Heini Kilpamäki - Aseman nainen
© Heini Kilpamäki ja Into Kustannus 2025
Kansi
Samppa Ranta
Kannen kuva
Kimmo Heinonen, Vastavalo.net
ISBN 9789523935464
E-kirjan sivumäärä
197
Ravisuttava läpileikkaus asunnottomuudesta ja kodittomuudesta 2020-luvun Suomessa."Viisikymppinen Sari on asunut Helsingin rautatieasemalla 12 vuotta - Nyt hän kertoo, kuinka hieno asunto ja työpaikka vaihtuivat pesuihin julkisessa vessassa" -ApuViisikymppinen Sari on tuttu näky Helsingin päärautatieasemalla. Yli kymmenen vuoden ajan hänet on voinut nähdä työntämässä kesät ja talvet omaisuuttaan kärryssään ja paikkaamassa ilmastointiteipillä kenkiään ja silmälasejaan. Sari kuljettaa mukanaan satojen elokuvien kokoelmaansa, ja hän rahaa saadessaan yöpyy hotelleissa. Arkensa perheetön ja työtön nainen jakaa muiden juna-asemalla asuvien ja satunnaisten ohikulkijoiden kanssa. Asemalle on muodostunut varjoyhteiskunta, joka jää usein tavalliselta työmatkalaiselta näkemättä. Kirjassa kuullaan Sarin ja hänen yhteisönsä kautta, miten Suomessa voi tippua kaikkien turvaverkkojen läpi ja menettää uskonsa yhteiskuntaan. Mistä ihmisarvo ja koti rakentuvat?Jos Sari saisi itse päättää, Quentin Tarantino saisi ohjata hänestä elokuvan. Se sisältäisi hänen mukaansa seikkailuja, väkivaltaa ja suuria tunteita – mystisiä aineksia unohtamatta.
Kiitos kustntajalle arvostelukappaleesta.
Tämä kirja herätti mielenkiinnon heti kun kuulin tästä. Kirja itsessään herätti paljon ajatuksia ja ihmetystä.
Kirja mielestäni kysyy kysymyksen Kuka meistä saa olla olemassa sellaisena kuin on?
Kirja näyttää, ettei oleminen omana itsenä ole sallittua kaikille.
Kirjassa kerrotaan Sarin elämästä ja siitä miten hän päätyi asemalle.
Kiinnitin erityisesti huomiota siihen kuinka häneltä lähti vuokra-asunto. Se oli nimittäin mielestäni kyllä aivan käsittämätön tapahtumasarja kokonaisuudessaan ja herätti pohtimaan miten Suomessa voi käydä näin?
En paljasta enempää vuokra-asuntokuviosta sillä se selviää lukemalla kirja, johon kannustan kaikkia, jotka haluaa lukea sellaista, joka herättää ajatuksia.
Kirjassa myös tulee esille se kuinka ihmisillä ja etenkin terveydenhuollon ihmisillä on tarve ja "oikeus" määritellä toinen ihminen joksikin. Kirjamme päähenkilö viihtyy kotona robottien seurassa ja terveydenhuolto katsoo tätä omalla tavallaan. Antaako heidän saamansa koulutus luvan siihen, että he saa määritellä mitä kukakin on tai ei ole?
Itse vammaisena ihmisenä törmään kaikenlaiseen suhtautumiseen ja muuhun. Mikä muuten antaa sinulle terveelle ihmiselle luvan määritellä minun vammani? Onko se se, että sinä itse olet päältä katsottuna terve? Ja vaikka olet sellainen niin enkö minä saisi mukamas määritellä sinua jotenkin jos kerta sinäkin määrittelet minua? Kupliva maailmani vastaan koko Maailma!
Kirjalle tähtiä 4/5.
