Danielle Steel - Ikuiset ystävät
© 2020 WSOY (Äänikirja): 9789510453117
Alkuteos
Friends forever
Suomentaja
Marja Helanen
Lukija
Anna-Riikka Rajanen
Kesto
9 h 46 min
Viisi erilaista kohtaloa, yksi ja yhteinen ystävyys
Romantiikan ruhtinatar Danielle Steel punoo koskettavasti yhteen viiden ystävyksen elämänlangat ja kasvutarinat.
Gabby, Billy, Izzie, Andy ja Sean tutustuvat toisiinsa päiväkodissa, ja heistä hitsautuu Viitoset, erottamaton ystäväpiiri, joka tukee toisiaan läpi teini-iän ja perhe-elämän karikoiden. Kun tiet lukion jälkeen erkanevat, ystävyys säilyy, mutta kohtalo kolhii Viitosia armottomasti: Gabby menehtyy onnettomuudessa, Billy menettää otteensa elämästä ja Andy tekee kauhistuttavan päätöksen. Elämän hauraus lyö kasvoille kuin piiska, mutta ystävyyden vahvat siteet lääkitsevät haavat ja johdattavat harhailijat kotiin.
Kirjassa käydään läpi kaikki elämän osa-alueet. On menestystä, vaikutusvaltaa, päihteitä, menetyksiä ja pettymyksiä, rikkautta ja rakkautta.
Loppu on kuitenkin onnellinen niinkuin näissä feel good kirjoissa tapana on. Tosin tässä on kyllä myös sen verran raskaita aiheita, etten tiedä onko feel good ihan oikea sana tähän. Ystävyyden suurta voimaa tästä teoksesta ei ainakaan puutu.
Tuli myös mieleen Sara Siipolan kappale nimeltä BFF .
Siitä biisistä löytää ittensä.
Biisissä laulellaan:
"Se vihasi kahvii
Nyt juo aamusin vaan cappuccinoo
Niiden kaa ketkä nauro
Se laitto hiuksiin värii
Kaveritki vaihtu suosioon
Lopulta tuli mun vuoro
Ennen toistemme eka soitto
Olkapää ja kaunein muisto
Eka kerta, eka känni
Vessaan kirjotettu jälki
Best friends forever
Nyt ei olla toisillemme ketään
Best friends forever
Mun sydän ei tunne sitä enää
Ennen oli se ja minä
Me vastaan maailma
Enkä uskonu että se muuttus
Koulun pihalla ku huusin
Best friends forever"
En ite juo cappuccinoo vaan lattee. Jossain vaiheessa en juonu kahvii ollenkaan kun siitä meni maha kipeeks. Toisessa vaiheessa istuin tuntikausii erään keittiön pöydän ääressä ja kahvin voimalla psykologisoitiin ympäröivää maailmaa tai siis sen hetken tärkeimpii ihmisii.
Ihmissuhteet oli vaikeita jo sillon ja kuinka vaikeita ne onkaan nykyään.
Monta tarinaa mahtuu tähän elämään. Tuo "ei olla toisillemme ketään." on kyllä niin hyvä lause!
Mä oon niille joille oon, muut saa mennä ja on menneet.
Se että romanttisessa viihdekirjallisuudessa ystävyys voittaa kaiken ei tarkota, että se oikeassa elämässä olis niin.
Ainiin: muista että en tarvitse Sinua Pelastamaan Minua. En tarvitse kommentteja saati kysymyksiä aiheeseen miks mun ihmissuhteet on niinku ne on. Tästä pelastamattomuuden tarpeesta joudun usein muistuttaan, kun ihmisillä on joku semmonen ajatus, että minun vammaisena ihmisenä tulisi toimia tietyin tavoin ja että ihmisen omat omasta mielestä hyvät ideat voisivat ikäänkuin olla pelastukseni ja ratkaista asioitani. Olen 40-vuotias ihminen. En tarvitse sinua kertomaan mitä ja minkälainen minun tulisi olla.
Ikuiset ystävät-kirjalle tähtiä tietenkin se vanha tuttu 5/5.
