Annamari Marttinen - Tapahtui mitä tahansa
Tammi 2024
ISBN
9789520465513
Lukija
Antti Virmavirta
Kun omasta lapsesta tulee murhaaja.
Raastava romaani syyllisyydestä ja häpeästä. Mitä tapahtuu rikoksesta tuomitun läheiselle?
Keskellä kirkasta kesäpäivää Vesa kuulee, että hänen tyttärensä on pidätetty murhasta epäiltynä. Tunteet vaihtelevat häpeästä epäuskoon, ja kaiken keskellä Vesa pohtii, missä elämä meni vikaan. Miten omasta rakkaasta lapsesta tuli murhaaja? Olisiko teon voinut estää? Onko lasta kaikesta huolimatta lupa rakastaa? Tapahtui mitä tahansa on hätkähdyttävä kertomus siitä, miten rikos vaikuttaa syyllisen läheisiin. Onko elämässä enää mitään mieltä, kun ihmiset katoavat ympäriltä ja yksinäisyys valtaa kodin joka nurkan.
Annamari Marttinen (s. 1960) on lukuisissa romaaneissaan tutkinut herkkävaistoisesti ihmisen kaikkein salatuimpia tunteita. Hänen edellinen romaaninsa Elämä jota en odottanut (2023) kuvaa kolmiodraamaa tavalla, joka hurmasi lukijat ja kriitikot. Marttinen on saanut lukiolaisten myöntämän Nuori Aleksis -palkinnon romaanistaan Korsetti (2018).
Storytelistä kuuntelin omakustanteisesti.
Pahoittelut, etten ole maininnut kansikuvan tekijää, mutta en onnistunut tietoa löytämään.
Kirja on erilainen. En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että myös läheisen näkökulmasta vois kirjoittaa rikoksen tekemisestä ja sen vaikutuksesta.
Kaikki on niin kauniisti alussa. Silloin kun ei vielä tiedetä ja uskotaan kaiken olevan niinkuin on aina ollut. Kunnes tapahtumat alkaa vyörymään ja tieto tavoittaa.
Miltä se tuntuu kun läheinen tekee teon, johon hänen ei osaa kuvitella pystyvänsä?
Miltä tuntuu kun uskoo, ettei esim. töissä kukaan tiiä tapahtuneesta ja että se oli meiän perheen lapsi, joka sen teki?
Miten ollaan kun ollaan, kuin ei oltaiskaan?
Näitä teemoja kirja käsittelee.
Oon ite käsitellyt näitä muutenkin koko tämän viikonlopun .
Tiiän miltä tuntuu kun ympäröivät ihmiset on kuin ei ne tietäisi, vaikka kaikki tietää. Toki mun on helpompi niin. Sillä en kaipaa kommentteja tähän mieltäni kalvavaan asiaan. Toki mun elämässä ei oo kyse murhasta, vaan vaan siitä, ettei olla vaikka eletään. Välillä mietin olisko helpompi jos ihminen olis kuollu kuin, että eletään kuin ei tunnettaisi. Mut en oo tullut minkäänlaiseen tulokseen tässä ajatuksessa.
Kirjassa osataan niin hyvin kuvailla tätä kaikkea. Lukiessa mietin, että niin, aivan, tälläkin tavalla vois ajatella jos vastaavaa kävis lähipiirissäni, että näinhän se mieli varmaan toimisi.
Murhaajan sisarukset kieltää tapahtuneen, eikä halua käydä katsomassa murhaajaa Hämeenlinnassa, eikä Niuvanniemessä.
Pakko sanoa, että en itekään luultavasti pystyisi kyseisiin paikkoihin mennä ketään katsomaan. Mutta nää on niin isoja asioita, että mistä sitä kukaan pystyy tietämään miten todella ite toimisi jos kohalle osuis.
Kannattaa lukea tää kirja jos haluat ajattelemisen aihetta tähän kuumana käyvään kirjasyksyyn!
Tähtiä 3/5.
