Havaintoja osa 2

Viä toinen osa tätä saagaa niin saan asiat jäsenneltyä tekstiksi. Tämän jälkeen palaan varsinaisiin blogin aiheisiin.

Nyt kesällä tuli 20 vuotta tilanteesta, jossa oltiin minä, ex kumppanini, sekä ex kaverini.
he olivat tunteneet keskenään jo aiemmin. Kauan ennenkuin itse tutustuin kumpaankaan.
Vietettiin kesäpäiviä kolmestaan ja nelistään. Mukana oli myös yks ex kumppanini kaveri.
Tilanne oli siis se, että ex kumppanini ja kaverini halusivat jutella menneistään ilman minua. Tilanne selvisi minulle erittäin epämiellyttävällä tavalla.
Ymmärsin, että heillä vois jotain olla. Mulle väitettiin, ettei juttelua kummempaa ollut jota en uskonut ja suutuin kuulemma turhasta.
Jos mitään ei ollut niin mistä mahtoi johtua, etten voinut olla paikalla tuossa tilanteessa? Koin syvän hylkäämisen ja yksin jäämisen tunteen. Vuosia myöhemmin koin tätä samaa tunnetta kun ex kaverini tutustui erääseen kaveriini ja he viettivät ja viettämät kait edelleen aikaa yhdessä. Minä en heidän kuvioihinsa ole koskaan sopinut mukaan. Se on tosi outoa. Hylkäämisen ja yksin jätetyksi tulemisen tunteita siis siitäkin. Mielestäni todella törkeää toimintaa kyseisiltä henkilöiltä. Muutama vuosi sitten sain tarpeekseni tästä pelleilystä. Vietettiin ex kaverini kanssa tuntemisen 20 vuotis hetkeä ja nähtiin muutenkin pitkästä aikaa. Puhe oli, että kun hän tulisi Tampereella käymään niin nähtäisiin. Todellisuudessa kuulin aivan muulta taholta ko. hlön olevan Treella. Mulle ei mitäään ilmoitettu, vaikka puhe oli nähdä. Olin huomauttanut siitä kuinka elämä ei voi kaatua jos eläinystävä on muutamat päivät poissa kotoa ja että kannattaisiko tehdä jotakin jos joka asian kokeminen on ylivoimaisen vaikeaa.
Aikaa kului ja kirjoittelin siitä kuinka hyvää palvelua sain keikalla. Kommentti oli, että ihminen muistetaan vamman vuoksi ja kun olin eri mieltä niin ko. hlö poisti mut fb kavereistaan.
Itse ajattelen, että minut muistetaan aina aivan muista syistä kuin vammani vuoksi.

Tuntuu, että oon useille ihmisille ollut kynnysmatto tai ponnahduslauta ihmissuhteisiin, jotka ovat kauttani muodostuneet.
Kun on ensin omittu mulle läheinen ihminen niin mut voikin heittää pois niinkun märän rukkasen.
Minä en enää alistu tuollaiseen.

EI ON EI! Se tuntuu myös olevan vaikeaa käsittää.
Sanon, ettei muhun tartte koskea, osoitan myös fyysisesti, etten tahdo. Tätä ei kunnioiteta. Muutama vuosi sitten vierailin eräässä suomalaisessa pienemmässä kaupungissa kun luulin toisen ihmisen osaavan käyttäytyä. Viikonlopun mittaisesta vierailusta jäi traumat. Enkä halua enää koskaan vierailla ko. kaupungissa saati tavata ko. hlöä. Kuulemma ei haittaa jos vähän koskettaa. Olisin halunnut lähteä takaisin Tampereelle heti ensimmäisen tunnin aikana.

Syksyllä 2010 poistin suuren osan Facebook kavereistani. Minua oli kyseisenä vuonna arvosteltu siitä kuinka kirjoitan yksinäisyydestä. Kommenteissa halveksittiin sitä mitä teen ja mitä en tee. Ihmettelen miten tämä voi olla arvon mitta kenellekään. Ymmärrystä en saanut. Ajattelin, ettei mun tartte jatkossa lukea noin ikäviä mielipiteitä.
Samalla poistin myös yhden tärkeimmistä ihmisistäni, koska kuulemma Facebook kaverisuhteet eivät ole aitoja ihmissuhteita. Tuollaisen kommentin esitti ihminen, joka selkeesti oli kateellinen kaikesta siitä mitä mulla on ja siitä ettei itse voinut tuolloin olla Facebookissa. Ymmärsin tuon kateus asian vasta vuosien kuluttua. Sen ymmärrys ei kuitenkaan auttanut siihen, että välit poistamaani tärkeään ihmiseen olisi korjautuneet.


Kellään ei ole oikeutta arvostella sitä mitä osaan, mitä en osaa, sitä mitä ystävyyssuhteeni ovat tai eivät ole. En tarvitse kommentteja siitä minkälainen minun tulisi olla.
Oikeat aidot ystävät eivät myöskään heivaa mua pois, jotta voisivat jutella rauhassa kahden kesken. Tällainen toiminta nimittäin osoittaa, etten ole tärkeä ja tasavertainen ystävänä.
Oikeat ystävät viettävät aikaa kanssani, vaikka tutustuisivat toisiinsa. Eikä hylkäis mua.

Fyysistä läheisyyttä ja seksiä oli kivaa saada ja nyt ollaan kuin sitä vaihetta elämässä ei ois koskaan ollutkaan.
Millä tavalla minun kuvitellaan eheytyvän?

Elämässäni on hyvin vähän ihmisiä. En halua altistaa itseäni enää milloinkaan kuvaamanlaiselleni kusetukselle ja valehtelulle Ystävyydestä.

Mulla on oikeus kirjoittaa kaikki tämä julkisesti.


Minulla on oikeus kokemuksiini, muistoihini ja tunteisiini.


Oma elämä on täydellistä kun Annukkaa on kohdeltu huonosti ja kun voi elää niinkuin ei oiskaan koskaan ollukaan.