Kalevala elävänä tai kuolleena vol. 2 kappaleet ja artistit:
1. Päivälintu, Lau Nau & Hilja Grönfors
2. Iso Tammi, M
3. Pojat on poikia, Minä ja Nieminen
4. Ilokivi, Emma Salokoski
5. Kosijat, Laura Moisio
6. Luvataan, luvataan, Tuuletar
7. Ä.I.T.I, VIHREET-HOMOT
8. Tietty tila, Kielo Kärkkäinen
9. Tuuli, tuuli, Pelkkä Poutanen
10. Pahan palkka, paha maa, Aili Järvelä
11. Louhen laulu, Stinako
Linkki suoratoistopalveluihin
https://snd.click/Kalevala-2
Suomalaiset naisartistit laulavat Kalevalaa uuteen uskoon
“Klassikot tulkitaan aika ajoin aina uudelleen. Kalevalan perintö tähän päivään, katutasolle ja arkitasolle, sinne missä ihmiset muutenkin ovat. Projektimme jatkuu monella tahoilla ja tasolla. Uusinta huutoa tällä naisten tekemällä albumilla.” kommentoi Tuomari Nurmio kuunneltuaan tuoreen albumin.
Kalevala elävänä tai kuolleena Vol. 2 -albumille suomalaiset naisartistit kirjoittivat Kalevalan 11 laulua, joiden kunkin lähtökohtana on Lönnrotin Kalevalasta (1849) löytyvä merkittävä teema. Valintaperusteena oli ns. Kalevalan takainen runomaailma, eli sellaiset Kalevalan runot, jotka perustuvat ehjänä säilyneeseen ikivanhaan itämerensuomalaiseen trokeerunoon; toisin sanottuna, löytyvät Suomen Kansan Vanhoista Runoista.
Petra Poutanen on valinnut levylle tulevat artistit ja Kirppu Saukkonen on suunnitellut levyn kansikuvan. Levy on osa Koneen säätiön rahoittamaa Juha Hurmeen ja Tuomari Nurmion alullepanemaa Kalevala elävänä tai kuolleena -hanketta ja se on saanut tukea myös Kalevalaseuralta. Kalevala Fest ry:ntarkoituksena on edistää, uudistaa ja kehittää Kalevala-brändiä ja sen tarjoamia mahdollisuuksia monitieteellisesti, -taiteellisesti sekä kulttuurisesti. Lisäksi yhdistys suunnittelee ja järjestää kulttuuritapahtumia, koulutus- ja keskustelutilaisuuksia sekä harjoittaa tiedotus- ja julkaisutoimintaa.
Taustatietoa biisintekoprosesseista:
HUOM! Tässä vain muutaman artistin osalta. Kuvat, tekstit ja muuta infoa löydät täältä .
M:
“Jokaiselle projektiin osallistuneelle säveltäjälle annettiin aihe ja sitä koskevaa materiaalia. Minun aiheeksi tuli ”iso tammi”. Lähdin tutkimaan aineistoa ja testailin miten sanat soljuvat suussa ja mikä kuulostaa kiinnostavalta laulettuna. Kokosin tekstiä ottamalla paloja eri aineistoista ja lisäämällä hiukan omaa. Aloin työstämään sävellystä Korgin Microcontrolilla ja musiikkiohjelmallani eri soundeja testaten, äänittäen, säveltäen ja tuottaen. Muita äänittämiäni akustisia soittimia laulun lisäksi olivat huilu, rumpu ja sellainen rautainen kolistin. Viimeistelin tuotannon yhdessä Miikka Ahlmannin kanssa, joka myös miksasi kappaleen. Työskentely materiaalin parissa oli antoisaa, inspiroivaa ja hyvin luontevaa.”
“Olen kotoisin Kuhmosta, jossa Elias Lönnrot vieraili usein runonkeruumatkoillaan. Sen takia Kalevala on Kuhmossa hyvin näkyvästi esillä. Kuhmossa on muun muassa Juminkeko-säätiö, joka on perehtynyt kalevalaiseen ja karjalaiseen kulttuuriin. Harrastin pienenä kansantanssia ja kuuluin Helkanuoriin, joten kalevalainen perinne on tullut tutuksi myös sitä kautta. Tämän projekti myötä sukelsin Kalevalaan uudelleen ja se tuntui kiehtovalta ja kotoisalta. Tulen jatkamaan sen tonkimista, eli tämä ei jää tähän.”
Minä ja Nieminen:
“Kalevala on minulle tuttu kaukaa peruskoulusta ja myöhemmin teatterikoulusta. Koulussa kalevalaa tehtiin näyttämölle sanattomana nukketeatterina luonnonmateriaaleilla. Näin teoksen voimakkaina kuvina. Nyt sain tiiviin ja kattavan materiaalin käsiini. Sen avulla oli helppo päästä kiinni aiheeseen, joka oli Väinämöisen ja Joukahaisen kilpalaulanta. Näistä kahdesta tyypistä voisi kirjoittaa tuhat biisiä. Toinen on ikivanha ukkeli, jonka arvo perustuu selvästi siihen, että hän vaan on tosi tunnettu ja häntä on kautta aikojen aina arvostettu. Vanha rokkitähti, joka lepää joskus kauan sitten saavutetun maineensa varassa ja käyttää asemaansa hyväkseen. Toinen ukkeli taas on nuori ja uhmakas, ei vielä tunnista vahvuuksiaan eikä heikkouksiaan, on omasta mielestään kuolematon. Kirjoittaessani tekstiä uutiset kertoivat Talebanin vallankaappauksesta Afganistanissa. Olin tosi huolissani, olen edelleen. Naisten kasvoja maalataan piiloon katumainoksista, naistoimittaja ei uskalla mennä töihin; naiset piilotetaan. Varmasti tästä huolesta johtui se, että kaikesta lähdemateriaalista kosketti eniten Joukahaisen sisaren Ainon kohtalo. Ukkelit tappelevat ja kärsijänä on viaton sisko. Kaikista hurjimmilta tuntuivat äidin sanat, kun Aino oli hävitty taistelussa. “Mene huima huolinesi, epäkelpo itkuinesi, ei ole syytä synkistyä, aihetta apeutua.” Kertosäehän siitä tuli”, kertoo laulaja-lauluntekijä Henrika Nieminen biisintekoprosessista.
Tuuletar:
”Teemana meillä oli Sammon taonta.
Tulkitsimme Sammon syntyä ja sen taontaa näkökulmasta, jossa jokainen Kalevalan henkilö vuorotellen ikään kuin aina lupaa jotakin – lupaa kysymättä, toiselle kuuluvaa. Tämä ”toisen lupaaminen” sitten taas hyödyttää aina jotenkin lupaajaansa. Päällimmäisenä tekstissä taitaa olla siis kyse oman edun tavoittelusta, joka koskettaa meitä ihmisiä yhä tänäkin päivänä. Ihmisyyden rajoja koetellen.
Ehkä tällä hetkellä suuremmin kuin pitkään aikaan lähihistoriassa.”
Hyvää Kalevalan päivää!
Törmäsin tähän levyyn joku aika sitten, koska M on mukana. Kuuntelin hänen biisinsä suurella mielenkiinnolla ja mietin onko teksti suoraan Kalevalasta vai miten nämä kappaleet on tälle levylle tehty.
Levy tuli kuunnelluksi kun huomasin mukana olevan myös esim. Emma Salokoski ja Laura Moisio.
Löysin myös itselle täysin uuden artistin nimeltä Tuuletar.
Tarkoitus olisi muutenkin perehtyä paremmin levyn muihinkin artisteihin.
Minjan siis M:n Iso tammi kappaleen lisäksi omia suosikkeja levyltä on Minä ja Nieminen - Pojat on poikia ja Tuuletar - Luvataan, luvataan.
Pojat on poikia biisistä tulee jostain syystä mieleen Värttinä, jota tosin en ole koskaan kuunnellut. Pidän tuosta "Ei oo syytä synkistyä aihetta apeutua."
Luvataan, luvataan biisistä löydän yhtymäkohtia oman elämäni ihmissuhdedraamoihin, sillä niitähän riittää.
Moision ja Salokosken biisit on jääneet vieraiksi.
Annan levylle 2 tähteä ja nekin taitaa tulla enempi siitä, että mukana on tuttuja artisteja ja uusia tutustumisen arvoisia. Muutama hyvä biisi.
Mietin miksi tämä levy on tehty. Miksi nykyajan ihmisen tulisi olla kiinnostunut tai tulisi kiinnostua Kalevalasta?
Itse en ole sitä lukenut, mutta hatara muistikuva on jostain yläasteen äidinkielen tunnista ja siitä, että luin pistekirjoituksella jotain pätkiä Kalevalasta jotain tehtävää varten.
Siis 90-luvun lopulla oppikirjat oli pistekirjoituksella ja osa e-kirjoina. Nyt taitaa sähkökirjat vallata alaa reippaasti. Pistekirjoituskirjat ovat isoja kapistuksia ja painavia. Kärsin yhä siitä yhdeksän vuoden aikana tehdystä roudaamisesta ja etenkin pistekirjoituksen kirjoittamisesta pistekirjoituskoneella, joka siis ei ole sähkölaite ollenkaan. Tai siis itse sain sähköpistekirjoituskoneen vasta joskus yläasteella.
Tää tuli mieleen nyt kun uuden pistenäytön myötä ranteen jännetuppitulehdus muistuttelee olemassaolostaan.
Jos blogiin tulee pidempi tauko niin syy voi olla se, ettei kädet kestä kirjoittamista tai siis ranteet.
Työerkonomian vai onkohan se ergonomian parannus ja rannetukien osto auttaa asiaan, mut eka pitää "selvitä" tulossa olevasta juhlapäivästä ennenkun voi tehä hankintoja työskentelytilaan.
Niin tosiaan muistan lukeneeni pistekirjoituksella Kalevalasta juttua oluen teosta. Sen sanominen oli pistekirjoitushölinän pointti tässä.
En tiedä Kalevalasta juurikaan, mutta sen aina muistan, että Elias Lönnrot toimi Kajaanin piirilääkärinä.
En tiiä käsitelläänkö Kainuun kouluissa Kalevalaa siitä syystä enemmänkin.
Pakko mainita vielä yksi asia Kalevalaan liittyen.
Vuonna 2007 ilmestyi tämä teos.
Tää on niin mahtava kirja, että on sinäänsä ihme, etten aikoinaan tämän luettuani lukenut Kalevalaa.
Mikko Karppi - Väinämöisen vyö
Tammi 2007
Sivumäärä
687
Jännitysromaani, jossa sekoittuvat kotimainen dekkari ja yliluonnollinen fantasia.
Välillä Juha oli ollut näkevinään joen yllä liikkuvassa usvassa repaleisia hahmoja, mutta mitään varmaa havaintoa mistään muusta elämästä heidän lisäkseen ei kummallakaan ollut. Matkalaisten seurassa oli ainoastaan häiritsevä tunne siitä, että jokin äärimmäisen paha oli läsnä herkeämättä, ja se tunne voimistui askel askeleelta Tuonelan virran lähestyessä.
Juha Hannukainen on nuori poliisimies, joka on hiljattain saanut toivomansa työpaikan kotipaikkakuntansa väkivaltarikosten tutkintaryhmästä. Elämä on rauhallista tasaisine rutiineineen ja juttuineen, jotka eivät juuri uutiskynnystä ylitä. Kaikki kuitenkin muuttuu kuuraisena loppusyksyn aamuna. Jäisestä lammesta kaupungin laidalta löytyy nuoren naisen alaston ja sidottu ruumis, johon tekijä on jättänyt outoja merkkejä.
Tapaus pakottaa Juhan tutkimaan vanhoja suomalaisia taruja ja sitä, minkälaisia voimia ikimetsissämme asuu. Hän huomaa vanhojen sotien olevan yhä käynnissä tässä maailmassa ja ajassa, ja on itsekin tappajan listalla. Uni ja todellisuus, elämä ja kuolema, myyttiset kansantarut ja oudoista tapahtumista kirkuvat uutisotsikot alkavat sekoittua keskenään pelottavalla tavalla.
Kirja vie lukijansa ja Juha Hannukaisen kylmäävän murhamysteerin ääreltä pohtimaan pohjoisten kansojen ikivanhoja arvoituksia. Se myös näyttää tien maailmaan, joka on meille kaikille tuttu mutta nyt kätketty Suomen mytologian kiistellyimmän legendan taakse.
