Tänään on allekirjoittaneen nimipäivä kuin myös monen muun A-lla alkavan nimen. Kuulutaan A-ryhmään tai AA-Kerhoon henkilöstä riippuen. Se AA voi tarkottaa vaikka Apiloiden Avautuessa tai Aika Avartaa. Kaikkihan me kuulutaan johonki kerhoon elämän vaiheesta riippuen...
Oon kyllä sitä mieltä, että tää joulukuun 9. päivä vois olla kansallinen juhlapäivä. Sopis hyvin siihen Itsenäisyyden ja joulun viettämisen väliin.
Katotaan jos tulevina vuosina tekis vuosikatsauksen tällä päivämäärällä. Toki se riippuu suhdanteista ja siitä kuinka kiireinen tämä aika milloinkin on mistäkin johtuen.
Tänään luonnollisestikin nautin lasillisen kuplivaa ja suosikki bändin musaa livenä.
Vuoden yllättävin asia oli ABBA ComeBack! En osannut kuvitella, että mahdollistuu päivä, jolloin voin mennä levykauppaan ja ostaa sieltä uuden ABBAsen.
Enkä osannut sitäkään arvata, että voin hakea heidän joulusinglen julkaisupäivänään ja siinä samalla ihmetellä liikenneruuhkaa kun eräs areena avattiin....
ABBA esiintyy ensi keväänä Lontoossa. Oliskohan sinne mahdollista päästä näin blogistin ominaisuudessa?
Vuoden levyistä on pakko mainita parit muut.
Keväällä ilmestyi Yonan Uni johon herään levy. Se on loistava niin sanoituksineen kuin äänimaisemineen.
Olisin kirjoittanut arvion tästä levystä, mutta en koskaan saanut levy-yhtiöstä vastausta sähköpostiini, jossa pyysin heitä lähettämään kansikuvan.
Levy lähtee soimaan tästä .
Instagramista on tullut tärkein blogin somekanavista. Vaikka kuvat saattaa siellä välillä näkyä miten sattuu.
Se näkyy esim. tuossa Tampere Kirjafestarit postauksessa. Siä on eri kuva kuin blogin varsinaisessa tekstissä.
En ottanut festareilla esiintyjistä kuvia, koska puhelimeni vetelee viimeisiään akun suhteen ja sitä oli pakko säästellä.
Tänäänkin olen ladannut puhelinta jo kolmesti, vaikken ole tehnyt sillä muuta kuin vastannut muutamaan juttuun.
Vuoden löytö on ehdottomasti Aino & Hajonneet ja heidän levynsä Hullui unelmii.
Se on ollut tämän syksyn power albumi.
Hullui unelmii kuunneltavissa täällä.
Kirjoista on pakko mainita Jumalan huone. Vaikka tämä oli toinen kerta kun kuuntelin sen. Siis edellis kerrasta oli tosiaan jo jokunen vuosi.
Se on kyllä niin hyvä teos, että kunhan muutama vuosi kuluu niin voin taas uudelleen lukea sen. Jos vaikka Bookbeatista seuraavan kerran.
Pettymys oli, ettei Rileyn Seitsemän sisarta loppunut vieläkään. Toki se on ymmärrettävää, että tekstiä oli liikaa yhteen kirjaan ja pakko julkaista vielä kahdeksas osanen.
Rileyn poismeno oli järkyttävä ja koskettava tapaus.
Uutuus kirjoista pakko mainita Pidä kiinni kädestäni. Sitä suosittelen kaikille.
Keikkojen osalta vuosi on ollut erilainen.. Keikat taitaa olla laskettavissa yhden käden sormilla. Siis ne joilla oon läsnä ollut.
Viime viikonloppu on poikkeus. Kirjafestarien lisäksi olin virallisemmissa pikkujouluissa jotka Alivaltiosihteeri järjesti perjantaina. Samalle viikonlopulle oli läheisten tapaamisia ja kulttuuria joka lähtöön.
Alivaltiosihteerikkö oli hassunhauska pikkujoululauluineen ja eikä saa unohtaa Keskiluokkaa.
Muutenhan tää vuosi on menny niinkun se on mennyt. Välillä ooon niin syvissä vesissä, etten itsekään meinaa löytää takas pintaan. Tiedostan itse ne asiat, jotka vie syvyyksiin. Minulla on yksi ohje itselleni ensi vuodeksi. En kuitenkaan kirjaa sitä tähän julkisesti nähtäville.
Suru kulkee kanssani. Suru siitä, että minua ei ole olemassa heille, joiden luulin olevan osa elämääni ikuisuuteen.
Joulukuun aikana tulee vielä muutama teksti ja sitten blogi jää ansaitulle tauolle.
Tässä vielä listat Youtube musicin ja Spotifyn vuosikatsauksiin.
suosikki kappaleesi vuonna 2021 .
