Korona: Peruuntuneita/Siirtyneitä keikkoja & Kulttuurin kärsimys

 

 

 

 

 

Tänä viikonloppuna piti olla Festivaali nimeltä Festivaali. Esiintyjinä olisi ollut Maustetytöt, Yona, Litku Klemetti ja Samuli Putro, sekä monia muita. Tämä hauskuus siirtyi kuitenkin ensi vuoteen vallitsevien olosuhteiden vuoksi. 

Ymmmärrän, mutta olen ja olin silti äärimmäisen pettynyt. Olin odottanut elokuuta sillä ajatuksella, että kesä päättyy kunnon festarointiviikonloppuun. Jaksoin kesän sillä ajatuksella. 

Kesän ainoaksi keikaksi jäi tuo elokuun alun keikka, josta voit lukea tästä

Syksyn kalenteri näyttää verrattaen tyhjältä. Lokakuussa saattaa olla eräs lauantai, jolloin olisi kaksi keikkaa samana iltana. Toiseen on liput varattu, muttei siis lunastettu. Toisen lipputilanteesta en tällä hetkellä tiiä tarkemmin.

Tänä viikonloppuna olisi ollut yhteensä neljä Maustetytöt keikkaa. Lauantaina kaksi ja sunnuntaina kaksi. Pienen yleisömäärän keikkoja siis. Jätän kuitenkin väliin tässä tilanteessa. Nimittäin ei oikein huvita maksaa 35 euroa keikasta. Mielelläni maksaisin sen sellaisesta yksittäisestä keikasta, joka olisi kokemuksena special. 

Jos menisin esim. tuohon sunnuntain viimeiseen esitykseen niin en tiedä olisiko se minkälainen. Kun olisi kuitenkin jo neljäs keikka kahden päivän sisään ja toinen sille päivälle. 

Lisäksi itselläni on liput keikalle, jonka piti olla joulukuussa 2020, siirtyi huhtikuulle 21, josta se siirtyi joulukuulle 21. Jotenkin tosi epävarmaa. Jätin tämän viikonlopun keikat väliin, koska rajoituksiahan saattaa näinä aikoina tulla lyhyelläkin varoitusajalla. 

Muutenkin on niin paljon rahaa kiinni keikkalipuissa, että niille soisi vastinetta saavansa. Luulin myös että ensi vuonna Festivaali Festivaalista tulisi melkoisen rankka, koska Celine Dion osuu samalle viikolle. Luulin sen osuvan torstaille, mut tarkistettuani päivämäärät huomasin, että kyllä siinä jää hetkinen Dionista toipumiseen. Siksikään ei uskalla ostaa enää enempää lippuja varastoon, ettei tulisi aikataulujen kanssa päällekkäisyyksiä. Lippujen palauttaminenkaan kun ei ole yksinkertaista ainakaan enää jos palautusaika on umpeutunut. 

Seuraan kauhulla sitä mitä kulttuurialalla tapahtuu tai mitä siellä ei tapahdu. Mietin, että jos tällanen tahti paikkojen sulkemisineen ja yleisörajoituksineen jatkuu niin onko meillä kohta enää artisteja, joita mennä katsomaan, paikkoja, joissa käydä keikoilla, tapahtumajärjestäjiä, äänialan ihmisiä, ravintolatyöntekijöitä, roudareita yms. 

Onhan se nyt ihan hullua, että teatterissa, jossa vaan istutaan yleisönä pitäisi olla ne kahden metrin turvavälit. 

Syksy näyttää keikoilla käymisen sijaan siltä, että on paljon etäkokouksia, joissa ollaan ja juodaan kahvia Celine Dion Courage mukista, jonka ostin keväällä kun kuulin keikan siirtyvän kesäkuulta 21 elokuulle 22. 

Hiljaista on.

Kuukauden levy: The Cardigans - Gran Turismo & keikka The Cardigans@Tammerfest 2019

 Viime kesän Tammerfesteilla olin katsomassa Cardiganssia. Ostin sinne lipun välittömästi niiden tultua myyntiin, vaikken silloin tiennyt kuka lähtee mukaan. Kyseisen bändin keikka oli ollut haaveissani jo pitkään. Oli myös todella kätevää kun esiintyminen oli Tampereella. En ole festarikävijä siinä mielessä, että oisin viettänyt öitä teltassa tai muussa mielenkiintoisessa majoituksessa. Alan olla liian vanha sellaisiin festarikuvioihin. Minua ei myöskään välttämättä kiinnosta maksaa kallista lippua saati matkoja ja sitten käyttää alkoholia niin, etten muista keikasta mitään. Cardigans esiintyi myöhäiseen iltaan. Mennessämme Ratinaan meitä vastaan tuli erittäin humalaista porukkaa. Mietin, että mihin olen tullut ja että ompa kivaa jos keikan aikana joutuu tällaista menoa katselemaan. Porukkaa poistui paikalta melkoisesti ennen Cardiganssia. Ilmeisesti suomalaiset suuruudet kiinnosti enemmän, jota kyllä ihmettelen. Keikan alkua odotellessa etsittiin fanikrääsää, mutta sellaista ei löytynyt. Pari hassua suomalais artistia myi omia tuotteitaan kyllä.


Keikan alkaessa mietin kuinka upeaa on olla juuri tässä hetkessä juuri tässä kaupungissa. Keikastahan en tietenkään tullut heti sen jälkeen kirjoittaneeksi mitään muistiin. Olisi enempi jaettavaa jos näin olisin tehnyt. En myöskään viime kesänä löytänyt ainuttakaan arviota keikasta ja ihmettelin sitä silloin. Oli upeaa kuulla kun Nina Persson lauloi suomeksi yhdessä vaiheessa ja tietysti oli hauskaa kuulla tuttuja hittejä ja vähän tuntemattomampiakin kappaleita.
Keikan kesto oli myös pettymys. keikka loppui hieman klo 24 jälkeen eli reilun tunnin setistä maksoin aika paljon ottaen huomioon, ettei päivän muut artistit itseäni kiinnostaneet laisinkaan.
Keikan päätyttyä kävelimme kotiin halki hiljaisen kaupungin.


Keikkakuvia voi halutessaan katsoa täältä.
Muistan kun Gran Turismo ilmestyi vuonna 1998. Kyseinen vuosi on eräs elämäni onnellisimmista aikakausista. 

Radiossa raikasi singlet My Favourite Game  sekä Erase/Rewind.

Jonna Tervomaan kappaleesta Yhtä En Saa  tulee nuo molemmat kappaleet mieleen jostain syystä. Kuulostaa mielestäni samalta.

Lauantaitanssit

Tänään Taika tapahtuu 
kun pääsee keikalle omasta kodistaan tai missä nyt sitten ikinä sattuukaan olemaan. Keikan voipi katsoa ilmaiseksi tai ostaa kannatuslipun. Tarkemmat tiedot löytyy Telakka elää – Litku Klemetti – live stream

Pari biisiä, jotka on muodostuneet itselleni tärkeiksi.
Kimaltava mekko 
oli käänteen tekevä omassa pukeutumisessani ja sen jälkeen olen ostanut kaikenlaista kimaltelevaista, juurikin mekkoja ja laukkuja.

Juna Kainuuseen  biisin linkitin usein Facebook profiiliini kun matkustin väliä Tre-Pmo. Viime kesänä katteltiin Litkun keikkaa vesisateessa Paltamo Cityssä. Kesäkeikkakokemus sekin. Saman viikonlopun aikana näin Litkun kahesti livenä, että ei kait siinä.

Tälle illalle hyvää keikkaa <3 br="" nbsp="">