Mariel Pietarinen: Auringonsäteisiin kadonnut

 

 

 

 

Mariel Pietarinen - Auringonsäteisiin kadonnut

 

Teksti © Mariel Pietarinen ja Kvaliti 2017
Kustantaja: KVALITI
Kansikuva © Laura Kunnas 2017
ISBN: 978-952-7202-23-4
Kustantajan kotisivut: www.kvaliti.com
Sivumäärä 

 

117 

 

 

Suositun, tuhansia seuraajia Instagram-fanisivuilleen (@kavionjalkiasydamessa) keränneen Kavionjälkiä sydämessä -kirjasarjan 5. osa.Iloinen kavioiden kapse raikaa Lomasaarella ensimmäistä kertaa 65 vuoden jälkeen. Hevosleiri pyörähtää käyntiin, ja ilma on täynnä kesän ja hevosten huumaa. Jokin kuitenkin hiertää Lindan ja Joonatanin välejä, ja tuntematon pikkutyttö alkaa yhtäkkiä pyöriä kuin takiainen Lindan ympärillä. Linda piiloutuu Marianin salaiseen huoneeseen ja tarttuu pitkästä aikaa tämän vanhaan päiväkirjaan. Kellastuneet sivut tempaisevat Lindan mukaansa, ja pian niskaan hiipii tuttu, kihelmöivä tunne…Mariel Pietarinen on Suomen Nuorisokirjailijat ry:n jäsen vuodesta 2015. 

Nautinnollinen lukukokemus! Menneisyyden ja kavion kopsuttelun kuulee kirjan sivuilta ja päiväkirjan vanha paperi kahisee. 

Jännää on ja aikamatkaillaan vuosikymmenten taakse ja sieltä tähänkin hetkeen. 

En oo koskaan ratsastusleirillä ollut, vaikka oonkin ratsastanut vuosia. Tai siis mun kohdalla kyse oli ratsastusterapiasta. Se on hyvää ja hyödyllistä! Nykyhetkessä luultavasti yhä käytän siinä saatua oppia kehon hallinnasta. Esim. Jos jostain syystä kaadun niin osaan tehä sen niin, ettei koko kroppa hajoa. 

Eksyin sivupoluille, mutta kirjoissahan voi eksyä monenlaisille sivupoluille, ja monille sivuille ja maastossa ratsastettaessa polkuja riittää. 

Näistä kirjoista sais hyvän TV-sarjan. Toki se voi olla, että sokeana ihmisenä en oo oikea henkilö siitä mitään sanomaan.

 

Tuntuu, että postauksissa vaan toistan itseäni ja en löydä sanoja enää mihinkään. Yleensä en kirjoita näin usein, mutta koska blogin synttärit. 

 

Kirjalle tähtiä 5/5.

Mariel Pietarinen: Sielujen sininen silta

 

 

 

 

Mariel Pietarinen - Sielujen sininen silta 

 

Teksti © Mariel Pietarinen ja Kvaliti 2016
Kustantaja: KVALITI
Kansikuva © Laura Kunnas 2016
ISBN: 978-952-6606-92-7
Kustantajan kotisivut: www.kvaliti.com
 

 

Sivumäärä 

 

110 

Kavionjälkiä sydämessä, osa 4.
Tuntuu, kuin unelmat olisivat alkaneet käydä toteen. Lomasaaren vanha, aavemainen kartano on yhtäkkiä täynnä väkeä. Romahtanutta tallirakennusta korjataan, ja ajan raatelemat seinät saavat uuden, raikkaan maalipinnan. Kunnostustyöt edistyvät loistavasti, kunnes vanha Marcus alkaa höpistä kummallisia, ja joku hiipii sotkemassa paikkoja.
Mikä on sielujen sininen silta? Yrittääkö joku tuhota koko remontin? Tapahtumat saavat pian järkyttävän käänteen. Minne Linda on kadonnut?
Mariel Pietarinen on Suomen Nuorisokirjailijat ry:n jäsen vuodesta 2015.

 

 

Ystäväporukan seikkailut jatkuu. Saarella ollaan taas. Menneisyys on läsnä tässäkin. 

Sielujen sininen silta herättää mielenkiinnon ja saa selityksensä ja löytyy. 

 

Lumoavaa kerrontaa. 

 

Kirjalle tähtiä 4/5.

Mariel Pietarinen: Menneisyyden kosketus

 

 

 

 

 

Mariel Pietarinen - Menneisyyden kosketus 

 

Teksti © Mariel Pietarinen 2015
Kustantaja: KVALITI
Kansikuva © Laura Kunnas 2015
ISBN: 978-952-6606-89-7
Kustantajan kotisivut: www.kvaliti.com
 

 

Sivumäärä 

 

116

 

Kavionjälkiä sydämessä, osa 3.
Kimmeltävät kinokset peittävät tallinpihan ja talviset maisemat houkuttelevat maastoilemaan. Perinteinen katrilliratsastus ja kynttilärata ovat lähestymässä. Huoli Isla-tamman kipeästä jalasta painaa kuitenkin yhä Loimarannan tallin väkeä. Myös pieneen Josefina-varsaan tuntuu liittyvän jotakin ihmeellistä. Miksi Linda yhtäkkiä tajuaa seisovansa lomasaaren vanhan kartanon mailla?
Mariel Pietarinen on Suomen Nuorisokirjailijat ry:n jäsen vuodesta 2015.

 

 

Ihanaa! Kun näissä vaihtuu vuodenajat. Nyt on talvi ja joulun aika. 

Lindan unet, tai näyt johdattaa taas menneeseen ja uusi tuttavuus onkin näiden kautta vanha tuttu, joka liittyy ensimmäisen osan arvoitukseen. 

Seuraava osa on onneksi tuossa käden tai siis tekniikan ulottuvilla. 

Kirjalle tähtiä 5/5.

Mariel Pietarinen: Viesti halki aikojen

 

 

 

 

 

Mariel Pietarinen - Viesti halki aikojen 

 

Teksti copyright Mariel Pietarinen 2015
Kustantaja: KVALITI
Kansikuva copyright Laura Kunnas 2015
ISBN: 978-952-6606-71-2
http://www.kvaliti.com

 

 

Sivumäärä 

 

105 

 

 

Kavionjälkiä sydämessä -sarjan toinen osa.
Lindasta tuntuu, ettei hän pysy nahoissaan. Kesän jännittävät tapahtumat ovat jääneet taakse, ja on tullut syysloman aika. Vihdoinkin Linda näkee Susannen ja Joonatanin jälleen! Susanne pääsee alkeisratsastuskurssille, josta hän on aina haaveillut, ja kaiken lisäksi hän tuo tullessaan huikeita uutisia. Saarella asuu nainen, jolla on pitkä ja vankka hevostausta. Hänen vanhan navettansa voisi kunnostaa hevosta varten. Jos Susanne osoittaisi kykynsä ratsastajana ja hevostenhoitajana, ehkä isä suostuisi ostamaan hänelle oman hevosen!
Syyslomaviikko ei kuitenkaan suju ihan odotusten mukaisesti. Tallille saapuu salaperäinen uusi poika, ja yksi tallitytöistä näyttää iskeneen silmänsä Joonataniin. Susanne taas joutuu myöntämään, ettei ratsastaminen olekaan niin helppoa kuin hän oli luullut.
Eräänä päivänä ystävykset lähtevät katsomaan myytävänä olevaa hevosta. Kun Linda astuu karsinaan, tuijottavat häntä hämärästä tutut kasvot…

Ystäväporukan seikkailut jatkuu. Toiset ratsastaa ekaa kertaa, enemmän ja vähemmän julkisesti. Myytävänä olevia hevosia ollaan menossa katsomaan, vaikka ratsastus on vasta aloitettu. Ei se tahtia haittaa kuitenkaan. 

Marian on menossa mukana jälleen ja estää uuden hevosen katsomisen. Mitä löytyykään uuden varsan sukutaulusta??? 

Kirjalle tähtiä 4/5.

Mariel Pietarinen: Saariston suolaiset kyyneleet

 

 

 

 

 

Mariel Pietarinen - Saariston suolaiset kyyneleet 

Teksti copyright Mariel Pietarinen 2014
Kustantaja: KVALITI
Kansikuva copyright Laura Kunnas 2014
ISBN: 978-952-6606-58-3
http://www.kvaliti.com

Sivumäärä 

117 

Kokonainen viikko erossa parhaasta ystävästä Mintusta ja rakkaasta hoitohevosesta Fiasta! 13 -vuotias Linda ei voi uskoa surkeaa tuuriaan, kun hänen perheensä voittaa matkan Turun saaristossa sijaitsevaan lomakartanoon. Nyt hän joutuu luopumaan unelmiensa mahdollisuudesta toimia avustajana kesän alkeisratsastusleirillä. Lomaviikosta saarella tulisi taatusti tylsääkin tylsempi. Niin Linda luuli, ennen kuin tutustui tuikkivasilmäiseen Joonataniin ja tämän siskoon Susanneen.
Pian tarina 65 vuotta sitten saarella tapahtuneesta tragediasta saa Lindan valtaansa. Mitä tapahtui kauniille kartanontyttärelle Marianille ja tämän upealle täysverihevoselle Serafinalle? Miksi saarella ei enää nykyään suostuta edes puhumaan hevosista? Kun Linda vaipuu uneen, lähtee musta hevonen laukkaamaan tumma hahmo selässään. Heillä on jotakin kerrottavaa…
Kirjailija Mariel Pietarinen on musiikin- ja luokanopettaja, jolla on kokemusta hevosista ja ratsastuksesta vuodesta 1998 asti. Saariston suolaiset kyyneleet on hänen esikoisteoksensa, joka aloittaa kirjasarjan Kavionjälkiä sydämessä.

 

 

Ihanan lumoava kirja! Rakkautta, loma saarella kaukana tutuista ympyröistä, arvoitus vuosikymmenten takaa, salaisuuksia, vanha päiväkirja, vanhoja kirjeitä, unia ja tietenkin hevosia! 

Seikkailu halki ajan ja paikan! 

Linda rakastaa hevosia ja ärsyttää kun lomasuunnitelmat parhaan ystävän ja hevosten kanssa vaihtuukin lomaan saarella, jossa ei ole ainuttakaan heppaa. Kaikenlaista kummaa alkaa tapahtua ja uusien ystävien löydyttyä loma alkaakin maistua. 

Miksei saarella ole heppoja ja miksi Lindaan suhtaudutaan omituisella tavalla. 

Unien ja päiväkirjan löydyttyä paljastuu vuosikymmeniä sitten tapahtuneen onnettomuuden todelliset syyt ja vanhojen kirjeiden avulla vielä lisää salaisuuksia. 

Jos olisin nuorena lukenut nämä niin olisin odottanut lisää heti tämän osan jälkeen. Mutta näitä ei siis ollutkaan olemassa vielä 90-luvulla. 

Nyt voin lukea kaikki kerralla ja nauttia! 

Näissä kirjoissa on kaikki se mitä hyvään nuorten kirjaan tarvitsee. 

Blogeissa vietetään tänäkin kesänä jälleen Dekkariviikkoa . 

Pitäisköhän viettää joskus myös Heppakirjaviikkoa? 

Tälle kirjalle tähtiä 5/5. 

Minun omaan elämään hevoskirjat on aina kuuluneet. 

Kaisa Korpela: Uunipelti-identiteetti – Piilaakson oppivuodet

 

 

 

 

 

Kaisa Korpela - Uunipelti-identiteetti – Piilaakson oppivuodet

 

© Kaisa Korpela, 2024

© Momentum Kirjat, 2024

Kansi, typografia ja taitto Iiris Kallunki

isbn 9789524170437 (painettu kirja), 9789524171229(e-kirja)

Tervetuloa kurkistamaan kuplaan nimeltään Piilaakso.

Miltä elämänmeno näyttää, kun puoliso työskentelee kansainvälisen jättifirman pääkonttorilla? Miltä muuntautuminen korkeakoulutetusta uranaisesta kotirouvaksi tuntuu, kun työlupaa ei ensimmäiseen yli kahteen vuoteen ole? Minkä varaan ulkosuomalainen identiteetti rakentuu? Entäpä, kun joutuu pakon sanelemana palaamaan takaisin Suomeen?

Uunipelti-identiteetti - Piilaakson oppivuodet on kasvutarina, joka vie lukijan nojatuolimatkalle keskelle kuuluisaa teknologiateollisuuden keskittymää. Fiktion keinoja hyödyntävässä, mutta omakohtaisessa teoksessaan Korpela havainnoi tarkasti ja rehellisesti ulkosuomalaisen arkea kipukohtineen ja onnistumisineen. Arkea, johon globaalit IT-jätit langettavat kaiken hyvän lisäksi myös omat varjopuolensa.

Kaisa Korpela (s. 1974) on Oulun yliopistosta valmistunut filosofian maisteri, joka muutti vuonna 2014 miehensä kanssa Kalifornian Piilaaksoon.

Oma ostos. Onneksi on e-kirjat ja nämä nykyajan tekniset vekottimet, joilla e-kirjojen lukeminen onnistuu. Paljon jäis lukematta ilman näitä, koska en voi painettua tekstiä lukea. Jännää mitenkä paljon hintaeroa voi olla eri e-kirjakauppojen välillä saman teoksen osalta. 

 

Tässä kirjassa kerrotaan hauskasti Suomen ja Amerikan välisistä eroista, työn hakemisesta ja saamisesta, elosta ja olosta ulkosuomalaisena. 

 

En tiennyt, että kaikkialla ei ole samanlaisia Uunipeltejä kuin meillä ja oon luullut, että lehtipuhaltimia on vaan Suomessa. 

 

Tämän kirjan kanssa pääsee matkalle. 

Olen lukenut jo pidemmän aikaa kirjailijan blogia nimeltä Ribs & Coke - Ripsiä ja kollaa . 

Tälle kirjalle tähtiä 4/5.

Liisa Rauhakoski - Tekno! Saksa! Elämä!: Ysärinuoren päiväkirjat

 

 

 

 

 

Liisa Rauhakoski - Tekno! Saksa! Elämä!: Ysärinuoren päiväkirjat

 

Kannen kuva ja suunnittelu: Liisa Rauhakoski

© 2024 Rauhakoski, Liisa

Kustantaja: BoD – Books on Demand GmbH, Helsinki, Suomi

Valmistaja: BoD – Books on Demand GmbH, Norderstedt, Saksa

ISBN: 978-952-80-7371-0
 

Sivumäärä 

336 

Päiväkirjaromaani aikuistumisesta. 90-luvun ajankuva teknoraveineen. Lukiolaisen maailma avartuu ja avautuu.

"En kestä tätä, en tajua yhtään mitään, tämä on aivan sekava moniulotteinen paikka ilman yhtä tai edes seitsemäätoista ainoaa oikeaa tapaa nähdä ja käsittää. Tämä on myös uskomattoman mielenkiintoinen paikka enkä ymmärrä miten joku, tai minä, voi enää koskaan olla kyllästynyt tai ettei ole muka mitään tekemistä tai kaikki vaan samaa vanhaa? Hullu paikka, maailma. Ihan liikaa kaikkea."

"Ihan hurjaa jo sekin, että voin keskustella jonkun kanssa saksaksi, oikean saksalaisen, joka asuu jossain, mihin ei silmällä näe eikä polkupyörällä pääse, jossain saman pallon pintakerroksessa, sittenkin niin naurettavan lähellä."

 

 

Oli ihanaa lukea tämä kirja. Neuvostoliiton hajoaminen, Estonian uppoaminen. Hämärästi muistan nuo tapahtumat, vaikka kirjan aikakausi tosiaan on sellainen, että olen silloin ollut aika pieni ihmisotus. Ihmisotus on muutens Rölliltä lainattu sana. Niitä kasetteja kuuntelin ihan hirveesti sillon pienempänä ollessani. 

 

Tässä teoksessa on kaikkee ihanaa nostalgiaa: lankapuhelimet, kirjeet, kasetit, MTV siis se musiikkikanava - ja muutenkin kaikki se mitä oli ennenkuin internet valtasi maailman ja ennenkuin Suomi liittyi EU:n jäseneksi. 

 

Mieleen kirjasta jäi erityisesti tämä: 

 

"Aina on ajatellut, että olisi älytöntä tuhlausta ostaa joku seedee vain yhden biisin takia, joka sillä on hyvä. Mutta miten niin? Musiikki on tärkeää. Kyllä se maksaa hintansa.

Musiikki on hassun abstraktia. Ei siitä saa kiinni. Näkymätöntä. Leijuu vain jossain. Silti siinä on rakenteet. Miten sitä on voitu suunnitella ilman mitään konkreettista? No onhan nuotit, mutta eivät nekään näytä piirrettynä äänen vaihteluiden kolmiulotteista tilaaika-rakennetta. Ne ovat vain merkkejä eivätkä kerro kaikkea.

Olen ulkona naisellisuuden kulttuurista. Vihaan kaikkea, minkä yhteiskunta määrää kuuluvaksi naisen elämään ja ajatusmaailmaan. Sitä oikeaa pelkkää lähtökohtaa, että on nainen, en vihaa, vaan siitä voi repiä ihan omaa huumoria ja kehittää vaihtoehtoisen kulttuurin. Nyt tajuan ja hyväksyn sen käsityksen, että sukupuolia on vähintään kaksisataa. Jokaisella on oma tapansa ja eri asenteensa olla omansa edustaja."

Itsehän olen mennyt siis keikalle tai keikoille vaan yhen hyvän biisin takia, joten ymmärrän hyvin tuon levyhomman. Elokuussa minut löytää Charonin keikalta ja niiltä tiiän vaan käytännössä yhen biisin. 

En osaa nuotteja. En ymmärrä niistä mitään. Aikoinaan mulla oli joku kirja, jossa oli pistenuotit ja varmaan kerrottu niistä enemmänkin. Mutta ne oli kyllä niin käsittämättömiä merkkejä, että jos nyt tulisi pistekirjoituksella nuotit vastaan niin en tunnistaisi niitä nuoteiksi.
Jos pistekirjoitusnuotit kiinnostaa niin aiheesta voi lukea vaikka tästä . 

Kirjassa mainitaan tuttuja artisteja. En tiennyt, että Marusha esiinty Suomessa syksyllä -94. En muistanutkaan miten hyvä biisi on It Takes Me Away . 

Jos haluat nostalgiselle matkalle 90-luvun alkuun niin suosittelen tätä kirja.. 

Tähtiä 3/5.

Liisa Rauhakoski: Vakosamettia ja karkkisadetta

 

 

 

 

 

Liisa Rauhakoski - Vakosamettia ja karkkisadetta

 

© 2022 Liisa Rauhakoski

Kustantaja: BoD – Books on Demand GmbH, Helsinki, Suomi

Valmistaja: BoD – Books on Demand GmbH, Norderstedt, Saksa

ISBN: 978-952-80-4034-7
Sivumäärä 

 

264 

 

Kirjailijan kotisivu 

Kirjaesittely Vakosamettia ja karkkisadetta 

Hyvinkää 70- ja 80-luvulla. Sohva on verhoiltu ruskealla vakosametilla. Puhelin on oliivinvihreä ja sen valintalevy raskas pyörittää. Oksasen kioskilta ostetaan kymmenen pennin irtokarkkeja. Kevään ensimmäinen jäätelö syödään Anttilan kulmaa vastapäätä Donnerin obeliskin puistossa suihkulähteen ruikkiessa auringon säteissä kimmeltävää vettä turkoosiin altaaseen.

Muistatko, kun kierrettiin jonossa fluorihuuhtelunestettä suussa purskutellen siinä juhlasalin pukuhuoneessa, jossa oli jääkylmää aina jumppatunnille mennessä? Ja kynnet murskaantuivat ja hampaat järsittiin pilalle, kun yritettiin irrottaa Lego-palikoita toisistaan? Radiossa soi Katri Helena, Baccara ja Abba ja telkkarissa pyörii Rosvo Rudolf, Kössi Kenguru, Kivikasvot ja Parempi myöhään?

Turvallinen lapsuus. Missä ovat meidän vaaramme? Suurin vaara taitaa olla se, että jos puhaltaa purkkapallon ja tuuli käy, pitkät hiukset takertuvat siihen ja haivenien päät tulevat purkan mukana suuhun. Parin puraisun jälkeen tukkaa on vaikea irrottaa purkkaköntistä.

 

 

 

Oma ostos. 

 

Viihdyttävää tekstiä. Nyt ollaan aikakaudessa, jota en itse tunne - sillä olenhan syntynyt vasta 80-luvulla. Lisäksi en ole asunut kaupungissa kuin vasta aikuisena. 

Piti netistä tarkistaa milloin Uri Geller 

vierailikaan Suomessa kun kirjassa tämä mainitaan. 

Jos haluat nostalgisoida menneillä vuosikymmenillä niin lue tää. 

Tähtiä 3/5.

Liisa Rauhakoski: Niin vahva kuin olen

 

 

 

 

 

Liisa Rauhakoski - Niin vahva kuin olen 

 

© 2021 Liisa Rauhakoski

Kustantaja: BoD – Books on Demand GmbH, Helsinki, Suomi

Valmistaja: BoD – Books on Demand GmbH, Norderstedt, Saksa

ISBN: 978-952-80-9265-0
Sivumäärä 

 

276  

Kirjailijan kotisivu

 

Kirjaesittely: Niin vahva kuin olen 

Eroa puiva romaani suoraan dramaattisen tunnemyrskyn silmästä kuvattuna.

Suomalainen nainen Hollannissa naimisissa saksalaisen kanssa. Aviomiehen päihteidenkäyttö riistäytyy käsistä. Ystävät ja arjen huumori pitävät toivoa yllä, kunnes kotiolojen synkkyys uhkaa sammuttaa viimeisetkin tähdet. "Keski-Eurooppa, mitä sinä annat minulle? Jonas, mitä sinä annat minulle?" On kohdattava kipeä ratkaisu silmästä silmään.

Kehityksen katalysaattorina toimii ystävä Osman ja samalla ihmissuhteiden pakka sekoittuu moneen kertaan. Kuka auttaa, kuka hylkää, kuka lohduttaa? Missä moraali?

"Tämä kriisijakso on erityisen väkivaltainen tai siis opetusrikas tai siis priorisoiva ja kaiken turhan karsiva ja syvälle käyvä ja tajuntaan iskevä. On pidettävä kiinni siitä viimeisestä elämän liekistä ja huudettava apua. Tämän enempää ei oikein pohjalle pääse."

On olemassa globaaleja tarinoita. Ja kaikkiin tilanteisiin on kohtalotovereita.

"Tulevaisuudelle. Malja tulevaisuudelle."

 

 

Kirja on oma ostos. 

 

Riipaisevan raadollista luettavaa! Löysin tästä PALJON samaistuttavaa. Vaikka kirjan aiheet on raskaita niin toivoa on ja kirjan teksti on todella vetävää. 

Kirjan nimestä tuli erityisesti mieleen tämä biisi 

Cher - Strong Enough . 

Kirjassa aviomiehen päihteiden käyttö pääsee valloilleen, uusi ystävyys tulee ja tuottaa vaikeuksia. Ero riipii, mutta lopussa on onnellisuutta ja uusi ihminen elämässä. 

Kirjassa tuodaan esiin se, jota itsekin koen eli että ystävyyssuhteet on vaikeita. 

Lainaus tekstistä: 

"Joo, kenen on syy mihinkin ja minkälainen syy. Heitä syytän siitä, että he jättivät minut kommunikaation ulkopuolelle eivätkä koskaan kertoneet minulle, mikä heitä kalvaa, jotta olisin voinut tajuta edes jotain. Se oli epäreilua. Osmanin suorasta kommunikaatiosta minulle ei nähnyt, että kaikki olisi pielessä.

Mutta koska itse kuitenkin tein kaikenlaista väärin ja ehdin vittuilla heille jo, en voi enää jälkeenpäin isotella enkä syyttää heitä, vaan rukoilen maailmankaikkeuden anteeksiantoa itselleni.

Luulin kaiken olevan vapaata peliä. Ei kukaan ilmoittanut haluavansa omistaa minua sitä hetkeä pidempään, joten luulin saavani kokeilla paria eri miestä, kun kerran tämän yhden kerran päästän irti kaikista rajoista. Luulin, että saisin oikeasti pitää hauskaa eikä kukaan välittäisi.

Mutta miehistä tulikin katkeria heti kun he eivät olleetkaan minun ainoitani. Silloin he käänsivät minulle selkänsä, kaikki, totaalisesti.

Koko ajan Osman petti Mirjamia jonkun aachenilaisen pimun kanssa ja Mirjamin naapurin kanssa eikä itse ollut omasta mielestään tuomittava. Mirjam luulee Osmanin olleen uskollinen, vaikka hänellä on ollut yhtaikaa vähintään neljä naista. Pidän silti suuni. Ei minulla ole tarvetta pilata heidän suhdettaan.

Sülilläkin saa olla tyttöystävä, vaikka hän tapailee minua. Mutta sinkkunainen ei saa harrastaa seksiä kenenkään muun kanssa kuin korkeintaan yhden? Näköjään. Mies saa ottaa vaikka joka yö eri naisen, mutta pysyy sankarina, kun taas nainen on halveksuttava, jos ei pysy uskollisena heti ensimmäiselle yhden yön kaverille. Näin tylsiä ja sekavia ovat nämä pelit.

Olen ollut täysin moraaliton ja omatunnoton. Olen sallinut itselleni kaiken. Teot ovat hevit ja seuraukset ovat hevit. Olen ihan äimän käkenä nyt, miten kaikki voikin mennä niin pieleen.

On se vaan omituista, kuinka käyn läpi erokriisini ihan kokonaan muiden suhteiden kautta enkä tuhlaa ajatustakaan entiseen avioliittooni. Toisaalta ne aviokriisit kävin pitkälti läpi jo etukäteen. Asiat olivat lopulta niin pielessä, ettei siitä ollut mitään jäljellä.

Vaikka se onkin erityisen rajua, ettemme puhu sanaakaan enää. Yksitoista vuotta kadonneet tuosta vain.
".

 

 

Löysin tuosta niin paljon samaistuttavaa. En tulisi onnelliseks vaikka muutamat tietyt ihmiset elämässäni olisivat. He on tehneet osansa siitä, että minusta on tullut Minä. En nykyään mieti sitä miksi asiat on niinkuin ne on. Jos miettisin eli siis jos pysähtyisin miettimään niin ei musta olis yhtään mihinkään, koska vaan lamaantuisin. Elän haluamanlaistani elämää. Mun elämässä on ne jotka siinä haluaa olla. Kohta on taas kesä ja mun pitää koettaa selvitä siitä. Pelkään sitä joka vuosi ja tähän asti oon aina selvinnyt. Erityisesti tänä vuonna ja kesänä olen ja muistan olla kiitollinen siitä, että saan olla, värjätä hiukset, käydä festareilla, juoda kuplivaa ja mitä näitä nyt onkaan! 

 

Pakko lainata kirjasta vielä tämä kohta: 

 

"Vittujen kevät, tämä sujuu taas niin hienosti, nämä minun ihmissuhteeni. Perseen suti. En tiedä, onko mitään pelastettavissa. Minun on yritettävä asennoitua siihen, että Osman on menetetty.

Voi saatanan vittu, että minulla on kariutunut avioliitto ja kariutuvat ystävyyssuhteet ja kariutunut rakkaus-ystävyyssuhde. Missä hirttosilmukka?"  

 

 

Kirjalle tähtiä 4/5. 

Heini Kilpamäki: Aseman nainen

 

 

 

 

 

Heini Kilpamäki - Aseman nainen 

© Heini Kilpamäki ja Into Kustannus 2025
Kansi 

Samppa Ranta

Kannen kuva

Kimmo Heinonen, Vastavalo.net

ISBN 9789523935464

 

E-kirjan sivumäärä 

 

197 

 

 

 

Ravisuttava läpileikkaus asunnottomuudesta ja kodittomuudesta 2020-luvun Suomessa."Viisikymppinen Sari on asunut Helsingin rautatieasemalla 12 vuotta - Nyt hän kertoo, kuinka hieno asunto ja työpaikka vaihtuivat pesuihin julkisessa vessassa" -ApuViisikymppinen Sari on tuttu näky Helsingin päärautatieasemalla. Yli kymmenen vuoden ajan hänet on voinut nähdä työntämässä kesät ja talvet omaisuuttaan kärryssään ja paikkaamassa ilmastointiteipillä kenkiään ja silmälasejaan. Sari kuljettaa mukanaan satojen elokuvien kokoelmaansa, ja hän rahaa saadessaan yöpyy hotelleissa. Arkensa perheetön ja työtön nainen jakaa muiden juna-asemalla asuvien ja satunnaisten ohikulkijoiden kanssa. Asemalle on muodostunut varjoyhteiskunta, joka jää usein tavalliselta työmatkalaiselta näkemättä. Kirjassa kuullaan Sarin ja hänen yhteisönsä kautta, miten Suomessa voi tippua kaikkien turvaverkkojen läpi ja menettää uskonsa yhteiskuntaan. Mistä ihmisarvo ja koti rakentuvat?Jos Sari saisi itse päättää, Quentin Tarantino saisi ohjata hänestä elokuvan. Se sisältäisi hänen mukaansa seikkailuja, väkivaltaa ja suuria tunteita – mystisiä aineksia unohtamatta.

 

 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta. 

 

Tämä kirja herätti mielenkiinnon heti kun kuulin tästä. Kirja itsessään herätti paljon ajatuksia ja ihmetystä. 

 

Kirja mielestäni kysyy kysymyksen Kuka meistä saa olla olemassa sellaisena kuin on? 

 

Kirja näyttää, ettei oleminen omana itsenä ole sallittua kaikille. 

 

Kirjassa kerrotaan Sarin elämästä ja siitä miten hän päätyi asemalle. 

Kiinnitin erityisesti huomiota siihen kuinka häneltä lähti vuokra-asunto. Se oli nimittäin mielestäni kyllä aivan käsittämätön tapahtumasarja kokonaisuudessaan ja herätti pohtimaan miten Suomessa voi käydä näin? 

 

En paljasta enempää vuokra-asuntokuviosta sillä se selviää lukemalla kirja, johon kannustan kaikkia, jotka haluaa lukea sellaista, joka herättää ajatuksia.

 

Kirjassa myös tulee esille se kuinka ihmisillä ja etenkin terveydenhuollon ihmisillä on tarve ja "oikeus" määritellä toinen ihminen joksikin. Kirjamme päähenkilö viihtyy kotona robottien seurassa ja terveydenhuolto katsoo tätä omalla tavallaan. Antaako heidän saamansa koulutus luvan siihen, että he saa määritellä mitä kukakin on tai ei ole? 

 

Itse vammaisena ihmisenä törmään kaikenlaiseen suhtautumiseen ja muuhun. Mikä muuten antaa sinulle terveelle ihmiselle luvan määritellä minun vammani? Onko se se, että sinä itse olet päältä katsottuna terve? Ja vaikka olet sellainen niin enkö minä saisi mukamas määritellä sinua jotenkin jos kerta sinäkin määrittelet minua? Kupliva maailmani vastaan koko Maailma! 

Kirjalle tähtiä 4/5.

Danielle Steel: Veren perintö

 

 

 

 

Danielle Steel - Veren perintö 

WSOY 2015

 

Englanninkielinen alkuteos
Legacy
Suomennos 

Marja Helanen 

 

Kannen kuva © Image Source
ISBN 

978-951-0-41104-9

Intiaanimarkiisitar Ranskan kuninkaan hovissa
Intiaanipäällikön tytär pääsee Ranskan kuninkaan Ludvig XVI:n hoviin, ja satoja vuosia myöhemmin hänen amerikkalainen jälkeläisensä tutkii esiäitinsä tarinaa.
Brigitte Nicholson on tottunut siirtämään kaiken tuonnemmaksi. Mutta kaikki muuttuu, kun Brigitte jäljittää sukututkimuksessa esiäitinsä, markiisin vaimoksi päätyneen intiaanitytön, Wachiwin. Sioux-heimoon kuulunut Wachiwi oli intiaanipäällikön tytär, joka päätyi hurjien vaiheiden jälkeen ranskalaisen tutkimusmatkailijan mukana Eurooppaan. Wachiwi herätti huomiota jopa Ranskan kuninkaan hovissa älyllään ja kauneudellaan. Brigitte matkustaa tutkimustensa perässä Pariisiin, jossa esiäidin vaiheiden paljastuessa alkaa myös Brigitten uusi tässä ja nyt -elämä.
Viihdekirjallisuuden kuningatar Danielle Steel (s. 1947) on maailman myydyin kirjailija: hänen teoksiaan on myyty maailmanlaajuisesti jo noin 800 miljoonaa kappaletta ja julkaistu kymmenillä eri kielellä. Viidesti avioitunut Steel on yhdeksän lapsen äiti. Hän asuu vuoroin San Franciscossa ja vuoroin Pariisissa. Veren perintö on hänen 70. suomennettu teoksensa.

Viime aikoina on uutisoitu siitä kuinka romanttisen kirjallisuuden lukemista hävetään. Oon aina lukenu sitä enkä ymmärrä miksi sitä pitäs hävetä! Suosikki kirjailijoitani on jo vuosikymmeniä ollut Danielle Steel ja Nora Roberts. Tiiän tasan tarkkaan, ettei sitä sais sanoa ääneen. Molempia kirjailijoita halveksitaan enempi ja vähempi ja mietitään, että onko oikeesti yks ja sama ihminen kirjottanut näin monta kymmentä tai monta sataa kirjaa ja että osa kirjoista vaikuttaa siltä, että niissä on vähän nimet ja paikat muutettu. En minä ole milloinkaan väittänytkään kenellekään lukevani korkeakirjallisuutta. Terveisin Nimimerkki Lasihelmipeli yhä lukematta! 

Minkä takia stä ei ihminen sais lukea sitä mitä haluaa! Keltä se on pois?
Danielle Steelin tuotantoon tutustuin kesällä -98. Siihen aikaan kun en ollut vielä lukenut kaikkia niitä kirjoja, joita oon tähän mennessä lukenut... Niin olivat Daniellen teokset taianomaisia. Ajattelin, että rakkaus on just semmosta kuin niissä kuvataan. 

 

Muutamat Steelit olin ehtinyt lukea ennenkuin tapasin O:n. 

Tosin ei nuilla kirjoilla taida olla vaikutusta mitä siinä hetkessä tapahtui. 

Nykyään ollaan niin etäällä kuin olla voi ja mä yritän "yritän" keskittyä kaikkiin niihin asioihin mitä mulla nykyisyydessä on. 

 

Veren perintö ei ole parasta Steeliä. Vuosikymmenten kirjoittaminen näkyy tässä. Tavallaan on kaksi eri tarinaa, joista toinen tapahtuu 2000-luvulla ja toinen vuosisatoja aiemmin. 

Tapahtumapaikkoina on Amerikka ja Ranska kuinkas muutenkaan. Jos ei jokaisessa niin ainakin suuressa osassa Steelin kirjoja ollaan tai päädytään olemaan Pariisissa tai jossain muussa osassa Ranskaa. 

Tällä kertaa ollaan Pariisissa ja Bretagnessa. Kummatkin on paikkoja joihin haluaisin. Kirja nimeltä Ratsulomalla Ranskassa teki aikoinaan niin suuren vaikutuksen, että pitänee kyseinen teos jossain kohtaa arvioida täälläkin. Siinä suomalainen perhe muuttaa Bretagneen pitämään ratsumajataloa. 

 

Veren perinnössä Brigitte jäljittää vuosisatoja aiemmin eläneiden sukulaisten vaiheita ja matkustaa sitä varten Ranskaan ja kuinka ollakaan arkistost löytyy mies, joka auttaa häntä tutkimuksessa ja näin ollen juuri tapahtunut ero ja elämän mullistukset ei tunnukaan enää niin kamalilta. 

Olisin lukenut enemmänkin tästä aiemman aikatason tarinasta ja heidän kohtaloistaan. 

Jonkinlainen tuttuuden tunne ja vertailu Diana Gabaldonin teoksiin tästä ajasta tuli. 

 

Danielle Steel kuvailee ihmisiä varsin mielenkiintoisesti. Esim. "Hän oli keskimittainen, ja hänen hieman pörröiset hiuksensa tekivät hänet poikamaisen näköiseksi. Hän todellakin näytti ranskalaiselta. Hän ei ollut seksikäs, hän oli kiltti." 

 

Tähtiä kirjalle 3/5.

Jääkansan tarinan kohtalo

 

 

 

 

 

Ootte ehkä miettineet miksei Margit Sandemo - Jääkansan tarina-postaukset päivity Kuplivassa maailmassani. Valitettavasti joudun kertomaan, että sarja näillä näkymin jää tuohon seitsemänteen osaan. Syynä siihen on, että pari viikkoa sitten Jääkansan tarina katosi Storytelistä ja muista vastaavista palveluista. Edes ostaa nuita kirjoja ei voi e-kirjanakaan. Elikä sarjan 40 kirjaa jäi itseltäni ja monelta muulta lukematta. En ole milloinkaan nähnyt millekään toiselle sarjalle käyneen näin! Toki tämä ei voi olla niin ainutkertaista, etteikö näin olisi joskus käynyt ja vaikka useammallekin sarjalle, mutta omalle kohalle ei ole osunut. 

 

Olen laittanut viestiä kustantamolle ja kysynyt miksi Jääkansan tarina, Noitamestari ja Sandemo-sarjat ovat palveluista poistuneet. Viestiini ei ole kuitenkaan vieläkään vastattu, vaikka kirjoitinkin sen selkeyden vuoksi englanniksi. 

Kustantamon sivut löytyy täältä . 

Nuo sivut ei ole luottamusta herättävät jostain syystä. En tietenkään tiedä miltä ne visuaalisesti näyttää, mutta jotenkin tuli olo, että viestiin ei varmasti vastata. En löytänyt tuolta edes sähköpostia siis osoitetta vaan otin yhteyttä sellaisella lomakkeella. 

Minulla oli muutama vuosi aikaa lukea Jääkansan tarina. Harmittaa, että en tehnyt sitä. Mieleeni ei tullut, että joku sarja tai jonkun kirjailijan tuotanto voitaisiin noin vain poistaa kaupallisista palveluista. Kun sellaista ei ole kohdalleni osunut koskaan. Kirjat on luettu äänikirjoiksi isolla työllä, joten on outoa, että ne tuosta vaan otetaan kuuntelijoilta pois. 

Kerrankin kun iloitsin siitä, että vihdoinkin pääsen tämän sarjan lukemaan, kun nykyaikaiset vekottimet ja tekniikat antaa siihen mahollisuuden, niin sitte käy näin. Se on just niin mun tuuria! 

Palaan Jääkansalaisten pariin HETI jos teokset palaa palveluihin, joten sitä odotellessa!

Jukka Sariola: Konehengittäjä ja assistentti

 

 

 

 

 

 

Jukka Sariola - Konehengittäjä ja assistentti 

© 2023 Sariola, Jukka

Kustantaja: BoD – Books on Demand GmbH, Helsinki, Suomi

Valmistaja: BoD – Books on Demand GmbH, Norderstedt, Saksa

ISBN: 978-952-80-165-40

Kannen ulkoasu: Jukka Sariola

Kannen valokuva: Kerkko Sariola

Taitto: Jukka Sariola

Tekstin stilisointi: Aune-Inkeri Björkström

www.jukkasariola.info/konehengittaja/

 

 

"Elämäsi potilaana on vain raapaisu oikeasta elämästä!", kiteyttää toimittaja Sakarias Nousiainen tunnelmansa oltuaan pari vuoroa harjoittelemassa avustamistani. En pysty hengittämään ilman konetta ja lihasvoimani riittävät hyvin vähään. Tarvitsen apua vuorokauden ympäri, mutta en ole suinkaan potilas.

Toimittaja Nousiainen, tässä kirjassa Saku, on mielikuvituksen tuotetta, mutta kirjan tapahtumat ovat todellisia kohtauksia valitulta ajanjaksolta. Niin ikään Sakun asennoituminen on minulle moneen kertaan koettua elämäni varrella.

Saku haluaisi kirjoittaa paljastavan juttusarjan vammaisen ihmisen arvottomasta elämästä. Siksi hän jää vajaaksi vuodeksi tekemään avustajieni sijaisvuoroja. Tänä aikana hän näkee elämäni erilaisia mahdollisuuksia ja haasteita, jotka eivät suinkaan vähene koronapandemian seurauksena. Herää monenlaisia keskusteluja vaikeavammaisen asemasta ja itsemääräämisoikeudesta.

Tässä kirjassa avaan elämääni arjen kuvauksen kautta ja samalla näkymän henkilökohtaisen avustajan työhön. Lukijan ratkaistavaksi jää, millainen raapaisu tämä on oikeasta elämästä.

 

 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta, jonka pyysin ja sain! 

Sain kustantajalta myös kansikuvan sähköpostitse, josta myös kiitokset. Tekstissä on tuo kyseinen kuva sellaisenaan. Blogin somejulkaisuissa kuitenkin on hieman muokattu versio, koska kuva rajautui alkuperäisyydessään hyvin erikoisesti. Ja KYLLÄ! Avustaja auttoi tässä kuvajutussa. En edelleenkään nää kuvia; ja KYLLÄ! Avustaja avustaa myös tällaisissa jutuissa.

 

Tämä on kokoansa ja sivumääräänsä suurempi teos! 

Soisin, että hyvinvointialueiden päättäjät ja terveydenhuollon ihmiset lukisi tämän, jotta tietäisivät mitä se on kun puhutaan ELÄMÄSTÄ! 

Vaikka et olisi päättäjä tai terveydenhuollon ihminen, niin lue silti; se nimittäin saattaa muuttaa sun suhtautumista ja laajentaa maailmaasi. 

 

Itse olen kyllä sitä mieltä, että jos joku kysyy miten teihin vammaisiin pitäs suhtautuu niin minä vastaisin, että parasta on kun lakkaat suhtautumasta!

 

Kirja alkaa kesästä ennen Koronaa ja jatkuu Koronakesälle -20. 

 

Kirjan alussa Saku saapuu Jukalle ja kohtaaminen on täynnä ihmettelyä, asennetta ja kysymyksiä, joista osa on itsellekin tuttuja. 

Saku on toimittaja ja pestautuu avustajahommiin, jotta osais kirjoittaa vammaisen elämästä laajan artikkelin. 

Avustaminen alkaa sujua joltiseenkin, mutta asenteen muuttuminen, oikeiden termien oppiminen ja suhtautumisen muuttuminen ottaa oman aikansa. 

Sakun ajatukset on alussa sellaiset, että Jukka on potilas ja avustajat eivät ole avustajia vaan hoitajia. Kirjan edetessä selviää miksi näin ei ole. 

Potilas on potilas, jonka hoidosta päättää se, jolla on valtaa. Vammainen ihminen itse päättää kuka häntä avustaa, miten häntä avustetaan, missä häntä avustetaan, milloin häntä avustetaan jne. On äärimmäisen tärkeää saada ITSE PÄÄTTÄÄ NÄISTÄ ASIOISTA!

 

Kirjassa yhdessä kohdassa Jukka kysyy Sakulta, että - "Haluaisitko elää jatkuvasti alisteisessa suhteessa toiseen ihmiseen, vaikka mielestäsi pystyisit hallitsemaan elämääsi?" Vastaus on tietenkin "EN".

Mietin, että jos itse olisin hengityskoneessa ja koska en näe, niin olisin ehkäpä kuollut jo ajat sitten, koska en näe miten avustaja, etenkin uusi sellainen, toimenpidettä tekee. 

Tuosta alisteisuudesta; en tiedä miksi tapahtuu tätä, että pidetäänkö mua jotenkin vajaavaltaisena vai mitäkä, mut jos ollaan paikassa x ja kerron, että tien toisella puolen on paikka y, että se on lähin paikka missä asian Q voi hoitaa ja että mennään siihen. Niin sanomaani ei uskota, koska itse ei olla kyseistä paikkaa koskaan nähty, vaikka mekin ollaan ohi kuljettu. 

Eli minä siis en sokeana ihmisenä ole oikeutettu tällaista ohjetta antamaan, ja minua ei uskota, koska en voi tietää, koska en näe. Sitten kun mentiin paikan luo, niin ihmetyshän olikin valtaisa kun kertomani olikin totta. 

Miksi minä siis joudun vänkäämään tämän tyyppisistä jutuista vuodesta toiseen? 

 

Halusin havainnollistaa tämän. En riko vaitioloa, koska tosta ei kukaan pysty itteensä yksilöimään mitenkään! 

 

 

Kirjalle tähtiä 4/5.

Annina Holmberg: Amor, onnenhevonen

 

 

 

 

 

 

Annina Holmberg - Amor, onnenhevonen 

 

Saga Egmont FI 2024

ISBN
9788727086217

E-kirjan sivumäärä
116

 

Heppatyttö Liian tarinan päätösosa.

Liia opiskelee Amerikassa, ja Martin on jäänyt Suomeen lukemaan lakia sekä paiskimaan tallimestarin töitä. Ikävä painaa kuitenkin päälle, ja Liia on vähällä hypätä lentokoneeseen päästäkseen Amor-hevosen ja poikaystävän luo. Martinkin ikävöi mutta tutustuu talleilla mansikkahuuliseen Reettaan, joka houkuttaa Liian ollessa kaukana...

Heppatyttö Liia seikkailee Los Angelesissa Martinin keskittyessä tallitouhuihin ja oikeustieteen opintoihinsa Suomessa. Kestääkö lupaavasti alkanut rakkaus välimatkan ja yhä pidemmiksi venähtävät kirjeenvaihtovälit?

Liia

Elämänmakuinen nuorten heppasarja seuraa teini-ikäisen Liian hevosharrastusta ja aikuistumista ihastuksineen.

Annina Holmberg (s. 1964) on suomalainen kirjailija ja käsikirjoittaja. Hän on kasvanut teatteriperheessä ja kiinnostunut teatterista, kirjallisuudesta ja muista taiteenlajeista jo nuorena. Holmberg on kirjoittanut erityisesti lapsille ja nuorille. 

Sarja päättyy. Kirjeet kulkee ja ikävä viiltelee, johon lohtu löytyy läheltä molemmin puolin valtamerta. Kirja päättyy tavalla, joka tekee oikeutta sarjalle, mutta kaikki jää silti ikäänkuin kesken. 

Seuraava osa olisi voinut sijottua vaikkapa kymmenen tai viidentoista vuoden päähän tästä ja takaumien avulla kertoa kuluneista vuosista. 

E-kirja ostettu Suomalaisesta. 

Stars 4/5.

Kiitos kustantajalle avusta kansikuvien kanssa.

Annina Holmberg: Amor ja uusi kesä

 

 

 

 

Annina Holmberg - Amor ja uusi kesä

 

Saga Egmont FI 2023 

 

ISBN
9788727086224

 

E-kirjan sivumäärä
146

 

Liia joutuu koville menetettyään jo kaksi hoitohevosta, ja kaipaa muutosta. Tyttö on muuttunut poikaystävä Martinin näkökulmasta aivan toisenlaiseksi ja harkitsee vieläpä vaihto-oppilaaksi lähtemistä... Haluaako Liia päättää seurustelun vai mistä nyt tuulee?

Nuorille suunnatun heppasarjan toinen osa kuvaa Liian elämän käänteitä ilman Amorina-ratsua. Mihin teinitytön tie vie ja pysyykö poikaystävä Martin kelkassa mukana?

Liia

Elämänmakuinen nuorten heppasarja seuraa teini-ikäisen Liian hevosharrastusta ja aikuistumista ihastuksineen.

Annina Holmberg (s. 1964) on suomalainen kirjailija ja käsikirjoittaja. Hän on kasvanut teatteriperheessä ja kiinnostunut teatterista, kirjallisuudesta ja muista taiteen lajeista jo nuorena. Holmberg on julkaissut teoksia erityisesti lapsille ja nuorille.

 

Tässä eletään kesää ja mielenkiintoista aikaa. Liia ei halua ratsastaa, mutta Martinin järjestämän yllätyksen ansiosta on pakko koettaa. 

Tässä on ihanaa 90-luvun kuvausta kirjeineen ja kolikkopuhelimineen. On myös vähän baarissa olokuvausta ja pääsykokeita, jotka ei ekalla lukukerralla aikoinaan itelle ehkä niin avautunut. 

Kirjassa on lopussa tulevaisuuden toivoa ja Liia lähteekin vaihtoon Los Angelesiin. 

 

Mietin miksi kirjassa on tuotu vammaisuus esiin ikävään sävyyn. Siellä lukee näin: 

 

"— Aina ku tapaa tollasia tyyppejä, joil on joku vamma tai pahempi sairaus, rupee hirveesti häpeen itseään, omaa tyytymättömyyttään ja valittelujaan. Jos mulla ois ollu skolioosi mä en ikinä ois päässy vaihto-oppilaaks." 

En tiedä onko kyse sen aikaisesta ajankuvasta ja asenteista vai mistä. 

Ostin kirjan Suomalaisesta ja annan tähtiä 3/5.

Annina Holmberg: Amorina, kesähevonen

 

 

 

 

 

Annina Holmberg - Amorina, kesähevonen

 

Saga Egmont FI 2023

ISBN
9788727086248

E-kirjan sivumäärä
139

 

 

 

Heppatyttö Liian elämää kuvaavan sarjan ihastuttava ensimmäinen osa!

Kun 15-vuotiaan Liian hoitohevonen lopetetaan, elämä on hetken aikaa tyhjää, mutta onneksi ystävä houkuttelee hänet kesäleirille. Pihlajakummun kartanolla odottaa uusi tuttavuus, upea hevonen nimeltä Amorina, jonka laukassa on Liian kaipaamaa taikaa. Ja vielä leirin jälkeenkin Amorina jää sulostuttamaan Liian elämää koulunkäynteineen.

Koskettava nuortenkirja yhdeksäsluokkalaisen tytön menetyksestä ja lohdusta, joka saapuu upean ratsun hahmossa. Myös ystävyyden merkitys punnitaan surun hetkellä.

Liia

Elämänmakuinen nuorten heppasarja seuraa teini-ikäisen Liian hevosharrastusta ja aikuistumista ihastuksineen.

Annina Holmberg (s. 1964) on suomalainen kirjailija ja käsikirjoittaja. Hän on kasvanut teatteriperheessä ja kiinnostunut teatterista, kirjallisuudesta ja muista taiteen lajeista jo nuorena. Holmberg on julkaissut teoksia erityisesti lapsille ja nuorille.

 

 

Tää teos huokuu nostalgiaa ja vie minut onnen hetkiin, hevoskesiin, heppojen hörähdyksiin ja kavion kopseeseen. 

Tämä myös avaa kolme osaa käsittävän Liia-sarjan ja on pakko sanoa, että mielelläni olisin lukenut hänestä lisää. 

Kirjassa eletään sateista syksyä ja muistellaan takaumien ja kirjeiden välityksellä mennyttä kesää ja ratsastusleiriä, jolle Liia ystävänsä Martinan "pakottamana" päätyy. 

 

Leirillä on Liialle ihania uusia heppoja ja ihmisiä. Tosin kaikki ne uudet ihmiset ei ole niin ihania otuksia. 

On sitä tyypillistä hevoskirjoille ominaista leiriläisten arvojärjestystä ja nuorten ihmissuhdedraamaa ja kinastelua. 

 

Liia ihastuu Amorinaan, joka onkin tervetullutta hänen aiemman hoitohevosensa menehdyttyä. 

Liia ja Martin, joka on Martinan veli ja tuntenut Liian jo vuosia ovat paikalla kun Chocolatan varsa syntyy. Varsan nimeksi tulee Milky Way. 

Kirja kattaa ajan syksystä kevääseen, jolloin Liian perhe on muuttamassa lähemmäs Amorinaa ja muita ystäviä. Loppuratkaisu on dramaattinen ja saa tarttumaan seuraavaan osaan välittömästi. 

Tämä on kirja, jonka luin aikoinaan pistekirjana. Nykyään en pysty niitä lukemaan, koska ne painetaan huonolle paperille, eivätkä enää ole kierresidottuja vihkoja vaan yhteen niitattuja lärpäkkeitä. Toki painavia, tilaa vieviä, sekä ranteeni, jotka jo muutoinkin kärsivät aika-ajoin jännetuppitulehduksesta eivät kestä pidellä näitä uuden uutukaisia pisteopuksia. Koetettu kyllä on lukea näitä vaikka missä ja minkälaisissa asennoissa ja kirjaa tai siis vihkosta käännellen ja väännellen. 

Tällä kertaa nautin tämän itse ostettuna e-kirjana. Ostopaikkana Elisa Kirja. Kirjan sähköisen version on kustantanut SAGA Egmont ja he myös ystävällisesti lähettivät kansikuvat tätä käyttöä varten. Kiitos niistä! 

Teos saa minulta tähtiä 5/5.

 

Löysin myös Holmbergin kirjailijanimellä Maria Kupias kirjoittaman nuorille suunnatun hevoskirjasarjan nimeltä Hummarit 

 ja aion kesän saapuessa lukea myös sen.

 

Outi Hongisto: Grynderi - Rikosromaani asuntorakentamisen häikäilemättömästä maailmasta

 

 

 

 

Outi Hongisto - Grynderi - Rikosromaani asuntorakentamisen häikäilemättömästä maailmasta

 

Myllylahti 2023 

ISBN
9789523564510 

E-kirjan sivumäärä
280

 

 

Tiivistahtinen rikosromaani rakennusalasta, jonka häikäilemätön voitontavoittelu yllättää.
Teos avaa Hans & Venla tutkii -sarjan, jossa entinen poliisi ja rikostoimittaja yhdistävät tietonsa ja voimansa.
Rikosylikonstaapeli Hans Järvelä on menettänyt elämässään paljon, mutta sairauseläkkeelle joutuminen vie elämästä viimeisenkin kiintopisteen. Hansia vaivaa erään nuoren pojan kuolema, josta rangaistusta istuu hänen mielestään väärä henkilö. Hän ottaa tutkinnan esille neljä vuotta myöhemmin ja löytää yllättäviä uusia yhteyksiä. Kaupunkilehden toimittajana työskentelevä Venla Nygren saa nimettömän vinkin ja kiinnostuu kaavoitukseen ja rakennusalaan liittyvistä epäkohdista. Entisen rikostoimittajan tutkimustyö johtaa Espoon kaupungin viranomaisiin ja siellä kaavoituksen parissa työskentelevään Venlan omaan äitiin. Espoolainen grynderi Matti Sarpala on tottunut venyttämään sääntöjä ja alittamaan normeja päästäkseen toivomaansa liikevoittoon. Oikeanlainen kontaktiverkosto ja asiakkaiden kustannuksilla tehtävät säästöt saavat Matin himoamaan lisää helppoa rahaa. Hän tekee kirjaimellisesti kaikkensa tonttimaata saadakseen, mutta riittääkö sekään?
Hans Järvelän ja toimittaja Venla Nygrenin tutkimuslinjat yhtyvät, ja he löytävät lisää rakennusalaan viittaavia väärinkäytöksiä. Saattaako kerrostalotontin arvo olla ihmishenkien arvoinen? Kuka on nuoren pojan todellinen murhaaja – ja entäpä jos kaikki tapahtumat liittyvätkin yhteen? Grynderi-rikosromaani sijoittuu laajalti Espooseen. Tarkasti rakennusalaa kuvaava teos on espoolaisen, rakennusalalla työskennelleen kirjailija Outi Hongiston neljäs rikosromaani.

Helmeilevää helmikuuta vain itse kullekin säädylle! 

Outi Hongisto on yksi dekkarikirjallisuutemme Helmi. Ainakin omasta mielestäni. 

Olen aiemmin lukenut häneltä Veljet-sarjan kaksi osaa ja niissä kiinnitin huomiota elävään ja uskottavaan kuvaukseen henkilöistä ja paikoista. Sarjan kolmas osa on itseltäni vielä lukematta. 

Grynderi avaa täysin uuden sarjan ja pidin tästä valtavasti myös. 

 

Kirja sijoittuu Espooseen ja siinä liikutaan noin muutoin Helsingissä ja käytännössä kaikissa yhteiskuntaluokissa aina päihdekämpästä hienostoalueisiin ja vankilaan saakka. 

Teos osoittaa hyvin sen, ettei kaikki ole sitä miltä näyttää ja ettei raha tuo onnea ja muistuttaa myös siitä kuinka kuka tahansa voi päätyä mihin tahansa tässä elämässä. 

 

Veljeys on teemana tässäkin kirjassa omalla tavallaan. Kuinka paljon valtaa voi veljellä tai veljillä toisiinsa ollakaan? Mitä kaikkea vuosia sisällä kannetut kipeät asiat saavatkaan itse kenen meistä tekemään? 

 

Rakentaminen on itselle tutttua monelta eri kantilta, joten sen vuoksi kirjaa oli helppoa lukea ja sen seurassa viihtyä. 

 

Espoo tuo juttuihin ihan oman mausteensa. Olen elänyt kyseisessä kaupungissa pienen matkan elämää. Ihastelen tuttuja paikkoja näissä Hongiston kirjoissa kuin myös Tuija Lehtisen Erja Repo-sarjassa. 

 

Lukiessani kaavoituksen ja talokauppojen, sekä rakennustarkastamisen suhmuroinnista tuli mieleeni usein lause, johon jokainen voi uskoa tai olla uskomatta; "Suomessa ei oo korruptioo". 

 

On myös hauskaa, että kirjassa on henkilö nimeltä Annukka. 

 

 

Täytyy antaa myös erityismaininta tälle lauseelle: 

 

"Hans kutsutaan sisälle, ja sillä aikaa kun kahvinkeitin ruksuttaa, hän saa kuulla jälleen tutun tarinan kuinka asukkaat eivät haluaisi myydä, mutta painostus – ja miehen mukaan pienimuotoinen uhkailukin – sai heidät lopulta suostumaan." 

"Ruksuttaa" on niin tuttu sana tietokonejutuista, että sen lukeminen tästä tekstistä sai suurta iloa aikaan. 

Kirjassa jäi mietityttämään yksi asia ja ennenkuin kerron siitä niin pakko sanoa, etten ole alan asiantuntija, joten ehkä ihmetys sallitaan. Sillä enhän tosiaan ole itse poliisi. Saati että oisin poliisia koskaan nähnytkään.. Onkohan muutes koskaan mietitty asioita siltä pohjalta, että kuinka syrjivää se on kun en sokeana ihmisenä voi hakea poliisikouluun? Koska siis poliisinhan pitää kohdella kaikkia tasavertaisesti niin miksei niitten koulutus kohtele? No tää nyt oli taas tällanen, jonka osaa oikealla tavalla lukea vaan ne, jotka meitsin tuntee. 

Kirjassa entinen poliisi tai työpaikkansa menettänyt poliisi saa tietoja tutkintasihteeriltä. Niin tätä mietin, että onkohan tämmönen mahollista oikeassa elämässä? Jos ei ole niin fiktiossa on. 

Kirja on lainattu kirjastojen Ellibs-palvelusta e-kirjana. 

Annan teokselle neljä tähteä ja jään innolla odottamaan jatkoa tähän Hans & Venla-sarjaan. 

 

Kirjasta on blogannut myös Kirjojen kuisketta. 

 

Kuva kustantajan sivuilta ja huomio, ettei tätä ole äänikirjana ainakaan tällä hetkellä.

Tiina Pihlajamäki: Siitä ei voi kertoa

 

 

 

 

Tiina Pihlajamäki - Siitä ei voi kertoa: Vankileiri Euroopassa, nuori Mirjana ja sodan väsyttämät vartijat (Finnish Edition) Kindle Edition 

 

Amazon Kindle 2023 

 

E-kirjan sivumäärä 224 

 

3/5 *

Mitä vankileirillä koetut julmuudet tekevät nuorelle tytölle? Miten syytetty perustelee käsittämättömän tuntuisia ratkaisujaan sotarikostuomioistuimelle? Millaisen valinnan äiti teki?
”Siitä ei voi kertoa” on suomalaisen Tiina Pihlajamäen esikoisromaani. Se ilmestyi Atena Kustannukselta vuonna 2003 ja sai Olvi-säätiön kirjallisuuspalkinnon. Se oli myös Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana. Koska Euroopassa riehuu jälleen sota, ja koska tämän ajattoman kirjan ensijulkaisusta tulee juuri täyteen 20 vuotta, julkaistiin siitä englanninkielinen käännös e-kirjana Amazonissa heinäkuussa 2023 nimellä "You Can't Tell About It".
”Kirja on helppo lukea ja se imaisee mukaansa, mutta sitä ei laske välinpitämättömänä kädestään. Jotakin tapahtuu väistämättä mielessä ja ajattelussa.” Tasavallan presidentin puoliso, tohtori Pentti Arajärvi Olvi-säätiön kirjallisuuspalkinnon perusteluissaan 24.11.2003
Bosnian sodasta kantautuneet uutiset naisten ja tyttöjen kohtaloista saivat Pihlajamäen pohtimaan, miten ihmisen psyyke toimii sodan äärioloissa ja mitä selviytymiseen tarvitaan. Syntyi Srednican kasarmi, Mirjana ja jotain, mistä ei voi kertoa.
Vaikka tarina sijoittuu sotaan ja sen jälkiselvittelyihin, se on universaali. Keskeinen teema on seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö, jota tapahtuu missä tahansa ympäristöissä. Miljoonilla tytöillä ja naisilla olisi jotain sanottavaa tästä aiheesta, mutta harva heistä puhuu. Mirjana päätyy lopulta kertomaan tarinansa, kun hän suostuu todistajaksi sotarikostuomioistuimeen. Rikolliset tuomitaan ja Mirjana saa oikeutta, mutta ristiriidat jäävät elämään. Lukija jää hämmentävien pohdintojen ääreen: kuinka hyvä tai paha kukin oikein olikaan?
”Vaikka 'Siitä ei voi kertoa' ei sovi iltasaduksi, se on kauniisti kerrottu tarina. Pihlajamäki jättää monta asiaa kiehtovasti avoimiksi.” Riitta Vaismaa, Lukufiilis 4/2003

Lisää suomenkielistä tietoa kirjasta kotisivuiltani:
https://www.taiteilijantytar.fi/kirjat

Kirjan laaja englanninkielinen esittely:
https://www.taiteilijantytar.fi/you-cant-tell-about-it

Kiitos Kirjailijalle arvostelukappaleesta ja Kirjasta & kansikuvasta! 

Blogin sähköpostiin tuli jo jokin aika sitten kirjailijalta viesti, jossa hän tarjosi kirjaa luettavakseni. Mieluusti otin tarjouksen vastaan kun kirja vaikutti mielenkiintoiselta ja samalla sain hyvän tilaisuuden testata Kindlen toimivuutta ruudunlukijaa käyttävän ihmisotuksen näkökulmasta. Varmistin myös, että kirja olisi Celia-kirjastosta kuunneltavissa jos Kindle osottautuisi mahdottomaksi. 

Pienoisen säätämisen jälkeen onnistuin lukemaan kirjan iPhonen VoiceOverin avulla, joten jatkossa voin laittaa lisää roposia Kindlelle tarvittaessa. 

Syystä tai toisesta kirja-arvion tekeminen Kindleen epäonnistui. Sain jonkun käsittämättömän virheilmoituksen ja näin ollen kirjan näkyvyyden lisäys Kindlessä ei onnistunut. 

Kuvittelin seuranneeni kirjallisuutta vuosikaudet, mutta myönnettävä on, että tämä kirja oli julkaisuvuonnaan 2003 mennyt minulta täysin ohi. Toki siihen on saattanut vaikuttaa sellanenkin asia, että täytin 18 kyseisenä vuonna. 

Tässä hetkessä teos on ajankohtaisempi kuin ehkä aikoihin. Euroopassa soditaan taas ja Israelissa rähistään jälleen. 

Kirjassa on kaksi osaa, joista toisessa ollaan oikeudenkäynnissä ja toisessa käsitellään sota-aikaa ja äärimmäisen julmia tapahtumia. 

Teos herättää paljon ajatuksia ja kysymyksiä. Miten ihminen voi olla toiselle ihmiselle niin julma? Lisäksi ajattelen myös sitä, että tässä kirjassa kuvatut kauheudet tapahtuvat taas tälläkin hetkellä eri puolilla maailmaa ja pirstoo useita elämiä. 

Kirja on raskas ja kuitenkin suosittelen sitä. 

Tällä hetkellä henkilökohtainen elämä vie voimia niin paljon, etten omasta mielestäni ole parhaimmillani arvioimaan kirjoja. 

Kirjan voipi ostaa tästä. 

 

Kirjailijan kotisivut on täällä. 

 

 

Hyvää Aleksis Kiven-, ja suomalaisen kirjallisuuden päivää!

Jussi Lehtinen & Petteri Ala-Kivimäki: Concierge - VIP-erikoismies

 

 

 

 

 

 

 

Jussi Lehtinen & Petteri Ala-Kivimäki - Concierge - VIP-erikoismies

 

Tammi 2023 

Kansi: Markko Taina
 

E-kirjan sivumäärä
299
ISBN
9789520448844

 

Kiehtova kurkistus luksuselämän kulisseihin.
Jussi Lehtinen olisi mainio fiktiivisen romaanin hahmo. Äiti oli kukkakauppias, isä oli alamaailmassa arvostettu ja vaikutusvaltainen vanhan liiton rikollinen. Jussi valitsi kukat – ja palvelun. Tämä entinen huippupainija on nyt ammatiltaan concierge, VIP-palvelujen erikoismies. Hän toteuttaa henkilökohtaisesti kaikki asiakkaiden lailliset toiveet.
Jussi Lehtisen asiakkaat ovat yleensä erittäin menestyneitä. Hänelle soitetaan, kun täytyy huolehtia maailmantähdistä, miljardööreistä, yritysjohtajista tai kuninkaallisen perheen jäsenistä. Lehtinen palvelee ja huolehtii. Hän vastaa asiakkaiden turvallisuudesta, järjestää erittäin kalliita yksityishenkilöiden juhlia ja lentää tuhansia kilometrejä vain vetämään tyhjän asunnon vessat ja noutamaan postin. Lehtisen intohimo on palvelu, joka tähtää siihen, että asiakkaan odotukset ylitetään. Kaikkea Lehtinen ei tietenkään voi kertoa, mutta hänen muistelmansa tarjoavat huikean näköalan maailmaan, joissa samppanja, upeat autot ja hotellit sekä auringossa kimalteleva Ranskan Riviera ovat arkisia kuin hapankorppu.
Jussi Lehtinen on VIP-palveluihin erikoistunut concierge eli asioidenhoitaja.
Petteri Ala-Kivimäki on toimittaja ja tietokirjailija. 

 

E-kirja pyydetty ja saatu kustantajalta arvostelukappaleena. Kiitos. 

Huomattuani kirjan ajattelin, että nyt on sen verran erilaisesta maailmasta kyse, että tämä on pakko pyytää luettavaksi. Lukiessani mietin, että jos nämä tapahtumat eivät olisi totta niin tää olis tosi hyvää fiktiota. 

Kirja on suuri kasvutarina Tampereen lähiöstä, painimaailman kautta työe-elämään ravintoloissa Tampereella ja muualla. Kirjassa ollaan myös Espanjassa ja Oslossa, sekä lopulta F1-piireissä. 

Kirja on hyvä osoitus jälleen kerran siitä, että kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa lähtökohdista riippumatta. 

Rakastin lukea Tampereesta, tietenkin! Oli yllätys, että kirjassa oltiin niin paljon täällä. En tiennyt sitä aloittaessa. 

Annan kirjalle neljä tähteä. 

Teksti on tosi vetävää. 

Suosittelen kirjaa Sinulle, joka haluat lukea yhden uuden elämäntarinan.

 

Jos tarvitset elämääsi niin kotisivut löytyy tästä. 

 

 

Elämänmakuisia Lukuhetkiä!

Sebastian Fitzek: Soittolista

 

 

 

 

 

 

Sebastian Fitzek - Soittolista

 

Bazar 2023 

 

SUOMENTAJA
Jussi Moilanen
KANSI
Perttu Lämsä
ALKUTEOS
Playlist

ISBN
9789523766075

 

SIDOSASU
E-kirja
SARJA
Fitzek-trillerit 

 

 

Kadonnut tyttö, jonka elämä on viidentoista kappaleen varassa
Sebastian Fitzekin ravisuttavassa trillerissä ainut vihje kidnapatun teinin olinpaikasta on hänen soittolistansa.
15-vuotias Feline Jagow katoaa jäljettömiin matkalla kouluun. Felinen hätääntynyt äiti palkkaa yksityisetsivä Alexander Zorbachin löytämään tyttärensä ennen kuin on liian myöhäistä. Zorbach löytää internetistä kadonneen tytön tekemän soittolistan, jota Feline on kuunnellut aktiivisesti ennen katoamistaan.
Yksityisetsivän yllätykseksi soittolistaa on muokattu vain kaksi päivää aiemmin. Yrittääkö Feline kertoa jotakin sijainnistaan ja kohtalostaan soittolistan kappaleiden avulla? Voiko listasta löytyä avain hänen pelastamiseensa? Zorbachin tutkiessa soittolistaa kuumeisesti hän ei osaa odottaa, että sen mysteerit saattavat syöstä hänet painajaismaiseen kilpajuoksuun aikaa vastaan, jossa jokainen osapuoli joutuu kamppailemaan selvitäkseen hengissä.
Soittolista on Sebastian Fitzekin intensiivinen trilleri, joka kuljettaa ihmissielun pimeimpiin syövereihin ja saa lukijan haukkomaan henkeään jokaisessa juonenkäänteessä.
Kirjaan liittyvä soittolista löytyy Spotifysta kirjailijan nimellä.

 

 

E-kirja pyydetty & saatu arvostelukappaleena kustantajalta. KIITOS!

 

Ihastuin Fitzekin tuotantoon ensilukemalta ja odotin tältä kirjalta paljon. 

 

Tää ei kuitenkaan lunastanut odotuksia. Tunnelma on hyytävän ahdistava. Luin kirjaa useammassa pätkässä muutaman viikon aikana ja silläkin on oma vaikutuksensa hajanaiseen kokemukseen.

 

Kirjassa puhutaan sokeudesta ja tässä suora lainaus tekstistä: 

 

"Kun kävin ensimmäistä kertaa Alinan asunnolla Prenzlauer Bergissä, ihmettelin, että hänellä oli ylipäätään lamppuja kattokruunuissa ja peili kylpyhuoneessa. Jopa kuvia seinillä. Alina oli avannut silmäni sokeiden maailmalle, joka ei ollutkaan niin pimeä kuin olin ennen kohtaamistamme ajatellut. Näkövammaisilla tietysti oli lamppuja, peilejä ja kuvia. Näin heidän näkevät vieraansa eivät joutuneet tuijottamaan pimeitä seiniä Kun kävin ensimmäistä kertaa Alinan asunnolla Prenzlauer Bergissä, ihmettelin, että hänellä oli ylipäätään lamppuja kattokruunuissa ja peili kylpyhuoneessa. Jopa kuvia seinillä. Alina oli avannut silmäni sokeiden maailmalle, joka ei ollutkaan niin pimeä kuin olin ennen kohtaamistamme ajatellut. Näkövammaisilla tietysti oli lamppuja, peilejä ja kuvia. Näin heidän näkevät vieraansa eivät joutuneet tuijottamaan pimeitä seiniä, niin kuin minä nyt." 

Pakko sanoa, että minä en ole kotini seiniä vuorannut julisteilla ja tauluilla tehdäkseni kodistani ikäänkuin näkeviä varten ystävällisen. Olen sisustanut samasta syystä kuin kaikki muutkin ihmiset! 

Vammainen ihminen elää itteensä varten! 

Vihaan sitä ajattelua, että "Vaikka olet vammainen niin silti kykenet ja pystyt." 

Ei se vammaisuus minusta mitään sankaria tai jumalaa tee. 

Minä haluan, että minut nähdään minuna, ei vamman kautta! 

Minulle selvisi Luetut.net-blogista, että tämä on kolmas osa Der Augensammler -sarjasta ja ettei aiempia osia ole suomennettu. Harmi homma. Tälläkin saattoi olla oma osuutensa lukukokemukseni hajanaisuuteen.  

Annan kirjalle kaksi tähteä. 

Osallistun tällä tekstillä kirjablogeissa vietettäviin Dekkariviikkoihin. 

 

Logo Niina Tolonen.