Kiitoksia mediapassista Messukeskukselle & Helsingin kirjamessuille! Ilo oli osallistua ja käydä ihan livenä messuilla. Kiitos myös Kaikille Muille, jotka mahdollisti tämän reissun! Erityiset Kiitokset Avustajalleni oppaana olosta ja mukana elosta & hyvien paikkojen löytämisestä milloin missäkin tilanteessa!
Kiitos myös siitä, että sain olla rauhassa. Varmaan "tuttuja" kirjallisuustyyppejä oli vaikka kuinka paljon. Mulla on helpompi olla kun saan jutella vaan itselle tutulle tai tutuille ihmisille. Ok, oli siellä pari kohtaamista. Toinen niistä oli niin lyhyt ja hauska, ettei se kuormittanut mitenkään. Toinen tapahtuikin sitten iltamyöhästä hieman erikoisessa tilanteessa ja en tunnistanut henkilöä, mutta ei se haittaa.
Yleensä ihmiset haluaa tutustua ihmisiin. Minä en halua.
Kkäyttämäni kirjailijakuvat ovat Emmi Kähkösen.
Torstai
Seurailin streamia kotoa. Ennen aloitusta kylässä kävi henkilö, jolla on osansa tähän blogiin ja blogin nimeen. Vaiheltiin kuulumisia ja kahviteltiin.
Ensimmäinen haastattelu, jonka katsoin oli kirjasta Kikka – Traaginen elämä sisaren silmin. Siinä haastateltiin Kikan siskoa, joka on tämän teoksen kirjoittanut yhdessä Kai Kortelaisen kanssa. Luin kirjan kesällä ja jo silloin mietin miksi kirja on tehty ja siinä tuodut ikävät asiat on nyt vuosikymmenten jälkeen tuotu julkisuuteen. Voihan se olla, että kirjan tekeminen on ollut terapeuttista, mutta mutta. Miksi pitää tulla Kirjamessujen Senaatintori-lavalle näistä asioista itkemään? Toki jokaisella on oikeus olla mitä on ja tehä mitä huvittaa! Omassa elämässäni on tänä syksynä tapahtunut vaikka minkälaista dragediaa, joista minulla ei ole tarvetta kuitenkaan kirjaa kirjoittaa.
Seuraavana oli vuorossa Ann-Christin Antell. Pitäs lukea ne Puuvillatehdas-kirjat, niinkuin miljoona muutakin kirjaa. Pitäis ja pitäis! Kunnioitan sitä kuinka hän on saanut kirjailijuudesta päivätyön. Kaikki ei siihen pysty. Esim. Minä en.
Anna-Leena Härkönen on heitä, joiden haastattelun olisin halunnut olla livenä kuulemassa. Uusin kirjansa on myös lukematta. Yhtenä kirjan teemana on mies seksityöntekijänä, josta oli vaikeaa löytää ketään haastatteluun kirjaa varten. Yksi henkilö oli suostunut ja siitä oli valtavasti apua ja ilman häntä koko kirjaa ei olisikaan.
Minna Lindgren kertoi uudesta kirjastaan nimeltä Sävelsinkö. Kirja on hätähuuto kulttuurin ja humanismin arvostuksen puolesta. Romaani syntyi osana Koneen Säätiön rahoittamaa tieteellis-taiteellista tutkimushanketta, jonka tavoitteena oli tuoda esiin muistisairaiden ihmisten ongelmia.
Itse en tiedä minkälaista säveltäminen on, mutta kait se on käytännössä semmosta, että sommitellaan nuotteja nuottiviivastolle eri paikkoihin. Kirjan nimestä tuli mieleen biisi, jossa sanotaan näin: "kato en mä osaa Muuta kuin järjestellä säveliä oikeaan paikkaan". Kappaleen voi kuunnella tästä.
Torstaita sävyttivät myös ongelmat streamissa ja pääsin vasta myöhemmin katsomaan pari ohjelmaa iltapäivältä.
Sain streamin toimimaan Meiju Suvaksen esiintymisen aikana. Katsoin sen ja muutaman muun esityksen kun en uskaltanut vaihtaa lavaa, jottei stream katkeaisi taas.
Yksi näistä oli teemaltaan Miki Liukkosen (1989-2023) kirjallisuus. En ole edelleenkään lukenut häneltä ainuttakaan teosta ja se ei tee minusta huonompaa ihmistä. Kirjoja maailmassa riittää!
Perjantai
Olin paikan päällä Helsingissä tuon päivän. Tiedän ihmismäärän kuormittavan omaa itseä ja jaksamista. Niinpä valitsin valtavasta ohjelmatarjonnasta muutaman itselle tärkeän jutun. Enempää en olisi jaksanutkaan.
Päivällä käytiin katsomassa Alivaltiosihteerit. Aina hauskaa olla pittää. Kun Tampereelta poistuu niin täytyyhän Helsingissäkin nähä paikallisia ihmisiä ja mitä ne oliskaan Kirjamessut ilman Alivaltiosihteerihuumoria.
Käytiin läpi myös muutamia näytteilleasettajia. Eksyttiin Elisakirjan osastolle kuulemaan Iina Kuustosen haastattelua Ivalo-sarjaan perustuvan äänikirjan lukemisesta.
Olisin kaivannut äänikirjapalveluilta osastoilleen enemmän toimintaa. Tosin en osaa kertoa mitä se olisi voinut olla. Tarjoukset eivät ainakaan kovin ihmeellisiä olleet. Toki nykyään kaikki maksaa ja kallistuu vain entisestään. Esim. Bookbeatin tarjous, joka oli myös vanhoille asiakkaille oli aika huono, koska ei 20 h kuukaudessa riitä kaltaiselleni lukijalle yhtään mihinkään.
Iltapäivällä oli vuorossa lukupiiri, jossa esiintyi Harry Whittaker. Aiheena oli tietenkin hänen ja Lucinda Rileyn kirjoittama Atlas, Papa Saltin tarina. Oltiin ajoissa paikalla jonottamassa, jotta pääsemme varmuudella Lonnaan, jonne mahtui vain 100 ihmistä. Ihmettelen miksi tämä oli järjestetty kyseisessä tilassa sillä vuonna 2017 kun olin edellisen kerran Kirjamessuilla ja vieraana oli Dan Brown. Niin silloin tilaisuus oli järjestetty tilassa, jonne mahtui valtavasti väkeä. En saa mieleeni tilan nimeä. Siihen tilaisuuteen piti ilmottautua ja onneksi mukaan pääsi myös kuka vain. Kupliva maailmani alkoi pyöriä vasta paljon paljon myöhemmin.
Ajoissa paikalla oleminen takasi sen, että pääsin niin lähelle kirjailijaa kuin vain voi. Ihan eturivissä oltiin ja ikäänkuin kirjailija olisi puhunut vain ja ainoastaan just mulle!
Olen tästä ikuisesti kiitollinen työntekijälleni!
Harry jutteli äidistään Lucinda Rileystä, Seitsemän sisarta-sarjasta, sekä siitä minkälaista oli saattaa loppuun äitinsä työ sarjan päätösosan kanssa.
Olen itse sitä mieltä, että todella kunnioitettavasti hän onnistui. Samaa mieltä tuntuivat olevan myös muut yleisössä. Harry on äärimmäisen valovoimainen esiintyjä.
Illalla viimeisenä esiintyjänä, jota katsoimme oli Jake Nyman, jolta on juuri tullut uusi elämäkerta.
Oli kyllä jännää kuulla häntä livenä ilman välissä olevaa radiota. Kuultiin mielenkiintoisia juttuja elämän ja uran varrelta. Voin pelkästään tuon perusteella suositella kirjaa ja etenkin äänikirjaa, jonka hän itse lukee. Eipä kait sitä kukaan muu pystyisikään lukemaan.
Lähdettiin junalle tämän jälkeen. Oli kyllä mielenkiintoista istua perjantai-iltana junassa ja matkata kotiin. Kanssamatkaajia ja meininkiä riitti.
Lauantaina oli pakko vähän levätä ja jatkaa messuja streamin kautta.
Lauantain osalta katsoin vain Raija Orasen haastattelun, sekä yhteishaastattelun Maija Vilkkumaasta ja Miina Supisesta. Vilkkumaan elämäkerta ilmestyi kirjamessuilla. He ovat yhdessä kirjoittaneet sen. Äänikirja luvassa joulukuussa. Varmaankin se tulee luettua ihan ajankuvan vuoksi ja koska Ei oli joskus merkityksellinen levy.
Raija Oranen jutteli uudesta kirjastaan, jonka aiheena on Armi Ratia. Mulla on vihasuhde hänen kirjoittamaansa tekstiin. Hänen kirjoittamansa TV-sarjat on kyllä loistavia.
Sunnuntai
Sunnuntaina katsoin Enni Mustosen, Jenni Haukion Heini Röyskön ja Elina Hirvosen haastattelut.
Röyskö kertoi kirjastaan Ja samassa tuli hiljaisuus, joka kertoo Lapuan patruunatehtaan räjähdyksestä vuonna 1976. Kirja on lukulistallani ollut jo pitempään. Nythän tästä aiheesta on tullut myös elokuva.
Enni Mustonen jutteli keväällä alkaneesta kirjasarjastaan, jonka ensimmäinen osa on nimeltään Kasvattitytär. Tuo kirja oli itselleni pettymys. Tässä haastiksessa ei tullut itselle mitään ihmeempää uutta.
Elina Hirvonen puhui Katri Helenan elämäkerrasta. Olen itse kuunnellut tuon ja välttämättä artisti itse ei ollut paras mahdollinen valinta lukijaksi tässä tapauksessa.
Jenni Haukiota pitää kuulla aina kun mahdollista. Sinun tähtesi täällä on itselläni kesken. Hän itse lukee äänikirjan ja tätä haastattelua seuratessa mietin kuuntelenko nyt sitä kirjaa vai haastattelua. Tuntuu, että moni on odottanut, että hän paljastaisi kirjassa jotain suurta, mutta sellaisesta kirjastahan ei ole kyse laisinkaan tässä tapauksessa.
Muita huomioita
Tämän postauksen julkaisu on viivästynyt, koska kuvat eivät mediapankissa olleetkaan aiempien vuosien tapaan upeasti nimettyinä. Niitä ei oltu nimetty sinne myöskään näkeville. Eli jos et tiedä miltä joku kirjailija näyttää niin sieltä on täysin mahdotonta löytää haluamaansa.
Aiempina vuosina kuvat on nimetty erittäin saavutettavasti ja kun kysyin miksei tänä vuonna niin vastaus oli, että kuvia on niin paljon, että nimeäminen on mahdottomuus. Jäin miettiin, ettei tänä vuonna kuitenkaan kait ollut enempi esiintyjiä kuin viime vuosina. Tapahtumat haluavat kyllä kovasti puheissa olla saavutettavia ja yhdenvertaisia, mutta jatkuvasti huomaan, että todellisuus on toinen. Jos Kirjamessut nimittäin haluaisivat olla saavutettava, tasa-arvoinen ja yhdenvertainen niin ne kuvat olisi kyllä nimetty. Olen tämän sanonut ennenkin ja sanon taas: esteettömyys, saavutettavuus, tasa-arvoisuus ja yhdenvertaisuus tarkoittavat muitakin kuin vain näitä kahta asiaa: 1. Että pyörätuolilla pääsee liikkumaan 2. Seksuaali-, ja sukupuolivähemmistön huomioimista.
En voi jatkossa osallistua ainoaankaan tapahtumaan näin blogistina jos median käyttöön tarkoitettu materiaali on käytännössä saavuttamatonta itsenäistä työskentelyä ajatellen!
Toinen ongelma on kustantajain järjestämät tilaisuudet vain akkreditoituneille/medialle. Tiedot tämän vuoden tilaisuuksista tulivat melkos myöhään. Olin siinä vaiheessa jo ostanut junaliput messumatkalle ja sopinut avustajani kanssa tarvittavat työvuorot. Toki kaikki on aina järjestelykysymyksiä, mutta mutta. En siis osallistunut näihin specialhappeninkeihin tällä kertaa, koska aina ei jaksa olla järkkäilemässä.
Kivaa oli ja ensi vuonna mahdollisesti uudestaan. Ainakin streamin kautta jos ei muutoin.
Tämä messuilta otettu kuva on saanut valtavasti huomiota. Kiitos kuvaajalle kuvasta.
