Zen Café: Laiska, tyhmä, saamaton

 

 

 

 

 

Zen Café - Laiska, tyhmä, saamaton 

© 2005 Warner Music Finland

Spotify

 

YouTube 

 

Biisilista: 

Kaikki kappaleet säveltänyt Zen Café, sanoittanut Samuli Putro sekä sovittanut Zen Café ja Mara Salminen. 

1. Uudenvuodenpäivä – 2.42
2. Tahdon halvan naisen – 3.53
3. Särkylääkkeet – 3.44
4. Taivas on kirkas ja napakka – 3.33
5. Rakastunut taas – 3.39
6. Pistät avaimen lukkoon – 4.14
7. Elämä moukaroi – 3.52
8. Moi – 4.15
9. Nollapiste – 4.21
10. Laiska, tyhmä ja saamaton – 3.55
11. Hontelot pojat – 4.15
12. Vanha opettaja – 3.09

Tämä on Zenkkareitten vierain levy itselle. 

Teemat on aika samanmoisia kuin aiemminkin. Juominen, krapula, naiset ja elämän ihmettely. 

Omia suosikkeja on Uudenvuodenpäivä, Särkylääkkeet, Taivas on kirkas ja napakka, Elämä moukaroi ja Nollapiste, sekä levyn nimibiisi. 

 

Ihmeen monta suosikkia, vaikka vieras levy onkin. 

 

Vuoden vaihtuessa on ekana päivänä pakko kuunnella ABBAn Happy New Year ja Zenkkareitten Uudenvuodenpäivä. 

 

Biisissä nimeltä Pistät avaimen lukkoon sanotaan, että "Rakkaus seisoo ikkunalaudalla
Haet pois sen
Haet pois sen
Haet pois
Haet pois sen
Haet pois sen
Haet pois". 

 

Tää kyseinen kohta soi aina välillä mun päässä. Ilmeisesti se on tehnyt syvän vaikutuksen joskus. 

 

 

Tähtiä levylle 2/5.

Zen Café: Vuokralainen

 

 

 

 

 

Zen Café - Vuokralainen 

 

© 2002 Warner Music Finland 

Spotify

 

YouTube 

 

Kaikki kappaleet säveltänyt Zen Café, sanoittanut Samuli Putro sekä sovittanut Martti Salminen ja Zen Café.

 

 

Biisilista:

 

1. Tämä on syksy – 3.53
2. Aamuisin – 4.01
3. Nainen vailla historiaa – 4.03
4. Vuokralainen – 4.25
5. Tien päällä joka päivä – 3.54
6. Auto parkissa – 3.59
7. Kotona kaikuu – 4.19
8. Ensimmäinen – 4.07
9. Puuenkeli – 3.50
10. Ihminen – 3.54
11. Ongelma – 4.00
12. Kosketuksen alla – 4.03 

 

 

Vuokralainen on Zenkkareitten viides levy ja julkaistu 13.9.2002. Sama viikonloppu, jolloin oli tarkoitus mennä leffaan ja hankkia Menolippu Mombasaan . Mainitsin jo Romuna -levyn arviossani biisin, jossa laulellaan, että "Sä et pääse musta, mä en pääse susta
Sä et pääse musta". 

Se biisi ei myöskään ole tällä Vuokralainen levyllä, mutta tuli taas mieleeni kun julkaisun ajankohdasta luin. Olisin jostain syystä sijoittanut tämän Vuokralainen-levyn vasta kevääseen 2003.

Nimibiisin lisäksi omia suosikkeja ovat Nainen vailla historiaa ja Ihminen. 

 

Levyllä seikkaillaan nuoren aikuisuuden maailmoissa ja pohdiskellaan elämää. 

Biisi nimeltä Puuenkeli on todella ahdistava. En tiiä minkälainen taustatarina siihen liittyy, mutta kamala olo sen kuuntelusta jää. 

 

Vuokralainen on jotenkin hirveen hauska biisi. Siinä laulellaan, että "Vuokralainen
Muistaa maksaa vuokransa
Vuokralainen
Pitää kämpän puhtaana
Vuokralainen
Kulkee hiljaa rapussa
Vuokralainen
Yöllä kahdelta Mä en oo omistajan sukua
Vaan vuokralainen". 

 

Levyltä löytyy myös biisi nimeltä Aamuisin. Se taitaa yhä soida radioissa. Tuo biisi vie mut aina viimeiseen opiskeluelämän syksyyn. Istun jatkuvasti kaverilla. Niin paljon, että joku satunnainen ohikulkija kitisee siitä miks mun hiuksia on nojatuolin selkänojalla. Kuunnellaan millon mitäkin musaa ja Espoossa kuuluvat radiokanavat tulee tutuiksi. Ollaan yleensä kolmestaan. Tilaillaan pitsaa ja mä luulen, että nää ihmiset olis mun elämässä vielä vuosienkin päästä. Nykyisessä kotikaupungissani taitavat molemmat olla. Mulla ei ole kummallekaan sanottavaa. En tartte kumpaakaan mun nykyiseen elämään! Mä tiiän ite ketä tai mitä mä tarviin! Jos se toteutuisi niin ei se mua onnelliseks tekis. Se sotkisi vain mun mielen. Ja mielentervyden. 

Vuokralainen on myynyt platinaa. 

 

Mun tähdet 3/5.

Zen Café: Helvetisti järkeä

 

 

 

 

 

Zen Café - Helvetisti järkeä 

 

© 2001 Warner Music Finland

 

Spotify 

YouTube

Biisilista: 

 

1. Helvetisti järkeä – 3.41
2. Mies jonka ympäriltä tuolit viedään – 3.44
3. Tulis nainen – 3.36
4. Kannattaako tunnustaa jos pettää – 3.29
5. Älä tee – 4.04
6. Eipä tiennyt tyttö – 4.33
7. Omituista – 4.28
8. Tuulensuoja – 3.47
9. Monta kertaa – 3.24
10. Huhtikuu – 4.34
11. Tuhannen kilometrin päässä – 3.45
12. En oo koskaan tavannut – 5.05

 

Muistin levyn olevan vuodelta 2000, mutta julkaisuvuosi onkin 2001. 

 

Levyn nimibiisissä, joka on myös levyn eka biisi laulellaan: 

"Siin on helvetisti järkeä
Et on koko ajan ikävä
Helvetisti järkeä
Ettei me vaan minä, minä ja mä
Helvetisti järkeä".

 

Löydän tästä niin paljon omakohtaista. 

 

Levy kertoo nuoruudesta, kasvamisesta, pakkomielteisestä rakkaudesta ja elämästä, tietenkin! 

 

Kannattaako tunnustaa jos pettää? Se soi radiossa jatkuvasti aikoinaan. Jossain haastattelussa muistan puhutun tästä biisistä ja mainitun Akvaariorakkautta-kirjan. Vuosia myöhemmin lainasin kyseisen teoksen opiskelupaikkakunnan kirjastosta c-kaseteilla. Lukijana oli Anna-Leena Härkönen itse. Kirja teki vaikutuksen minuun. Harmi ettei teosta ole saatavilla lukuaikapalveluissa. Tai on, mutta lukija on eri. 

Levyllä Kannattaako tunnustaa jos pettää biisin jälkeen on laulu nimeltä Älä tee. Onkohan tarkoituksen mukaista, että nuo biisit on peräkkäin. Jäin sitä nyt miettiin. Kun eka kysellään, että kannattaako tunnustaa ja sen jälkeen kehotetaan säästämään tekoja siihen asti kun on se mies jota todella etsit. Vuonna 2001 ei avoimista suhteista puhuttu niinkun nyt. Jos ois puhuttu niin olis saattaneet Zenkkareitten biisit olla erilaisia. 

Eipä tiennyt tyttö taitaa soida radiossa vieläkin. Mielestäni se on hirveen hyvä kertomus aiheesta miten pienillä paikkakunnilla nuoriso viettää aikaa. Siellä on ne samat maisemat vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, baarireissuille naapuri kaupunkiin pitää olla kuski ja niin edelleen. Tää biisi vie mut tiettyyn maisemaan ja voin kuvitella minkälaista elämä on ollu ennenkuin minä olen tullut tähän maailmaan tallustelemaan. 

Biisi nimeltä Monta kertaa kertoo mielestäni niin pakkomielteisestä rakkaudesta kuin vain voi olla. Jos mua vastaan tulisi ihminen näine kysymyksineen niin kehottaisin miettiin, että pakkoko se on vain yhden ja saman ihmisen kanssa olla. Kun ei yks ihminen voi täyttää kaikkia tarpeita ja niin edelleen. 

Omia suosikkeja levyltä on Kannattaako tunnustaa jos pettää, Tuulensuoja ja Tuhannen kilometrin päässä. 

Tuhannen kilometrin päässä mietitään kuinka väärin se on, ettei voida yhdessä sitä, eikä voida yhdessä tätä. En osaisi itse kirjoittaa aiheesta paremmin. 

Tähtiä 3/5.

Zen Café: Ua ua

 

 

 

 

 

Zen Café - Ua ua 

© 1999 Warner Music Finland

Spotify

 

YouTube 

 

 

Biisilista: 

 

1. UaUa – 4.27
2. Harri – 3.44
3. Mies eikä poika enää – 4.41
4. Virpi – 3.12
5. Aikuinen – 3.54
6. Surullinen aina – 3.49
7. Poika joka käyttää laseja – 3.33
8. Talo – 4.00
9. Minun kaupunkini – 3.35
10. Taakka – 5.03
11. 1-2-3 – 3.46 

Tämän julkaisusta 25 vuotta. Se on uskomatonta! 

Nimillä leikittely jatkuu tässä. Levyllä seikkailee Harri ja Virpi. 

Muistan kuinka Harri soi radiossa kesällä -99. Olisko ollut niin, että Zenkkareita haastateltiin osana jotakin tapahtumaa ja ne ihmetteli kun kaikki jo tietää tän biisin, että mikä tässä on se juttu. 

Ajattelin, että ompa hyvä biisi. Se oli sikäli jännää, että siihen aikaan edes kykenin kuuntelee muuta kuin eurodancea. 

 

Talo-biisissä mainitaan Tampere. Pidin siitä biisistä jo silloin kesällä -99 kun sekin soi radiossa. Se oli niin omakohtainen siihen aikaan. 

En tiennyt silloin, että vuosia myöhemmin asuisin Treella ja levyjä riittäisi. 

 

Levy käsittelee noin muutoin teemallisesti aikuiseksi kasvamista. 

 

Biisit on niin moneen kertaan kuultu, ettei niistä syystä tai toisesta kykene sanomaan pajoa. 

 

Tämäkin levy on osa elämäni ääniraitaa viime vuosisadan ja vuosituhannen lopun tunnelmissa. 

 

Tähtiä 3/5.

Zen Café: Idiootti

 

 

 

 

 

Zen Café - Idiootti 

 

© 1998 Fazer Records

 

Spotify 

YouTube

 

Biisilista: 

 

1. Palaa – 3.11
2. Jättiläinen – 2.52
3. Taxi – 3.08
4. Idiootti – 2.49
5. Todella kaunis – 3.25
6. Mitä me tehtäis – 4.37
7. Kaisa pieni – 2.37
8. Jos etsit miestä – 3.43
9. Laulu nro 7 – 3.49
10. Sika – 4.12
11. Teen kaikkeni – 3.28
12. Sateinen aamu – 3.33

 

 

Idiootti julkaistiin toukokuussa -98. En vielä silloin tuntenut sua, enkä tiennyt kuinka elämäni muuttuisi syksyllä. 

Radiossa soi Todella kaunis ja Taxi. 

Ymmärsin vasta paljon myöhemmin näiden molempien biisien sanoman. Taxi on mun suosikki. 

Levyllä puhutaan naisista, rakkaudesta, krapulasta ja humalasta. 

Levyllä seikkailee Kaisa. Kun viimeksi oli juttua niistä nimistä. Voi olla, että vuosia myöhemmin tämä Kaisasta kertova biisi soi meiän merkonomiryhmän jutuissa... 

Levyn päättää biisi nimeltä Sateinen aamu. Mulle on joskus soitettu se ja kerrottu kuinka olen tullut siitä mieleen. 

Tähtiä 4/5.

Zen Café: Romuna

 

 

 

 

Zen Café - Romuna 

 

© 1997 Fazer Records

 

Spotify 

YouTube

 

Kaikki kappaleet säveltänyt Zen Café, sanoittanut Samuli Putro sekä sovittanut Martti Salminen ja Zen Café. 

 

Biisilista: 

 

1. Lauantai – 2.40
2. Miehet ja naiset – 3.05
3. Herra heroiini – 2.34
4. Sella – 2.19
5. Kiskot – 2.42
6. Satavuotias – 3.20
7. Kolmen viikon taivas – 3.03
8. Antaa vituttaa – 3.23
9. Kissa kuumalla katolla – 3.29
10. Herkkä jätkä – 3.47
11. Mustaa – 3.05
12. Tyttö on romuna – 2.56

Eka levy on aina eka levy! Muistan kuinka Sella soi Radiomafiassa vuonna -97. En tiennyt silloin, että vuosia myöhemmin tämä bändi tekisi biisin, jossa lauletaan, että "Sä et pääse musta, mä en pääse susta
Sä et pääse musta
Olet minussa kun vuosi vaihtuu
Olen sinussa kun viima taittuu
Keräät sirpaleista pienen rykmentin
Mä saan vuokses sydänkohtauksia
Olen sietämätön, sä käyt röökillä
Ja pysyt mussa niin kuin allergia
Aikuisiällä". Ja että tuon biisin julkaisusta menisi vielä kauan siihen hetkeen, että toteaisin tuon kohdan kertovan elämästämme. 

Vuonna -97 en vielä tuntenut sua. En tiennyt, että seuraavana vuonna kaikki muuttuisi. Tää bändi on kulkenut matkassa koko ajan, jo ennen sua ja tässä kaikessa, kaikissa vaiheissamme. 

Tällä levyllä Putro kuulostaa hirveän nuorelta. 

Soittamisen halu välittyy tästä. Sanoitukset enteilee tulevaa - muillakin levyillä mainitaan ihmisiä nimillä. Tällä ekalla levyllä on Eero. Myöhemmin on Harri, Kaisa ja Virpi.

Levyn julkaisun aikoihin en tiennyt, että vuosia myöhemmin ehtisin pariin kertaan käydä Zenkkareitten keikalla ennenkuin he lopettaisivat. Vuonna -97 olin 12 ja elin sen aikaista elämääni. 

Joskus tuntuu, että olisin elänyt useammankin ihmisen edestä. Mun elämään mahtuu niin paljon kaikkea. Erilaisia vaiheita ja kausia. 

Tää levy on oman aikansa tuote. Lauantai-biisissä sanotaan, että "satasen lainaan ja juon sen." Markka-aikaan varmaan ihan ok summa, mut nykyään satasella sais jo jonkinlaisen illan kustannettua. 

Omia suosikkeja levyltä on Lauantai, Sella, sekä Miehet ja naiset. 

Tähtiä 3/5. 

Käyn nyt kaikki Zenkkareitten levyt läpi. 

Huomenna seuraava osa!

Madonna: Ray of Light

 

 

 

 

Tämän levyn julkaisusta tuli keväällä 25 vuotta, joka voi joillekin olla ihmisikä tai ikuisuus. 

Tää on yks tärkeimpiä levyjä koskaan. Omanlaisensa ajan ääni ja kestää kuuntelua vielä vuonna 2023. 

Tuottaja on William Orbit ja sen kyllä kuulee. Tosin en ollut tästä henkilöstä kuullut ikinä ennen tätä levyä. 

 

Albumin genreiksi on määritelty Electronica,  trip hop, techno-pop &  new-age.

Kymmenen vuotta myöhemmin kuuntelin vain ja ainoastaan new-agea. Rakastin artistien luomia äänimaisemia. En oikein tunnista itseäni vuodesta 2008. 

Takas Madduun! 

 

Frozen soi kaikkialla keväällä -98. Uskoisin videon pyörineen MTV:n musiikkikanavalla, joka ei Paltamo-cityssä tietenkään pyörinyt, mutta läheisimmässä kaupungissa sitäkin sai kattella kyläilyreissuilla. Radiomafia järjesti Madonna päivän, mutta suuri osa siitä jäi kuulematta, koska piti opiskella. 

Ray of Lightista löytyy kyllä biisi useampaankin tilanteeseen elämää. Omia suosikkeja on Sky Fits Heaven, Little Star, The Power of Goodbye, To Have and Not to Hold, Nothing Really Matters & Ray of Light. 

Jos mulla olis lapsi niin Little Star sois nimijuhlissa. The Power of Goodbye on ollut lohdullinen biisi joskus. Erityisesti tämä 

 

"Your heart is not open, so I must goThe spell has been broken, I loved you soFreedom comes when you learn to let goCreation comes when you learn to say no
You were my lesson I had to learnI was your fortress you had to burnPain is a warning that something's wrongI pray to God that it won't be longDo ya wanna go higher?
There's nothing left to tryThere's no place left to hideThere's no greater powerThan the power of goodbye" 

 

Sky Fits Heavenia kuuntelin jatkuvasti silloin kun levy oli uusi. 

 

Nothing Really Matters on ollut voimabiisi. Siinähän sanotaan, että "Nothing really mattersLove is all we needEverything I give youAll comes back to me" 

 

Levyn avaa Drowned World/Substitute for Love ja parempaa avausraitaa ei voisi olla. Se johdattelee niin hyvin sisään levyn tunnelmointiin. 

 

Albumia on myyty yli 16 miljoonaa sikäli lähteeseeni on luottaminen. 

 

Tää on yksi niitä levyjä, joita kuunnellessa palaan elämäni parhaaseen aikaan! 

 

Tänään on neljännesvuosisata erään ihmissuhteen alkamisesta. Viime vuodet ollaan oltu kuin ei oltais oltu. Joitakin viikkoja sitten koko maailman kuvani muuttui. Kun ihmiseltä tulikin kommentti yhdessä Facebook ryhmässä. Tai siis vastaus mun kommenttiin. Ajattelin, että ollaan taas olemassa ja näin ollen teen niinkun joskus sanoin, eli en enää blogissa kirjoita meistä tään jälkeen. Hän ei tiedä, että hänen vastauksensa mun kommenttiin tuli päivä sen jälkeen kun oli hyvästellyt läheisen viimeiselle matkalle sairaalassa. Tai siis tapasimme viimeisen kerran tässä elämässä läheiseni kanssa. Facebookkia selatessani sitten tunnelma vaihtui surusta sanoinkuvaamattomaan iloon ja onneen hetkeksi. 

KIITOS!  

Vaikka et lue blogiani, et. 

Madonna esiintyy ensi viikolla Tukholmassa. En ole menossa, mutta taitaa riittää se vuoden 2012 keikkakokemus Helsingistä ja legendaariset Ratsupoliisit. Olihan se jännää mennä keikalle ja kuulla siinä sitä kavionkopsetta. 

Annan levylle 5 tähteä tietenkin. 

Madonna - Ray of Light 

℗ 1998 Warner Records Inc.

Spotify

 

Biisilista: 

1. Drowned World/Substitute for Love

2. Swim

3. Ray of Light

4. Candy Perfume Girl

5. Skin

6. Nothing Really Matters

7. Sky Fits Heaven

8. Shanti/Ashtangi

 

 

 

 

 

9. Frozen

10. The Power of Good-Bye

11. To Have and Not to Hold

12. Little Star

13. Mer Girl

There's 7 billion souls and you chose mine

 

 

 

 

 

"I say up when I mean down
I say square when I mean round
I say in when I mean out
I say black when I mean white
I say low when I feel high
But I still can't work out why
There's 7 billion souls and you chose mine
You get me like you can read my mind
'Cause 7 billion in the world don't get it
And you're the only one I let in
Out of 7 billion souls, yeah, you chose mine
Finish my sentence before I have a chance to speak
Hearing voices out loud
Share my senses, you know every part of me
It's like I'm talking without a sound
I say stop and you say start
Cause you say what's in my heart
Yeah, you know exactly what I mean
So I say black when you say white
I say low, you say how high
But I still can't work out why, no
There's 7 billion souls and you chose mine
You get me like you can read my mind
'Cause 7 billion in the world don't get it
And you're the only one I let in
Out of 7 billion souls, yeah, you chose mine
(Woah, ohhh)
There's 7 billion souls, and out of all of those
I'm the one you chose
(Woah, woah, woah, ohh)
There's 7 billion souls, and out of all of those
I'm the one you chose
There's 7 billion souls and you chose mine
You get me like you can read my mind
'Cause 7 billion in the world don't get it
You're the only one I let in
Out of 7 billion souls, yeah, you chose mine
'Cause 7 billion in the world don't get it"
 

 

Sanat tarjoaa Musixmatch

Erään ensitapaamisen vuosipäivä on tänään. Tuosta arkisesta iltapäivästä ja illasta on nyt neljännes vuosisata. Sen vaikutukset näkyy elämässäni edelleen. Se on parasta mitä mun elämässä on ollut koskaan. Se on elettyä elämää, jota kukaan ei voi ottaa meiltä pois. Toiset päivät muuttavat elämäämme enemmän kuin toiset. 

Tuo kohtaaminen ja se mitä siitä alkoi järisytti mun sen aikaista käsitystä maailmasta ja on asioita, joista ajattelen yhä niinkuin opin niistä yhteisenä aikanamme ajattelemaan. 

 

Elämässä joutuu joskus vastailemaan elämää suurempiin kysymyksiin, kuten vaikkapa siihen miks en oo kenenkään kaa. 

Se mitä minä vastaan riippuu kysyjästä, kysymyksen asettelusta, sen hetken fiiliksestä ja ajankohdasta. 

Yleensä sanon, että kun pettyy ni ei sit halua altistaa itteensä sellasille tunteille montaa kertaa. Toki juurisyyt on syvemmällä. 

 

Ja muutenkin ajattelen, että ihminen on vapaa yksilö, olipa se sit parisuhteessa tai ei. Minä en omista toista osapuolta, eikä se mua. Tämän kun olisin aikanaan tajunnut niin. Mut on paljon ihmisii, jotka stä ei tajua vieläkään ja siitähän vasta ongelmia tulloo. 

 

Tästä syystä meiän välillä ei ole enää edes minkäänlaista yhteyttä. Olen lakannut olemasta ja se koskee, ainakin jos törmää yhteisiin tuttuihin reaalimaailmassa, eikä vaan somessa. Semmosissa kohtaamisissa oon kuin en oliskaan. 

 

Mietin monia biisejä, josta otsikoida tää ja päädyin kuitenkin melko tuoreeseen biisiin. 

 

Claire Richards - 7 Billion . 

 

 

Jotenkin tää biisi vaan just tänään puhuttelee. Lyriikoissa kuvantunlaista elo oli parhaina aikoina meillä. 

Saas nähä minkälainen maailma on vuonna 2048 kun tulee kuluneeksi puoli vuosisataa. Voipi kyllä olla niinkin, että koko Tellus on tuhoutunut jo paljon ennen.

S.O.A.P. - Not Like Other Girls

 

 

 

 

Tämä on yksi kuunnelluimpia levyjäni koskaan! Tämän nostalgisempaa "nuottipohjaa" ei voi olla. 

 

Omat suosikki biisit on Romeo & Juliet, This Is How We Party, Stand By You, Dowutchalike ja Live Forever.

 

S Club 7 teki Stand By You-biisistä oman version, jonka voi kuulla tästä. 

Ite tykkään enempi alkuperäisestä.  

Singleinä julkaistu This Is How We Party, Ladidi Ladida, Stand By You, sekä Not Like Other Girls. 

S.O.A.Pin jäsenet malesialais-tanskalaiset siskokset Heidi & Saseline Sørensen. Albumin tuottajana Holger Lagerfeldt ja biisien kirjoittajana Remee eli Mikkel Johan Imer Sigvardt.

 

S.O.A.P. julkaisi kaksi levyä Not Like Other Girls vuonna 1998 ja Miracle vuonna 2000. 

Miracle on yksi huonoimmista kuulemistani levyistä koskaan. 

Näiden lisäksi on julkaistu joululaulu Let Love Be Love.  

Biisillä  on mukana myös Remee, Juice ja Christina. 

 

 

S.O.A.Pin hajottua molemmat on tehneet omaa musaa. Heidi on julkaissut muutamia singlejä nimellä Suriya ja osallistunut männä vuosina Tanskan euroviisukarsintoihin kappaleella Forever I B Young. Mielestäni tuo kappale muistuttaa jollakin tavalla Madonnan tuotantoa viimeisten 11 vuoden ajalta. 

Saseline on julkaissut soololevyn vuonna 2010 ja vaikka albumin nimi on Restart niin ei se mielestäni anna uutta alkua vaan on melkoisen mitäänsanomaton tuotos, jota ei muista kuulleensa edes näin parin kuuntelun jälkeen.

Hänen nimensä on nykyään Saszeline Emanuelle Dreyer.

This Is How We Party soi jatkuvallasyötöllä keväällä, kesällä ja syksyllä -1998. Rakastin sitä silloin ja edelleen! 

Annan levylle 2 tähteä. 

Levy myi Suomessa kultaa, joten muutkin kuin vain minä innostui siitä ja koki ettei oo niinku muut tytöt.

S.O.A.P. - Not Like Other Girls 

 

℗ 1998 Sony Music Entertainment (Denmark) A/S

Spotify

YouTubeMusic

YouTube 

 

Biisilista: 

1. S.O.A.P. Intro
2. Stand by You
 

 

 

 

3. This Is How We Party
4. Romeo & Juliet
5. Not Like Other Girls
6. Who Can I Talk To
7. Simon Says
 

 

 

 

8. Ladidi Ladida
9. Wishing
10. Deep in My Heart
11. Dowutchalike
12. Live Forever
13. Ladidi Ladida - Part II (TNT Meets Remee)

Elokuun viikonloppu

 

 

 

 

Epärakkauslaulu 

 

"Sen minkä tyttö kerran antaa vaan
Sulle antaa taisin
Joo, susta tuli osa mua
Vaikka kaikkee en ees muistaa haluu
Jäljel on kirjasto sun sanoja
Jotka vieläkin sattuu
Halusin tehä susta epärakkauslaulun
Mut eihän tästä sellasta tullu
Rakkaus ei vaan lopu siihen kun
Meit ei enää oo ja se on hulluu
Et kukaan ei tunne mua
Niinku sä oot tuntenu
Muut voi aina katsoo mua
Mut vaan sä näet mut
Nyt meil on uudet elämät
Enkä haluis muuttaa mitään
Oot läsnä vaan mun mikroilmeissä
Kun Don McLean maalaa tiedät kyllä mitä
Vaik aika teki meistä vieraita
Niin joskus kun sä ajat lapsias tarhaan
Luulet et näät liikennevalois mut
Ja hetken sä hymyilet hiljaa
Halusin tehä susta epärakkauslaulun
Mut eihän tästä sellasta tullu
Rakkaus ei vaan lopu siihen kun
Meit ei enää oo ja se on hulluu
Et kukaan ei tunne mua
Niinku sä oot tuntenu
Muut voi aina katsoo mua
Mut vaan sä näet mut
Ei niitä vuosia saa takas enkä haluukaan
Ja vaik paljon oonkin ehtinyt jo unohtaa
Niin jos mistään mitään tiedän
Mun sisäl elää vielä
Se tyttö jolla oli hyvä olla sun kaa"

 

 

Elokuinen viikonloppu vuonna 2003. Muutama päivä aiemmin palasin opiskelupaikkakunnalle ja tietenkin tulin heti viikonlopuks Tampereelle. 

Viime kerrasta oli jo muutama kuukausi. 

Kaveri läks kauppaan ja sinä aikana ehdittiin tehdä sitä mitä kaks ihmistä tekee ja uuestaan sit ku kaveri oli tuonut meille ruokaa ja saatiin olla kahden. 

Kävin suihkussa ja sieltä tullessa soi Eurooppa 3 - Älä Unohda Minua-biisi. Nykyään jos kuulen sen niin palaan tuohon hetkeen ja tunteeseen siitä kuinka varmasti tiesin, että missään muualla, ikinä, koskaan, milloinkaan en tahtois olla kuin just siinä seurassa, jossa silloin olin ja kuinka varma olin omasta riittämisestä ja naiseudesta. 

Juotiin pirusti kahvia sen viikonlopun aikana. En osannu sillon kieltäytyy kahvista ja maha ei oikeen ikinä sietäny sitä. Jossain kohtaa olin useemman vuoden juomatta kahvia, mut nykyään se on luxus tuote ja kodissani on kaikenlaista kyseiseen harrastukseen liittyvää vekotinta. 

Kyseinen viikonloppu meni luultavasti taas hyvin hiljaisena mun osalta. En osannu sillon enkä osaa viäkään olla ihmisten seurassa. Jos aina voisi vain kirjoittaa niin mähän olisin jo varmaan vaikka missä. 

Lauantaina jouduin olosuhteiden vuoksi olla yksin useita tunteja. Se oli siistiä. 

Mietin minkälaista se olis jos asuttas yhdessä ja venaisin häntä palaavaks kotiin. 

Illalla oltiin kahestaan ja radiossa kerrottiin Göstan kuolleen. 

Me ihmeteltiin sitä ja kuunneltiin se lähetys, johon ihmiset sai soittaa ja muistella. 

Sunnuntaina oli pakko lähtee takas opiskelupaikalle. Junamatkan jälkeen ostin aivan helvetin pahaa kookos suklaata. Sitä ei luultavasti enää saa mistään, tai ei ainakaan kyseisen valmistajan toimesta. 

 

Opiskelin ja välillä ramppasin tulevassa kotikaupungissani viettämässä viikonloppua. 

Toivoin saavani opinnot ajoissa valmiiksi, jottei tarvis jäädä enää seuraavaan syksyyn ja pääsis muuttaan Treelle.

 

Opinnot valmistui aikataulussa ja elämäni alkoi sen jälkeen tässä kaupungissa ja "täällä mä oon vieläkin sun". 

 

 

Mulla on mielessä miljoona kysymystä. Yks niistä on se, että miten ihminen voi vaan jatkaa elämäänsä niin, että mut on siivottu siitä täysin pois? Oon lakannut olemasta ja se tuskaisuus siitä ei lopu koskaan. 

Voi myös olla ihmisii, jotka ajattelee minun itseni tehneen heille samoin. Helpottaisi varmasti heitä jos tulisivat sen mulle itse kertomaan. Tokihan en kaipaa enkä tarvitse syyllistämistä siitä minkälainen joskus olin. 

Ei aika oo tehnyt minusta niinsanotusti parempaa ihmistä. Nykyään juon vähemmän, en käy baareissa, nukun pääasiallisesti öisin, joka tarkottaa, että tunnelmat on yleensä melko tasaisia. 

En kykene yhtään paremmin kuin ennenkään huomioimaan jos jonkun läheisen elämässä tulee vastaan joku vaikea tilanne. Olen vain opetellut miten sellaisissa tilanteissa käyttäydytään. Ainiin osaan nykyään puhua, ettei ihmisten tarvi saada useita viestejä joissa jauhan joka hetki etenevää oloa ja tunnelmaa jos ja kun on tapahtunut jotain konfliktisoivaa, jotka tapahtumat on yleensä joko minun tai jonkun toisen väärinymmärrystä. Enhän mä oikeasti voi sitä tietää kuinka helppona tai vaikeana tunnelmasta toiseen rymistelevä persoonani on milloin kenenkin toimesta koettu. 

Ainiin vihaan ihmisiä. Oon onnellisempi päivinä jolloin kukaan ei ota yhteyttä kuin niinä päivinä jolloin joku ottaa, koska yhteydenpito kuormittaa ja häiritsee mun mielenrauhaa. 

Ihmisiä häiritsee mun hiljaisuus livenä. Ennen minua häiritsi oma hiljaisuuteni ja se että se häiritsi muita. Nykyään en mieti minkälaisen kuvan hiljaisuus minusta antaa tai että häirihteekö se muita ihmisii. 

 

Jokaista kirjoittamaani merkkiä ei kannata niin KIRJAIMELLISESTI ottaa. Yhteistyökuvioihin ja asiallisiin blogin omaan mailiin tuleviin viesteihin vastaan asiallisesti tai asiaankuuluvasti. Privaatti sähköpostiosoitteeseeni tulevat viestit on eri juttu sinäänsä. 

 

Jos ajattelet, etten oo reilussa 20 vuodessa päässyt elämässäni eteenpäin. Ni jos sulle ei riitä, että elän ja hengitän ja herään jokaiseen päivääni, ni mitäpä sitte?

Kaikki kahdeksan minuuttia

 

 

Melanie C - Enemy 

 

℗ 2011 Red Girl Records Ltd.

 

Spotify 

 

 

"Caught in the chaos of life
Didn't know my own mind, did you?
Could you feel me drifting away?
If you did you didn't say, did you?
Locked in a world of your own
Beyond my control, somehow
Couldn't hear what I'm trying to say
You wouldn't listen anyway, not now
We never really took the time
Only want to make it right
I wish I didn't but I miss you
If the lines are drawn
And the flags unfurl would you fight for me?
Or would you be my enemy?
When the conflict calls
In this tug of war
Will you be my strength?
Or would you be my enemy?
If I lose my way
On this battle ground
Will you reach for me?
Or would you be my enemy?
Be my enemy
If the lines are drawn
And the flags unfurl would you fight for me?
Or would you be my enemy?
Be my enemy
I can breathe without you by my side
I believed everything we did was right
I can heal this is just another fight
Another fight
We never really took the time
Only want to make it right
I wish I didnt but I miss you
Everything I wanted to be
Got buried in history, like you
Be my enemy, be my enemy
If the lines are drawn
And the flags unfurl would you fight for me?
Or would you be my enemy?
Be my enemy
When the conflict calls
In this tug of war
Will you be my strength?
Or would you be my enemy?
Be my enemy
The scars run deep but I'm gaining ground
In this gift to me there's a strength I've found
Will you stand with me or will you be my enemy?
Be my enemy
The scars run deep but I'm gaining ground
In this gift to me there's a strength I've found
Will you stand with me or will you be my enemy?
I can breathe without you by my side
I believed everything we did was right
I can heal this is just another fight
Another fight
I only want to make it right
Only want to make it right
Only want to make it right
With you"
 

Sanat tarjoaa Musixmatch 

Kirjoja lukemalla voi päätyä vaikka mihin. Jos en olisi lukenut Mel C:n elämäkertaa niin en olisi koskaan kuullut tätä biisiä. Tässä on yli kahdeksan minuuttia musiikkia, joka kertoo Kaikesta Siitä ja Kysyy ne Kysymykset jotka haluaisin Kysyä ja miettii niitä asioita just niinkun ite oon niitä miettinyt. 

Tänään on ihmissuhteen päättymisen vuosipäivä. 

Oon kulkenut pitkän matkan siitä päättymishetkestä tähän päivään. Varmasti löytyy ihmisii, jotka sanoo, etten ole päässyt mihkään. Mut jos niin sanoo ni ei tiä mistä puhuu. 

Tässä hetkessä mun elämä on niin täyttä kuin se mun voimavaroilla vaan voi olla. Saan olla surullinen tänään ja kertoa sen koko maailmalle. Tai ainakin Kuplivalle maailmalle. Hehheh. 

Elän Hyvää Elämää, paitsi näinä Hetkinä Muutaman kerran vuodessa. 

Suojelen itteeni menetyksiltä. En voi olla parisuhteessa tai oikeen missään muussakaan systeemissä, koska en halua kokea kenenkään lähtöä. Enkä myöskään voi ottaa uutta kissakaveria tassuttelemaan ja kehräilemään, koska joskus edessä on se luopuminen. 

Tänään en voi olla miettimättä sitä miten erillaista elämä olisi jos...... 

Huomenna oon taas niinkun en olis koskaan tällasta päivää viettänytkään. Mut semmonen ihminen mä oon. 

 

 

 

***

 

Kupliva maailmani pysähtyy seuraaviksi viikoiksi. 

 

Elokuussa taas!

Céline Dion: Love Again (Soundtrack from the Motion Picture)

 

 

 

 

 

 

 

Voi änkeröinen! Ajattelin kun luin tulevasta elokuvasta, jossa Céline näyttelee ja muutamalla uudella biisillä täydennetty soundtrack julkaistaan. Olin ajatellut, että kirjoitan Dionista seuraavan kerran vasta syksyllä. 

Leffassa soi 11 soundtrackin biisiä, jotka täydentää kerrontaa. 

Hesari ei leffasta tykännyt, joten varmaankin kansa taas tietää enemmän mikä on hyvää. 

 

 

 

 

 

Uudet biisit ovat Love Again, I'll Be, Waiting on You, Love of My Life, sekä The Gift. 

Love Again on biisi, jota olen viime viikot kuunnellut. Se soi päässä erityisesti Love Again hokeman osalta. 

I'll Be julkaistiin viikko sitten ja sekin on taattua laatua. En myöskään muista aiemmin kuulleeni kappaletta, jossa mainittaisiin messenger. Biisissä sanotaan: "You are an angel
And I wanna be your messenger". 

Tästäkin on muodostunut itselleni tärkeä biisi. 

Waiting on You tuo mieleeni jostain syystä Dusty Springfieldin ja hänen aikansa tavan tuottaa musiikkia käyttämällä orkestereita ja Sppringfield tuo muutoin mieleen kevään 2003. Viikonloput, kun kuunneltiin Groove FM kanavaa ja sieltä tuli kaikenlaista ja myös tota Dustya. Istun, kuuntelen musaa ja sitä kuinka toinen ihminen kirjoittaa tietokoneella. Varmaankin viestejä joillekin naisille. Ei minulle, koska minähän olen jo paikalla ja minulta on saatu stä mitä on haluttu milloinkin ja silloinkin. Siinä oon ja tuskailen sitä, etten voi sillä hetkellä kirjoittaa. Se oli jännää aikaa olla olemassa. Sähköpostitse kyllä keskusteltiin joka päivä ja tultiin toimeen. Livenä en osannut olla. Olin vaan hiljaa ja tein mitä tein. Sängyssä ja sähköposteissa asiat toimi, kaikki toimi, mut livenä puhuminen ei mun osalta. Meijän viimenen kohtaaminen oli loppu vuodesta 2007 ja silloin mä puhuin ja olin ns. normaalisti. Ja missä mä ja me oltaiskaan jos oliskin nähty pian uuestaan? Ja alotettu puhtaalta pöydältä kaikki. Sehän olis sopinut muutenkin kaikkeen, koska seuraavana vuonna eli 2008 tuli kymmenen vuotta kaiken alkamisesta. Tosin mä en olis tässä tällaisena tänään kirjottamassa tätä jos asiat olis lähtenyt silloin 2007 menemään toisin. Miksei ne menny? Noh. Nautin omasta vapaudesta ja siitä, ettei patriarkaalinen yhteisö päätä minkälainen olen tai minkälainen minun tulisi olla. Ja sitäpaitsi olisin luultavasti kuollut aika pian, koska ei mun fysiikalla tehä kymmentä lasta ja toisekseen terveys, etenkin mielen olis mennyt. Joku voi miettii, että eikö se muka jo oo menny ajat sitten. Mitä kysyjille vastaisin? Näillä mennään!  

Love of My Life on tietysti oivallinen biisi heti tällasen jäläkeen, mutta se tuleekin soundtrackilla seuraavaksi. Se muistuttaa pianon pimpsutuksineen ja muutenkin valtavasti vuoden 2019 Courage levyn nimibiisii. Tää on tosi hieno kappale, jolla Dion pääsee oikeuksiinsa. 

Mietin sitä onkohan nuo vanhemmat biisit äänitetty uuestaan vai onko otettu vanhoilta äänityksiltä. Ainakin esim. Spotifyssä ja Youtubessa ne näkyy ikäänkuin uusina lisäyksinä. 

Vaikka ei kait se niin outoa ole. Aikoinaan kuunneltiin Fun Factoryn Their Greatest Hits-kokoelmaa cd-levyltä ja siitä kuulemma kuuli biiseistä ne, jotka oli otettu Nonstop! The Albumilta, koska biisien lopusta kuuli ehkä hieman seuraavaa. En ollut itse kiinnittänyt asiaan huomiota, koska en nyt vaan osaa kuunnella musaa silleen, koska en ymmärrä musan teosta mittään. 

The Gift on biisi, josta tulee vahvasti mieleen Jennifer Lopez. Tää on niin latinovaikutteinen biisi, että vois hyvin olla jollain aivan täysin eri albumilla. 

Annan kolme tähteä. Isolla rahalla tehtyä voimamusaa! 

Céline Dion: Love Again (Soundtrack from the Motion Picture) 

℗ Compilation (P) 2023 Sony Music Entertainment Canada Inc.

 

Spotify

Biisilista: 

1. Love Again (From the Motion Picture Soundtrack) 

2. I’ll Be 

3. Waiting On You 

4. Love of My Life 

5. The Gift 

6. It’s All Coming Back To Me Now 

7. Orpheus and Eurydice (Score From “Love Again”)(Keegan Dewitt 

8. All By Myself 

9. Where Does My Heart Beat Now 

10. Celine Wisdom (Score From “Love Again”)(Keegan Dewitt) 

11. A New Day Has Come 

12. Courage 

13. That’s the Way It is 

14. Love Takes Courage (Score From “Love Again”)(Keegan Dewitt)

We Belong Together: Marraskuu 2002/2012-nyt

 

 

 

 

 

"We belong together Like summer and sun We belong together, You're my number one I'll never leave you alone We belong togetherIt feels like I'm in heavenLike summer and sun.I'll never never knowWe belong togetherI wanna stay foreverYou're my number one. I'll never leave you alone
Don't you know You were treating me so bad It was more Than another affair we had In my mind I never loved someone like you before And I cannot ignore You made my life just more than a foolish game Since the day you came
It it true. Don't you want me anymore Tell me why. Can you feel the same as before When you're gone I feel so lonely waiting all night long Cause together we're strong I always wanna make you feel the same Since the day you came" 

Indra - We Belong Together (Live @ Dimanche Martin France 2, May 21, 1995)

Tuo on biisi joka soi usein sinä viikonloppuna kun olin ekaa kertaa Tampereella tasan 20 vuotta sitten. Tarkemmin sanottuna se ei päivämäärällisesti mene ihan yksyhteen, mut marraskuun eka viikonloppu kuitenkin oli sillon. 

Kerron siitä viikonlopusta kohta. On kuitenkin huomioitavaa, että kymmenen vuotta myöhemmin eli marraskuun eka viikonloppu vuonna 2012 oli myös elämääni muuttanut tapahtuma. Entäs nyt sitten? Katotaan mitä tulee tapahtuun... 

Miten se voikin olla niin, että tärkeimmät ihmissuhteet liittyy samaan viikonloppuun eri vuosikymmenille... 

Kumpaa on ikävä enemmän? Tiiänkö itsekään. 

Molemmilla näistä on oma elämänsä. Omaa oloani helpottaa kun ajattelen sen niin, ettei kumpikaan oo onnellinen ja ettei se ole oikeeta rakkautta missä he nyt on. 

Kyseisten ihmisten onnettomuuden siis onnettoman olon tai siis olot huomaa siitä, että jos he olis onnellisia niin silloin myös mä oisin osa elämää näkyvästi. Sillä vain silloin kun olet aidosti ja oikeasti tasapainossa nykyisyyden ja menneisyyden kanssa niin vain sillä tavoin olet onnellinen. 

Se on välillä jumala joka kieltää kanssani tekemisissä olemisen tai siis se mitä eräs ikivanha satukirja opettaa avioliitosta. Välillä kanssani tekemisissä olon kieltää esim. kykenemättömyys kohdata mua KokoNaisena. Minut haluttas kohdata vaan tietyiltä osin; eli tietyssä humalatilassa, kun oon parhaimmillani ja kanssani on hauskaa. Mua ei kyetä kohtaamaan ongelmineni ja tunteineni, saati, että omat tunteet mua kohtaan kyettäs kohtaamaan. 

Viimeinen sivulause oli molemmille tai molemmista ja muutoin kuvaukseni niinkun joko/tai jompaankumpaan. 

Ainiin nythän toi teksti näytti osittain siltä, että ikäänkuin nää lukis tätä blogia, vaan eihän ne niin tee! 

Olen lakannut olemasta heille, vaan he ei mulle. 

Sitte päivän tekstiin.... Jotkut varmaan lukee tätä niinkun Piru Raamattuu. Kukaan ei oo vieläkään kertonu, että lukeeko se Piru kyseistä kirjaa tai että onko se Pirun Kirjallisuutta muutenkaan. 

Alussa oli.... 

Marraskuu 2002

Perjantai. Juna toi meitsin nykyiseen kotikaupunkiini ekaa kertaa. Kaverin suosiolla avustuksella junailin tänne ja käveltiin sitte sinne mihkä olin menossa. Kaverini läks sieltä sitten omille teille ja jäätiin kahden. 

Oli niin jännää olla kahestaan niin ettei kukaan eikä mikään häiritse. 

Kuunneltiin musaa ja juotiin kahvia ja yritettiin jutella. 

Minä en tiennyt miten olla. Olin siihen asti ollu paljon lähinnä aikuisten seurassa. En tienny miten kylässä ollaan. Jos ollaan rehellisiä niin en vielä tänäkään päivänä osaa olla ihmisten seurassa. 

En kykene jutteleen, koska en tiiä miten jutellaan. 

Jännitän jokaista sosiaalistatilannetta. Haluaisin että maailma ois semmonen paikka, että kaiken voisi kirjoittaa ja ettei ääntä tarvis käyttää. 

Voi myös olla että ne jotka oikeasti nykyhetkessä näkee mua livenä, että he eivät tunnista mua tästä puhumattomuus asiasta. 

Vaan se kyvyttömyys sosiaalisiin tilanteisiin on asia, jota en voi ohittaa jos kerron vaikkapa vuosista 2002-2009. 

Täytyy itekin oikein ihmetellä kuinka kykenen osallistumaan etänä lukupiireihin ja vaikka mihin ja kykenen siellä jutteleen nykyhetkessä siis. 

Olen myös muutakin kuin vain sosiaalisten tilanteiden vaikeuteni. 

Takas vuoteen -02. 

Siinä oltiin. 

Perjantai vaihtui lauantaiksi ja kun makasin siinä hänen vieressään aamuyön tunteina niin tajusin, että koko maailmani on tässä, koko elämäni, kaikki mitä olin koskaan halunnut ja tarvinnut ja kaikki mitä tulisin koskaan haluamaan ja tarvitsemaan. Tiesin, että tässä haluan olla ja ettei mikään eikä kukaan koskaan, ikinä milloinkaan tulisi olemaan minulle tärkeämpää. 

Olen tänä syksynä siis nyt 2022 kattellu sarjaa The Harlins. 

Siinä itketään, nauretaan ja ikävöidään paljon. 

Tiiän miltä tuntuu kun on ikävä vaikka toinen olisi läsnä. 

Vaan tästä en voi puhua läheisilleni. 

Tämä biisi kuvaa hyvin tuota äsken mainitsemaani aamuyön hetkeä, vaikka on siis julkaistu vuosia myöhemmin.

Tammikuussa 2013 tämä sama biisi tuli jossakin vastaan ja mietin sen kuvaavan erästä hetkeä vuodelta 2012 ja kun laitoin tän biisin linkin eräälle, niin sain niin hirveän vastauksen, etten tiiä oonko toipunut siitä vieläkään. 

 

 

 

"Makaan vierelläsi
Mun pieni sydän sykkii peiton alla
Tässä lähelläsi
On paikka, jossa mun kuuluu olla
Ota minut syliisi,
Enkä enää pelkää
Kiedo siivet ympärilleni,
Enkä enää pelkää
Pehmeä äänesi
Tänä yönä minut nukuttaa
Saanko ikuisesti
Tähän jäädä, sua rakastaa?
Ota minut syliisi,
Enkä enää pelkää
Kiedo siivet ympärilleni,
Enkä enää pelkää
Ota minut syliisi,
Enkä enää pelkää
Kiedo siivet ympärilleni,
Enkä enää pelkää
Kaikki, mitä mä etsin
Kaikki sinusta löysin
Kaikki, mitä mä etsin
Kaikki sinusta löysin
(Ota minut syliisi
Kiedo siivet ympärilleni
Enkä enää)
Saanko ikuisesti
Tähän jäädä, sua rakastaa?
En enää pelkää
En enää pelkää"

Sanat tarjoaa Musixmatch

Biisin saa soimaan tästä. 

 

Loppu vuodesta 2012 koin tuollaisen hetken jälleen. 

Marraskuussa 2012 juurikin kyseisen kuukauden ensimmäisenä perjantaina istuin baarissa. 

Olin ennen baariin kävelyäni nauttinut kotona uutta joulukaudeksi myyntiin tullutta viiniä, joka oli ilmeisen hyvää. Olin myös kuullut järkyttäviä asioita ystäväpiiristäni ja tuntui, että tarvitsin oman hetken ja etten voi olla kotona. 

Juoma maistui ja juttua riitti. Mulle myi uusi ihminen, jonka olin kohdannut edellisenä sunnuntaina ekaa kertaa. 

Puhetta riitti kaikesta maan ja taivaan välillä. Kissat. Kotiin kävellessä mietin niitä kissoja ja että kuinka kiva olis jos voisin ne kohdata. 

Tunne joka oli alkanut jo silloin edellis viikolla kasvoi. Menin kotiin ja viestitin, nykyään entisille frendeilleni, että juteltiin ja tuntuu tältä ja oli niin mahtavaa ja.... 

Se lauantai se vasta kummallinen olikin. Ylösnousin.... Siis luin Remeksen Ylösnousemusta ja ihmettelin, että voiko tuntuu tältä. 

Tykkäsin pitkästä aikaa Remeksen uudesta kirjasta siis tästä Ylösnousemuksesta. Voi myös olla, että olisin tykännyt vaikka olisin puhelinluetteloa lukenut... 

Marraskuussa 2012 taisi juomaa virrata aika lailla. Vuoteen 2022 on niin suuri kontrasti. En käy baareissa. Keikoilla käyn, mutta se että lähtisin iltaa istuun ja ihan vaan juomisen ilosta juomaan niin se tuntuu kaukaiselta. 

Ok. Kyllä Minä Lähden jos Sä Pyydät....... 

Viikot vierivät ja kaikenlaista tapahtui. Oli eräs talvinen joulukuinen ilta ja tapahtu se mitä ihmisten välillä tapahtuu. 

Luulin että siitä alkais jotain uutta. Vaan ei, kun kohtasin taas sen saman. Ollaan kuin mua ei olisi ja kuin mitään meiän välillä ei olisi ollut. Läheisille kun sitä ei voi näyttää, että on Annukan kanssa, koska mitä ne kaveritkaan sitte sanoisi? 

Keväällä 2013 en osannut sanoa sanaakaan kun minulta kysyttiin, että haluunko olla. 

Vai miten itse vastaisit kun kysyttäs, että kun oon tässä miettiny mitä kaveritkin ajattelee jos oon sun kans, vaan olisitko kuitenkin? 

Nykyään siis vuonna 2022 Annukka ajattelee, että jos ihminen miettii ensin sitä mitä kaverit ajattelee, eikä siks uskalla olla Annukan kanssa yhdessä. Niin sellanen ajatusmaailmahan kertoo ihmisestä kaikenlaista. Se ei tarkota sitä, että Annukka olisi vääränlainen tai huono ihminen. 

Vaan keväällä 2013 A ei ollut henkisesti kasvanut tähän saakka ja silloin tuntu siltä, että mä olen vääränlainen, että jos mä oisin toisenlainen tai joku muu niin sit mä kelpaisin. 

Viäkö joku ihmettellee miksi en ole parisuhdeihminen? 

Olen tehnyt huonoista kokemuksistani voimavaran. Alussahan kirjoitin, ettei nää ihmiset ole nykyisissä elämäntilanteissaan onnellisia ja tasapainoisia. 

He ovat itse valinneet, että minä en kuulu heidän elämäänsä. Olen omaan taiteeseeni siirtänyt sen miltä se tuntuu ja tässä tälläkin hetkellä teen taidetta meistä. 

Avaan koko maailmalle kaiken sen miten mua kohdeltiin. 

Laulussa sanotaan, että: 

"Jos sua ei oo niin mä teen susta maalauksen ja kirjoitan kaiken sen mitä ikinä saanut en. Pidän näyttelyn kaikille ja sen nimi on Rakas Sua Ei Oo."

Törmäsin tuohon biisiin vahingossa ja siitä on tullut mun viime kuukausien voimabiisi ja se antoi näkökulmaa sille millä tavalla mun tulee tää vuosipäiväpostaus tehä. 

 

Biisin voi kuulla täällä. 

Mua on rakastettu paljon ja rakastetaan tänäänkin. Tiiän sen ja samalla kannan tuskaa kaikesta siitä mitä oli, olis voinut olla ja mitä ei ole. 

Kummankaan kanssa en tule milloinkaan olemaan tekemisissä saati väleissä. 

Jatkan taiteen tekemistä. 

Luin joku aika sitten Redraman elämäkerran. Löysin itseni siitä. Erityisesti eräästä keskustelusta, jota käydään sohvalla istuen ja jota Redi käy ittensä kanssa. 

Siinä puhutaan just siitä kuinka se menee niin täysin siihen ihmiseen jos on löytäny jonkun uuden kumppanin ja siks mikään ei voi toimii kauaa, koska kaikki muu häviää ympäriltä. On vaan se uusi ihminen ja kaikki ne tunteet. 

Mähän oon samanlainen! 

Nykyään en halua tutustua uusiin ihmisiin. Suojelen itteeni sillä. 

Siks mä voinkin hukkua ja hukuttautua siihen kaikkeen mitä oli ennen.

 

"En ole katkera, mutta kuitenkin."

22.10.1998.

 

 

 

 

 

"Annoin sulle rakkauden
Jonka otit pettäen
Viime tippaan viini juodaan
Rööki ainut palaa tuhkaan
Kyynel ensimmäinen kaiken sammuttaa
Epäilykseen kaikki loppuu
Vaikka aloin sinuun tottuu
Tää on sairaanfuckingkipeenraastavaa" 

Biisi josta lyriikka on lähtee soimaan tästä.

 

Vuoden kuluttua Meistä on jo neljännesvuosisata. Vaan koska en tiedä miten maailma makaa lokakuussa -23 niin kirjoitan nyt myös.

 

Kesällä oli luokkakokous. Kerroin elämästäni sen minkä katsoin tarpeelliseksi. Kerroin etten ole päivätöissä ja että diagnooseja löytyy enempikin. Jätin kertomatta, että peruskouluaikoien viimeisten vuosien aikana tapahtuneet asiat ovat tuoneet mut siihen missä elän yhä. Kokous oli siis yläaste luokkalaisten kesken. Minun sosiaalinen elämäni ja Rakkaani oli jo silloin aivan muualla kuin Paltamo Cityssä. 

Kokoukseen osallistuminen herätti paljon tunteita ja kaipauksen kaikkeen siihen mitä oli. Jätin juomat juomatta, ettei kenenkään tartte nähdä tuskaa. Kotonani siis Tampereen kodissani voin olla niin kipeä ja tuskainen kuin ikinä tuntuu, mutta kotikotona en. Se johtuu siitä, että ihmiset vaan höösäis liikaa ja kun ei mua voi auttaa. 

 

Lisäksi halusin nauttia kokouksesta ja reissusta ja myös siksi jätin juomat juomatta ja koska jottei sähköpostia lähtisi erääseen osoitteeseen. 

Lokakuussa 1998 olin onnellinen. Mitään vastaavaa en ollut tuntenut ennen ja seuraavan kerran koin vastaavaa vasta vuonna 2012. 

 

Tässä hetkessä siis nyt vuonna 2022 kaikki on niin hyvin kuin vain voi olla. 

 

Vuosipäivän kohdalle osuessa vaan tuska aina suurenee. 

 

Pidän vaan niin käsittämättömänä asiana sitä, että olen lakannut olemasta. Pystyn ajattelemaan asiasta vaan niin, että normaali ihminen ei toimisi noin. Normaali ihminen kykenisi olemaan menneisyytensä ja menneisyyteensä kuuluvien ihmisten kanssa tekemisissä. 

 

Uskonto sairastuttaa ihmisiä. Joukkonarsismi on Pohjois-Suomessa voimissaan. 

 

Uskon, että syksyllä -98 molemmat uskoimme Meihin. 

 

Vaan mikä meni vikaan!?

Monogaamiset suhteet ei ole olleet koskaan mun juttu. Mä niin toivon, että olisin silloin tiennyt polyamoriasta sen minkä nyt tiiän. 

Minä en ollut se osapuoli, joka jätti. Oon myös miettinyt ettei se ollut sen arvoista ja ymmärtänyt, että se jonka vuoksi mut jätettiin oli mukana kuviossa vaan jotta minusta päästiin eroon, koska heidän suhteensa tai mikä olikaan kestikin kait vain viikon. 

 

Eromme tapahtui kesällä 1999. 

Syksyllä 2000 oltiin taas enempi tekemisissä. Soiteltiin ja kirjoteltiin ja oli myös mahollista nähä ja sekstailla. 

 

Pari vuotta myöhemmin aloinkin sitten viettää aikaani nykyisessä kotikaupungissani ja loppu on historiaa. 

 

Olen kuullut paljon arvostelua meistä kahdesta, etenkin toisesta osapuolesta, hänen sopimisesta minuun tai minulle, ja kaikkee. 

Ihmettelen kahta asiaa: 

1. Jos hän on niin ikävä ihminen niin miks samaan aikaan kun häntä mulle on arvosteltu on kuitenkin itekin nää arvostelijat ollut hänelle kavereita?

2. Mikä tarve on ollut puuttua mun elämään ja kertoa kuka sopii mulle ja kuka ei? 

 

Nimittäin, teen niinkun sydän sanoo. Vähät muiden mielipiteistä. 

 

Minulla on oikeus prosessoida tätä ihmissuhdettani täällä. 

 

Päätalo ei päätynyt käräjille vaikka kirjoitti seksistä kirjoihinsa ja myös tunnistettavasti ihmisistä. Niin en minäkään päädy. 

 

Tiedän myös muutamia muitakin asioita: 

 

1. Olen Kaunis.

2. Olen kielellisesti lahjakas.

3. Ärsytän Ärsyttääkseni! 

 

Katotaan miten kaunista tekstiä saan ens vuonna tästä aiheesta aikaan. 

 

Useat ihmiset avautuu mulle parisuhde ongelmistaan. Oon huono antaa neuvoja kun itellä on niin vähän kokemusta. Silti mulle avaudutaan. 

 

Jotenkin piti tää vuosipäivä saaha järkevästi paketoituu. 

 

 

Menolippu Mombasaan - 20 vuotta aiemmin

 

 

 

 

Pakko sanoa etten ole vieläkään nähnyt tätä leffaa. En tiedä löytyisikö tämä suoratoistopalveluistakaan. Kirjastosta varmaan saisi dvdn lainaksi, mutta tuntuu etten voi lainata.... 

Suoratoistopalveluissa ärsyttää ettei niistä löydy parhaita kotimaisia sarjoja kuten Blondi tuli taloon, Ihmeidentekijät ja Parhaat vuodet. Dvd-hylly pelastaa onneksi. 

 

Palataan ajassa kuitenkin 20 vuotta taaksepäin aikaan, jolloin suoratoistopalveluista ei ollut tietoakaan. 

 

Syksyinen sunnuntai. Oltiin sovittu kaverien kanssa leffaan menosta. Esityksenä juurikin Menolippu Mombasaan. Kaverit lähti Mombasaan, siis sinne leffaan vaan minä en. Jäin nukkumaan ja ihmettelemään oloa ja eloa. 

 

Edellisenä iltana oltiin tavattu ekaa kertaa kunnolla yhden ihmisen kanssa pitkään aikaan. Askarreltiin uuden tietokoneeni kanssa, kuunneltiin Finnish Dance Charttia ja nautittiin juomaa. Paikalla oli muitakin kuin me kaksi, mutta valitettavasti he taisi jäädä melkoisen vähälle huomiolle. 

Jossain vaiheessa oltiin hetki kahdestaan. Muistan vieläkin mikä biisi tuossa hetkessä soi. 

Sen pääsee kuunteleen tästä. 

Löysin tuollaisen liveversion. En löytänyt virallista artistikanavaa. 

Toi biisi kuvastaa kyllä oikein hyvin sen aikaista soundimaailmaa. 

Päädyttiin isommalla porukalla baariin, sieltä jatkoille, joilla muunmuassa juotiin maailman parasta kahvia ja ympärillä oli NIIN PALJON RAKKAUTTA, RAKKAITA JA RAKASTAVIA IHMISIÄ! 

Me mentiin sitten kahestaan "keskusteleen". 

Siinä aamuyössä tapahtu se mitä kahen ihmisen välillä tapahtuu. Juteltiin meistä, menneistä ja siitä hetkestä ja että ollaan jälleen yhdessä. Soitettiin myös yhdelle kaukana asuvalle ystävälle ja kerrottiin tämä ilouutinen, että ollaan yhdessä. Herätettiin tää frendi ja se tykkäs uutisesta vaan ei siitä ajasta kun soitettiin. 

En polta tupakkia, mutta sen yön aikana tein sitäkin. Auttaessani siis opastaessani kumppania pihalle röökille löin silmäkulmani auki jätettyyn oveen. Se muistutteli olemassaolostaan vielä monta päivää. Humala, syksyinen aamuyön sää ja paras seura koskaan..... 

Seurani läks aamulla ja sovittiin, että nähdään illalla. 

Me nähtiin kyllä yhden kaverin luona. Juotiin kahvia ja olin tosiaan siinä käsityksessä, että ollaan yhdessä. 

Vaan: Muhun suhtauduttiin kuin sitä edeltävää iltaa ja yötä ei olis koskaan ollutkaan. Ei ollut mahdollisuutta olla kahdestaan niin en kysynyt mikä mättää. Itse koin, että mulle oltas oltu vihaisia siitä, että olen olemassa ja siitä mitä tapahtui. Mietin mitä mahdoin tehdä väärin. Ajattelin etten osannut seksiä oikealla tavalla ja että olen viallinen. Ajattelin myös, että minua hävetään muiden edessä, eikä uskalleta siks näyttää sitä minkälaisia tunteita mua kohtaan on. Tulin hirveän surulliseksi. Olin epätietoinen ja pettynyt ja koin tulleeni hylätyksi. 

Vielä silloin en tiennyt että tällaisella kaavalla tapahtuisi myös mun seuraava tärkeä ihmissuhteeni kymmenen vuotta myöhemmin ja että vuosia odottaisin ja toivoisin ja että kun toiveeni toteutuisi niin mieleni hajoaisi, koska jäisin jälleen yksin, hylättynä ja petettynä yms. 

Takas kuitenkin tuohon aikaan, jolloin tämä tapahtui ekaa kertaa. 

Arki alkoi, mun opiskelut jatkui ja olimme taas eri paikkakunnilla. 

Sähköpostit kulki kokoajan ja sovittiin yhteisestä viikonlopusta, jonka viettäisin hänen luonaan. 

Marraskuu 2002 saapui aikanaan ja mun eka vierailu Tampereelle. 

Olihan se jännää. Kerrankin oli mahollista olla kahdestaan ilman häiriötekijöitä. 

Viikonlopun aikana koin ne tunteet, josta jo aiemmin kirjoitin.

Elämä jatkui siten, että ramppasin opiskelupaikkakunnnan ja Tampereen väliä. Reilut puolivuotta myöhemmin päätin, että loppu elämäni tulee olemaan Tampereella. Opiskelua oli jäljellä vuosi ja tiesin etten voisi jäädä opiskelupaikkakunnalle ja Kainuuseen jääminen ei ollut vaihtoehto. 

Tuon syksyisen viikonlopun ansiota on, että olen täällä ja tässä ja niiden ihmisten ympäröimä kuin oon nyt. Tuosta viikonlopusta ja rakastavasta ilmapiiristä on elämässäni jäljellä vain yksi ihminen. Uskoin tuolloin, että kaikki nää tyypit olis läsnä koko loppu elämäni. 

Syitä siihen ettei he ole on monia. 

Yksi syy on kykenemättömyys kohdata omia tunteita, jotka liittyy minuun. Se kykenemättömyys kertoo ihmisestä, ei minusta. 

Lisäksi ihmissuhteet eivät kestä mun ajoittaista sairastelua ja sitä millä tavalla "oksennan" itsestäni ulos tunteeni. Siis kirjoitan asiani vaikkapa tekstareissa tai Whatsapp viesteissä rumasti.
Tämmönen käyttäytyminen liittyy siihen, että koen useiden ihmisten omilla kommenteillaan mitätöineen minua vuosien aikana, joten koen oikeudekseni kertoa suoraan mitä ajattelen. 

Jos nämä ihmiset olis henkisellä tasolla kasvaneet niin he osaisivat antaa olla mun sanomisten. He olisivat oppineet, etten tarkoita ja etten enää muutaman päivän kuluttua muista sanomisiani. 

Olen viimeksi kokenut hylkäämisen tunteita tänä kesänä. Luin Facebookista joka auliisti meille aina kaiken kertoo, että pari ihmistä, jotka aikanaan tutustutin toisiinsa viettivät aikaa keskenään. Reakoin näihin pariin päivitykseen näillä Facebookin reaktioilla. Eli en siis kirjoittanut edes sanaakaan. Sain sitte pääsyn yhden ihmisen estolistaan. 

Tuo kertoo vaan kykenemättömyydestä asettua asemaani. 

Se on aivan toinen tarina se kuinka ihmiset on mun kautta tutustuneet ja kuinka mua ei olla haluttu mukaan. 

Joku voi ajatella, että olen katkera kaikesta tästä. Vaan empäs ole! 

Miksi olisin? Nähkääs minun ei enää tarvitse kuulla syyllistämistä siitä minkälainen olen vaan saan olla oma itseni. Ja lisäksi mun ei enää tarvii miettii mitä tein väärin ja oonko vääränlainen. Kukaan ei häpeä näyttää julkisesti sitä, että olen osa elämää! 

Jos luulet, etten ole onnellinen. Niin eka pitäs päättää mitä onnellisuudella tarkoitetaan. 

Jos mietit, että voi änkeröinen, kun pitää julkisesti kaikki kertoa. Niin; Mulla on oikeus olla olemassa ja kertoa miltä tuntuu.

Tämä teksti sai alkunsa kesällä kun kuulin tämän biisin ekaa kertaa. 

Mulle tuli mieleen entisten läheisteni keskeneräisyys erityisesti tästä lauseesta; "Sä et kasva ihmiseks et vuosiin ainakaan". 

Muutenkin tuo biisi liihottelee samoissa sfääreissä kanssani ja sen voi kuulla halutessaan tästä.

Toivon sulle enemmän ku mulle

Yona - Sielu selittää 

 

 

"Vaitonainen on puiston avara,
takana pitkä päivä uuvuttava.
Hetkeen en ehtinyt ees ajatella sua,
se hetki meni jo, taivas tummuu taas.
Sadepisaroissa, sadoissa lätäköissä,
pyörii tänään elokuva meistä.
Istun katsomoon, annan taivaan revetä,
ensi-ilta, näytös alkaa, pakko katsella.
Miten hyvä casting miten upee crewi,
ei kai jaksettu vaa opetella lainei-
”Mä ravistan sua" vai miten se meni?
Haluttii vaa iholle nopee.
Yhtä nopeesti rikottiin kaikki,
kai toisistamme liian juovuksiin
ja filmi pimeni vaan.
Ihan tyhjää ja pimeetä vaan.
Mun sielu yrittää selittää sulle
vaik et voi lukee sitä huulilt
se pyytä ettet kantais kaunaa
en voi ku toivoo et sen kuulet
Sielu yrittää selittää sulle
vaikka oonki mykkä niinku muuri
mun sisäl myrskyää pauhaa
Mut toivon sulle ainoastaan rauhaa
Jos voisin editoida pois kaiken pahan,
en muuttais mitään haluun ilon ja ikävän.
Näin sut niinku ootki jumalolentona,
sun takii uudelleensynnyin ja nyt kuolen.
Kaatamalla muistot huuhtoo mieltä,
en vaa haluu päästää irti ihan vielä.
Kohta on uusi vuosi, uusi kuosi,
toivon sulle enemmän ku mulle."

Kaipaus on sisäänrakennettu minuun. Se on aina ollut, on ja tulee aina olee. En pääse siitä mihkään ja tiän ettei mun tarvii eikä ees kannata yrittää. Suru tuli osaksi minua jo kauan sitten. Erään tapahtuman jälkeen. 

Tää alku vuosi on mennyt surua tuntiessa. Tiiän miten pääsen siitä pois ja ettei se ole koko maailma. 

Uuden vuoden päivänä kaipauksesta tuli taas niin hallitseva tekijä ja näin ollen laitoin viestin matkaan. 

Kerroin siinä kuinka toivon viestin vastaanottajien saavan Koronan ja menehtyvän siihen. Kerroin kans kuinka ihanaa on saada toteuttaa itseään ja polyamorian olevan parasta mitä on. 

Sanoin myös etten ehkä todellisuudessa toivo Koronaa ja etten välttämättä ole monisuhteinen. Ja että tään viestin voi ehkä ohittaa, unohtaa ja antaa anteeksi jos muistaa minkälaista mun kanssa joskus oli ja tajuaa, että tää kirjoitus on parempi tapa purkaa sen hetkinen olo kuin joku muu teko. 

Mielenkiintoisen tästä tekee se, etten tuossa hetkessä edes ollut fyysisesti yksin. Kuumeessa kuitenkin olin, joten vuosi oli muutenkin vaihtunut rauhassa.... 

Odotan haastemiestä ja kutsua käräjille. Kumpaakaan en luultavasti saa, vaikka olen häirinnyt ihmisten rauhaa. 

Jos on huono hetki niin ajattelen näiden kolmen ihmisen vihaavan mua. 

Jos taas on hyvä päivä niin uskon. Uskon siihen, ettei rakkaus ole loppunut sitä vaan ei voida toteen näyttää. 

Olen välillä niin syvissä vesissä, että mua on vaikeaa tavoittaa sieltä. Koetan olla pinnalla silloin kun kohtaan ihmisiä livenä ja hoidan asioita. 

Mulla on ikäkriisi eikä se valmiimmaks tule. 

Haluisin, et moni asia ois toisin. 

Haluisin joka päivä tuntee sen, että mua rakastetaan. 

Muistan viäki miltä tuntui tietää se. Ramppasin terapiassa ja elämä oli yhtä kaoosta kun oli niin vaikeita asioita käsiteltävänä. Samalla opiskelin ja jännitin valmistunko aikataulussa ja jaksanko tehä kaiken sen mitä se vaatii. 

Valmistuin ajallaan ja eniten motivoi se, että tiesin etten tulis seuraavana syksynä pärjää ilman sen hetkisiä läheisiä ja lisäksi halusin aloittaa elämän nykyisessä kotikaupungissani. 

Tein montaa juttua samaan aikaan enkä antanut kuulemieni ikävien juorujen itseäni kohtaan haitata, koska tiesin ketkä välittää ja ketkä ei. 

Muutama teksti henkilökohtaisesta fb profiilistani viime ajoilta. 

 

"Ens viikolla on ystävänpäivä. Ystävyys mitä se on? Omassa elämässäni on joukko ihmisiä erilaisista kuvioista. En halua olla läheinen kenenkään kanssa. Oon kuullu niin paljon negatiivisia asioita siitä minkälainen olen, että nykyään vältän kaikkea mikä vois aiheuttaa konflikteja. Minua pelätään tai siis sitä millä tavalla sanon asioita kirjoitettaessa viestejä. Sanon suoraan kaiken mitä ajattelen ilman mitään suodatuksia tai ajatuksia siitä miltä se toisesta tuntuu. Näin sitä saa läheisemmätkin suhteet loppumaan ja ex ystäviä riittää. Miksi välittäisin kun ei nekään välitä? Jos tutustut meitsiin saat rehellisiä mielipiteitä omasta elämästäsi ja tekemistäsi valinnoista. Kuka niitä haluaa kuulla? Ei kukaan. Joillakin voi olla sellanenkin kokemus, että mutaman viinilasillisen jälkeen oon oikein hauskaa ja rentoa seuraa. Tai sitte en ole ja illassa onkin kaikki tunnelmallisen draaman ainekset. Vieraiden seurassa en rentoudu ja siitä voi saaha kuvan, että olen tosi hiljanen. Mut sehän johtuu siitä, että vieraassa seurassa ahdistaa. Saan tuntea myös niin, eikä tarvitse muuttua toisenlaiseksi. Parisuhdepettymykseni vaikuttaa kaikkeen ja on vaadittu paljon, että pystyn elämään tämän päivän ja seuraavan. Onneksi reseptillä saa aivokemiaa tasaavia yhdisteitä niin tunteet on siedettäviä. Jos siis mietit miksi en pidä yhteyttä Sinuun, enkä kirjoittele vaikka lupaan niin tässä vastaukset useimpiin kysymyksiin. Tää pitää osata lukea oikealla tavalla. P.S. Synttärit lähenee ja jos oot viime vuosina saanut kutsun niin saat sen tänäkin vuonna, riippumatta tästä tekstistä.
8. helmikuuta kello 21.34" 

Sellainen ihminen olen. Jos kanssani kirjoittelee viestejä on väärinymmärrysten mahdollisuus suuri ja konflikti helposti valmis. 

Jos puhutaan samat asiat niin en sano asioita niinkun ne kirjoitan. Voi käydä myös niin, etten puhuessa sano laisinkaan todellisia ajatuksiani vaan kerron ne viesteissä myöhemmin. 

Niin koetappa siinä sitten saada kuva siitä minkälainen minä olen vaiko enkö ole. 

"Kohta on kesä ja Suviseurat. En minä sitä uskontoa kaipaa. Rakkaita MatkaYstäviä vain.
13. helmikuuta kello 11.01"

Tähän tekstiin ei kukaan reakoinut mitenkään. Moni ei tiiä sitä, että läheisimmät ihmiseni, joiden kanssa elin elämäni parhaimmat ajat ovat. Jätän lauseen tarkoituksella kesken. 

Ja tässä viel yks teksti. 

"Luen tätä jälleen. Muistan päivän kun kuulin ensimmäisen kerran heistä. Se päivä muutti kahden ihmisen elämän. Syksy oli saapunut ja uusi alku opiskelun ja niiiiin monen asian suhteen. En pamahtanut uskoon silloin. Meni vuosia ennenkuin. Suviseurat ja monet asiat tuli tutuiksi. Elän, hengitän ja olen. Tässä kaupungissa saa kaiken, kuten jo aiemmin kirjoitin. Osaan myös olla jos jossain keskustelussa tulee esiin suuret perheet yms. Niin en ala avautumaan. Oon niinkun en oliskaan. Kaikki kaverit saati sukulaiset ei mun harhapoluista tiedä. Katson etten ole tilivelvollinen. Pinkki hiusväri, glitter kynsilakkaa, shampanjaa lasiin ja keikalle! Jos minä en tällaisena nykyisyydessä riitä niin siirry muihin seuroihin.. 

18. helmikuuta kello 19.59"

Tuon tekstin jälkeen oli linkki erääseen kirjaan. 

Tuosta mun kirjoittamasta tekstistä voi saada sellaisen kuvan, että olen joskus uskonut tai että en ole. Jokaisella on vapaus muodostaa haluamanlaisensa kuva. 

Vuosien ajan tiesin vain joitain yksittäisiä asioita siitä mitä tarkoittaa vanhoillislestadiolaisuus. 

Käytännössä en siis tiennyt mitään. 

Meil oli seksi, päihteet ja musiikki. 

Ei siinä ehtinyt eikä tarvinnut miettiä mitä toisen tausta on ja itse työstin omia ongelmiani terapiassa. 

Huolehdin etten tuu raskaaks ja myöhemmin oon tajunnut kuinka patriarkaalista se oli. 

Viä tänäkään päivänä en kanna vastuuta ainoastakaan lapsesta ja ikää alkaa olla jo sen verta että se on myöhäistä kohta. 

Jos on huono hetki niin ajattelen, että mun koko elämä on vain yksi iso murskattu unelma. 

Sanoin jo aiemmin, ettei rakkaus ole loppunut sitä vaan ei voi toteen näyttää. 

Kyse on myös kyvyttömyydestä käsitellä omia tunteita. 

Sen vuoksi minua syyllistetään siitä mitä olen, koska kaikki mikä tulee ns. Ulkopuolelta on väärin kuin myös kaikki mikä muistuttaa epäuskoisesta elämänvaiheesta. 

Minua pitää syyllistää siitä, että itselle herää tunteita, muistoja ja tunnemuistoja, joiden käsitteleminen on mahdotonta, koska itsellä ei ole työkaluja niiden käsittelyyn, koska on olemassa vain oma mustavalkoinen maailmankuva. 

Minulle kertoo myös aivan erittäin todella suurista parisuhde ongelmista se, että muutaman viestin jälkeen uhkaillaan erolla. 

Ketään ei voi omistaa, ei ainutkaan suhde ole hyvissä kantimissa tuollaisessa omistushalussa, eikä myöskään terveellä pohjalla. 

Olen voitolla tässä. En ole joukkonarsismin ja mustavalkoisen maailmankuvan uhri. 

Minulla on vapaus ja terveitä ihmissuhteita! 

Minua on helppo syyllistää ero aikeista kun ei ole työkaluja keskustella niistä oikeista parisuhdeongelmista. Eikä niitä voikaan olla, koska aina on opetettu kieltämään omat tunteet ja olemaan kuin niitä ei olisikaan. Sellaisesta omana itsenä olemisen tukahduttamisesta ei seuraa mitään tervettä. 

Kesällä tulee kolme vuotta meidän viimeisestä viestinvaihdosta ja siitä kun Annukan olemassaolo kiellettiin, koska ympäröivä joukkonarsismi ja mustavalkoinen maailmankuva pakottaa tekemään niin. 

Ajoittain mietin kuinka toiselle ihmiselle voi tehä niin, että se lakkaa täysin olemasta. Sitte kun luen tästä yhteisöstä niin tajuan, että sellanen toimintatapa on ihan ns. normaalia heillä. Voin halutessani voimaantua ajatuksesta, että on muitakin kohtalotovereita. 

Oon kyllä väleissä vaikka keiden kanssa, joiden kanssa on vaikka mitä koettu yhdessä, jotka tulee ns. perus perheistä yms.

Olin toissa viikonloppuna Yonan keikalla. Se oli upea avaus tälle keikka vuodelle. Sielu selittää esitettiin keikalla ja muistin kuinka hyvä biisi se on. Oon kuunnellut sitä viime päivät ja otsikko hahmottui lyriikoista, mutta koska meni useampi päivä ennenkuin aloin kirjoittaa tätä on tää siksi niin repaleinen. 

Nuita sanoja kuunnellessa mietin niin paljon omakohtaisia asioita. Löysin oman elämäni kohtauksia tuosta tekstistä. 

Kiitos Yonalle biisistä <3 

 

Lyriikat löysin https://lyrics.fi/yona/sielu-selittaa

Ainiin. Mulla on kaikki hyvin. Ei tarvitse ajatella, että olisin hätää kärsimässä. Tekstini saattaa näyttää siltä, että tunnen suuresti ja niinhän teen aina ja kaikkialla ja kokoajan. Mut se ei haittaa. Mua ei voi auttaa sen suhteen mitä ajattelen menneistäni ja miten ne koen.

This Is My Love

"And there's a place for You and Me where we could be together. I Wanna Love You Harmony. We Can Stay For Ever. This Is My Love. You Can Take It. This Is My Love."

Sanat kappaleesta, joka tehtiin Minulle/Minusta marraskuussa Armon vuonna 1998. Kappaleen tekemisen hetkellä olin itse maamme pääkaupunkiseudulla opettelemassa atk-taitoja. Jotenkin ironista kun miettii, että ilman sitä kurssia en istuisi tässä kirjoittamassa tätä tekstiä. 

Olin joka tapauksessa kaukana biisin tekijästä. Välimatka erotti meitä riippumatta siitä olinko pk-seudulla vai Kainuussa. 

Puhelimet ja etenkin puhelinlaskut oli jo tuohon aikaan keksitty, joten. 

Atk-taitojen opettelun lomassa illat oli tietty vapaat ja mulla mahdollisuus soitella. Muistan vieläkin kuinka paljon laskuni oli tuolta reissulta. En ollut reissulla yksin ja laskun maksoi puolestani Ihminen, jotta minun ei  tarvinnut sukulaisia sillä rasittaa. KIITOS. 

Takas musiikkiin. Rakastan musiikkia, sen kuuntelua, keikkoja ja niin edelleen, joten mikäpä sen hienompaa kuin, että Minulle oli tehty kappale. Harmmillista sen sijaan on, ettei mulla ole tuota kappaletta enää tallessa. Eikä sitä taida olla kellään lähipiirissäni. 

Minua rakastetaan niin paljon, että minulle/minusta tehdään laulu. Myöhemmin elämässä kun olin vaikeuksissa tiesin vain yhden puhelinnumeron, johon sinä hetkenä soittaa. 

Sanottakoon, että olen ollut niin syvissä vesissä, että kun mua nykyään katsoo niin sellaista voi olla vaikeaa kuvitella. Synkissä hetkissä on ollut hyvä, että olen tiennyt kelle voin soittaa ja että joku välittää. 

Se valitettavasti menee niin, että kun minulla on tuskainen olo niin unohan kaiken ympäröivän ja on vaikeaa päästä sen tuskan läpi, mutta kun se hetki menee ohi niin maailma on mallillaan. Tosin oon tuskani hetkinä saattanut suututtaa puoli valtakuntaa, eli toisin sanoen läheiseni. Kaikesta en minäkään ole selvinnyt, vaikka monesta paikasta ja asiasta olenkin. 

On olemassa henkilöitä, jotka ei näe kokonaisuutta. Minulle se kertoo vain sen, ettei he pärjää oman itsen kanssa, joka olis avain muiden, kuten esim. mun kanssa pärjäämiseen. Minä en ole ajatustenlukija. Voin sanoittaa vain omat tunteeni. 

Tämä Rakkaus. Mitä se on? Kun tehään biisi jo ennenkuin ensimmäinen kuukausi yhdessä oloa on takana. Kuitenkin eroamisen, Ystävinä olemisen, fyysisen suhteen aloittamisen ja sen pitkään jatkumisen ja aikanaan loppumisen, yhteisöön tutustuttamisen, minun sieltä lähdön, jonka jälkeen kuitenkin oltiin tekemisissä, kunnes se hiipui, niin tään kaiken ja monen muun asian, jota en voi tässä mainita, niin näiden kaikkien tapahtumien jälkeen nyt 2020-luvulla ollaan kuin näitä ja Mua ei olisi koskaan ollut. 

Viimeksi oltiin enempi tekemisissä keväällä about 15 vuotta sitten. Ja mitä minä itse olen nämä vuodet tehnytkään? 

Oon kasvanut ihmisenä, musta on tullut Aikuinen ja paljon muutakin. Glitter is a thing. Väriä elämään, hiuksiin, vaatteisiin, joissa ei kimalletta ja paljetteja voi milloinkaan olla liikaa. Oon löytänyt sen miltä haluan näyttää ja mitä haluan näyttävyydellä viestiä muille. Vaikka kait sellasten asioiden löytyminen on ihan normaalia kun ihminen kasvaa ja vanhenee. 

Olen myös aloittanut ja lopettanut ihmissuhteita. Oisin osannu olla parempi Ystävä jos oisin kyennyt jo vuosia sitten olemaan yhtä rauhallinen kuin nyt ja viihtymään kotona ja harrastamaan vähemmän yhtä tiettyä juttua. 

Minua Rakastetaan Tälläkin Hetkellä Enempi Tai Vähempi. Se vaan ei ole semmoista... Noh. Siis että tietoisuus siitä olisi hallitseva tunne minulla. Luotan läheisiini ja ne on tärkeitä. Se ei tarkoita, että oisin onnellinen. 

Välillä ajattelen, että olen onnellisin hetkinä joina saan toteuttaa itseäni. 

Tällainen ihminen on blogin kirjoittaja nimeltä A. 

Sanoin jo aiemmin, että vuosipäivinä elämä on tuskaisaa. 

Ja mitä haluaisin, että tapahtuisi? Se, että mun olemassaolo olisi normaali asia ja minulla olisi se arvo, joka minulle kuuluu. 

Sinä päivänä kun minut jätettiin niin minulle luvattiin, että ollaan aina kavereita. Muutamaa vuotta myöhemmin oltiin sitten jotain muuta.

Se on ihme homma muutens, että Jumalaan uskominen poistaa fyysisyyden kahden ihmisen välille, mutta avioliittoon on mentävä vain, jotta voisi taas saada seksiä. Fyysinen haluaminen ja rakkaus ovat kaksi eri asiaa. Fyysinen tarve on niin suuri, että se vaatii papin sanomaan Amen. Rakkaus on kokonaan toinen asia. Varsinkin silloin jos sitä ei ole. 

Näin minä olen ymmärtänyt asiat siltä pohjalta miten minua on viime vuosina kohdeltu. Sillä jos nimittäin omassa elämässä ja parisuhteessa olisi kaikki hyvin niin mun olemassaolo olisi tavallista ja siitä keskusteltu aiemmin. 

Niin kauan kuin minusta tuntuu pahalta tämän asian tiimoilta niin niin kauan kirjoitan siitä aikaajoin. Sillä nimittäin: Minullakin On Oikeuksia! Oikeus Olla Olemassa ja Sanoa Mitä Ajattelen! 

Kerran olin onnellinen. Nykyään vaan pärjäilen. 

Pakko laittaa loppuun vielä eräs kappale, koska tämä lause, jonka tähän laitan ja jota klikkaamalla biisin pääsee kuulemaan. Niin tämä jäi soimaan mieleeni.

 

Huomenna On PilviPoutaa