Johanna Niskanen: Onnellisesti omillani - Elämää parisuhdenormin ulkopuolella

 

 

 

 

Johanna Niskanen - Onnellisesti omillani - Elämää parisuhdenormin ulkopuolella 

Minerva 2024 

 

ISBN 9789523759916

 

Lukija 

 

Laura Hänninen 

Kesto 

 

6 h 31 min 

Pariton, vaan ei onneton.
Millaista on elää parisuhdekeskeisessä yhteiskunnassa naisena, jolla ei ole parisuhdekokemuksia vielä yli 30-vuotiaanakaan? Teos häivyttää häpeää ja hiljaisuutta monia koskettavasta mutta vaietusta aiheesta.
Kirja kertoo rohkean omakohtaisesti, millaista on vielä kolmikymppisenä olla vailla kokemuksia seurustelusta, suutelusta, kumppaniseksistä tai parisuhteesta.
Parisuhteettomuus on koko ajan kasvava maailmanlaajuinen ilmiö, vaikka asiasta puhutaan vähän. Yhteiskunnassa, jossa erityisesti naisten odotetaan pariutuvan ja perheellistyvän, romanttisen rakkauden normista poikkeaminen tuottaa häpeää ja ahdistusta ihmiselle itselleen sekä hämmennystä hänen ympäristölleen. Miltä tuntuu joutua perustelemaan omaa elämäntilannettaan?
Johanna Niskanen poistaa häpeää aran aiheen ympäriltä ja antaa vertaistukea kertomalla avoimesti omista kokemuksistaan, tunteistaan ja tiestään kohti voimaantumista. Onnellista ja täyttä elämää voi elää myös parisuhdenormin ulkopuolella.
Johanna Niskanen. (s. 1990) on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri. Hän on kiinnostunut psykologiasta ja feminismistä. Erityisesti häntä kiehtovat tarinat, jotka ovat jääneet yhteiskunnallisessa keskustelussa marginaaliin. Niskanen asuu Jyväskylässä kahden kissansa kanssa ja työskentelee varhaiskasvatuksen opettajana.

Kirja kuunneltu Storytelistä. 

Hyvää Sinkkupäivää Kaikille Meille! 

Kirja kertoo todella hyvin siitä mitä kaikkea voi tapahtua kun ihminen elää eri tavoin. Etenkin naisena voi tulla vastaan tilanne, jossa näytteen otossa sulle sanotaankin, että en haluu, että menetät neitsyyden tällä tavoin. Ihmiset olettaa, että sinkkuus on joku ohi menevä vaihe. Kun meiän mieliin on hoettu aina sitä kuinka jokaisella on joku ja niin edelleen. 

Oon itekin huomannut, että mun yksin elely häiritsee. En ole kuitenkaan kenellekään tilivelvollinen yhtään mistään. 

En halua sanoa uusille ihmisille, että rakkaus mun kohalla tarkottaa sitä, että päädyn aina sitte hyödyntämään suomalaisia mielenterveyspalveluja. En tiedä minkälaista on käyttää huumeita, mutta myös toisen ihmisen antama huomio ja tunne, joka tulee toisen ihmisen läsnäollessa on addiktoivaa. 

Kissaelläintä mulla ei enää ole. Nykyään eläinlääkärit on niin hintavia, että en tiedä tuleeko kissille uutta aikaa koskaan. Kehräilyä voi kuunnella vaikka YouTubesta. 

Miksi se ei riitä maailmalle, että jokainen on semmonen kun on? Vaan pitää aina olla neuvomassa tai esittämässä mielipiteitä ja kertomassa, että et vaan oo löytäny sopivaa, laske sun tasoa niin joku löytyy. 

Ne jotka tuntee mua paremmin niin tietää, että se on miljardi kertaa parempi, että elän just näin! 

Kirja-arvioteksteistä tulee huonoja, kun mulle on tähän loppu vuoteen taas kasautunut niin paljon kaikkea. Pahoittelut! 

Tämä teos on hyvää luettavaa näin Singlesdayhin! 

Tähtiä 4/5.