Eve Hietamies - Palavaa lunta
Docendo 2023
ISBN
9789523824706
Kansi ja graafinen suunnittelu: Marjaana Virta
Kuva Petri Mulari
E-kirjan sivumäärä
283
Riikan taistelu ulos huumehelvetistä.
Traaginen ja koskettava dokumenttiromaani naisia alistavasta, raadollisesta päihdemaailmasta sekä perustuksia myöten tuhoutuneen elämän jälleenrakentamisesta.
Hyvinkääläinen Riikka Tuomi, 40, kokeili ensimmäistä kertaa alkoholia yhdeksänvuotiaana ja pilveä 11-vuotiaana. Teini-ikäisenä hän käytti huumeita säännöllisesti. Alkoi kaksi vuosikymmentä kestänyt huumehelvetti, johon mahtui niin rikoksia, huumeita kuin väkivaltaisia ihmissuhteita. Lopulta Riikka sai riuhtaistua itsensä irti vertaistuen avulla. Hän tietää, millaista on elää syvällä päihteiden maailmassa, kodittomana ja väkivallan uhrina. Nykyään hän kerää kokemusta elämästä huumeista toipuvana addiktina. On hänen vuoronsa auttaa.
Riikka kertoi Eve Hietamiehelle traagisesta ja järkyttävästä elämästään, mistä syntyi suuria tunteita herättävä selviytymistarina.
Pyysin ja sain arvostelukappaleen kustantajalta. Kiitos!
Kirja on järkyttävä ja surullinen. Vai pitäisikö sanoa järkyttävän surullinen. Lopussa on kuitenkin paljon toivoa.
Lukiessa mietin miten kaikki tää on voinut tapahtua Suomessa, jota hyvinvointivaltioksi kutsutaan tai on ainakin ennen kutsuttu?
Miksei kukaan tehnyt mitään, jotta elämä olisi saanut paremman suunnan?
Opin kirjasta paljon elämästä ja siitä miten tämä yhteiskunta toimii ja nimenomaan miten se ei toimi, sekä siitä minkälainen on naisen asema päihdemaailmassa.
Minulle tuli uutena informaationa, että piikittämisen lisäksi kamaa voi laittaa myös suoraan lihakseen.
Riikka Tuomi käytti huumeita 20 vuotta ja on nyt ollut kuusi vuotta puhtaana kuten asia kirjassa ilmaistiin.
Jännää, että fysiikka kestää noinkin pitkään päihteiden käyttöä.
Itseä ahdisti lukea siitä mitä kaikkea ihminen on valmis tekemään, jotta tulee ja tuntisi itsensä hyväksytyksi ja että päihteitä riittää ja mitä kaikkea muuntohuumeita nykyään onkaan liikkeellä.
Itse olen sitä joskus miettinyt, että mitenkähän vaikka jotkut tajuntaa laajentavat aineet vaikuttaisi ihmiseen, joka ei näe. Vaan en halua myöskään kokeilla.
Nuorempana olisin varmaan kokeillut jos olisi tarjottu. Nykyään tällaisena täti-ihmisenä ei jaksa kiinnostaa. Kupliva juoma riittää mulle!
Sillä vain juomat juovuttaa.
Kuka tahansa voi addiktoitua mihin tahansa millon vaan. Sitä käsiteltiin kirjassa paljonkin; kuinka addiktio on sairaus.
Muistan erään keväisen illan kauan sitten ja kahvipöydässä käydyn keskustelun siitä onko tupakki päihde vai ei. Se oli hyvä keskustelu ja pysyi asiallisena vaikka jokanen meistä oli niin erillaisesta taustasta. Tosin en muista mihin lopputulemaan päädyttiin, vaikka keskustelu jatkui ja jatkui aina vain ja päihteillä ei ollut osuutta asiaan. Se taisikin olla kevään 2005 parhaimpia hetkiä kun muistan sen edelleen.
Tämä kirja on ahdistavuudessaan ja surullisuudessaan tarpeellinen.
Annan kaksi tähteä.
