastettaessa polkuja riittää. 

Näistä kirjoista sais hyvän TV-sarjan. Toki se voi olla, että sokeana ihmisenä en oo oikea henkilö siitä mitään sanomaan.

 

Tuntuu, että postauksissa vaan toistan itseäni ja en löydä sanoja enää mihinkään. Yleensä en kirjoita näin usein, mutta koska blogin synttärit. 

 

Kirjalle tähtiä 5/5.

Mariel Pietarinen: Sielujen sininen silta

 

 

 

 

Mariel Pietarinen - Sielujen sininen silta 

 

Teksti © Mariel Pietarinen ja Kvaliti 2016
Kustantaja: KVALITI
Kansikuva © Laura Kunnas 2016
ISBN: 978-952-6606-92-7
Kustantajan kotisivut: www.kvaliti.com
 

 

Sivumäärä 

 

110 

Kavionjälkiä sydämessä, osa 4.
Tuntuu, kuin unelmat olisivat alkaneet käydä toteen. Lomasaaren vanha, aavemainen kartano on yhtäkkiä täynnä väkeä. Romahtanutta tallirakennusta korjataan, ja ajan raatelemat seinät saavat uuden, raikkaan maalipinnan. Kunnostustyöt edistyvät loistavasti, kunnes vanha Marcus alkaa höpistä kummallisia, ja joku hiipii sotkemassa paikkoja.
Mikä on sielujen sininen silta? Yrittääkö joku tuhota koko remontin? Tapahtumat saavat pian järkyttävän käänteen. Minne Linda on kadonnut?
Mariel Pietarinen on Suomen Nuorisokirjailijat ry:n jäsen vuodesta 2015.

 

 

Ystäväporukan seikkailut jatkuu. Saarella ollaan taas. Menneisyys on läsnä tässäkin. 

Sielujen sininen silta herättää mielenkiinnon ja saa selityksensä ja löytyy. 

 

Lumoavaa kerrontaa. 

 

Kirjalle tähtiä 4/5.

Mariel Pietarinen: Menneisyyden kosketus

 

 

 

 

 

Mariel Pietarinen - Menneisyyden kosketus 

 

Teksti © Mariel Pietarinen 2015
Kustantaja: KVALITI
Kansikuva © Laura Kunnas 2015
ISBN: 978-952-6606-89-7
Kustantajan kotisivut: www.kvaliti.com
 

 

Sivumäärä 

 

116

 

Kavionjälkiä sydämessä, osa 3.
Kimmeltävät kinokset peittävät tallinpihan ja talviset maisemat houkuttelevat maastoilemaan. Perinteinen katrilliratsastus ja kynttilärata ovat lähestymässä. Huoli Isla-tamman kipeästä jalasta painaa kuitenkin yhä Loimarannan tallin väkeä. Myös pieneen Josefina-varsaan tuntuu liittyvän jotakin ihmeellistä. Miksi Linda yhtäkkiä tajuaa seisovansa lomasaaren vanhan kartanon mailla?
Mariel Pietarinen on Suomen Nuorisokirjailijat ry:n jäsen vuodesta 2015.

 

 

Ihanaa! Kun näissä vaihtuu vuodenajat. Nyt on talvi ja joulun aika. 

Lindan unet, tai näyt johdattaa taas menneeseen ja uusi tuttavuus onkin näiden kautta vanha tuttu, joka liittyy ensimmäisen osan arvoitukseen. 

Seuraava osa on onneksi tuossa käden tai siis tekniikan ulottuvilla. 

Kirjalle tähtiä 5/5.

Mariel Pietarinen: Viesti halki aikojen

 

 

 

 

 

Mariel Pietarinen - Viesti halki aikojen 

 

Teksti copyright Mariel Pietarinen 2015
Kustantaja: KVALITI
Kansikuva copyright Laura Kunnas 2015
ISBN: 978-952-6606-71-2
http://www.kvaliti.com

 

 

Sivumäärä 

 

105 

 

 

Kavionjälkiä sydämessä -sarjan toinen osa.
Lindasta tuntuu, ettei hän pysy nahoissaan. Kesän jännittävät tapahtumat ovat jääneet taakse, ja on tullut syysloman aika. Vihdoinkin Linda näkee Susannen ja Joonatanin jälleen! Susanne pääsee alkeisratsastuskurssille, josta hän on aina haaveillut, ja kaiken lisäksi hän tuo tullessaan huikeita uutisia. Saarella asuu nainen, jolla on pitkä ja vankka hevostausta. Hänen vanhan navettansa voisi kunnostaa hevosta varten. Jos Susanne osoittaisi kykynsä ratsastajana ja hevostenhoitajana, ehkä isä suostuisi ostamaan hänelle oman hevosen!
Syyslomaviikko ei kuitenkaan suju ihan odotusten mukaisesti. Tallille saapuu salaperäinen uusi poika, ja yksi tallitytöistä näyttää iskeneen silmänsä Joonataniin. Susanne taas joutuu myöntämään, ettei ratsastaminen olekaan niin helppoa kuin hän oli luullut.
Eräänä päivänä ystävykset lähtevät katsomaan myytävänä olevaa hevosta. Kun Linda astuu karsinaan, tuijottavat häntä hämärästä tutut kasvot…

Ystäväporukan seikkailut jatkuu. Toiset ratsastaa ekaa kertaa, enemmän ja vähemmän julkisesti. Myytävänä olevia hevosia ollaan menossa katsomaan, vaikka ratsastus on vasta aloitettu. Ei se tahtia haittaa kuitenkaan. 

Marian on menossa mukana jälleen ja estää uuden hevosen katsomisen. Mitä löytyykään uuden varsan sukutaulusta??? 

Kirjalle tähtiä 4/5.

Mariel Pietarinen: Saariston suolaiset kyyneleet

 

 

 

 

 

Mariel Pietarinen - Saariston suolaiset kyyneleet 

Teksti copyright Mariel Pietarinen 2014
Kustantaja: KVALITI
Kansikuva copyright Laura Kunnas 2014
ISBN: 978-952-6606-58-3
http://www.kvaliti.com

Sivumäärä 

117 

Kokonainen viikko erossa parhaasta ystävästä Mintusta ja rakkaasta hoitohevosesta Fiasta! 13 -vuotias Linda ei voi uskoa surkeaa tuuriaan, kun hänen perheensä voittaa matkan Turun saaristossa sijaitsevaan lomakartanoon. Nyt hän joutuu luopumaan unelmiensa mahdollisuudesta toimia avustajana kesän alkeisratsastusleirillä. Lomaviikosta saarella tulisi taatusti tylsääkin tylsempi. Niin Linda luuli, ennen kuin tutustui tuikkivasilmäiseen Joonataniin ja tämän siskoon Susanneen.
Pian tarina 65 vuotta sitten saarella tapahtuneesta tragediasta saa Lindan valtaansa. Mitä tapahtui kauniille kartanontyttärelle Marianille ja tämän upealle täysverihevoselle Serafinalle? Miksi saarella ei enää nykyään suostuta edes puhumaan hevosista? Kun Linda vaipuu uneen, lähtee musta hevonen laukkaamaan tumma hahmo selässään. Heillä on jotakin kerrottavaa…
Kirjailija Mariel Pietarinen on musiikin- ja luokanopettaja, jolla on kokemusta hevosista ja ratsastuksesta vuodesta 1998 asti. Saariston suolaiset kyyneleet on hänen esikoisteoksensa, joka aloittaa kirjasarjan Kavionjälkiä sydämessä.

 

 

Ihanan lumoava kirja! Rakkautta, loma saarella kaukana tutuista ympyröistä, arvoitus vuosikymmenten takaa, salaisuuksia, vanha päiväkirja, vanhoja kirjeitä, unia ja tietenkin hevosia! 

Seikkailu halki ajan ja paikan! 

Linda rakastaa hevosia ja ärsyttää kun lomasuunnitelmat parhaan ystävän ja hevosten kanssa vaihtuukin lomaan saarella, jossa ei ole ainuttakaan heppaa. Kaikenlaista kummaa alkaa tapahtua ja uusien ystävien löydyttyä loma alkaakin maistua. 

Miksei saarella ole heppoja ja miksi Lindaan suhtaudutaan omituisella tavalla. 

Unien ja päiväkirjan löydyttyä paljastuu vuosikymmeniä sitten tapahtuneen onnettomuuden todelliset syyt ja vanhojen kirjeiden avulla vielä lisää salaisuuksia. 

Jos olisin nuorena lukenut nämä niin olisin odottanut lisää heti tämän osan jälkeen. Mutta näitä ei siis ollutkaan olemassa vielä 90-luvulla. 

Nyt voin lukea kaikki kerralla ja nauttia! 

Näissä kirjoissa on kaikki se mitä hyvään nuorten kirjaan tarvitsee. 

Blogeissa vietetään tänäkin kesänä jälleen Dekkariviikkoa . 

Pitäisköhän viettää joskus myös Heppakirjaviikkoa? 

Tälle kirjalle tähtiä 5/5. 

Minun omaan elämään hevoskirjat on aina kuuluneet. 

Kaisa Korpela: Uunipelti-identiteetti – Piilaakson oppivuodet

 

 

 

 

 

Kaisa Korpela - Uunipelti-identiteetti – Piilaakson oppivuodet

 

© Kaisa Korpela, 2024

© Momentum Kirjat, 2024

Kansi, typografia ja taitto Iiris Kallunki

isbn 9789524170437 (painettu kirja), 9789524171229(e-kirja)

Tervetuloa kurkistamaan kuplaan nimeltään Piilaakso.

Miltä elämänmeno näyttää, kun puoliso työskentelee kansainvälisen jättifirman pääkonttorilla? Miltä muuntautuminen korkeakoulutetusta uranaisesta kotirouvaksi tuntuu, kun työlupaa ei ensimmäiseen yli kahteen vuoteen ole? Minkä varaan ulkosuomalainen identiteetti rakentuu? Entäpä, kun joutuu pakon sanelemana palaamaan takaisin Suomeen?

Uunipelti-identiteetti - Piilaakson oppivuodet on kasvutarina, joka vie lukijan nojatuolimatkalle keskelle kuuluisaa teknologiateollisuuden keskittymää. Fiktion keinoja hyödyntävässä, mutta omakohtaisessa teoksessaan Korpela havainnoi tarkasti ja rehellisesti ulkosuomalaisen arkea kipukohtineen ja onnistumisineen. Arkea, johon globaalit IT-jätit langettavat kaiken hyvän lisäksi myös omat varjopuolensa.

Kaisa Korpela (s. 1974) on Oulun yliopistosta valmistunut filosofian maisteri, joka muutti vuonna 2014 miehensä kanssa Kalifornian Piilaaksoon.

Oma ostos. Onneksi on e-kirjat ja nämä nykyajan tekniset vekottimet, joilla e-kirjojen lukeminen onnistuu. Paljon jäis lukematta ilman näitä, koska en voi painettua tekstiä lukea. Jännää mitenkä paljon hintaeroa voi olla eri e-kirjakauppojen välillä saman teoksen osalta. 

 

Tässä kirjassa kerrotaan hauskasti Suomen ja Amerikan välisistä eroista, työn hakemisesta ja saamisesta, elosta ja olosta ulkosuomalaisena. 

 

En tiennyt, että kaikkialla ei ole samanlaisia Uunipeltejä kuin meillä ja oon luullut, että lehtipuhaltimia on vaan Suomessa. 

 

Tämän kirjan kanssa pääsee matkalle. 

Olen lukenut jo pidemmän aikaa kirjailijan blogia nimeltä Ribs & Coke - Ripsiä ja kollaa . 

Tälle kirjalle tähtiä 4/5.

Liisa Rauhakoski - Tekno! Saksa! Elämä!: Ysärinuoren päiväkirjat

 

 

 

 

 

Liisa Rauhakoski - Tekno! Saksa! Elämä!: Ysärinuoren päiväkirjat

 

Kannen kuva ja suunnittelu: Liisa Rauhakoski

© 2024 Rauhakoski, Liisa

Kustantaja: BoD – Books on Demand GmbH, Helsinki, Suomi

Valmistaja: BoD – Books on Demand GmbH, Norderstedt, Saksa

ISBN: 978-952-80-7371-0
 

Sivumäärä 

336 

Päiväkirjaromaani aikuistumisesta. 90-luvun ajankuva teknoraveineen. Lukiolaisen maailma avartuu ja avautuu.

"En kestä tätä, en tajua yhtään mitään, tämä on aivan sekava moniulotteinen paikka ilman yhtä tai edes seitsemäätoista ainoaa oikeaa tapaa nähdä ja käsittää. Tämä on myös uskomattoman mielenkiintoinen paikka enkä ymmärrä miten joku, tai minä, voi enää koskaan olla kyllästynyt tai ettei ole muka mitään tekemistä tai kaikki vaan samaa vanhaa? Hullu paikka, maailma. Ihan liikaa kaikkea."

"Ihan hurjaa jo sekin, että voin keskustella jonkun kanssa saksaksi, oikean saksalaisen, joka asuu jossain, mihin ei silmällä näe eikä polkupyörällä pääse, jossain saman pallon pintakerroksessa, sittenkin niin naurettavan lähellä."

 

 

Oli ihanaa lukea tämä kirja. Neuvostoliiton hajoaminen, Estonian uppoaminen. Hämärästi muistan nuo tapahtumat, vaikka kirjan aikakausi tosiaan on sellainen, että olen silloin ollut aika pieni ihmisotus. Ihmisotus on muutens Rölliltä lainattu sana. Niitä kasetteja kuuntelin ihan hirveesti sillon pienempänä ollessani. 

 

Tässä teoksessa on kaikkee ihanaa nostalgiaa: lankapuhelimet, kirjeet, kasetit, MTV siis se musiikkikanava - ja muutenkin kaikki se mitä oli ennenkuin internet valtasi maailman ja ennenkuin Suomi liittyi EU:n jäseneksi. 

 

Mieleen kirjasta jäi erityisesti tämä: 

 

"Aina on ajatellut, että olisi älytöntä tuhlausta ostaa joku seedee vain yhden biisin takia, joka sillä on hyvä. Mutta miten niin? Musiikki on tärkeää. Kyllä se maksaa hintansa.

Musiikki on hassun abstraktia. Ei siitä saa kiinni. Näkymätöntä. Leijuu vain jossain. Silti siinä on rakenteet. Miten sitä on voitu suunnitella ilman mitään konkreettista? No onhan nuotit, mutta eivät nekään näytä piirrettynä äänen vaihteluiden kolmiulotteista tilaaika-rakennetta. Ne ovat vain merkkejä eivätkä kerro kaikkea.

Olen ulkona naisellisuuden kulttuurista. Vihaan kaikkea, minkä yhteiskunta määrää kuuluvaksi naisen elämään ja ajatusmaailmaan. Sitä oikeaa pelkkää lähtökohtaa, että on nainen, en vihaa, vaan siitä voi repiä ihan omaa huumoria ja kehittää vaihtoehtoisen kulttuurin. Nyt tajuan ja hyväksyn sen käsityksen, että sukupuolia on vähintään kaksisataa. Jokaisella on oma tapansa ja eri asenteensa olla omansa edustaja."

Itsehän olen mennyt siis keikalle tai keikoille vaan yhen hyvän biisin takia, joten ymmärrän hyvin tuon levyhomman. Elokuussa minut löytää Charonin keikalta ja niiltä tiiän vaan käytännössä yhen biisin. 

En osaa nuotteja. En ymmärrä niistä mitään. Aikoinaan mulla oli joku kirja, jossa oli pistenuotit ja varmaan kerrottu niistä enemmänkin. Mutta ne oli kyllä niin käsittämättömiä merkkejä, että jos nyt tulisi pistekirjoituksella nuotit vastaan niin en tunnistaisi niitä nuoteiksi.
Jos pistekirjoitusnuotit kiinnostaa niin aiheesta voi lukea vaikka tästä . 

Kirjassa mainitaan tuttuja artisteja. En tiennyt, että Marusha esiinty Suomessa syksyllä -94. En muistanutkaan miten hyvä biisi on It Takes Me Away . 

Jos haluat nostalgiselle matkalle 90-luvun alkuun niin suosittelen tätä kirja.. 

Tähtiä 3/5.