Lucinda Riley: Vangittu kauneus

 

 

 

 

Lucinda Riley - Vangittu kauneus 

 

Bazar 2024

 

Alkuteos 

Hidden Girl

 

Suomentaja 

Hilkka Pekkanen

 

Lukija 

Karoliina Kudjoi

 

Kansi 

Timo Numminen

 

ISBN
9789524035088

 

Rakkaus, joka piirtyi ikuisuuteen
Lucinda Rileyn Vangittu kauneus on taianomainen lukuromaani rakkaudesta, elämää mullistavista valinnoista ja kahden suvun yhteen kietoutuvista kohtaloista.
16-vuotias Brett Cooper saapuu rapistuvaan yorkshireläiskartanoon viettämään kesää sukulaistensa hoivissa. Sukulaisten, joita hän ei ole koskaan aiemmin tavannut. Hän olisi mieluummin jossain aivan muualla, kunnes kartanon keittiöön astelee taloudenhoitajan tytär, lumoava Leah Thompson.
Nuorten herkästä rakkaustarinasta alkaa uskomaton matka, joka sinkauttaa Leahin supertähteyteen ja maailman muodin pääkaupunkeihin. Brett luo uraa perheyrityksessä ja katsoo voimattomana vierestä, kun hänen isänsä kamppailee tuskallisten muistojensa kanssa. Paljastuessaan suvun tarkoin varjellut salaisuudet salpaavat hengen.
Lucinda Rileyn Vangittu kauneus henkii Yorkshiren nummimaisemien tummaa dramatiikkaa ja nopeasykkeisen New Yorkin suihkuseurapiirejä. Nyt ensimmäistä kertaa suomeksi ilmestyvä romaani julkaistiin englanniksi alun perin vuonna 1998. Tämän version on uudelleenkirjoittanut Rileyn poika Harry Whittaker.

 

 

Kirja kuunneltu omakustanteisesti Storytelistä.

 

 

Lucinda Riley on jälleen kerran kutonut kiehtovan tarinan, joka yhdistää menneisyyden varjot, perhesalaisuudet ja rakkauden arvaamattomat polut. Vangittu kauneus vie lukijan niin Yorkshiren nummimaisemiin kuin New Yorkin sykettä uhkuvaan muotimaailmaan. Tämä uudelleenkirjoitettu teos tarjoaa lukuromaanin ystäville juuri sitä, mistä Riley on tullut tunnetuksi – tarinan, joka tempaa mukaansa ja jättää lukijan pohtimaan ihmiskohtaloiden monimutkaisuutta pitkään viimeisen sivun kääntämisen jälkeen, tai siis äänikirjan päättymisen.


16-vuotias Brett Cooper ei ole koskaan tavannut Yorkshiren kartanossa asuvia sukulaisiaan, ja ajatus kesän viettämisestä heidän luonaan tuntuu hänestä aluksi vastenmieliseltä. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun hän kohtaa taloudenhoitajan tyttären, Leah Thompsonin. Nuorten ihmissuhteesta käynnistyy monitasoinen tarina, joka vie Leahin muodin maailmaan ja paljastaa suvun pitkään kätkettyjä salaisuuksia.


Rileyn kyky kuvata hahmojen sisäistä kasvua ja heidän valintojensa seuraamuksia on teoksen keskeinen vahvuus. Brettin ja Leahin kohtalot ovat tiukasti
sidoksissa toisiinsa, mutta heidän tiensä kulkevat lopulta eri suuntiin. Leah’n nousu supertähteyteen on yhtä aikaa unelman täyttymys ja raskas uhraus.
Brett puolestaan joutuu käsittelemään perheensä traumaattista menneisyyttä, erityisesti isänsä synkkiä muistoja, jotka tuovat tarinaan merkittävää emotionaalista
syvyyttä.


Vangitussa kauneudessa Riley luo vahvan kontrastin Yorkshiren tummanpuhuvien, mutta rauhallisten nummien ja New Yorkin hektisen, säihkyvän muotimaailman
välillä. Näiden kahden täysin erilaisen ympäristön kautta Riley käsittelee isoja teemoja kuten rakkauden eri muodot, kohtalon väistämättömyys ja menneisyyden
vaikutus nykyhetkeen. Perhesalaisuuksien paljastuminen luo tarinaan jatkuvaa jännitettä, mikä pitää lukijan otteessaan alusta loppuun.

Lucinda Riley on mestari liikuttamaan lukijaa paikasta toiseen niin sujuvasti, että jokainen ympäristö ja hetki tuntuvat elävinä. Hänen kykynsä tuoda esiin
sekä henkilöhahmojen syvät tunteet että ympäristön yksityiskohdat on vangitseva, ja vaikka tämä teos edustaa hänen varhaisempaa tuotantoaan, siitä löytyvät
kaikki ne elementit, jotka ovat tehneet hänestä rakastetun kirjailijan. Perhesuhteiden ja rakkauden monimutkaisuus, menneisyyden arvet ja kohtalon käänteet
ovat läsnä jokaisessa käänteessä.


Lukiessani Vangittua kauneutta en voinut olla palaamatta hetkittäin Seitsemän sisarta -sarjan viimeisen osan tunnelmiin. Vaikka teemat ja tapahtumien aikakaudet
ja paikat muistuttavat
Seitsemän sisarta -sarjaa, tämä tarina seisoo kuitenkin omilla jaloillaan. Vertailua Rileyn aiempaan tuotantoon ei voi täysin välttää, mutta
Vangittu kauneus tarjoaa oman ainutlaatuisen matkansa hahmojen, tunteiden ja salaisuuksien maailmaan.

Vangittu kauneus on vangitseva ja monitasoinen tarina, joka sopii täydellisesti lähestyvän marraskuun synkkiin iltoihin tai vaikka joulun välipäivien rauhallisiin
hetkiin. Riley osoittaa jälleen kerran olevansa tarinankerronnan mestari, joka osaa luoda monimutkaisia, syvällisiä tarinoita rakkaudesta, perhesuhteista
ja ihmisten valintojen seuraamuksista. Lukijalle tämä teos on kuin lämmin viltti, johon kääriytyä ja kadota toiseen maailmaan.

 

Tähtiä 5/5.

Sarah Lark: Toivoa maailman äärissä

 

 

 

 

 

Sarah Lark - Toivoa maailman äärissä 

Bazar 2022 

SUOMENTAJA
Sanna van Leeuwen
LUKIJA
Maija Lang
KANSI
Nic Oxby
ALKUTEOS
Eine Hoffnung Am Ende der Welt
GENRET
Lukuromaanit ja viihde Suomennettu kaunokirjallisuus
ISBN
9789523765283

Tunteikas historiallinen sukusaaga jatkuu
Sarah Larkin Uusi-Seelanti-sarjan neljäs osa Toivoa maailman äärissä on unohtumaton lukuromaani kahdesta kohtaloaan etsivästä nuoresta toisen maailmansodan pyörteissä.
Vuonna 1941 nuori Helena matkustaa sisarensa Luzynan kanssa Puolasta Lähi-itään karkuun Eurooppaa koettelevaa kauhua. Helena on kuullut mahdollisuudesta päästä turvaan kaukaiseen Uuteen-Seelantiin, joka vaikuttaa rauhaisalta satamalta suojassa sodan kärsimyksiltä. Maailma asettaa kuitenkin esteen naisten tielle, kun vain toinen heistä saa turvapaikan kaukaisesta maasta.
Samaan aikaan James McKenzie kapinoi vanhempiaan vastaan Uudessa-Seelannissa. Vanhempiensa jyrkästä vastustuksesta huolimatta nuori lentäjä haluaa matkustaa Eurooppaan puolustamaan vapaata maailmaa. Kohtalo laittaa Helenan ja Jamesin tiet törmäyskurssille, ja nuoret joutuvat taistelemaan kaikkien tulevaisuuden vuoksi maailman syttyessä liekkeihin heidän ympärillään.
Toivoa maailman äärissä on Sarah Larkin Uusi-Seelanti-sarjan huikaiseva päätösosa, joka jatkaa McKenzien suvun tarinaa ja vie lukijan unohtumattomalle matkalle kohti kaukaisuudessa siintävää toivoa.

Omakustanteisesti kuunneltu Storytelistä. 

Sarjan kolme aiempaa osaa ovat pitkiä kuin ne kuuluisat nälkävuodet. Tämä neljäs osa on vain 10 tuntia. 

Minulle tuli uutena tietona, että ihmisiä on Euroopasta paennut myös Siperian ja Persian kautta Uuteen-Seelantiin. 

Tosin kyseinen maa tuntui jotenkin sivuseikalta tässä. Kun muistaa miten aiemmissa kirjoissa on kyseistä maailman kolkkaa kuvailtu. 

Tässä oli vanhan kertausta liittyen aiempiin tapahtumiin, joka tulikin tarpeeseen kun aiemmista osista on jo sen verran aikaa. 

Tää on jotenkin muutenkin irrallinen osa muusta kokonaisuudesta ja luin tämän enempi siksi, että saan sarjan päätökseen kuin siksi, että olisin välttämättä ollut kiinnostunut tapahtumista. Suomennos on hyvä. 

Jotakin jäi puuttumaan tästä teoksesta. 

Kirjalle itselleen kaksi tähteä. Lukijan vuoksi Storytelissä 5/5.

Sarah Lark: Punaisen mangroven saari

 

 

 

 

 

Sarah Lark - Punaisen mangroven saari

 

Bazar 2023 

 

ISBN

 

9789523765313 

Alkuteos 

Die Insel der roten Mangroven

Suomentaja 

Leena Vallisaari

Kansi

Nic Oxby

Lukija 

Maija Lang 

Kiehtovan Karibian eksoottisille saarille sijoittuvan sukusaagan päätösosa
Sarah Larkin Punaisen mangroven saari on historiallinen lukuromaani avioparista, joka kamppailee oikeudenmukaisuuden puolesta 1700-luvun Karibialla
Jamaika vuonna 1753. Nuori Deirdre on elänyt elämänsä eristyksissä vanhempiensa omistamalla plantaasilla. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun komea nuori lääkäri Victor Dufresne kosii häntä yllättäen, ja loisteliaan hääjuhlan jälkeen nuoripari seilaa Hispaniolan saarelle Santo Domingoon.
Perillä uudessa kodissaan Deirdre järkyttyy saaren alkuperäisasukkaiden kohtelusta ja paikallisten orjien kovasta kohtalosta. Hän päättää puuttua tilanteeseen hinnalla millä hyvänsä ja alkaa punoa suunnitelmia olojen parantamiseksi yhdessä rakkaan aviomiehensä kanssa. Deirdre tekee kuitenkin virheen, jonka vaikutukset ovat järkyttävät.
Sarah Larkin Punaisen mangroven saari on lumoava historiallinen lukuromaani yhden naisen rohkeudesta ja periksiantamattomuudesta Karibian syvänsinisten aaltojen syleilyssä. 

Kirja kuunneltu omakustanteisesti Storytelistä. 

Tässäkin seurataan kahta eri tarinaa. Kirjan voi lukea joko rakkausromaanina tai ihmisoikeus näkökulmasta. Samanlainen tuttuuden tuntu ja ajoittainen vertailu Matkantekijä-sarjaan tapahtui itselle tässäkin. 

Matkantekijässä kaiken on lukenut suurella mielenkiinnolla ja odottanut mitä seuraavaksi tapahtuu. Siinä ei ole paljoa ihmisoikeudet kiinnostaneet. Toki olen aloittanut kyseisen sarjan aikana, jolloin uskoin mihin uskoin. Nykyään kun rakkaudesta ja seksikokemuksista ei jaksaisi lukea niin sitä pystyy lukemaan eri tavalla. 

Larkin kirja on suomennettu hyvin, mutta jotenkin tää ei toiminut. Olin hyvin kiitollinen esim. siitä ettei enää olla 1700-luvulla. 

Eräästä kirjan käänteestä tuli mieleen Tamara McKinleyn Matildan viimeinen valssi. 

Äänikirjan lukee eräs suosikki lukijoistani, joten annoin Storytelissä tähtiä 5/5. Pelkästään kirjalle olisin antanut 3/5.

Sarah Lark: Tuhansien lähteiden saari

 

 

 

 

 

Sarah Lark - Tuhansien lähteiden saari

 

Bazar 2023

 

ISBN  

 

9789523765214

Alkuteos

Die Insel Der tausend Quellen

Suomentaja 

Auli Hurme-Keränen,Merja Sainio,Mikko Meri

Kansi 

Nic Oxby

 

E-kirjan sivumäärä 

 

482 

Kiehtova sukusaaga Karibian merensinisissä maisemissa
Sarah Larkin Tuhansien lähteiden saari on historiallinen romaani nuoresta naisesta, joka joutuu naimakaupan myötä keskelle valloittajien ja orjien välistä kamppailua
1700-luvun alun Lontoossa rikkaan kauppiaan tytär Nora menettää traagisesti ensirakkautensa. Suruaika jää lyhyeksi, kun hänet naitetaan leskeksi jääneelle sokeriplantaasin omistajalle. Heti häiden jälkeen tuore aviomies vie Noran mukanaan kauas Jamaikalle, toiselle puolen maailmaa kaikesta Noralle tutusta ja rakkaasta.
Nora ihastuu eksoottiseen Karibiaan, mutta uuden kotimaan jyrkkä kuilu rikkaiden ja köyhien välillä painaa hänen omaatuntoaan. Kun orjien ja valloittajien väliset jännitteet kuohuvat eräänä yönä yli ja Noran kotiplantaasi joutuu hyökkäyksen kohteeksi, muuttuu hänen elämänsä peruuttamattomasti.
Uusi-Seelanti-sarjallaan lukijoiden suosioon nousseen Sarah Larkin Tuhansien lähteiden saari on Karibialle sijoittuva tunteikkaan ja dramaattisen sukusaagan aloitusosa, joka on tulvillaan tropiikin lämpöä, toivoa ja suurta rakkautta.

 

 

Kiitos arvostelukappaleesta kustantajalle! 

 

Oli mielenkiintoista vierailla 1700-luvun Lontoossa ja Jamaikalla. 

Välillä tuli mieleen Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarja, jonka kolmannessa osassa muistaakseni on Jamaikalla yksi järisyttävä kohtaus. 

 

Rakastan Lontoota, vaikka en ole siellä koskaan käynyt. 

Noran ensirakkaus menehtyy ja kuvaan astuu uusi mies, jonka kanssa hän avioituu ja lähtee Jamaikalle. 

Elämä Jamaikalla on rankkaa. Aviomiehen poika aiemmasta suhteesta tulee kuvioihin ja he rakastuu Noran kanssa. 

Noran aviomies kuolee, mutta paljon ehtii tapahtua ennenkuin rakkaus voittaa! 

Kirjassa kuvataan orjia, heidän vapautumistaan, taisteluja ja seremonioita. Siitä on raskas lukea ja etenkin Noran vankeudesta erään häneen rakastuneen orjan luona. 

Sitä miettii onko tämä maailma kuitenkaan mennyt paljoa eteenpäin nuista ajoista. 

Tarina on hyvin kerrottu ja suomennettu, joten kirjan kanssa viihtyy. 

Tähtiä 3/5.

Sebastian Fitzek: Soittolista

 

 

 

 

 

 

Sebastian Fitzek - Soittolista

 

Bazar 2023 

 

SUOMENTAJA
Jussi Moilanen
KANSI
Perttu Lämsä
ALKUTEOS
Playlist

ISBN
9789523766075

 

SIDOSASU
E-kirja
SARJA
Fitzek-trillerit 

 

 

Kadonnut tyttö, jonka elämä on viidentoista kappaleen varassa
Sebastian Fitzekin ravisuttavassa trillerissä ainut vihje kidnapatun teinin olinpaikasta on hänen soittolistansa.
15-vuotias Feline Jagow katoaa jäljettömiin matkalla kouluun. Felinen hätääntynyt äiti palkkaa yksityisetsivä Alexander Zorbachin löytämään tyttärensä ennen kuin on liian myöhäistä. Zorbach löytää internetistä kadonneen tytön tekemän soittolistan, jota Feline on kuunnellut aktiivisesti ennen katoamistaan.
Yksityisetsivän yllätykseksi soittolistaa on muokattu vain kaksi päivää aiemmin. Yrittääkö Feline kertoa jotakin sijainnistaan ja kohtalostaan soittolistan kappaleiden avulla? Voiko listasta löytyä avain hänen pelastamiseensa? Zorbachin tutkiessa soittolistaa kuumeisesti hän ei osaa odottaa, että sen mysteerit saattavat syöstä hänet painajaismaiseen kilpajuoksuun aikaa vastaan, jossa jokainen osapuoli joutuu kamppailemaan selvitäkseen hengissä.
Soittolista on Sebastian Fitzekin intensiivinen trilleri, joka kuljettaa ihmissielun pimeimpiin syövereihin ja saa lukijan haukkomaan henkeään jokaisessa juonenkäänteessä.
Kirjaan liittyvä soittolista löytyy Spotifysta kirjailijan nimellä.

 

 

E-kirja pyydetty & saatu arvostelukappaleena kustantajalta. KIITOS!

 

Ihastuin Fitzekin tuotantoon ensilukemalta ja odotin tältä kirjalta paljon. 

 

Tää ei kuitenkaan lunastanut odotuksia. Tunnelma on hyytävän ahdistava. Luin kirjaa useammassa pätkässä muutaman viikon aikana ja silläkin on oma vaikutuksensa hajanaiseen kokemukseen.

 

Kirjassa puhutaan sokeudesta ja tässä suora lainaus tekstistä: 

 

"Kun kävin ensimmäistä kertaa Alinan asunnolla Prenzlauer Bergissä, ihmettelin, että hänellä oli ylipäätään lamppuja kattokruunuissa ja peili kylpyhuoneessa. Jopa kuvia seinillä. Alina oli avannut silmäni sokeiden maailmalle, joka ei ollutkaan niin pimeä kuin olin ennen kohtaamistamme ajatellut. Näkövammaisilla tietysti oli lamppuja, peilejä ja kuvia. Näin heidän näkevät vieraansa eivät joutuneet tuijottamaan pimeitä seiniä Kun kävin ensimmäistä kertaa Alinan asunnolla Prenzlauer Bergissä, ihmettelin, että hänellä oli ylipäätään lamppuja kattokruunuissa ja peili kylpyhuoneessa. Jopa kuvia seinillä. Alina oli avannut silmäni sokeiden maailmalle, joka ei ollutkaan niin pimeä kuin olin ennen kohtaamistamme ajatellut. Näkövammaisilla tietysti oli lamppuja, peilejä ja kuvia. Näin heidän näkevät vieraansa eivät joutuneet tuijottamaan pimeitä seiniä, niin kuin minä nyt." 

Pakko sanoa, että minä en ole kotini seiniä vuorannut julisteilla ja tauluilla tehdäkseni kodistani ikäänkuin näkeviä varten ystävällisen. Olen sisustanut samasta syystä kuin kaikki muutkin ihmiset! 

Vammainen ihminen elää itteensä varten! 

Vihaan sitä ajattelua, että "Vaikka olet vammainen niin silti kykenet ja pystyt." 

Ei se vammaisuus minusta mitään sankaria tai jumalaa tee. 

Minä haluan, että minut nähdään minuna, ei vamman kautta! 

Minulle selvisi Luetut.net-blogista, että tämä on kolmas osa Der Augensammler -sarjasta ja ettei aiempia osia ole suomennettu. Harmi homma. Tälläkin saattoi olla oma osuutensa lukukokemukseni hajanaisuuteen.  

Annan kirjalle kaksi tähteä. 

Osallistun tällä tekstillä kirjablogeissa vietettäviin Dekkariviikkoihin. 

 

Logo Niina Tolonen.

Lucinda Riley & Harry Whittaker: Atlas, Papa Saltin tarina

 

 

 

 

Lucinda Riley & Harry Whittaker - Atlas, Papa Saltin tarina

 

 

SARJA
Seitsemän sisarta 8

 

Bazar 2023

 

SUOMENTAJA
Hilkka Pekkanen,Tuukka Pekkanen
LUKIJA
Meri Nenonen,Ville Tiihonen
KANSI
Timo Numminen
ALKUTEOS
Atlas: The Story of Pa Salt

ISBN
9789523763821

 

Atlas, Papa Saltin tarina
Seitsemän sisarta -sarjan häikäisevä, unohtumaton päätös
Lukijoiden sydämet valloittaneen Lucinda Rileyn ja hänen poikansa Harry Whittakerin kirjoittama Atlas, Papa Saltin tarina on elämänmittainen matka läpi rakkauden ja menetyksen, yli rajojen ja valtamerten.
Pariisi, 1928. Ystävällinen perhe pelastaa nuoren pojan varmalta kuolemalta. Poika varttuu lempeäksi ja älykkääksi nuoreksi mieheksi, mutta omasta henkilöllisyydestään hän vaikenee.
Opiskeluvuosinaan, ensirakkauden huumassa poika on unohtaa menneisyytensä kauhut ja tekemänsä lupaukset. Ympärillä kuohuu 1930-luvun Eurooppa, jossa pahuus valtaa tilaa, ja sydämessään poika tietää, että hänen on pian jälleen paettava.
Egeanmeri, 2008. Kaikki seitsemän sisarta kokoontuvat Titan-huvijahdin kannella, ensimmäistä kertaa yhdessä. He ovat jättämässä hyvästit rakkaalle, arvoitukselliselle isälleen, Papa Saltille.
Kaikkien yllätykseksi isä on uskonut vihjeet omasta menneisyydestään kadonneelle sisarelle. Sitä mukaa kun totuuksia selviää, uusia kysymyksiä kumpuaa esiin. Ja mikä kuohuttavinta, isän menneisyydellä voi olla seuraamuksia vielä tänäkin päivänä.
Lukijoiden rakastaman Seitsemän sisarta -sarjan häikäisevä päätösosa kertoo vihdoin Papa Saltin tarinan. Lucinda Riley ehti kirjoittaa ennen kuolemaansa kesäkuussa 2021 vain osan tarinasta, mutta hän jätti sarjan salat perinnöksi pojalleen Harry Whittakerille, joka viimeisteli tarinan loppuun.

Kuuntelin kirjan omakustanteisesti Storytelistä. Kirja ilmestyi 11.05.2023, ja siitä torstaista seuraavan maanantain iltana olin saanut tämän 24 h kestävän opuksen kuunneltua.

Kirja etenee vauhdikkaasti ja koko ajan tapahtuu. Teksti on lumoavaa tarinankerrontaa alusta loppuun ja mietin kuinka Rileyllä ja tässä teoksessa myös Harry Whittakerilla on ollut niin upea taito kertoa tarinoita, sekä suomentajilla niin valtavan lahjakas taito suomentaa. 

Tämä teos päättää sarjan ja täytti ja ehkä jopa myös ylitti kaikki odotukset. 

Koetin myös miettiä mihin genreen tämän kirjan ja sarjan muut osat sijottaisin. Kirjoissa kun on jännitystä ja romantiikkaa, sekä ripaus mystiikkaa. 

En keksinyt, mutta kertomakirjallisuus on hyvä sana. 

Ihmisethän tykkää tarinoista ja niitä tässä sarjassa riittää. Olen kateellinen kaikille, joilla on tämä sarja vielä lukematta! 

Aion kyllä aloittaa sarjan alusta ja antaa tarinoiden viedä. 

Annan tähtiä 5/5.

Lucinda Riley: Kuolema sisäoppilaitoksessa

 

 

Lucinda Riley - Kuolema sisäoppilaitoksessa 

Bazar 2023

Alkuteos

The Murders at Fleat House

Suomentaja

Tuukka Pekkanen

ISBN
9789523767201

E-kirjan sivumäärä
459 

Kirjavideo

Synkkiä salaisuuksia taianomaiselta tarinankertojalta.
Lukijoiden sydämet valloittaneen Lucinda Rileyn postuumisti julkaistava rikosmysteeri Kuolema sisäoppilaitoksessa on täynnä menneisyyden painoa ja taattua brittitunnelmaa.
Oppilas kuolee äkillisesti Fleat Housessa, pienessä St Stephenin sisäoppilaitoksessa Norfolkin sydänmailla. Rehtori kutsuu koko kouluyhteisöä järkyttävää kuolemaa traagiseksi onnettomuudeksi. Paikalliset viranomaiset eivät kuitenkaan voi sulkea pois rikoksen mahdollisuutta, ja poliisi Jazmine "Jazz" Hunter alkaa tutkia tapausta.

Yhdessä työparinsa, uskollisen ylikonstaapeli Alastair Milesin kanssa Jazz astuu suljettuun kouluyhteisöön, josta paljastuu uusia huolettavia piirteitä. Kuollut Charlie osoittautuu inhottavaksi kiusaajaksi, jonka lähipiirillä on ollut sekä motiivi että mahdollisuus hankkiutua hänestä eroon.
Kun lumi peittää maiseman, joutuu Jazz kohtaamaan myös omat henkilökohtaiset painajaisensa. Fleat House pitää sisällään salaisuuksia, jotka ovat synkempiä kuin Jazz olisi koskaan osannut aavistaakaan.
Lukijoiden rakastaman Lucinda Rileyn Kuolema sisäoppilaitoksessa on tunnelmallinen brittidekkari ja suuri lukuromaani, joka kietoo lukijan pauloihinsa vanhan kouluyhteisön kätkiessä sisälleen mysteerin jos toisenkin.
Irlantilaissyntyinen Lucinda Riley (1965–2021) oli taiturimainen tarinankertoja, jonka teoksia on käännetty jo lähes neljällekymmenelle kielelle ja myyty kymmeniä miljoonia kappaleita maailmanlaajuisesti. Hänet tunnetaan ympäri maailman huippusuosion saaneen Seitsemän sisarta -sarjan kirjailijana. Sarjan viimeinen osa, Atlas, Papa Saltin tarina, julkaistaan suomeksi toukokuussa 2023.
Lisäksi Rileyn romaaneista on suomennettu Keskiyön ruusu, Enkelipuu, Perhosten huone, Vaarallinen kirje, Oliivipuu, Italialainen tyttö, Orkideatarha, Auroran salaisuus ja Kuolema sisäoppilaitoksessa. Syyskuussa 2023 suomeksi ilmestyy surullisenkaunis Valoa ikkunassa.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Viihdyin kirjan sivuilla hyvin. 

Ajattelin, että kun en ole ttykännyt niistä yksittäisistä kirjoista niin etten tykkäisi tästä. Yllätyin kun pidin valtavasti! 

Kirja ei voisi enää englantilaisempi ollakaan! 

Erot yhteiskuntaluokkien välillä tulevat esiin kirjassa. 

Jotenkin niin englantilaista yläluokkaisuutta, että pojat opiskelee sisäoppilaitoksessa. 

Pystyin kuvittelemaan itseni koulun käytäville haahuilemaan. 

Siitä on aikaa kun luin Harry Potter-sarjaa, mutta jotenkin se koulussa olo ja näkymättömyysviitassa öisin kulkeminen tuli tästä mieleen. 

Kirjassa on kaikki Rileylle tyypilliset elementit; on hylätyksi tulemista, menneisyydessä ollutta rakkautta ja salaisuuksia.

 

Kirjan alkusanoissa Harry Whittaker toteaa näin:

 

"Yhdyt varmasti mielipiteeseeni, että päähenkilön, komisario Jazz Hunterin ympärille voisi rakentaa oman kirjasarjansa.

Ehkä äiti olisi tehnytkin niin, toisessa elämässä" 

Lucindan poika Harry Whittaker viimeisteli kirjan julkaisua varten. 

Suomennos on laadukasta työtä jälleen kerran. 

Vaikka et lukisi dekkareita niin voisit viihtyä tämän seurassa, koska tarina on kerrottu niin vetävästi ja jännitys säilyy läpi koko kirjan aina  viime sivuille asti. 

Harmi, ettemme saa tälle jatkoa. 

Jos pidät Robert Galbraithista niin pidät luultavasti myös tästä! 

Annan kirjalle kolme tähteä.

Lucinda Riley: Auroran salaisuus

 

 

 

 

Lucinda Riley - Auroran salaisuus 

 

Bazar 2022

SUOMENTAJA
Hilkka Pekkanen
KANSI
Laura Noponen
ALKUTEOS
The Girl on the Cliff 

ISBN
9789523763616

 

Sydämeen asettuva sukupolvien kudelma.
Rakastetun Lucinda Rileyn romaani Auroran salaisuus kuljettaa lukijansa Irlannin jylhille rannoille ja punoo upeasti yhteen kahden suvun salaisuudet.
Jylhät rantakalliot Irlannin West Corkissa ovat antaneet ja ottaneet paljon. Eräänä talvisena päivänä New Yorkin taakseen jättänyt kuvanveistäjä Grania Ryan kohtaa rannalla nuoren punatukkaisen tytön. Lapsi on läheisen Dunworley Housen yksinäinen, äitiään sureva Aurora Lisle. Kohtaaminen Auroran kanssa muuttaa synnyinseudulleen palanneen Granian elämän lopullisesti.
Salaperäinen Aurora vetää Graniaa puoleensa magneetin lailla. Tyttö tuntuu olevan läsnä kaikkialla. Kun Auroran leski-isä pyytää Graniaa veistämään tyttärensä muotokuvan, kohtaa Grania yllättäen oman äitinsä vastustuksen. Ryanien ja Lislejen sukujen historiat ovat kietoutuneet erottamattomasti ja kipeästi yhteen jo vuosisadan ajan. Aurora on kuin avain salaisuuksien lippaaseen.
Auroran salaisuus vie lukijan Lucinda Rileylle itselleen rakkaisiin maisemiin. Mystistä tunnelmaa kantavassa romaanissa sukusalaisuudet kuljettavat myös Edwardin ajan Lontooseen sekä nykyajan Manhattanille.

 

Kiitos arvostelukappaleesta!

 

Odotin tätä kirjaa ja kohkasin tästä lähipiirilleni. 

Kirja julkaistiin syyskuisena perjantaina ja odotin vuorokauden vaihtumista, jotta pääsen uppoutumaan tarinaan. 

Elisakirja pelasti tässä, koska siellä tämä teos oli kuunneltavissa heti vuorokauden vaihduttua. 

Muihin palveluihin se tuli kuunteluun vasta aamulla. 

Elisakirja ei petä koskaan! Olen joidenkin muidenkin teosten kohdalla huomannut, että sinne ne saapuu ensteks! 

 

Aloitin kirjan kuuntelun silloin yöllä. Tai kuuntelun ja kuuntelun. Fiilistelin myös aiemmin illalla ollutta Lost in Music keikkaa, jossa esiintyi Anna Järvinen, Lyyti ja aina niin upea Yona. 

 

Arvostelukappaleen eli e-kirjaversion sain perjantaina päivällä ja siirryin sitä lukemaan. 

 

Olen nyt tässä vajaassa kuukaudessa sekä lukenut kirjan e-kirjana, että kuunnellut sen omakustanteisesti Storytelistä. 

 

Ensimmäinen adjektiivi kuvaamaan tätä teosta on: Ärsyttää! 

 

Pitäisi varmaan pitää taukoa lukemisesta, jotta stoorit maistuisivat! 

Ei minua jaksa kiinnostaa kuinka huono naisen asema oli vuosia sitten ja ja ja...... 

 

Jotenkin tuntuu, että kirjat ovat varmasti hyviä, mutta hetket vääriä. 

 

Tässä on ne tyypilliset elementit Rileylle; liikutaan kahdessa aikatasossa, on hylätty lapsi, pitkään säilytetty salaisuus, matkustellaan ja kirjalla on mittaa niinkuin sillä kuuluisalla nälkävuodella! 

Vähempikin sivumäärä olisi riittänyt tämän tarinan kerrontaan. 

 

Kummallakaan lukukerralla en muodostanut minkäänlaista suhdetta näihin henkilöihin. 

Odotin vain kirjan loppuvan. 

 

Annan kirjalle kaksi tähteä. 

Tämä on taattua laatua. Minä en vain lämmennyt millekään. Kahdesta lukukerrasta huolimatta en löydä oikein mitään sanottavaa. 

Odotan Seitsemän sisarta-sarjan päätöstä. Nämä yksittäiset teokset eivät vain uppoa minuun. Silti ne on aina pakko lukea.

Laura Baldini: Uuden ajan opettaja

 

 

 

Laura Baldini - Uuden ajan opettaja 

 

Bazar 2022

 

SUOMENTAJA
Helinä Kangas,Sari Ristolainen
KANSI
Johannes Wiebel
ALKUTEOS
Lehrerin einer neuen Zeit

ISBN
9789523764033

 

 

Maailmaa mullistanut opettaja, joka omisti elämänsä lapsille
Laura Baldinin romaani Uuden ajan opettaja herättää henkiin Montessori-pedagogiikan kehittäjän huikean elämäntarinan
Nuori Maria Montessori valmistuu lääkäriksi Rooman kaupungin valmistautuessa juhlimaan vuosisadan vaihtumista ja 1900-luvun valoisaa alkua. Montessori kuitenkin tyrmistyy huomatessaan, että hänen kollegansa eivät ole kiinnostuneita aivan kaikkien lasten ja nuorten hyvinvoinnista.
Oppimisvaikeuksista kärsivät lapset nähdään viallisina ja heidät suljetaan erilaisiin laitoksiin pois yhteiskunnan silmistä. Lasten surulliset ja lannistuneet katseet kohdatessaan Maria päättää, että asioiden täytyy muuttua. Hän alkaa innostaa lapsia antamalla heille leluja oppimisen tueksi, ja pian Marian oppilaat alkavat edistyä niin huimaa vauhtia, että hänen työnsä kiinnittää koko opetusmaailman huomion.
Yhtäkkiä koko maailma haluaa kuulla lisää tästä uudesta tavasta opettaa ja Marian elämä mullistuu peruuttamattomasti. Julkisuuden valokeilaan joutunut Montessori päätyy monta maata käsittävälle matkalle, jonka aikana hän joutuu taistelemaan lasten oikeuksien, periaatteidensa ja rakkauden vuoksi.
Laura Baldinin historiallinen romaani Uuden ajan opettaja maalaa kuvan maailmaa mullistaneen kasvattajan ja pedagogin elämästä vieden lukijan samalla keskelle 1900-luvun alun kukoistavaa Eurooppaa.

 

Laura Baldini on itävaltalaiskirjailija Beate Malyn toinen kirjailijanimi. Baldini on kirjoittanut lukuisia historiallisia romaaneja ja tehnyt pitkän kirjailijanuran kotimaassaan. Baldini asuu aviomiehensä ja kolmen lapsensa kanssa Wienissä. 

 

Kiitos arvostelukappaleesta! 

 

Luulin kyseessä olevan opettajasta kertovan tietokirjan, mutta kyse onkin lääkäriksi valmistuvasta naisesta, jonka tapa opettaa on maailmoja mullistava. 

 

Olen aiemmin törmännyt Montessorikouluun vain suosikki sarjassani Blondi tuli taloon, jossa Margit kertoo vaarille eli Hermannille eli Matti Raninin esittämälle henkilölle ilmoittaneensa vauvansa Montessorikouluun ja useampaan muuhunkin paikkaan. 

Olen itse kotoisin pieneltä paikkakunnalta, joten sinne ei kyseinen opetustapa ollut rantautunut ainakaan omassa lapsuudessa. 

Tässä vähän infoa siitä mitä on montessoripedagogiikka.

"Casa dei Bambinissa, Rooman San Lorenzon slummikorttelin Lastentalossa, syntyivät ne montessoriympäristön ulkoiset puitteet, joita noudatetaan edelleen. Montessori halusi antaa lapselle mahdollisimman luonnollisen työympäristön. Kaiken tuli vastata lapsen ikää, kokoa ja kehitysvaihetta. Hän piti tärkeänä ulkoistenkin esteiden poistamista kehityksen tieltä.
Kaikissa Lastentalon lapsissa tapahtui sama kehitys, mielenkiinnon kerran herättyä alkoi heidän sisäinen itsekurinsa ja terve itseluottamuksensa kasvaa ja taito valita tarkoituksellisesti mielekästä tekemistä kehittyä. Montessori kutsui tätä prosessia normalisoitumiseksi. Sillä hän tarkoitti normaalia, luontaista olotilaa, joka saa kehittyä spontaanisti. Edellytyksenä tälle kehitykselle on, että ympäristö antaa siihen mahdollisuuden.
Valmisteltu oppimisympäristö on montessorimaailman tunnusmerkki ja perusjalka, joka koostuu fyysisistä ominaispiirteistä sekä ilmapiiristä. Valmisteltu ympäristö on rauhaisa ja hyvin järjestelty kodinomainen paikka, jossa lapsi saa rauhassa keskittyä ja toteuttaa itseään. Montessoriympäristö on suunniteltu tukemaan lapsen itsenäistymistä, liikkeen ja liikkumisen kontrollia, keskittymistä sekä sosiaalisuutta. Valmisteltu oppimisympäristö antaa puitteet lapsen vastaanottavaisen mielen työstettäväksi. Valmisteltu ympäristö on paikka, joka vastaa lapsen fyysisiin, psyykkisiin, emotionaalisiin, sosiaalisiin sekä älyllisiin tarpeisiin."

Lisää aiheesta voit lukea täältä. 

Kirjassa käsitellään naisen asemaa. Onhan se hurjaa ja kurjaa, että nainen on poikkeus lääketieteenopinnoissa ja miehet ja naiset ei voi samaan aikaan olla harjoittelemassa ruumiiden leikkausta vaan Maria joutuu yksin muiden lähdettyä sitä tekemään. 

Tuohon aikaan myös lapsia kohdellaan huonosti ja he saa mielisairaaloissa sähköshokkihoitoja ja muita kaameita hoitoja niinkuin aikuisetkin. 

Onneksi on Maria joka pelastaa! 

Hän joutuu valitsemaan uran ja perheen välillä sillä molempia ei voi saada tuon ajan nainen. Jos hän menisi naimisiin niin hänen tekemänsä tutkimustyö laitettaisiin miehen nimiin. 

Hän synnyttää lapsen ja antaa tämän maalle toisen perheen kasvatettavaksi. 

Huomaan etten kykene lukemaan naisen aseman huonoudesta yhtään! 

Minua rupesi ärsyttämään naisten huono kohtelu ja tietynlainen kirjan ennalta arvattavuus. 

Jotakin tästä jäi puuttumaan. 

Tuntui, että tarina jäi kesken ja olisin halunnut lukea siitä mitä myöhemmin 1900-luvulla tapahtui. 

Lisäksi olisin kaivannut havainnollistavaa tekstiosuutta siihen miten ja milloin Montessori saapui Suomeen. 

Olen itse käynyt tavallisen peruskoulun ja kaikki muu tuntuu jotenkin hörhöilyltä tai jotenkin speciaalilta oppimisympäristöineen yms. 

Vaan ihminen on ennakkoluuloinen otus. Myös minä. 

Annan tälle teokselle kolme tähteä.

Sofia Lundberg, Alyson Richman & M. J. Rose: Perjantai-illan klubi

 

 

 

 

 

 

 

Sofia Lundberg, Alyson Richman & M. J. Rose -  Perjantai-illan klubi  

 

 

Bazar 2022

Alkuteos 

The Friday Night Club

 

Suomentaja
Jänis Louhivuori  

ISBN
9789523764682 

E-kirjan sivumäärä
287

 

 

Perjantai-illan klubi
Kohtalo, intohimo ja taide, jotka yhdistävät viisi naista toisiinsa
Kolmen suositun kirjailijan yhdessä kirjoittama Perjantai-illan klubi on historiaan pohjautuva lukuromaani taidemaalari Hilma af Klintista ja hänen kollegoistaan.
Hilma af Klint oli 1900-luvun alun Tukholman taidemaailmassa voimakkaasti vaikuttanut taidemaalari, jonka tuotanto on jättänyt pysyvästi jälkensä toisen maailmansodan päätyttyä tehtyyn taiteeseen. Henkisistä asioista kiinnostunut ja mystikkona tunnettu af Klint oli myös perustamassa De Fem -taidekollektiivia, johon kuuluivat hänen lisäkseen Anna Cassel, Cornelia Cederberg, Sigrid Hedman ja Mathilda Nilsson.
Viiden naisen joukko kohtasi miesten hallitsemassa taidemaailmassa suuria haasteita ja vastoinkäymisiä, mutta päättäväisen ja intohimoisen viisikon liekkiä pitivät yllä ryhmän viikottaiset istunnot, joissa nämä ammensivat toisistaan luovuutta, ystävyyttä, rakkautta ja yhteenkuuluvuutta.
Sofia Lundberg, Alyson Richman ja M. J. Rose kertovat Perjantai-illan klubi -romaanissa, millaista oli elää, unelmoida, rakastaa ja luoda taidetta yli sadan vuoden takaisessa Tukholmassa. Romaani kuvaa kunkin De Fem -ryhmän jäsenen näkökulmasta, millaista ponnistelua ja voimaa on vaatinut luoda uutta naisina, ystävinä, kollegoina ja taidemaalareina. Historiallisiin tapahtumiin ja uraauurtaviin taideteoksiin pohjautuva kirja on samaan aikaan herkkä ja voimakas tarina siitä, millaisen roihun taide voi sytyttää sieluun. 

Kiitos arvostelukappaleesta kustantajalle!

 

"Elämä on pelkkä farssi, jos ihminen ei palvele totuutta."

HILMA AF KLINT

 

 

Kirjassa ollaan nykyajassa New Yorkissa ja Tukholmassa kuin myös 1900-luvun alussa viimeksi mainitussa kaupungissa. 

 

Nykyajassa Eben Elliot kuratoi Guggenheim-museoon Hilma af Klint näyttelyä Tukholman työmatkansa jälkeen, jossa hän on kohdannut myös oman menneisyytensä. 

Odotin kirjalta kaikenlaista spiritismihörhöilyä ja sitähän riitti. 

Itselle jäi epäselväksi mikä on faktaa ja mikä fiktiota niissä viime vuosituhannelle sijoittuvissa osuuksissa.

 

"Suo anteeksi, että kirjeeni tulee myöhässä, mutta halusin Mathildan vahvistavan ensin Edelweiss-seuran huomisen kokouksen yksityiskohdat. Iloitsen voidessani kertoa, että yksi seuran jäsenistä on luvannut antaa ihastuttavan puutarhatalonsa meidän käyttöömme! Sinä ja Hilma olette erittäin tervetulleita joukkoomme kello kuudelta." 

Edelweiss-seurasta tuli tietysti mieleeni ala-asteen musiikkitunneilla laulettu The Sound of Musicista tuttu Edelweiss. 

 

Naisten kokoontumisten salaperäisyys herätti ajatuksia siitä kuinka vaikeaa on ollut olla nainen tuohon aikaan ja että sama meno jatkuu vieläkin. 

Koenhan sitä itse toisinaan. Se on niiden muiden ongelma jos he ei voi nähdä naista vaan pelkästään mun vamman. Olen KOKONAINEN NAINEN tässä ajassa. 

Sokeuteni ei estä mua näkemästä, muita se sensijaan tuntuu häiriivän! Vaan en anna heidän häiritä omaa elämääni. 

 

Kirjassa katoaa eräs tärkeä muistikirja, jossa on arkaluontoisia luonnoksia. 

Tästä minulle tuli mieleen Sofia Lundbergin Kadonnut muistikirja ja mietin pitikö sellainen myös tähän kirjaan väen vängällä saada. Vai katosiko tuolloin 1900-luvun alussa tosiaan joku luonnoskirja oikeasti. 

 

Muutenkin minua häiritsi kuinka tämä teos oli toteutettu, että kuka oli kirjoittanut minkäkin osuuden. 

 

Kirjailijoitahan piti alunperin myös olla viisi, mutta Lucinda Riley menehtyi ja Tracey Rees jättäytyi pois projektista. 

 

En ollut koskaan aiemmin edes kuullut Tracey Rees-nimeä, enkä ole lukenut mitään myöskään kirjan varsinaisilta kirjoittajilta. 

 

Tämä kirja julkaistaan englanniksi vasta maaliskuussa 2023 ja Suomi on ilmeisesti ainut kieli jolla se on nyt saatavilla. 

Rileyn vuoksi oikeudet myytiin alunperin useisiin maihin yli miljoonalla dollarilla.

Tämä selviää Hesarista. 

 

Taide on itselle tavallaan tuttua ja tavallaan ei. Läheisissä on taidepiirien porukkaa ja he ovat hyviä kuvailemaan asioita. 

 

Annan kirjalle kaksi tähteä.

 

Hilma af Klintistä on juuri julkaistu Lasse Hallströmin ohjaama elokuva nimeltä Hilma.

Milly Johnson: Teetä auringonkukkien kahvilassa

 

 

 

 

 

 

Milly Johnson - Teetä auringonkukkien kahvilassa 

 

Bazar 2022 

 

 

Alkuteos 

Afternoon Tea At The Sunflower Cafe 

Suomentaja
Irma Rissanen

 

ISBN
9789523764194

 

E-kirjan sivumäärä
546

 

 

Kosto on suklaisen suloinen
Milly Johnsonin Teetä auringonkukkien kahvilassa on hurmaava tarina kahdesta naisesta, yhdestä suklaanruskeasta silmäparista ja kahvilasta, jossa unelmat voivat käydä toteen
Connie Diamond on aina kuvitellut olevansa aviomiehensä sydämen valittu. Kun Connie saa tietää Jimmyn pelanneen likaista peliä viimeiset kaksikymmentäneljä vuotta, on hetki kypsä kostolle.
Della Frostick, Jimmyn oikea käsi TimantinKiilto-siivousyrityksessä, on läpeensä kyllästynyt pomonsa jatkuvaan suhmurointiin ja sen peittelyyn. Kun Della saa viimein tarpeekseen, ryhtyy hän punomaan juonta miehen pään menoksi yhdessä Connien kanssa. He päättävät tehdä miehen elämästä selvää perustamalla kilpailevan yrityksen.
Onnistuakseen suunnitelmassaan Connie ja Della tarvitsevat tuekseen koko TimantinKiillon henkilökunnan sekä omia asiakkaita. Alkaa kilpajuoksu ajan kanssa, eikä sitä helpota yhtään Connien siivouskeikka hurmaavan suklaamestarin talossa.
Milly Johnson johdattaa Teetä auringonkukkien kahvilassa -kirjassaan lukijan kaupungin parhaaseen kahvilaan nauttimaan ystävyyden voimasta, rakkaudesta ja riemusta – suklaata tietenkään unohtamatta! 

Kiitos arvostelukappaleesta kustantajalle! 

Pahoittelut edellisen tekstin somejulkaisuissa näkyneestä suuresta virheestäni. Pitää vaan olla entistäkin huolellisempi kansikuvien kanssa. 

Tämä kirja on sellainen, jonka tarvitsin juuri siihen hetkeen jolloin sen luin. 

Laadukkaasti kirjoitettua siirappista suklaan tuoksuista hömppää! 

Rakastan kahviloita ja niissä istuskelua ja tietenkin kahvia! 

Minulla oli ennakkokäsityksenä, että tässä kirjassa joku perii jotakin ja laittaa kahvilan pystyyn. 

Vähän niinkuin Lucy Diamondin Rantakahvila-sarjassa. 

Tämäpä olikin yllättävän erilainen. 

Suklainen kosto kulki teemana halki kirjan ja sai minutkin haaveilemaan omasta suklaamestaristani. 

Kirjassa myös siivoillaan mitä erilaisimmissa kodeissa ja siivoajaa kuin siivouksen tilaajaa on joka lähtöön. 

Salahuoneeseen vangiksi joutumisesta tuli mieleen kauan sitten lukemani Nora Robertsin Angelan kosto. 

 

Milly Johnsonilta olen lukenut aiemmin vain Kirsikoita ja joulun taikaa. 

Taidan lukea sen uudelleen tänä vuonna. 

 

 

Jos kaipaat hyvän mielen kirjaa niin suosittelen avaamaan Auringonkukkien kahvilan oven ja varaamaan reilusti suklaata lukuhetkiin. Viihdyt varmasti! 

 

Annan kirjalle neljä tähteä.

Kaisa Åkerman: Hajusteentekijän tytär

 

 

 

 

 

 

 

Kaisa Åkerman - Hajusteentekijän tytär

 

 

Bazar 2022  

ISBN
9789523761759 

E-kirjan sivumäärä
582

 

 

Hän oli jumalten merkitsemä, salaisuuden kantaja
Assyriologi Kaisa Åkermanin historiallinen romaani Hajusteentekijän tytär kertoo Ilussa-tytön kasvusta naiseksi, salaperäisestä savitaulusta ja vaiheikkaasta pakomatkasta muinaisessa Lähi-idässä.
Kun Ilussa syntyy, moista lasta ei ole ennen nähty. Niin täydellinen kuin vastasyntynyt voi olla, mutta osa vauvan pehmeästä ihosta hehkuu verenpunaa. Se on merkki jumalilta, sen tietävät kaikki.
Ilussa on assyrialaista hajusteentekijöiden sukua, ja äiti kasvattaa tyttärestään taitavan tuoksujen ja voiteiden valmistajan. Mutta äidin mukana kulkee salaisuus, savitaulu, joka ei saisi missään nimessä joutua vieraisiin käsiin ja jonka vuoksi äiti on piilotellut Ilussan kanssa vuosikausia kyläpahasen majatalossa. Kunnes kaikki muuttuu yhdessä yössä.
Assyriologi Kaisa Åkermanin historiallinen romaani avaa näkymän 1200-luvulle eaa., epävakaaseen aikaan, jolloin Assyria otti ensimmäisiä askeliaan maailmanmahdiksi. Se on kertomus ystävyydestä, huikaisevasta pakomatkasta ja nuoren tytön kasvamisesta itsenäiseksi naiseksi, joka uskaltaa kuunnella sydämensä ääntä. 

Kiitos Kirjailijalle kirjasta ja Kustantajalle arvostelukappaleesta. 

Sain tämän jo helmikuussa ja aloitin silloin. Halusin lukea tämän, koska ajattelin tykkääväni. 

Joku siinä kuitenkin vastusti ja totesin, että kattellaan myöhemmin. 

Luin tämän nyt syksyllä puolentoista viikon aikana. 

Alun synnytyskuvauksen aikana totesin, että nyt ei pysty, koska se aihe tuli hieman liian lähelle. Kyseinen toiminta kun ei ole riskitöntä näin 2020-luvullakaan. 

Pidin kirjasta muutaman päivän taukoa ja luin ekat 90 sivua putkeen ja loput parissa osassa. 

Lukiessani tulin miettineeksi olenko kuitenkaan historiallisen romaanin ystävä. 

Tähän kirjaan on tehty valtava taustatyö. Niin on varmaan myös esim. Diana Gabaldonin kirjoihin, mutta ehkä ne on jo lähtökohtaisesti hieman eri tavoin viihdyttäviä. 

Hajusteentekijän tytär oli jotenkin vaikeaa. Ehkä se johtuu siitä, että oltiin niin kaukana aikojen alussa. 

Aikoinaan viihdyin Sue Harrisonin kirjojen kuin myös Jean M. Auelin parissa. 

Oon ne molemmat sarjat lukenut kun itse olin nuori ja sillon on tekstissä ollut varmaankin paljon mielenkiintoista. 

Nykyään kun oon tällanen kyyninen täti-ihminen niin oma lukijuus on kehittynyt ja sitä kiinnittää huomiotaan kaikkeen epäolennaisuuksiin. 

Kirjoista aina oppii ja olin yllättynyt tämän kirjan oluen teko aiheesta. 

En itse juo olutta, joten en ole tullut ajatelleeksi, että se on niinkin ikiaikainen tapa. 

 

Tässä ote kirjasta: 

 

 

"Kun Ilussa työnsi raskaan oven auki ja astui kuumuutta hohkaavaan panimoon, hänet toivotti tervetulleeksi hymy, joka valaisi huoneen hämärät nurkatkin. Rahima huikkasi Ilussalle tervehdyksen ja pyyhki samalla hikeä kasvoiltaan repaleisella, vanhuuttaan hapertuneella kangaskaistaleella.

”Tulitkin juuri sopivasti titaapun keittoon”, Rahima sanoi. ”Tuo vettä, niin minä hämmennän!”

Ilussa hymyili valjusti suupielestään. Rahimaa ei tuntunut haittaavan aamuyön tunteina raataminen, naisen nauru helisi sitä kirkkaammin mitä kauemmin työrupeama kesti. Ilussa tukahdutti haukotuksensa ja heitti sitten huivinsa huonetta kiertävälle penkille, se olisi vain tiellä ruukkuja nostellessa. Seinänvierustalla odotti rivi valmiiksi täytettyjä ruukkuja. Ilussa tarttui lähimpään ja alkoi kammeta sitä olkapäänsä varaan. Raskaan kannun muhkuraiset kädensijat tuntuivat lipeävän hänen otteestaan, ja saven karkea pinta raapaisi poskea, mutta viimein ruukku lepäsi tukevasti Ilussan hartialla. Ilussa kaatoi vettä norona suureen sammioon, jota Rahima parhaillaan sekoitti pitkävartisella puukalikalla. Sammiossa höyryävä vierre saostui hiljalleen, kun Rahima hämmensi sitä tasaiseen rytmiin. Avonaisesta oviaukosta Ilussa näki viereiseen huoneeseen, jossa vesihöyryn muodostaman udun takana häämötti liotussaaveja ja niiden ympärillä parveilevia hahmoja, naisia, jotka lisäsivät suuriin sammioihin ohramallasta. Koko rakennus huokui lämpöä, jossa oluella oli hyvä tekeytyä, ja maltaan ja humalan imelä tuoksu leijaili kaikkialla. Se pyörteili hiljaisella tulella porisevista sammioista, eteni niiden pihkaisia kylkiä myöten lattianrajaan ja nousi höyryn mukana hämärässä hädin tuskin häämöttäviin kattoparruihin saakka. Se tunkeutui jokaiseen seinän rakoon, joka oli aikojen saatossa laastiin revennyt, kiemurteli jykevälle ovelle rosoista lattiaa nuoleskellen ja matkasi edelleen panimon pihalle ovesta kulkijoiden vaatteisiin takertuen. Se tarttui hiuksiin, viipyili iholla vielä peseytymisen jälkeenkin ja sai naisten makuusalin tuoksumaan hennosti makealta. Tuoksusta oli tullut Ilussan ainainen seuralainen, joka sai pihojen perukoilla majailevat villit kissanpennut seuraamaan häntä sydäntä särkevästi naukuen ja tapailemaan Ilussan kantapäitä terävillä kynsillään, kun hän kiirehti keittiöpihan poikki.

Panimorakennuksessa oli jatkuva hälinä, äänet kaikuivat huoneesta toiseen. Naiset huutelivat toisilleen ohjeita ja pyysivät lisää vettä, mallasta, ruukkuja. Pienet palvelustytöt sukkuloivat huoneiden välillä, kantoivat astioita ja toistivat lapsenkirkkaalla äänellään naisten ohjeita ja pyyntöjä toisilleen. Toisella kymmenellä olevat tytöt taas seurasivat naisten kintereillä tarkkaillen jokaista työvaihetta ja ottivat vähitellen vastuuta helpoimmista töistä. Naisten kasvot toistivat tulisijojen punaista hehkua, ja pellavaiset työmekot liimautuivat kainaloihin ja selkään. Huoneissa kaikuvat ohjeet hukkuivat välillä nauruun, kun sutkaukset lentelivät suusta suuhun, ja pian joku aloitti laulun, jonka tahtiin sammioita oli helpompi täyttää. Ilussa kiepautti palmikkonsa päälaelleen ja pakotti siitä karkaavat kiharat korvien taa. Niskaa hiosti jo, vaikka työrupeama oli vasta aluillaan.

Ennen ensimmäistä päiväänsä olutpanimossa Ilussa ei ollut osannut aavistaa, kuinka kipeiksi käsivarret voisivat tulla sammion hämmentämisestä. Kuinka jo jalkojenmukaisiksi kuluneet nahkatossut pystyivätkään hiertämään panimon kosteassa lämmössä turvonneita jalkoja ja kuinka puutuneetkin päkiät aistivat kipua, kun niiden kyhmyjä liotti keittiöpihan saavissa. Kuinka kuuman mäskin polttamia rakkoja kämmenissä kirvelisi, kun sormet hakeutuisivat nyppimään niitä pakonomaisesti, tai kuinka koko kehoa voisikaan kivistää, kun kipua oli vihdoin aikaa kuunnella makuusalin pimeydessä. Oluen kemian Ilussa tunsi, hän tiesi tarkkaan, kuinka mallas muuttaa ohran olueksi, saa siihen Ninkasin tahdon mukaiset parantavat ominaisuudet ja muuttaa sitä juoneen avoimeksi jumalattaren sanalle. Tämän kaiken Ilussa oli tiennyt, mutta ei ollut koskaan rukoillut Ninkasia tai tehnyt käsillään jumalattarelle töitä. Ei ennen saapumistaan Heettiin."

 

 

Tampereella on aivan omanlaisensa baari tietovisa-kulttuuri. 

Jos suunnittelisin kysymyksiä sellaisiin niin yks kysymys vois olla, että kuka on oluen jumalatar?

 

Hän on Ninkasi. 

 

 

Kiinnitin kirjassa huomiota myös kieleen ja mietin onkohan tämä seuraava sana vanhaa suomea vai eikö tätä nykyään käytetä?

 

Ote tekstistä: 

 

" ”Kas kun vihdoin tajusit”, Rahima letkautti ja jatkoi kikherneiden silpimistä. ”Tietenkin haluaa”, hän jatkoi hetken kuluttua, ”mutta turha asioita on murehtia, ainakaan ennen kuin siihen on syytä.”"

 

Silpiä vai onkohan se silpiminen. 

Tulee mieleen jotkut vanhat tyttökirjat ja niiden suomennokset. 

Olen myös aina luullut, että kikherne on vasta äskettäin kehitelty lihaa korvaamaan, mutta näköjään se onkin ollut jo aikain alussa. 

 

Olisin halunnut pitää tästä kirjasta, mutta henkilöt eivät tulleet läheiseksi missään vaiheessa. 

Se ei ole kirjan eikä tekijän vika. Välillä on hyvä löytää teos, jonka lukemalla alkaa ajatella minkälainen on itse lukijana. 

 

Hesari ei ollut arviossaan innostunut tästä kirjasta. Tuokin on taas vaan osoitus yhden ihmisen mielipiteistä. 

 

 

Annan tälle kirjalle kaksi tähteä.

Elina Annola: Kunnes kukkivat puut

 

 

 

 

Elina Annola - Kunnes kukkivat puut
 
Bazar 2022


E-kirja

ISBN
9789523763708


Sitten kun oikea elämä alkaa
Elina Annolan esikoisromaanissa Kunnes kukkivat puut nuori opettaja tavoittelee täyttä elämää heittäytymällä rohkeasti uuteen.
Tästä kesälomasta tulisi uusi, puhdas alku. Emilia saisi unelmiensa parisuhteen, auringonhehkuiset illat Helsingin rantakallioilla, ystävät. Töihin palattuaan hän kertoisi kaikesta opettajainhuoneessa, mutta nyt, nyt kesä poreilee suussa, hehkuu mandariininpunaisena hymynä huulilla, syttyy sähähtäen iloa rätiseviksi hetkiksi. Ja kesä jatkuu. Kesä.
Huolettoman lomatunnelman katkaisee äidin puhelinsoitto. Auri-täti on kuollut. Emilia tuskin muistaa omituista Auria, mutta hautajaismatka vie hänet takaisin juurilleen Pohjanmaalle, mummolan mansikkamaille ja Aurin elämään. Liian lähelle. Tapahtumiin, joita eivät edes valtoimenaan kukkivat omenapuut pysty muuttamaan kauniiksi muistoiksi.



Elina Annola (s. 1985) on helsinkiläinen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, jonka juuret ovat Etelä-Pohjanmaalla ja lapsuusmaisemat Laihian lakeuksilla. Hänen esikoisromaaninsa Kunnes kukkivat puut ilmestyy keväällä 2022, ja toinen romaani, Kaikki lokakuun taivaat, on tulossa syksyllä. Luku- ja kirjoitusharrastusten lisäksi Annola viettää aikaansa lenkkipoluilla, joilla seurana juoksentelee toisinaan myös parsonrussellinterrieri Ryyti.



Kiitos tästä teoksesta kirjailijalle ja arvostelukappaleesta kustantajalle.

Pyysin arvostelukappaleen koska aina on ilo lukea tekstiä uusilta tekijöiltä. Minulla ei ollut ennakkokäsityksiä tai odotuksia kirjasta.

Teos on paikoin raskas, koska siinä mennään ihmismielen syviin syövereihin ja ravataan lääkärissä jatkuvalla syötöllä.

Tarina kulkee kahdessa aikatasossa; 1970-luvulla ja nykypäivässä. Tapahtumapaikkoina Helsingin hipsterien suosiossa olevat mestat ja mielisairaala Pohjanmaalla menneisyydessä.

Ihmismieli särkyy useisiin palasiin tässä teoksessa.

Tarttumapintaa löydän omaan elämääni niin Flow festareilta kuin sairaalamiljööstäkin.

Kirja vilisee diagnooseja ja tapahtumia, joista osassa tulee lukijana miettineeksi tapahtuiko näin vai aivan toisin?

En itse viihdy Helsingissä, mutta uskon siellä olevan paikkoja joissa viihtyisin. Kahviloiden ja keikkapaikkojen tarjonta on valtaisa. Joku varmaan voisi kuvailla minua hipsteriksi, joten eiköhän ne itelle sopivimmat paikat Helsingistä löytyisi. 

Seuraavalla Helsingin reissulla pitäisi käydä tsekkaamassa ainakin Le Paris, sekä Le Jardin.

Tässä muutamat lainaukset kirjan tekstistä.

 

"Minna valitsi klassikkobrunssiin pannukakut, chiavanukkaan ja mimosan. Emilia tilasi saman eikä huomannut, ettei annokseen kuulunut mitään suolaista. Minna rakasti herkkuja. Virtahepokahvilan pannukakut olivat kuulemma legenda, gluteenittominakin paksuja ja kuohkeita."


"Emilia siirteli annoksia lähemmäs toisiaan ja otti puhelimen esille. Kuvassa kirkkaankeltainen mimosa, chiavanukkaan kerrokset, musta americano, kaistale pöydän vaaleaa puuta, ympärillä utuinen hehku. Joku toinen katsoisi kuvaa omasta lasisesta kuplastaan, kadehtisi ja vajoaisi takaisin harmauteen, ehkä jonain päivänä heräisi ja pyristelisi pois, Emilian tavoin unohtaisi sammuneet sunnuntait."

"Rannassa viileä siideritölkki kohmetti sormet, nurmikko painoi säärien haaleaan ihoon rantuja. Jere esitteli juomaansa, aprikoosinmakuista saisonia. Laatuisaa bisseä. Emilia maistoi Jeren ojentamasta pullosta ja nyökytteli. Hedelmäisestä maltaasta on helppo pitää, hän sanoi.

Hän kuunteli, kun Jere kertoi, miten juhannusvalkeat olivat loimottaneet veden punaiseksi Kivinokan edustalla. Minna ja Veera olivat juosseet veteen vaatteet päällä, myöhemmin hytisseet kylmästä nuotion äärellä. Teemun ja Jeren oma juomasekoitus lämmitti kuulemma monta tuntia sen jälkeen, kun viimeiset vihellykset ja encoret hiljensivät Lonnan rantakalliot. Minnan jatkot, vanha nainen naapurista ja Teemun kummallinen pikkusisko Tessa, joka eksyi yllättäen seuraavana aamuna samaan kahvilaan eikä malttanut olla kutsumatta koko seuruetta juhannuspäivän viettoon soluasuntoonsa kuuntelemaan Ruusuja ja Litku Klemettiä. He luukuttivat koko tuotannon, monta kertaa ja sen jälkeen vielä The XX:ää, pikkutunneille siinä meni. Kunnon meihemi. Mahtava juhannus."

On vain niin MAHTAVAA kun suosikki bändit mainitaan kirjassa! 

"Äiti ei saanut otetta asioista. Sen ainoa tytär oli mennyt pilalle, niin pilalle, että ihan psykiatrian asiantuntijaa oli tarvittu. Miten kävisi Emilian elämän, miten äidin, miten mummon, miten lastenlasten, olemattomien. Miten paljon Emiliaan oli panostettu, mitä saatu. Sekos, mutta hullujahan ne on kaikki, koko suku, hermosairaita, niin ne kylällä sanoisivat, sitä äiti nyt ajatteli ja pelkäsi, että joku saisi tietää jotain."

Pienellä paikkakunnalla kasvaneena tunnistan tämän ajatusmaailman oikein hyvin. Itseä ei hoideta, koska murehditaan sitä mitä muut sanois jos ne sais tietää. Kuinka vapauttavaa se Minulle Itselleni onkaan kun täällä isossa kaupungissa saan olla aivan rauhassa sellanen ku oon ja ketään ei kiinnosta. 

En ole myöskään kertomassa diagnoosejani uusille ihmisille heti ensimmäisenä. Mulla ei ole mitään tarvetta siihen. En tahdo olla sairauskertomuksien äänitorvi. 

Tämä ei ole vammaisblogi, eikä mielenterveysblogi. Minussa on muitakin asioita kuin diagnoosini. 

Muu maailma se vaan haluaa yhä tänäkin päivänä 2020-luvulla määrittää ihmiset sen mukaan mitä terveystiedoissa lukee ja miltä kukanenkin näyttää. 

Olen mukana useammassakin kirjallisuuspiirissä. Ne on etänä ja rakastan keskustella kirjoista. 

Olen kertonut vammastani vain koska lukemiseni tapahtuu äänikirjoilla, koska fyysistä kirjaa en voi lukea. 

Olen kiitollinen siitä, että olen saanut olla lukijana lukijoiden joukossa. 

Tämä teos olis oiva lukupiirikirja. Ehkäpä ensi vuonna tätä ehdotan. Nyt voi olla varauksissa ruuhkaa. 

Syksyni on kirjavan kiireinen. 

Tuosta varauksissa ruuhkaa sanaparista tuli mieleen biisi nimeltä Unissa ruuhkaa.

Eräs tämän kirjan teema on skitsofrenia ja siitä minulle tuli mieleeni kun nuorena luin Sylvia Plathin Lasikellon alla-kirjan ja se teki syvän vaikutuksen. 

Siihen aikaan mielenterveysongelmista ei puhuttu. Olin 12 ja onneksi en tiennyt mitä elämäni minulle tuo. 

 

Lasikellon alla jätti syvän jäljen ja samoin teki tämä esikoiskirja. 

On koskettavaa lukea kuinka ihmismieleen koskee eri aikoina ja kuitenkin niin samoin tavoin.

Olen ennenkin sanonut, että jokaisen tulis elämänsä aikana käydä puhumassa jollekin. Kukaan täällä maailmassa ei selviä kolhuitta ja jos joku muuta väittää niin on väärässä. 

Annan kirjalle 4 tähteä ja suosittelen lukemaan jos tähän epävarmuustekijöitä täynnä olevaan syksyyn haluat ajatuksiaherättävää ja kauniilla kielellä kirjoitettua puhuttelevaa luettavaa. 

 

Kunnes kukkivat puut on arvioitu myös ainakin näissä blogeissa: 

 

Amman lukuhetki, 

Kirjakaapin kummitus. 

Matti Laine: Kuolemanloukku

 

 

 

Matti Laine - Kuolemanloukku 

 

Bazar 2022 

 

E-kirja 

 

ISBN
9789523762190

 

 

Takuuvarmaa dekkariviihdettä palkitun Paratiisi-tv-sarjan käsikirjoittajalta
Matti Laineen koukuttavan Vitikka-rikosromaanisarjan kuudes osa antaa jännityksestä tinkimättä lukijalle jälleen myös pohdittavaa: kumpi on pienempi paha, tutuiksi tulleet uhat vai sokea sukellus tuntemattomaan?
Elias Vitikka istuu Suomenlinnan avovankilassa vuoden kakkua talousrikoksesta ja tuntee olonsa paremmaksi kuin pitkään aikaan. Etäisyyden ottaminen on tehnyt hyvää, mutta syy istua kiven sisällä ei ole niinkään hyvä. Vitikan niskassa on alamaailman langettama tappotuomio, ja majoitus Suomenlinnassa on järjestelty juttu.
Mutta turvasäilö on vain väliaikainen. Jo ennen kuin Vitikka raottaa ovea vapauteen, hänen entinen suojattinsa jääkiekkoilija Veeti Poranen löydetään kuolleena, ja itsemurhaksi kuitattu kuolema herättää Vitikan epäilykset. Koko entinen elämä näyttää muutenkin murenevan pala palalta miehen jalkojen alta. Vain tappotuomio on ja pysyy. Vapaudesta on tullut Vitikalle kuolemanloukku.
Nopeakäänteisen ja monikerroksisen dekkarisarjan kuudennessa osassa Elias Vitikka seisoo yksin pettävällä pohjalla. Nyt jos koskaan on aika tehdä hyppy tuntemattomaan. 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta! 

Luin tämän(kin) yhdeltä istumalta. 

Tiesin tekstin olevan vetävää, joten onneksi oli mahdollista uppoutua tarinaan kerralla. 

Kirja on tiheätunnelmainen, eikä aseiden kanssa rymistelyltä vältytä tässäkään. 

Kirjan juonikuvioista tuli paikoin mieleen edellinen arvioimani kirja; Sebastian Fitzekin Terapia. Tekstini pääsee lukemaan täältä.

Kuolemanloukussa oli myös henkilöitä ja tapahtumia, jotka eivät olleet sitä miltä näyttää. 

Ihailen kirjailijan taitoa ikäänkuin lavastaa tapahtuma ja sitten keriä se auki uskottavasti toden tullessa ilmi lukijalle. 

Tekstin kautta pääsee hyvin irtautumaan arjesta ja sitä totisesti kaipaa näinä epävarmoina maailman myrskyisinä hetkinä. 

Kirjaa lukiessa jäin miettimään miten paljon taustatyötä se vaatiikaan, että voi kirjoittaa alamaailmasta. 

Kirja on mielestäni uskottava, mutta olisiko se sitä sellaisten henkilöiden mielestä, jotka tuntevat alamaailmaa? 

Olen myös miettinyt ennenkin sitä saako dekkareista aidosti vinkkejä rikoksien tekoon, vaikka niitä ei siksi kirjoitetakaan? 

 

 

Jipun elämäkertaa lukiessa mietin, etten itse olisi kokeillut huumeita, koska lehdessä kerrottiin niiden vaikutuksista. Kyseistä lehtijuttua ei varmaankaan oltu kirjoitettu siksi, että joku innostuu kokeileen. 

Arvioni Jipun elämäkerrasta on tässä.

Onko eettisesti oikein kirjoittaa rikoksista ja mahdollisesti antaa vinkkejä niiden toteutustapoihin? 

Se minkä ite ajattelen viihteeksi voi joissain saada aikaan täysin toisenlaisia reaktioita. 

 

 

Kirja alkaa mielestäni varsin idyllisellä kohtauksella. 

 

"Vesi iskeytyi kiukaalle, tulikuumat kivet alkoivat sihistä, ja pienen löylyhuoneen täytti ihoa pistelevä vesihöyry. Mies otti pitkän huikan lasipullosta, irvisti ja heitti sitten kiuaskiville lisää polttoainetta. Seinälle kiinnitetty ruosteinen mittari näytti sataakymmentä. Hän painoi hampaansa yhteen ja hengitteli niiden välistä samalla hiljaa itsekseen sähisten. Löylyn raaka puraisu oli tuskin helpottanut, kun mies jo tarttui uudestaan kauhaan, ja seuraava lasti lensi perään. Kiuas poksui ja valitti. Miehestä tuntui kuin joku olisi hakannut hänen harteitaan tulisena hehkuvana tatuointineulalla. Lämpötila kohosi lähelle sietämätöntä, ja hengittäminen kävi yhä vaikeammaksi.

Mutta miestä se ei haitannut.

Juuri tätä hän kaipasi.

Oman piilopirtin rauha, hirsistä rakennetun saunan härkämäiset löylyt ja kirkasta viinaa kurkusta alas. Tämä pyhä kolminaisuus auttoi tekemään isoja ratkaisuja.

Mies äityi muistelemaan kaikkia saunoja, joissa oli elämänsä aika kylpenyt: puusaunoja, sähkösaunoja, savusaunoja, turkkilaisia saunoja, venäläisiä banjoja ja naurettavan haaleita infrapunasaunoja. Ihmisten mökeillä ja kodeissa, jäähallien pukutiloissa, monenkirjavissa hotelleissa, kylpylöissä, ties missä. Mies muisteli, kuinka eräänä vaiherikkaana kesänä hän oli päässyt Dakotasta kotoisin olevan joukkuetoverinsa opastamana käymään Lakota-intiaanien inipiissä eli hikimajassa. Sieltä matka oli jatkunut intiaanien kasinoon, jossa oli vierähtänyt useampi vuorokausi olutta kitaten ja rauhanpiippua tuprutellen. Muistona matkalta hänen vasemman olkavartensa ihoa koristi edelleen tatuointi, johon oli kuvattu kuunsirppi ja sen päälle jousipyssy. Se tarkoitti intiaanien merkkikielllä syyskuuta, metsästyskuukautta, joka oli myös hänen syntymäkuukautensa.

Mies naukkasi pitkän siivun viinaa suoraan pullosta, heitti jälleen lisää löylyä ja kirosi hiljaa. Muisteluista viis, hänellä oli päätös tehtävänä.

Päätös, joka määrittäisi koko hänen loppuelämänsä suunnan."

 

 

Mitäpä sitä suomalainen muuta tarvii kuin syrjäisen rauhan, viinaa ja saunan? 

Tuosta intiaanien maininnasta tuli mieleen hiljattain Yle areenasta katsomani Gaialand-dokumentti, joka on aivan todella järkyttävä.  

Minua häiritsee tässä kirjassa tämä kohta. 

 

”Mä menestyin liian hyvin! Mut haluttiin ampua alas, koska musta oli tullut uhka. Kun se kiinalaisessa tutkimuslaboratoriossa kehitetty virus päästettiin globaalin eliitin yhteisellä päätöksellä irti, niin ne jotka näki valemedian uutisoinnin taakse, otettiin saman tien tarkkailuun. Mä arvasin heti, että jotain on tekeillä, kun mulle luvattu paikka julkkis- Big Brotherissa peruttiin. Mä menin tuotantotiimin juttusille ja sanoin et niin ei voi tehdä, että mä nostan vittu oikeusjutun.”

 

En oikein tiedä kuinka tarkoituksellista oli tämä väite kirjan juonen kannalta. Eikö olisi vain voinut kirjoittaa, että Korona saapui keskuuteemme yms. 

Itseäni myös suunnattomasti häiritsi koodinimi Coltrane. 

Ei tuossa nimessä mitään vikaa ole, mutta itselleni se toi mieleen liudan kaikenlaisia tapahtumia ja musaa, jota en ole kuunnellut tiettyjen aikojen jälkeen. 

Kesällä 2004 kun muut juhli Tammerfesteillä oltiin me jossain päin Pirkanmaata kuuntelemassa jazzia ja viettämässä kesäiltaa.

Tämä on Elias Vitikka-sarjan kuudes osa. 

Ekan kerran törmäsin tähän kirjasarjaan syksyllä 2014. Lainasin silloin kirjastosta cd-äänikirjana Pahojen miesten seuran. Siinä oli useampi cd ja yhdessä silloisen nyt jo edesmenneen Kissakaverin kanssa sitä kuunneltiin. 

Kun oli jännittävä kohta niin silittelin kisumisua ja kuuntelin kehräystä. 

Semmosta meillä oli. Kissi sai kuunnella monipuolista kirjavalikoimaa. 

Olen lukenut sarjan kaikki osat ja myös muun Laineen tuotannon, sekä katsonut Paratiisin. 

Annan kirjalle kolme tähteä. 

Suosittelen kirjaa jos haluaa katsoa maailmaa hieman toisesta näkökulmasta.

Sebastian Fitzek: Terapia

 

 

 

 

 

 

Sebastian Fitzek - Terapia 

 

Bazar 2022 

Suomentaja
Sanna van Leeuwen 

ISBN
9789523764712

E-kirjan sivumäärä
237

Särkyneen mielen sirpaleet viiltävät kuin veitsi
Sebastian Fitzekin trillerissä Terapia traumatisoitunut psykiatri joutuu ottamaan epätoivoisen riskin löytääkseen kadonneen tyttärensä.
Kaksitoistavuotiaalla Josylla on selittämätön sairaus, ja lääkärikäynnin aikana hän katoaa jäljettömiin vastaanotolta. Neljä vuotta myöhemmin Josyn isä, psykiatri Viktor Larentz, on vetäytynyt syrjäiselle Pohjanmeren saarelle käsitelläkseen kokemaansa traumaa.
Saarella Viktor saa kuitenkin ovelleen yllättävän vieraan. Kirjailija Anna Spiegel kärsii harvinaisesta skitsofrenian muodosta: hän uskoo kirjoittamiensa henkilöhahmojen tulevan todeksi. Annan viimeisin romaani kertoo tuntemattomasta sairaudesta kärsivästä nuoresta tytöstä, joka katoaa yhtäkkiä jäljettömiin.
Vastahakoinen Viktor suostuu ottamaan Annan potilaakseen epätoivoisena yrityksenä saada selville, mitä hänen tyttärelleen tapahtui. Terapiaistunnot saavat kuitenkin nopeasti erittäin synkän käänteen, kun menneisyyden aaveet nousevat haudoistaan karmivin seurauksin.
Sebastian Fitzekin Terapia on särkyneen mielen veitsenteräviä palasia ravisuttavasti kuvaava trilleri, joka pitää lukijan otteessaan kauhistuttavaan päätökseensä saakka.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Pyysin ja sain tämän luettavakseni. Uusia kirjailijoitahan ei voi koskaan olla liikaa. 

Olin törmännyt kirjailijan nimeen niin lukuaikapalveluissa kuin blogeissakin. Ajattelin että tulen joko tykkäämään hänen teoksistaan valtavasti tai sitten en. 

En pidä kauhusta kirjoissa. Stephen King ei lukeudu omiin suosikkeihini, vaikka Uinu, uinu lemmikkini ja Hohto on joskus tullut kahlattua läpi. 

Varmaan ainoat kauhua sivuavat teokset joista pidän ovat kirjailijoilta John Ajvide Lindqvist ja Mats Strandberg. 

Fitzekin Terapia on alkuasetelmaltaan hyytävä. 

Voin kuvitella itseni vetäytyneenä kirjoittamaan syrjäiselle Pohjanmeren saarelle kauas kaikesta. 

Meri on läsnä. Sen voi kuulla kirjan sivuilta. 

Tapahtumat etenevät tiiviissä tahdissa. 

Henkilöt ovat uskottavia vaan jossain vaiheessa tulee lukijallekin epäilys tapahtuvatko nämä näin ja vähävähältä paljastuu, ettei mikään ole sitä miltä näyttää. Eikä tapahtumat ole lainkaan kuin ne on kerrottu. 

Loppuratkaisu oli mieleenpainuva ja samalla kertaa uskomaton. 

Jos kaipaat arjesta irtautumista ja jotain aivan muuta ajateltavaa kuin tulevan talvehtimisen sähkölaskut ja muu maailmain tila. Niin tämä on kirja Juuri Sinulle. 

Annan kirjalle kolme tähteä. 

Koetan olla kriittinen ja antaa täydet viisi tähtistä vaan sillointällöin. 

Blogitauko olikin pidempi kuin alunperin suunnittelin. Elämä voi yllättää niin monin tavoin! 

Useampi kirja odottaa bloggaustaan. Julkaisen niitä verkkaiseen tahtiin. 

Seuraava Celine Dion-juttu tulee marraskuussa kun Let's Talk About Love täyttää 25. 

Kirjavaa Syksyä Kaikille!

Christian Rönnbacka: Henna Björk: Isku

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Christian Rönnbacka - Henna Björk: Isku 

Bazar 2022

 

E-kirjan sivumäärä
252

ISBN
9789523765443

 

Uutta timanttista dekkariviihdettä suositun Antti Hautalehto -sarjan luojalta
Christian Rönnbackan uuden dekkarisarjan avausosa Henna Björk: Isku lyö kansainvälisen rikollisjärjestön rumiin rattaisiin kovan kapulan, Henna Björkin.
Abdul, Emmanuel ja Ismael olivat tuskin kymmenvuotiaita, kun heidät pakotettiin tappajiksi pahamaineisen, Toojayksi kutsutun komentajan alaisuudessa Sierra Leonessa. Parikymmentä vuotta myöhemmin Abdulin runneltu ruumis löytyy Suomesta. Poliisi poimii tutkimuksissaan johtolangaksi Abdulin varoitusviestin Ruotsissa asuville Emmanuelille ja Ismaelille. Toojay ei kaihtaisi mitään keinoja vaientaakseen heidät lopullisesti.
Supon ylitarkastaja Jarmo Rautiainen seuraa johtolankaa Göteborgiin ja rekrytoi avukseen paikallisen virkavallan riveistä nuoren irakilaissuomalaisen poliisin Henna Björkin. Hän on ongelmalähiöiden kasvatti, jengiväkivallan asiantuntija, otteissaan nopea ja Suomen poliisille entuudestaan tuttu.
Toiminnantäyteisen Henna Björk -sarjan ensimmäisessä osassa helpolta kuulostava tehtävä tuoda entinen lapsisotilas Suomeen kansanmurhan todistajaksi kiihtyy silmänräpäyksessä hengästyttäväksi pakomatkaksi.  

Christian Rönnbacka (s. 1969) on työskennellyt poliisina ja vakuutusetsivänä, ja noussut suosituilla Antti Hautalehto -dekkareillaan vauhdilla kotimaisen dekkarikirjallisuuden kärkeen. Dekkarit ovat tunnettuja omaleimaisesta huumoristaan ja poliisityön asiantuntemuksesta, jonka Rönnbacka on hankkinut keskusrikospoliisissa pääkaupunkiseudulla.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta! 

Luin kirjan yhden iltapäivän aikana kun tiesin tekstin olevan taatusti hyvää ja vetävää. 

En pettynyt tekstin suhteen. 

Kirja itsessään ei valitettavasti kuitenkaan tuottanut suurta wow elämystä. 

Nopeasti vaihtuvia tilanteita, aseiden kanssa rymistelyä ja ehkä hieman epäuskottavuuksia, joiden kohdalla mietin että kun en itse ole poliisi niin en voi tietää mitä rikollismaailmassa voi todella tapahtua ja minkälainen tapahtumien eteneminen tällaisiin pakomatkoihin reaalimaailmassa liittyykään. 

Juoni lyhykäisyydessään: Poliisi pakenee Ruotsista mukanaan isä ja tytär, joilla maahanmuuttajatausta. Pakomatkalla sattuu ja tapahtuu, suunnitelmat muuttuu ja Suomeen kuitenkin päästään. 

Käytössä on kaikenlaista teknistä härpäkettä. Hieman jäi itseä ihmetyttämään tämä seuraava kohta. Mietin voiko olla niin ettei poliisikoulutuksen saanut ihminen tiiä mitä tämä tarkoittaa. Vai oliko oleellista juonen rakennuksen kannalta toimia näin. Ote tekstistä: 

"Bemarin ajotietokoneessa välähti, ja sen ruutuun tuli teksti ”Positioning”. Henna katsoi sitä hetken ymmärtämättä mitään ja painoi näyttöä, kunnes teksti hävisi." 

Lukiessa mietin miksi suomalainen kirjoittaa Ruotsiin sijoittuvan dekkarin? Kun ruotsalaisia dekkareita tulee kuin sieniä sateella. 

Omia suosikkeja on Åsa Larsson, Liza Marklund, Anna Jansson, Mats Strandberg,  Kristina Ohlsson, Mattias Edwardsson, Lars Kepler, Ann Rosman, Johan Theorin, Viveca Sten ja ehkä Camilla Läckberg, jonka kirjallinen tuotanto on kyllä vaihtunut johonkin muuhun kuin dekkareihin. 

Kun selaa Storyteliä niin välillä miettii, että taas yks uusi ruotsalainen dekkaristi tuli löydettyä. On ainakin joku Uumajaan sijoittuva sarjan avaus ja joku sarja, joka sijottuu johonkin Korkearannikko-nimiseen paikkaan.

En ole näitä ehtinyt lukea. En ole halunnut käyttää aikaani niihin, koska mielestäni ruotsalaisia dekkareita riittää!

 

Uumajaan sijottuvan sarjan eka osa on nimeltään Lumienkeli ja kirjoittaja Anki Edvinsson. 

 

Korkearannikolle sijoittuvan sarjan nimi on Ulvönin murhat, kirjailija Lina Areklew ja ensimmäinen osa nimeltään Juhannusruusut.

Tässä myös liuta kirjailijoita Ruotsista, joihin en ole ehtinyt tutustua: Emelie Schepp, Inger Frimansson, Åke Edwardsson, Sofie Sarenbrant, Christina Wahldén, Camilla Grebe, Anna Ihrén, Johanna Mo, Christina Larsson, sekä Ninni Schulman.

Minulle selvisi, että jos tämä Rönnbackan kirja menestyy Ruotsissa niin silloin se menestyisi missä tahansa. 

Tämä käy ilmi Mesta.netin haastattelusta, joka on luettavissa tästä.

En oikein tiedä mitä ajatella. Toki se on ihmiselle itselle hyvä, että osaa brändäämisen. 

Suruikseni pakko antaa tälle kirjalle kaksi tähteä. 

Toivon kirjalle menestystä Ruotsissa ja maailmalla! 

Eiköhän se seuraava osakin tule luetuksi.

 

Kannattaa myös tsekata syksyn Dekkarifestivaalin ohjelma.

 

Tästä kirjasta on blogannut ainakin Kirjoja hyllystäni. 

 

Rönnbacka on haastattelussa Sadun sunnuntaivieras-podcastissa, jonka saa soimaan tästä.

Osallistun tällä tekstillä blogeissa 6.–12.6.2022.  vietettävään Dekkariviikkoon, jota tänä vuonna emännöi KIRSIN KIRJANURKKA.

Lucinda Riley: Orkideatarha

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lucinda Riley - Orkideatarha

 

Bazar 2022

Alkuteos 

Hothouse Flower

Suomentaja

Tuukka Pekkanen

E-kirjan sivumäärä
628 

ISBN
9789523763586

Meillä on vain tämä hetki. Suloisen haikea tarina rakkaudesta ja menneisyyden varjoista vapautumisesta
Taianomainen kertoja Lucinda Riley avaa oven upean sukukartanon elämään toisen maailmansodan alkuhetkistä nykypäivään. Se punoo yhteen ihmiskohtaloita täynnä intohimoa, salaisuuksia ja valheita, joiden verkkoon vain rakkaus voi meidät ajaa.
Pikkutyttönä Julia Forrester viihtyi Wharton Parkin kasvihuoneessa, jossa hänen isoisänsä Billy hoiti sukukartanon hienoa orkideakokoelmaa ja soitti radiosta musiikkia kukkasilleen. Aikuisena Julia on konserttipianisti ja elää onnellista elämää, kunnes kokee musertavan menetyksen. Surussaan hän hakeutuu takaisin lapsuusmaisemiinsa Wharton Parkiin ja kohtaa siellä kartanon perijän Kit Crawfordin.
Mutta elämä jatkuu. Kartanon rapistuvien rakennusten korjaustöiden yhteydessä löytyneen vanhan päiväkirjan merkinnät herättävät Julian ja Kitin uteliaisuuden. Mitä Crawfordin suvussa oikeastaan tapahtui sodan aikana? Menneisyydestä nousee esiin salattu rakkaustarina, joka voi tuhota koko Wharton Parkin ja jonka kauaskantoiset seuraukset mullistavat myös Julian ja Kitin elämän.
Lucinda Rileyn Orkideatarha on suloisen haikea tarina rakkaudesta, menneisyyden varjoista vapautumisesta, toivosta ja katoavaisista hetkistä, joiden muistoa vaalimme kalleimpina aarteinamme.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta! Kiitos myös kirjailijalle kirjasta ja suomentajalle käännöksestä! 

Kirja luettu vuorokauden aikana. En oikein tiennyt mitä odottaa, paitsi sen ettei Rileyn yksittäiset kirjat ole oikein viehättäneet ja että käännösteksti on varmasti laadukas!

Tämä kirja ei ole huono. En vain enää jaksa tällaista ja silti tulevat julkaisut tulee luettua ja arvosteltua. 

Tämä teos sisälsi paljon epäuskottavuuksia ja minua alkoi ärsyttää tapa, jolla kuvailtiin naisten ulkonäköä. 

Tässä pari esimerkkiä. 

 

"Vaikka Lidia oli vain vähän yli sataviisikymmentä senttiä pitkä, hänen vartalonsa oli täysin sopusuhtainen: yläruumis oli lyhyt, ja kapeat lanteet kaartuivat kevyesti ja johtivat pitkiin hunajanvärisiin sääriin ja täydellisiin pieniin varpaisiin, jotka mahtuivat Harryn käteen."

 

 

"Vaikka lady Adrienne oli ehtinyt jo kypsään ikään, ainakin yli neljännenkymmenennen ikävuoden, hänellä oli hoikan nuoren naisen vartalo, virheetön norsunluunvärinen iho ja kauniinmuotoiset kasvot korkeine veistoksellisine poskipäineen. Hänen naisellisuutensa toi Olivian mieleen pikemminkin sulokkaan intialaisen maharanin kuin tavallisen englantilaisen ylhäisönaisen, jolla oli leveät lanteet suuren lapsikatraan synnyttämistä varten niin kuin sukulinjan jatkajalla pitikin olla ja joka oli karaistunut kestämään Britannian ankaria sääoloja.

Adrienne oli niin tyylikäs ja niin hauras, että hän olisi Olivian mielestä sopinut paremmin johonkin Pariisin salonkiin kuin vetoiseen englantilaiseen maakartanoon. Olivian äiti olikin sanonut, että hän oli ranskalainen. Päätellen hyvin koruttomasta mustasta cocktailpuvusta, jota koristi pelkästään kermanvärisistä helmistä koottu helminauha, Adrienneen oli iskostunut synnyinmaansa asukkaille ominainen kyky näyttää mutkattoman tyylikkäältä."

 

 

Tällainen  samanmoinen täydellisen ihon ja ulkonäön kuvaus vaivaa myös Nora Robertsin ja Danielle Steelin kirjoja. 

 

Orkideatarhan päähenkilö Julia on menestyvä pianisti, joka on menettänyt aviomiehensä Xavierin ja heidän poikansa Gabrielin onnettomuudessa. 

 

Julia palaa kotiseudulleen Englantiin ja kohtaa vuosien jälkeen Christopher Crawfordin. 

He ovat kohdanneet Julian ollessa 11-vuotias ja jo silloin hän soitti pianoa.

 

Varmaan vaikeaa arvata mitä näiden kahden välillä tapahtuu. 

 

Kirjassa ollaan nykyisyydessä, sekä päiväkirjan ansiosta 1940-luvun Thaimaassa. 

On englantilainen rapistuva maatila / kartano, vuosikymmeniä sitten ollut suuri rakkaus, petetyksi tuleminen, useampia adoptiokuvioita ja myös epäuskottavuuksia. 

Julia saa tietää Xavierinajaneen päihtyneenä autoa onnettomuushetkellä. Xavier ei olekaan kuollut vaan palaa vuoden jälkeen kuvioihin... 

 

Tietenkin kaikki päättyy onnellisesti ja Julia saa Christopher Crawfordin ja heidän elämänsä jatkuu erään sattumankaupan ansiosta siinä rapistuneessa talossa, jossa kohtasivat vuosia aiemmin. 

 

Orkideat ja niiden kasvatus on vaan sivuseikka tässä. 

Kasvihuoneissa soi musiikki ja muistelin joskus lukeneeni, että viiniköynnöksille soitetaan myös musiikkia. 

Kirja kertoo suuresta rakkauden voimasta ja sukusalaisuuksista. 

Annan kirjalle vain yhden tähden. 

 

Tässä linkki vuonna 2012 julkaistuun videoon, jossa Lucinda kertoo kirjasta. 

Tämä kirja on kait julkaistu eri nimellä aiemmin. 

 

The Orchid House 

Lisäilen linkkejä kirjavideoihin myös aiempiin Riley postauksiini, jotka on löydettävissä tunnisteella Lucinda Riley. 

Tällä hetkellä blogin luetuin postaus 461 näyttökerralla on tasan kahden vuoden takaa Kuukauden kirjasarja: Lucinda Riley - Seitsemän sisarta.

 

 

Tämä alku vuosi ei vain ole ollut otollista lukuaikaa. 

Siihen on useita syitä, joita en ala tässä ruotimaan. 

Ehkä jossain eri hetkessä olisin viehättynyt Orkideatarhasta toisella tavoin.

Orkideatarhassa oli viihdytty ainakin Literally, Darling-blogin arviossa, joka on luettavissa täällä.

 

Youtubessa seikkaillessa tuli myös tällainen video vastaan. Kuvauksessa lukee näin: 

"Richard and Judy talk to Lucinda Riley about her Richard and Judy Book Club Title - Hothouse Flower". 

Tämä on vuodelta 2011 ja videoon pääsee klikkaamalla taasen tätä englanninkielistä nimeä. 

Lucinda Riley - Hothouse Flower.

 

Kiitos Bazarille kutsusta 20-vuotisjuhliin Mansikoita ja Bazarin taikaa, joihin en valitettavasti pääse, koska vielä ei voi olla kahdessa paikkaa samaan aikaan. 

 

Onnea Bazar & Kiitos Nautinnollisista Lukuhetkistä! 

Kutsu oli iloinen yllätys. Omalta osaltaan kannustaa jatkaa tätä raapustelua!