Pakko sanoa viä tää ennenkuin jatkan muilla aiheilla.
Rakkaus on sellanen juttu. Se johon rakastun on se osa joka minussa puuttuu. Se täydentää minua ja tekee minusta kokonaisen.
Rakastuneena ihminen on kaikista mukavimmillaan.
Mun kohalla se tarkottaa sitä, että kun tiiän, että mua rakastetaan, tiiän sen joka päivä, se ihminen on mun kaikki, eikä siihen mahdu mitään muuta. Silloin jaan rakkautta ympäristööni.
Koen sen niin voimakkaana. Se että tiedostaisin ystävieni rakkauden samoin ei ole mahollista, koska se ei ole sitä sellaista rakkautta.
Tällainen tunnetila ei voi jatkua ikuisesti. Väliin tulee mun reaktiot, ne tavat joilla sanon milloin kenellekin mistäkin, ympäristön paineet ja väliin tulee myös se, että toinen osapuoli huomaa kuinka voimakkaita mun tunteet on asiassa kuin asiassa.
Näistä syistä mulla ei koskaan tule olemaan parisuhdetta eikä perhettä.
Otsikko on tästä kappaleesta. On kyllä todella upeat sanat tässä.
