Zen Café: Vuokralainen

 

 

 

 

 

Zen Café - Vuokralainen 

 

© 2002 Warner Music Finland 

Spotify

 

YouTube 

 

Kaikki kappaleet säveltänyt Zen Café, sanoittanut Samuli Putro sekä sovittanut Martti Salminen ja Zen Café.

 

 

Biisilista:

 

1. Tämä on syksy – 3.53
2. Aamuisin – 4.01
3. Nainen vailla historiaa – 4.03
4. Vuokralainen – 4.25
5. Tien päällä joka päivä – 3.54
6. Auto parkissa – 3.59
7. Kotona kaikuu – 4.19
8. Ensimmäinen – 4.07
9. Puuenkeli – 3.50
10. Ihminen – 3.54
11. Ongelma – 4.00
12. Kosketuksen alla – 4.03 

 

 

Vuokralainen on Zenkkareitten viides levy ja julkaistu 13.9.2002. Sama viikonloppu, jolloin oli tarkoitus mennä leffaan ja hankkia Menolippu Mombasaan . Mainitsin jo Romuna -levyn arviossani biisin, jossa laulellaan, että "Sä et pääse musta, mä en pääse susta
Sä et pääse musta". 

Se biisi ei myöskään ole tällä Vuokralainen levyllä, mutta tuli taas mieleeni kun julkaisun ajankohdasta luin. Olisin jostain syystä sijoittanut tämän Vuokralainen-levyn vasta kevääseen 2003.

Nimibiisin lisäksi omia suosikkeja ovat Nainen vailla historiaa ja Ihminen. 

 

Levyllä seikkaillaan nuoren aikuisuuden maailmoissa ja pohdiskellaan elämää. 

Biisi nimeltä Puuenkeli on todella ahdistava. En tiiä minkälainen taustatarina siihen liittyy, mutta kamala olo sen kuuntelusta jää. 

 

Vuokralainen on jotenkin hirveen hauska biisi. Siinä laulellaan, että "Vuokralainen
Muistaa maksaa vuokransa
Vuokralainen
Pitää kämpän puhtaana
Vuokralainen
Kulkee hiljaa rapussa
Vuokralainen
Yöllä kahdelta Mä en oo omistajan sukua
Vaan vuokralainen". 

 

Levyltä löytyy myös biisi nimeltä Aamuisin. Se taitaa yhä soida radioissa. Tuo biisi vie mut aina viimeiseen opiskeluelämän syksyyn. Istun jatkuvasti kaverilla. Niin paljon, että joku satunnainen ohikulkija kitisee siitä miks mun hiuksia on nojatuolin selkänojalla. Kuunnellaan millon mitäkin musaa ja Espoossa kuuluvat radiokanavat tulee tutuiksi. Ollaan yleensä kolmestaan. Tilaillaan pitsaa ja mä luulen, että nää ihmiset olis mun elämässä vielä vuosienkin päästä. Nykyisessä kotikaupungissani taitavat molemmat olla. Mulla ei ole kummallekaan sanottavaa. En tartte kumpaakaan mun nykyiseen elämään! Mä tiiän ite ketä tai mitä mä tarviin! Jos se toteutuisi niin ei se mua onnelliseks tekis. Se sotkisi vain mun mielen. Ja mielentervyden. 

Vuokralainen on myynyt platinaa. 

 

Mun tähdet 3/5.

Velcra: Consequences Of Disobedience

 

 

 

Velcra - Consequences Of Disobedience

 

℗ 2002 OY EMI Finland AB

 

Spotify 

Biisilista: 

1.
My Law
 
3.21
2.
Big Brother
 
4.39
3.
Shine For Me
 
4.04
4.
Not Agaist Me
 
5.44
5.
Solar Red
 
4.45
6.
Tension
 
4.31
7.
Removed
 
4.22
8.
Can't Stop Fighting
 
4.15
9.
Made To Fail
 
3.50
10.
Test Animals
 
4.30

Edellisessä tekstissä mainitsin bändejä, joiden kirjasta puuttumista ihmettelin ja yksi niistä oli Velcra. 

Heidän musa ei ole sitä ominta itselle. Kuuntelenhan Cranberriesiakin ja sitäkään ei moni uskois. 

Muistan hyvin kun Consequences Of Disobedience julkaistiin. 

Vihaan sanaa voimaantuminen, mutta biisit Can't Stop Fighting ja Test Animals on muodostuneet voimabiiseiksi. 

 

Can't Stop Fighting on lyriikoiltaan niin upea. Se saattaa jopa kuvata meitsiä aika hyvin joidenkin mielestä. 

Biisissähän laulellaan näin:

"Guiding my way it's forever going faster
Lifting me off the ground
The only one to believe
Loose the grip and you can't stop sliding
The only one to believe
Restrain myself but I can't stop fighting
Who will know how long you will be fine
Turn around I'm right behind
Now the journey's all complete
What you once drained out of me
I've come to claim back and you'll see
Whatever it is whoever it was that brought you down into this world". 

 

Test Animals vois hyvin olla jostakin elläin aiheisesta kampanjasta. 

 

Lyriikat on tällaset: 

 

"1- Listen
2- Remember
3- Repeat
4- Till the day you die
You've got to know all the ways of the world
How to eat, where to sleep, complete your education
Respect the ones demanding your attention
Arrive on time, walk in line, shut your mouth
Mystify inspiration and learn to know
What's a stupid question
Remember to listen to what you've been told
Now difficult decisions you're beginning to avoid
Release your nature
This is what it feels like
This is what it feels like when you just let go
What does it mean to survive?
Test animals just try to find their way home
Don't act like you were born
To make a living". 

 

 

Annan levylle kolme tähteä. Jessin ääni on upea!

Céline Dion: A New Day Has Come

 

 

 

 

 

Uusi päivä saapui vuonna 2002. Tarkemmin sanottuna 22.03.2002. 

Levyn julkaisusta tuli tänä vuonna 20 vuotta. 

Kun radioissa raikasi levyn nimibiisi olin itse töissä täällä. 

 

Levyltä julkaistiin singleinä A New Day Has Come, I'm Alive, Goodbye's (The Saddest Word), sekä promosingleinä Aun Existe Amor ja At Last.

Levy on seitsemäs englanninkielinen ja 18 studioalbumi Dionilta. 

Levyä äänitetty näissä paikoissa: 

Bananaboat (Burbank, California)
Chartmaker (Los Angeles)
Cove City Sound (Glen Cove, New York)
Deutsches Filmorchester (Berlin, Germany)
Endeavour (Suresnes)
Maison De Musique (Canada)
Master Plan (Stockholm, Sweden)
Metropolis (London, England)
Murlyn (Stockholm, Sweden)
Paradise Sound (Florida)
Piccolo, Montreal (Ontario, Canada)
Sony Music (New York, New York)
Sony Oasis (Canada)
Sony Scoring (Los Angeles, California)
SR Studio 2 (Stockholm, Sweden)
Studio Piccolo, Montreal (Quebec, Canada)
The Enterprise II (Los Angeles)
The Hit Factory (Miami, Florida)
The Location (Stockholm, Sweden)
TODD-AO (Los Angeles)
WallyWorld (California)
Westlake Audio (Los Angeles). 

Äänitysten ajankohta 28.08.2001-31.02.2002. 

Tuottajat; 

Walter Afanasieff,· Peer Åström, Christian van Burkholder, Anders Bagge, Arnthor Birgisson, Andreas Carlsson, Marc Dold,·Simon Franglen, Humberto Gatica, Richie Jones, Robert John "Mutt" Lange, Kristian Lundin, Vito Luprano, Steve Morales, Christopher Neil, Aldo Nova, Gérald de Palmas, Guy Roche ja Ric Wake.

Levyä myyty maailmassa 12 miljoonaa. Eli aika monelta ihmiseltä löytyy tämä kyseinen muovin palanen. 

Itseäni "järkyttää" näinä aikoina kuinka paljon energiaa levyjen valmistukseenkin on vuosikymmenien aikana mennyt!

 

Tällä viikolla tuli huonoja uutisia hänen terveydestä ja peruuntuneista & siirtyneistä konserteista. 

Viestin voi katsoa tästä linkistä. 

Celine Dion Reschedules Spring 2023 shows to 2024, and cancels eight Summer 2023 shows. 

 

Annan levylle tähtiä 3/5. 

Tässä myös linkki pariin podcast-jaksoon ja dokumenttiin levyn ja musavideon teosta.  

 

 

Céline Dion - A New Day Has Come 

 

℗ 2002 Sony Music Entertainment Canada Inc.

 

Spotify 

 

Youtube 

Céline Dion - A New Day Has Come: Making the Album

 

Céline Dion - A New Day Has Come: Making the Music Video 

 

The Celine Dion Podcast Ep39: Celebrating A New Day Has Come

 

The Celine Dion Podcast Ep67 - 20 years of A New Day Has Come 

 

Tracklist: 

 

 

 

 

1. I'm Alive
Kristian Lundin · Andreas Carlsson
Lundin · Ric Wake[a] · Richie Jones[a]
3:30
 

Spotify soittaa tämän biisin tosi usein kun oon kuunnellut jonkun levyn. 

Rakastan tätä! Tää on niin energinen ja elävä biisi! 

Mielestäni hyvä aloitus levylle. 

 

2. Right in Front of You
Steve Morales · Sheppard Solomon · Kara DioGuardi · David Siegel
Morales
4:13

Erikoisia soundeja ja vaatii useamman kuuntelukerran.
 

3. Have You Ever Been in Love
Anders Bagge · Peer Åström · Tom Nichols · Daryl Hall · Laila Bagge
Bagge · Åström
4:08
 

Tässä on jotain samaa kuin vuosien takaisessa Water From The Moon-biisissä. Levyn toisiks paras biisi! 

 

4. Rain, Tax (It's Inevitable)
Terry Britten · Charlie Dore
Christopher Neil
3:25

Hirveän ruman kuuloisia soundeja ja ääntä muokattu ymmärtääkseni vokooderilla. Vai mikähän sen semmosen yhen vekottimen nimi on. 

Tausta kuulostaa tosi rumalta elektropoprämistelyltä.  

 

 

 

 

 

5. A New Day Has Come (Radio Remix)
Aldo Nova · Stephan Moccio
Wake · Walter Afanasieff · Nova · Jones[a] · Christian van Burkholder[a] · Marc Dold[a]
4:23

Hyvä biisi. Liikaa soitettu. Dionilla on niin paljon biisejä, joita suuri yleisö ei milloinkaan kuule ja se on harmi koska tuotantohan on myös genrellisesti monipuolinen. 

6. Ten Days
Nova · Maxime Le Forestier · Gérald de Palmas
Palmas
3:37
 

Tästä tuli uusi suosikkini kun kuuntelin levyn tätä varten. 

Pidän tästä lyriikasta ja biisin beatista. Voisin kuunnella myös pelkkää taustaa ilman vokaaleja. 

"At the doorway of my heart
All the leaves are falling down
And though I try to pick them up
There's so many, I think I'll drown
Ten days have come and gone
Ten days, and I'm all alone
And all that I can do is pray and pray
Ten days, I've seen the rain
Comin' down on a sunny day
But all I gotta do is pray and pray
And pray"

 

 

 

 

 

7. Goodbye's (The Saddest Word)
Robert John "Mutt" Lange
Lange
5:19
 

Tässä laulaa ymmärtääkseni taustalla Shania Twain. Tulee heti introsta mieleen esim. Love Doesn't Ask Why ja muutenkin aiemmat levytykset ennen Let's Talk About Lovea. 

 

8. Prayer
Corey Hart
Afanasieff
5:34
 

Kaunis biisi, mutta ei kuulu omiin suosikkeihin.

 

9. I Surrender
Louis Biancaniello · Sam Watters
Simon Franglen
4:47

Levyn paras biisi! 

Ihana intro pianolla tai flyygelillä ja Dionin jumalainen ääni. 

Tästä on myös upea versio vuodelta 2012. 

 

Steps - I Surrender (Live! 2012 - O2 Arena, London).

10. At Last
Mack Gordon · Harry Warren
Humberto Gatica · Guy Roche
4:17

Biisi on vuodelta 1941 musikaalista nimeltä Sun Valley Serenade. 

Pitäisi ehkä kuunnella Glenn Miller & Orchestran levytys jos se enemmän avaisi biisiä. 

 

 

11. Super Love (non-Canadian/US bonus track)
Roche · Shelly Peiken
Roche
4:16

Tästä tulee myös Jennifer Lopez mieleen. En tiiä onko latinovaikutteet jotenkin tarkoituksellisia tällä levyllä. 

Biisi on kuin tehty omaan elämääni kyseiseen vuoteen -02. 

Löydän itseni näistä sanoista: 

 

"You and me we got a super love
Never gonna give give it up
It's the kind of sweet dreams are made of
I'm not afraid of - our super love
You and me we got a super love
Ain't no way we'll ever get enough
It's the kind of sweet dreams are made of
I'm not afraid of
No super love
Super love
Gimme that gimme that super love"

 

Täältä nykyisyydestä on niin hyvä huudella menneeseen. 

 

12. Sorry for Love
DioGuardi · Bagge · Åström · Arnthor Birgisson
Bagge · Åström · Birgisson
4:10

 

Tästä kuulee niin selkeästi ruotsalaisen tuotannon. 

Tämä on aikansa dance/pop-soundia, että jos tuosta vuodesta pitäisi esitellä jollekin vain yksi biisi niin se olisi tämä. 

Huipputuotanto ja välillä muutakin kuin powerballadeja. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

13. Aun Existe Amor
Riccardo Cocciante · Ignacio Ballesteros-Diaz
Gatica · Vito Luprano
3:52

 

Tämä on espanjaksi biisi nimeltään L'amour existe encore. 

Musavideo löytyy tästä. 

Biisi on vuodelta 1991 ja nimi englanniksi Love Still Exists.

14. 

The Greatest Reward
Pascal Obispo · Carlsson · Jörgen Elofsson · Lionel Florence · Patrice Guirao
Lundin · Carlsson
3:28

Oon usein vaan ohittanut biisin ajatellut että ompahan mitään sanomaton veisu. 

Tätä tekstiä tehdessä hiljennyin kuuntelemaan lyriikkaa aivan eri tavalla ja löysin itseni taas. 

Biisissä laulellaan näin: 

 

"My prejudice was gone
You needed me, I found my place
I'm different now these days
Now the greatest reward
Is the light in your eyes
The sound of your voice
And the touch of your hand
You made me who I am
You trusted me to grow
I gave my heart to show
There's nothin' else I cherish more
I stand by you for sure
Now the greatest reward
Is the love that I can give
I'm here for you now
For as long as I live
You made me who I am
So suddenly, it's clear to me
Things change
Our future lies in here and now
We made it through somehow
Now the greatest reward
Is the love that I can give
I'm here for you now
For as long as I live
You made me who I am
You made me who I am"
Sanat tarjoaa Musixmatch
 

15. When the Wrong One Loves You Right
 

Martin Briley · Francis Galluccio · Marjorie Maye
Wake · Jones
3:48

 

Olen varmasti ainut ihminen maailmassa, jolle tulee tästä biisistä mieleen Jennifer Lopezin Ain't It Funny. 

 

Tuotanto kuulostaa hirveän samalta ja molemmat on varmoja hittejä yökerhoissa.

Yllätyin, ettei tämä ole ruottalaista tuotantoa, koska soundimaailma kuulostaa ihan siltä. Etenkin lopun modulaatio.  
 

16. A New Day Has Come
 

Nova · Moccio
Afanasieff · Nova
5:42

 

Kun Suomessa avaa radion niin tämä soi aika usein. Tai siis ei tämä vaan Radio Edit. 

Tämä versio tukee mielestäni biisin tekstiä paremmin ollen rauhallisempi kuin se ainakin suomalaisilla radioilla soiva.
 

17. Nature Boy
 

eden ahbez
Afanasieff
3:45

 

En pidä tästä versiosta juurikaan. Paljon parempi versio on tämä: 

Annie Haslam - Nature Boy / If I Loved You.
 

Total length:
72:14 

Credits: 

• Walter Afanasieff – arranger, bass, drum programming, keyboards, producer, programming
• John Amatiello – digital editing, pro-tools
• Magnus Anderson – assistant engineer
• Fredrik Andersson – string engineer
• Jim Annunziato – engineer
• Peer Åström – digital editing
• Anders Bagge – arranger, engineer, producer, background vocals
• Janie Barnett – background vocals
• Tom Bender – mixing assistant
• Francis Benítez – background vocals
• Dushyant Bhakta – engineer
• Kevin Breit – engineer, acoustic guitar, electric guitar
• Arnthor Birgisson – producer
• Terry Britten – guitar
• Chris Brooke – assistant, assistant engineer, engineer, mixing assistant
• Marcus Brown – bass, drums, keyboard programming, percussion
• Jorge Calandrelli – conductor, orchestral arrangements, piano
• Andreas Carlsson – guitar, producer, background vocals
• Jennifer Carr – background vocals
• Sue Ann Carwell – background vocals
• Dorian Cheah – electric guitar
• Chiquito – assistant engineer
• Sébastien Chouard – guitar
• Christian B. – producer, programming
• Kevin Churko – engineer, pro-tools
• Datz Pyle – orchestra contractor
• Rich Davis – production coordination
• Matthew Dellapolla – scoring consultant
• Lenny DeRose – engineer
• Joey Diggs – background vocals
• Celine Dion – liner notes, primary artist, background vocals
• Peter Doell – engineer, recording
• Margaret Dorn – background vocals
• Felipe Elgueta – engineer, synthesizer programming
• Mark Eshelman – scoring crew
• Keith Fluitt – background vocals
• Peter Fogselius – mixing assistant
• Kevin Fox – cello
• Simon Franglen – arranger, keyboards, producer, synthesizer programming
• Michel Gallone – assistant, assistant engineer
• Humberto Gatica – arranger, engineer, mixing, mixing engineer, producer, vocal engineer
• Gavin Greenaway – string arrangements, string conductor
• Mary Griffin – background vocals
• Rutger Gunnarsson – string arrangements, string conductor
• Mick Guzauski – mixing
• Nana Hedin – background vocals
• Dan Hetzel – engineer
• Simon Hurrell – engineer, track engineer
• Paul Jackson, Jr. – guitar
• Henrik Janson – string arrangements, string conductor
• Uli Janson – string arrangements, string conductor
• Skyler Jett – background vocals
• Richie Jones – drum programming, guitar, producer
• Steven Kadison – assistant, mastering assistant
• Chantal Kreviazuk – guest artist, background vocals
• Eric Kupper – guitar, keyboard programming
• Michael Landau – guitar
• Robert John "Mutt" Lange – guitar, producer, background vocals
• Thomas Lindberg – bass
• Jason Lloyd – scoring crew
• Bernard Löhr – mixing, string engineer
• Kristian Lundin – keyboards, mixing, producer, programming
• Vito Luprano – executive producer, producer
• Nick Marshall – assistant engineer
• Vladimir Meller – compilation mastering, mastering
• Chieli Minucci – guitar
• Steve Morales – arranger, MIDI programming, producer, background vocals
• Maryanne Morgan – background vocals
• Pablo Munguia – assistant engineer
• Christopher Neil – producer
• Aldo Nova – producer
• Kenny O'Brien – vocal arrangement, vocal editing, background vocals
• Esbjörn Öhrwall – guitar
• Jeanette Olsson – background vocals
• Rafael Padilla – percussion
• Richard Page – background vocals
• Woody Pornpitaksuk – compilation editing
• Mark Portmann – arranger, keyboards
• Steve Prestage – engineer
• Dave Reitzas – engineer
• Claytoven Richardson – background vocals
• Guy Roche – arranger, drum programming, producer, synthesizer
• Maggie Rodford – string coordinator
• William Ross – conductor, orchestral arrangements, string arrangements
• Mark Russell – production coordination
• Sakai – background vocals
• Denis Savage – assistant engineer, vocal engineer
• Dave Scheuer – engineer
• David Siegel – keyboards
• Harry "Slick" Sommerdahl – piano
• Tony Stanton – copyist
• Stockholm Session Orchestra – strings
• Shane Stoner – engineer
• Christian Szczesniak – acoustic guitar
• Nick Thomas – engineer
• Shelene Thomas – background vocals
• Michael Hart Thompson – guitar
• Shania Twain – background vocals
• Ric Wake – producer
• Dan Warner – guitar (acoustic), guitar (electric)
• Sam Watters – background vocals
• Patrick Weber – stage technician
• Yvonne Williams – background vocals
• Joe Wohlmuth – digital editing
• Nick Wollage – string engineer
• Jennifer Young – assistant engineer

LAB: The Pianist (1910 - 2006)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Single julkaistiin kuukausi sitten. Havahduin tähän vasta hieman myöhemmin luettuani tämän jutun. 

Paras uutinen musamaailmasta aikoihin! 

 

Ensimmäinen albumi Porn Beautiful ilmestyi 2000, toinen levy Devil Is A Girl 2002 ja viimeisin Where Heaven Ends vuonna 2005. 

Kuulin ekaa kertaa Get Me A Name-biisin vuoden '99 lopulla tai 2000-luvun aivan alussa ja Radiomafiasta tietenkin. 

Rakastuin Anan ääneen heti! 

Till you're numb soi radioissa paljon vuonna 2000. 

 

Vuonna 2002 ilmestyi Devil Is A Girl, jonka omistin cd-levynä. 

Muistan, että siinä oli niin vahva kopiosuoja, ettei cd-soittimeni soittanut sitä laisinkaan. 

 

Tammikuussa 2003 vietin Tampereella ensimmäisen viikonlopun niin, että menin ja palasin yksin opiskelupaikkakunnalle. 

Siitä ei kovin moni silloisessa lähipiirissä tiennyt. Oli parempi olla hiljaa ja odottaa lähellä olevaa 18v synttäriäni. 

Muistan, että Devil Is A Girl toimi paremmin Tampereella ja että kuunneltiin sitä kyseisenä talvisena viikonloppuna. 

Kaikkihan on aina toiminu Tampereella.... 

 

Where Heaven Ends julkaistiin 2005. Ostin levyn silloin.

 

En kuitenkaan ehtinyt koskaan nähdä bändiä livenä, mut ehkäpä sille tulloo ens vuonna mahollisuus! 

 

Tää uus biisi lupailee loistavaa levyä! 

 

Ana kuulostaa ihan yhtä ihanalta kuin silloin ennen. 

 

Tähtiä 5/5. 

 

Kuva levy-yhtiön sivuilta. Kiitos siitä ja tään biisin julkaisusta! 

 

 

LAB - The Pianist (1910 - 2006)

 

℗ 2022 Northern Flame Music

 

 

Spotify

 

YouTube.

We Belong Together: Marraskuu 2002/2012-nyt

 

 

 

 

 

"We belong together Like summer and sun We belong together, You're my number one I'll never leave you alone We belong togetherIt feels like I'm in heavenLike summer and sun.I'll never never knowWe belong togetherI wanna stay foreverYou're my number one. I'll never leave you alone
Don't you know You were treating me so bad It was more Than another affair we had In my mind I never loved someone like you before And I cannot ignore You made my life just more than a foolish game Since the day you came
It it true. Don't you want me anymore Tell me why. Can you feel the same as before When you're gone I feel so lonely waiting all night long Cause together we're strong I always wanna make you feel the same Since the day you came" 

Indra - We Belong Together (Live @ Dimanche Martin France 2, May 21, 1995)

Tuo on biisi joka soi usein sinä viikonloppuna kun olin ekaa kertaa Tampereella tasan 20 vuotta sitten. Tarkemmin sanottuna se ei päivämäärällisesti mene ihan yksyhteen, mut marraskuun eka viikonloppu kuitenkin oli sillon. 

Kerron siitä viikonlopusta kohta. On kuitenkin huomioitavaa, että kymmenen vuotta myöhemmin eli marraskuun eka viikonloppu vuonna 2012 oli myös elämääni muuttanut tapahtuma. Entäs nyt sitten? Katotaan mitä tulee tapahtuun... 

Miten se voikin olla niin, että tärkeimmät ihmissuhteet liittyy samaan viikonloppuun eri vuosikymmenille... 

Kumpaa on ikävä enemmän? Tiiänkö itsekään. 

Molemmilla näistä on oma elämänsä. Omaa oloani helpottaa kun ajattelen sen niin, ettei kumpikaan oo onnellinen ja ettei se ole oikeeta rakkautta missä he nyt on. 

Kyseisten ihmisten onnettomuuden siis onnettoman olon tai siis olot huomaa siitä, että jos he olis onnellisia niin silloin myös mä oisin osa elämää näkyvästi. Sillä vain silloin kun olet aidosti ja oikeasti tasapainossa nykyisyyden ja menneisyyden kanssa niin vain sillä tavoin olet onnellinen. 

Se on välillä jumala joka kieltää kanssani tekemisissä olemisen tai siis se mitä eräs ikivanha satukirja opettaa avioliitosta. Välillä kanssani tekemisissä olon kieltää esim. kykenemättömyys kohdata mua KokoNaisena. Minut haluttas kohdata vaan tietyiltä osin; eli tietyssä humalatilassa, kun oon parhaimmillani ja kanssani on hauskaa. Mua ei kyetä kohtaamaan ongelmineni ja tunteineni, saati, että omat tunteet mua kohtaan kyettäs kohtaamaan. 

Viimeinen sivulause oli molemmille tai molemmista ja muutoin kuvaukseni niinkun joko/tai jompaankumpaan. 

Ainiin nythän toi teksti näytti osittain siltä, että ikäänkuin nää lukis tätä blogia, vaan eihän ne niin tee! 

Olen lakannut olemasta heille, vaan he ei mulle. 

Sitte päivän tekstiin.... Jotkut varmaan lukee tätä niinkun Piru Raamattuu. Kukaan ei oo vieläkään kertonu, että lukeeko se Piru kyseistä kirjaa tai että onko se Pirun Kirjallisuutta muutenkaan. 

Alussa oli.... 

Marraskuu 2002

Perjantai. Juna toi meitsin nykyiseen kotikaupunkiini ekaa kertaa. Kaverin suosiolla avustuksella junailin tänne ja käveltiin sitte sinne mihkä olin menossa. Kaverini läks sieltä sitten omille teille ja jäätiin kahden. 

Oli niin jännää olla kahestaan niin ettei kukaan eikä mikään häiritse. 

Kuunneltiin musaa ja juotiin kahvia ja yritettiin jutella. 

Minä en tiennyt miten olla. Olin siihen asti ollu paljon lähinnä aikuisten seurassa. En tienny miten kylässä ollaan. Jos ollaan rehellisiä niin en vielä tänäkään päivänä osaa olla ihmisten seurassa. 

En kykene jutteleen, koska en tiiä miten jutellaan. 

Jännitän jokaista sosiaalistatilannetta. Haluaisin että maailma ois semmonen paikka, että kaiken voisi kirjoittaa ja ettei ääntä tarvis käyttää. 

Voi myös olla että ne jotka oikeasti nykyhetkessä näkee mua livenä, että he eivät tunnista mua tästä puhumattomuus asiasta. 

Vaan se kyvyttömyys sosiaalisiin tilanteisiin on asia, jota en voi ohittaa jos kerron vaikkapa vuosista 2002-2009. 

Täytyy itekin oikein ihmetellä kuinka kykenen osallistumaan etänä lukupiireihin ja vaikka mihin ja kykenen siellä jutteleen nykyhetkessä siis. 

Olen myös muutakin kuin vain sosiaalisten tilanteiden vaikeuteni. 

Takas vuoteen -02. 

Siinä oltiin. 

Perjantai vaihtui lauantaiksi ja kun makasin siinä hänen vieressään aamuyön tunteina niin tajusin, että koko maailmani on tässä, koko elämäni, kaikki mitä olin koskaan halunnut ja tarvinnut ja kaikki mitä tulisin koskaan haluamaan ja tarvitsemaan. Tiesin, että tässä haluan olla ja ettei mikään eikä kukaan koskaan, ikinä milloinkaan tulisi olemaan minulle tärkeämpää. 

Olen tänä syksynä siis nyt 2022 kattellu sarjaa The Harlins. 

Siinä itketään, nauretaan ja ikävöidään paljon. 

Tiiän miltä tuntuu kun on ikävä vaikka toinen olisi läsnä. 

Vaan tästä en voi puhua läheisilleni. 

Tämä biisi kuvaa hyvin tuota äsken mainitsemaani aamuyön hetkeä, vaikka on siis julkaistu vuosia myöhemmin.

Tammikuussa 2013 tämä sama biisi tuli jossakin vastaan ja mietin sen kuvaavan erästä hetkeä vuodelta 2012 ja kun laitoin tän biisin linkin eräälle, niin sain niin hirveän vastauksen, etten tiiä oonko toipunut siitä vieläkään. 

 

 

 

"Makaan vierelläsi
Mun pieni sydän sykkii peiton alla
Tässä lähelläsi
On paikka, jossa mun kuuluu olla
Ota minut syliisi,
Enkä enää pelkää
Kiedo siivet ympärilleni,
Enkä enää pelkää
Pehmeä äänesi
Tänä yönä minut nukuttaa
Saanko ikuisesti
Tähän jäädä, sua rakastaa?
Ota minut syliisi,
Enkä enää pelkää
Kiedo siivet ympärilleni,
Enkä enää pelkää
Ota minut syliisi,
Enkä enää pelkää
Kiedo siivet ympärilleni,
Enkä enää pelkää
Kaikki, mitä mä etsin
Kaikki sinusta löysin
Kaikki, mitä mä etsin
Kaikki sinusta löysin
(Ota minut syliisi
Kiedo siivet ympärilleni
Enkä enää)
Saanko ikuisesti
Tähän jäädä, sua rakastaa?
En enää pelkää
En enää pelkää"

Sanat tarjoaa Musixmatch

Biisin saa soimaan tästä. 

 

Loppu vuodesta 2012 koin tuollaisen hetken jälleen. 

Marraskuussa 2012 juurikin kyseisen kuukauden ensimmäisenä perjantaina istuin baarissa. 

Olin ennen baariin kävelyäni nauttinut kotona uutta joulukaudeksi myyntiin tullutta viiniä, joka oli ilmeisen hyvää. Olin myös kuullut järkyttäviä asioita ystäväpiiristäni ja tuntui, että tarvitsin oman hetken ja etten voi olla kotona. 

Juoma maistui ja juttua riitti. Mulle myi uusi ihminen, jonka olin kohdannut edellisenä sunnuntaina ekaa kertaa. 

Puhetta riitti kaikesta maan ja taivaan välillä. Kissat. Kotiin kävellessä mietin niitä kissoja ja että kuinka kiva olis jos voisin ne kohdata. 

Tunne joka oli alkanut jo silloin edellis viikolla kasvoi. Menin kotiin ja viestitin, nykyään entisille frendeilleni, että juteltiin ja tuntuu tältä ja oli niin mahtavaa ja.... 

Se lauantai se vasta kummallinen olikin. Ylösnousin.... Siis luin Remeksen Ylösnousemusta ja ihmettelin, että voiko tuntuu tältä. 

Tykkäsin pitkästä aikaa Remeksen uudesta kirjasta siis tästä Ylösnousemuksesta. Voi myös olla, että olisin tykännyt vaikka olisin puhelinluetteloa lukenut... 

Marraskuussa 2012 taisi juomaa virrata aika lailla. Vuoteen 2022 on niin suuri kontrasti. En käy baareissa. Keikoilla käyn, mutta se että lähtisin iltaa istuun ja ihan vaan juomisen ilosta juomaan niin se tuntuu kaukaiselta. 

Ok. Kyllä Minä Lähden jos Sä Pyydät....... 

Viikot vierivät ja kaikenlaista tapahtui. Oli eräs talvinen joulukuinen ilta ja tapahtu se mitä ihmisten välillä tapahtuu. 

Luulin että siitä alkais jotain uutta. Vaan ei, kun kohtasin taas sen saman. Ollaan kuin mua ei olisi ja kuin mitään meiän välillä ei olisi ollut. Läheisille kun sitä ei voi näyttää, että on Annukan kanssa, koska mitä ne kaveritkaan sitte sanoisi? 

Keväällä 2013 en osannut sanoa sanaakaan kun minulta kysyttiin, että haluunko olla. 

Vai miten itse vastaisit kun kysyttäs, että kun oon tässä miettiny mitä kaveritkin ajattelee jos oon sun kans, vaan olisitko kuitenkin? 

Nykyään siis vuonna 2022 Annukka ajattelee, että jos ihminen miettii ensin sitä mitä kaverit ajattelee, eikä siks uskalla olla Annukan kanssa yhdessä. Niin sellanen ajatusmaailmahan kertoo ihmisestä kaikenlaista. Se ei tarkota sitä, että Annukka olisi vääränlainen tai huono ihminen. 

Vaan keväällä 2013 A ei ollut henkisesti kasvanut tähän saakka ja silloin tuntu siltä, että mä olen vääränlainen, että jos mä oisin toisenlainen tai joku muu niin sit mä kelpaisin. 

Viäkö joku ihmettellee miksi en ole parisuhdeihminen? 

Olen tehnyt huonoista kokemuksistani voimavaran. Alussahan kirjoitin, ettei nää ihmiset ole nykyisissä elämäntilanteissaan onnellisia ja tasapainoisia. 

He ovat itse valinneet, että minä en kuulu heidän elämäänsä. Olen omaan taiteeseeni siirtänyt sen miltä se tuntuu ja tässä tälläkin hetkellä teen taidetta meistä. 

Avaan koko maailmalle kaiken sen miten mua kohdeltiin. 

Laulussa sanotaan, että: 

"Jos sua ei oo niin mä teen susta maalauksen ja kirjoitan kaiken sen mitä ikinä saanut en. Pidän näyttelyn kaikille ja sen nimi on Rakas Sua Ei Oo."

Törmäsin tuohon biisiin vahingossa ja siitä on tullut mun viime kuukausien voimabiisi ja se antoi näkökulmaa sille millä tavalla mun tulee tää vuosipäiväpostaus tehä. 

 

Biisin voi kuulla täällä. 

Mua on rakastettu paljon ja rakastetaan tänäänkin. Tiiän sen ja samalla kannan tuskaa kaikesta siitä mitä oli, olis voinut olla ja mitä ei ole. 

Kummankaan kanssa en tule milloinkaan olemaan tekemisissä saati väleissä. 

Jatkan taiteen tekemistä. 

Luin joku aika sitten Redraman elämäkerran. Löysin itseni siitä. Erityisesti eräästä keskustelusta, jota käydään sohvalla istuen ja jota Redi käy ittensä kanssa. 

Siinä puhutaan just siitä kuinka se menee niin täysin siihen ihmiseen jos on löytäny jonkun uuden kumppanin ja siks mikään ei voi toimii kauaa, koska kaikki muu häviää ympäriltä. On vaan se uusi ihminen ja kaikki ne tunteet. 

Mähän oon samanlainen! 

Nykyään en halua tutustua uusiin ihmisiin. Suojelen itteeni sillä. 

Siks mä voinkin hukkua ja hukuttautua siihen kaikkeen mitä oli ennen.

 

"En ole katkera, mutta kuitenkin."

Menolippu Mombasaan - 20 vuotta aiemmin

 

 

 

 

Pakko sanoa etten ole vieläkään nähnyt tätä leffaa. En tiedä löytyisikö tämä suoratoistopalveluistakaan. Kirjastosta varmaan saisi dvdn lainaksi, mutta tuntuu etten voi lainata.... 

Suoratoistopalveluissa ärsyttää ettei niistä löydy parhaita kotimaisia sarjoja kuten Blondi tuli taloon, Ihmeidentekijät ja Parhaat vuodet. Dvd-hylly pelastaa onneksi. 

 

Palataan ajassa kuitenkin 20 vuotta taaksepäin aikaan, jolloin suoratoistopalveluista ei ollut tietoakaan. 

 

Syksyinen sunnuntai. Oltiin sovittu kaverien kanssa leffaan menosta. Esityksenä juurikin Menolippu Mombasaan. Kaverit lähti Mombasaan, siis sinne leffaan vaan minä en. Jäin nukkumaan ja ihmettelemään oloa ja eloa. 

 

Edellisenä iltana oltiin tavattu ekaa kertaa kunnolla yhden ihmisen kanssa pitkään aikaan. Askarreltiin uuden tietokoneeni kanssa, kuunneltiin Finnish Dance Charttia ja nautittiin juomaa. Paikalla oli muitakin kuin me kaksi, mutta valitettavasti he taisi jäädä melkoisen vähälle huomiolle. 

Jossain vaiheessa oltiin hetki kahdestaan. Muistan vieläkin mikä biisi tuossa hetkessä soi. 

Sen pääsee kuunteleen tästä. 

Löysin tuollaisen liveversion. En löytänyt virallista artistikanavaa. 

Toi biisi kuvastaa kyllä oikein hyvin sen aikaista soundimaailmaa. 

Päädyttiin isommalla porukalla baariin, sieltä jatkoille, joilla muunmuassa juotiin maailman parasta kahvia ja ympärillä oli NIIN PALJON RAKKAUTTA, RAKKAITA JA RAKASTAVIA IHMISIÄ! 

Me mentiin sitten kahestaan "keskusteleen". 

Siinä aamuyössä tapahtu se mitä kahen ihmisen välillä tapahtuu. Juteltiin meistä, menneistä ja siitä hetkestä ja että ollaan jälleen yhdessä. Soitettiin myös yhdelle kaukana asuvalle ystävälle ja kerrottiin tämä ilouutinen, että ollaan yhdessä. Herätettiin tää frendi ja se tykkäs uutisesta vaan ei siitä ajasta kun soitettiin. 

En polta tupakkia, mutta sen yön aikana tein sitäkin. Auttaessani siis opastaessani kumppania pihalle röökille löin silmäkulmani auki jätettyyn oveen. Se muistutteli olemassaolostaan vielä monta päivää. Humala, syksyinen aamuyön sää ja paras seura koskaan..... 

Seurani läks aamulla ja sovittiin, että nähdään illalla. 

Me nähtiin kyllä yhden kaverin luona. Juotiin kahvia ja olin tosiaan siinä käsityksessä, että ollaan yhdessä. 

Vaan: Muhun suhtauduttiin kuin sitä edeltävää iltaa ja yötä ei olis koskaan ollutkaan. Ei ollut mahdollisuutta olla kahdestaan niin en kysynyt mikä mättää. Itse koin, että mulle oltas oltu vihaisia siitä, että olen olemassa ja siitä mitä tapahtui. Mietin mitä mahdoin tehdä väärin. Ajattelin etten osannut seksiä oikealla tavalla ja että olen viallinen. Ajattelin myös, että minua hävetään muiden edessä, eikä uskalleta siks näyttää sitä minkälaisia tunteita mua kohtaan on. Tulin hirveän surulliseksi. Olin epätietoinen ja pettynyt ja koin tulleeni hylätyksi. 

Vielä silloin en tiennyt että tällaisella kaavalla tapahtuisi myös mun seuraava tärkeä ihmissuhteeni kymmenen vuotta myöhemmin ja että vuosia odottaisin ja toivoisin ja että kun toiveeni toteutuisi niin mieleni hajoaisi, koska jäisin jälleen yksin, hylättynä ja petettynä yms. 

Takas kuitenkin tuohon aikaan, jolloin tämä tapahtui ekaa kertaa. 

Arki alkoi, mun opiskelut jatkui ja olimme taas eri paikkakunnilla. 

Sähköpostit kulki kokoajan ja sovittiin yhteisestä viikonlopusta, jonka viettäisin hänen luonaan. 

Marraskuu 2002 saapui aikanaan ja mun eka vierailu Tampereelle. 

Olihan se jännää. Kerrankin oli mahollista olla kahdestaan ilman häiriötekijöitä. 

Viikonlopun aikana koin ne tunteet, josta jo aiemmin kirjoitin.

Elämä jatkui siten, että ramppasin opiskelupaikkakunnnan ja Tampereen väliä. Reilut puolivuotta myöhemmin päätin, että loppu elämäni tulee olemaan Tampereella. Opiskelua oli jäljellä vuosi ja tiesin etten voisi jäädä opiskelupaikkakunnalle ja Kainuuseen jääminen ei ollut vaihtoehto. 

Tuon syksyisen viikonlopun ansiota on, että olen täällä ja tässä ja niiden ihmisten ympäröimä kuin oon nyt. Tuosta viikonlopusta ja rakastavasta ilmapiiristä on elämässäni jäljellä vain yksi ihminen. Uskoin tuolloin, että kaikki nää tyypit olis läsnä koko loppu elämäni. 

Syitä siihen ettei he ole on monia. 

Yksi syy on kykenemättömyys kohdata omia tunteita, jotka liittyy minuun. Se kykenemättömyys kertoo ihmisestä, ei minusta. 

Lisäksi ihmissuhteet eivät kestä mun ajoittaista sairastelua ja sitä millä tavalla "oksennan" itsestäni ulos tunteeni. Siis kirjoitan asiani vaikkapa tekstareissa tai Whatsapp viesteissä rumasti.
Tämmönen käyttäytyminen liittyy siihen, että koen useiden ihmisten omilla kommenteillaan mitätöineen minua vuosien aikana, joten koen oikeudekseni kertoa suoraan mitä ajattelen. 

Jos nämä ihmiset olis henkisellä tasolla kasvaneet niin he osaisivat antaa olla mun sanomisten. He olisivat oppineet, etten tarkoita ja etten enää muutaman päivän kuluttua muista sanomisiani. 

Olen viimeksi kokenut hylkäämisen tunteita tänä kesänä. Luin Facebookista joka auliisti meille aina kaiken kertoo, että pari ihmistä, jotka aikanaan tutustutin toisiinsa viettivät aikaa keskenään. Reakoin näihin pariin päivitykseen näillä Facebookin reaktioilla. Eli en siis kirjoittanut edes sanaakaan. Sain sitte pääsyn yhden ihmisen estolistaan. 

Tuo kertoo vaan kykenemättömyydestä asettua asemaani. 

Se on aivan toinen tarina se kuinka ihmiset on mun kautta tutustuneet ja kuinka mua ei olla haluttu mukaan. 

Joku voi ajatella, että olen katkera kaikesta tästä. Vaan empäs ole! 

Miksi olisin? Nähkääs minun ei enää tarvitse kuulla syyllistämistä siitä minkälainen olen vaan saan olla oma itseni. Ja lisäksi mun ei enää tarvii miettii mitä tein väärin ja oonko vääränlainen. Kukaan ei häpeä näyttää julkisesti sitä, että olen osa elämää! 

Jos luulet, etten ole onnellinen. Niin eka pitäs päättää mitä onnellisuudella tarkoitetaan. 

Jos mietit, että voi änkeröinen, kun pitää julkisesti kaikki kertoa. Niin; Mulla on oikeus olla olemassa ja kertoa miltä tuntuu.

Tämä teksti sai alkunsa kesällä kun kuulin tämän biisin ekaa kertaa. 

Mulle tuli mieleen entisten läheisteni keskeneräisyys erityisesti tästä lauseesta; "Sä et kasva ihmiseks et vuosiin ainakaan". 

Muutenkin tuo biisi liihottelee samoissa sfääreissä kanssani ja sen voi kuulla halutessaan tästä.

Toivon sulle enemmän ku mulle

Yona - Sielu selittää 

 

 

"Vaitonainen on puiston avara,
takana pitkä päivä uuvuttava.
Hetkeen en ehtinyt ees ajatella sua,
se hetki meni jo, taivas tummuu taas.
Sadepisaroissa, sadoissa lätäköissä,
pyörii tänään elokuva meistä.
Istun katsomoon, annan taivaan revetä,
ensi-ilta, näytös alkaa, pakko katsella.
Miten hyvä casting miten upee crewi,
ei kai jaksettu vaa opetella lainei-
”Mä ravistan sua" vai miten se meni?
Haluttii vaa iholle nopee.
Yhtä nopeesti rikottiin kaikki,
kai toisistamme liian juovuksiin
ja filmi pimeni vaan.
Ihan tyhjää ja pimeetä vaan.
Mun sielu yrittää selittää sulle
vaik et voi lukee sitä huulilt
se pyytä ettet kantais kaunaa
en voi ku toivoo et sen kuulet
Sielu yrittää selittää sulle
vaikka oonki mykkä niinku muuri
mun sisäl myrskyää pauhaa
Mut toivon sulle ainoastaan rauhaa
Jos voisin editoida pois kaiken pahan,
en muuttais mitään haluun ilon ja ikävän.
Näin sut niinku ootki jumalolentona,
sun takii uudelleensynnyin ja nyt kuolen.
Kaatamalla muistot huuhtoo mieltä,
en vaa haluu päästää irti ihan vielä.
Kohta on uusi vuosi, uusi kuosi,
toivon sulle enemmän ku mulle."

Kaipaus on sisäänrakennettu minuun. Se on aina ollut, on ja tulee aina olee. En pääse siitä mihkään ja tiän ettei mun tarvii eikä ees kannata yrittää. Suru tuli osaksi minua jo kauan sitten. Erään tapahtuman jälkeen. 

Tää alku vuosi on mennyt surua tuntiessa. Tiiän miten pääsen siitä pois ja ettei se ole koko maailma. 

Uuden vuoden päivänä kaipauksesta tuli taas niin hallitseva tekijä ja näin ollen laitoin viestin matkaan. 

Kerroin siinä kuinka toivon viestin vastaanottajien saavan Koronan ja menehtyvän siihen. Kerroin kans kuinka ihanaa on saada toteuttaa itseään ja polyamorian olevan parasta mitä on. 

Sanoin myös etten ehkä todellisuudessa toivo Koronaa ja etten välttämättä ole monisuhteinen. Ja että tään viestin voi ehkä ohittaa, unohtaa ja antaa anteeksi jos muistaa minkälaista mun kanssa joskus oli ja tajuaa, että tää kirjoitus on parempi tapa purkaa sen hetkinen olo kuin joku muu teko. 

Mielenkiintoisen tästä tekee se, etten tuossa hetkessä edes ollut fyysisesti yksin. Kuumeessa kuitenkin olin, joten vuosi oli muutenkin vaihtunut rauhassa.... 

Odotan haastemiestä ja kutsua käräjille. Kumpaakaan en luultavasti saa, vaikka olen häirinnyt ihmisten rauhaa. 

Jos on huono hetki niin ajattelen näiden kolmen ihmisen vihaavan mua. 

Jos taas on hyvä päivä niin uskon. Uskon siihen, ettei rakkaus ole loppunut sitä vaan ei voida toteen näyttää. 

Olen välillä niin syvissä vesissä, että mua on vaikeaa tavoittaa sieltä. Koetan olla pinnalla silloin kun kohtaan ihmisiä livenä ja hoidan asioita. 

Mulla on ikäkriisi eikä se valmiimmaks tule. 

Haluisin, et moni asia ois toisin. 

Haluisin joka päivä tuntee sen, että mua rakastetaan. 

Muistan viäki miltä tuntui tietää se. Ramppasin terapiassa ja elämä oli yhtä kaoosta kun oli niin vaikeita asioita käsiteltävänä. Samalla opiskelin ja jännitin valmistunko aikataulussa ja jaksanko tehä kaiken sen mitä se vaatii. 

Valmistuin ajallaan ja eniten motivoi se, että tiesin etten tulis seuraavana syksynä pärjää ilman sen hetkisiä läheisiä ja lisäksi halusin aloittaa elämän nykyisessä kotikaupungissani. 

Tein montaa juttua samaan aikaan enkä antanut kuulemieni ikävien juorujen itseäni kohtaan haitata, koska tiesin ketkä välittää ja ketkä ei. 

Muutama teksti henkilökohtaisesta fb profiilistani viime ajoilta. 

 

"Ens viikolla on ystävänpäivä. Ystävyys mitä se on? Omassa elämässäni on joukko ihmisiä erilaisista kuvioista. En halua olla läheinen kenenkään kanssa. Oon kuullu niin paljon negatiivisia asioita siitä minkälainen olen, että nykyään vältän kaikkea mikä vois aiheuttaa konflikteja. Minua pelätään tai siis sitä millä tavalla sanon asioita kirjoitettaessa viestejä. Sanon suoraan kaiken mitä ajattelen ilman mitään suodatuksia tai ajatuksia siitä miltä se toisesta tuntuu. Näin sitä saa läheisemmätkin suhteet loppumaan ja ex ystäviä riittää. Miksi välittäisin kun ei nekään välitä? Jos tutustut meitsiin saat rehellisiä mielipiteitä omasta elämästäsi ja tekemistäsi valinnoista. Kuka niitä haluaa kuulla? Ei kukaan. Joillakin voi olla sellanenkin kokemus, että mutaman viinilasillisen jälkeen oon oikein hauskaa ja rentoa seuraa. Tai sitte en ole ja illassa onkin kaikki tunnelmallisen draaman ainekset. Vieraiden seurassa en rentoudu ja siitä voi saaha kuvan, että olen tosi hiljanen. Mut sehän johtuu siitä, että vieraassa seurassa ahdistaa. Saan tuntea myös niin, eikä tarvitse muuttua toisenlaiseksi. Parisuhdepettymykseni vaikuttaa kaikkeen ja on vaadittu paljon, että pystyn elämään tämän päivän ja seuraavan. Onneksi reseptillä saa aivokemiaa tasaavia yhdisteitä niin tunteet on siedettäviä. Jos siis mietit miksi en pidä yhteyttä Sinuun, enkä kirjoittele vaikka lupaan niin tässä vastaukset useimpiin kysymyksiin. Tää pitää osata lukea oikealla tavalla. P.S. Synttärit lähenee ja jos oot viime vuosina saanut kutsun niin saat sen tänäkin vuonna, riippumatta tästä tekstistä.
8. helmikuuta kello 21.34" 

Sellainen ihminen olen. Jos kanssani kirjoittelee viestejä on väärinymmärrysten mahdollisuus suuri ja konflikti helposti valmis. 

Jos puhutaan samat asiat niin en sano asioita niinkun ne kirjoitan. Voi käydä myös niin, etten puhuessa sano laisinkaan todellisia ajatuksiani vaan kerron ne viesteissä myöhemmin. 

Niin koetappa siinä sitten saada kuva siitä minkälainen minä olen vaiko enkö ole. 

"Kohta on kesä ja Suviseurat. En minä sitä uskontoa kaipaa. Rakkaita MatkaYstäviä vain.
13. helmikuuta kello 11.01"

Tähän tekstiin ei kukaan reakoinut mitenkään. Moni ei tiiä sitä, että läheisimmät ihmiseni, joiden kanssa elin elämäni parhaimmat ajat ovat. Jätän lauseen tarkoituksella kesken. 

Ja tässä viel yks teksti. 

"Luen tätä jälleen. Muistan päivän kun kuulin ensimmäisen kerran heistä. Se päivä muutti kahden ihmisen elämän. Syksy oli saapunut ja uusi alku opiskelun ja niiiiin monen asian suhteen. En pamahtanut uskoon silloin. Meni vuosia ennenkuin. Suviseurat ja monet asiat tuli tutuiksi. Elän, hengitän ja olen. Tässä kaupungissa saa kaiken, kuten jo aiemmin kirjoitin. Osaan myös olla jos jossain keskustelussa tulee esiin suuret perheet yms. Niin en ala avautumaan. Oon niinkun en oliskaan. Kaikki kaverit saati sukulaiset ei mun harhapoluista tiedä. Katson etten ole tilivelvollinen. Pinkki hiusväri, glitter kynsilakkaa, shampanjaa lasiin ja keikalle! Jos minä en tällaisena nykyisyydessä riitä niin siirry muihin seuroihin.. 

18. helmikuuta kello 19.59"

Tuon tekstin jälkeen oli linkki erääseen kirjaan. 

Tuosta mun kirjoittamasta tekstistä voi saada sellaisen kuvan, että olen joskus uskonut tai että en ole. Jokaisella on vapaus muodostaa haluamanlaisensa kuva. 

Vuosien ajan tiesin vain joitain yksittäisiä asioita siitä mitä tarkoittaa vanhoillislestadiolaisuus. 

Käytännössä en siis tiennyt mitään. 

Meil oli seksi, päihteet ja musiikki. 

Ei siinä ehtinyt eikä tarvinnut miettiä mitä toisen tausta on ja itse työstin omia ongelmiani terapiassa. 

Huolehdin etten tuu raskaaks ja myöhemmin oon tajunnut kuinka patriarkaalista se oli. 

Viä tänäkään päivänä en kanna vastuuta ainoastakaan lapsesta ja ikää alkaa olla jo sen verta että se on myöhäistä kohta. 

Jos on huono hetki niin ajattelen, että mun koko elämä on vain yksi iso murskattu unelma. 

Sanoin jo aiemmin, ettei rakkaus ole loppunut sitä vaan ei voi toteen näyttää. 

Kyse on myös kyvyttömyydestä käsitellä omia tunteita. 

Sen vuoksi minua syyllistetään siitä mitä olen, koska kaikki mikä tulee ns. Ulkopuolelta on väärin kuin myös kaikki mikä muistuttaa epäuskoisesta elämänvaiheesta. 

Minua pitää syyllistää siitä, että itselle herää tunteita, muistoja ja tunnemuistoja, joiden käsitteleminen on mahdotonta, koska itsellä ei ole työkaluja niiden käsittelyyn, koska on olemassa vain oma mustavalkoinen maailmankuva. 

Minulle kertoo myös aivan erittäin todella suurista parisuhde ongelmista se, että muutaman viestin jälkeen uhkaillaan erolla. 

Ketään ei voi omistaa, ei ainutkaan suhde ole hyvissä kantimissa tuollaisessa omistushalussa, eikä myöskään terveellä pohjalla. 

Olen voitolla tässä. En ole joukkonarsismin ja mustavalkoisen maailmankuvan uhri. 

Minulla on vapaus ja terveitä ihmissuhteita! 

Minua on helppo syyllistää ero aikeista kun ei ole työkaluja keskustella niistä oikeista parisuhdeongelmista. Eikä niitä voikaan olla, koska aina on opetettu kieltämään omat tunteet ja olemaan kuin niitä ei olisikaan. Sellaisesta omana itsenä olemisen tukahduttamisesta ei seuraa mitään tervettä. 

Kesällä tulee kolme vuotta meidän viimeisestä viestinvaihdosta ja siitä kun Annukan olemassaolo kiellettiin, koska ympäröivä joukkonarsismi ja mustavalkoinen maailmankuva pakottaa tekemään niin. 

Ajoittain mietin kuinka toiselle ihmiselle voi tehä niin, että se lakkaa täysin olemasta. Sitte kun luen tästä yhteisöstä niin tajuan, että sellanen toimintatapa on ihan ns. normaalia heillä. Voin halutessani voimaantua ajatuksesta, että on muitakin kohtalotovereita. 

Oon kyllä väleissä vaikka keiden kanssa, joiden kanssa on vaikka mitä koettu yhdessä, jotka tulee ns. perus perheistä yms.

Olin toissa viikonloppuna Yonan keikalla. Se oli upea avaus tälle keikka vuodelle. Sielu selittää esitettiin keikalla ja muistin kuinka hyvä biisi se on. Oon kuunnellut sitä viime päivät ja otsikko hahmottui lyriikoista, mutta koska meni useampi päivä ennenkuin aloin kirjoittaa tätä on tää siksi niin repaleinen. 

Nuita sanoja kuunnellessa mietin niin paljon omakohtaisia asioita. Löysin oman elämäni kohtauksia tuosta tekstistä. 

Kiitos Yonalle biisistä <3 

 

Lyriikat löysin https://lyrics.fi/yona/sielu-selittaa

Ainiin. Mulla on kaikki hyvin. Ei tarvitse ajatella, että olisin hätää kärsimässä. Tekstini saattaa näyttää siltä, että tunnen suuresti ja niinhän teen aina ja kaikkialla ja kokoajan. Mut se ei haittaa. Mua ei voi auttaa sen suhteen mitä ajattelen menneistäni ja miten ne koen.