Tänä viikonloppuna piti olla Festivaali nimeltä Festivaali. Esiintyjinä olisi ollut Maustetytöt, Yona, Litku Klemetti ja Samuli Putro, sekä monia muita. Tämä hauskuus siirtyi kuitenkin ensi vuoteen vallitsevien olosuhteiden vuoksi.
Ymmmärrän, mutta olen ja olin silti äärimmäisen pettynyt. Olin odottanut elokuuta sillä ajatuksella, että kesä päättyy kunnon festarointiviikonloppuun. Jaksoin kesän sillä ajatuksella.
Kesän ainoaksi keikaksi jäi tuo elokuun alun keikka, josta voit lukea tästä
Syksyn kalenteri näyttää verrattaen tyhjältä. Lokakuussa saattaa olla eräs lauantai, jolloin olisi kaksi keikkaa samana iltana. Toiseen on liput varattu, muttei siis lunastettu. Toisen lipputilanteesta en tällä hetkellä tiiä tarkemmin.
Tänä viikonloppuna olisi ollut yhteensä neljä Maustetytöt keikkaa. Lauantaina kaksi ja sunnuntaina kaksi. Pienen yleisömäärän keikkoja siis. Jätän kuitenkin väliin tässä tilanteessa. Nimittäin ei oikein huvita maksaa 35 euroa keikasta. Mielelläni maksaisin sen sellaisesta yksittäisestä keikasta, joka olisi kokemuksena special.
Jos menisin esim. tuohon sunnuntain viimeiseen esitykseen niin en tiedä olisiko se minkälainen. Kun olisi kuitenkin jo neljäs keikka kahden päivän sisään ja toinen sille päivälle.
Lisäksi itselläni on liput keikalle, jonka piti olla joulukuussa 2020, siirtyi huhtikuulle 21, josta se siirtyi joulukuulle 21. Jotenkin tosi epävarmaa. Jätin tämän viikonlopun keikat väliin, koska rajoituksiahan saattaa näinä aikoina tulla lyhyelläkin varoitusajalla.
Muutenkin on niin paljon rahaa kiinni keikkalipuissa, että niille soisi vastinetta saavansa. Luulin myös että ensi vuonna Festivaali Festivaalista tulisi melkoisen rankka, koska Celine Dion osuu samalle viikolle. Luulin sen osuvan torstaille, mut tarkistettuani päivämäärät huomasin, että kyllä siinä jää hetkinen Dionista toipumiseen. Siksikään ei uskalla ostaa enää enempää lippuja varastoon, ettei tulisi aikataulujen kanssa päällekkäisyyksiä. Lippujen palauttaminenkaan kun ei ole yksinkertaista ainakaan enää jos palautusaika on umpeutunut.
Seuraan kauhulla sitä mitä kulttuurialalla tapahtuu tai mitä siellä ei tapahdu. Mietin, että jos tällanen tahti paikkojen sulkemisineen ja yleisörajoituksineen jatkuu niin onko meillä kohta enää artisteja, joita mennä katsomaan, paikkoja, joissa käydä keikoilla, tapahtumajärjestäjiä, äänialan ihmisiä, ravintolatyöntekijöitä, roudareita yms.
Onhan se nyt ihan hullua, että teatterissa, jossa vaan istutaan yleisönä pitäisi olla ne kahden metrin turvavälit.
Syksy näyttää keikoilla käymisen sijaan siltä, että on paljon etäkokouksia, joissa ollaan ja juodaan kahvia Celine Dion Courage mukista, jonka ostin keväällä kun kuulin keikan siirtyvän kesäkuulta 21 elokuulle 22.
Hiljaista on.
