Zen Café: Laiska, tyhmä, saamaton

 

 

 

 

 

Zen Café - Laiska, tyhmä, saamaton 

© 2005 Warner Music Finland

Spotify

 

YouTube 

 

Biisilista: 

Kaikki kappaleet säveltänyt Zen Café, sanoittanut Samuli Putro sekä sovittanut Zen Café ja Mara Salminen. 

1. Uudenvuodenpäivä – 2.42
2. Tahdon halvan naisen – 3.53
3. Särkylääkkeet – 3.44
4. Taivas on kirkas ja napakka – 3.33
5. Rakastunut taas – 3.39
6. Pistät avaimen lukkoon – 4.14
7. Elämä moukaroi – 3.52
8. Moi – 4.15
9. Nollapiste – 4.21
10. Laiska, tyhmä ja saamaton – 3.55
11. Hontelot pojat – 4.15
12. Vanha opettaja – 3.09

Tämä on Zenkkareitten vierain levy itselle. 

Teemat on aika samanmoisia kuin aiemminkin. Juominen, krapula, naiset ja elämän ihmettely. 

Omia suosikkeja on Uudenvuodenpäivä, Särkylääkkeet, Taivas on kirkas ja napakka, Elämä moukaroi ja Nollapiste, sekä levyn nimibiisi. 

 

Ihmeen monta suosikkia, vaikka vieras levy onkin. 

 

Vuoden vaihtuessa on ekana päivänä pakko kuunnella ABBAn Happy New Year ja Zenkkareitten Uudenvuodenpäivä. 

 

Biisissä nimeltä Pistät avaimen lukkoon sanotaan, että "Rakkaus seisoo ikkunalaudalla
Haet pois sen
Haet pois sen
Haet pois
Haet pois sen
Haet pois sen
Haet pois". 

 

Tää kyseinen kohta soi aina välillä mun päässä. Ilmeisesti se on tehnyt syvän vaikutuksen joskus. 

 

 

Tähtiä levylle 2/5.

Zen Café: Vuokralainen

 

 

 

 

 

Zen Café - Vuokralainen 

 

© 2002 Warner Music Finland 

Spotify

 

YouTube 

 

Kaikki kappaleet säveltänyt Zen Café, sanoittanut Samuli Putro sekä sovittanut Martti Salminen ja Zen Café.

 

 

Biisilista:

 

1. Tämä on syksy – 3.53
2. Aamuisin – 4.01
3. Nainen vailla historiaa – 4.03
4. Vuokralainen – 4.25
5. Tien päällä joka päivä – 3.54
6. Auto parkissa – 3.59
7. Kotona kaikuu – 4.19
8. Ensimmäinen – 4.07
9. Puuenkeli – 3.50
10. Ihminen – 3.54
11. Ongelma – 4.00
12. Kosketuksen alla – 4.03 

 

 

Vuokralainen on Zenkkareitten viides levy ja julkaistu 13.9.2002. Sama viikonloppu, jolloin oli tarkoitus mennä leffaan ja hankkia Menolippu Mombasaan . Mainitsin jo Romuna -levyn arviossani biisin, jossa laulellaan, että "Sä et pääse musta, mä en pääse susta
Sä et pääse musta". 

Se biisi ei myöskään ole tällä Vuokralainen levyllä, mutta tuli taas mieleeni kun julkaisun ajankohdasta luin. Olisin jostain syystä sijoittanut tämän Vuokralainen-levyn vasta kevääseen 2003.

Nimibiisin lisäksi omia suosikkeja ovat Nainen vailla historiaa ja Ihminen. 

 

Levyllä seikkaillaan nuoren aikuisuuden maailmoissa ja pohdiskellaan elämää. 

Biisi nimeltä Puuenkeli on todella ahdistava. En tiiä minkälainen taustatarina siihen liittyy, mutta kamala olo sen kuuntelusta jää. 

 

Vuokralainen on jotenkin hirveen hauska biisi. Siinä laulellaan, että "Vuokralainen
Muistaa maksaa vuokransa
Vuokralainen
Pitää kämpän puhtaana
Vuokralainen
Kulkee hiljaa rapussa
Vuokralainen
Yöllä kahdelta Mä en oo omistajan sukua
Vaan vuokralainen". 

 

Levyltä löytyy myös biisi nimeltä Aamuisin. Se taitaa yhä soida radioissa. Tuo biisi vie mut aina viimeiseen opiskeluelämän syksyyn. Istun jatkuvasti kaverilla. Niin paljon, että joku satunnainen ohikulkija kitisee siitä miks mun hiuksia on nojatuolin selkänojalla. Kuunnellaan millon mitäkin musaa ja Espoossa kuuluvat radiokanavat tulee tutuiksi. Ollaan yleensä kolmestaan. Tilaillaan pitsaa ja mä luulen, että nää ihmiset olis mun elämässä vielä vuosienkin päästä. Nykyisessä kotikaupungissani taitavat molemmat olla. Mulla ei ole kummallekaan sanottavaa. En tartte kumpaakaan mun nykyiseen elämään! Mä tiiän ite ketä tai mitä mä tarviin! Jos se toteutuisi niin ei se mua onnelliseks tekis. Se sotkisi vain mun mielen. Ja mielentervyden. 

Vuokralainen on myynyt platinaa. 

 

Mun tähdet 3/5.

Zen Café: Helvetisti järkeä

 

 

 

 

 

Zen Café - Helvetisti järkeä 

 

© 2001 Warner Music Finland

 

Spotify 

YouTube

Biisilista: 

 

1. Helvetisti järkeä – 3.41
2. Mies jonka ympäriltä tuolit viedään – 3.44
3. Tulis nainen – 3.36
4. Kannattaako tunnustaa jos pettää – 3.29
5. Älä tee – 4.04
6. Eipä tiennyt tyttö – 4.33
7. Omituista – 4.28
8. Tuulensuoja – 3.47
9. Monta kertaa – 3.24
10. Huhtikuu – 4.34
11. Tuhannen kilometrin päässä – 3.45
12. En oo koskaan tavannut – 5.05

 

Muistin levyn olevan vuodelta 2000, mutta julkaisuvuosi onkin 2001. 

 

Levyn nimibiisissä, joka on myös levyn eka biisi laulellaan: 

"Siin on helvetisti järkeä
Et on koko ajan ikävä
Helvetisti järkeä
Ettei me vaan minä, minä ja mä
Helvetisti järkeä".

 

Löydän tästä niin paljon omakohtaista. 

 

Levy kertoo nuoruudesta, kasvamisesta, pakkomielteisestä rakkaudesta ja elämästä, tietenkin! 

 

Kannattaako tunnustaa jos pettää? Se soi radiossa jatkuvasti aikoinaan. Jossain haastattelussa muistan puhutun tästä biisistä ja mainitun Akvaariorakkautta-kirjan. Vuosia myöhemmin lainasin kyseisen teoksen opiskelupaikkakunnan kirjastosta c-kaseteilla. Lukijana oli Anna-Leena Härkönen itse. Kirja teki vaikutuksen minuun. Harmi ettei teosta ole saatavilla lukuaikapalveluissa. Tai on, mutta lukija on eri. 

Levyllä Kannattaako tunnustaa jos pettää biisin jälkeen on laulu nimeltä Älä tee. Onkohan tarkoituksen mukaista, että nuo biisit on peräkkäin. Jäin sitä nyt miettiin. Kun eka kysellään, että kannattaako tunnustaa ja sen jälkeen kehotetaan säästämään tekoja siihen asti kun on se mies jota todella etsit. Vuonna 2001 ei avoimista suhteista puhuttu niinkun nyt. Jos ois puhuttu niin olis saattaneet Zenkkareitten biisit olla erilaisia. 

Eipä tiennyt tyttö taitaa soida radiossa vieläkin. Mielestäni se on hirveen hyvä kertomus aiheesta miten pienillä paikkakunnilla nuoriso viettää aikaa. Siellä on ne samat maisemat vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, baarireissuille naapuri kaupunkiin pitää olla kuski ja niin edelleen. Tää biisi vie mut tiettyyn maisemaan ja voin kuvitella minkälaista elämä on ollu ennenkuin minä olen tullut tähän maailmaan tallustelemaan. 

Biisi nimeltä Monta kertaa kertoo mielestäni niin pakkomielteisestä rakkaudesta kuin vain voi olla. Jos mua vastaan tulisi ihminen näine kysymyksineen niin kehottaisin miettiin, että pakkoko se on vain yhden ja saman ihmisen kanssa olla. Kun ei yks ihminen voi täyttää kaikkia tarpeita ja niin edelleen. 

Omia suosikkeja levyltä on Kannattaako tunnustaa jos pettää, Tuulensuoja ja Tuhannen kilometrin päässä. 

Tuhannen kilometrin päässä mietitään kuinka väärin se on, ettei voida yhdessä sitä, eikä voida yhdessä tätä. En osaisi itse kirjoittaa aiheesta paremmin. 

Tähtiä 3/5.

Zen Café: Ua ua

 

 

 

 

 

Zen Café - Ua ua 

© 1999 Warner Music Finland

Spotify

 

YouTube 

 

 

Biisilista: 

 

1. UaUa – 4.27
2. Harri – 3.44
3. Mies eikä poika enää – 4.41
4. Virpi – 3.12
5. Aikuinen – 3.54
6. Surullinen aina – 3.49
7. Poika joka käyttää laseja – 3.33
8. Talo – 4.00
9. Minun kaupunkini – 3.35
10. Taakka – 5.03
11. 1-2-3 – 3.46 

Tämän julkaisusta 25 vuotta. Se on uskomatonta! 

Nimillä leikittely jatkuu tässä. Levyllä seikkailee Harri ja Virpi. 

Muistan kuinka Harri soi radiossa kesällä -99. Olisko ollut niin, että Zenkkareita haastateltiin osana jotakin tapahtumaa ja ne ihmetteli kun kaikki jo tietää tän biisin, että mikä tässä on se juttu. 

Ajattelin, että ompa hyvä biisi. Se oli sikäli jännää, että siihen aikaan edes kykenin kuuntelee muuta kuin eurodancea. 

 

Talo-biisissä mainitaan Tampere. Pidin siitä biisistä jo silloin kesällä -99 kun sekin soi radiossa. Se oli niin omakohtainen siihen aikaan. 

En tiennyt silloin, että vuosia myöhemmin asuisin Treella ja levyjä riittäisi. 

 

Levy käsittelee noin muutoin teemallisesti aikuiseksi kasvamista. 

 

Biisit on niin moneen kertaan kuultu, ettei niistä syystä tai toisesta kykene sanomaan pajoa. 

 

Tämäkin levy on osa elämäni ääniraitaa viime vuosisadan ja vuosituhannen lopun tunnelmissa. 

 

Tähtiä 3/5.

Zen Café: Idiootti

 

 

 

 

 

Zen Café - Idiootti 

 

© 1998 Fazer Records

 

Spotify 

YouTube

 

Biisilista: 

 

1. Palaa – 3.11
2. Jättiläinen – 2.52
3. Taxi – 3.08
4. Idiootti – 2.49
5. Todella kaunis – 3.25
6. Mitä me tehtäis – 4.37
7. Kaisa pieni – 2.37
8. Jos etsit miestä – 3.43
9. Laulu nro 7 – 3.49
10. Sika – 4.12
11. Teen kaikkeni – 3.28
12. Sateinen aamu – 3.33

 

 

Idiootti julkaistiin toukokuussa -98. En vielä silloin tuntenut sua, enkä tiennyt kuinka elämäni muuttuisi syksyllä. 

Radiossa soi Todella kaunis ja Taxi. 

Ymmärsin vasta paljon myöhemmin näiden molempien biisien sanoman. Taxi on mun suosikki. 

Levyllä puhutaan naisista, rakkaudesta, krapulasta ja humalasta. 

Levyllä seikkailee Kaisa. Kun viimeksi oli juttua niistä nimistä. Voi olla, että vuosia myöhemmin tämä Kaisasta kertova biisi soi meiän merkonomiryhmän jutuissa... 

Levyn päättää biisi nimeltä Sateinen aamu. Mulle on joskus soitettu se ja kerrottu kuinka olen tullut siitä mieleen. 

Tähtiä 4/5.

Zen Café: Romuna

 

 

 

 

Zen Café - Romuna 

 

© 1997 Fazer Records

 

Spotify 

YouTube

 

Kaikki kappaleet säveltänyt Zen Café, sanoittanut Samuli Putro sekä sovittanut Martti Salminen ja Zen Café. 

 

Biisilista: 

 

1. Lauantai – 2.40
2. Miehet ja naiset – 3.05
3. Herra heroiini – 2.34
4. Sella – 2.19
5. Kiskot – 2.42
6. Satavuotias – 3.20
7. Kolmen viikon taivas – 3.03
8. Antaa vituttaa – 3.23
9. Kissa kuumalla katolla – 3.29
10. Herkkä jätkä – 3.47
11. Mustaa – 3.05
12. Tyttö on romuna – 2.56

Eka levy on aina eka levy! Muistan kuinka Sella soi Radiomafiassa vuonna -97. En tiennyt silloin, että vuosia myöhemmin tämä bändi tekisi biisin, jossa lauletaan, että "Sä et pääse musta, mä en pääse susta
Sä et pääse musta
Olet minussa kun vuosi vaihtuu
Olen sinussa kun viima taittuu
Keräät sirpaleista pienen rykmentin
Mä saan vuokses sydänkohtauksia
Olen sietämätön, sä käyt röökillä
Ja pysyt mussa niin kuin allergia
Aikuisiällä". Ja että tuon biisin julkaisusta menisi vielä kauan siihen hetkeen, että toteaisin tuon kohdan kertovan elämästämme. 

Vuonna -97 en vielä tuntenut sua. En tiennyt, että seuraavana vuonna kaikki muuttuisi. Tää bändi on kulkenut matkassa koko ajan, jo ennen sua ja tässä kaikessa, kaikissa vaiheissamme. 

Tällä levyllä Putro kuulostaa hirveän nuorelta. 

Soittamisen halu välittyy tästä. Sanoitukset enteilee tulevaa - muillakin levyillä mainitaan ihmisiä nimillä. Tällä ekalla levyllä on Eero. Myöhemmin on Harri, Kaisa ja Virpi.

Levyn julkaisun aikoihin en tiennyt, että vuosia myöhemmin ehtisin pariin kertaan käydä Zenkkareitten keikalla ennenkuin he lopettaisivat. Vuonna -97 olin 12 ja elin sen aikaista elämääni. 

Joskus tuntuu, että olisin elänyt useammankin ihmisen edestä. Mun elämään mahtuu niin paljon kaikkea. Erilaisia vaiheita ja kausia. 

Tää levy on oman aikansa tuote. Lauantai-biisissä sanotaan, että "satasen lainaan ja juon sen." Markka-aikaan varmaan ihan ok summa, mut nykyään satasella sais jo jonkinlaisen illan kustannettua. 

Omia suosikkeja levyltä on Lauantai, Sella, sekä Miehet ja naiset. 

Tähtiä 3/5. 

Käyn nyt kaikki Zenkkareitten levyt läpi. 

Huomenna seuraava osa!

Johanna Niskanen: Onnellisesti omillani - Elämää parisuhdenormin ulkopuolella

 

 

 

 

Johanna Niskanen - Onnellisesti omillani - Elämää parisuhdenormin ulkopuolella 

Minerva 2024 

 

ISBN 9789523759916

 

Lukija 

 

Laura Hänninen 

Kesto 

 

6 h 31 min 

Pariton, vaan ei onneton.
Millaista on elää parisuhdekeskeisessä yhteiskunnassa naisena, jolla ei ole parisuhdekokemuksia vielä yli 30-vuotiaanakaan? Teos häivyttää häpeää ja hiljaisuutta monia koskettavasta mutta vaietusta aiheesta.
Kirja kertoo rohkean omakohtaisesti, millaista on vielä kolmikymppisenä olla vailla kokemuksia seurustelusta, suutelusta, kumppaniseksistä tai parisuhteesta.
Parisuhteettomuus on koko ajan kasvava maailmanlaajuinen ilmiö, vaikka asiasta puhutaan vähän. Yhteiskunnassa, jossa erityisesti naisten odotetaan pariutuvan ja perheellistyvän, romanttisen rakkauden normista poikkeaminen tuottaa häpeää ja ahdistusta ihmiselle itselleen sekä hämmennystä hänen ympäristölleen. Miltä tuntuu joutua perustelemaan omaa elämäntilannettaan?
Johanna Niskanen poistaa häpeää aran aiheen ympäriltä ja antaa vertaistukea kertomalla avoimesti omista kokemuksistaan, tunteistaan ja tiestään kohti voimaantumista. Onnellista ja täyttä elämää voi elää myös parisuhdenormin ulkopuolella.
Johanna Niskanen. (s. 1990) on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri. Hän on kiinnostunut psykologiasta ja feminismistä. Erityisesti häntä kiehtovat tarinat, jotka ovat jääneet yhteiskunnallisessa keskustelussa marginaaliin. Niskanen asuu Jyväskylässä kahden kissansa kanssa ja työskentelee varhaiskasvatuksen opettajana.

Kirja kuunneltu Storytelistä. 

Hyvää Sinkkupäivää Kaikille Meille! 

Kirja kertoo todella hyvin siitä mitä kaikkea voi tapahtua kun ihminen elää eri tavoin. Etenkin naisena voi tulla vastaan tilanne, jossa näytteen otossa sulle sanotaankin, että en haluu, että menetät neitsyyden tällä tavoin. Ihmiset olettaa, että sinkkuus on joku ohi menevä vaihe. Kun meiän mieliin on hoettu aina sitä kuinka jokaisella on joku ja niin edelleen. 

Oon itekin huomannut, että mun yksin elely häiritsee. En ole kuitenkaan kenellekään tilivelvollinen yhtään mistään. 

En halua sanoa uusille ihmisille, että rakkaus mun kohalla tarkottaa sitä, että päädyn aina sitte hyödyntämään suomalaisia mielenterveyspalveluja. En tiedä minkälaista on käyttää huumeita, mutta myös toisen ihmisen antama huomio ja tunne, joka tulee toisen ihmisen läsnäollessa on addiktoivaa. 

Kissaelläintä mulla ei enää ole. Nykyään eläinlääkärit on niin hintavia, että en tiedä tuleeko kissille uutta aikaa koskaan. Kehräilyä voi kuunnella vaikka YouTubesta. 

Miksi se ei riitä maailmalle, että jokainen on semmonen kun on? Vaan pitää aina olla neuvomassa tai esittämässä mielipiteitä ja kertomassa, että et vaan oo löytäny sopivaa, laske sun tasoa niin joku löytyy. 

Ne jotka tuntee mua paremmin niin tietää, että se on miljardi kertaa parempi, että elän just näin! 

Kirja-arvioteksteistä tulee huonoja, kun mulle on tähän loppu vuoteen taas kasautunut niin paljon kaikkea. Pahoittelut! 

Tämä teos on hyvää luettavaa näin Singlesdayhin! 

Tähtiä 4/5.

Johannes Alaranta: Armoton pohjanmeri

 

 

 

 

Johannes Alaranta - Armoton pohjanmeri 

 

Copyright ©2023, 2024 Johannes Alaranta and SAGA Egmont
 

ISBN: 9788727188461

Kun sulkeutuneen yhteisön synkät salaisuudet särkevät mielen.

Vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä kasvanutta Sofiaa ovat vaivanneet selittämättömät pelot ja ahdistus lapsuudesta saakka. Tilanne pahenee, kun Sofia
saa ensimmäisen lapsensa ja hänen isoisänsä kuolee. Matti-pappa oli arvostettu ja pidetty maallikkosaarnaaja, mutta yllättäen Sofian mieleen alkaa nousta
paljon ahdistavampia mielikuvia isoisästä.

Lähipiiri ei usko Sofian syytöksiä lapsuusajan hyväksikäytöstä, ja jopa oma aviomies kuittaa ne mielikuvitukseksi. Sofia on kuitenkin varma kokemuksistaan
ja päättää, ettei uskonyhteisön armonmeri voi olla täysin pohjaton. Taistellessaan yksin menneisyyden aaveita vastaan Sofia löytää toivoa sisarestaan Eevistä,
joka on jättänyt vanhoillislestadiolaisen liikkeen jo teininä.

Armoton pohjanmeri on romaani hengellisestä väkivallasta, hyväksikäytöstä ja irti päästämisestä.

Johannes Alaranta (s. 1978) on suomalainen teologian tohtori, pappi ja kirjailija. 

 

 

Huomasin tämän kirjan Storytelissä jokin aika sitten. Ostin e-kirjana Suomalaisesta.
Kirjasta sain itselleni lisää vahvistusta siitä, että muitakin kohtaan ollaan, kuin ei oltaisi koskaan oltukaan. Pystyn käsittelemään ja käsittämään isoja asioita - ilman nuorena käytyä terapiaani en pystyis jäsentelemään asioita niinkuin yleensä pystyn. Käsittelen muiden murheet, laitan omani sivuun ja aina välillä se saapuu, se kysymys ikuisuudesta. Tai ei ikuisuudesta silleen kun jotkut käsittää, vaan kysymys siitä, miten olla kun ei olla? En saa vastausta siihen, enkä opi olemaan sen asian kanssa. Miks mun ees pitäs oppii? Ja ei, en tartte ketään kertomaan, että mulla olis helpompaa kun oppisin, ja että anna olla ja elä elämääsi. Tuollaiset kommentit koen vähättelynä ja katkaisisin välit heti jos joku niitä erehtyy esittämään. Sillä on asioita, joita mulle ei kannata kommentoida koskaan. Oon usein miettinyt sitä onko helpompi kun ihminen on kuollu ja mihinkään ei voi vaikuttaa, vai onko helpompaa kun ihminen elää ja asioihin ei saa vastausta? En tiiä kumpi on helpompi, kun hiljaisuus vaan vastaa.

Kirja on aivan järkyttävä ja todella tarpeellinen. Sofia alkaa muistaa lapsuudessaan tapahtuneita asioita ja se lähipiiri, johon hän tukeutuu ei usko häntä, koska eihän sitä nyt mitään tällasta voi tapahtuu näiden ihmisten toimesta.
Siinä hajoaa kyllä muidenkin kuin kirjan lukijan mieli.

Se on uskomatonta miten tässäkin kirjassa koetetaan väittää mustaa valkoiseksi. Siis sillä tavoin, ettei voida uskoa kun toinen ihminen kerää rohkeutensa ja kertoo kipeistä asioistaan, vaan tämä kertoja leimataan hulluksi ja että kuinka lapsen syntymän jälkeen voi olla niinkun vähän vaikeeta! Kun ei vaan niinkun kyetä ite uskomaan, että näitä asioita oikeasti tapahtuu.
Joukkonarsismi kukoistaa!

Ihmismieli on kyllä jännä kapistus.

En voi kertoa kirjasta enempää. Se on hyvää tekstiä ja sujuvaa luettavaa.
Tähtiä 4/5.

Kirja herätti myös tämän suuren kysymyksen:

Miten sitä vois täysipainoisesti olla omissa ihmissuhteissaan, kun on niitä ihmisii, joille en ole olemassa? 

Keikalla: Ylva Haru @ G LiveLab Tampere

 

 

 

 

 

 

 

 

Ylva Haru esiintyi Tampereen G LiveLabissa lauantaina 26.10.2024. Oli erikoista olla päiväkeikalla. Keikan piti muutenkin olla jo keväällä -23, mutta koska levy ei vielä tuolloin ollut valmis niin tapahtuma siirtyi. 

 

Ylva jutteli biisien välissä paljon. Se on harvinaista, koska jos itse olisin artisti niin menisin vain esittämään biisit ja se ois siinä. 

 

 

 

 

Keikalla kuultiin Surun kaupunki, jota kuunnellessa mieleni vaelteli taas jonnekin kauas. 

 

 

Eniten odotin kuulevani Oikeiden luona -biisin ja se tulikin keikan lopulla. Tää on vaan niin kaunis laulu. 

 

 

 

Aikaisempi Ylva Haru live oli myöhäisessä lauantai-illassa festareilla joskus kauan ennen Koronaa, joten nyt oli mukavaa kokea tämä täysin erilaisessa ympäristössä.

Liiketoimintasuunnitelma lokakuussa; mahtava tulos marraskuussa!

 

 

 

Lokakuun alussa takana oli jo monta kuukautta intensiivistä työtä, ideoiden kehittämistä ja tulevaisuuden rakentamista Kupliva maailmani -yritykselle. Liiketoimintasuunnitelman teko oli projekti, johon liittyi paljon enemmän haasteita ja käänteitä kuin osasin alkujaan odottaa, mutta lokakuun edetessä usko ja intohimo tähän matkaan vain vahvistuivat. Haluan jakaa kokemukseni, sillä uskon, että moni voi samaistua näihin yrittäjyyden ensi askeliin ja siihen, millaista on taistella tavoitteen saavuttamiseksi – erityisesti silloin, kun kohtaa vastoinkäymisiä ja yllätyksiä matkan varrella.

Liiketoimintasuunnitelmani valmistui kokonaisuudessaan siinä lokakuun 20. päivän tienoilla ja sen valmiiksi saattaminen oli erittäin tärkeää jatkoa ajatellen, koska Starttirahahakemus tarvitsee liitteeksi sen ja voin myöhemmin liittää suunnitelmani osaksi hakemusta, jolla haen lisätunteja avustajalleni, joka auttaa minua yritystoimintani käytännön asioissa.

Lokakuussa työpäiväni alkoivat ja päättyivät virka-aikojen rajoissa, mikä toi tietynlaista rutiinia ja struktuuria päiviin. Kun moni viranomainen tai yhteistyökumppani on tavoitettavissa vain virka-aikaan, ei ole vaihtoehtoa; oli keskityttävä siihen, että saan suunnitelmaa työstettyä tehokkaasti juuri niinä hetkinä. Tämä vaati paljon suunnitelmallisuutta, mutta onneksi sain Pirkanmaan hyvinvointialueelta henkilökohtaisen avustajan tunteja myös yritystoiminnan tueksi. Tämän myötä pystyin keskittymään liiketoimintasuunnitelman viimeistelyyn, vaikka arkirutiinit täyttyivätkin nopeasti ja päivät tuntuivat valuvan sormien läpi.

Suunnitelman rakentaminen oli monivaiheinen prosessi, jossa ideoita palloteltiin ja hiottiin moneen kertaan. Yksi iso etappi oli Starttirahan hakuprosessi – päätös tuli kuitenkin hylkäävänä yllätyksenä, mikä oli kieltämättä pettymys. Epäonnistuminen oli kuitenkin samalla myös muistutus siitä, että yrittäjyys on oppimista vastoinkäymisten kautta. Starttirahan päätöksessä kerrottiin, että toimintani ja eläke voivat kulkea käsi kädessä, mutta ennakkoperintärekisterissä oleminen asetti kuitenkin esteen avustuksen saamiselle. Päätin, etten anna tämän lannistaa, vaan keskityin entistä vahvemmin suunnitelman muihin vaiheisiin ja siihen, että Kupliva maailmani jatkaa vahvalla pohjalla kohti tavoitteitaan.
Tein oikaisuvaatimuksen hylky päätöksestä, mutta tulos oli sama.
Merkonomi opinnoistani on vierähtänyt aikaa ja uskoin muistavani kaiken yrittäjyyden alkuhuumaan liittyvän, mutta voihan olla niinkin, ettei niissä opinnoissa opittu sitä, että eläke estää Starttirahan ja ettei ennakkoperintärekisteriin kannata liittyä ennenkuin Starttirahaa hakee, vaikkei olisi yritystoiminnastaan vielä palkkaa nostanut.

Liiketoimintasuunnitelma prosessissa mukana oli myös ainutlaatuinen elementti: musiikki. Olen aina inspiroitunut musiikista, ja lokakuun työhetkiä tahditti Aino & Hajonneet -yhtyeen "Enemmän kuin mitään muuta" -levy, joka soi taustalla repeatilla ja antoi energiaa sekä rytmiä päiviin. Musiikin voima on käsittämätön; se muistutti siitä, miksi kulttuuri on itselleni niin tärkeä osa arkea ja sitä maailmaa, jota haluan välittää myös blogissani. ”Cd-levy kestää vielä käytössä – ainakin toistaiseksi! Latte kahvikapselikoneella oli päivittäinen ylellisyyden hetki – se toi kaivattua energiaa ja teki kiireisestä työpäivästä hetkittäin nautinnollisen.

Päivien ja viikkojen mennessä vauhdilla eteenpäin alkoi konkretisoitua kaikki se mitä yritykseni tulisi olemaan. Välillä oma jaksaminen oli koetuksella, mutta kokonaisuuden valmistuessa jokainen hetki tuntui olevan sen arvoinen. Onnistumisen tunne oli lopulta käsinkosketeltava, ja nyt marraskuussa voin katsoa taaksepäin ylpeänä siitä, kuinka pitkälle olen tullut.

Tämä projekti on ollut suuri oppikokemus, ja tiedän, että se on vasta alkua - hyvä harjoitus tulevaisuutta varten. Kupliva maailmani elää ja hengittää kulttuurin, saavutettavuuden ja tasa-arvon puolesta. Olen kiitollinen jokaisesta ideasta, jokaisesta virheestä ja jokaisesta hetken onnistumisen tunteesta – ja myös kaikille teille, jotka olette tukeneet matkaa tähän asti. Kiitos, että seuraatte mukana, ja toivottavasti pysytte matkassa, kun kupliva maailmani jatkaa kasvuaan!

Yhteinen matkamme jatkuu – Kiitos 4,5 vuodesta!

 

 

 

 

 

Tämä päivä juhlistaa 4.5 vuoden yhteistä matkaa Kuplivan maailmani kanssa. Tässä ajassa blogista on kasvanut paljon enemmän kuin olisin osannut kuvitella: se on antanut äänen esteettömyydelle ja tasa-arvolle, avannut ovia yhteistyöhön kulttuurialan kanssa ja mahdollistanut liiketoiminnan, jonka avulla voin tehdä osaltani maailmasta saavutettavamman. Kiitos kaikille teille, jotka olette mukana matkassani – teidän ansiostanne blogi on tullut eläväksi ja sykkii kohti entistä loistokkaampaa tulevaisuutta!

Kun katson taaksepäin, muistan hetket, jolloin kuvan lataaminen Instagramiin vaati kokeiluja, sovellusten haasteet tai arkisen teknologian kanssa taistelut tuntuivat loputtomilta. Onneksi olen luova ja rohkea:esim. softbox 

hankinta auttaa nyt kehittämään kuviani ja tuomaan blogin maailmaan enemmän omaa persoonaa. Matka yrittäjänä ei ole aina ollut helppo, mutta jokainen askel on ollut palkitseva. Kun edustan suomalaista sokeutta bloggaamisen kentällä, tuo taival ei ole aina kulkenut suorinta reittiä – mutta toisaalta juuri tämä on antanut blogille sielun ja merkityksen.

Blogia perustaessani en osannut aavistaa, että jonain päivänä tämä intohimoni muuttuisi yritykseksi. Kupliva maailmani on kasvanut kävijöiden lisäksi myös tavoitteissaan: nyt se toimii kulttuurin saavutettavuuden, esteettömyyden ja yhdenvertaisuuden sanansaattajana. Tämä blogi on paitsi paikka, jossa jaan kirja-arvosteluita, tapahtumakokemuksia ja tunnelmia, myös alusta, jonka kautta toivon voivani muuttaa maailmaa niin, että jokainen tuntee itsensä tervetulleeksi kulttuurista nauttimaan, oli aistiesteitä tai ei.

Saan edelleen jatkaa tätä matkaa omilla ehdoillani. Minua kannustaa se valtava into, jolla voin jakaa blogissa oman elämän ilot ja haasteet sekä pitää esillä tasa-arvoisuutta jokaiselle. Toivon, että Kupliva maailmani inspiroi jatkossakin teitä tavoittelemaan omia unelmianne, ja kannustaa yhteisöämme edistämään esteettömyyttä ja yhdenvertaisuutta
kulttuurielämyksissä. Jatketaan yhdessä kulttuurin esteiden kaatamista, uuden rakentamista ja säihkyvän tulevaisuuden luomista!

Tänään juhlistan tätä saavutusta kahvilla ja maailman parhaalla pannukakulla.  

Jatketaan yhdessä kulttuurin esteiden kaatamista, uuden rakentamista ja säihkyvän tulevaisuuden luomista! ✨

Keikalla: Aino & Hajonneet @ Bar Kotelo

 

 

 

 

Lauantaina, syyskuun 28. päivä, oli vihdoin odotettu ilta – Aino & Hajonneet levynjulkaisukeikka Bar Kotelossa. Tämä oli minulle toinen kerta tässä paikassa, mutta tunnelma oli vähintään yhtä ainutlaatuinen kuin keväällä. Bar Kotelo tarjosi puitteet intiimille, mutta energiselle illalle, ja illan pääesiintyjänä loistivat tietysti Aino & Hajonneet. Tätä hetkeä olin odottanut pitkään!

Oltiin paikalla hyvissä ajoin, koska olin katsonut/muistanut esitysajat väärin. Pari tuntia vierähti baarissa seuraillen paikalla olevia ja sinne tulevia ihmisotuksia. Aluksi oli melko tyhjää ja sitä ihmetellessä varmistettiin esitysajat. Tila täyttyi kivasti ihmisistä ja ainakin meillä oli poikkeuksellisen hyvät paikat.


Enemmän kuin mitään muuta on Aino & Hajonneiden kolmas studioalbumi, Uusi levy on jatkoa bändin aiemmille albumeille Hullui unelmii (2021) ja Kuluneita kaikuja (2023), mutta sen monipuolisuus, energia ja syvälliset lyriikat osoittavat selkeää kasvua ja kypsymistä yhtyeen musiikissa.

Avauksena kuultiin Jos sä kuoletkin nuorena, joka on aloittanut aiempiakin keikkoja ja sopii energisyydessään hienosti avausraidaksi. Tuossa hetkessä mietin taas kiitollisuudella kaikkea sitä mikä on johdattanut minut juuri siihen hetkeen, keikalle ja elossa olemisen tunteeni vain vahvistui keikan edetessä.


Vaikka odotin keikalta räjähtävää energiaa, ilta toi mukanaan myös herkkiä hetkiä. Yksi illan kohokohdista oli kappale Huomenna, joka levyllä esitetään vain pianotaustalla. Tämä biisi oli minulle suuri yllätys – olin varma, ettei sitä kuultaisi lainkaan keikalla sen hitaan tempon vuoksi. Mutta kuinka väärässä olinkaan! Se soi aivan upeasti livenä, ja se oli kaunis hetki. Ainon ääni ja pianon yksinkertainen, mutta syvä sointi toivat mukanaan aitoa koskettavuutta.

 

 

Tämä on ehdottomasti yksi henkilökohtaisista suosikeistani levyltä, ja sen tulkinta keikalla oli juuri niin tunnelmallinen kuin toivoinkin - unohtumaton kokemus!
Huomenna biisi vei minut sellaisiin tunnelmiin, joita muistan kokeneeni siihen aikaan kun toisen ihmisen kanssa oleminen oli uutta ja ensimmäistä kertaa.



Aino & Hajonneiden keikat tunnetaan energisyydestään, eikä tämäkään ilta ollut poikkeus. Lavalla nähtiin bändin klassista heittäytymistä, ja illan aikana esitettiin luonnollisesti uusiakin kappaleita, kuten Planeetta Melankolia ja Hysteria.


Keikkailu ei ole pelkästään musiikkia – siihen kuuluu myös kohtaamiset ja hetket bändin kanssa. Illan aikana sain mahdollisuuden vaihtaa muutaman sanan bändin rumpalin ja laulajan, Ainon, kanssa. Molemmat olivat avoimia ja lämpimiä kohtaamisia. Rumpali, Eetu tuli juttelemaan kun ostin keikalta paidan, ja Ainon kanssa pääsimme jakamaan lämpimän halauksen. Näistä hetkistä jää aina erityinen muisto ja tunne siitä, että bändi todella arvostaa fanejaan. Mun hiukset on sellanen "tuntomerkki", joka jää ihmisille mieleen, vaikka kuinka keskittyis omaan esiintymiseen.

Bändiä voi fiilistellä myös heidän YouTube-kanavaltaan löytyvältä Helsingin keikalta. 

Aino & Hajonneet Live in Helsinki 2023
Keikka juhlisti uuden Enemmän kuin mitään muuta -levyn julkaisua, ja levy itsessään on todellinen mestariteos. Tämä levy on monipuolinen ja dynaaminen, aivan kuten yhtyeen kitaristi Petri Sinkkonen on sanonutkin. Sen kappaleet vaihtelevat energisistä ja räiskyvistä biiseistä, kuten Sid & Nancy, aina syvällisiin ja haikeisiin tunnelmiin, kuten Huomenna. Tämä monipuolisuus tekee levystä sellaisen, jonka parissa ei tule aika pitkäksi.
Levyn pääsee kuuntelemaan tästä.

Kun sain levyn heti ilmestymispäivänä käsiini niin kuuntelin sitä repeatilla. Musa tekee onnelliseks!

Kappaleet, kuten Aurinkomäki ja Järki lähtee, tuovat omat tarinansa ja tunnelmansa, ja jokainen biisi on oma pieni maailmansa. Aino Laakson voimakas ja tunteikas lauluääni yhdistettynä bändin monipuoliseen soitantaan tekee tästä levystä kokonaisuuden, joka koskettaa ja herättää ajatuksia.


Aino & Hajonneet osoitti jälleen, miksi heitä rakastetaan. Keikka Bar Kotelossa oli täydellinen yhdistelmä riehakasta punkrockia, koskettavia hetkiä ja yhteisöllisyyttä. Bändi ei pettänyt odotuksia, ja uutta albumia juhlistettiin juuri oikealla tavalla. Lavalla nähtiin sekä tuttua energiaa että herkkiä hetkiä, ja illasta jäi paljon muistoja.


Odotan jo kuumeisesti seuraavaa heidän keikkaa, joka on marraskuun 22. päivänä Klubilla. Samana iltana esiintyy myös Saa Kiljua ja Pelle Miljoona. 

Tapahtuman nimi on PUNK ROCK XMAS ja lisätiedot ja liput löytyy täältä

Melkoisen kiireinen viikonloppu; perjantaina punk energiaa ja lauantaina heti tuttuun Alivaltiosihteerin ohjelman alkamis aikaan Tampere-talossa Samuli Putro useammalla eri kokoonpanolla sen lauantain ajan.
Hyvä päätösviikonloppu minulle ennenkuin lähen joulun viettoon.

Keikka juhlisti mahtavasti uutta levyä, joten marraskuun keikalla voi keskittyä kuuntelemaan musaa kun tietää noin suunilleen miten nämä uudet biisit soi livenä!

Lucinda Riley: Vangittu kauneus

 

 

 

 

Lucinda Riley - Vangittu kauneus 

 

Bazar 2024

 

Alkuteos 

Hidden Girl

 

Suomentaja 

Hilkka Pekkanen

 

Lukija 

Karoliina Kudjoi

 

Kansi 

Timo Numminen

 

ISBN
9789524035088

 

Rakkaus, joka piirtyi ikuisuuteen
Lucinda Rileyn Vangittu kauneus on taianomainen lukuromaani rakkaudesta, elämää mullistavista valinnoista ja kahden suvun yhteen kietoutuvista kohtaloista.
16-vuotias Brett Cooper saapuu rapistuvaan yorkshireläiskartanoon viettämään kesää sukulaistensa hoivissa. Sukulaisten, joita hän ei ole koskaan aiemmin tavannut. Hän olisi mieluummin jossain aivan muualla, kunnes kartanon keittiöön astelee taloudenhoitajan tytär, lumoava Leah Thompson.
Nuorten herkästä rakkaustarinasta alkaa uskomaton matka, joka sinkauttaa Leahin supertähteyteen ja maailman muodin pääkaupunkeihin. Brett luo uraa perheyrityksessä ja katsoo voimattomana vierestä, kun hänen isänsä kamppailee tuskallisten muistojensa kanssa. Paljastuessaan suvun tarkoin varjellut salaisuudet salpaavat hengen.
Lucinda Rileyn Vangittu kauneus henkii Yorkshiren nummimaisemien tummaa dramatiikkaa ja nopeasykkeisen New Yorkin suihkuseurapiirejä. Nyt ensimmäistä kertaa suomeksi ilmestyvä romaani julkaistiin englanniksi alun perin vuonna 1998. Tämän version on uudelleenkirjoittanut Rileyn poika Harry Whittaker.

 

 

Kirja kuunneltu omakustanteisesti Storytelistä.

 

 

Lucinda Riley on jälleen kerran kutonut kiehtovan tarinan, joka yhdistää menneisyyden varjot, perhesalaisuudet ja rakkauden arvaamattomat polut. Vangittu kauneus vie lukijan niin Yorkshiren nummimaisemiin kuin New Yorkin sykettä uhkuvaan muotimaailmaan. Tämä uudelleenkirjoitettu teos tarjoaa lukuromaanin ystäville juuri sitä, mistä Riley on tullut tunnetuksi – tarinan, joka tempaa mukaansa ja jättää lukijan pohtimaan ihmiskohtaloiden monimutkaisuutta pitkään viimeisen sivun kääntämisen jälkeen, tai siis äänikirjan päättymisen.


16-vuotias Brett Cooper ei ole koskaan tavannut Yorkshiren kartanossa asuvia sukulaisiaan, ja ajatus kesän viettämisestä heidän luonaan tuntuu hänestä aluksi vastenmieliseltä. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun hän kohtaa taloudenhoitajan tyttären, Leah Thompsonin. Nuorten ihmissuhteesta käynnistyy monitasoinen tarina, joka vie Leahin muodin maailmaan ja paljastaa suvun pitkään kätkettyjä salaisuuksia.


Rileyn kyky kuvata hahmojen sisäistä kasvua ja heidän valintojensa seuraamuksia on teoksen keskeinen vahvuus. Brettin ja Leahin kohtalot ovat tiukasti
sidoksissa toisiinsa, mutta heidän tiensä kulkevat lopulta eri suuntiin. Leah’n nousu supertähteyteen on yhtä aikaa unelman täyttymys ja raskas uhraus.
Brett puolestaan joutuu käsittelemään perheensä traumaattista menneisyyttä, erityisesti isänsä synkkiä muistoja, jotka tuovat tarinaan merkittävää emotionaalista
syvyyttä.


Vangitussa kauneudessa Riley luo vahvan kontrastin Yorkshiren tummanpuhuvien, mutta rauhallisten nummien ja New Yorkin hektisen, säihkyvän muotimaailman
välillä. Näiden kahden täysin erilaisen ympäristön kautta Riley käsittelee isoja teemoja kuten rakkauden eri muodot, kohtalon väistämättömyys ja menneisyyden
vaikutus nykyhetkeen. Perhesalaisuuksien paljastuminen luo tarinaan jatkuvaa jännitettä, mikä pitää lukijan otteessaan alusta loppuun.

Lucinda Riley on mestari liikuttamaan lukijaa paikasta toiseen niin sujuvasti, että jokainen ympäristö ja hetki tuntuvat elävinä. Hänen kykynsä tuoda esiin
sekä henkilöhahmojen syvät tunteet että ympäristön yksityiskohdat on vangitseva, ja vaikka tämä teos edustaa hänen varhaisempaa tuotantoaan, siitä löytyvät
kaikki ne elementit, jotka ovat tehneet hänestä rakastetun kirjailijan. Perhesuhteiden ja rakkauden monimutkaisuus, menneisyyden arvet ja kohtalon käänteet
ovat läsnä jokaisessa käänteessä.


Lukiessani Vangittua kauneutta en voinut olla palaamatta hetkittäin Seitsemän sisarta -sarjan viimeisen osan tunnelmiin. Vaikka teemat ja tapahtumien aikakaudet
ja paikat muistuttavat
Seitsemän sisarta -sarjaa, tämä tarina seisoo kuitenkin omilla jaloillaan. Vertailua Rileyn aiempaan tuotantoon ei voi täysin välttää, mutta
Vangittu kauneus tarjoaa oman ainutlaatuisen matkansa hahmojen, tunteiden ja salaisuuksien maailmaan.

Vangittu kauneus on vangitseva ja monitasoinen tarina, joka sopii täydellisesti lähestyvän marraskuun synkkiin iltoihin tai vaikka joulun välipäivien rauhallisiin
hetkiin. Riley osoittaa jälleen kerran olevansa tarinankerronnan mestari, joka osaa luoda monimutkaisia, syvällisiä tarinoita rakkaudesta, perhesuhteista
ja ihmisten valintojen seuraamuksista. Lukijalle tämä teos on kuin lämmin viltti, johon kääriytyä ja kadota toiseen maailmaan.

 

Tähtiä 5/5.

Helsingin Kirjamessut 2024: Etkot

 

 

 

 

 

Kiitos arvontaan osallistuneille ja onnea voittajille! 

 

Tässä omat vinkkini messuille. 

 

Eniten odotan tietysti Sarah Larkin esiintymistä, joka on Senaatintorilavalla lauantaina. Uusi kirja Simpukoiden soitto on juuri tullut ja odotan sen ääreen pääsemistä, vaikka Tulikukkien aika on yhä kesken. 

 

Odotan myös mielenkiinnolla Vuonna 2064-sarjan ohjelmanumeroita, joita on jokaisena messupäivänä ja teemana on kirjoittaminen ja kirjat. 

 

Lauantaina messuilla Kari Hotakainen kertomassa uudesta kirjastaan Helmi. Se onkin mielenkiintoista kuulla, koska kirjasta on kohkattu niin paljon. 

 

 

Messuilla on myös kahteen Sanna Marin aiheiseen kirjaan paneuduttu huolella ja molempien tekijät eli Salla Vuorikoski ja Lauri Nurmi haastattelussa. 

Ohjelma löytyy täältä. 

Kirjavia Kirjamessuja Kaikille!

Laura Mauro: Otavaisen olkapäillä

 

 

 

 

Laura Mauro: Otavaisen olkapäillä 

Haamu 2024 

 

Englanninkielinen alkuperäisteos: 

On the Shoulders of Otava (2020).

SUOMENNOS LAURI LATTU

Kannen kuvitus: © Noora Jantunen

 

ISBN 978-952-7413-55-5 (sid.)
 

Osta kirja 

 

lauramauro.com 

 

Kirjatraileri 

 

 

On vuosi 1918. Köyhän perheen tytär Siiri Tuokkola on liittynyt punakaartiin. Omien joukossa naistaistelijoita sekä vierastetaan että toisaalta ylistetään proletariaatin yhtenäisyyden symbolina. Valkoiset pitävät heitä pahan ruumiillistumana.
Sodan kurimukseen ilmestyy lisäjuonne, kun rintamia erottavissa metsissä alkaa liikkua jotain vihollistakin vaarallisempaa. Huhutaan oudoista valoista, joiden kohtaaminen vie järjen ja lopulta hengen.
Kun yksi tovereista katoaa lumimyrskyssä, Siiri päättää löytää hänet. Matka vie sodan kauhuista vanhan mysteerin äärelle.
Palkitun brittikirjailija Laura Mauron pienoisromaanissa Suomen sisällissota yhdistyy nerokkaasti kansanperinteen ja mytologian taianomaisiin sävyihin. Otavaisen olkapäillä on kirjailijan ensimmäinen suomeksi ilmestynyt teos. 

 

 

 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta. 

 

Hyvää Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää Kaikille!  

 

 

Laura Mauron Otavaisen olkapäillä on pienoisromaani, joka yhdistelee Suomen sisällissodan tapahtumat ja myyttisen kauhufantasian tunnelmat nerokkaasti. Teoksen keskiössä on Siiri Tuokkola, köyhän perheen tytär, joka on liittynyt punaisten naiskaartiin. Naiset toimivat toisaalta proletariaatin yhtenäisyyden symboleina, mutta heidän olemassaolonsa herättää myös pelkoa ja halveksuntaa. Romaani sijoittuu Tampereen lähiseudun maaseudulle, jossa naiskaartilaiset yrittävät selviytyä sodan ja siihen liittyvien vaarojen keskellä.
Yksi Siirin tovereista, Osku, katoaa lumimyrskyssä ja palaa takaisin mieleltään järkkyneenä. Metsissä liikkuvat oudot valot, joita pidetään vaarallisina, ja huhujen mukaan niiden katsominen vie hengen. Siiri lähtee etsimään kadonnutta toveriaan, ja matka vie hänet syvemmälle niin sodan kauhuihin kuin vanhoihin myytteihin.

Otavaisen olkapäillä on hyvin lyhyt mutta tiivis teos, jossa ei ole yhtään turhaa lausetta. Mauro on mestari luomaan ahdistavan ja pelottavan tunnelman. Hän käyttää kansanperinteen ja suomalaisten myyttien aineksia taitavasti, erityisesti karhun ja liekkiöiden myyttistä symboliikkaa. Teos on tyyliltään hiljaisen kauhun mestariteos, jossa pelottavat elementit hiipivät lukijan ihon alle vähitellen, ilman suoraviivaista selittämistä.

Romaani onnistuu kuvaamaan sodan ja kauhun yhdistelmän ainutlaatuisella tavalla. Nuoret naiset ovat kuin heitteillä sodan keskellä, missä kuka tahansa voi olla joko vihollinen tai oma. Valkoisten uhka on jatkuvasti läsnä, mutta yliluonnollinen voima metsässä on vielä pelottavampi. Teos pitää lukijan jännityksessä loppuun asti, eikä vastauksia anneta helposti – aivan kuten Siiri, lukija joutuu kohtaamaan tuntemattoman ja selittämättömän.

En lue kauhua yleensä, mutta ihastuin tähän kirjan nimeen heti sen kuultuani ja halusin ehdottomasti tietää minkälaista on Otavaisen olkapäillä. Ehkä tämä liittyy siihen tapaan, jolla tähdet ovat läsnä Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta-sarjassa.

 

Ollessani Otavaisen olkapäillä minua hämmästytti sen sujuva suomennos ja olen kiitollinen siitä että olemme saaneet tämän suomeksi. Etenkin näin suomalaisen kirjallisuuden päivänä! 

Näin ollen kirja on sivumääräänsä ja kokoaan suurempi. 

Laura Mauro voisi nimensä puolesta  olla  sekä suomalainen että italialainen,"

Teos on ehdoton suositus kaikille kauhun, fantasian ja historiallisten tarinoiden ystäville.

 

 

Lisäksi rakastan kaikenlaisia sanaleikkejä ja kielellä leikittelyä muutenkin. En ole lukenut Kalevalaa, mutta kirjan kielellä leikittely toi mieleeni suosikki ohjelmiani. Mulla on varmaan joku sisäinen ajatusmaailma siihen, että miten mistäkin saadaan Alivaltiosihteeri-, ja/tai Koe-eläinpuisto, sekä Leila ja Annukka huumoria. Jos ei oo koskaan kuunnellut kyseisiä radio-ohjelmia niin tää mun juttu ei aukene mitenkään. Ainiin unohin tietenkin Knallin, mutta semmonen möhläys sopii Knalli ja sateenvarjo-kuunnelmien meininkiin.

Annan kirjalle tähtiä 4/5. 

Uskon sinun nauttivan tästä kirjasta, vaikka vierastaisit kauhua. Teos kannattaa lukea sujuvan suomennoksen ansiosta.

Lippuarvonta: Helsingin kirjamessut 2024

 

 

 

 

Helsingin Kirjamessut järjestetään 24.–27.10.2024. Jättämälä kommentin tähän postaukseen olet mukana arvonnassa, jossa voit voittaa lipun Kirjamessuille. Lippu oikeuttaa sisääänpääsyyn kerran, sekä ohjelman katseluun streamin välityksellä.

 

Arvonta päättyy 18.10.2024 klo 18. Ilmoita kommentissa sähköpostiosoite, jota käytän vain lipun lähetykseen. Suoritan arvonnan tuon 18. Päivän iltana. Lippuja jaossa kaksi kappaletta eli voittajia on kaks jotka saa yhden lipun per hlö. 

 

Julkaisen arvonnan päätyttyä omat vinkkini messuille. 

 

Ohjelma löytyy tästä . 

 

 

Kiitos Messukeskukselle yhteistyöstä. 

 

Onnea arvontaan!

Annamari Marttinen: Tapahtui mitä tahansa

 

 

 

 

Annamari Marttinen - Tapahtui mitä tahansa 

 

Tammi 2024 

 

ISBN

 

9789520465513 

Lukija 

Antti Virmavirta

Kun omasta lapsesta tulee murhaaja.
Raastava romaani syyllisyydestä ja häpeästä. Mitä tapahtuu rikoksesta tuomitun läheiselle?
Keskellä kirkasta kesäpäivää Vesa kuulee, että hänen tyttärensä on pidätetty murhasta epäiltynä. Tunteet vaihtelevat häpeästä epäuskoon, ja kaiken keskellä Vesa pohtii, missä elämä meni vikaan. Miten omasta rakkaasta lapsesta tuli murhaaja? Olisiko teon voinut estää? Onko lasta kaikesta huolimatta lupa rakastaa? Tapahtui mitä tahansa on hätkähdyttävä kertomus siitä, miten rikos vaikuttaa syyllisen läheisiin. Onko elämässä enää mitään mieltä, kun ihmiset katoavat ympäriltä ja yksinäisyys valtaa kodin joka nurkan.
Annamari Marttinen (s. 1960) on lukuisissa romaaneissaan tutkinut herkkävaistoisesti ihmisen kaikkein salatuimpia tunteita. Hänen edellinen romaaninsa Elämä jota en odottanut (2023) kuvaa kolmiodraamaa tavalla, joka hurmasi lukijat ja kriitikot. Marttinen on saanut lukiolaisten myöntämän Nuori Aleksis -palkinnon romaanistaan Korsetti (2018).

Storytelistä kuuntelin omakustanteisesti. 

Pahoittelut, etten ole maininnut kansikuvan tekijää, mutta en onnistunut tietoa löytämään. 

Kirja on erilainen. En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että myös läheisen näkökulmasta vois kirjoittaa rikoksen tekemisestä ja sen vaikutuksesta. 

Kaikki on niin kauniisti alussa. Silloin kun ei vielä tiedetä ja uskotaan kaiken olevan niinkuin on aina ollut. Kunnes tapahtumat alkaa vyörymään ja tieto tavoittaa.

Miltä se tuntuu kun läheinen tekee teon, johon hänen ei osaa kuvitella pystyvänsä? 

Miltä tuntuu kun uskoo, ettei esim. töissä kukaan tiiä tapahtuneesta ja että se oli meiän perheen lapsi, joka sen teki? 

Miten ollaan kun ollaan, kuin ei oltaiskaan? 

Näitä teemoja kirja käsittelee. 

Oon ite käsitellyt näitä muutenkin koko tämän viikonlopun . 

Tiiän miltä tuntuu kun ympäröivät ihmiset on kuin ei ne tietäisi, vaikka kaikki tietää. Toki mun on helpompi niin. Sillä en kaipaa kommentteja tähän mieltäni kalvavaan asiaan. Toki mun elämässä ei oo kyse murhasta, vaan vaan siitä, ettei olla vaikka eletään. Välillä mietin olisko helpompi jos ihminen olis kuollu kuin, että eletään kuin ei tunnettaisi. Mut en oo tullut minkäänlaiseen tulokseen tässä ajatuksessa. 

Kirjassa osataan niin hyvin kuvailla tätä kaikkea. Lukiessa mietin, että niin, aivan, tälläkin tavalla vois ajatella jos vastaavaa kävis lähipiirissäni, että näinhän se mieli varmaan toimisi. 

 

Murhaajan sisarukset kieltää tapahtuneen, eikä halua käydä katsomassa murhaajaa Hämeenlinnassa, eikä Niuvanniemessä. 

Pakko sanoa, että en itekään luultavasti pystyisi kyseisiin paikkoihin mennä ketään katsomaan. Mutta nää on niin isoja asioita, että mistä sitä kukaan pystyy tietämään miten todella ite toimisi jos kohalle osuis. 

 

Kannattaa lukea tää kirja jos haluat ajattelemisen aihetta tähän kuumana käyvään kirjasyksyyn!

Tähtiä 3/5.

Sarah Lark: Toivoa maailman äärissä

 

 

 

 

 

Sarah Lark - Toivoa maailman äärissä 

Bazar 2022 

SUOMENTAJA
Sanna van Leeuwen
LUKIJA
Maija Lang
KANSI
Nic Oxby
ALKUTEOS
Eine Hoffnung Am Ende der Welt
GENRET
Lukuromaanit ja viihde Suomennettu kaunokirjallisuus
ISBN
9789523765283

Tunteikas historiallinen sukusaaga jatkuu
Sarah Larkin Uusi-Seelanti-sarjan neljäs osa Toivoa maailman äärissä on unohtumaton lukuromaani kahdesta kohtaloaan etsivästä nuoresta toisen maailmansodan pyörteissä.
Vuonna 1941 nuori Helena matkustaa sisarensa Luzynan kanssa Puolasta Lähi-itään karkuun Eurooppaa koettelevaa kauhua. Helena on kuullut mahdollisuudesta päästä turvaan kaukaiseen Uuteen-Seelantiin, joka vaikuttaa rauhaisalta satamalta suojassa sodan kärsimyksiltä. Maailma asettaa kuitenkin esteen naisten tielle, kun vain toinen heistä saa turvapaikan kaukaisesta maasta.
Samaan aikaan James McKenzie kapinoi vanhempiaan vastaan Uudessa-Seelannissa. Vanhempiensa jyrkästä vastustuksesta huolimatta nuori lentäjä haluaa matkustaa Eurooppaan puolustamaan vapaata maailmaa. Kohtalo laittaa Helenan ja Jamesin tiet törmäyskurssille, ja nuoret joutuvat taistelemaan kaikkien tulevaisuuden vuoksi maailman syttyessä liekkeihin heidän ympärillään.
Toivoa maailman äärissä on Sarah Larkin Uusi-Seelanti-sarjan huikaiseva päätösosa, joka jatkaa McKenzien suvun tarinaa ja vie lukijan unohtumattomalle matkalle kohti kaukaisuudessa siintävää toivoa.

Omakustanteisesti kuunneltu Storytelistä. 

Sarjan kolme aiempaa osaa ovat pitkiä kuin ne kuuluisat nälkävuodet. Tämä neljäs osa on vain 10 tuntia. 

Minulle tuli uutena tietona, että ihmisiä on Euroopasta paennut myös Siperian ja Persian kautta Uuteen-Seelantiin. 

Tosin kyseinen maa tuntui jotenkin sivuseikalta tässä. Kun muistaa miten aiemmissa kirjoissa on kyseistä maailman kolkkaa kuvailtu. 

Tässä oli vanhan kertausta liittyen aiempiin tapahtumiin, joka tulikin tarpeeseen kun aiemmista osista on jo sen verran aikaa. 

Tää on jotenkin muutenkin irrallinen osa muusta kokonaisuudesta ja luin tämän enempi siksi, että saan sarjan päätökseen kuin siksi, että olisin välttämättä ollut kiinnostunut tapahtumista. Suomennos on hyvä. 

Jotakin jäi puuttumaan tästä teoksesta. 

Kirjalle itselleen kaksi tähteä. Lukijan vuoksi Storytelissä 5/5.

Aino & Hajonneet: Enemmän kuin mitään muuta

Aino & Hajonneet - Enemmän kuin mitään muuta 

 

℗ 2024 Svart Records

 

Spotify 

YouTube

 

 

Miksaus: Harri Petjakko & Petri Sinkkonen
Masterointi: Joona Lukala
Aino Laakso - laulu
Petri Sinkkonen - kitara, basso
Harri Petjakko - kitara, taustalaulu
Aki Räty - piano, urut, taustalaulu
Eetu Pesu - rummut, perkussiot
Juha-Matti Riissanen - basso
Sonja Tiiro - saksofoni
Henna Vaarala - basso, taustalaulu
Helmi Eskelinen - huilu
Markus Vainio - rummut
Jyrki Lindgren - perkussiot
Jukka Puurula - taustalaulut

 

Enemmän kuin mitään muuta – Aino & Hajonneet julkaisee syyskuussa kolmannen albuminsa
Melodista punkrockia ja voimapoppia soittava Aino & Hajonneet julkaisee syyskuussa 2024 kolmannen levynsä Enemmän kuin mitään muuta. Uutukainen on luonnollinen jatkumo Hullui unelmii (2021) sekä Kuluneita kaikuja (2013) -albumeille, mutta yhtyeen jäsenistö ei halua puhua trilogiasta, vaan tuleva julkaisu kiteyttää selkeämmin sen, mistä yhtyeessä ja sen musiikissa on perimiltään kyse.
-”Hyvä rocklevy potkii päin näköä, koskettaa, rönsyilee, puhuttelee, kaahaa mutkissa, pakottaa liikkumaan ja saa laulamaan messissä samaan aikaan. Sen on myös oltava samaan aikaan monipuolinen, dynaaminen ja tarttuva. Tällä albumilla me pääsimme lähemmäs sitä kuin kertaakaan aiemmin”, yhtyeen kitaristi ja pääasiallinen säveltäjä Petri Sinkkonen kertoo.
Aino & Hajonneet julkaisi 10.5. ensimmäisen näytteen tulevalta albumiltaan. Viimeiseen iltaan on räiskyvä ja kirkasotsainen rockbiisi, joka enteilee omalla tavallaan lopun alkua, mutta samalla heijastaa hullulla energiallaan sitä, että toivoa on olemassa. Yhtyeen laulaja Aino Laakson mukaan se vain täytyy kaivaa hitusen syvemmältä.
- ”Viimeiseen iltaan oli meille merkittävä kappale heti valmistuttuaan. Nykyisin tuntuu sille, että ihmiset etääntyvät toisistaan ja jokainen kaataa omaa pahaa oloa toistensa niskaan. Kuitenkin kaiken tämän sekoilun ja ahdistuksen keskellä me halutessamme pystymme auttamaan toinen toisiamme jaksamaan. Olemme Hajonneiden kanssa taipuvaisia yhdistelemään kipeitä aiheita meille ominaiseen hulluun energiaan. Se tulee meiltä aika luonnostaan ja albumin ensimmäisessä singlessä alleviivaa asian.” 

Joulu tuli jo! Oon tänään tätä kuunnellut. Loppu vuonna mitään muuta kuunnellakaan meillä! 

Keikkoja odotellessa. 

Uutisia myös Sleepy Sleepers  

faneille. 

 

 

Kappaleet 

1. Viimeiseen iltaan

 

Tää tuli ulos jo keväällä ja on hyvä avausraita. 

2. Sid & Nancy

 

Pidän tästä! Hieno sanoitus ja voiko punkkii olla ilman näitä kahta? 

Oon lukenut Nancy-kirjan pariin kertaan. Ekalla kerralla se teki suuren vaikutuksen ja tokalla kerralla koin sen vielä raskaampana.

3. Käärmeet

Biisissä tapahtuu paljon. Kannattaa kuunnella hyvillä kuulokkeilla.

 

4. Planeetta Melankolia

 

Tarina baarissa olemisesta.

5. Aurinkomäki

Tää julkaistiin elokuussa. Aurinkomäki on ilmeisesti paikan nimi. 

Mulle tulee tästä mieleen eräät viime vuoden kesäjuhlat. Juomaa riitti aina aamuun saakka. Jos olisi taivas niin se olis just sellanen, että olis tarpeeks kuplivaa juomaa, hyvää seuraa ja musaa. Uskoisin jos uskoisin. 

6. Järki lähtee

Biisissä lauletaan: "Häiriintynyt kaunis mieli niin on kaunis pinta peili tyyni." 

Se on kyllä hyvin sanottu. 

7. Hysteria

 

"Hysteria on tänään halpaa." 

 

8. En oo niin kuin hän

 

Se on tullut selväksi, etten ole niinkuin hän... Tää biisi on just niin hyvä kertomus siitä! 

 

9. Huomenna

 

Piano tai flyygeli. En edelleenkään tunnista kumpi on kumpi, enkä sitä onko kyseessä aito, vai joku syntikkasoundi. 

RAKASTAN TÄTÄ BIISIÄ! 

Kun tää lähti soimaan niin ajattelin, että tulee jotakin kaunista. 

Mietin miten hienolta tää kuulostas jossain aivan erilaisessa ympäristössä. Sit ajattelin, että haluan tän biisin mun häihin. Kirkko on hyvä paikka soittaa pianoa. Siitä ajatus sitte harhautui erääseen kesäiltaan vuonna 2005. Eli kohta siitäkin on 20 vuotta. Istuin ja kuuntelin kun soitit kirkkourkuja. Mietin, että kuinka Sä niitäkin osaat soittaa, mutta toisaalta mikset osais. Oltiin jossain päin Pirkanmaata. Siellä ei ollu mitään tilaisuutta siinä hetkessä. Leikin kuuluvani porukkaan, koska halusin olla osa sitä mikä oli alunperinkin osa sua. Järki voitti ja seuraavana keväänä en tienny kuinka elämässä ollaan. Sä varmaan kysyisit tiiänkö vieläkään. 

Tää biisi, Ainon ääni ja piano on vaan niin kaunis! 

On enempi niitä joiden kanssa en ole tekemisissä kuin niitä, joiden kanssa olen. Pärjääään niiiin paljon paremmin ilman! Paitsi niissä hetkissä kun en pärjää. Usko tekee autuaaksi, vai tekeekö? Onnellisuus ei tapahdu vaikka väleissä olisin. Niin paljon paskaa ehtiny tapahtuu.... Siksi kaipauksesta voi tehä taidetta. 

Biisissä lauletaan, että 

"Me osataan tää näytelmä. Sä kaadat mulle viiniä ja hymyilet. On vieraat kaikki saapuneet ja mä tarviin toisen savukkeen. Meil on liian paljon yhteisii ystävii. Ja taas mä päätän tää on viimeinen kerta kun rikot mut kesken leikkien. Mut heti huomenna samaan kohtaan me taas kelataan ja aika seisahtuu. Mut jos huomenna kaikki ois helpompaa. Oisin Dorian, mut selvinpäin. Vai pitikö tän mennä näin? 

Ei kai se oo väärinkään tänään jos en vierees jää? Se vain repis mun sydämen sä tiedät sen. Vaik on vieraat yöhön poistuneet ni muista mitä sovittiin. Enää ei voi käydä niin. me luvattiin." 

 

Silloin aikoinaan kun oltiin kaiken maailman bileissä ja tapasin sun ystävii, joille mua ei esitelty muuta kun vanhana koulukaverina. Ni nehän oli aika mielenkiintosii tilanteita. Etenkin kun ottaa huomioon, ettei me oo koskaan samaa kouluu käyty samaan aikaan. Mut ne tilanteet sun läheisten kanssa oli just sellasii, että sää olit niinkun mua ei olis ollut ja mä juttelin sit muiden kuin sun kaa. Sit kun oltiin taas kahestaan joskus aamuyöstä niin olin taas olemassa sulle ja valmis antamaan. Antamaan anteeksi kaiken sen. Riippumatta siitä miten ilta oli menny. 

Tätä biisiä kuunnellessani mä näytän siltä, että toivon olevani toisaalla, toisessa ajassa ja toisten ihmisten kaa. Se näkyy musta aivan varmasti. Toki voi se näkyä musta niinkin, että näytän onnelliselta. Tää on nähdäkseni vaikea biisi. Yhä edelleen vihaan omaa ääntäni. Pitäs ehkä opetella taas käyttämään sitä, että ens keväänä synttäreilläni vois tätä lauleskella sitten kun ollaan siinä vaiheessa, että ikävästä tulee liian suurta.... 

Jouduin hylkäämään alkuperäisen ajatukseni bileistäni, mutta jotain tulloo tilalle. 

10. Värivaloja & shampanjaa

 

Upea päätös levylle. 

 

Stars 5/5.

Lukutaitopäivä

 

 

 

 

 

 

Hyvää lukutaitopäivää!

 

International Literacy Day

Kansainvälistä lukutaitopäivää vietetään 8. syyskuuta. Päivän tarkoituksena on muistuttaa lukutaidon merkityksestä ja koulutuksen tärkeydestä kestävän
tulevaisuuden rakentamisessa.

Lukutaito on ihmisoikeus, joka mahdollistaa yksilön kehityksen, kouluttautumisen ja täyden kapasiteetin hyödyntämisen. Lukutaito on avain parempaan terveyteen
ja hyvinvointiin. Lukutaidolla on merkitystä myös sukupuolten välisen tasa-arvon, rauhan, kehityksen ja demokratian toteutumisen kannalta. Koulutuksella
on merkitystä erityisesti tyttöjen tulevaisuuden kannalta.

Lukutaito on keskeinen tekijä myös kestävän kehityksen edistämisessä. YK:n Agenda2030
neljännen tavoitteen päämääränä on taata kaikille avoin, tasa-arvoinen ja laadukas koulutus sekä elinikäiset oppimisen mahdollisuudet.

Tiesitkö, että:

• Yli 15-vuotiaista osaa lukea hieman yli 86%. Aikuisista lukutaidottomista enemmistö on naisia.
• Nuorista 15–24-vuotiaista osaa lukea noin 92%.
• Maailmanlaajuisesti lukutaitoisten osuus on kasvanut kuluneiden vuosikymmenten aikana mutta alueellisesti on edelleen suuria eroja.
• Alhaisin lukutaitoisten osuus on Sahara eteläpuolisessa Afrikassa sekä Keski- ja Etelä-Aasiassa

Teksti ja toinen kuvista on täältä. 

Toinen kuva täältä . 

 

Jos lukutaito on niin tärkeä, että sille on oma päivänsä niin tuntuu, että se lukutaidon tärkeys itsessään unohtuu. 

Lukijoita syrjitään sillä perusteella mitä kirjaformaattia käytät. Tarina on sama luetpa sen sitte kiviin kirjoitettuna tai pistenäytöltä tai lukemalla äänikirjaa. 

Paperikirja on ainoa oikea tapa lukea ja äänikirjat on vaan joku viihteellinen harrastus. Paperikirja julkaistaan eka, koska silleen kirjailija ja kustantaja saapi eniten rahhaa. 

Äänikirja julkaistaan vasta kuukausien päästä, jotta se paperille painettu paholainen on ehditty ostaa tarpeeksi moneen talouteen, vaikka äänikirja olisi valmis julkaistavaksi täysin samalla hetkellä kuin paperinen paholainen. 

Näin toimimalla kustantajat selkeästi osoittavat ableismin ja asennevammansa! 

En voi nauttia kirjasta samaan aikaan muiden kanssa kun en voi lukea paperikirjaa. En voi osallistua ajankohtaisiin kirjakeskusteluihin, koska kustantajat eivät arvosta erilaista lukijuutta! 

En tiedä mihin tästä kustantajien harjoittamasta syrjinnästä voi valittaa! 

Toki ei mikään vedä vertoja Celia-kirjaston kahden vuoden tuotantoajoille tietyissä tapauksissa. Varsinainen saavutettavuuslaitos meillä siinäkin! 

Minä ja moni muu ollaan niinku jotenki niinku tyhmempii ku tarinat ei virtaa katsomalla meidän aivoihin! Me varmaan niinku tuon takia luetaan niinku eri tarinoita! 

Sellanen vaikutelma tulee kun yrittää netissä osallistua johonki keskusteluihin ja niissä kuulee, ettei äänikirjat ole lukemista. 

Seksuaalivähemmistöt saa kyllä vessansa, joissa ei määritellä kelle ne on. 

Millon aletaan arvostamaan lukutaitoa ihan oikeasti!

Sarah Lark: Punaisen mangroven saari

 

 

 

 

 

Sarah Lark - Punaisen mangroven saari

 

Bazar 2023 

 

ISBN

 

9789523765313 

Alkuteos 

Die Insel der roten Mangroven

Suomentaja 

Leena Vallisaari

Kansi

Nic Oxby

Lukija 

Maija Lang 

Kiehtovan Karibian eksoottisille saarille sijoittuvan sukusaagan päätösosa
Sarah Larkin Punaisen mangroven saari on historiallinen lukuromaani avioparista, joka kamppailee oikeudenmukaisuuden puolesta 1700-luvun Karibialla
Jamaika vuonna 1753. Nuori Deirdre on elänyt elämänsä eristyksissä vanhempiensa omistamalla plantaasilla. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun komea nuori lääkäri Victor Dufresne kosii häntä yllättäen, ja loisteliaan hääjuhlan jälkeen nuoripari seilaa Hispaniolan saarelle Santo Domingoon.
Perillä uudessa kodissaan Deirdre järkyttyy saaren alkuperäisasukkaiden kohtelusta ja paikallisten orjien kovasta kohtalosta. Hän päättää puuttua tilanteeseen hinnalla millä hyvänsä ja alkaa punoa suunnitelmia olojen parantamiseksi yhdessä rakkaan aviomiehensä kanssa. Deirdre tekee kuitenkin virheen, jonka vaikutukset ovat järkyttävät.
Sarah Larkin Punaisen mangroven saari on lumoava historiallinen lukuromaani yhden naisen rohkeudesta ja periksiantamattomuudesta Karibian syvänsinisten aaltojen syleilyssä. 

Kirja kuunneltu omakustanteisesti Storytelistä. 

Tässäkin seurataan kahta eri tarinaa. Kirjan voi lukea joko rakkausromaanina tai ihmisoikeus näkökulmasta. Samanlainen tuttuuden tuntu ja ajoittainen vertailu Matkantekijä-sarjaan tapahtui itselle tässäkin. 

Matkantekijässä kaiken on lukenut suurella mielenkiinnolla ja odottanut mitä seuraavaksi tapahtuu. Siinä ei ole paljoa ihmisoikeudet kiinnostaneet. Toki olen aloittanut kyseisen sarjan aikana, jolloin uskoin mihin uskoin. Nykyään kun rakkaudesta ja seksikokemuksista ei jaksaisi lukea niin sitä pystyy lukemaan eri tavalla. 

Larkin kirja on suomennettu hyvin, mutta jotenkin tää ei toiminut. Olin hyvin kiitollinen esim. siitä ettei enää olla 1700-luvulla. 

Eräästä kirjan käänteestä tuli mieleen Tamara McKinleyn Matildan viimeinen valssi. 

Äänikirjan lukee eräs suosikki lukijoistani, joten annoin Storytelissä tähtiä 5/5. Pelkästään kirjalle olisin antanut 3/5.

Sarah Lark: Tuhansien lähteiden saari

 

 

 

 

 

Sarah Lark - Tuhansien lähteiden saari

 

Bazar 2023

 

ISBN  

 

9789523765214

Alkuteos

Die Insel Der tausend Quellen

Suomentaja 

Auli Hurme-Keränen,Merja Sainio,Mikko Meri

Kansi 

Nic Oxby

 

E-kirjan sivumäärä 

 

482 

Kiehtova sukusaaga Karibian merensinisissä maisemissa
Sarah Larkin Tuhansien lähteiden saari on historiallinen romaani nuoresta naisesta, joka joutuu naimakaupan myötä keskelle valloittajien ja orjien välistä kamppailua
1700-luvun alun Lontoossa rikkaan kauppiaan tytär Nora menettää traagisesti ensirakkautensa. Suruaika jää lyhyeksi, kun hänet naitetaan leskeksi jääneelle sokeriplantaasin omistajalle. Heti häiden jälkeen tuore aviomies vie Noran mukanaan kauas Jamaikalle, toiselle puolen maailmaa kaikesta Noralle tutusta ja rakkaasta.
Nora ihastuu eksoottiseen Karibiaan, mutta uuden kotimaan jyrkkä kuilu rikkaiden ja köyhien välillä painaa hänen omaatuntoaan. Kun orjien ja valloittajien väliset jännitteet kuohuvat eräänä yönä yli ja Noran kotiplantaasi joutuu hyökkäyksen kohteeksi, muuttuu hänen elämänsä peruuttamattomasti.
Uusi-Seelanti-sarjallaan lukijoiden suosioon nousseen Sarah Larkin Tuhansien lähteiden saari on Karibialle sijoittuva tunteikkaan ja dramaattisen sukusaagan aloitusosa, joka on tulvillaan tropiikin lämpöä, toivoa ja suurta rakkautta.

 

 

Kiitos arvostelukappaleesta kustantajalle! 

 

Oli mielenkiintoista vierailla 1700-luvun Lontoossa ja Jamaikalla. 

Välillä tuli mieleen Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarja, jonka kolmannessa osassa muistaakseni on Jamaikalla yksi järisyttävä kohtaus. 

 

Rakastan Lontoota, vaikka en ole siellä koskaan käynyt. 

Noran ensirakkaus menehtyy ja kuvaan astuu uusi mies, jonka kanssa hän avioituu ja lähtee Jamaikalle. 

Elämä Jamaikalla on rankkaa. Aviomiehen poika aiemmasta suhteesta tulee kuvioihin ja he rakastuu Noran kanssa. 

Noran aviomies kuolee, mutta paljon ehtii tapahtua ennenkuin rakkaus voittaa! 

Kirjassa kuvataan orjia, heidän vapautumistaan, taisteluja ja seremonioita. Siitä on raskas lukea ja etenkin Noran vankeudesta erään häneen rakastuneen orjan luona. 

Sitä miettii onko tämä maailma kuitenkaan mennyt paljoa eteenpäin nuista ajoista. 

Tarina on hyvin kerrottu ja suomennettu, joten kirjan kanssa viihtyy. 

Tähtiä 3/5.

Festivaali festivaali 2024

Tänäkin vuonna kesä päättyi kohdallani Festivaali festivaaliin.

Tämä olikin jo kolmas kerta ja seura oli samaa kuin aiempina vuosina. KIITOS! Tämä helpottaa omaa liikkumistani kun aikaa ei mene turhaan haahuiluun alueella yms. 

Ostin liput tietämättä esiintyjiä ja kun ne julkaistiin olin pettynyt. Yhtään aiempina vuosina ollutta ei ollut, paitsi Vesta ja ehkä joitain joita en olisi katsonut nyt kun en ennenkään. 

Ajattelin muutaman kuohuviinilasillisen jälkeen menevän minkä vaan. 

Ensi vuodelle on pieni erä lippuja myynnissä, mutta ostan vasta joskus myöhemmin kunhan esiintyjät julkaistaan. Jos ostan. 

Muutamia huomioita festareilta. 

Sähköpotkulautoja suositaan. Ihmettelen miksi ja miten on ennen voitu tulla toimeen ilman tai siis kun ennenkin on pärjätty ilman kyseisiä kapistuksia niin miksei muka nyt pärjätä? Kyseisiä vekottimia oli järkyttävä määrä pysäköity alueen läheisyyteen. Bussilta tultaessa olikin ihan omanlaisensa seikkailu löytää sopivaa kulkuväylää. Onneksi olen pienenä ihmisenä seikkaillut Kainuun metsissä, joten voin kulkea mistä vaan.... 

Jotta toisten ihmisten liikkuminen olisi sujuvaa niin toisten ihmisten liikkumista vaikeutetaan sitten pysäköimällä liikkumisen helpottajat miten sattuu. 

Toinen asia mitä en ymmärrä on se, ettei maksaminen ole esteetöntä. 

Esteettömyys on muitakin asioita kuin se, että paikalle pääsee pyörätuolilla. 

Maksupäätteet olivat kosketusnäytöllisiä. Se tarkoittaa, etten sokeana pysty niitä itsenäisesti käyttämään. Mitä tapahtuu kun pääte kysyy tunnuslukua ja en itse voi sitä näppäillä ja jos tilaustani on alettu jo valmistaa, juoma kaadettu minulle yms? Pankkikortin tunnuslukua ei saa antaa kenellekään! Saisinko ostokseni veloituksetta tässä tilanteessa? Vai miten myyjiä on ohjeistettu? 

Ja olimpa liikkeellä sitten Ystäväin tai Avustajan kanssa niin heistä kenellekään ei mun pankkiasiat kuulu milläään tavalla. 

Ostokseni jäävät tekemättä ja on ikävää istua hellepäivänä ilman juomaa tai ruokaa kun maksaminen ei ole mahdollista itsenäisesti!

 

Maksupäätteistä vastasi Corego.

 

 

 

 

Festareilla oli muuten ihan ok, mutta esiintyjien julkaisu näyttää tuleeko ens vuonna mentyä.

Bee: Hupsis

 

 

 

 

 

 

 

Bee - Hupsis 

 

℗ 2023 Sony Music Entertainment Finland Oy & Monopoli Music

 

Spotify 

 

Albumi on julkaistu syyskuussa 2023. Löysin tämän vahingossa keväällä. Viimeisiä sanoja soi usein kun olin liikenteessä. Niin paljon kun vihaankin ihmisiä niin joskus täytyy käydä asioilla. 

 

Levyä kuunnellessa tulee mieleen, että se kertoo erosta, eroista, menetyksestä, menetyksistä, riippuvuudesta ihmiseen tai ihmisiin omasta tai toisen näkökulmasta katsottuna ja ahdistus on sanoitettu levyllä kauheen hyvin. 

 

Bee kuulostaa ihan omanlaiseltaan. Ei ole ainakaan itselle tullut ennen vastaan tuollaista ääntä. 

 

Biisissä nimeltä Mustaa on jotain Tampereelta tai hän kuulostaa enempi tamperelaiselta kuin tamperelaiset itse. Minähän en tamperelaiselta kuulosta kun en ole täältä alunperin. Joitain sanoja oon opetellut käyttää en kuitenkaan viimeisiä.... 

 

Levyn sanoituksistahan löytyy valtavasti omakohtaisuutta. 

 

Ekassa biisissä nimeltä Caesar sanotaan näin:

 

 

"Miks sanot, ku et tarkota?
Mä otan osaa
Et joudut elämään itsesi kaa
Vittu, että kaduttaa
Ku luulin että suhun voi luottaa" 

Oon joitain kertoja kokenut sen miltä tuntuu kun ihminen ei olekaan sellainen kuin luulit. 

Silkkiin verhoiltuna biisissä laulellaan: 

"Todellisuudessa oon pelkkää rauhaa ja rakkautta
Ja tarvittaessa haen sulle kuun taivaalta
Mut jos sä koskaan löydät itsesi mun väärältä puolelta
Mä osaan polttaa siltoja"

Jos tai kun kaikki on hyvin niin sillon on. Muutenhan ei olla edes olemassa toisillemme. On enempi niitä joiden kanssa en ole tekemisissä kuin niitä joiden kanssa oon. Jos kerrot mulle minkälainen mun tulee olla tai kerrot mitä mun tulee olla, kerrot miten muiden ihmisten pitäisi käyttäytyä mua kohtaan, että sinun itsesi määrittelemillä säännöillä näyttäisi, että he ovat hyviä ystäviäni, niin siitä voit olla varma, että jossain vaiheessa tällainen käytöksesi kääntyy sinua vastaan ja kerron sulle mitä ajattelen siitä. Ja itseasiassa mä kerron sulle paljon muutakin. Vaikka esim. Ihmettelen miten se voi olla niin että nyt muka olisit sitte vaan kaveri jonkun eri sukupuolta kanssasi olevan kanssa, kun nimenomaan olet mulle toitottanut, ettei kaverisuhteet naisen ja miehen välillä ole mahdollisii, vaan että niihin nimenomaan aina liittyy fyysisyys. Miksi mun pitäis uskoa ettei kahdella ihmisellä mitään oo, kun toinen niistä ei oo uskonu mua. 

Pääasiahan on, ettei enää tarvi tekemisissä olla ja traumatisoitua lisää siitä kuinka mielipide muutetaan tilanteeseen sopivaksi ja vesitetään kaikki mistä on ennen puhuttu. 

Ensi keväänä täytän 40 ja vieraslistaa laatiessani mietin ketä siellä ei oo, kun vertaa siihen, että täytin 30. Pääasia, ettei tartte kuulla juhliensa jälkeen siitä miten kukanenkin osoitti tai ei osoittanut ystävyyttään mulle. 

Jouduin kyllä harmikseni luopumaan alkuperäisestä ideasta synttäreitten pitopaikan suhteen, mutta onneks on vaihtoehtoja.

 

 

Kolmatta linjaa biisi sopii hyvin tilanteeseeni. Siinä sanotaan, että: 

 

"Tiiän et oon lahjakas ja loistava
Ois jo aika se muidenki huomata
Mä haluun miljoonii tienaa
En kuun lopus pulloi palauttaa
Vaik tilin saldo vielä masentaa
Mä leikin, että kyykkykuohari on shamppajaa
Istun Hakaniemen rannassa
Jäätä lasis, jäätä kaulassa (aa-a, aa-a)
Palkkanauhassa kuusi numeroa
Ne piirtää kel on liitua
Mä kolmatta linjaa takaisin kuljen kerran
Ja rahaa on, takaan sen"

 

 

Miljoonia ootellessa!

 

 

 

Mustaa-biisiä en voi avata yhtään, mut ne jotka tuntee tietää.... 

 

"Mä parhaani yritän
Pelastaa suhteen tän
Annan kaiken ja enemmän
Vaikka toivon tän päättyvän
Kaikki on mustaa
Sadepilvessä kuljen
Mä en osaa
Enkä tiedä miten voisin
Sua enää auttaa
Kaikki on mustaa
Mua sattuu sua koittaa rakastaa
En haluis vielä
Mut mun täytyy nyt irrottaa
Mä haluun sut pelastaa
Mut sä mielummin putoat
Vedät mut pohjaan mukana
Mä tiiän, en takas saa
Sitä aikaa enää koskaan
Kun toit värit mun maailmaan"

 

Värit on kadonnu maailmastani ja siks on hyvä välillä tarttuu Tequilakahviin. 

Ainakin biisin alku sopii.

 

"Ne tykkää must, kun mä juhlin
Kun shampanja virtaa" 

Viimeisiä sanoja on huippu biisi.

 

"Nyt ja aina sä oot luku mun kirjassa
Jota ei koskaan ääneen lueta
Jos mä voisin ajassa palata
Pitäisin huolen ettei koskaan tavata
Ei ois ensimmäisiä eikä viimeisiä sanoja
Sanoit etten löydä koskaan ketään niin kuin sä
Luojalle kiitos, jos se on niin
Mäkin toivon sitä".

 

 

 

Sä puhuit enkeleistä on niin riipivän kaunis biisi. 

Tähtii 4/5. 

 

 

 

 

Olin keikalla viime viikolla. Yks kuva siitä.