Näytetään tekstit, joissa on tunniste E-kirja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste E-kirja. Näytä kaikki tekstit

torstai 24. huhtikuuta 2025

Mariel Pietarinen: Auringonsäteisiin kadonnut

 


 

 

 

Mariel Pietarinen - Auringonsäteisiin kadonnut

 

Teksti © Mariel Pietarinen ja Kvaliti 2017
Kustantaja: KVALITI
Kansikuva © Laura Kunnas 2017
ISBN: 978-952-7202-23-4
Kustantajan kotisivut: www.kvaliti.com
Sivumäärä 

 

117 

 

 

Suositun, tuhansia seuraajia Instagram-fanisivuilleen (@kavionjalkiasydamessa) keränneen Kavionjälkiä sydämessä -kirjasarjan 5. osa.Iloinen kavioiden kapse raikaa Lomasaarella ensimmäistä kertaa 65 vuoden jälkeen. Hevosleiri pyörähtää käyntiin, ja ilma on täynnä kesän ja hevosten huumaa. Jokin kuitenkin hiertää Lindan ja Joonatanin välejä, ja tuntematon pikkutyttö alkaa yhtäkkiä pyöriä kuin takiainen Lindan ympärillä. Linda piiloutuu Marianin salaiseen huoneeseen ja tarttuu pitkästä aikaa tämän vanhaan päiväkirjaan. Kellastuneet sivut tempaisevat Lindan mukaansa, ja pian niskaan hiipii tuttu, kihelmöivä tunne…Mariel Pietarinen on Suomen Nuorisokirjailijat ry:n jäsen vuodesta 2015. 



Nautinnollinen lukukokemus! Menneisyyden ja kavion kopsuttelun kuulee kirjan sivuilta ja päiväkirjan vanha paperi kahisee. 


Jännää on ja aikamatkaillaan vuosikymmenten taakse ja sieltä tähänkin hetkeen. 


En oo koskaan ratsastusleirillä ollut, vaikka oonkin ratsastanut vuosia. Tai siis mun kohdalla kyse oli ratsastusterapiasta. Se on hyvää ja hyödyllistä! Nykyhetkessä luultavasti yhä käytän siinä saatua oppia kehon hallinnasta. Esim. Jos jostain syystä kaadun niin osaan tehä sen niin, ettei koko kroppa hajoa. 


Eksyin sivupoluille, mutta kirjoissahan voi eksyä monenlaisille sivupoluille, ja monille sivuille ja maastossa ratsastettaessa polkuja riittää. 


Näistä kirjoista sais hyvän TV-sarjan. Toki se voi olla, että sokeana ihmisenä en oo oikea henkilö siitä mitään sanomaan.

 

Tuntuu, että postauksissa vaan toistan itseäni ja en löydä sanoja enää mihinkään. Yleensä en kirjoita näin usein, mutta koska blogin synttärit. 

 

Kirjalle tähtiä 5/5.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2025

Mariel Pietarinen: Sielujen sininen silta

 


 

 

 

Mariel Pietarinen - Sielujen sininen silta 

 

Teksti © Mariel Pietarinen ja Kvaliti 2016
Kustantaja: KVALITI
Kansikuva © Laura Kunnas 2016
ISBN: 978-952-6606-92-7
Kustantajan kotisivut: www.kvaliti.com
 

 

Sivumäärä 

 

110 



Kavionjälkiä sydämessä, osa 4.
Tuntuu, kuin unelmat olisivat alkaneet käydä toteen. Lomasaaren vanha, aavemainen kartano on yhtäkkiä täynnä väkeä. Romahtanutta tallirakennusta korjataan, ja ajan raatelemat seinät saavat uuden, raikkaan maalipinnan. Kunnostustyöt edistyvät loistavasti, kunnes vanha Marcus alkaa höpistä kummallisia, ja joku hiipii sotkemassa paikkoja.
Mikä on sielujen sininen silta? Yrittääkö joku tuhota koko remontin? Tapahtumat saavat pian järkyttävän käänteen. Minne Linda on kadonnut?
Mariel Pietarinen on Suomen Nuorisokirjailijat ry:n jäsen vuodesta 2015.

 

 

Ystäväporukan seikkailut jatkuu. Saarella ollaan taas. Menneisyys on läsnä tässäkin. 

Sielujen sininen silta herättää mielenkiinnon ja saa selityksensä ja löytyy. 

 

Lumoavaa kerrontaa. 

 

Kirjalle tähtiä 4/5.

tiistai 22. huhtikuuta 2025

Mariel Pietarinen: Menneisyyden kosketus

 


 

 

 

 

Mariel Pietarinen - Menneisyyden kosketus 

 

Teksti © Mariel Pietarinen 2015
Kustantaja: KVALITI
Kansikuva © Laura Kunnas 2015
ISBN: 978-952-6606-89-7
Kustantajan kotisivut: www.kvaliti.com
 

 

Sivumäärä 

 

116

 

Kavionjälkiä sydämessä, osa 3.
Kimmeltävät kinokset peittävät tallinpihan ja talviset maisemat houkuttelevat maastoilemaan. Perinteinen katrilliratsastus ja kynttilärata ovat lähestymässä. Huoli Isla-tamman kipeästä jalasta painaa kuitenkin yhä Loimarannan tallin väkeä. Myös pieneen Josefina-varsaan tuntuu liittyvän jotakin ihmeellistä. Miksi Linda yhtäkkiä tajuaa seisovansa lomasaaren vanhan kartanon mailla?
Mariel Pietarinen on Suomen Nuorisokirjailijat ry:n jäsen vuodesta 2015.

 

 

Ihanaa! Kun näissä vaihtuu vuodenajat. Nyt on talvi ja joulun aika. 


Lindan unet, tai näyt johdattaa taas menneeseen ja uusi tuttavuus onkin näiden kautta vanha tuttu, joka liittyy ensimmäisen osan arvoitukseen. 

Seuraava osa on onneksi tuossa käden tai siis tekniikan ulottuvilla. 


Kirjalle tähtiä 5/5.

maanantai 21. huhtikuuta 2025

Mariel Pietarinen: Viesti halki aikojen

 


 

 

 

 

Mariel Pietarinen - Viesti halki aikojen 

 

Teksti copyright Mariel Pietarinen 2015
Kustantaja: KVALITI
Kansikuva copyright Laura Kunnas 2015
ISBN: 978-952-6606-71-2
http://www.kvaliti.com

 

 

Sivumäärä 

 

105 

 

 

Kavionjälkiä sydämessä -sarjan toinen osa.
Lindasta tuntuu, ettei hän pysy nahoissaan. Kesän jännittävät tapahtumat ovat jääneet taakse, ja on tullut syysloman aika. Vihdoinkin Linda näkee Susannen ja Joonatanin jälleen! Susanne pääsee alkeisratsastuskurssille, josta hän on aina haaveillut, ja kaiken lisäksi hän tuo tullessaan huikeita uutisia. Saarella asuu nainen, jolla on pitkä ja vankka hevostausta. Hänen vanhan navettansa voisi kunnostaa hevosta varten. Jos Susanne osoittaisi kykynsä ratsastajana ja hevostenhoitajana, ehkä isä suostuisi ostamaan hänelle oman hevosen!
Syyslomaviikko ei kuitenkaan suju ihan odotusten mukaisesti. Tallille saapuu salaperäinen uusi poika, ja yksi tallitytöistä näyttää iskeneen silmänsä Joonataniin. Susanne taas joutuu myöntämään, ettei ratsastaminen olekaan niin helppoa kuin hän oli luullut.
Eräänä päivänä ystävykset lähtevät katsomaan myytävänä olevaa hevosta. Kun Linda astuu karsinaan, tuijottavat häntä hämärästä tutut kasvot…

Ystäväporukan seikkailut jatkuu. Toiset ratsastaa ekaa kertaa, enemmän ja vähemmän julkisesti. Myytävänä olevia hevosia ollaan menossa katsomaan, vaikka ratsastus on vasta aloitettu. Ei se tahtia haittaa kuitenkaan. 

Marian on menossa mukana jälleen ja estää uuden hevosen katsomisen. Mitä löytyykään uuden varsan sukutaulusta??? 

Kirjalle tähtiä 4/5.

sunnuntai 20. huhtikuuta 2025

Mariel Pietarinen: Saariston suolaiset kyyneleet

 

 


 

 

 

Mariel Pietarinen - Saariston suolaiset kyyneleet 


Teksti copyright Mariel Pietarinen 2014
Kustantaja: KVALITI
Kansikuva copyright Laura Kunnas 2014
ISBN: 978-952-6606-58-3
http://www.kvaliti.com


Sivumäärä 


117 



Kokonainen viikko erossa parhaasta ystävästä Mintusta ja rakkaasta hoitohevosesta Fiasta! 13 -vuotias Linda ei voi uskoa surkeaa tuuriaan, kun hänen perheensä voittaa matkan Turun saaristossa sijaitsevaan lomakartanoon. Nyt hän joutuu luopumaan unelmiensa mahdollisuudesta toimia avustajana kesän alkeisratsastusleirillä. Lomaviikosta saarella tulisi taatusti tylsääkin tylsempi. Niin Linda luuli, ennen kuin tutustui tuikkivasilmäiseen Joonataniin ja tämän siskoon Susanneen.
Pian tarina 65 vuotta sitten saarella tapahtuneesta tragediasta saa Lindan valtaansa. Mitä tapahtui kauniille kartanontyttärelle Marianille ja tämän upealle täysverihevoselle Serafinalle? Miksi saarella ei enää nykyään suostuta edes puhumaan hevosista? Kun Linda vaipuu uneen, lähtee musta hevonen laukkaamaan tumma hahmo selässään. Heillä on jotakin kerrottavaa…
Kirjailija Mariel Pietarinen on musiikin- ja luokanopettaja, jolla on kokemusta hevosista ja ratsastuksesta vuodesta 1998 asti. Saariston suolaiset kyyneleet on hänen esikoisteoksensa, joka aloittaa kirjasarjan Kavionjälkiä sydämessä.

 

 

Ihanan lumoava kirja! Rakkautta, loma saarella kaukana tutuista ympyröistä, arvoitus vuosikymmenten takaa, salaisuuksia, vanha päiväkirja, vanhoja kirjeitä, unia ja tietenkin hevosia! 


Seikkailu halki ajan ja paikan! 


Linda rakastaa hevosia ja ärsyttää kun lomasuunnitelmat parhaan ystävän ja hevosten kanssa vaihtuukin lomaan saarella, jossa ei ole ainuttakaan heppaa. Kaikenlaista kummaa alkaa tapahtua ja uusien ystävien löydyttyä loma alkaakin maistua. 


Miksei saarella ole heppoja ja miksi Lindaan suhtaudutaan omituisella tavalla. 


Unien ja päiväkirjan löydyttyä paljastuu vuosikymmeniä sitten tapahtuneen onnettomuuden todelliset syyt ja vanhojen kirjeiden avulla vielä lisää salaisuuksia. 


Jos olisin nuorena lukenut nämä niin olisin odottanut lisää heti tämän osan jälkeen. Mutta näitä ei siis ollutkaan olemassa vielä 90-luvulla. 


Nyt voin lukea kaikki kerralla ja nauttia! 


Näissä kirjoissa on kaikki se mitä hyvään nuorten kirjaan tarvitsee. 


Blogeissa vietetään tänäkin kesänä jälleen Dekkariviikkoa


Pitäisköhän viettää joskus myös Heppakirjaviikkoa? 



Tälle kirjalle tähtiä 5/5. 


Minun omaan elämään hevoskirjat on aina kuuluneet. 

lauantai 19. huhtikuuta 2025

Kaisa Korpela: Uunipelti-identiteetti – Piilaakson oppivuodet

 


 

 

 

 

Kaisa Korpela - Uunipelti-identiteetti – Piilaakson oppivuodet

 

© Kaisa Korpela, 2024

© Momentum Kirjat, 2024

Kansi, typografia ja taitto Iiris Kallunki

isbn 9789524170437 (painettu kirja), 9789524171229(e-kirja)

Tervetuloa kurkistamaan kuplaan nimeltään Piilaakso.

Miltä elämänmeno näyttää, kun puoliso työskentelee kansainvälisen jättifirman pääkonttorilla? Miltä muuntautuminen korkeakoulutetusta uranaisesta kotirouvaksi tuntuu, kun työlupaa ei ensimmäiseen yli kahteen vuoteen ole? Minkä varaan ulkosuomalainen identiteetti rakentuu? Entäpä, kun joutuu pakon sanelemana palaamaan takaisin Suomeen?

Uunipelti-identiteetti - Piilaakson oppivuodet on kasvutarina, joka vie lukijan nojatuolimatkalle keskelle kuuluisaa teknologiateollisuuden keskittymää. Fiktion keinoja hyödyntävässä, mutta omakohtaisessa teoksessaan Korpela havainnoi tarkasti ja rehellisesti ulkosuomalaisen arkea kipukohtineen ja onnistumisineen. Arkea, johon globaalit IT-jätit langettavat kaiken hyvän lisäksi myös omat varjopuolensa.

Kaisa Korpela (s. 1974) on Oulun yliopistosta valmistunut filosofian maisteri, joka muutti vuonna 2014 miehensä kanssa Kalifornian Piilaaksoon.

Oma ostos. Onneksi on e-kirjat ja nämä nykyajan tekniset vekottimet, joilla e-kirjojen lukeminen onnistuu. Paljon jäis lukematta ilman näitä, koska en voi painettua tekstiä lukea. Jännää mitenkä paljon hintaeroa voi olla eri e-kirjakauppojen välillä saman teoksen osalta. 

 

Tässä kirjassa kerrotaan hauskasti Suomen ja Amerikan välisistä eroista, työn hakemisesta ja saamisesta, elosta ja olosta ulkosuomalaisena. 

 

En tiennyt, että kaikkialla ei ole samanlaisia Uunipeltejä kuin meillä ja oon luullut, että lehtipuhaltimia on vaan Suomessa. 

 

Tämän kirjan kanssa pääsee matkalle. 

Olen lukenut jo pidemmän aikaa kirjailijan blogia nimeltä Ribs & Coke - Ripsiä ja kollaa


Tälle kirjalle tähtiä 4/5.

perjantai 18. huhtikuuta 2025

Liisa Rauhakoski - Tekno! Saksa! Elämä!: Ysärinuoren päiväkirjat

 


 

 

 

 

Liisa Rauhakoski - Tekno! Saksa! Elämä!: Ysärinuoren päiväkirjat

 

Kannen kuva ja suunnittelu: Liisa Rauhakoski

© 2024 Rauhakoski, Liisa

Kustantaja: BoD – Books on Demand GmbH, Helsinki, Suomi

Valmistaja: BoD – Books on Demand GmbH, Norderstedt, Saksa

ISBN: 978-952-80-7371-0
 

Sivumäärä 


336 



Päiväkirjaromaani aikuistumisesta. 90-luvun ajankuva teknoraveineen. Lukiolaisen maailma avartuu ja avautuu.

"En kestä tätä, en tajua yhtään mitään, tämä on aivan sekava moniulotteinen paikka ilman yhtä tai edes seitsemäätoista ainoaa oikeaa tapaa nähdä ja käsittää. Tämä on myös uskomattoman mielenkiintoinen paikka enkä ymmärrä miten joku, tai minä, voi enää koskaan olla kyllästynyt tai ettei ole muka mitään tekemistä tai kaikki vaan samaa vanhaa? Hullu paikka, maailma. Ihan liikaa kaikkea."

"Ihan hurjaa jo sekin, että voin keskustella jonkun kanssa saksaksi, oikean saksalaisen, joka asuu jossain, mihin ei silmällä näe eikä polkupyörällä pääse, jossain saman pallon pintakerroksessa, sittenkin niin naurettavan lähellä."

 

 

Oli ihanaa lukea tämä kirja. Neuvostoliiton hajoaminen, Estonian uppoaminen. Hämärästi muistan nuo tapahtumat, vaikka kirjan aikakausi tosiaan on sellainen, että olen silloin ollut aika pieni ihmisotus. Ihmisotus on muutens Rölliltä lainattu sana. Niitä kasetteja kuuntelin ihan hirveesti sillon pienempänä ollessani. 

 

Tässä teoksessa on kaikkee ihanaa nostalgiaa: lankapuhelimet, kirjeet, kasetit, MTV siis se musiikkikanava - ja muutenkin kaikki se mitä oli ennenkuin internet valtasi maailman ja ennenkuin Suomi liittyi EU:n jäseneksi. 

 

Mieleen kirjasta jäi erityisesti tämä: 

 

"Aina on ajatellut, että olisi älytöntä tuhlausta ostaa joku seedee vain yhden biisin takia, joka sillä on hyvä. Mutta miten niin? Musiikki on tärkeää. Kyllä se maksaa hintansa.

Musiikki on hassun abstraktia. Ei siitä saa kiinni. Näkymätöntä. Leijuu vain jossain. Silti siinä on rakenteet. Miten sitä on voitu suunnitella ilman mitään konkreettista? No onhan nuotit, mutta eivät nekään näytä piirrettynä äänen vaihteluiden kolmiulotteista tilaaika-rakennetta. Ne ovat vain merkkejä eivätkä kerro kaikkea.

Olen ulkona naisellisuuden kulttuurista. Vihaan kaikkea, minkä yhteiskunta määrää kuuluvaksi naisen elämään ja ajatusmaailmaan. Sitä oikeaa pelkkää lähtökohtaa, että on nainen, en vihaa, vaan siitä voi repiä ihan omaa huumoria ja kehittää vaihtoehtoisen kulttuurin. Nyt tajuan ja hyväksyn sen käsityksen, että sukupuolia on vähintään kaksisataa. Jokaisella on oma tapansa ja eri asenteensa olla omansa edustaja."

Itsehän olen mennyt siis keikalle tai keikoille vaan yhen hyvän biisin takia, joten ymmärrän hyvin tuon levyhomman. Elokuussa minut löytää Charonin keikalta ja niiltä tiiän vaan käytännössä yhen biisin. 

En osaa nuotteja. En ymmärrä niistä mitään. Aikoinaan mulla oli joku kirja, jossa oli pistenuotit ja varmaan kerrottu niistä enemmänkin. Mutta ne oli kyllä niin käsittämättömiä merkkejä, että jos nyt tulisi pistekirjoituksella nuotit vastaan niin en tunnistaisi niitä nuoteiksi.
Jos pistekirjoitusnuotit kiinnostaa niin aiheesta voi lukea vaikka tästä


Kirjassa mainitaan tuttuja artisteja. En tiennyt, että Marusha esiinty Suomessa syksyllä -94. En muistanutkaan miten hyvä biisi on It Takes Me Away


Jos haluat nostalgiselle matkalle 90-luvun alkuun niin suosittelen tätä kirja.. 


Tähtiä 3/5.

keskiviikko 16. huhtikuuta 2025

Liisa Rauhakoski: Vakosamettia ja karkkisadetta

 


 

 

 

 

Liisa Rauhakoski - Vakosamettia ja karkkisadetta

 

© 2022 Liisa Rauhakoski

Kustantaja: BoD – Books on Demand GmbH, Helsinki, Suomi

Valmistaja: BoD – Books on Demand GmbH, Norderstedt, Saksa

ISBN: 978-952-80-4034-7
Sivumäärä 

 

264 

 

Kirjailijan kotisivu 


Kirjaesittely Vakosamettia ja karkkisadetta 


Hyvinkää 70- ja 80-luvulla. Sohva on verhoiltu ruskealla vakosametilla. Puhelin on oliivinvihreä ja sen valintalevy raskas pyörittää. Oksasen kioskilta ostetaan kymmenen pennin irtokarkkeja. Kevään ensimmäinen jäätelö syödään Anttilan kulmaa vastapäätä Donnerin obeliskin puistossa suihkulähteen ruikkiessa auringon säteissä kimmeltävää vettä turkoosiin altaaseen.

Muistatko, kun kierrettiin jonossa fluorihuuhtelunestettä suussa purskutellen siinä juhlasalin pukuhuoneessa, jossa oli jääkylmää aina jumppatunnille mennessä? Ja kynnet murskaantuivat ja hampaat järsittiin pilalle, kun yritettiin irrottaa Lego-palikoita toisistaan? Radiossa soi Katri Helena, Baccara ja Abba ja telkkarissa pyörii Rosvo Rudolf, Kössi Kenguru, Kivikasvot ja Parempi myöhään?

Turvallinen lapsuus. Missä ovat meidän vaaramme? Suurin vaara taitaa olla se, että jos puhaltaa purkkapallon ja tuuli käy, pitkät hiukset takertuvat siihen ja haivenien päät tulevat purkan mukana suuhun. Parin puraisun jälkeen tukkaa on vaikea irrottaa purkkaköntistä.

 

 

 

Oma ostos. 

 

Viihdyttävää tekstiä. Nyt ollaan aikakaudessa, jota en itse tunne - sillä olenhan syntynyt vasta 80-luvulla. Lisäksi en ole asunut kaupungissa kuin vasta aikuisena. 

Piti netistä tarkistaa milloin Uri Geller 

vierailikaan Suomessa kun kirjassa tämä mainitaan. 



Jos haluat nostalgisoida menneillä vuosikymmenillä niin lue tää. 



Tähtiä 3/5.

tiistai 15. huhtikuuta 2025

Liisa Rauhakoski: Niin vahva kuin olen

 


 

 

 

 

Liisa Rauhakoski - Niin vahva kuin olen 

 

© 2021 Liisa Rauhakoski

Kustantaja: BoD – Books on Demand GmbH, Helsinki, Suomi

Valmistaja: BoD – Books on Demand GmbH, Norderstedt, Saksa

ISBN: 978-952-80-9265-0
Sivumäärä 

 

276  


Kirjailijan kotisivu

 

Kirjaesittely: Niin vahva kuin olen 



Eroa puiva romaani suoraan dramaattisen tunnemyrskyn silmästä kuvattuna.

Suomalainen nainen Hollannissa naimisissa saksalaisen kanssa. Aviomiehen päihteidenkäyttö riistäytyy käsistä. Ystävät ja arjen huumori pitävät toivoa yllä, kunnes kotiolojen synkkyys uhkaa sammuttaa viimeisetkin tähdet. "Keski-Eurooppa, mitä sinä annat minulle? Jonas, mitä sinä annat minulle?" On kohdattava kipeä ratkaisu silmästä silmään.

Kehityksen katalysaattorina toimii ystävä Osman ja samalla ihmissuhteiden pakka sekoittuu moneen kertaan. Kuka auttaa, kuka hylkää, kuka lohduttaa? Missä moraali?

"Tämä kriisijakso on erityisen väkivaltainen tai siis opetusrikas tai siis priorisoiva ja kaiken turhan karsiva ja syvälle käyvä ja tajuntaan iskevä. On pidettävä kiinni siitä viimeisestä elämän liekistä ja huudettava apua. Tämän enempää ei oikein pohjalle pääse."

On olemassa globaaleja tarinoita. Ja kaikkiin tilanteisiin on kohtalotovereita.

"Tulevaisuudelle. Malja tulevaisuudelle."

 

 

Kirja on oma ostos. 

 

Riipaisevan raadollista luettavaa! Löysin tästä PALJON samaistuttavaa. Vaikka kirjan aiheet on raskaita niin toivoa on ja kirjan teksti on todella vetävää. 


Kirjan nimestä tuli erityisesti mieleen tämä biisi 


Cher - Strong Enough


Kirjassa aviomiehen päihteiden käyttö pääsee valloilleen, uusi ystävyys tulee ja tuottaa vaikeuksia. Ero riipii, mutta lopussa on onnellisuutta ja uusi ihminen elämässä. 

Kirjassa tuodaan esiin se, jota itsekin koen eli että ystävyyssuhteet on vaikeita. 


Lainaus tekstistä: 



"Joo, kenen on syy mihinkin ja minkälainen syy. Heitä syytän siitä, että he jättivät minut kommunikaation ulkopuolelle eivätkä koskaan kertoneet minulle, mikä heitä kalvaa, jotta olisin voinut tajuta edes jotain. Se oli epäreilua. Osmanin suorasta kommunikaatiosta minulle ei nähnyt, että kaikki olisi pielessä.

Mutta koska itse kuitenkin tein kaikenlaista väärin ja ehdin vittuilla heille jo, en voi enää jälkeenpäin isotella enkä syyttää heitä, vaan rukoilen maailmankaikkeuden anteeksiantoa itselleni.

Luulin kaiken olevan vapaata peliä. Ei kukaan ilmoittanut haluavansa omistaa minua sitä hetkeä pidempään, joten luulin saavani kokeilla paria eri miestä, kun kerran tämän yhden kerran päästän irti kaikista rajoista. Luulin, että saisin oikeasti pitää hauskaa eikä kukaan välittäisi.

Mutta miehistä tulikin katkeria heti kun he eivät olleetkaan minun ainoitani. Silloin he käänsivät minulle selkänsä, kaikki, totaalisesti.

Koko ajan Osman petti Mirjamia jonkun aachenilaisen pimun kanssa ja Mirjamin naapurin kanssa eikä itse ollut omasta mielestään tuomittava. Mirjam luulee Osmanin olleen uskollinen, vaikka hänellä on ollut yhtaikaa vähintään neljä naista. Pidän silti suuni. Ei minulla ole tarvetta pilata heidän suhdettaan.

Sülilläkin saa olla tyttöystävä, vaikka hän tapailee minua. Mutta sinkkunainen ei saa harrastaa seksiä kenenkään muun kanssa kuin korkeintaan yhden? Näköjään. Mies saa ottaa vaikka joka yö eri naisen, mutta pysyy sankarina, kun taas nainen on halveksuttava, jos ei pysy uskollisena heti ensimmäiselle yhden yön kaverille. Näin tylsiä ja sekavia ovat nämä pelit.

Olen ollut täysin moraaliton ja omatunnoton. Olen sallinut itselleni kaiken. Teot ovat hevit ja seuraukset ovat hevit. Olen ihan äimän käkenä nyt, miten kaikki voikin mennä niin pieleen.

On se vaan omituista, kuinka käyn läpi erokriisini ihan kokonaan muiden suhteiden kautta enkä tuhlaa ajatustakaan entiseen avioliittooni. Toisaalta ne aviokriisit kävin pitkälti läpi jo etukäteen. Asiat olivat lopulta niin pielessä, ettei siitä ollut mitään jäljellä.

Vaikka se onkin erityisen rajua, ettemme puhu sanaakaan enää. Yksitoista vuotta kadonneet tuosta vain.
".

 

 

Löysin tuosta niin paljon samaistuttavaa. En tulisi onnelliseks vaikka muutamat tietyt ihmiset elämässäni olisivat. He on tehneet osansa siitä, että minusta on tullut Minä. En nykyään mieti sitä miksi asiat on niinkuin ne on. Jos miettisin eli siis jos pysähtyisin miettimään niin ei musta olis yhtään mihinkään, koska vaan lamaantuisin. Elän haluamanlaistani elämää. Mun elämässä on ne jotka siinä haluaa olla. Kohta on taas kesä ja mun pitää koettaa selvitä siitä. Pelkään sitä joka vuosi ja tähän asti oon aina selvinnyt. Erityisesti tänä vuonna ja kesänä olen ja muistan olla kiitollinen siitä, että saan olla, värjätä hiukset, käydä festareilla, juoda kuplivaa ja mitä näitä nyt onkaan! 

 

Pakko lainata kirjasta vielä tämä kohta: 

 

"Vittujen kevät, tämä sujuu taas niin hienosti, nämä minun ihmissuhteeni. Perseen suti. En tiedä, onko mitään pelastettavissa. Minun on yritettävä asennoitua siihen, että Osman on menetetty.

Voi saatanan vittu, että minulla on kariutunut avioliitto ja kariutuvat ystävyyssuhteet ja kariutunut rakkaus-ystävyyssuhde. Missä hirttosilmukka?"  

 

 

Kirjalle tähtiä 4/5. 

lauantai 12. huhtikuuta 2025

Heini Kilpamäki: Aseman nainen

 


 

 

 

 

Heini Kilpamäki - Aseman nainen 


© Heini Kilpamäki ja Into Kustannus 2025
Kansi 

Samppa Ranta

Kannen kuva

Kimmo Heinonen, Vastavalo.net

ISBN 9789523935464

 

E-kirjan sivumäärä 

 

197 

 

 

 

Ravisuttava läpileikkaus asunnottomuudesta ja kodittomuudesta 2020-luvun Suomessa."Viisikymppinen Sari on asunut Helsingin rautatieasemalla 12 vuotta - Nyt hän kertoo, kuinka hieno asunto ja työpaikka vaihtuivat pesuihin julkisessa vessassa" -ApuViisikymppinen Sari on tuttu näky Helsingin päärautatieasemalla. Yli kymmenen vuoden ajan hänet on voinut nähdä työntämässä kesät ja talvet omaisuuttaan kärryssään ja paikkaamassa ilmastointiteipillä kenkiään ja silmälasejaan. Sari kuljettaa mukanaan satojen elokuvien kokoelmaansa, ja hän rahaa saadessaan yöpyy hotelleissa. Arkensa perheetön ja työtön nainen jakaa muiden juna-asemalla asuvien ja satunnaisten ohikulkijoiden kanssa. Asemalle on muodostunut varjoyhteiskunta, joka jää usein tavalliselta työmatkalaiselta näkemättä. Kirjassa kuullaan Sarin ja hänen yhteisönsä kautta, miten Suomessa voi tippua kaikkien turvaverkkojen läpi ja menettää uskonsa yhteiskuntaan. Mistä ihmisarvo ja koti rakentuvat?Jos Sari saisi itse päättää, Quentin Tarantino saisi ohjata hänestä elokuvan. Se sisältäisi hänen mukaansa seikkailuja, väkivaltaa ja suuria tunteita – mystisiä aineksia unohtamatta.

 

 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta. 

 

Tämä kirja herätti mielenkiinnon heti kun kuulin tästä. Kirja itsessään herätti paljon ajatuksia ja ihmetystä. 

 

Kirja mielestäni kysyy kysymyksen Kuka meistä saa olla olemassa sellaisena kuin on? 

 

Kirja näyttää, ettei oleminen omana itsenä ole sallittua kaikille. 

 

Kirjassa kerrotaan Sarin elämästä ja siitä miten hän päätyi asemalle. 

Kiinnitin erityisesti huomiota siihen kuinka häneltä lähti vuokra-asunto. Se oli nimittäin mielestäni kyllä aivan käsittämätön tapahtumasarja kokonaisuudessaan ja herätti pohtimaan miten Suomessa voi käydä näin? 

 

En paljasta enempää vuokra-asuntokuviosta sillä se selviää lukemalla kirja, johon kannustan kaikkia, jotka haluaa lukea sellaista, joka herättää ajatuksia.

 

Kirjassa myös tulee esille se kuinka ihmisillä ja etenkin terveydenhuollon ihmisillä on tarve ja "oikeus" määritellä toinen ihminen joksikin. Kirjamme päähenkilö viihtyy kotona robottien seurassa ja terveydenhuolto katsoo tätä omalla tavallaan. Antaako heidän saamansa koulutus luvan siihen, että he saa määritellä mitä kukakin on tai ei ole? 

 

Itse vammaisena ihmisenä törmään kaikenlaiseen suhtautumiseen ja muuhun. Mikä muuten antaa sinulle terveelle ihmiselle luvan määritellä minun vammani? Onko se se, että sinä itse olet päältä katsottuna terve? Ja vaikka olet sellainen niin enkö minä saisi mukamas määritellä sinua jotenkin jos kerta sinäkin määrittelet minua? Kupliva maailmani vastaan koko Maailma! 


Kirjalle tähtiä 4/5.

perjantai 11. huhtikuuta 2025

Eevi Iisakkila: Majatalo omenapuiden katveessa

 


 

 

 

 

Eevi Iisakkila - Majatalo omenapuiden katveessa 


© 2025 Into Kustannus (E-kirja): 9789523934511

 

Kansi 

 

Emmi Kyytsönen

 

 

Sivumäärä 

138 

 

 

Uusi ihana sarja rakkaudesta ja uusista mahdollisuuksista viehättävässä maaseutukylässä, jossa menneisyyden haavat paranevat ja uudet unelmat heräävät eloon
"Unohda realiteetit ja hyppää romanssien ja ihmissuhteiden pyörteisiin, tuhansiin suudelmiin ja ihastuksen ja rakkauden huumaan. Onnen pariin, jota kirja välittää tässä pohjanmaalaisen Eevi Iisakkilan sujuvassa esikoisessa Majatalo omenapuiden katveessa, joka on Kaunisjärvi-sarjan aloitus." -Kirjavinkit
Lila Kajo pitää Kaunisjärvellä vanhassa keksijä Hyyrylle kuuluneessa talossa Omenalehdon majataloa apunaan taitava kokki ja taloudenhoitaja Marikki. Lila on menettänyt puolisonsa Kaapon auto-onnettomuudessa muutamia vuosia sitten ja ikävä kaihertaa edelleen sydänalaa, mutta majatalon vaihtuvat asukkaat ja vireän kylän tapahtumat pitävät majatalon emännän kiireisenä.
On kevättalvi, ja Omenalehdossa majailevat nuori valokuvaaja Pilvi ja nettishakkimestari Lasse. Majatalon seesteinen talvielo vilkastuu kun talon nurkissa vaikuttaa rapistelevan hiiri. Mäenlaskuretkellä Lila törmää vanhaan heilaansa Henriin ja kauan sitten kadotetut tunteet alkavat herätä. Henri ei ole kuitenkaan Lilan ainoa heilaehdokas, sillä pian majataloon astelee salaperäinen biologi Noel, ja kuka lähettelee Lilalle kuumanrohkeita kirjeitä?
Majatalo omenapuiden katveessa aloittaa uuden Joutsenjärvi-sarjan, joka tarjoaa sykkiviä sydämiä ja hurmaavia persoonia herttaisessa mutta vireässä maaseutukylässä. Se on sydäntälämmittävä romaani siitä, kuinka rauhan ja onnen voi löytää elämästä, joka ei mennytkään niin kuin piti.

 

 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta. 

 

Tämä on aivan ihana feel good kirja ja aloittaa Kaunisjärvi-sarjan. 

 

Ihana talvimaisema ja yhteisöllisyys avaa kirjan. 

 

Ihmissuhdekuvioiden käänteet ovat yllättäviä ja vetävästi kirjoitettuja. Pystyin eläytymään miljööseen ja tapahtumiin hyvin. 

 

Odotan innolla jatkoa sillä haluan kuulla mitä näille ihastuttaville henkilöille kuuluu. 

 

Tähtiä 5/5. 

maanantai 31. maaliskuuta 2025

Danielle Steel: Veren perintö

 

 


 

 

Danielle Steel - Veren perintö 


WSOY 2015

 

Englanninkielinen alkuteos
Legacy
Suomennos 

Marja Helanen 

 

Kannen kuva © Image Source
ISBN 

978-951-0-41104-9

Intiaanimarkiisitar Ranskan kuninkaan hovissa
Intiaanipäällikön tytär pääsee Ranskan kuninkaan Ludvig XVI:n hoviin, ja satoja vuosia myöhemmin hänen amerikkalainen jälkeläisensä tutkii esiäitinsä tarinaa.
Brigitte Nicholson on tottunut siirtämään kaiken tuonnemmaksi. Mutta kaikki muuttuu, kun Brigitte jäljittää sukututkimuksessa esiäitinsä, markiisin vaimoksi päätyneen intiaanitytön, Wachiwin. Sioux-heimoon kuulunut Wachiwi oli intiaanipäällikön tytär, joka päätyi hurjien vaiheiden jälkeen ranskalaisen tutkimusmatkailijan mukana Eurooppaan. Wachiwi herätti huomiota jopa Ranskan kuninkaan hovissa älyllään ja kauneudellaan. Brigitte matkustaa tutkimustensa perässä Pariisiin, jossa esiäidin vaiheiden paljastuessa alkaa myös Brigitten uusi tässä ja nyt -elämä.
Viihdekirjallisuuden kuningatar Danielle Steel (s. 1947) on maailman myydyin kirjailija: hänen teoksiaan on myyty maailmanlaajuisesti jo noin 800 miljoonaa kappaletta ja julkaistu kymmenillä eri kielellä. Viidesti avioitunut Steel on yhdeksän lapsen äiti. Hän asuu vuoroin San Franciscossa ja vuoroin Pariisissa. Veren perintö on hänen 70. suomennettu teoksensa.

Viime aikoina on uutisoitu siitä kuinka romanttisen kirjallisuuden lukemista hävetään. Oon aina lukenu sitä enkä ymmärrä miksi sitä pitäs hävetä! Suosikki kirjailijoitani on jo vuosikymmeniä ollut Danielle Steel ja Nora Roberts. Tiiän tasan tarkkaan, ettei sitä sais sanoa ääneen. Molempia kirjailijoita halveksitaan enempi ja vähempi ja mietitään, että onko oikeesti yks ja sama ihminen kirjottanut näin monta kymmentä tai monta sataa kirjaa ja että osa kirjoista vaikuttaa siltä, että niissä on vähän nimet ja paikat muutettu. En minä ole milloinkaan väittänytkään kenellekään lukevani korkeakirjallisuutta. Terveisin Nimimerkki Lasihelmipeli yhä lukematta! 

Minkä takia stä ei ihminen sais lukea sitä mitä haluaa! Keltä se on pois?
Danielle Steelin tuotantoon tutustuin kesällä -98. Siihen aikaan kun en ollut vielä lukenut kaikkia niitä kirjoja, joita oon tähän mennessä lukenut... Niin olivat Daniellen teokset taianomaisia. Ajattelin, että rakkaus on just semmosta kuin niissä kuvataan. 

 

Muutamat Steelit olin ehtinyt lukea ennenkuin tapasin O:n. 

Tosin ei nuilla kirjoilla taida olla vaikutusta mitä siinä hetkessä tapahtui. 

Nykyään ollaan niin etäällä kuin olla voi ja mä yritän "yritän" keskittyä kaikkiin niihin asioihin mitä mulla nykyisyydessä on. 

 

Veren perintö ei ole parasta Steeliä. Vuosikymmenten kirjoittaminen näkyy tässä. Tavallaan on kaksi eri tarinaa, joista toinen tapahtuu 2000-luvulla ja toinen vuosisatoja aiemmin. 

Tapahtumapaikkoina on Amerikka ja Ranska kuinkas muutenkaan. Jos ei jokaisessa niin ainakin suuressa osassa Steelin kirjoja ollaan tai päädytään olemaan Pariisissa tai jossain muussa osassa Ranskaa. 

Tällä kertaa ollaan Pariisissa ja Bretagnessa. Kummatkin on paikkoja joihin haluaisin. Kirja nimeltä Ratsulomalla Ranskassa teki aikoinaan niin suuren vaikutuksen, että pitänee kyseinen teos jossain kohtaa arvioida täälläkin. Siinä suomalainen perhe muuttaa Bretagneen pitämään ratsumajataloa. 

 

Veren perinnössä Brigitte jäljittää vuosisatoja aiemmin eläneiden sukulaisten vaiheita ja matkustaa sitä varten Ranskaan ja kuinka ollakaan arkistost löytyy mies, joka auttaa häntä tutkimuksessa ja näin ollen juuri tapahtunut ero ja elämän mullistukset ei tunnukaan enää niin kamalilta. 

Olisin lukenut enemmänkin tästä aiemman aikatason tarinasta ja heidän kohtaloistaan. 

Jonkinlainen tuttuuden tunne ja vertailu Diana Gabaldonin teoksiin tästä ajasta tuli. 

 

Danielle Steel kuvailee ihmisiä varsin mielenkiintoisesti. Esim. "Hän oli keskimittainen, ja hänen hieman pörröiset hiuksensa tekivät hänet poikamaisen näköiseksi. Hän todellakin näytti ranskalaiselta. Hän ei ollut seksikäs, hän oli kiltti." 

 

Tähtiä kirjalle 3/5.

sunnuntai 30. maaliskuuta 2025

Jääkansan tarinan kohtalo

 

 


 

 

 

Ootte ehkä miettineet miksei Margit Sandemo - Jääkansan tarina-postaukset päivity Kuplivassa maailmassani. Valitettavasti joudun kertomaan, että sarja näillä näkymin jää tuohon seitsemänteen osaan. Syynä siihen on, että pari viikkoa sitten Jääkansan tarina katosi Storytelistä ja muista vastaavista palveluista. Edes ostaa nuita kirjoja ei voi e-kirjanakaan. Elikä sarjan 40 kirjaa jäi itseltäni ja monelta muulta lukematta. En ole milloinkaan nähnyt millekään toiselle sarjalle käyneen näin! Toki tämä ei voi olla niin ainutkertaista, etteikö näin olisi joskus käynyt ja vaikka useammallekin sarjalle, mutta omalle kohalle ei ole osunut. 

 

Olen laittanut viestiä kustantamolle ja kysynyt miksi Jääkansan tarina, Noitamestari ja Sandemo-sarjat ovat palveluista poistuneet. Viestiini ei ole kuitenkaan vieläkään vastattu, vaikka kirjoitinkin sen selkeyden vuoksi englanniksi. 

Kustantamon sivut löytyy täältä

Nuo sivut ei ole luottamusta herättävät jostain syystä. En tietenkään tiedä miltä ne visuaalisesti näyttää, mutta jotenkin tuli olo, että viestiin ei varmasti vastata. En löytänyt tuolta edes sähköpostia siis osoitetta vaan otin yhteyttä sellaisella lomakkeella. 



Minulla oli muutama vuosi aikaa lukea Jääkansan tarina. Harmittaa, että en tehnyt sitä. Mieleeni ei tullut, että joku sarja tai jonkun kirjailijan tuotanto voitaisiin noin vain poistaa kaupallisista palveluista. Kun sellaista ei ole kohdalleni osunut koskaan. Kirjat on luettu äänikirjoiksi isolla työllä, joten on outoa, että ne tuosta vaan otetaan kuuntelijoilta pois. 



Kerrankin kun iloitsin siitä, että vihdoinkin pääsen tämän sarjan lukemaan, kun nykyaikaiset vekottimet ja tekniikat antaa siihen mahollisuuden, niin sitte käy näin. Se on just niin mun tuuria! 



Palaan Jääkansalaisten pariin HETI jos teokset palaa palveluihin, joten sitä odotellessa!

sunnuntai 2. maaliskuuta 2025

Margit Sandemo - Pahan perintö: Jääkansan tarina 6

 

 


 

 

Margit Sandemo - Pahan perintö: Jääkansan tarina 6 

 

© Margit Sandemo, 1982

 

© Jentas ehf., 2019

Alkuperäisteos 

Det onda arvet

 

Suomentanut 

Jentas ehf.

 

Kansikuva 

Jentas ehf.

 

ISBN

 978-9979-64-427-9

 

Adlibris 

 

BookBeat 


Ellibs

 

StoryTel 

 

 

JÄÄKANSAN TARINA kertoo pahan Tengelin jälkeläisistä, joiden esi-isä oli tehnyt sopimuksen paholaisen kanssa ...
Tarjei Jääkansan Lind on luvannut isoisälleen Tengelille yrittäää löytää Jääkansan salaiselle lääkevarastolle ja reseptille niiden arvoinen perijä. Tarjei päättää antaa koko perinnön Mattiakselle, viekkaan Kolgrimin nuoremmalle velipuolelle. Kun Kolgrim pääsi selville suunnitelmasta, puhkesi pahuus täyteen kukkaan...
Margit Sandemo on monien lukijoiden tuntema ja rakastama kirjailijanimi Skandlnaviassa. Hän syntyi Valdresissa, Norjassa vuonna 1924, mutta varttui aikuiseksi Ruotsissa. Hänen kirjasarjansa JÄÄKANSAN TARINA on muodostunut suureksi menestykseksi kaikissa Skan­dinavian maissa. Nyt jo myyty yli 37 miljoonaa kirjaa! 

 

 

Paha se vaan jatkaa periytymistään Jääkansan parissa. 

Kolgrim houkuttelee Mattiasin mukaansa katsomaan kuinka kalat tanssivat. Todellisuudessa Kolgrim varastaa ruuhen ja soutaa kauas, poistaa airot ja jättää Mattiasin yksin ajelehtimaan. 

Mattias päätyy kaivokseen töihin. En tosin tiedä oliko kaivoksia olemassa jo 1600-luvulla, mutta jos oli niin niissä oli aivan karmivaa ja epäinhimilliset työskentelyyn sopimattomat olosuhteet. 

Tosin en tiedä onko ne olot nykyään sen paremmat ja kun miettii mitä kaivokset tekee luonnolle. Ihminen on luonnon pahin vihollinen! 

 

Mattias pääsee parin ystävän kanssa pakenemaan kaivoksesta kuin ihmeen kaupalla. Toinen ystävistä kuolee pakomatkalla, mutta Mattias pääsee kuin pääseekin takaisin kotiin rakkaiden luo, jossa häntä on pitkään ja hartaasti kaivattu. 

 

Kirjan lopulla mainitaan vuosi 1654. Silloin tapahtuu jotakin kamalaa tai rauhatonta. Se selvinnee seuraavassa osassa. 

 

 

Tähtiä olen antanut Storytelissä 5/5. 

tiistai 25. helmikuuta 2025

Heidi Mattila: Täyskaarto pimeydestä 2

 


 

 

 

 

Heidi Mattila - Täyskaarto pimeydestä 2 

 

© 2025 Heidi Mattila

Kansi: toteutettu Canvalla, Heidi Mattila

Nimen ideointi: Jenny Ruotsalainen

Kustantaja: BoD · Books on Demand GmbH, Helsinki, Suomi

Valmistaja: BoD · Books on Demand GmbH, In de Tarpen 42, 22848 Norderstedt, Saksa

ISBN: 978-952-80-7467-0


BoD 


Täyskaarto pimeydestä 2 jatkaa Danielan tarinaa. Dissosiatiivinen identiteettihäiriö tuo omat haasteensa kaikkeen, mitä elämä Danielan eteen heittää. Onneksi hevosavusteinen toiminta tukee toimintakykyä ja auttaa häntä sopeutumaan elämän haasteisiin. Kirjassa pureudutaan myös parisuhdepohdintoihin ja seksuaalisuuteen. Voiko traumatisoitunut koskaan saada osakseen turvallista, eheyttävää parisuhdetta?

 

 

Tarina jatkuu tässä teoksessa! Elämä tuo Danielan eteen kaikkee ihanaa, kamalaa ja kamalan ihanaa! 

 

Persoonallisuuksista vai pitääköhän sanoa persoonista tulee esiin uusia puolia ja eräs aivan täysin uusi - vaarallinenkin persoona kohdataan. 

Äärimmäisen mielenkiintoista on lukea tilanteista, vastaanotolla jolloin aina yksi kerrallaan ikäänkuin tuodaan esiin ja heille kerrotaan miten olisi hyvä toimia nyt ja miksi pitäs toimia just niin ja että mitä Daniela on tarvinnut ennen ja mitä ei nyt aikuisena enää tarvitse. 

Se onkin jännää seurata kuinka he ovat osa häntä ja tavallaan kuitenkin niinkun omiansa. 

 

Äärimmäisen vaikeaa selittää sitä mitä tarkoitan. Kirjassa se on kerrottu ymmärrettävämmin kuin itse osaisin sanottaa.  


Yks persoonista haluaa toteuttaa itteensä fyysisesti. Daniela ei halua "tehä sitä" niinkun Danielana. 


Persoonan kanssa sovitaan säännöt, vaan kuinkas sitten tapahtuukaan? 


Kirja jää tietyiltä osin ikäänkuin kesken. En tiedä onko jatkoa tulossa. 


Olen itse sanonut usein, että enempi minun elämää haastaa nää mun mielen haasteet kuin tää sokeus. Kuka sen määrittelee että en saisi ajatella näitä ikäänkuin erillisinä asioina, vaikka ne minussa onkin molemmat. Jos ei oo henkisiä voimavaroja tehä asioita niin ei se auta, että oot opetellut tekemään ne niin, että pärjäät sokean ihmisen taidoilla niissä. Oon saanut mitätöiviä kommentteja esim. tavastani tehdä tai olla tekemättä ruokaa. Minulle itselleni kun ei se joka asiassa ilman apua pärjääminen nosta toisen ihmisen statusta. Ei näkeviltäkään kysytä, että teetkö ruokaa niin minkä ihmeen takia minun pitäisi omaa tekemistäni tai tekemättömyyttäni selitellä - tai saada koko vammaisyhteisöjen vihat päälleni, kun elän vain ja ainoastaan niinkuin Minusta Hyvältä Tuntuu! 



Täyskaarto pimeydestä 2 tulee niin taidokkaasti, että toivon lukijoiden löytävän sen! 



Tähtiä 5/5.

maanantai 24. helmikuuta 2025

Heidi Mattila: Täyskaarto pimeydestä

 

 


 

 

Heidi Mattila - Täyskaarto pimeydestä 

 

© 2024 Heidi Mattila

 

Kannen kuva: Päivi Karttunen
 

Kustantaja: BoD – Books on Demand GmbH, Helsinki, Suomi

Valmistaja: BoD – Books on Demand GmbH, Norderstedt, Saksa

ISBN: 978-952-80-1023-4
BoD   


Täyskaarto pimeydestä on raaka ja julma kuvaus omien vanhempien aiheuttamista traumoista, jotka saavat Danielan mielen rakenteet hajoamaan palasiksi. Hän tarrautuu viimeisenä oljenkortenaan hevosavusteiseen toimintaan osana kuntoutumispolkua. Hevonen, Kettu, tuo tarinaan lempeyttä, hyväksymistä, turvallisuutta ja hyvää oloa. Tarina pohjautuu tositapahtumiin, mutta sitä on muutettu niin, ettei(vät) päähenkilö(t) ole tunnistettavissa.

 

 

Parasta ja karmivinta mitä oon vähään aikaan lukenut! Elämä voi myös täyttyä näistä kahdesta adjektiivista. Vai olikohan se adjektiivi, joka vastaa kysymykseen millainen jokin on? 

 

Hevoset on upeita ja viisaita otuksia. 

 

Daniela saa mahdollisuuden hevosavusteiseen toimintaan osana kuntoutusta. 

Hänelle on lapsuudessa tehty pahoja asioita. Elämä on vaikeeta - päivästä toiseen selviytymistä. 

Tallilla eläinystävien ja uusien ihmisotusten myötä asiat alkaa pikku hiljaa muuttuu! Päiviin tulee sisältöä ja tekemistä ja vähä vähältä usko ihmisten hyvyyteenkin alkaa tulla. 

 

Dissosiatiivinen tarkoittaa vanhalta nimeltään sivupersoonaa. Sikäli mikäli osasin nyt kirjoittaa asian oikein. 

Danielan sivupresoonat aktivoituu tietynlaisissa tilanteissa ja jokaisella persoonalla on ikäänkuin oma tehtävä ja tarkoitus. 

Daniela itse ei muista niitä asioita, joita tapahtuu sivupersoonan ollessa aktiivinen - jos nyt tällaista ilmaisua voi käyttää.

Hän ajattelee myös, ettei kukaan voi välittää hänestä, koska hänellä on nää persoonat. Ihmiset ei koe asiaa sillä tavoin vaikeana kuin Daniela luulee. 

 

Dissosiaatio on tuttu termi itselle vaan en avaa syytä siihen paitsi kirjallisuuden kautta. 

 

Sidney Sheldonin Kerro minulle unesi-kirjassa on päähenkilö, joka tekee vaikka mitä rikoksia sivupersoonien aktivoituessa. 


Oon myös miettinyt, että jos minulla itsellä olisi tämä kyseinen mielenterveyden haaste niin mitenkähän se käytännössä olisi? Voisko joku mun sivupersoona olla näkevä? Tai voisko mun sivupersoonalla olla kykyjä, joita mulla ei ole? Esim. hahmottaminen. Tai voiko sokealla ihmisellä ylipäätään olla dissosiatiivisuutta? 



Kirja oli sellanen, että olin ostanut kakkos osan jo ennenkuin eka osa oli luettu loppuun. Luin nämä ihan parissa päivässä. Kakkos osan arvio tulee huomenna. 

Kirja on paperisena ja e-kirjana. 

Teksti on valtavan vetävää rankasta aiheesta huolimatta. Lukisin mielellään vielä kolmannenkin osan! 


Tähtiä 5/5.

 

 

Kiitos kustantajalle avusta kansikuvan kanssa!

torstai 10. lokakuuta 2024

Laura Mauro: Otavaisen olkapäillä

 


 

 

 

Laura Mauro: Otavaisen olkapäillä 


Haamu 2024 

 

Englanninkielinen alkuperäisteos: 

On the Shoulders of Otava (2020).


SUOMENNOS LAURI LATTU

Kannen kuvitus: © Noora Jantunen

 

ISBN 978-952-7413-55-5 (sid.)
 

Osta kirja 

 

lauramauro.com 

 

Kirjatraileri 

 

 

On vuosi 1918. Köyhän perheen tytär Siiri Tuokkola on liittynyt punakaartiin. Omien joukossa naistaistelijoita sekä vierastetaan että toisaalta ylistetään proletariaatin yhtenäisyyden symbolina. Valkoiset pitävät heitä pahan ruumiillistumana.
Sodan kurimukseen ilmestyy lisäjuonne, kun rintamia erottavissa metsissä alkaa liikkua jotain vihollistakin vaarallisempaa. Huhutaan oudoista valoista, joiden kohtaaminen vie järjen ja lopulta hengen.
Kun yksi tovereista katoaa lumimyrskyssä, Siiri päättää löytää hänet. Matka vie sodan kauhuista vanhan mysteerin äärelle.
Palkitun brittikirjailija Laura Mauron pienoisromaanissa Suomen sisällissota yhdistyy nerokkaasti kansanperinteen ja mytologian taianomaisiin sävyihin. Otavaisen olkapäillä on kirjailijan ensimmäinen suomeksi ilmestynyt teos. 

 

 

 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta. 

 

Hyvää Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää Kaikille!  

 

 

Laura Mauron Otavaisen olkapäillä on pienoisromaani, joka yhdistelee Suomen sisällissodan tapahtumat ja myyttisen kauhufantasian tunnelmat nerokkaasti. Teoksen keskiössä on Siiri Tuokkola, köyhän perheen tytär, joka on liittynyt punaisten naiskaartiin. Naiset toimivat toisaalta proletariaatin yhtenäisyyden symboleina, mutta heidän olemassaolonsa herättää myös pelkoa ja halveksuntaa. Romaani sijoittuu Tampereen lähiseudun maaseudulle, jossa naiskaartilaiset yrittävät selviytyä sodan ja siihen liittyvien vaarojen keskellä.
Yksi Siirin tovereista, Osku, katoaa lumimyrskyssä ja palaa takaisin mieleltään järkkyneenä. Metsissä liikkuvat oudot valot, joita pidetään vaarallisina, ja huhujen mukaan niiden katsominen vie hengen. Siiri lähtee etsimään kadonnutta toveriaan, ja matka vie hänet syvemmälle niin sodan kauhuihin kuin vanhoihin myytteihin.

Otavaisen olkapäillä on hyvin lyhyt mutta tiivis teos, jossa ei ole yhtään turhaa lausetta. Mauro on mestari luomaan ahdistavan ja pelottavan tunnelman. Hän käyttää kansanperinteen ja suomalaisten myyttien aineksia taitavasti, erityisesti karhun ja liekkiöiden myyttistä symboliikkaa. Teos on tyyliltään hiljaisen kauhun mestariteos, jossa pelottavat elementit hiipivät lukijan ihon alle vähitellen, ilman suoraviivaista selittämistä.

Romaani onnistuu kuvaamaan sodan ja kauhun yhdistelmän ainutlaatuisella tavalla. Nuoret naiset ovat kuin heitteillä sodan keskellä, missä kuka tahansa voi olla joko vihollinen tai oma. Valkoisten uhka on jatkuvasti läsnä, mutta yliluonnollinen voima metsässä on vielä pelottavampi. Teos pitää lukijan jännityksessä loppuun asti, eikä vastauksia anneta helposti – aivan kuten Siiri, lukija joutuu kohtaamaan tuntemattoman ja selittämättömän.

En lue kauhua yleensä, mutta ihastuin tähän kirjan nimeen heti sen kuultuani ja halusin ehdottomasti tietää minkälaista on Otavaisen olkapäillä. Ehkä tämä liittyy siihen tapaan, jolla tähdet ovat läsnä Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta-sarjassa.

 

Ollessani Otavaisen olkapäillä minua hämmästytti sen sujuva suomennos ja olen kiitollinen siitä että olemme saaneet tämän suomeksi. Etenkin näin suomalaisen kirjallisuuden päivänä! 

Näin ollen kirja on sivumääräänsä ja kokoaan suurempi. 

Laura Mauro voisi nimensä puolesta  olla  sekä suomalainen että italialainen,"



Teos on ehdoton suositus kaikille kauhun, fantasian ja historiallisten tarinoiden ystäville.

 

 

Lisäksi rakastan kaikenlaisia sanaleikkejä ja kielellä leikittelyä muutenkin. En ole lukenut Kalevalaa, mutta kirjan kielellä leikittely toi mieleeni suosikki ohjelmiani. Mulla on varmaan joku sisäinen ajatusmaailma siihen, että miten mistäkin saadaan Alivaltiosihteeri-, ja/tai Koe-eläinpuisto, sekä Leila ja Annukka huumoria. Jos ei oo koskaan kuunnellut kyseisiä radio-ohjelmia niin tää mun juttu ei aukene mitenkään. Ainiin unohin tietenkin Knallin, mutta semmonen möhläys sopii Knalli ja sateenvarjo-kuunnelmien meininkiin.


Annan kirjalle tähtiä 4/5. 


Uskon sinun nauttivan tästä kirjasta, vaikka vierastaisit kauhua. Teos kannattaa lukea sujuvan suomennoksen ansiosta.

keskiviikko 4. syyskuuta 2024

Sarah Lark: Tuhansien lähteiden saari

 

 


 

 

 

Sarah Lark - Tuhansien lähteiden saari

 

Bazar 2023

 

ISBN  

 

9789523765214


Alkuteos


Die Insel Der tausend Quellen


Suomentaja 


Auli Hurme-Keränen,Merja Sainio,Mikko Meri


Kansi 


Nic Oxby

 

E-kirjan sivumäärä 

 

482 



Kiehtova sukusaaga Karibian merensinisissä maisemissa
Sarah Larkin Tuhansien lähteiden saari on historiallinen romaani nuoresta naisesta, joka joutuu naimakaupan myötä keskelle valloittajien ja orjien välistä kamppailua
1700-luvun alun Lontoossa rikkaan kauppiaan tytär Nora menettää traagisesti ensirakkautensa. Suruaika jää lyhyeksi, kun hänet naitetaan leskeksi jääneelle sokeriplantaasin omistajalle. Heti häiden jälkeen tuore aviomies vie Noran mukanaan kauas Jamaikalle, toiselle puolen maailmaa kaikesta Noralle tutusta ja rakkaasta.
Nora ihastuu eksoottiseen Karibiaan, mutta uuden kotimaan jyrkkä kuilu rikkaiden ja köyhien välillä painaa hänen omaatuntoaan. Kun orjien ja valloittajien väliset jännitteet kuohuvat eräänä yönä yli ja Noran kotiplantaasi joutuu hyökkäyksen kohteeksi, muuttuu hänen elämänsä peruuttamattomasti.
Uusi-Seelanti-sarjallaan lukijoiden suosioon nousseen Sarah Larkin Tuhansien lähteiden saari on Karibialle sijoittuva tunteikkaan ja dramaattisen sukusaagan aloitusosa, joka on tulvillaan tropiikin lämpöä, toivoa ja suurta rakkautta.

 

 

Kiitos arvostelukappaleesta kustantajalle! 

 

Oli mielenkiintoista vierailla 1700-luvun Lontoossa ja Jamaikalla. 

Välillä tuli mieleen Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarja, jonka kolmannessa osassa muistaakseni on Jamaikalla yksi järisyttävä kohtaus. 

 

Rakastan Lontoota, vaikka en ole siellä koskaan käynyt. 


Noran ensirakkaus menehtyy ja kuvaan astuu uusi mies, jonka kanssa hän avioituu ja lähtee Jamaikalle. 

Elämä Jamaikalla on rankkaa. Aviomiehen poika aiemmasta suhteesta tulee kuvioihin ja he rakastuu Noran kanssa. 


Noran aviomies kuolee, mutta paljon ehtii tapahtua ennenkuin rakkaus voittaa! 


Kirjassa kuvataan orjia, heidän vapautumistaan, taisteluja ja seremonioita. Siitä on raskas lukea ja etenkin Noran vankeudesta erään häneen rakastuneen orjan luona. 


Sitä miettii onko tämä maailma kuitenkaan mennyt paljoa eteenpäin nuista ajoista. 


Tarina on hyvin kerrottu ja suomennettu, joten kirjan kanssa viihtyy. 


Tähtiä 3/5.

maanantai 22. heinäkuuta 2024

Jukka Sariola: Konehengittäjä ja assistentti

 

 


 

 

 

 

Jukka Sariola - Konehengittäjä ja assistentti 


© 2023 Sariola, Jukka

Kustantaja: BoD – Books on Demand GmbH, Helsinki, Suomi

Valmistaja: BoD – Books on Demand GmbH, Norderstedt, Saksa

ISBN: 978-952-80-165-40

Kannen ulkoasu: Jukka Sariola

Kannen valokuva: Kerkko Sariola

Taitto: Jukka Sariola

Tekstin stilisointi: Aune-Inkeri Björkström

www.jukkasariola.info/konehengittaja/

 

 

"Elämäsi potilaana on vain raapaisu oikeasta elämästä!", kiteyttää toimittaja Sakarias Nousiainen tunnelmansa oltuaan pari vuoroa harjoittelemassa avustamistani. En pysty hengittämään ilman konetta ja lihasvoimani riittävät hyvin vähään. Tarvitsen apua vuorokauden ympäri, mutta en ole suinkaan potilas.

Toimittaja Nousiainen, tässä kirjassa Saku, on mielikuvituksen tuotetta, mutta kirjan tapahtumat ovat todellisia kohtauksia valitulta ajanjaksolta. Niin ikään Sakun asennoituminen on minulle moneen kertaan koettua elämäni varrella.

Saku haluaisi kirjoittaa paljastavan juttusarjan vammaisen ihmisen arvottomasta elämästä. Siksi hän jää vajaaksi vuodeksi tekemään avustajieni sijaisvuoroja. Tänä aikana hän näkee elämäni erilaisia mahdollisuuksia ja haasteita, jotka eivät suinkaan vähene koronapandemian seurauksena. Herää monenlaisia keskusteluja vaikeavammaisen asemasta ja itsemääräämisoikeudesta.

Tässä kirjassa avaan elämääni arjen kuvauksen kautta ja samalla näkymän henkilökohtaisen avustajan työhön. Lukijan ratkaistavaksi jää, millainen raapaisu tämä on oikeasta elämästä.

 

 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta, jonka pyysin ja sain! 

Sain kustantajalta myös kansikuvan sähköpostitse, josta myös kiitokset. Tekstissä on tuo kyseinen kuva sellaisenaan. Blogin somejulkaisuissa kuitenkin on hieman muokattu versio, koska kuva rajautui alkuperäisyydessään hyvin erikoisesti. Ja KYLLÄ! Avustaja auttoi tässä kuvajutussa. En edelleenkään nää kuvia; ja KYLLÄ! Avustaja avustaa myös tällaisissa jutuissa.

 

Tämä on kokoansa ja sivumääräänsä suurempi teos! 

Soisin, että hyvinvointialueiden päättäjät ja terveydenhuollon ihmiset lukisi tämän, jotta tietäisivät mitä se on kun puhutaan ELÄMÄSTÄ! 

Vaikka et olisi päättäjä tai terveydenhuollon ihminen, niin lue silti; se nimittäin saattaa muuttaa sun suhtautumista ja laajentaa maailmaasi. 

 

Itse olen kyllä sitä mieltä, että jos joku kysyy miten teihin vammaisiin pitäs suhtautuu niin minä vastaisin, että parasta on kun lakkaat suhtautumasta!

 

Kirja alkaa kesästä ennen Koronaa ja jatkuu Koronakesälle -20. 

 

Kirjan alussa Saku saapuu Jukalle ja kohtaaminen on täynnä ihmettelyä, asennetta ja kysymyksiä, joista osa on itsellekin tuttuja. 

Saku on toimittaja ja pestautuu avustajahommiin, jotta osais kirjoittaa vammaisen elämästä laajan artikkelin. 

Avustaminen alkaa sujua joltiseenkin, mutta asenteen muuttuminen, oikeiden termien oppiminen ja suhtautumisen muuttuminen ottaa oman aikansa. 


Sakun ajatukset on alussa sellaiset, että Jukka on potilas ja avustajat eivät ole avustajia vaan hoitajia. Kirjan edetessä selviää miksi näin ei ole. 

Potilas on potilas, jonka hoidosta päättää se, jolla on valtaa. Vammainen ihminen itse päättää kuka häntä avustaa, miten häntä avustetaan, missä häntä avustetaan, milloin häntä avustetaan jne. On äärimmäisen tärkeää saada ITSE PÄÄTTÄÄ NÄISTÄ ASIOISTA!

 

Kirjassa yhdessä kohdassa Jukka kysyy Sakulta, että - "Haluaisitko elää jatkuvasti alisteisessa suhteessa toiseen ihmiseen, vaikka mielestäsi pystyisit hallitsemaan elämääsi?" Vastaus on tietenkin "EN".

Mietin, että jos itse olisin hengityskoneessa ja koska en näe, niin olisin ehkäpä kuollut jo ajat sitten, koska en näe miten avustaja, etenkin uusi sellainen, toimenpidettä tekee. 

Tuosta alisteisuudesta; en tiedä miksi tapahtuu tätä, että pidetäänkö mua jotenkin vajaavaltaisena vai mitäkä, mut jos ollaan paikassa x ja kerron, että tien toisella puolen on paikka y, että se on lähin paikka missä asian Q voi hoitaa ja että mennään siihen. Niin sanomaani ei uskota, koska itse ei olla kyseistä paikkaa koskaan nähty, vaikka mekin ollaan ohi kuljettu. 

Eli minä siis en sokeana ihmisenä ole oikeutettu tällaista ohjetta antamaan, ja minua ei uskota, koska en voi tietää, koska en näe. Sitten kun mentiin paikan luo, niin ihmetyshän olikin valtaisa kun kertomani olikin totta. 

Miksi minä siis joudun vänkäämään tämän tyyppisistä jutuista vuodesta toiseen? 

 

Halusin havainnollistaa tämän. En riko vaitioloa, koska tosta ei kukaan pysty itteensä yksilöimään mitenkään! 

 

 

Kirjalle tähtiä 4/5.

tiistai 2. heinäkuuta 2024

Jan Gradvall - Ilon ja surun säveliä: Abban koko tarina

 

 


 

 

 

Jan Gradvall - Ilon ja surun säveliä: Abban koko tarina

 

© 2024 Otava (E-kirja): 9789511491538
 

© Jan Gradvall 2023. First published by Albert Bonniers förlag, Stockholm, Sweden.

Published in the Finnish language by arrangement with Bonnier Rights, Stockholm, Sweden

 

Ruotsinkielinen alkuteos

Vemod undercover. Boken om ABBA
 

Kääntäjät: Kari V. Koski 

Kannen kuva: Anders Hanser

Kannen suunnittelu: Eva Wilsson
 

E-kirjan sivumäärä

216

 

 

Ainutlaatuinen Abba-kirja perustuu rakastetun bändin jäsenten uusiin haastatteluihin.
Superyhtye Abba nousi koko maailman tietoisuuteen 1970-luvulla Euroviisujen myötä. Abban iloisimmissakin kappaleissa vallitsi osin piilotettu melankolian pohjavire, kertoi myöhemmin yhtyeen jäsen Benny Andersson.
Mosaiikkimainen tarina kuvaa runsaiden yksityiskohtien kautta Abban jokaista askelta uran alusta tähän päivään. Se on samalla kulttuurihistoriallinen dokumentti Ruotsista ja maailmasta, jonka Abba valloitti. Teos on saanut runsaasti kiitosta lukijoilta, ja sitä pidetään yhtenä parhaista Abba-kirjoista.
”Gradvall tarjoaa mainiot henkilökuvat jokaisesta bändin jäsenestä." Göteborgs-Posten

 

 

Kirja pyydetty ja saatu arvostelukappaleena kustantajalta. KIITOS! 

 

 

Teos kertoo RAKKAUDESTA, Rakkaudesta ja rakkaudesta! Tietysti myös Musiikista nimenomaan kirjoitettuna M:llä. Sydämeenkin mahtuu vaan yksi M. 

Kirja ei etene aikajärjestyksessä tyyliin ennen ABBAA, ABBA ja ABBAN jälkeen + muut projektit. Eikä mielestäni tarvitsekaan edetä niin, koska asioita on niin paljon, että niiden kertominen täysin aikajanan mukaisesti olisi mahdotonta. Teksti rönsyilee joka suuntaan; kerrotaan minkälaista Ruotsissa oli milläkin vuosikymmenellä ja sitten taas ABBAA; ja mitä kaikkea musiikissa tapahtui, kuka tuotti mitäkin ja miksi ja taas palataan ABBAAN. 

Kaikki lähtee melodiasta, kuten Benny asian ilmaisee. Siinä on ihminen, joka on vuosikymmeniä jaksanut säveltää, säveltää ja säveltää!

 

ABBA muodostui kahdesta avioparista, jotka molemmat olivat tai ovat niin sisällä musiikissa kuin vain olla voi. 


"Agneta Åse Fältskog syntyi 5. huhtikuuta 1950. Kirkonkirjoissa lukee Agneta, mutta nimeen lisättiin h-kirjain laulajanuran päästyä kunnolla vauhtiin. Agnetha on Ruotsissa yleinen nimi, mutta englanninkielisten on vaikea lausua sitä. Koska nimi lausuttiin väärin niin usein, häntä alettiin kutsua Annaksi, kun Abba yritti lyödä itseään läpi ulkomailla, mutta se ei oikein koskaan ottanut tuulta alleen."

Agnetha varttui Jönköpingissä, josta on myös maailmantähdeksi noussut ruotsalainen poplaulaja, Cardigansin Nina Persson.

 

Agnetha oli Ruotsissa tunnettu jo ennen ABBAA. Hän soitti pianoa ensin naapureilla muutaman vuoden, kunnes sai oman pianon. Hän kävi eri opettajien luona ja 15-vuotiaana soitteli cembalolla Bachia ja lauloi kirkkokuorossa. 

 

Agnetha lopetti koulun vuonna 1965 ja meni puhelinvaihteen hoitajaksi autoliikkeeseen nimeltä Atteviks bil. Seuraavana kesänä hänelle tarjoutui tilaisuus päästä laulamaan Bernt Enghardtin tanssiorkesteriin. Orkesteri lähetteli demoja ja Lille Gerhard innostui Agnethasta ja niinpä Agnetha pääsi levyttämään. 

Kaikki taianomaisuus on jo läsnä tällä ensi singlellä nimeltä "Jag var så kär". Se on sydänsuruissa kirjoitettu biisi. 

Miten joku ihminen voi laulaa niin kirkkaasti ja samalla surullisesti??? Agnethan ääni on kyllä parasta mitä oon koskaan kuullut! Siis jos puhutaan naisäänestä. 

 

 

"Björn Ulvaeus syntyi Lundbyssä Göteborgissa 25. huhtikuuta 1945, toisen maailmansodan loppuvaiheessa. Hänen ensimmäisinä elinvuosinaan Gunnar-isä pyöritti länsirannikolla puuvenetelakkaa."

Björnillä oli aluksi serkkunsa kanssa skifflebändi nimeltä Mackie’s Skiffle Group, josta myöhemmin tuli Hootenanny Singers. 

 

 

Göran Bror Benny Andersson syntyi 16. joulukuuta 1946 Tukholmassa. 

Ensimmäinen soitin oli harmonikka, jonka hän sai kuusivuotispäivänään. Hän opetteli soittamaan kappaleen nimeltä ”Där näckrosen blommar”. 


"Bennyn nuoruusvuosinaan kuulema musiikki jätti jälkensä hänen Abballe tekemiinsä melodioihin. Radiossa soitettiin kaikkea mahdollista klassisesta ja operetista kansanmusiikkiin ja eurooppalaisiin iskelmiin." 


Bennyn mielestä paras musiikkiballadi on Stephen Sondheimin Send In the Clowns. Kirjassa mainitaan Judy Collinsin versio


ABBAN Frida on myös levyttänyt sen nimellä Var är min clown


Biisi on tietysti levytetty suomeksikin ja yksi versio tässä

 

 

"Anni-Frid Synni Lyngstad syntyi 15. marraskuuta 1945 Ballangenissa lähellä Narvikia napapiirin tuntumassa. Ensimmäinen muodonmuutos oli tarpeen heti hänen syntymänsä jälkeen. Anni-Frid sai alkunsa toisen maailmansodan loppuvaiheessa, kun Norja oli Adolf Hitlerin miehittämänä ja Narvik yksi Euroopan tärkeimmistä satamista. Hänen äitinsä oli 19-vuotias norjalainen Synni Lyngstad. Hänen isänsä oli seitsemän vuotta vanhempi Alfred Haase, natsi-Saksan armeijan kersantti.

Frida oli rakkauslapsi, mutta asialla oli myös poliittinen ulottuvuutensa: kun sota oli käynnissä, saksalaissotilaita rohkaistiin hankkimaan lapsia norjalaisnaisten kanssa. Mutta Fridan syntyessä sota oli ohi ja niin sanotut saksalaisten penikat joutuivat kostotoimien kohteeksi."

Frida muutti isoäitinsä kanssa Ruotsiin ollessaan yhdeksän kuukauden ikäinen. Fridan äiti muutti perässä hieman myöhemmin ja kuoli munuaisten vajaatoimintaan ennenkuin Frida oli kahta vuottakaan. He jäivät isoäidin kanssa kahden. 

 

"Kymmenvuotiaana Frida pääsi soittamaan pianoa ja rupesi tekemään omia kappaleita. Hänen idolinsa oli Alice Babs, virtuoosimainen ruotsalainen jazzlaulaja, jolla oli hyvin laaja ohjelmisto: Babs sekä levytti lastenlauluja että teki yhteistyötä amerikkalaisen jazzin todellisiin suuruuksiin kuuluvan Duke Ellingtonin kanssa."

 

 

"Frida osallistui paikallisiin laulukilpailuihin ja voitti usein. Hänen mummollaan ei ollut mitään lauluharrastusta vastaan, kunhan hän sai koulussa hyviä arvosanoja, mutta välit kiristyivät, kun Fridaa alkoi kiinnostaa laulajan ura enemmän kuin pänttääminen. Tanssiyhtyeen laulajana illat venyivät pitkiksi, eikä hän ehtinyt tehdä läksyjään ja oli harvoin ajoissa kouluaamuina.

Kun Frida oli täyttänyt 14, hänestä tuli Bengt Sandlunds Storbandin vakituinen laulaja. Hän rakastui yhtyeen 18-vuotiaaseen pasunistiin Ragnar Fredrikssoniin, joka toimi arkisin mattomyyjänä.

Frida: ”Neljän vuoden ikäero oli teini-iässä paljon. Mutta me rakastuimme, ja 17-vuotiaana tulin raskaaksi.” Frida oli yhtä vanha kuin hänen oma äitinsä oli ollut. ”Minulle se ei ollut ongelma mutta monelle muulle oli.”

Jo teini-ikäisenä Fridalle oli kehittynyt esiintyjänä sellainen rutiini, jonka hankkimiseen monilla voi kestää puolet urasta. 60-luvun alussa hän oli ammattimainen laulaja ja tiesi mitä elämässään tekisi. 21-vuotiaana hän synnytti toisen lapsensa mutta jatkoi silti kiertämistä."

 

 

Luulen, että jokainen näistä neljästä olisi menestynyt myös ilman ABBAA, mutta mikä määrä upeaa musiikkia meiltä olisikaan jäänyt kuulematta jos ei ABBAA olisi. 

 

Kirjassa kerrotaan erittäin tarkkaan myös Mamma Mia! -musikaalin synty ja se miten ja miksi A-Teens perustettiin ja paljon paljon muuta! 


En itse tiennyt, että on aivokirurgi Charlie Teo, joka leikatessaan kuuntelee ABBAA, koska se palauttaa hänen mieleensä onnelliset ajat ja hän voi keskittyä leikkaukseen täysipainoisesti. Tämäkin on vain todiste siitä miten erilaisiin tilanteisiin musiikki antaa voimaa! 

Olen lukenut kirjan kaikkiaan kolmesti. Se on informatiivinen, mutta iso miinus siitä, ettei painetussa kirjassa ole valokuvia. 

Annan kirjalle neljä tähteä.

Mariel Pietarinen: Auringonsäteisiin kadonnut

        Mariel Pietarinen - Auringonsäteisiin kadonnut   Teksti © Mariel Pietarinen ja Kvaliti 2017 Kustantaja: KVALITI Kansikuva © Laura Ku...