Leila ja Annukka. Melua mekossa
Otava 2022
ISBN
9789511448730
Lukijat
Johanna Reenkola ja Tiina Siikasaari
Kesto
5 h 31 min
Parasta ysäriä äänikirjoina!
Urbaanit ikinaiset pohtivat ankarasti tapoja pysyä elämän liukkaassa liepeessä kiinni: Kuinka työstä kieltäytyjä säilyttää itsekunnioituksensa? Voiko miehen korvata eläimellä? Minkä asteinen itsekkyys on vielä tervettä? Mikään ei kuitenkaan erota bestiksiä, lohjalaista miljoonaperijätärtä Leila Penelope Makkosta ja köyhän elimäkeläisen maatilan tytärtä Annukka Hellä Aina Ilona Ahlqvistia.
Leila ja Annukka syntyivät Ylen Radiomafia-kanavalle 1990-luvun puolivälissä ja seikkailivat sen jälkeen niin kirjoissa kuin podcasteissakin. Nyt ikoniset hahmot ovat hypänneet äänikirjoihin, jotka toteuttavat alkuperäiset äänet,
Johanna Reenkola ja Tiina Siikasaari.
Tämä kirja jos mikä saa kaipaamaan 90-luvulle ja etenkin Radiomafiaa!
Internet oli alkutekijöissään ja somesta ei oltu kuultukaan. Siellä missä asuin kuului parhaiten Ylen kanavat.
Leila ja Annukka seikkailivat radioaalloilla maanantaisin klo 14. Itse tutustuin heihin vuoden -96 tienoilla. Toki voihan olla, että jotain satunnaisesti olen kuullut jo vuoden -95 puolella, mutta ei ole muistikuvia.
Enemmän nämä naiset eli Lohjan kaupunginjohtajan tytär Leila Makkonen ja Elimäeltä kotoisin oleva Annukka Ahlqvist iskivät tajuntaani vuonna -97. Oli hiihtoloma ja mahdollisuus kuunnella radioo arkipäivänä. Kuulin jakson, jossa Leila ja Annukka on hiihtämässä ja törmäävät retkellään Ristoon, joka on joko kaatunut ja jota naiset auttaa tai sitten joko Leila tai mä on joutunut onnettomuuteen ja Risto auttaa meitä.
Leilalla ja Annukalla säpinää riittää ja tätä kirjoittaessa jäin miettimään oliko mies kuitenkin Jarkko eikä Risto, mutta uskoisin sen olleen Risto, koska tässä kirjassa Annukka on naimisissa liikunnanopettajan kanssa, joten se sopisi hiihtokuvioon.
Tuohon aikaan jaksoja ei mielestäni uusittu, joten jos et ollut radion äärellä maanantaisin klo 14. Niin jakso jäi kuulematta.
Muistelisin jaksojen uusintojen olleen oleellinen osa ohjelmistoa vuodesta -97 ja silloin uusinnat oli lauantaisin klo 17. Jossain vaiheessa uusinnat vakiintuivat sunnuntaiksi klo 14.
Leilan ja Annukan huumori on muokannut omaakin huumoriani samoin kuin Alivaltiosihteeri ja Koe-eläinpuisto. Vuonna -97 kun aloin enempi kuunnella ladyja niin en varmasti tajunnut puoliakaan niiden jutuista, enkä ollut parodiasta kuullutkaan. Saati että olisin ymmärtänyt mitä parodia ja sarkasmi on.
Joku näissä viihdytti valtavasti, vaikka olin tuolloin 12. Helppoa kuunneltavaa, toisella ladylla sama kutsumanimi kuin itsellä ja hyvät musiikit jaksoissa.
Kirjoja julkaistiin niin 90-luvulla kuin 2000-luvun alussakin.
Niitä ei kuitenkaan ollut äänikirjoina silloin ja e-kirjoista emme vielä tuolloin osanneet edes unelmoida!
Niinpä ostin nämä fyysisinä kirjoina hieman ennen Koronaa ja läheiseni skannasi ne minulle. Nimittäin edes Celia-kirjastosta näitä ei äänikirjoina löytynyt.
Skannattujen versioiden avulla pääsin hetkeksi takaisin nostalgiselle ysärille ja nautin siitä, että kirjat oli vihdoinkin ulottuvillani.
Otava julkaisi tämän ja myös Sen pituinen se-teokset äänikirjoina vuonna 2022. Olin siitä valtavan iloinen.
Aluksi hieman häiritsi, että vaikka äänet oli samat kuin aikoinaan radiossa niin kirjat oli luettu. Tosin ei ihan perinteisin menetelmin vaan äänenpainot oli hyvin huomioitu ja tulkittu. Näiden kirjojen teksti on sellaista, ettei sitä oikein voisikaan lukemalla lukea äänikirjaksi. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan!
Voisi ehkä sanoa, että tämä on äänikirjan ja kuunnelman välimuoto. Olisikohan ääniteos sopiva nimike.
Tekijänoikeudet varmasti rajoittavat siten, ettei äänijulkaisua olisi voitu toteuttaa siten, että äänikirjaan olisi suoraan vain leikattu halutuista jaksoista kirjaan otetut pätkät.
Tuli mieleen, että tekijänoikeudet on sinäänsä varmasti itse esittäjillä, joten ehkä tämä olisi ollut mahdollista tavalla tai toisella, mutta Ylellä varmaan myös oikeudet, joten se varmasti tuonut omat haasteet projektiin.
Tällä nyt valitulla äänikirjan toteutustavalla on ehkä kuitenkin löydetty paras ratkaisu esittäjien ja kustantamon osalta.
Itse olisin toivonut, että myös ne viisi muutakin kirjaa olisivat tulleet äänikirjoiksi tai tulisivat joskus.
Olen itse ostanut nämä Elisasta viime syksynä yhtä edustusmatkaa varten ja aavistuksen verran junassa kuunnellut silloin. Nyt hiljattain kuuntelin nämä näitä tekstejä varten.
Alunperin kuuntelin nämä välittömästi julkaisun jälkeen kesällä 2022. Olen kuunnellut nämä niin Storytelistä kuin Bookbeatistakin.
Tämä kirja alkaa naisten esittelyllä, jossa toinen kysyy ja toinen vastaa haluamallaan tavalla. Esim. Painonsa Leila ilmoittaa olevan joitain kymmeniä kiloja ja Annukka puolestaan kertoo sen olevan vähän enemmän kuin viime keväänä.
Esittelyjen jälkeen ollaan tilanteessa, jossa Leila soittaa Annukalle, joka on hiljattain palannut Riston kanssa häämatkalta. Leila on ollut Tukholmassa ja ihmetellyt miksei Annukka ja Risto siellä ole kun yhteisestä reissusta oli sovittu. Annukka ja Risto on Tukholman sijaan olleet Italiassa. Leila pyytää Annukan lounaalle kasvisravintola Jaakkoon ja pavunvarteen. Annukka ei kuitenkaan kasvisravintolassa voi mitään ottaa ja aikansa siellä huonoa palvelua päiviteltyään ja kuulumisia vaihdettuaan naiset menevät Mäkkiin. Tai siis Annukka, kun Leilahan ei juurikaan syö koskaan.
Leila ei tykkää Annukan naimisiin menosta ja inhoaa Ristoa muutenkin. Avioliiton tilasta käydään keskustelua, kuten myös Leilan haluttomuudesta miesten kanssa.
Leila itse on naimisissa Lennartin kanssa, joka on yli 80-vuotias rikas mies, mutta joka kuitenkin jättää Leilan ja lähtee hoitajansa mukaan.
Leila ottaa Annukan mukaansa vieraillessaan Lohjalla kotitalossaan. Viikonloppu saa kuitenkin yllättävän käänteen Leilan lähtiessä ja jättäessä Annukan yksin pitämään seuraa sukulaisille. Leilasta huolestutaan ja seuraavana päivänä hänen palatessaan käykin ilmi, että seikkailut miesten kanssa voivat taas usean viikon tauon jälkeen jatkua.
Leila on tavannut Sepon ja vaikuttaa sekapäiseltä onnesta. Annukalle kerrotaan illan käänteet ja siinä samalla Annukka keräilee metsästä sieniä ja kun ei koria tai minkäänlaista muutakaan astiaa ole siihen hetkeen mukaan tarttunut niin sienet noukitaankin Annukan rintsikoihin.
Myöhemmin ilmenee, että sienet ovat syötäväksi kelpaamattomia.
Annukka on myös huolissaan Ristosta kun ei viikonlopun aikana saa siihen yhteyttä. Lopulta talonmies käy Annukan ja Riston kotona ja selviää, että Risto on telonut itsensä ja odottanut apua vuorokauden.
Ristosta tulee peti tai pitäskö sanoa sohvapotilas, jota Annukka passaa viikosta toiseen.
Leilan kanssa käydään kuitenkin tansseissa ja törmätään Annukan entiseen heilaan Tapsaan, jonka kanssa Annukka viettää kivan illan ja antaa puhelinnumeronsa ja kun Tapsa heti seuraavana päivänä soittaa on Annukka valmis tapaamaan hänet uudelleen.
Risto on yhä petipotilaana ja Annukka keksii tapaamista Tapsan kanssa peitelläkseen niin monimutkaisen arpajaisiin liittyvän valheen, että ihmettelen miten kukaan sellaista uskoisi.
Tapsalta Annukka saa korvakorut, joiden Tapsa väittää kuuluneen Annukalle, mutta käykin ilmi, että ne on Tapsan äidin.
Annukka ottaa korvikset ja Leilalle asiaa kertoessaan miettii onko puhelinnumeron antaminen ex-miehelle verrattavissa aviorikokseen……
Leila tapailee Seppoa ja on luvannut valmistaa Sepolle ja tämän lapsille ruokaa. Annukka saa auttaa Leilaa ruuan teossa.
Leilalta kun ei luonnistu oikein mitkään kotityöt. Edes kahvia ei tuu kun Leila ei tiedä kahvinkeittimen vaativan muutakin kuin käynnistyksen.
Leilan keittiö on moderni ja siellä on jos jonkinlaista vekotinta. Ruokaa kaapeissa ei ole, mutta Annukka löytääkin sisustussuunnittelijan kännykän kaapin perukoilta.
Naiset lähtee ruokakauppaan ja Sepon soittaessa ja peruessa tulons, täyttyvätkin ostoskärryt ruuan sijaan juomista.
Annukalle selviää vahingossa Riston pankkitilin saldo tiliotteesta, jonka kirjekuori löytyy eteisestä. Ristolla on rutkasti rahaa, joista Annukka ei ole tiennyt ja on näin ollen kitkutellut pienellä budjetilla.
Annukka saa loistavan idean ja menee Riston työpaikalle koululle pyytämään rahaa kun on varma ettei Risto voi työkavereitten nähden kieltäytyä. Käynti ei tuota toivottua tulosta, mutta onneksi on Leilan rikkaudet.
Joulu saapuu ja Annukka laittaa sitä suurella antaumuksella ja innolla.
Joulu muuttaa kaiken kun Riston äiti paljastaa Annukalle ja samalla myös Ristolle, että tämän entinen vaimo on saanut lapsen ja että kyse on Riston lapsesta. Ristohan lähtee välittömästi tervehtimään lastaan ja on täynnä tuoreen isän intoa, jota Annukka ei voi sietää.
Riston tulisi hoitaa lasta vuoroviikoin, mutta Annukka ei voi tällaista sietää. Niinpä sattumusten kautta Annukka päätyy vuokraamaan uuden oman asunnon, jonka takuuvuokrista ja vuokrasta kuin sisustuksestakin Leila huolehtii.
Kirjan lopussa Risto kä Annukan asunnolla avioeropapereiden merkeissä. Leila on paikalla eka piilottelemassa ja lopulta ihan näkyvästi. Paprut jää kirjaamatta.
Kaikenlaisia hauskoja sattumuksia kirjassa riittää. Leila kokeilee taas siipiään työ-elämässä ja pankin henkilöstökuvioita uudistetaan. Annukka käy Elimäellä kun isä on huonossa kunnossa niin täytyy äitiä auttaa ja lehmät lypsää vaikka sitten käsin kun isä luopui lypsykoneesta sen liiallisen energian kulutuksen vuoksi.
Tämä kirja tarjoaa huumoria, joka aidosti naurattaa.
Tähtiä 5/5.
Kiitos Otavan väelle avusta kansikuvan kanssa!
