Steps: Step One

 

 

 

 

 

 

 

 

Steps - Step One 

 

℗ 1998 Sony Music Entertainment UK Limited

 

Spotify 

Biisilista: 

1. Steptro

2. Last Thing on My Mind

3. 5,6,7,8

 

 

 

 

 

4. One for Sorrow

5. Heartbeat

6. This Heart Will Love Again

7. Experienced

8. Too Weak to Resist

 

 

 

 

 

9. Better Best Forgotten

10. Back to You

11. Love U More

12. Stay with Me

Tuottajat: 

Mark Topham, Karl Twigg, Pete Waterman, Andrew Frampton, Dan Sanders & W.I.P. 

Genre 

Pop, dance-pop, techno-pop & disco

Kesto 

39:08

Kupliva maailmani Stars 

3/5 

Step One julkaistiin 14.09.1998. Levy myi pelkästään Englannissa 1,402,303 kappaletta. Aivan järkyttävä määrä energiaa ja elämää kulunut jo pelkästään tuon määrän pyöreitä muovin palasia valmistettaessa. 

Radiomafiassa soi etenkin singleinä julkaistut Last Thing On My Mind ja One For Sorrow. 

Palatessani levyyn tänä syksynä vuosien tauon jälkeen ajattelin sen olevan vain kokoelma keskinkertaisia popveisuja ja koetin muistaa mikä muu siitä teki aikoinaan mukamas niin merkityksellisen paitsi One For Sorrow. En päässyt nyt enää oikeen sisälle levyn tunnelmiin. Huomasin myös, että levyllä on useampi coverbiisi. 

Last Thing On My Mind on alunperin Bananaraman loilotus. Itse pidän enemmän Stepsin versiosta. Se voi toki johtua siitäkin, että kuulin sen ennenkuin edes tiesin koko Bananaramaa. 

Sunscreem esittää alunperin Love U Moren. 

Experienced on alunperin The Bario Boys, sekä Worlds Apart levyttäneet. 

Stay With Me löytyy Romeo's Daughters' saman nimiseltä levyltä. 

Eikä nuo alkuperäiset versiot mitään kovin suuria merkkiteoksia olleet. 

Step One on nopeasti kokoonkyhätty ja huonosti tuotettu kaupallisia tarkoituksia palveleva levy. Suosittelen sitä Sinulle, joka haluat nostalgisoida viime vuosituhannen lopun popmaailmoissa!

Erja Tulasalo: Oranssi puutarha

 

 

 

 

 

Erja Tulasalo - Oranssi puutarha 

 

Atena 2023 

 

ISBN: 9789511466352

Äänikirjan lukija 

Saara Lehtonen

Kansikuva 

Tuuli Juusela
 

 

Väkevä esikoisromaani uskonnollisen yhteisön muotteihin kelpaamattomasta nuoresta naisesta.
Maaru on lestadiolaisperheen aikuistuva tytär, joka ei halua naimisiin. Sen sijaan hänellä on "syjänystävä" Eliisa, ihana ja hehkuva kesärakkaus. 1990-luvun Pohjanmaalla heidän suhteensa on kuitenkin mahdottomuus. Eliisa päätyy naimisiin ja liukuu raskaus raskaudelta kauemmaksi Maarusta.
Koskettava esikoisromaani kertoo, mitä suuresta pettymyksestä seuraa ja miten elinvoimaisinkin kukka sulkee pimeässä terälehtensä. Puutarhoista avun löytävä Maaru ihmettelee työssään, miten meissä on alusta alkaen kaikki valmiina, ja kullekin siemenelle kuuluu vapaan kasvun mahdollisuus.

Kirja kuunneltu omakustanteisesti Storytelistä.

Tässä teoksessa elää ja hengittää koko luomakunta; niin ihmiset, kasvit kuin muutkin eläväiset olennot ja otukset. Elämä itsessään on läsnä milloin nuoren naisen voimakkaina tuntoina, milloin mullasta maan ja milloin turkistarhoillakin. 

Kirjan sivuilla Pohjanmaa myös hengittää omalla laillaan; milloin rakkaudesta ja milloin ahdistuksesta. Eikä saa unohtaa tyttöjen välistä ystävyyttä. 

Kirjan päähenkilö Maaru kokee rakkauden, joka on pidettävä salassa kaikilta. Toinen osapuoli Eliisa valitsee avioliiton ja raskaudet ja lipuu pois Maarun elämänpiiristä, vai lipuuko sittenkään? 

Kirja herätti minussa päällimmäisenä pohdinnan jälleen kerran siitä miksi niin patriarkaaliset säännöt ja etenkin kirja, joka on paimentolaismiesten kirjoittama määrää elon, olon ja tahdin. Mikä siinä on, että naiset alistuu tähän tällaiseen? 

Hesarissa oli haastattelu kirjailijasta ja kommentit myös eräältä taholta liittyen asioiden kieltämisiin ja minua ärrsytti, kun siinä luki, että kiellot on voineet olla yksittäisen ihmisen sanelemia. 

Kirjan maailma on Rauhansanalaisuudessa, joten oli mielenkiintoista lukea tästä näkökulmasta. 

Olisin viihtynyt kirjan parissa pidempäänkin. 

 

Toisaalta minua ärsytti kirjassa esiintyneet vihaamani sanat eli "ko" ja "niinkö". Muutenkin kirja oli kirjoitettu murteella ja sitä oli raskasta kuunnella. 

Mietin, että äänikirjoja käsittelevissä fb ryhmissä varmaan tulloo tästäkin aivan valtavasti polemiikkia, koska kyllähän se nyt kansa tietää mitenkä ne äänikirjat pittää lukkee! 

 

Annan kirjalle kolme tähteä ja suosittelen tätä Sinulle, joka haluat lukea muusta kuin heteronormatiivisesta rakkaudesta.

R.I.P. Sinéad O'Connor

 

 

 

 

Heinäkuun lopulla uutinen Sinéad O'Connorin kuolemasta tavoitti minut. 

Uutisen kuultuani aloitin uudelleen lukemaan hänen elämäkertaansa. Hänen lapsuus oli aivan kaamea enkä ihmettele, että kävi niinkun kävi. 

Tässä muutama itselleni tärkeä biisi. 

Nothing Compares 2 U

 

 

 

 

 

Biisi,  jonka kaikki tietää ja jota olen itse kuunnellut erinäisissä tilanteissa. Tätä soitetaan radioissa jatkuvasti ja eräs tietty edelleenkin toimiva kanava tulee tästä mieleen. Minulle selvisi vasta joitain vuosia sitten, että tää on alunperin Princen biisi. 

Löysin Youtubesta Madonnan version tästä. 

Madonna // NOTHING COMPARES 2 U & PURPLE RAIN @Billboard Awards 2016

Tästä on olemassa myös omanlaisensa versio eräältä 90-luvun suosituimmalta oman genrensä edustajalta. 

Dune - Nothing Compares 2 U

 

 

Jealous

 

 

 

 

 

 

 

Tää biisi  soi jatkuvasti syksyllä 2000. Kuulin tämän ekan kerran eräänä arkisena iltapäivänä ja olin valmiiksi aika fiiliksissä. Olin just hieman ennen tämän kuulemista puhunut puhelimessa Erään Henkilön kanssa. Se jatkui mikä oli väliaikaisesti päättynyt kesällä -99. Ajattelin, ettei tään biisin kohta jossa sanotaan, että "You don't know how hard it is to be a woman in love with you." milloinkaan liittyisi mitenkään Meihin. 

Tänään kaikki on niin hajalla kuin olla voi. Ja kaikki vaan patriarkaalisuuden takia ja siksi, että ihmiset kuvittelee, että ne omistaa toisen ihmisen, toisen ihmisen ajatukset ja menneisyyden. Jaa, että mitä mä ite sitte oikeen kuvittelen? En mitään. En liikoja ittestäni. Riitän ittelleni ja läheisille. Jos joku ajattelee mun olevan vääränlainen niin siinäpähän ajattelloo! Oon henkisesti ja fyysisesti vapaa. 

Success Has Made a Failure of Our Home

Reilut kymmenen vuotta sitten kuuntelin tätä ja elin aikuisen elämäni parasta ja vaikeinta elämänvaihetta. Tään biisin jo pelkkä nimikin herätti omakohtaista samaistumisen tunnetta. Löysin itseni erityisesti tästä: 

"You have no time to love me anymore
Since fame and fortune knocked upon our door
And I spend all my evenings all alone
Success has made a failure of our home
Success has made a failure of our home
I never changed, I'm still the same
I never changed, stop what you're saying
You're killing me, and am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not?"

En ollu nukkunu viikkoihin ja jos olinkin niin se tapahtu aina muutaman lasillisen jälkeen... Eräs ihmissuhde veteli viimeisiään ja ymmärsin vain, että olen vääränlainen jälleen ja niin edelleen. Sitten siinä valvottujen öiden, kymmenien luettujen ja kirjoitettujen ja minulle tulleiden viestien hetkissä tämä biisi tuli Spotifyssä vastaan. 

R.I.P. Sinéad O'Connor <3

There's 7 billion souls and you chose mine

 

 

 

 

 

"I say up when I mean down
I say square when I mean round
I say in when I mean out
I say black when I mean white
I say low when I feel high
But I still can't work out why
There's 7 billion souls and you chose mine
You get me like you can read my mind
'Cause 7 billion in the world don't get it
And you're the only one I let in
Out of 7 billion souls, yeah, you chose mine
Finish my sentence before I have a chance to speak
Hearing voices out loud
Share my senses, you know every part of me
It's like I'm talking without a sound
I say stop and you say start
Cause you say what's in my heart
Yeah, you know exactly what I mean
So I say black when you say white
I say low, you say how high
But I still can't work out why, no
There's 7 billion souls and you chose mine
You get me like you can read my mind
'Cause 7 billion in the world don't get it
And you're the only one I let in
Out of 7 billion souls, yeah, you chose mine
(Woah, ohhh)
There's 7 billion souls, and out of all of those
I'm the one you chose
(Woah, woah, woah, ohh)
There's 7 billion souls, and out of all of those
I'm the one you chose
There's 7 billion souls and you chose mine
You get me like you can read my mind
'Cause 7 billion in the world don't get it
You're the only one I let in
Out of 7 billion souls, yeah, you chose mine
'Cause 7 billion in the world don't get it"
 

 

Sanat tarjoaa Musixmatch

Erään ensitapaamisen vuosipäivä on tänään. Tuosta arkisesta iltapäivästä ja illasta on nyt neljännes vuosisata. Sen vaikutukset näkyy elämässäni edelleen. Se on parasta mitä mun elämässä on ollut koskaan. Se on elettyä elämää, jota kukaan ei voi ottaa meiltä pois. Toiset päivät muuttavat elämäämme enemmän kuin toiset. 

Tuo kohtaaminen ja se mitä siitä alkoi järisytti mun sen aikaista käsitystä maailmasta ja on asioita, joista ajattelen yhä niinkuin opin niistä yhteisenä aikanamme ajattelemaan. 

 

Elämässä joutuu joskus vastailemaan elämää suurempiin kysymyksiin, kuten vaikkapa siihen miks en oo kenenkään kaa. 

Se mitä minä vastaan riippuu kysyjästä, kysymyksen asettelusta, sen hetken fiiliksestä ja ajankohdasta. 

Yleensä sanon, että kun pettyy ni ei sit halua altistaa itteensä sellasille tunteille montaa kertaa. Toki juurisyyt on syvemmällä. 

 

Ja muutenkin ajattelen, että ihminen on vapaa yksilö, olipa se sit parisuhteessa tai ei. Minä en omista toista osapuolta, eikä se mua. Tämän kun olisin aikanaan tajunnut niin. Mut on paljon ihmisii, jotka stä ei tajua vieläkään ja siitähän vasta ongelmia tulloo. 

 

Tästä syystä meiän välillä ei ole enää edes minkäänlaista yhteyttä. Olen lakannut olemasta ja se koskee, ainakin jos törmää yhteisiin tuttuihin reaalimaailmassa, eikä vaan somessa. Semmosissa kohtaamisissa oon kuin en oliskaan. 

 

Mietin monia biisejä, josta otsikoida tää ja päädyin kuitenkin melko tuoreeseen biisiin. 

 

Claire Richards - 7 Billion . 

 

 

Jotenkin tää biisi vaan just tänään puhuttelee. Lyriikoissa kuvantunlaista elo oli parhaina aikoina meillä. 

Saas nähä minkälainen maailma on vuonna 2048 kun tulee kuluneeksi puoli vuosisataa. Voipi kyllä olla niinkin, että koko Tellus on tuhoutunut jo paljon ennen.