Jaahas. Niin se vaan tämäkin vuosi lähenee loppuaan.
Olen lukenut vähemmän kuin koskaan.
Erikoinen vuosi. Hyviä keikkoja ja kaikkee.
Kuva on otettu Nordean pääkonttorilla keväällä. Tilaisuudessa palkittiin Vuoden erityinen yrittäjä
.
Vuosi Spotifyssä kuulosti Tältä
Kiitos lukijoille tästä vuodesta.
Hyvää Joulua ja Uutta Vuotta!
Kiitos yhteistyöstä Messukeskus!
Osallistuin etänä. Siitä ei akkreditointivaiheessa kysytty mitään, että miten osallistuu. Jos ens vuonna olisi sitten paikan päällä. Blogi täyttää 5, että ehkä pitäis juosta sen kunniaksi kaiken maailman kulttuuririennoissa.
Torstaina kun olisin messuja seuraillut niin ei sivusto toiminut moneen tuntiin. Jossain vaiheessa perjantaina pääsin messuja katsomaan, mutta en uskaltanut vaihtaa lavojen välillä, ettei yhteys katkeaisi.
Sain idean lahjaan yhdestä haastiksesta.
Lauantai meni osittain keikalla ja vasta illalla pääsin messuilemaan.
Sunnuntaina kattelin sitten muutamia ohjelmanumeroita.
Olen ollut suuren osan marraskuuta flunssassa, joten messu ohjelmain seuraaminen jälkitallenteilta on vain jäänyt.
Lisäksi tähän vaikuttaa se kokemus siitä, etten ole vaikuttajana samalla viivalla muiden kanssa.
Messujen mediapankkiin kun ei ole tänäkään vuonna merkitty kuvatiedostoja siten, että pystyisin niitä itse hyödyntämään. Tämä sama ongelma oli myös viime vuonna.
Jos olisin siis halunnut blogiini vaikkapa 30 kuvaa messuilta. Olisi se tarkoittanut sitä, että olisimme joutuneet avustajan kanssa ensin etsimään nämä haluamieni henkilöiden kuvat esim. kustantajien tai äänikirjapalvelujen sivujen kautta. Sen jälkeen olisimme sitten joutuneet arpomaan, että onkohan tämä Kirjamessujen mediapankissa oleva kuva nyt varmasti tästä kirjailijasta vai ei.
Nimittäin avustajani eivät voi mitenkään tunnistaa kirjailijoita. Kuvia kun ei ole siis millään tavalla merkitty näkeviäkään varten.
Jännää, että tämä tiedostojen merkkaus kuvaajan ja kirjailijan, tai kuvaajan, haastattelijan ja haastateltavan nimellä oli mahollista aiemmin. Esim Vuonna 2020.
Perusteeksi ei riitä se, että kuvia on paljon, koska ihan yhtä paljon niitä on ollut silloinkin kun ne on pystytty nimeämään.
Onko Helsingin Messukeskuksen todella tarpeen ja tarkoitus toimia näin ableistisesti?
Heart Presents a Lovemongers' Christmas
℗ 2013 2004 Heart General Partnership
Palaan hetkeksi Heartiin, jonka piti kesällä esiintyä Suomessa, mutta jota ei koskaan tullutkaan. En tiedä tuleeko korvaavaa päivää ikinä!
Nyt voikin sitten joulua fiilistellä tällä Heartin joululevyllä.
Tosin ei tämä ole mikään mestariteos. Kyllä tätä kuuntelee, mutta voi olla etten vuoden päästä muista koko levyä. Tosin olen tänä vuonna kuunnellut hirveän vähän mitään joulumusaa, edes niitä, joita aina joka vuosi kuuntelen. En ole Jouluradiotakaan kuunnellut yhtään.
Tästä levystä puuttuu ehkä eniten sitä, että kuulostaisi joululta.
Levy voi soida taustalla, mutta ei tästä ole mitään biisiä joka nousisi suureksi suosikiksi.
Tähtiä 2/5.
Keikkavuosi päättyi pitkään päivään. Eka Päiväkahvit Zen Cafén kanssa keskustelutilaisuus ja sen jälkeen kolme erilaista Samuli Putro keikkaa.
Pidin eniten kahdesta keikasta, joista toinen oli kitaran kanssa ja toinen bändin. Ehkä niissä oli tutuimmat biisit itselle.
Tässä ekan keikan eka biisi.
Joukossa oli myös itselle tuntemattomampia biisejä, kuten esim. Rakkaus on päätös. Se kuulostaa tällaselta.
En ole vieläkään toipunut päivästä sillä viime hetkillä Zen Café esitti kaksi biisiä.
Tässä niistä toinen. Ja tekijänoikeudet ja tekijänoikeudet tiedetään, mutta keskustelutilaisuudessa kävi ilmi, että he olivat kokeneet etteivät ole tarpeeksi hyviä.
Aino & Hajonneet @ Klubi 22.11.2024. Mukana myös Saa Kiljua ja Pelle miljoona.
Ei ehditty ihan Saa Kiljua keikan alkuun. Oli kyllä mielenkiintoista kuulla heitä livenä. Yksi tämän vuoden kuunnelluimpia biisejä omilla soittolistoillani on Voitko olla hiljaa?
Teki mieli soitella tuota julkisivuremppaporukalle.
Aino & Hajonneet oli taas niin hyvä kun aina. Sitä energiaa jaksais kuunnella ja katsella vaikka toisenkin setin. Jos olisin kuollut tuolla keikalla niin olisin kuollut onnellisena.
Tässä vähän tunnelmia teille.
Satu Rämö - Rakel
© 2024 WSOY (Äänikirja): 9789510507353
Lukija
Sanna Majuri
Kesto
10 h 47 min
Huippusuosittu Hildur-sarja jatkuu!
Atlantin aalloilla saapuvat suurimmat salaisuudet.
Rikosetsivä Hildur Rúnarsdóttirin arki on pitkästä aikaa seesteistä, hän on käynyt surffauslomalla Havaijilla ja Länsivuonoilla on ollut rauhallista. Myös Jakob Johanson on tyytyväinen, vaikka Jakobin pojan kotiutuminen Islantiin ei ole sujunut ongelmitta. Hildur käy säännöllisesti vanhainkodissa tapaamassa perhetuttavaansa Helgaa. Vanhoja muistellessa alkaa paljastua uusia, yllättäviä asioita Rakel-äidistä.
Hildurin lapsuuden kotitalon remontti etenee, kunnes pahin mahdollinen salaisuus paljastuu. Samaan aikaan kesäiseen Ísafjörðuriin saapuva, suuria turistimassoja kuljettava risteilyalus tuo mukanaan ongelmia, jotka koettelevat Hildurin oikeustajua.
Satu Rämö (s. 1980) on Islannissa asuva kirjailija ja ekonomi. Hildur-sarja on ollut poikkeuksellisen suuri menestys joka mittarilla. Hildurista on tekeillä TV-sarja ja näytelmä, ja sarjan käännösoikeuksia on myyty yli kymmeneen maahan, muun muassa Saksaan, Isoon-Britanniaan, Ranskaan ja kaikkiin Pohjoismaihin. Rakel on sarjan 4. osa.
Kirja kuunneltu omakustanteisesti Storytelistä .
Ihmeen paljon rikoksia mahtuu tuolle pienelle jääpalaselle. Tässä on löydetttyjä luita, toinen tarina, joka koostuu kirjeistä ja postikorteista, joiden allekirjoituksena on R, joka ei tarkoita Rakelia.
Poliisien ihmissuhteissa ja elämissä tapahtuu. Lisäksi risteilyaluksilla tapahtuu kaikenlaista hämärää.
Jään odottamaan jatkoa.
Tällekin tähtiä 5/5.
Satu Rämö - Jakob
© 2023 WSOY (Äänikirja): 9789510481264
Lukija
Sanna Majuri
Kesto
12 h 13 m
Joulu on juhlista julmin.
Milloin tulee vastaan piste, jossa paraskaan tarkoitus ei enää pyhitä keinoja?
Eletään vuoden pimeintä aikaa Ísafjörðurin kylässä. Joulun lähestyessä kyläläisten rauha järkkyy. Länsivuonoilta kalankasvatusaltaasta löytyy järsitty ruumis. Rikosetsivä Hildur Rúnarsdóttir tuskin ehtii aloittaa rikostutkintaa yhdessä suomalaisen poliisiharjoittelijan Jakob Johansonin kanssa, kun toisaalla Islannin syrjäisessä kolkassa tapahtuu toinen vähintään yhtä outo henkirikos. Ja pian kolmas.
Julmaa väkivallantekojen sarjaa tutkiessaan Hildur tasoittaa ajatuksiaan surffaamalla Atlannin hyisissä aalloissa. Kadotettu yhteys keskimmäiseen sisareen Rósaan painaa mieltä.
Jakob tekee kaikkensa voittaakseen lastaan koskevan vaikean huoltajuusriidan. Kuinka pitkälle Jakob on valmis painissaan menemään? Sitä Hildur joutuu miettimään, kun hän saa pahimman mahdollisen puhelun Suomesta Kolarin poliisiasemalta.
Jakob on kolmas osa nordic blue -tyylistä Hildur-dekkarisarjaa, jossa on ripaus pohjoista mystiikkaa.
Satu Rämö (s. 1980) on Islannissa asuva ekonomi ja kirjailija. Hildur on ollut yleisö- ja raatimenestys. Kirjasta on tekeillä tv-sarja ja sarjan käännösoikeuksia on myyty seitsemään maahan: Saksaan, Hollantiin, Tanskaan, Ruotsiin, Norjaan, Viroon ja Latviaan.
Kuunneltu omakustanteisesti Storytelistä.
Tämä olikin kivaa vaihtelua kun välillä ollaan Suomessa.
Juttuja selviää ja rikokset on mielenkiintoisia.
Viihdyin tämänkin kirjan seurassa.
Tämänhän piti päättää koko sarja, mutta jatkoa saatiin tänä syksynä ja käsittääkseni sitä saadaan vielä lisää.
Tähdet 5/5.
Satu Rämö - Rósa & Björk
© 2023 WSOY (Äänikirja): 9789510481295
Lukija
Sanna Majuri
Kesto
10 h 55 m
Kun vallanhimo iskee, tulee ruumiita!
Rósa & Björk on toinen osa nordic bluelle uskollista Hildur-dekkarisarjaa, jossa on ripaus islantilaista mystiikkaa.
Syrjäisillä Islannin vuonoilla tapahtuu outo murha. Vaikutusvaltainen kunnallispoliitikko löydetään ammuttuna hiihtoladulta. Murhaa tutkiessaan rikosetsivä, Atlantin hyisissä aalloissa surffaava Hildur Rúnarsdóttir ja suomalainen poliisiharjoittelija, villapaitojen neulomiseen hurahtanut Jakob Johanson joutuvat vaikean kysymyksen eteen. Kannattaako kaikkia salaisuuksia selvittää?
Hildurin lapsuudessa syntyneet traumat palaavat, kun kauan sitten kadonneiden siskojen, Rósan ja Björkin, mysteeri alkaa aueta. Jakob yrittää pitää päänsä kylmänä keskellä vaikeaa huoltajuusriitaa.
Paha löytyy usein läheltä, mutta ihmisten läheisyys on silti suurin voimavara, joka meillä on.
Satu Rämö (s. 1980) on Islannissa asuva ekonomi ja kirjailija. Lukijat ovat rakastuneet hänen Islantiin sijoittuviin matkakirjoihinsa. Päivätyönsä ohella Rämö höpöttelee minitarinoita vuonoilta omaan Instagramiinsa.
Kuunneltu omakustanteisesti Storytelistä .
Kirja jatkaa siitä mihin eka osa jäi.
Viihdyin erittäin hyvin tämänkin kirjan maisemissa ja tarinoissa.
Toki mietin eikö ainuttakaan Islantiin sijottuvaa teosta vois olla ilman nimeä Björk. Vihaan kyseistä artistia. Niin rumaa ääntä ei oo toista ja levytkin on semmosta taidepaskaa. Olen myös vuosia sitten ollut yksissä bileissä, joissa koko ilta keskusteltiin Björkin erinomaisuudesta ja minut jätettiin keskustelun ulkopuolelle. Vuosia myöhemmin tätä iltaa käsiteltiin usein, ei omasta toimestani vaan siksi, että minulle haluttiin tähdentää, ettei se henkilö, jonka kanssa olin paikalle tullut ja jonka kanssa tätä Björk-keskustelua käytiin, ettei se kiinnostanu sillon, eikä siinä hetkessä vuosia myöhemmin kun tätä tilannetta puitiin. Vaan kuinkas sitten kävikään sen kiinnostuksen kanssa? Tämäkin selkkaus on yksi syy miksi en halua ihmissuhteita elämääni enää koskaan yhtään enempää kuin niitä on nyt. Ihmissuhteista tulee vaan monimutkasia ja ne sotkee mun mielen.
Annoin tälle kirjalle tähtiä 5/5.
Satu Rämö - Hildur
© 2022 WSOY (Äänikirja): 9789510479575
Lukija
Sanna Majuri
Kesto
11 h 20 m
Satu Rämö vie lukijansa Islannin vuonojen hämärään – eikä ruumiilta vältytä.
Hildur aloittaa Islannin syrjäisille vuonoille sijoittuvan dekkarisarjan, jossa kukin yrittää selviytyä parhaan kykynsä mukaan.
Lapsuudessaan traumatisoitunut rikosetsivä ja kadonneiden lasten yksikön päällikkö Hildur Rúnarsdóttir taistelee omaa ahdistustaan vastaan surffaamalla Atlantin kylmissä vesissä. Hildurin työpariksi saapuu suomalainen poliisiharjoittelija Jakob Johanson, joka on lähtenyt Islantiin pakoon omaa hankalaa elämäntilannettaan. Jakobkin huomaa pian, että kuvankauniilla vuonoilla on myös varjoisa puolensa: syrjäytyneet, hyväksikäyttäjät ja vallanhimoon langenneet.
Pian Hildur ja Jakob ovat keskellä omituista rikosvyyhtiä, kun vuosikymmeniä hämärässä olleiden salaisuuksien sumuverho alkaa vähitellen hälvetä. Kosto on ainakin ajatuksena suloinen, mutta ratkaiseeko se lopulta mitään?
Hildur aloittaa päähenkilönsä nimeä kantavan, nordic noirin hengelle uskollisen dekkarisarjan, jossa on ripaus islantilaista mystiikkaa.
Satu Rämö (s. 1980) on Islannissa asuva ekonomi ja kirjailija. Lukijat ovat rakastuneet hänen Islantiin sijoittuviin matkakirjoihinsa. Hildur on hänen ensimmäinen fiktiivinen teoksensa, ja se aloittaa Islannin mystisistä maisemista ja kesyttämättömästä luonnosta ammentavan dekkarisarjan. Päivätyönsä ohella Rämö höpöttelee minitarinoita vuonoilta omaan Instagramiinsa.
Kuunneltu omakustanteisesti Storytelistä .
Oon lukenut tästä sarjasta lukemattoman määrän kommentteja ja keskustelujen avauksia. Ihmettelen miten ihmiset jaksaa! Keskusteluissa on kritisoitu kirjojen kieltä, olematonta juonta, huonoja henkilöitä ja mitähän vielä tulisi mieleen? Ainiin sitä kuinka kirjailija on kertonut käyttävänsä Exceliä kirjan työstämiseen. Minkä takia tämä asia häiritsee ihmisiä? Olen myös huomannut joidenkin kokeneen nämä kirjat Islannin matkailumainoksina ja tietous Islannista tekstin lomassa tuntuu kans monia ärsyttävän. Luin jo melkeen 20 vuotta sitten esim. kirjailijoita Arnaldur Indriðason
ja Yrsa Sigurðardóttir .
Eli Islanti ei ole itselle täysin vierasta maaperää, vaikka en ole kyseisellä jään palasella vieraillut.
Kuuntelin nämä kirjat flunssan keskellä muutamassa päivässä. Viihdyin näiden kanssa erittäin hyvin. Helppoa luettavaa, sujuvaa tekstiä - ei kait sitä flunssan keskelle muuta tarvii. En lue korkeakirjallisuutta, joten ihmettelen edelleen kitinää huonoista juonikuvioista ja henkilöistä.
Tarina ja rikokset ovat mielenkiintoisia. Osa jutuista on sellaisia, etten tiennyt sellaista rikollisuutta olevan olemassakaan. Vaikka olenkin hevostellut tässä elämässä niin en hevostaloudesta tiennyt sellaista mitä sarjan edetessä käy ilmi.
Olen antanut kirjoille tähtiä 5/5.
Jään jännityksellä odottamaan TV-sarja toteutusta!
Salla Vuorikoski - Sanna Marin. Poikkeuksellinen pääministeri
© 2024 WSOY (Äänikirja): 9789510507247
Lukija
Satu Paavola
Kesto
12 h 55 m
”Mitä tapahtui Sanna Marinille?”
Palkitun toimittajan kirja paljastaa, millainen johtaja Sanna Marin oli.
Joulukuussa 2019 dramaattinen hallituskriisi teki Sanna Marinista Suomen historian nuorimman pääministerin. Siitä alkoivat myrskyisät vuodet, joiden jälkeen Suomi ja maailma eivät olleet entisellään. Eikä entisellään ollut myöskään Sanna Marin, joka jätti kotimaan politiikan nopeammin kuin kukaan osasi odottaa. Muutos kriisiajan vakavailmeisestä pääministeristä jetset-julkkikseksi oli valtava.
Tutkiva toimittaja Salla Vuorikoski haastatteli lukuisia politiikan sisäpiiriläisiä ja Marinia läheltä seuranneita henkilöitä. Poikkeuksellinen pääministeri on tarina naisesta, joka muutti instituutiota – ja jota instituutio muutti. Kirja kertoo dramaattisesta lähihistoriasta ja ristiriitaisesta poliitikosta, joka syöksyi kansainväliseen tähteyteen syvän yhteiskunnallisen kahtiajaon aikana.
Salla Vuorikoski (s. 1977) on pitkän linjan toimittaja, joka työskentelee Helsingin Sanomien tutkivan ryhmän esihenkilönä. Kokenut vaativien aiheiden journalisti on aiemmin työskennellyt MTV:llä, Ylellä ja Suomen Kuvalehdessä. Vuorikoski on palkittu sekä Suurella journalistipalkinnolla että tutkivan journalismin Lumilapio-palkinnolla.
Kirja kuunneltu omakustanteisesti Storytelistä.
Kirja on hyvin kirjoitettu. Tuntui kun olisin itse ollut keskellä tapahtumia. Muistan niin hyvin kun Korona alkoi ja yksi lukuisista tulossa olleista tiedotustilaisuuksista pidettiin syntymäpäivänäni maaliskuussa 2020.
Sanna Marin ei ole itse osallistunut tämän kirjan tekoon. Hänen lähipiiriään, poliitikkoja ja muita on kuultu kirjaa varten.
Olen samaa vuosikertaa kuin Sanna Marin. Korona-aikaan oli aikaa seurailla politiikkaa ja muodostaa mielipiteitä niistä, jotka ovat vallan kahvassa vai onko se vallankahvassa.
Ihmettelen miksi ja minkälaisella intensiivisyydellä Marinia jaksettiin jatkuvasti arvostella esim. lehtien verkkojuttujen kommenteissa. Vai oliko kyse vaan siitä ajatusmaailmasta, ettei nainen saisi menestyä ja olla vallassa?
Pidin tästä kirjasta ehkä siksi, että se toi viime vuodet niin hyvin esille.
Tähtiä 5/5.
Hanna-Riikka Kuisma - Korvaushoito
© 2024 Like (Äänikirja): 9789511468318
Lukija
Jukka Pitkänen
Kesto
11 h 29 min
Kylmäävän tarkkanäköinen tarina lamavuosina levinneestä huumeaallosta ja sen veteraaneista. Päihdepiireistä irtautuneen miehen elämä järkkyy, kun hän kuulee uuden vinkin vuosikymmeniä sitten kadonneen pikkusiskonsa vaiheista. Suistavatko kipeät muistot hänet takaisin teollisuuskaupungin armottomaan huumemaailmaan vai onnistuuko hän pitämään kiinni vaivalla rakentamastaan uudesta elämästä?
Kahdessa aikatasossa etenevä romaani on pysäyttävän todentuntuinen syväsukellus addiktion maailmaan, yhteiskuntamme varjoihin ja päihdepolitiikan vaiheisiin 1990-luvulta nykypäivään.
Kuunneltu Storytelistä omakustanteisesti jo keväällä.
Kirja on nyt Finlandia ehdokas.
Kirja on informatiivinen, kamala ja surullinen. Hyvin kirjoitettu ja uskon, että kuvaus narkomaanin elämästä on hyvinkin todellisuuteen pohjaavaa.
Olis kyllä hyvä jos ammattihenkilöstö siis en tarkota välttämättä huumeiden käyttäjiä vaan terveydenhuollon ihmisiä lukis tämän kirjan.
Pystyin kuvittelemaan hyvin kirjan tilanteita: vetokämpät, tunteen siitä kun läheinen alkaakin käyttää, vaikka on sanottu, ettei pitäisi, seuloissa ramppaamisen, jotta saat hoitoosi kuuluvan annoksen, kadonneen läheisen etsinnät yms.
Tähtiä 5/5.
Yonan keikalla 15.11.2024.
Keikka juhlisti uutta levyä nimeltä Eden .
Olin levyn kuunnellut muutaman kerran, mutta paremmin se pääsi oikeuksiinsa livenä. Upeat sanoitukset esim. biisissä nimeltä Ei niin todellinen .
Ne jotka tuntee mut tajuaa miks toi biisi on mun mielestä hyvä.
Keikalla biisit sai ihan uudenlaisen elämän. Levy on jotenkin vaisu, en tiiä johtuuko se äänimaisemasta vai mistä. Ei se levy huono ole, mutta jos vertaa Uni johon herään-levyyn niin tää ei taida mun soittimissa soida niin paljoa.
Samaistuin myös keikan välispiikkeihin. Rakkaus on just niin hirveetä kun Yona sen kuvas olevan, etenkin pelon siitä kun se tunne loppuu.
Minun omasta mielestä rakkaus on psykoosiin verrattava tila. Rakastunut ihminen ei ole minun mielestäni oikeustoimikelpoinen.
En itse voi rakastua, koska se rikkoisi mun mielen taas. Se pelottaa mua ehkä eniten.
Eden on muutes paljon käytetty albumin tai biisin nimi. Sarah Brightman on julkaissut levyn nimeltä Eden .
Lisäksi myös 90-luvulla vaikuttanut Movetron on julkaissut kappaleen Eden .
Yonan levystä vielä sen verran, että olin aika pettynyt, ettei siltä löydy jo aiemmin julkaistua kappaletta nimeltä Rauhaa ja rakastella . Se on hyvä biisi ja ansaitsisi muuta kuin vain yksittäisen julkaisun.
Tampere-talon äänentoisto on upea. Olin paikalla omakustanteisesti.
Seuraavan kerran Yona on Tampereella huhtikuussa. Liput löytyy tästä .
Oli upeaa saada olla yleisössä Tampere-talossa, vaikka flunssa meinasi viedä voiton.
Litku Klemetti esiintyi Olympiassa 9.11.2024.
Oli poikkeuksellisen hyvä keikka!
Uuden levyn Funny Girl olin kuunnellut. Livenä biisit toimi paremmin.
Keikalla oli menemisen meininki. Oli aikamoinen Litku Show .
Jokainen Litkun keikka on erilainen. Tuotanto on niin laaja, että siitä saa kasattua vaikka minkälaisen setin. Onaina niin hyvä olla yleisössä! Välillä kupliva juoma kädessä ja välillä ilman. Tällä kertaa ei menty Junalla Kainuuseen vaan meneehän niitä junia ja kohta myös meitsi ihan oikeasti tekee tämän kyseisen matkan. Biisejä on niin paljon, että välillä muutakin kuin junamatkailun edistämistä.
Seuraava Litkun keikka on Tampereella huhtikuussa ja paikkana G Livelab. Lippu on jo.
Tässä vielä fiiliksiä Olympiasta.
Zen Café - Stop
© 2006 Warner Music Finland
Biisilista:
1. Rysty – 4.03
2. Stop – 3.56
3. Sydänkohtauksia – 3.39
4. Rakastele mua – 3.29
5. Ensisuudelma – 4.04
6. Vattupuskassa – 4.31
7. Tervetuloa – 2.33
8. Metallinen sheriffintähti – 3.45
9. Uuvuttaa – 3.59
10. Älä mee – 3.52
11. Ja mulle nauraa variksetkin – 4.19
12. Lohdutan sua – 5.08
Seitsemäs ja toistaiseksi viimeinen Zenkkareitten levy julkaistiin 13.9.2006.
Levy saapui julkaisupäiväksi kotiini. Siihen aikaan ei ollut Spotifyä tai muita palveluja, joista olis voinut kuunnella. Levy soikin sitten paljon sen syksyn aikana ja on mulla vieläkin ja toimii.
Sydänkohtauksia on se biisi, jota olen lainaillut jo aiemmissa arvioissani.
Muita suosikkeja on Stop, Rakastele mua, Uuvuttaa, Älä mee ja Lohdutan sua.
Levyn julkaisun aikoihin oma elämä oli vaikeeta. En tiennyt silloin missä mun kuuluu olla ja missä ei. Kaikkki se mikä sinä vuonna tapahtui on vaan tuonut mua tätä hetkeä kohti.
En tunnista itseäni niistä ajoista. Ehkä onni itseäni kohtaan on, etten myöskään muista ihan kaikkea.
Tähtiä levylle 3/5.
Zen Café - Laiska, tyhmä, saamaton
© 2005 Warner Music Finland
Biisilista:
Kaikki kappaleet säveltänyt Zen Café, sanoittanut Samuli Putro sekä sovittanut Zen Café ja Mara Salminen.
1. Uudenvuodenpäivä – 2.42
2. Tahdon halvan naisen – 3.53
3. Särkylääkkeet – 3.44
4. Taivas on kirkas ja napakka – 3.33
5. Rakastunut taas – 3.39
6. Pistät avaimen lukkoon – 4.14
7. Elämä moukaroi – 3.52
8. Moi – 4.15
9. Nollapiste – 4.21
10. Laiska, tyhmä ja saamaton – 3.55
11. Hontelot pojat – 4.15
12. Vanha opettaja – 3.09
Tämä on Zenkkareitten vierain levy itselle.
Teemat on aika samanmoisia kuin aiemminkin. Juominen, krapula, naiset ja elämän ihmettely.
Omia suosikkeja on Uudenvuodenpäivä, Särkylääkkeet, Taivas on kirkas ja napakka, Elämä moukaroi ja Nollapiste, sekä levyn nimibiisi.
Ihmeen monta suosikkia, vaikka vieras levy onkin.
Vuoden vaihtuessa on ekana päivänä pakko kuunnella ABBAn Happy New Year ja Zenkkareitten Uudenvuodenpäivä.
Biisissä nimeltä Pistät avaimen lukkoon sanotaan, että "Rakkaus seisoo ikkunalaudalla
Haet pois sen
Haet pois sen
Haet pois
Haet pois sen
Haet pois sen
Haet pois".
Tää kyseinen kohta soi aina välillä mun päässä. Ilmeisesti se on tehnyt syvän vaikutuksen joskus.
Tähtiä levylle 2/5.
Zen Café - Vuokralainen
© 2002 Warner Music Finland
Kaikki kappaleet säveltänyt Zen Café, sanoittanut Samuli Putro sekä sovittanut Martti Salminen ja Zen Café.
Biisilista:
1. Tämä on syksy – 3.53
2. Aamuisin – 4.01
3. Nainen vailla historiaa – 4.03
4. Vuokralainen – 4.25
5. Tien päällä joka päivä – 3.54
6. Auto parkissa – 3.59
7. Kotona kaikuu – 4.19
8. Ensimmäinen – 4.07
9. Puuenkeli – 3.50
10. Ihminen – 3.54
11. Ongelma – 4.00
12. Kosketuksen alla – 4.03
Vuokralainen on Zenkkareitten viides levy ja julkaistu 13.9.2002. Sama viikonloppu, jolloin oli tarkoitus mennä leffaan ja hankkia Menolippu Mombasaan . Mainitsin jo Romuna -levyn arviossani biisin, jossa laulellaan, että "Sä et pääse musta, mä en pääse susta
Sä et pääse musta".
Se biisi ei myöskään ole tällä Vuokralainen levyllä, mutta tuli taas mieleeni kun julkaisun ajankohdasta luin. Olisin jostain syystä sijoittanut tämän Vuokralainen-levyn vasta kevääseen 2003.
Nimibiisin lisäksi omia suosikkeja ovat Nainen vailla historiaa ja Ihminen.
Levyllä seikkaillaan nuoren aikuisuuden maailmoissa ja pohdiskellaan elämää.
Biisi nimeltä Puuenkeli on todella ahdistava. En tiiä minkälainen taustatarina siihen liittyy, mutta kamala olo sen kuuntelusta jää.
Vuokralainen on jotenkin hirveen hauska biisi. Siinä laulellaan, että "Vuokralainen
Muistaa maksaa vuokransa
Vuokralainen
Pitää kämpän puhtaana
Vuokralainen
Kulkee hiljaa rapussa
Vuokralainen
Yöllä kahdelta Mä en oo omistajan sukua
Vaan vuokralainen".
Levyltä löytyy myös biisi nimeltä Aamuisin. Se taitaa yhä soida radioissa. Tuo biisi vie mut aina viimeiseen opiskeluelämän syksyyn. Istun jatkuvasti kaverilla. Niin paljon, että joku satunnainen ohikulkija kitisee siitä miks mun hiuksia on nojatuolin selkänojalla. Kuunnellaan millon mitäkin musaa ja Espoossa kuuluvat radiokanavat tulee tutuiksi. Ollaan yleensä kolmestaan. Tilaillaan pitsaa ja mä luulen, että nää ihmiset olis mun elämässä vielä vuosienkin päästä. Nykyisessä kotikaupungissani taitavat molemmat olla. Mulla ei ole kummallekaan sanottavaa. En tartte kumpaakaan mun nykyiseen elämään! Mä tiiän ite ketä tai mitä mä tarviin! Jos se toteutuisi niin ei se mua onnelliseks tekis. Se sotkisi vain mun mielen. Ja mielentervyden.
Vuokralainen on myynyt platinaa.
Mun tähdet 3/5.
Zen Café - Helvetisti järkeä
© 2001 Warner Music Finland
Biisilista:
1. Helvetisti järkeä – 3.41
2. Mies jonka ympäriltä tuolit viedään – 3.44
3. Tulis nainen – 3.36
4. Kannattaako tunnustaa jos pettää – 3.29
5. Älä tee – 4.04
6. Eipä tiennyt tyttö – 4.33
7. Omituista – 4.28
8. Tuulensuoja – 3.47
9. Monta kertaa – 3.24
10. Huhtikuu – 4.34
11. Tuhannen kilometrin päässä – 3.45
12. En oo koskaan tavannut – 5.05
Muistin levyn olevan vuodelta 2000, mutta julkaisuvuosi onkin 2001.
Levyn nimibiisissä, joka on myös levyn eka biisi laulellaan:
"Siin on helvetisti järkeä
Et on koko ajan ikävä
Helvetisti järkeä
Ettei me vaan minä, minä ja mä
Helvetisti järkeä".
Löydän tästä niin paljon omakohtaista.
Levy kertoo nuoruudesta, kasvamisesta, pakkomielteisestä rakkaudesta ja elämästä, tietenkin!
Kannattaako tunnustaa jos pettää? Se soi radiossa jatkuvasti aikoinaan. Jossain haastattelussa muistan puhutun tästä biisistä ja mainitun Akvaariorakkautta-kirjan. Vuosia myöhemmin lainasin kyseisen teoksen opiskelupaikkakunnan kirjastosta c-kaseteilla. Lukijana oli Anna-Leena Härkönen itse. Kirja teki vaikutuksen minuun. Harmi ettei teosta ole saatavilla lukuaikapalveluissa. Tai on, mutta lukija on eri.
Levyllä Kannattaako tunnustaa jos pettää biisin jälkeen on laulu nimeltä Älä tee. Onkohan tarkoituksen mukaista, että nuo biisit on peräkkäin. Jäin sitä nyt miettiin. Kun eka kysellään, että kannattaako tunnustaa ja sen jälkeen kehotetaan säästämään tekoja siihen asti kun on se mies jota todella etsit. Vuonna 2001 ei avoimista suhteista puhuttu niinkun nyt. Jos ois puhuttu niin olis saattaneet Zenkkareitten biisit olla erilaisia.
Eipä tiennyt tyttö taitaa soida radiossa vieläkin. Mielestäni se on hirveen hyvä kertomus aiheesta miten pienillä paikkakunnilla nuoriso viettää aikaa. Siellä on ne samat maisemat vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, baarireissuille naapuri kaupunkiin pitää olla kuski ja niin edelleen. Tää biisi vie mut tiettyyn maisemaan ja voin kuvitella minkälaista elämä on ollu ennenkuin minä olen tullut tähän maailmaan tallustelemaan.
Biisi nimeltä Monta kertaa kertoo mielestäni niin pakkomielteisestä rakkaudesta kuin vain voi olla. Jos mua vastaan tulisi ihminen näine kysymyksineen niin kehottaisin miettiin, että pakkoko se on vain yhden ja saman ihmisen kanssa olla. Kun ei yks ihminen voi täyttää kaikkia tarpeita ja niin edelleen.
Omia suosikkeja levyltä on Kannattaako tunnustaa jos pettää, Tuulensuoja ja Tuhannen kilometrin päässä.
Tuhannen kilometrin päässä mietitään kuinka väärin se on, ettei voida yhdessä sitä, eikä voida yhdessä tätä. En osaisi itse kirjoittaa aiheesta paremmin.
Tähtiä 3/5.
Zen Café - Ua ua
© 1999 Warner Music Finland
Biisilista:
1. UaUa – 4.27
2. Harri – 3.44
3. Mies eikä poika enää – 4.41
4. Virpi – 3.12
5. Aikuinen – 3.54
6. Surullinen aina – 3.49
7. Poika joka käyttää laseja – 3.33
8. Talo – 4.00
9. Minun kaupunkini – 3.35
10. Taakka – 5.03
11. 1-2-3 – 3.46
Tämän julkaisusta 25 vuotta. Se on uskomatonta!
Nimillä leikittely jatkuu tässä. Levyllä seikkailee Harri ja Virpi.
Muistan kuinka Harri soi radiossa kesällä -99. Olisko ollut niin, että Zenkkareita haastateltiin osana jotakin tapahtumaa ja ne ihmetteli kun kaikki jo tietää tän biisin, että mikä tässä on se juttu.
Ajattelin, että ompa hyvä biisi. Se oli sikäli jännää, että siihen aikaan edes kykenin kuuntelee muuta kuin eurodancea.
Talo-biisissä mainitaan Tampere. Pidin siitä biisistä jo silloin kesällä -99 kun sekin soi radiossa. Se oli niin omakohtainen siihen aikaan.
En tiennyt silloin, että vuosia myöhemmin asuisin Treella ja levyjä riittäisi.
Levy käsittelee noin muutoin teemallisesti aikuiseksi kasvamista.
Biisit on niin moneen kertaan kuultu, ettei niistä syystä tai toisesta kykene sanomaan pajoa.
Tämäkin levy on osa elämäni ääniraitaa viime vuosisadan ja vuosituhannen lopun tunnelmissa.
Tähtiä 3/5.
Zen Café - Idiootti
© 1998 Fazer Records
Biisilista:
1. Palaa – 3.11
2. Jättiläinen – 2.52
3. Taxi – 3.08
4. Idiootti – 2.49
5. Todella kaunis – 3.25
6. Mitä me tehtäis – 4.37
7. Kaisa pieni – 2.37
8. Jos etsit miestä – 3.43
9. Laulu nro 7 – 3.49
10. Sika – 4.12
11. Teen kaikkeni – 3.28
12. Sateinen aamu – 3.33
Idiootti julkaistiin toukokuussa -98. En vielä silloin tuntenut sua, enkä tiennyt kuinka elämäni muuttuisi syksyllä.
Radiossa soi Todella kaunis ja Taxi.
Ymmärsin vasta paljon myöhemmin näiden molempien biisien sanoman. Taxi on mun suosikki.
Levyllä puhutaan naisista, rakkaudesta, krapulasta ja humalasta.
Levyllä seikkailee Kaisa. Kun viimeksi oli juttua niistä nimistä. Voi olla, että vuosia myöhemmin tämä Kaisasta kertova biisi soi meiän merkonomiryhmän jutuissa...
Levyn päättää biisi nimeltä Sateinen aamu. Mulle on joskus soitettu se ja kerrottu kuinka olen tullut siitä mieleen.
Tähtiä 4/5.
Zen Café - Romuna
© 1997 Fazer Records
Kaikki kappaleet säveltänyt Zen Café, sanoittanut Samuli Putro sekä sovittanut Martti Salminen ja Zen Café.
Biisilista:
1. Lauantai – 2.40
2. Miehet ja naiset – 3.05
3. Herra heroiini – 2.34
4. Sella – 2.19
5. Kiskot – 2.42
6. Satavuotias – 3.20
7. Kolmen viikon taivas – 3.03
8. Antaa vituttaa – 3.23
9. Kissa kuumalla katolla – 3.29
10. Herkkä jätkä – 3.47
11. Mustaa – 3.05
12. Tyttö on romuna – 2.56
Eka levy on aina eka levy! Muistan kuinka Sella soi Radiomafiassa vuonna -97. En tiennyt silloin, että vuosia myöhemmin tämä bändi tekisi biisin, jossa lauletaan, että "Sä et pääse musta, mä en pääse susta
Sä et pääse musta
Olet minussa kun vuosi vaihtuu
Olen sinussa kun viima taittuu
Keräät sirpaleista pienen rykmentin
Mä saan vuokses sydänkohtauksia
Olen sietämätön, sä käyt röökillä
Ja pysyt mussa niin kuin allergia
Aikuisiällä". Ja että tuon biisin julkaisusta menisi vielä kauan siihen hetkeen, että toteaisin tuon kohdan kertovan elämästämme.
Vuonna -97 en vielä tuntenut sua. En tiennyt, että seuraavana vuonna kaikki muuttuisi. Tää bändi on kulkenut matkassa koko ajan, jo ennen sua ja tässä kaikessa, kaikissa vaiheissamme.
Tällä levyllä Putro kuulostaa hirveän nuorelta.
Soittamisen halu välittyy tästä. Sanoitukset enteilee tulevaa - muillakin levyillä mainitaan ihmisiä nimillä. Tällä ekalla levyllä on Eero. Myöhemmin on Harri, Kaisa ja Virpi.
Levyn julkaisun aikoihin en tiennyt, että vuosia myöhemmin ehtisin pariin kertaan käydä Zenkkareitten keikalla ennenkuin he lopettaisivat. Vuonna -97 olin 12 ja elin sen aikaista elämääni.
Joskus tuntuu, että olisin elänyt useammankin ihmisen edestä. Mun elämään mahtuu niin paljon kaikkea. Erilaisia vaiheita ja kausia.
Tää levy on oman aikansa tuote. Lauantai-biisissä sanotaan, että "satasen lainaan ja juon sen." Markka-aikaan varmaan ihan ok summa, mut nykyään satasella sais jo jonkinlaisen illan kustannettua.
Omia suosikkeja levyltä on Lauantai, Sella, sekä Miehet ja naiset.
Tähtiä 3/5.
Käyn nyt kaikki Zenkkareitten levyt läpi.
Huomenna seuraava osa!
Johanna Niskanen - Onnellisesti omillani - Elämää parisuhdenormin ulkopuolella
Minerva 2024
ISBN 9789523759916
Lukija
Laura Hänninen
Kesto
6 h 31 min
Pariton, vaan ei onneton.
Millaista on elää parisuhdekeskeisessä yhteiskunnassa naisena, jolla ei ole parisuhdekokemuksia vielä yli 30-vuotiaanakaan? Teos häivyttää häpeää ja hiljaisuutta monia koskettavasta mutta vaietusta aiheesta.
Kirja kertoo rohkean omakohtaisesti, millaista on vielä kolmikymppisenä olla vailla kokemuksia seurustelusta, suutelusta, kumppaniseksistä tai parisuhteesta.
Parisuhteettomuus on koko ajan kasvava maailmanlaajuinen ilmiö, vaikka asiasta puhutaan vähän. Yhteiskunnassa, jossa erityisesti naisten odotetaan pariutuvan ja perheellistyvän, romanttisen rakkauden normista poikkeaminen tuottaa häpeää ja ahdistusta ihmiselle itselleen sekä hämmennystä hänen ympäristölleen. Miltä tuntuu joutua perustelemaan omaa elämäntilannettaan?
Johanna Niskanen poistaa häpeää aran aiheen ympäriltä ja antaa vertaistukea kertomalla avoimesti omista kokemuksistaan, tunteistaan ja tiestään kohti voimaantumista. Onnellista ja täyttä elämää voi elää myös parisuhdenormin ulkopuolella.
Johanna Niskanen. (s. 1990) on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri. Hän on kiinnostunut psykologiasta ja feminismistä. Erityisesti häntä kiehtovat tarinat, jotka ovat jääneet yhteiskunnallisessa keskustelussa marginaaliin. Niskanen asuu Jyväskylässä kahden kissansa kanssa ja työskentelee varhaiskasvatuksen opettajana.
Kirja kuunneltu Storytelistä.
Hyvää Sinkkupäivää Kaikille Meille!
Kirja kertoo todella hyvin siitä mitä kaikkea voi tapahtua kun ihminen elää eri tavoin. Etenkin naisena voi tulla vastaan tilanne, jossa näytteen otossa sulle sanotaankin, että en haluu, että menetät neitsyyden tällä tavoin. Ihmiset olettaa, että sinkkuus on joku ohi menevä vaihe. Kun meiän mieliin on hoettu aina sitä kuinka jokaisella on joku ja niin edelleen.
Oon itekin huomannut, että mun yksin elely häiritsee. En ole kuitenkaan kenellekään tilivelvollinen yhtään mistään.
En halua sanoa uusille ihmisille, että rakkaus mun kohalla tarkottaa sitä, että päädyn aina sitte hyödyntämään suomalaisia mielenterveyspalveluja. En tiedä minkälaista on käyttää huumeita, mutta myös toisen ihmisen antama huomio ja tunne, joka tulee toisen ihmisen läsnäollessa on addiktoivaa.
Kissaelläintä mulla ei enää ole. Nykyään eläinlääkärit on niin hintavia, että en tiedä tuleeko kissille uutta aikaa koskaan. Kehräilyä voi kuunnella vaikka YouTubesta.
Miksi se ei riitä maailmalle, että jokainen on semmonen kun on? Vaan pitää aina olla neuvomassa tai esittämässä mielipiteitä ja kertomassa, että et vaan oo löytäny sopivaa, laske sun tasoa niin joku löytyy.
Ne jotka tuntee mua paremmin niin tietää, että se on miljardi kertaa parempi, että elän just näin!
Kirja-arvioteksteistä tulee huonoja, kun mulle on tähän loppu vuoteen taas kasautunut niin paljon kaikkea. Pahoittelut!
Tämä teos on hyvää luettavaa näin Singlesdayhin!
Tähtiä 4/5.
Johannes Alaranta - Armoton pohjanmeri
Copyright ©2023, 2024 Johannes Alaranta and SAGA Egmont
ISBN: 9788727188461
Kun sulkeutuneen yhteisön synkät salaisuudet särkevät mielen.
Vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä kasvanutta Sofiaa ovat vaivanneet selittämättömät pelot ja ahdistus lapsuudesta saakka. Tilanne pahenee, kun Sofia
saa ensimmäisen lapsensa ja hänen isoisänsä kuolee. Matti-pappa oli arvostettu ja pidetty maallikkosaarnaaja, mutta yllättäen Sofian mieleen alkaa nousta
paljon ahdistavampia mielikuvia isoisästä.
Lähipiiri ei usko Sofian syytöksiä lapsuusajan hyväksikäytöstä, ja jopa oma aviomies kuittaa ne mielikuvitukseksi. Sofia on kuitenkin varma kokemuksistaan
ja päättää, ettei uskonyhteisön armonmeri voi olla täysin pohjaton. Taistellessaan yksin menneisyyden aaveita vastaan Sofia löytää toivoa sisarestaan Eevistä,
joka on jättänyt vanhoillislestadiolaisen liikkeen jo teininä.
Armoton pohjanmeri on romaani hengellisestä väkivallasta, hyväksikäytöstä ja irti päästämisestä.
Johannes Alaranta (s. 1978) on suomalainen teologian tohtori, pappi ja kirjailija.
Huomasin tämän kirjan Storytelissä jokin aika sitten. Ostin e-kirjana Suomalaisesta.
Kirjasta sain itselleni lisää vahvistusta siitä, että muitakin kohtaan ollaan, kuin ei oltaisi koskaan oltukaan. Pystyn käsittelemään ja käsittämään isoja asioita - ilman nuorena käytyä terapiaani en pystyis jäsentelemään asioita niinkuin yleensä pystyn. Käsittelen muiden murheet, laitan omani sivuun ja aina välillä se saapuu, se kysymys ikuisuudesta. Tai ei ikuisuudesta silleen kun jotkut käsittää, vaan kysymys siitä, miten olla kun ei olla? En saa vastausta siihen, enkä opi olemaan sen asian kanssa. Miks mun ees pitäs oppii? Ja ei, en tartte ketään kertomaan, että mulla olis helpompaa kun oppisin, ja että anna olla ja elä elämääsi. Tuollaiset kommentit koen vähättelynä ja katkaisisin välit heti jos joku niitä erehtyy esittämään. Sillä on asioita, joita mulle ei kannata kommentoida koskaan. Oon usein miettinyt sitä onko helpompi kun ihminen on kuollu ja mihinkään ei voi vaikuttaa, vai onko helpompaa kun ihminen elää ja asioihin ei saa vastausta? En tiiä kumpi on helpompi, kun hiljaisuus vaan vastaa.
Kirja on aivan järkyttävä ja todella tarpeellinen. Sofia alkaa muistaa lapsuudessaan tapahtuneita asioita ja se lähipiiri, johon hän tukeutuu ei usko häntä, koska eihän sitä nyt mitään tällasta voi tapahtuu näiden ihmisten toimesta.
Siinä hajoaa kyllä muidenkin kuin kirjan lukijan mieli.
Se on uskomatonta miten tässäkin kirjassa koetetaan väittää mustaa valkoiseksi. Siis sillä tavoin, ettei voida uskoa kun toinen ihminen kerää rohkeutensa ja kertoo kipeistä asioistaan, vaan tämä kertoja leimataan hulluksi ja että kuinka lapsen syntymän jälkeen voi olla niinkun vähän vaikeeta! Kun ei vaan niinkun kyetä ite uskomaan, että näitä asioita oikeasti tapahtuu.
Joukkonarsismi kukoistaa!
Ihmismieli on kyllä jännä kapistus.
En voi kertoa kirjasta enempää. Se on hyvää tekstiä ja sujuvaa luettavaa.
Tähtiä 4/5.
Kirja herätti myös tämän suuren kysymyksen:
Miten sitä vois täysipainoisesti olla omissa ihmissuhteissaan, kun on niitä ihmisii, joille en ole olemassa?
Ylva Haru esiintyi Tampereen G LiveLabissa lauantaina 26.10.2024. Oli erikoista olla päiväkeikalla. Keikan piti muutenkin olla jo keväällä -23, mutta koska levy ei vielä tuolloin ollut valmis niin tapahtuma siirtyi.
Ylva jutteli biisien välissä paljon. Se on harvinaista, koska jos itse olisin artisti niin menisin vain esittämään biisit ja se ois siinä.
Keikalla kuultiin Surun kaupunki, jota kuunnellessa mieleni vaelteli taas jonnekin kauas.
Eniten odotin kuulevani Oikeiden luona -biisin ja se tulikin keikan lopulla. Tää on vaan niin kaunis laulu.
Aikaisempi Ylva Haru live oli myöhäisessä lauantai-illassa festareilla joskus kauan ennen Koronaa, joten nyt oli mukavaa kokea tämä täysin erilaisessa ympäristössä.
Lokakuun alussa takana oli jo monta kuukautta intensiivistä työtä, ideoiden kehittämistä ja tulevaisuuden rakentamista Kupliva maailmani -yritykselle. Liiketoimintasuunnitelman teko oli projekti, johon liittyi paljon enemmän haasteita ja käänteitä kuin osasin alkujaan odottaa, mutta lokakuun edetessä usko ja intohimo tähän matkaan vain vahvistuivat. Haluan jakaa kokemukseni, sillä uskon, että moni voi samaistua näihin yrittäjyyden ensi askeliin ja siihen, millaista on taistella tavoitteen saavuttamiseksi – erityisesti silloin, kun kohtaa vastoinkäymisiä ja yllätyksiä matkan varrella.
Liiketoimintasuunnitelmani valmistui kokonaisuudessaan siinä lokakuun 20. päivän tienoilla ja sen valmiiksi saattaminen oli erittäin tärkeää jatkoa ajatellen, koska Starttirahahakemus tarvitsee liitteeksi sen ja voin myöhemmin liittää suunnitelmani osaksi hakemusta, jolla haen lisätunteja avustajalleni, joka auttaa minua yritystoimintani käytännön asioissa.
Lokakuussa työpäiväni alkoivat ja päättyivät virka-aikojen rajoissa, mikä toi tietynlaista rutiinia ja struktuuria päiviin. Kun moni viranomainen tai yhteistyökumppani on tavoitettavissa vain virka-aikaan, ei ole vaihtoehtoa; oli keskityttävä siihen, että saan suunnitelmaa työstettyä tehokkaasti juuri niinä hetkinä. Tämä vaati paljon suunnitelmallisuutta, mutta onneksi sain Pirkanmaan hyvinvointialueelta henkilökohtaisen avustajan tunteja myös yritystoiminnan tueksi. Tämän myötä pystyin keskittymään liiketoimintasuunnitelman viimeistelyyn, vaikka arkirutiinit täyttyivätkin nopeasti ja päivät tuntuivat valuvan sormien läpi.
Suunnitelman rakentaminen oli monivaiheinen prosessi, jossa ideoita palloteltiin ja hiottiin moneen kertaan. Yksi iso etappi oli Starttirahan hakuprosessi – päätös tuli kuitenkin hylkäävänä yllätyksenä, mikä oli kieltämättä pettymys. Epäonnistuminen oli kuitenkin samalla myös muistutus siitä, että yrittäjyys on oppimista vastoinkäymisten kautta. Starttirahan päätöksessä kerrottiin, että toimintani ja eläke voivat kulkea käsi kädessä, mutta ennakkoperintärekisterissä oleminen asetti kuitenkin esteen avustuksen saamiselle. Päätin, etten anna tämän lannistaa, vaan keskityin entistä vahvemmin suunnitelman muihin vaiheisiin ja siihen, että Kupliva maailmani jatkaa vahvalla pohjalla kohti tavoitteitaan.
Tein oikaisuvaatimuksen hylky päätöksestä, mutta tulos oli sama.
Merkonomi opinnoistani on vierähtänyt aikaa ja uskoin muistavani kaiken yrittäjyyden alkuhuumaan liittyvän, mutta voihan olla niinkin, ettei niissä opinnoissa opittu sitä, että eläke estää Starttirahan ja ettei ennakkoperintärekisteriin kannata liittyä ennenkuin Starttirahaa hakee, vaikkei olisi yritystoiminnastaan vielä palkkaa nostanut.
Liiketoimintasuunnitelma prosessissa mukana oli myös ainutlaatuinen elementti: musiikki. Olen aina inspiroitunut musiikista, ja lokakuun työhetkiä tahditti Aino & Hajonneet -yhtyeen "Enemmän kuin mitään muuta" -levy, joka soi taustalla repeatilla ja antoi energiaa sekä rytmiä päiviin. Musiikin voima on käsittämätön; se muistutti siitä, miksi kulttuuri on itselleni niin tärkeä osa arkea ja sitä maailmaa, jota haluan välittää myös blogissani. ”Cd-levy kestää vielä käytössä – ainakin toistaiseksi! Latte kahvikapselikoneella oli päivittäinen ylellisyyden hetki – se toi kaivattua energiaa ja teki kiireisestä työpäivästä hetkittäin nautinnollisen.
Päivien ja viikkojen mennessä vauhdilla eteenpäin alkoi konkretisoitua kaikki se mitä yritykseni tulisi olemaan. Välillä oma jaksaminen oli koetuksella, mutta kokonaisuuden valmistuessa jokainen hetki tuntui olevan sen arvoinen. Onnistumisen tunne oli lopulta käsinkosketeltava, ja nyt marraskuussa voin katsoa taaksepäin ylpeänä siitä, kuinka pitkälle olen tullut.
Tämä projekti on ollut suuri oppikokemus, ja tiedän, että se on vasta alkua - hyvä harjoitus tulevaisuutta varten. Kupliva maailmani elää ja hengittää kulttuurin, saavutettavuuden ja tasa-arvon puolesta. Olen kiitollinen jokaisesta ideasta, jokaisesta virheestä ja jokaisesta hetken onnistumisen tunteesta – ja myös kaikille teille, jotka olette tukeneet matkaa tähän asti. Kiitos, että seuraatte mukana, ja toivottavasti pysytte matkassa, kun kupliva maailmani jatkaa kasvuaan!
Tämä päivä juhlistaa 4.5 vuoden yhteistä matkaa Kuplivan maailmani kanssa. Tässä ajassa blogista on kasvanut paljon enemmän kuin olisin osannut kuvitella: se on antanut äänen esteettömyydelle ja tasa-arvolle, avannut ovia yhteistyöhön kulttuurialan kanssa ja mahdollistanut liiketoiminnan, jonka avulla voin tehdä osaltani maailmasta saavutettavamman. Kiitos kaikille teille, jotka olette mukana matkassani – teidän ansiostanne blogi on tullut eläväksi ja sykkii kohti entistä loistokkaampaa tulevaisuutta!
Kun katson taaksepäin, muistan hetket, jolloin kuvan lataaminen Instagramiin vaati kokeiluja, sovellusten haasteet tai arkisen teknologian kanssa taistelut tuntuivat loputtomilta. Onneksi olen luova ja rohkea:esim. softbox
hankinta auttaa nyt kehittämään kuviani ja tuomaan blogin maailmaan enemmän omaa persoonaa. Matka yrittäjänä ei ole aina ollut helppo, mutta jokainen askel on ollut palkitseva. Kun edustan suomalaista sokeutta bloggaamisen kentällä, tuo taival ei ole aina kulkenut suorinta reittiä – mutta toisaalta juuri tämä on antanut blogille sielun ja merkityksen.
Blogia perustaessani en osannut aavistaa, että jonain päivänä tämä intohimoni muuttuisi yritykseksi. Kupliva maailmani on kasvanut kävijöiden lisäksi myös tavoitteissaan: nyt se toimii kulttuurin saavutettavuuden, esteettömyyden ja yhdenvertaisuuden sanansaattajana. Tämä blogi on paitsi paikka, jossa jaan kirja-arvosteluita, tapahtumakokemuksia ja tunnelmia, myös alusta, jonka kautta toivon voivani muuttaa maailmaa niin, että jokainen tuntee itsensä tervetulleeksi kulttuurista nauttimaan, oli aistiesteitä tai ei.
Saan edelleen jatkaa tätä matkaa omilla ehdoillani. Minua kannustaa se valtava into, jolla voin jakaa blogissa oman elämän ilot ja haasteet sekä pitää esillä tasa-arvoisuutta jokaiselle. Toivon, että Kupliva maailmani inspiroi jatkossakin teitä tavoittelemaan omia unelmianne, ja kannustaa yhteisöämme edistämään esteettömyyttä ja yhdenvertaisuutta
kulttuurielämyksissä. Jatketaan yhdessä kulttuurin esteiden kaatamista, uuden rakentamista ja säihkyvän tulevaisuuden luomista!
Tänään juhlistan tätä saavutusta kahvilla ja maailman parhaalla pannukakulla.
Jatketaan yhdessä kulttuurin esteiden kaatamista, uuden rakentamista ja säihkyvän tulevaisuuden luomista! ✨
Lauantaina, syyskuun 28. päivä, oli vihdoin odotettu ilta – Aino & Hajonneet levynjulkaisukeikka Bar Kotelossa. Tämä oli minulle toinen kerta tässä paikassa, mutta tunnelma oli vähintään yhtä ainutlaatuinen kuin keväällä. Bar Kotelo tarjosi puitteet intiimille, mutta energiselle illalle, ja illan pääesiintyjänä loistivat tietysti Aino & Hajonneet. Tätä hetkeä olin odottanut pitkään!
Oltiin paikalla hyvissä ajoin, koska olin katsonut/muistanut esitysajat väärin. Pari tuntia vierähti baarissa seuraillen paikalla olevia ja sinne tulevia ihmisotuksia. Aluksi oli melko tyhjää ja sitä ihmetellessä varmistettiin esitysajat. Tila täyttyi kivasti ihmisistä ja ainakin meillä oli poikkeuksellisen hyvät paikat.
Enemmän kuin mitään muuta on Aino & Hajonneiden kolmas studioalbumi, Uusi levy on jatkoa bändin aiemmille albumeille Hullui unelmii (2021) ja Kuluneita kaikuja (2023), mutta sen monipuolisuus, energia ja syvälliset lyriikat osoittavat selkeää kasvua ja kypsymistä yhtyeen musiikissa.
Avauksena kuultiin Jos sä kuoletkin nuorena, joka on aloittanut aiempiakin keikkoja ja sopii energisyydessään hienosti avausraidaksi. Tuossa hetkessä mietin taas kiitollisuudella kaikkea sitä mikä on johdattanut minut juuri siihen hetkeen, keikalle ja elossa olemisen tunteeni vain vahvistui keikan edetessä.
Vaikka odotin keikalta räjähtävää energiaa, ilta toi mukanaan myös herkkiä hetkiä. Yksi illan kohokohdista oli kappale Huomenna, joka levyllä esitetään vain pianotaustalla. Tämä biisi oli minulle suuri yllätys – olin varma, ettei sitä kuultaisi lainkaan keikalla sen hitaan tempon vuoksi. Mutta kuinka väärässä olinkaan! Se soi aivan upeasti livenä, ja se oli kaunis hetki. Ainon ääni ja pianon yksinkertainen, mutta syvä sointi toivat mukanaan aitoa koskettavuutta.
Tämä on ehdottomasti yksi henkilökohtaisista suosikeistani levyltä, ja sen tulkinta keikalla oli juuri niin tunnelmallinen kuin toivoinkin - unohtumaton kokemus!
Huomenna biisi vei minut sellaisiin tunnelmiin, joita muistan kokeneeni siihen aikaan kun toisen ihmisen kanssa oleminen oli uutta ja ensimmäistä kertaa.
Aino & Hajonneiden keikat tunnetaan energisyydestään, eikä tämäkään ilta ollut poikkeus. Lavalla nähtiin bändin klassista heittäytymistä, ja illan aikana esitettiin luonnollisesti uusiakin kappaleita, kuten Planeetta Melankolia ja Hysteria.
Keikkailu ei ole pelkästään musiikkia – siihen kuuluu myös kohtaamiset ja hetket bändin kanssa. Illan aikana sain mahdollisuuden vaihtaa muutaman sanan bändin rumpalin ja laulajan, Ainon, kanssa. Molemmat olivat avoimia ja lämpimiä kohtaamisia. Rumpali, Eetu tuli juttelemaan kun ostin keikalta paidan, ja Ainon kanssa pääsimme jakamaan lämpimän halauksen. Näistä hetkistä jää aina erityinen muisto ja tunne siitä, että bändi todella arvostaa fanejaan. Mun hiukset on sellanen "tuntomerkki", joka jää ihmisille mieleen, vaikka kuinka keskittyis omaan esiintymiseen.
Bändiä voi fiilistellä myös heidän YouTube-kanavaltaan löytyvältä Helsingin keikalta.
Aino & Hajonneet Live in Helsinki 2023
Keikka juhlisti uuden Enemmän kuin mitään muuta -levyn julkaisua, ja levy itsessään on todellinen mestariteos. Tämä levy on monipuolinen ja dynaaminen, aivan kuten yhtyeen kitaristi Petri Sinkkonen on sanonutkin. Sen kappaleet vaihtelevat energisistä ja räiskyvistä biiseistä, kuten Sid & Nancy, aina syvällisiin ja haikeisiin tunnelmiin, kuten Huomenna. Tämä monipuolisuus tekee levystä sellaisen, jonka parissa ei tule aika pitkäksi.
Levyn pääsee kuuntelemaan tästä.
Kun sain levyn heti ilmestymispäivänä käsiini niin kuuntelin sitä repeatilla. Musa tekee onnelliseks!
Kappaleet, kuten Aurinkomäki ja Järki lähtee, tuovat omat tarinansa ja tunnelmansa, ja jokainen biisi on oma pieni maailmansa. Aino Laakson voimakas ja tunteikas lauluääni yhdistettynä bändin monipuoliseen soitantaan tekee tästä levystä kokonaisuuden, joka koskettaa ja herättää ajatuksia.
Aino & Hajonneet osoitti jälleen, miksi heitä rakastetaan. Keikka Bar Kotelossa oli täydellinen yhdistelmä riehakasta punkrockia, koskettavia hetkiä ja yhteisöllisyyttä. Bändi ei pettänyt odotuksia, ja uutta albumia juhlistettiin juuri oikealla tavalla. Lavalla nähtiin sekä tuttua energiaa että herkkiä hetkiä, ja illasta jäi paljon muistoja.
Odotan jo kuumeisesti seuraavaa heidän keikkaa, joka on marraskuun 22. päivänä Klubilla. Samana iltana esiintyy myös Saa Kiljua ja Pelle Miljoona.
Tapahtuman nimi on PUNK ROCK XMAS ja lisätiedot ja liput löytyy täältä
Melkoisen kiireinen viikonloppu; perjantaina punk energiaa ja lauantaina heti tuttuun Alivaltiosihteerin ohjelman alkamis aikaan Tampere-talossa Samuli Putro useammalla eri kokoonpanolla sen lauantain ajan.
Hyvä päätösviikonloppu minulle ennenkuin lähen joulun viettoon.
Keikka juhlisti mahtavasti uutta levyä, joten marraskuun keikalla voi keskittyä kuuntelemaan musaa kun tietää noin suunilleen miten nämä uudet biisit soi livenä!
Lucinda Riley - Vangittu kauneus
Bazar 2024
Alkuteos
Hidden Girl
Suomentaja
Hilkka Pekkanen
Lukija
Karoliina Kudjoi
Kansi
Timo Numminen
ISBN
9789524035088
Rakkaus, joka piirtyi ikuisuuteen
Lucinda Rileyn Vangittu kauneus on taianomainen lukuromaani rakkaudesta, elämää mullistavista valinnoista ja kahden suvun yhteen kietoutuvista kohtaloista.
16-vuotias Brett Cooper saapuu rapistuvaan yorkshireläiskartanoon viettämään kesää sukulaistensa hoivissa. Sukulaisten, joita hän ei ole koskaan aiemmin tavannut. Hän olisi mieluummin jossain aivan muualla, kunnes kartanon keittiöön astelee taloudenhoitajan tytär, lumoava Leah Thompson.
Nuorten herkästä rakkaustarinasta alkaa uskomaton matka, joka sinkauttaa Leahin supertähteyteen ja maailman muodin pääkaupunkeihin. Brett luo uraa perheyrityksessä ja katsoo voimattomana vierestä, kun hänen isänsä kamppailee tuskallisten muistojensa kanssa. Paljastuessaan suvun tarkoin varjellut salaisuudet salpaavat hengen.
Lucinda Rileyn Vangittu kauneus henkii Yorkshiren nummimaisemien tummaa dramatiikkaa ja nopeasykkeisen New Yorkin suihkuseurapiirejä. Nyt ensimmäistä kertaa suomeksi ilmestyvä romaani julkaistiin englanniksi alun perin vuonna 1998. Tämän version on uudelleenkirjoittanut Rileyn poika Harry Whittaker.
Kirja kuunneltu omakustanteisesti Storytelistä.
Lucinda Riley on jälleen kerran kutonut kiehtovan tarinan, joka yhdistää menneisyyden varjot, perhesalaisuudet ja rakkauden arvaamattomat polut. Vangittu kauneus vie lukijan niin Yorkshiren nummimaisemiin kuin New Yorkin sykettä uhkuvaan muotimaailmaan. Tämä uudelleenkirjoitettu teos tarjoaa lukuromaanin ystäville juuri sitä, mistä Riley on tullut tunnetuksi – tarinan, joka tempaa mukaansa ja jättää lukijan pohtimaan ihmiskohtaloiden monimutkaisuutta pitkään viimeisen sivun kääntämisen jälkeen, tai siis äänikirjan päättymisen.
16-vuotias Brett Cooper ei ole koskaan tavannut Yorkshiren kartanossa asuvia sukulaisiaan, ja ajatus kesän viettämisestä heidän luonaan tuntuu hänestä aluksi vastenmieliseltä. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun hän kohtaa taloudenhoitajan tyttären, Leah Thompsonin. Nuorten ihmissuhteesta käynnistyy monitasoinen tarina, joka vie Leahin muodin maailmaan ja paljastaa suvun pitkään kätkettyjä salaisuuksia.
Rileyn kyky kuvata hahmojen sisäistä kasvua ja heidän valintojensa seuraamuksia on teoksen keskeinen vahvuus. Brettin ja Leahin kohtalot ovat tiukasti
sidoksissa toisiinsa, mutta heidän tiensä kulkevat lopulta eri suuntiin. Leah’n nousu supertähteyteen on yhtä aikaa unelman täyttymys ja raskas uhraus.
Brett puolestaan joutuu käsittelemään perheensä traumaattista menneisyyttä, erityisesti isänsä synkkiä muistoja, jotka tuovat tarinaan merkittävää emotionaalista
syvyyttä.
Vangitussa kauneudessa Riley luo vahvan kontrastin Yorkshiren tummanpuhuvien, mutta rauhallisten nummien ja New Yorkin hektisen, säihkyvän muotimaailman
välillä. Näiden kahden täysin erilaisen ympäristön kautta Riley käsittelee isoja teemoja kuten rakkauden eri muodot, kohtalon väistämättömyys ja menneisyyden
vaikutus nykyhetkeen. Perhesalaisuuksien paljastuminen luo tarinaan jatkuvaa jännitettä, mikä pitää lukijan otteessaan alusta loppuun.
Lucinda Riley on mestari liikuttamaan lukijaa paikasta toiseen niin sujuvasti, että jokainen ympäristö ja hetki tuntuvat elävinä. Hänen kykynsä tuoda esiin
sekä henkilöhahmojen syvät tunteet että ympäristön yksityiskohdat on vangitseva, ja vaikka tämä teos edustaa hänen varhaisempaa tuotantoaan, siitä löytyvät
kaikki ne elementit, jotka ovat tehneet hänestä rakastetun kirjailijan. Perhesuhteiden ja rakkauden monimutkaisuus, menneisyyden arvet ja kohtalon käänteet
ovat läsnä jokaisessa käänteessä.
Lukiessani Vangittua kauneutta en voinut olla palaamatta hetkittäin Seitsemän sisarta -sarjan viimeisen osan tunnelmiin. Vaikka teemat ja tapahtumien aikakaudet
ja paikat muistuttavat
Seitsemän sisarta -sarjaa, tämä tarina seisoo kuitenkin omilla jaloillaan. Vertailua Rileyn aiempaan tuotantoon ei voi täysin välttää, mutta
Vangittu kauneus tarjoaa oman ainutlaatuisen matkansa hahmojen, tunteiden ja salaisuuksien maailmaan.
Vangittu kauneus on vangitseva ja monitasoinen tarina, joka sopii täydellisesti lähestyvän marraskuun synkkiin iltoihin tai vaikka joulun välipäivien rauhallisiin
hetkiin. Riley osoittaa jälleen kerran olevansa tarinankerronnan mestari, joka osaa luoda monimutkaisia, syvällisiä tarinoita rakkaudesta, perhesuhteista
ja ihmisten valintojen seuraamuksista. Lukijalle tämä teos on kuin lämmin viltti, johon kääriytyä ja kadota toiseen maailmaan.
Tähtiä 5/5.
Ootte ehkä miettineet miksei Margit Sandemo - Jääkansan tarina-postaukset päivity Kuplivassa maailmassani. Valitettavasti joudun k...
