maanantai 3. maaliskuuta 2025

R.I.P. Angie Stone

 

 


 

 

 

Viikonloppuna uutisoitiin Angie Stonen kuolleen. R.I.P. 

 

Lokakuussa 2019 todistin hänen Suomen ehkä viimeisintä esiintymistään Helsingissä. En ollu Kulttuuritalossa aiemmin käynyt, joten tulipa testattua kyseinen venue. 

 

Ennen keikkaa seikkailtiin sittenmin jo lopettaneessa Famessa. 

 

Artisti voi olla suosikki vaikka vaan yhen biisin vuoksi! Siihen biisiin liittyy niin paljon... 

 

Keikalla ajattelin kuinka upeeta on saada istua yleisössä ja olla just tässä! Esiintymisen jälkeen ois voinut tavata artistin, ottaa kuvii ja saaha varmaan signeerauksen, mutta koska junaan ehtiminen on Helsinkikeikoilla tärkeessä osassa niin jäipä sitte tää ainutkertainen tilaisuus ja viimenen mahollisuus käyttämättä ja näyttämättä! 

 

Varsinainen Elämäni Biisi tämä 


Wish I Didn't Miss You



Kesällä 2001 tämä soi jatkuvasti kaikkialla. 


Vietettiin kesäiltaa, värjäiltiin mun hiuksii ehkä ekaa kertaa... Puhelin soi jatkuvalla syötöllä, kun että ketkä kaikki saapuis seuraavalla viikolla Helsinkiin... 

Oltiin siellä ja iloa oli! 

Mulle tärkeä ihminen oli siellä. Lisäks oli yx ihminen, jota pidin ihan tosi ystävätärenä. Mutta hän halusi osansa huomiosta, joka oli vaan mulle! Piti ehdottomasti saada järjestää tilanne, jossa jutella ilman minua, koska oli tunnettu jo kauan ennenkuin mä olin kummankaan kuvioissa. Tarkoituksella mulle aiheutettu hylkäämisen tunne, jotta varmasti oireilen. Jos nää ihmiset olis mun elämässä yhä, niin heidän seurassaan varmasti oireilisin aivan samoin kuin silloin ja sitte ihmisten, joihin oon tutustunu toisissa elämän vaiheissani, niin heidän kanssa mä en oireile. 

Nykyää kaikkialla kaikki huutaa kuinka on lupa olla oma itsensä! Ja sitä ei saa kyseenalaistaa. Voi voi, jos tätä olis huudettu jo silloin vuonna 2001. 

Ihmisten kohtaamisen kyvyttömyydestä ja siitä, ettei omaa itteensä tunne, kertoo mun usein saamat kommentit siitä minkälainen minun tulisi olla. En mä muutu, ite voi muuttaa sitä miten minun kanssa toimii ja on. 

Ihmissuhteet menee menojaan, eikä kumpikaan tekstin henkilöistä ole mukana mun elämässä nykyään. Sepä se on varmaan hirvee vaikee arvata, että kumman toivoisin olevan... 


Ihan pian täytän 40. Muistan kun täytin 20 ja elämä keväällä 2005 oli niin erilaista. Istuttiin meillä, laitoin sulle kahvia ja koetin osata olla sun ja muutaman muun seurassa. Niiden muiden kanssa kaikki oli niin alussa. Sut olin tuntenut jo vuosia ja. Sitte oli se mitä ne uudet ihmiset ei meistä tiennyt. Siinä hetkessä mentiin kahvin voimalla - tänä vuonna mun juhlissa on kuplivaa juomaa! Seura on aivan eri ja mehän kuunnellaan vaikka mitä musaa..... 


Jos oisin niinku aikuinen ja osaisin olla kirjoittamatta sitte juhlien päätyttyä.... 

Tosin en mä tiedä miten valmiiksi tullaan. Ja koskapa mä en ole valmis vielä enkä koskaan, niin kaikkee voi tapahtuu! 

sunnuntai 2. maaliskuuta 2025

Margit Sandemo - Pahan perintö: Jääkansan tarina 6

 

 


 

 

Margit Sandemo - Pahan perintö: Jääkansan tarina 6 

 

© Margit Sandemo, 1982

 

© Jentas ehf., 2019

Alkuperäisteos 

Det onda arvet

 

Suomentanut 

Jentas ehf.

 

Kansikuva 

Jentas ehf.

 

ISBN

 978-9979-64-427-9

 

Adlibris 

 

BookBeat 


Ellibs

 

StoryTel 

 

 

JÄÄKANSAN TARINA kertoo pahan Tengelin jälkeläisistä, joiden esi-isä oli tehnyt sopimuksen paholaisen kanssa ...
Tarjei Jääkansan Lind on luvannut isoisälleen Tengelille yrittäää löytää Jääkansan salaiselle lääkevarastolle ja reseptille niiden arvoinen perijä. Tarjei päättää antaa koko perinnön Mattiakselle, viekkaan Kolgrimin nuoremmalle velipuolelle. Kun Kolgrim pääsi selville suunnitelmasta, puhkesi pahuus täyteen kukkaan...
Margit Sandemo on monien lukijoiden tuntema ja rakastama kirjailijanimi Skandlnaviassa. Hän syntyi Valdresissa, Norjassa vuonna 1924, mutta varttui aikuiseksi Ruotsissa. Hänen kirjasarjansa JÄÄKANSAN TARINA on muodostunut suureksi menestykseksi kaikissa Skan­dinavian maissa. Nyt jo myyty yli 37 miljoonaa kirjaa! 

 

 

Paha se vaan jatkaa periytymistään Jääkansan parissa. 

Kolgrim houkuttelee Mattiasin mukaansa katsomaan kuinka kalat tanssivat. Todellisuudessa Kolgrim varastaa ruuhen ja soutaa kauas, poistaa airot ja jättää Mattiasin yksin ajelehtimaan. 

Mattias päätyy kaivokseen töihin. En tosin tiedä oliko kaivoksia olemassa jo 1600-luvulla, mutta jos oli niin niissä oli aivan karmivaa ja epäinhimilliset työskentelyyn sopimattomat olosuhteet. 

Tosin en tiedä onko ne olot nykyään sen paremmat ja kun miettii mitä kaivokset tekee luonnolle. Ihminen on luonnon pahin vihollinen! 

 

Mattias pääsee parin ystävän kanssa pakenemaan kaivoksesta kuin ihmeen kaupalla. Toinen ystävistä kuolee pakomatkalla, mutta Mattias pääsee kuin pääseekin takaisin kotiin rakkaiden luo, jossa häntä on pitkään ja hartaasti kaivattu. 

 

Kirjan lopulla mainitaan vuosi 1654. Silloin tapahtuu jotakin kamalaa tai rauhatonta. Se selvinnee seuraavassa osassa. 

 

 

Tähtiä olen antanut Storytelissä 5/5. 

R.I.P. Angie Stone

          Viikonloppuna uutisoitiin Angie Stonen kuolleen. R.I.P.    Lokakuussa 2019 todistin hänen Suomen ehkä viimeisintä esiintymistään H...