Korona: Peruuntuneita/Siirtyneitä keikkoja & Kulttuurin kärsimys

 

 

 

 

 

Tänä viikonloppuna piti olla Festivaali nimeltä Festivaali. Esiintyjinä olisi ollut Maustetytöt, Yona, Litku Klemetti ja Samuli Putro, sekä monia muita. Tämä hauskuus siirtyi kuitenkin ensi vuoteen vallitsevien olosuhteiden vuoksi. 

Ymmmärrän, mutta olen ja olin silti äärimmäisen pettynyt. Olin odottanut elokuuta sillä ajatuksella, että kesä päättyy kunnon festarointiviikonloppuun. Jaksoin kesän sillä ajatuksella. 

Kesän ainoaksi keikaksi jäi tuo elokuun alun keikka, josta voit lukea tästä

Syksyn kalenteri näyttää verrattaen tyhjältä. Lokakuussa saattaa olla eräs lauantai, jolloin olisi kaksi keikkaa samana iltana. Toiseen on liput varattu, muttei siis lunastettu. Toisen lipputilanteesta en tällä hetkellä tiiä tarkemmin.

Tänä viikonloppuna olisi ollut yhteensä neljä Maustetytöt keikkaa. Lauantaina kaksi ja sunnuntaina kaksi. Pienen yleisömäärän keikkoja siis. Jätän kuitenkin väliin tässä tilanteessa. Nimittäin ei oikein huvita maksaa 35 euroa keikasta. Mielelläni maksaisin sen sellaisesta yksittäisestä keikasta, joka olisi kokemuksena special. 

Jos menisin esim. tuohon sunnuntain viimeiseen esitykseen niin en tiedä olisiko se minkälainen. Kun olisi kuitenkin jo neljäs keikka kahden päivän sisään ja toinen sille päivälle. 

Lisäksi itselläni on liput keikalle, jonka piti olla joulukuussa 2020, siirtyi huhtikuulle 21, josta se siirtyi joulukuulle 21. Jotenkin tosi epävarmaa. Jätin tämän viikonlopun keikat väliin, koska rajoituksiahan saattaa näinä aikoina tulla lyhyelläkin varoitusajalla. 

Muutenkin on niin paljon rahaa kiinni keikkalipuissa, että niille soisi vastinetta saavansa. Luulin myös että ensi vuonna Festivaali Festivaalista tulisi melkoisen rankka, koska Celine Dion osuu samalle viikolle. Luulin sen osuvan torstaille, mut tarkistettuani päivämäärät huomasin, että kyllä siinä jää hetkinen Dionista toipumiseen. Siksikään ei uskalla ostaa enää enempää lippuja varastoon, ettei tulisi aikataulujen kanssa päällekkäisyyksiä. Lippujen palauttaminenkaan kun ei ole yksinkertaista ainakaan enää jos palautusaika on umpeutunut. 

Seuraan kauhulla sitä mitä kulttuurialalla tapahtuu tai mitä siellä ei tapahdu. Mietin, että jos tällanen tahti paikkojen sulkemisineen ja yleisörajoituksineen jatkuu niin onko meillä kohta enää artisteja, joita mennä katsomaan, paikkoja, joissa käydä keikoilla, tapahtumajärjestäjiä, äänialan ihmisiä, ravintolatyöntekijöitä, roudareita yms. 

Onhan se nyt ihan hullua, että teatterissa, jossa vaan istutaan yleisönä pitäisi olla ne kahden metrin turvavälit. 

Syksy näyttää keikoilla käymisen sijaan siltä, että on paljon etäkokouksia, joissa ollaan ja juodaan kahvia Celine Dion Courage mukista, jonka ostin keväällä kun kuulin keikan siirtyvän kesäkuulta 21 elokuulle 22. 

Hiljaista on.

Podcastperjantai: Tuotannollisista syistä

 Tänään vuorossa podcast, jonka löydettyäni kerroin Ystävälle, että nyt löytyi podcasti, jossa voisin itsekin vierailla ja että kirjoitan jossain vaiheessa blogiin tästä ja jätin hänelle yllätykseksi mikä podi kyseessä. Oiskohan sanalle podcast olemassa mitään suomenkielistä vastinetta? Täytyisi ehkä tarkistaa Googlella tai kysyä Kotuksesta. 

Tuotannollisista syistä on kahden tapahtuma-alan ammattilaisen, Sussen ja Anun, tapahtumateollisuuteen keskittyvä podcast.
Jaksoja voit kuunnella Spotifysta ja Soundcloudista.

Tämä esittely on heidän fb-sivuiltaan. 

Tuo kuva on heiltä ystävällisesti tätä tekstiä varten saatu. Kuvaaja Maria Mihhailova. Kiitokset vielä kerran avusta, sekä upeasta podcastista.

1. ALOITUSJAKSO
Tuotannollisista Syistä -podcastin avausjaksossa Susse ja Anu esittäytyvät ja käyvät läpi tulevaa kautta.

 

 

Oli mielenkiintoista kuulla enemmän tekijöistä ja heidän taustastaan kulttuurituotannon opiskelujen ja työpaikkojen suhteen. Monipuolisia työtehtäviä on tällä alalla aina tapahtuman järjestämisestä itse lipunmyynnissä työskentelyyn, järjestyksenvalvojana oloon ja kaikkeen mitä kuvitella saattaa. 

 

Tässähän on tällainen asia, että kulttuurituotanto tai kulttuurituottaja olisi sellainen työ, jota itse haluaisin tehdä. Olen viime vuosina lukenut aiheesta missä sitä voi opiskella, mutta mutta. Ainuttakaan sokeaa kulttuurituottajaa en tunne saati edes tiedä. Se voipi olla että itsenäisesti en voisi kaikkia työtehtäviä tehdä, koska en tosiaan näe. Vois olla nimittäin meleko tärkeetä keikkaa järjestäessä hahmottaa monia asioita esim. lavan osalta, katsomon suhteen yms. 

Mikäänhän ei estä minua hakemasta alalle opiskeleen, mutta työtehtävät voisivat olla hieman rajatummat kuin näkevällä. Voin tietysti töissäni käyttää avustajaa, mutta ei se oikein käy, että hän toimisi puolestani, koska vastuuhan olisi minulla. 

Minua myös kiinnostaisi perehdytäänkö kulttuurituottaja koulutuksessa mitenkään esim. Erityisryhmiin. 

Yksi iso ongelma, jonka näin keikoilla paljon käyvänä ihmisenä olen vuosien aikana usein todennut on se, että joudun aina erikseen kysymään keikkapaikasta tai festarijärjestäjältä, että mikä heidän lippukäytäntönsä on avustajan suhteen, että joudunko ostaa kaksi lippua, vai riittääkö, että ostan yhden lipun ja avustajalle on ilmaislippu, tai että pystyn todentamaan avustajan tarpeeni esim. Näkövammais-, tai EU Vammaiskortilla. 

Käytännöt vaihtelee paljon ja yksi asia, joka minua ihmetyttää on se, että pyörätuolin tarvitsijan avustajan lipun voi kyllä ostaa esim. lippu.fi:stä tai Ticketmasterista, mutta muiden erityisryhmien lippuja tai siis erityisryhmään kuuluvan henkilön avustajalippuja voi varata vain puhelinpalvelusta tai paikan päältä. 

Tätä on perusteltu väärinkäytösten estämisellä, mutta missä se on sanottu, ettei pyörätuolin tarvitsijan avustajalippua mukamas väärinkäytetä? 

Miltä itsestäsi tuntuisi jos joka kerta musiikkikeikalle mennessäsi joutuisit tiedustelemaan, että pääseekö avustajasi veloituksetta? 

Tästä asiasta tulisi metelöidä enemmän. 

 

 

2. HYVÄÄ YÖTÄ
Jaksossa vieraana Helsingin kaupungin yöluotsi Salla Vallius. Keskustelemme mm. Helsingin yöstä ja yöluotsin työstä.

 

 

Luotsista tulee mieleen merenkulku ja yöluotsista että töitä tehdään öiseen aikaan. 

Yöluotsi ei kuitenkaan työskentele öisin vaan mietiskelee ja suunnittelee kaupungin yöllistä toimintaa yms. On kyllä mielenkiintoisessa työssä ja ilmeisesti ensimmäinen ja ainut yöluotsi Suomessa. Millonkahan Tampereelle saataisiin samanlainen?

 

 

3. JOHTAJUUTTA JA KOKEMUKSIA
Jakson vieraana Flow Festivalin toimitusjohtaja Suvi Kallio. Keskustelemme mm. kehittymisestä sekä johtajuudesta ja sen haasteista.

Flow kuuluu festareihin, joissa haluaisin vierailla. Samaan sarjaan kuuluu myös Tanskan Roskilde. Olen kyllä sen verran vieraillut Roskildessa, että juna on siellä pysähtynyt hetken, mutta se kuuluu eri tarinaan. Tämä oli todella mielenkiintoinen ja opettavainen jakso. 

4. TYÖHYVINVOINTIA JA HUPI-ASIOITA
Jakson vieraana LiveFIN ry:n toiminnanjohtaja Jenna Lahtinen. Keskustellaan mm. työhyvinvoinnista, johon liittyen Jenna on tehnyt viimeisimmän opinnäytetyönsä, sekä tietenkin hupi-asioista!

On valitettavasti pakko tunnustaa, etten ole tätä jaksoa vielä kuunnellut. Taustalla tapahtuu paljon, mutta ne eivät kuulu tähän blogiin. 

Tämäkin on uskoakseni todella kiinnostava jakso tässä nykyisessä tapahtuma-alan ahdingossa. 

5. MONIKULTTUURISUUS JA MAHDOLLISUUDET
Jakson vieraana Monaliiku ry:n hankekoordinaattori Tiia Fehrmann. Jutellaan Monaliikun toiminnasta, Tiian työnkuvasta, mentoroinnista ja mm. siitä millaiset tapahtumat monikulttuurisia ihmisiä kiinnostavat.

Tämä on täysin uusi hanke, josta en ole aiemmin kuullutkaan. Täytynee lukea lisää kunhan jakso on kuunneltu. 

6. KULTTUURIA KAUPUNKILAISILLE
Jakson vieraana Helsingin kaupungin Tiiivistämö -venuen tehotuottaja Tiina Toivonen. Tiinan kanssa päästään kurkistamaan hänen uransa alkuaikoihin, puhutaan paljon myös nykyajasta ja tulevasta sekä siitä, millaista on olla kaupungilla töissä.

Tiivistämö vaikuttaa mielenkiintoiselta keikkapaikalta. En ole siellä vielä itse käynyt ja tämäkin jakso odottaa kuunteluhetkeään. 

Mielestäni on upeaa, että tätä podcastia tehdään näissä nykyisissä vallitsevissa olosuhteissa. Olen myös miettinyt sitä, että minkälaista se kulttuurituottajana olo tulee jatkossa olemaan sitten kun elämme Koronan jälkeistä aikaa. Sikäli mikäli sellainen aika koittaa. 

Tällä hetkellä on niin, että vaikka mielenkiintoisia keikkoja julkaistaan ensi vuodelle niin en uskalla ostaa lippuja, koska epäilyttää toteutuuko ne laisinkaan tai vasta joskus kuukausien päästä alkuperäisistä päivämääristään. 

Oli tarkoitus kirjoittaa tämä teksti kaikista julkaistuista jaksoista, mutta tosiaan elämä ei aina mee niinku. 

Ainakin näkyvyyttä podcastille ja jospa jokunen kuuntelijakin. 

Odotan innolla tulevia jaksoja. Annan podcastille tähtiä 5/5.

Podcastia pääsee kuuntelemaan tästä . 

Podcastin Facebook löytyy tästä. 

 

Instagram on tässä .

Keikalla: Samuli Putro 50 @ Tampere-Talo

 

 11.11.2020. Samuli Putro: Putro 50  @ Tampere-talo 

Järjestäjänä Tampere-talo ja Centralline Entertainment.

 

Kiitos promokuvista Centralline Entertainment ja Kiitos nopeasta vastauksesta sähköpostiini, jonka uskoisin olleen verrattaen harvinaislaatuinen. Luultavasti olen ainoa kulttuuriblogia kirjoittava näkövammainen Suomessa. Kiitos myös kuvien kuvailusta. Tiedostonimissä tai niihin liitetyissä teksteissä oli virhe, jonka havaitsin liian myöhään ja siksi vain julkaisin kuvat tekstin alkuun, enkä ripotellut niitä osaksi tekstiä, joka oli alkuperäinen tarkoitukseni. 

Kuvat on ottanut Leif Väre.

 

 

Viikko sitten olin Tampere-Talossa Samuli Putron 50v keikalla, jolla kuultiin musiikkia kaikilta jo julkaistuilta sekä uudelta vielä julkaisemattomalta levyltä. 

Keikka alkoi kappaleella, jonka viralliseksi nimeksi tulee varmaankin Raahe. Kappale oli siitä erikoinen, että Putro soitti siinä flyygeliä. Oletan kyseessä olleen flyygelin. En erota pianon ja flyygelin sointia vaikka tahtoisin. Olin itse mieltänyt Putron kitaristiksi, joten koskettimien soitto oli yllätyksellistä. 

Pidin valtavasti tästä laulusta. Siinä mainittiin päivämäärä 16.09.1999. Muistelin omaan elämääni liittyneitä asioita tuosta vuoden -99 syksystä, joka oli synkkää ja tyhjää aikaa elämässäni. Minut oli jätetty kesällä ja siitä toipuminenhan jatkuu periaatteessa edelleen, koska en ole kyennyt uutta parisuhdetta muodostamaan. 

Tuo laulu on hieno ja uskon, että siinä käydään todenmukaisesti läpi Putron elämää. Toivottavasti levytetyssä versiossa soi flyygeli tai piano. 

Putrolla on uskomaton kyky kuvata lauluissaan suomalaista mielen ja sielun maisemaa. Onhan hänet niin usein palkittu lyriikoistaan. 

Keikalla kuultiin jousisovituksia kappaleista ja ne toimivat mielestäni hyvin. Itselläni oli kyllä ennakko odotuksena, että siellä olisi ollut bändi soittamassa. Siis niinkuin rockbändi ja yllätys oli aikamoinen kun tajusin jouset. Bändiä odotin vielä siinä vaiheessa kun minulle kerrottiin mitä lavalla on. 

Uusin sinkku Sydän hakkaa ahneesti oli upea kuulla livenä. Glitterin värinen taivas on mielestäni hauska maininta laulussa. Glitteriä ei voi koskaan olla liikaa. 

Keikalla kuultiin ymmärtääkseni ensimmäistä kertaa ikinä missään jousisovitus kappaleesta nimeltä Jäniksen vuosi. Jousisovitus oli kirjoitettu ymmärtääkseni automatkalla Treelle. Ammattilaiset osaa hommansa. 

Olet puolisoni nyt kappaletta kuunnellessani tuli mieleen kesä, jolloin kyseinen laulu soi jatkuvasti kaikkialla. Sitä kyseisen kesän onnen ja ilon määrää voin vain muistella. 

Parhaimpia ohjelmanumeroita tuon avauskappaleen lisäksi olivat Totutusta poiketen ja keikan päättänyt laulu nimeltä Älkää unohtako toisianne. 

Väliajan jälkeen kuultiin hieno aikaa käsittelevä teksti. Aika on.... Olisin toivonut, että tekstiä olisi myös avattu ja kerrottu mistä se on. 

Kappaleessa nimeltä Tyttäreni mietin että tarina kertoo artistin suhteesta tyttäreensä, mutta sitten muistin lukeneeni jostakin ettei hänellä ole lapsia. Tuo oli kyllä kaunis biisi. Voisi olla hyvä sinkku julkaisuksi.

11.11.2020. Samuli Putro Tampere-talo

Keikka järjestettiin rajoitetulla yleisökapasiteetilla eli ymmärtääkseni puolet isoon saliin mahtuvasta yleisömäärästä oli tällä keikalla. Oma paikka oli lisäkatsomossa rivillä 1. Saliin mennessä ja salissa oli henkilökuntaa ohjaamassa paikoille ja ihmettelen miksei näin ollen voitu taata sitä, että yleisö pääsee juuri niille paikoille, joille lippu on. Olin rivillä 2, mutta mutta. 

Keikalle annan tästä paikkaselkkauksesta johtuen 4/5 tähteä. 

Olen nähnyt Putron usein livenä, joten ehkä sillä on vaikutuksensa. Zen Cafen levyt ja osa Putron soololevyistä löytyy omasta levyhyllystä. Tykkäsin Zenkkareista jo 90-luvulla. Muistan ekan levyn kappaleista erityisesti Sellan soineen silloisessa radiomafiassa. Kakkos levyltä muistan erityisesti Taksi-biisin, jonka sanoitus oli vuosia myöhemmin niin kovin osuvaa. 

Kolmannelta levyltä muistan sen kuinka Harri soi radiomafiassa kesäkuussa -99. Tykkäsin laulusta heti ensi kuulemalta oman tarttuvuutensa erityisesti kertosäkeen osalta johdosta. Samalta kesältä muistan myös Talon soineen siinä vaiheessa kun jo elin omaa suru-aikaani. Erityisesti sanoituksesta kosketti silloin tämä: "Talo on tyhjentynyt sä otit kaikki tavarasi levyjä myöten." 

Helvetisti järkeä levyltä muistan biisin nimeltä Kannattaako tunnustaa jos pettää, josta haastattelussa mainittiin silloin Anna-Leena Härkösen Akvaariorakkautta kirja. Luin kirjan vuosia myöhemmin kun se löytyi silloisen opiskelukaupungin kirjastosta Härkösen itsensä lukemana äänikirjana. Tätä versiota kirjasta kaipaisin esim. Storyteliin tai vastaavaan kaupalliseen äänikirjapalveluun.

 Lisäksi tuolta levyltä on jäänyt mieleen biisit Tuulensuoja ja Tuhannen kilometrin päässä. 

Vuokralainen levyltä eniten olen kuunnellut nimibiisiä. 

Laiska, tyhmä ja saamaton albumin paras biisi ehdottomasti Uudenvuodenpäivä. 

STOP! on Zen Cafen viimeinen levy ja itselleni niin merkityksellinen, etten voi arvioida sitä tähän. 

Putron soololevyistä Taitekohdassa albumin kappale nimeltä Kuka tahansa kelpaa oli erään vuoden osalta itselläni Spotifyssä vuoden kuunnelluin biisi. Lyriikka on niin hieno. 

Vielä palatakseni tähän keikan teemaan. Yle areenasta löytyy Elämä on juhla. Samuli Putro 50 vuotta kolmen tunnin lähetys, jonka voi kuunnella tästä .  

 

Kaleva haastatteli Putroa otsikolla "Minulle riittää onneksi yleensä se, etten ole onneton". Tämäkin vain tilaajille luettavissa täällä. 

 

Uusin sinkku Sydän hakkaa ahneesti kuunneltavissa tästä .

Maustetytöt: Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä

 Tätä levyä olen odottanut. Sanoin kaverille, että tulen antamaan blogin arviossa 5 tähteä ja kaveri ihmetteli, että hyvä kun et oo vielä ees kuunnellut koko levyä. Sanoin, että suurimmasta osasta biisejä on jo liveversioita Youtubessa, mutta muutama on, joista ei ole ja että tietty albumilla versiot voivat olla erilaisia kuin livenä. 

Uskoin uuden levyn tulevan huomatessani viime vuonna, ettei ekalla levyllä ollut laisinkaan erästä laulua. 

 

Maustetytöt - Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä Is This Art 2020 

1. Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä 

Levyn nimibiisi, jonka kuulin ekan kerran viime vuoden viimeisellä keikallani, jolloin olin katsomassa heitä Vaalassa. Ajattelin silloin, että ompa upea laulu. Sanoitus on kaikessa synkkyydessään hieno. 

2. Ne tulivat isäni maalle 

Kantaaottava biisi. Kappaleeseen tehdyn videon voi katsoa tästä .

3. Taksilla _Vaalaan 

Paljonkohan maksaa taksimatka Helsingistä Vaalaan? Vaalassa tuli tosiaan viime vuoden joulun välipäivinä ajeltua ja ihmeteltyä liekö vaalalaiset niin rikkaita, etteivät tarvitse pankkipalveluja. Kun kyliltä löytyi kaikkea muuta, mutta pankin sijainti piti erikseen netistä etsiä. Tää biisi on vahvasti Leevi & Leavingsmainen. 

4. Syntynyt suruun ja puettu pettymyksin

"Pidän sinusta, mutten itseäni  siedä. En tarvitse muita. Sinusta en tiedä. Myönnän jos mä lähden sen teen vain itseni tähden." 

Tuo on niin omakohtainen, etten avaa sitä enempää. Tykkään biisin 80-lukulaisesta soundimaailmasta. 

5. Jos jäisin onnibussin alle 

 

"Tuskin kahviloihin kapakoihin meen. Mitä muka niissä enää ilman sua teen? Kirpputoreilla kirjakaupoissa etsin kaiket päivät sanoja jotka mun sisälle jäivät." 

 

Tämä kohta biisistä kuvaa elämääni. Nykyäänhän en jaksa istua baareissa, enkä mielelläni poistu kotoani. Syy siihen on niin ilmeinen, mutta sellainen etten voi sitä tässä avata. Minua ei kiinnosta tutustua ihmisiin enää, koska. 

 

6. Jos mulla ei ois sua, mulla ei ois mitään  

Tämä oli se ensimmäiseltä levyltä puuttumaan jäänyt biisi. Olen ollut keikalla, jolloin ennen biisin esittämistä yleisössä ollut herrasmies kosi tyttöystäväänsä ja sai myöntävän vastauksen. Tämä oli luultavastikin ennalta sovittu ja olisi hauskaa tietää miten stoori jatkui. Tää on tämän vuoden kuunnelluimpia biisejä. 

7. Äiti älä huoli 

Tässä ollaan osastolla ja tiedän, että tätä tulen kuuntelemaan. "Vieläkin täällä vain aikaani tuhlaan. Taas heitin viimeisen kirjeen pois." "Nyt terapiassa haavojani nuolen vaikka ennemmin tai myöhemmin mä kuitenkin myös kuolen."

8. Tee se itse 

Tämä julkaistiin kesällä sinkkuna ja albumiversio on erilainen. Tavaramarkkinoiden Kevät tästä tulee itselleni mieleen. 

9. Jos vain pääsisin pääsi sisälle

Tässä on sanoitus, josta huomaa, että biisin kirjoittaja tai kirjoittajat ovat Pohjois-Suomesta. "Poltit sillat kun et raitistunut vaan menit lopun luokse jonottaen." 

10. Vuoden pimein yö 

Tässä on jotain niin samaa kun Göden Leeville tekemistä joululauluista. Synkkyys puettuna upeaan sanoitukseen. Tästä voisi hyvinkin tulla joulunajan hitti. 

Albumin voi kuunnella tästä .

Tähtiä tosiaan 5/5. Levy kuunneltu Spotifystä, ostettu iTunesista, sekä Levykauppa ÄX:stä. Hirveästi en voinut biisien sanoituksia avata ja kirjoitella, koska olisin silloin joutunut avaamaan omaa elämääni. 

Kuva on täältä .

Behm @ Olympia Tampere

Behmin albumi julkaistiin syyskuussa. Olen kuunnellut sitä paljon. Ostin keikkalipun välittömästi niiden tultua myyntiin elokuussa, vaikka tiesin artistilta vain ne kolme julkaistua biisiä. Mietin toteutuuko keikka laisinkaan kun Koronatilanne paheni. Toteutuihan se hieman erikoisilla järjestelyillä. Alkuperäinen keikka oli jaettu kahdeksi keikaksi, joille tuli ilmottautua ja näin ollen lunastaa uusi lippu. Ensimmäinen keikka oli klo 17 ja toinen klo 20:30. 

Olin itse tuolla aiemmalla keikalla ja oli kyllä kovin erikoista kun keikka tosiaan alkoi viideltä ja kotona olin jo ennen puolta seiskaa. Normaalistihan tuolloin viiden maissa ruvetaan vasta valmistautumaan keikalle lähtöön. 

Luulin, että yleisöä olisi verrattaen vähän, mutta kyllä siellä porukkaa oli paljon. Istumaan pääsy oli ihanaa, koska aiemmin Olympian keikoilla tämä ei ole ollut mahdollista. 

Show alkoi aikataulun mukaisesti ja biisit kuultiin samassa järjestyksessä kuin ne on levyllä. 

 

Tässä käyn levyn läpi biisi biisiltä ja myös keikan osalta. Levy kuunneltu Spotifystä tätä varten. 

 

 

 

Behm - Draamankaari viehättää Warner Music Finland 2020 

 

 

1. Päästä varpaisiin. 

 

Odotin tämän liveversiota, koska olen kuunnellut tätä valtavasti. Sanoitus on niin upea. 

"Ei auta selitellä vaan koettaa muuttua. Turha eritellä syitä joista suuttua." Se on niin hienosti sanottu. Livenä tämä toimi upeasti bändin kanssa. 

2. Minä vai maailma (feat. Keko Salata)

"Voihan se olla etten nää vikaa itsessäni kun draamankaari viehättää. Tällaisina aamuina kun pää ei pysy mukana mua pelottaa kumpi ensin sekoaa." Pidän tästä sanoituksesta valtavasti. 

Biisissä tosin on se häiritsevä tekijä, että se muistuttaa vuosien takaista hittiä, jota silloin itsekin kuuntelin ja joka oli mielestäni maailman paras biisi. 

Kyseessä on tämä laulu: 

Gotye - Somebody That I Used To Know (feat. Kimbra) - official music video

 

 

3. Yhtä vaille kaksi 

"Ne näkee dekatendin taiteilijan, joka juhliin itsensä hukkaa. Piilotan introvertin vaiheilijan." "on kello kahta vaille yksi taas tää kääntyi selittelyksi ja meitä yhtä vaille kaksi." 

Biisi toimi livenä. Levyversioon en ole oikein päässyt sisälle vieläkään. 

4. Lupaan 

Tämä toimi livenä. Levyltä en ole hirveästi kuunnellut. Sanoitus ei ole niin omakohtainen kuin muutamissa muissa levyn raidoissa. 

5. Unia 

"Pelkäänkö itse pimeää vai sitä etten nää." Tää on hieno lause tällaiselle pimeässä kulkijalle. Sokeana ihmisenä kiinnitän huomiota tuollaisiin näkemisen asioihin ja osaan sarkasmin. 

6. Apokalyptinen häpeä 

Biisin nimi on hieno ja sanoitus on omakohtaisesti katsottuna hieno. Keikalla Behm puhui häpeästä ja häpeämisestä. 

"Onnistumisien määrä näin vuositasolla on muistaakseni pyöreät nolla". 

7. Frida 

Tämä on julkaistu sinkkuna ja ollut radioiden soitetuin. Kappaleen nimestä ensin tuli mieleen tietenkin ABBAN Frida, mutta tässä puhutaankin Frida Kahlon maalauksesta. "kun on pimeä mä meinaan eksyä kun et pidäkään mua kädestä. Nyt joku toinen saa sokeana seuraa sua." 

Tykkään tästä sanotuksesta ja livenä tää oli oikeinkin menevä kipale. 

8. Riipun 

Livevedosta pidin. Sanoitus on hieno ja tämä soi usein päässäni. En voi avata sanoituksen omakohtaisuutta tässä. 

9. Tivolit 

Tämäkin on julkaistu sinkkuna ja keväällä kuuntelin tätä. 

10. Hei rakas 

Tämä julkaistiin vuosi sitten ja on yksi streamatuimpia biisejä koskaan Suomessa. Tää on niin valtavan kaunis. Livenä olisin halunnut kuulla tämän vielä uudestaan. 

Encorena kuultiin kappale nimeltä Solmussa, jota ei levyllä ole, koska se on julkaistu jo aiemmin. 

Levylle annan tähtiä 5/5. 

Levyn voi kuunnella tästä

Kansikuva on Warnerin sivuilta. 

Vaati taas melkoista säätämistä näin ruudunlukijan käyttäjän näkökulmasta tuon kuvan lataus. Jouduin lataa kuvan ensin puhelimeen, josta sähköpostiin, sieltä koneelle ja tähän blogiin. Pääosinhan teen tätä siis yksin. Kuvien kanssa ja ulkoasun muutoksissa mua autetaan. Kuvien kanssa yleensä vain jos otetaan kuvia kotonani esim. jo olemassa olevista omistamistani kirjoista. Keikkakuvia julkaisen Instassa, mutta yleensä omalla tilillä enkä blogin. Mietin pitäiskö sen suhteen tehä muutos, mutta en ole varma tekijänoikeusjutuista. Niin mieluummin keikkakuvia sitten yksityisenä ihmisenä julkaisen kuin blogin nimissä. 

Blogissa oli myös osio tulevista tapahtumista. Olin lisäämässä sinne uutta tapahtumaa, mutta näin Bloggerin muututtua poistin vahingossa koko osion ja se luultavasti vaikutti myös ulkoasuun. 

Tällä hetkellä en pääse Bloggerissa luomaan uusia sivuja blogille. Jos pääsisin niin olisin jo uudestaan luonut tuon tulevien tapahtumien listauksen. 

Yleensä ohjeet ruudunlukuohjelman käyttöön ovat englanniksi ja ohjeiden löytäminen on oma haasteensa. 

Toistaiseksi Blogger toimii jotenkuten ja niin kauan bloggaan kun se ei aiheuta liikaa haasteita ja voin tehä tätä pääosin yksin.

Peter Mohlin & Peter Nyström: Viimeinen elämä

Peter Mohlin & Peter Nyström - Viimeinen elämä 

Bazar 2020 

ISBN
9789522799555 

Alkuteos 

Det sista livet 

Suomentaja 

Jänis Louhivuori

E-kirjan sivumäärä 442

Painetun kirjan sivumäärä 525 

 

  Kirjailijakuva Copyright Liam Karlsson. Molemmat kuvat kustantajan sivuilta. E-kirja saatu arvostelukappaleenakustantajalta. 

 

 

Uuden ruotsalaisen dekkarisarjan avaus
Mohlinin & Nyströmin Viimeinen elämä aloittaa uuden ruotsalaisen dekkarisarjan, jonka keskiössä on FBI-agentti John Adderley.
Ruotsalais-amerikkalainen FBI-agentti John Adderley herää sairaalasängystä Baltimoressa kiitollisena siitä, että on vielä elossa. Muutaman sängyn päässä makaa mies, joka vain 24 tuntia aiemmin painoi aseen piipun hänen päähänsä.
Kymmenen vuotta aiemmin Karlstadissa Etelä-Ruotsissa Heimer Bjurwall huomaa tyttärensä kadonneen. Teini-ikäinen muoti-imperiumin tuleva perijätär Emelie ilmoitetaan kidnapatuksi, ja köyhästä lähiöstä kotoisin oleva teinipoika pidätetään rikoksesta epäiltynä. Emelien ruumista ei kuitenkaan koskaan löydetä, ja tutkinta lakkautetaan tuloksettomana.
Todistajansuojeluohjelmassa Karlstadiin lähetetty Adderley saa Emelien ratkaisemattoman tapauksen työpöydälleen. Avatessaan tutkinnan uudelleen hän käynnistää tietämättään ketjureaktion, joka uhkaa tuoda hänen menneisyytensä Atlantin toiselta puolelta Ruotsiin.
Viimeinen elämä aloittaa dekkarisarjan, jonka päähenkilö on FBI-agentti John Adderley. Traumojensa kanssa painiva, toiselle puolelle valtamerta väkisin sysätty Adderley on persoonallinen lisäys nordic noirin henkilögalleriaan. 

Peter Mohlin (kuvassa vas.) ja Peter Nyström kasvoivat yhdessä ruotsalaisessa pikkukaupungissa ja loivat ensimmäisen rikosromaaninsa kymmenvuotiaina. Työskenneltyään usean vuoden ajan elokuva- ja teatterikäsikirjoittamisen, ohjaamisen ja toimitustyön parissa kaksikko päätti jatkaa siitä, mihin he kouluaikoina jäivät, ja kirjoittaa uuden rikosromaanin.

 

 

Kirja alkoi todella vetävästi joka toisen luvun sijoittuessa vuoteen 2019 ja joka toisen vuoteen 2009. Luvut ovat lyhyitä, joten ajattelin tämän olevan oivallinen kirja josta kirjoittaa arvio. Luin kirjan lähes yhdeltä istumalta kahden päivän aikana. 

 

Kirjan edetessä selvisi, että henkilöitä on verrattaen paljon ja vasta noin puolenvälin tienoilla pääsin todella sisään siihen. Tapahtumapaikkoja on myös paljon, on sairaalaa Yhdysvalloissa, poliisiasema Ruotsissa, sekä paljon puhutettavia menneisyyden tiimoilta, uhrin perhe jota kuvaillaan paljon kuin myös poliisit. Välillä en pysynyt kärryillä siitä kuka tämä henkilö on ja mikä rooli hänellä mahtaakaan olla. Vaikka kirja alkoi todella lupaavasti niin lukeminen osottautui kuitenkin puuduttavaksi ja mietin että eikö tässä ratkaisuun päästäkään. On todistajansuojeluohjelmaa, huonomuistista porukkaa päihteiden käytön vuoksi, kadonnut puhelin, jonka kohdalla mietin kuinka paljon tekniikkka on mennyt eteenpäin iPhone 3 jälkeen, on kaliolta löytynyttä siemennestettä, sekä täysin väärä epäilys tekijästä. 

 

Kirja kannatti kuitenkin lukea loppuun asti. Ratkaisu oli sellainen, jota en olisi osannut arvata millään. Se on aina hyvä asia kirjassa kun ei pysty arvaamaan rikoksen tekijää tai arvaa väärin. Sellaisen juonen kehittely vaatii taitoa kirjoittajalta tai tässä tapauksessa kirjoittajilta - suomentajaa unohtamatta. 

Yli 400 sivua tälle teokselle on pituutena liikaa. Tiivistämisen varaa olisi ollut mielestäni. Kirjan kiitoksissa käy ilmi, että kirjasta oli jo tekovaiheessa karsittu 100 sivua. Varaa olisi totisesti ollut. 

 

Ymmärtääkseni kirja aloittaa sarjan, mutta tuntuu, että en jatka sarjan seuraavien osien parissa, vaikka kirjoittajilta taitoa löytyykin. 

 

Arvio asteikolla 1/5 tähteä on 2/5. 

Suosittelen kirjaa jos todistajansuojeluohjelma ja vaihtuvat tapahtumapaikat kiinnostaa, sekä jos tahtoo lukea tekstiä uusilta tekijöiltä. 

Muita huomioita: 

Luen E-kirjat Adobe Digital Editions ohjelmalla tietokoneella. Tarkemmin sanottuna ruudunlukuohjelma lukee tekstin tietokoneen näytöltä eli käytännössä kuuntelen myös e-kirjan, tosin erona äänikirjaan on se, että tietokoneen tai iPhonen ruudunlukija puheääni on monotoninen puhesyntetisaattori. Varsinaiset äänikirjathan ovat ihmisten lukemia, joten niissä voi olla äänen värin vaihteluja yms. E-kirjassa olen nimenomaan tekstin äärellä en ihmisäänen lukeman tulkinnan. 

Pari huomaamaani ongelmakohtaa: Adobessa tekijänoikeus syistä ei voi kopioida mitään. Sen vuoksi tässä tekstissä ei ole henkilöiden nimiä muuten kuin kustantajan esittelyosuudessa, joka kopioitu heidän sivuilta. En voi tarkistaa henkilöiden tai paikkojen oikeaa kirjoitusasua mistään. Voisin toki kirjoittaa haluamani sanat siis vaikkapa henkilön tai henkilöiden nimet siten, että kävisin nimen merkki kerrallaan läpi ja kirjoittaisin muistiin, mutta pidemmän päälle tämä on todella hidasta puuhaa ja melkoista pientä piperrystä. Eli käytännössä olen samassa asemassa kuin he, jotka sanoo, ettei äänikirjoista voi tarkistaa oikeinkirjoitusta yms. 

Toinen asia, johon kiinnitin huomiota ja joka on kyllä todella merkittävä oli se, että alunperin minun piti saada tämä arvostelukappale äänikirjana, mutta kyseinen sivu, josta olisin kirjan saanut ei toiminutkaan niinsanotuilla apuvälineillä. En päässyt lataamaan kirjaa, koska ruudunlukuohjelma ei lukenut kaikkea sivuilta eli juurikin tuo lataus painike oli ruudunlukijalla saavuttamattomissa vaikka kokeilin eri selaimia, eri ohjelmia ja myös eri laitteita tähän. Onneksi e-kirjan osalta homma toimi. Käytän internettiä jatkuvasti ja itsenäisesti. Tulevaisuuden kannalta sitä tietysti toivoisi, että antamani palautteen pohjalta kyseinen sivu korjattaisiin, jotta jatkossa arvostelukappaleiden lataus myös äänikirjana olisi mahdollinen. 

Kolmas asia johon kiinnitin huomioni oli, että koska tuo äänikirjan lataus ei toiminut niin käytännössä se luultavastikin tarkoittaa sitä, että tämä on ensimmäinen Suomessa koskaan julkaistu sokean henkilön kirjoittama kirja-arvio arvostelukappaleena saadusta kirjasta. Sillä jos tällainen arvio olisi aiemmin kirjoitettu niin siinä olisi luultavastikin kiinnitetty huomiota lataus ongelmaan kirjan itselle hankkimisen vaiheessa, mutta koska tämä ongelma on yhä olemassa niin oletan sen johtuvan siitä, että ruudunlukijaa käyttävät henkilöt eivät ole näitä arvostelukappaleita aiemmin hommanneet. Ihmettelen asiaa, koska aika moni näkövammainen ymmärtääkseni lukee paljon ja osa on myös varsin hyvin kirjallisen ilmaisun taitavaa porukkaa. 

Tämä oli hyvää harjoitusta tulevaisuuteen. Jatkossa tiedän paremmin mitä asioita tulee huomioida arvostelukappaletta lukiessa. 

 

Parasta aikaa Helsingin kirjamessut ovat käynnissä, joten ajattelin tämän päivän olevan siksi oivallinen julkaista tämä arvio. Tämä päivä on itselleni merkityksellinen myös muulla tavoin. Vuosipäivän kyseessä ollessa sitä miettii onko tehnyt elämässä oikeita valintoja. Tämä päivä on parisuhteen alkamisen vuosipäivä. Aikaa on kulunut. Se tapahtui viime vuosituhannella. Olen onnellinen rakkaudesta, siitä että sain olla rakastettu, rakastaa ja niin kiitollinen kaikesta. Minut jätettiin, johon liittyy kolmas osapuoli. Menetyksen pelko on niin suuri, etten ole kyennyt parisuhteeseen sen jälkeen. Olen kuitenkin päässyt tähän pisteeseen. Elän hyvää ja onnellista elämää sikäli kuin mahdollista. Olen myös pettynyt pahasti ihan ystävyyssuhteissakin ja tämä Korona-aika ei haittaa minua siltä osin, ettei ihmisiä voi kohdata. Surullista on, että on joukko ihmisiä, jolle minua ei ole olemassa. Kaikkein eniten sillä petetään omaa itseä, koska itselle tulisi olla rehellinen. Suru antaa voimia vaikka se ei jokapäiväisessä elämässä tunnu. Surua se tyttö kantaa on nimeltään yksi hiljattain julkaistu kirja. Hyvä nimi kirjalle. Minulle on myös kerrottu etten osaa mitään ja etten ole mikään. Päätin kauan sitten, että joku päivä vielä näytän koko maailmalle ja tänään se päivä on. On uuden luomisen ja uuden alun päivä. Luen ja saan kirjoittaa lukemastani. Tiedän ettei lähipiiristäni poistuneet pystyisi itse samaan. Tänään on hyvä päivä ja jatkossakin julkaisen arvioita kustantajilta saaduista arvostelukappaleista. On niin paljon tehtävää, etten ehdi suremaan asioita, joita en voi muuttaa. Minäkin olen vain ihminen virheineni kuten kaikki muutkin. 

Tämä on monipuolinen kulttuuriblogi, joten listaan tähän alle levyjä, joita kuuntelin lukemisen aikana. Niitä pääsee kuuntelemaan klikkaamalla nimeä. 

Mariah Carey - The Rarities

Graaf - Graaf Sisters

Shania Twain - The Woman In Me (Super Deluxe Diamond Edition) 

Steps - The Last Dance  

 

Blogia voi seurata myös somessa. 

 

Blogit.fi 

Bloglovin

Facebook 

Goodreads

Instagram

Twitter  

Keskiviikko: Kaupunkikulttuurin käsikirja

Tänään esittelen radiosarjan, johon törmäsin Facebookin Kuuntelijaklubi-ryhmässä. 

Sarja on nimeltään Kaupunkikulttuurin käsikirja. 

Kiinnostuin itse tästä sarjasta heti jo pelkän nimen perusteella. Oma identiteettini on kaupunkilainen. Tämän vuoden alussa kun suosikki kanavani Radio Helsinki alkoi kuulua myös Tampereella ihan radiosta eikä vain netin kautta toistettuna. Niin ajattelin, että tämän lähemmäs hipsteriyttä en enää pääse. Opiskeluaikoina Espoossa Ystäväporukan kanssa kokoonnuimme perjantaisin yleensä minun silloiselle kämpälleni ja kuuntelimme ohjelmaa nimeltä Paskalista. Kahvin juonnin ja internet selailun lomassa kommentoimme yhteisvoimin Paskiksen biisejä ja Ari Peltosen tapaa ilmaista itseään. Oi aikoja, oi tapoja. 

Tätäkin kirjoittaessa taustalla soipi mikäpä muukaan kuin radio Helsinki. Se soipi sekä keittiössä, että tässä yhdistetyn olo-, & makuuhuoneen puolella. Välillähän kodissani tosiaan raikaa useita eri musiikkeja samaan aikaan. Keittiössä soi lähes poikkeuksetta radio Helsinki, olohuoneen stereoista saattaa samaan aikaan soida Yle radio 1, puhelimesta voi olla soimassa soittolista Spotifyn, Youtuben, Youtube Musicin, Deezerin, Napsterin, Tidalin tai omien iTunes ostojen kautta. 

Yleisin tilanne kuitenkin se, että langattomissa kuulokkeissani pyörii kirja tietokoneelta, samaan aikaan seurailen radiosta puheohjelmaa, puhelimesta saattaa soida joku uusi albumi julkaisu ja keittiössä soida hiljaisella radio. 

Näin kauas päästiin pelkästään vuosituhannen alun muistoista, sekä omasta kaupunkilaisuus määritelmästä. 

Kaupunki on jännä sana. Aikoinaan kaupungissa käyminen tarkoitti itselle Kajaania. Paltamo Citystä sinne on sen verran matkaa, että omanlaisiaan reissuja nekin. Itsehän viihdyin Kajaanissa myös pitkiäkin aikoja tai pitäskö sanoa, että Kajjjaanissa. Siellä olikin aikoinaan kaikenlaista viihdykettä ja viihdettä. 

Tampereelle muutettuani sanasta kaupunki tuli tarkoittamaan lähipiirissä sitä, että tullaan kaupunkiin kauempaa. Itsehän olen asunut tässä keskustassa tai sen tuntumassa lähes kaikki nämä vuodet. Se on muuten iskelmä. Siis Kaikki nämä vuodet. 

Parhaita puolia kaupunki asumisessa on myös se, että on esim. Foodora ja Wolt, jotka tuovat ravintolaruuan kotiisi. Se on kyllä niin mahtavaa kun voi kesken intensiivisen kirjoitussession tilata haluamansa lounaan suosikki raflasta tai kahvilasta. Ei tarte lähteä mihinkään ja ruokailtua voi jatkaa kirjoittamista. 

Tokihan kirjoittaa voi missä vaan, mutta ainakin tällaiseen pidempään tekstiin tarviin pöytäkoneen ja muutenkin rauhaa. 

Tällä viikolla vietetään asunnottomien yötä. Olen etuoikeutettu koska minulla on kaunis koti urbaanissa kaupunkiympäristössä. 

Josko nyt esittelisin sen radiosarjan 

Miten skeittari tarkastelee kaupunkiarkkitehtuuria ja mistä skeittitemput opitaan? Entä miksi yleisiä korttelisaunoja alettiin rakentaa 1800-luvun lopulla, ja mitä yhteistä on kaupunkiviljelyllä ja tuberkuloosilla? Sarja ottaa selvää, minkälaisia kulttuuri-ilmiöitä urbaani ympäristö on vuosien saatossa synnyttänyt, ja mitä luovaa kaupunkien kaduilla kehittyy nykyään. Toimittaja Emma Vainio, äänisuunnittelija Laura Koso ja Emma Vainio, tuottaja Sari Siekkinen.

Sarja kuunneltavissa areenassa ja itseäni viehättää se että jaksot ovat alle 20 minuuttisia. Sopivan mittaisia nyky kuuntelijalle. 

Sarjaan pääsee tästä .

Esittelen tässä osan sarjan jaksoista. 

Uusi urbaani kulttuuri venyttää sääntöjä – ja koko kaupunki on ravintola!

Nykyisin kaupunkien kaduille ilmestyy säännöllisin väliajoin loppumattomia kirpputoripöytämeriä ja kotitekoisia muffinssikioskeja. Vielä vuosituhannen alussa yhteisöllinen, urbaani toiminta oli paljon pienimuotoisempaa. 2010-luvulla syntyneet Ravintolapäivä, Siivouspäivä ja Illallinen taivaan alla -tapahtuma ovat saaneet alkunsa nuorten kaupunkilaisten ideoimana, sääntöjä hienovaraisesti venyttäen. Ohjelmassa ovat mukana tuottaja ja kaupunkiaktivisti Jaakko Blomberg, kaupunkisosiologi Pasi Mäenpää sekä tuottaja Tanja Jänicke. Toimittajana on Emma Vainio.

Nämä tapahtumat ovat tuttuja itselleni. Illallinen taivaan alla on herättänyt enemmänkin kiinnostusta. Ravintolapäivästä olen kuullut positiivisia kokemuksia, mutta tapahtuman ollessa aktiivisimmillaan elämäni täyttivät muut asiat kuin se, että oisin käyttänyt aikaani vierailemalla vain hetken auki olevissa paikoissa. 

Siivouspäivästä on kokemus, että toissa vuonna olisi lähistöllä jotain siihen liittyvää ollut, mutta jotenkin meni ohi. 

Illallinen taivaan alla vaikuttaa mielenkiintoiselta ja onhan tässä Koronan riehuessa kyllä tullut erinäisiäkin illallisia virtuaalisesti vietettyä. 

Bravo! Kadulla yleisö syntyy hetkessä

Reilut sata vuotta sitten Suomessa elettiin katusoittajien ja -esiintyjien kulta-aikaa. Pohjois-Eurooppaan vaeltaneet italialaiset posetiivarit ja haitarinsoittajat toivat kansainvälistä väriä isoimpien kaupunkien kadunkulmiin. Miksi kadulla esiintyvä taikuri asettaa esiintymisalueensa ympärille maahan ketjun? Mistä katusoittaja liikuttuu? Miten korona on vaikuttanut katuesiintyjiin?
Emma Vainion haastateltavana taikuri Markus Tervon, sirkustaiteilija Pekka Laamasen sekä katusoittaja Timo Päivänsalon.

Kuka tahansa voi soittaa missä tahansa mitä tahansa. Tästä jaksosta tuli mieleeni vuosien takainen tilanne. Oltiin kirjastossa ystäväporukalla ja siellä joku soitti flyygeliä tai pianoa. Yksi meistä meni keskeyttämään soiton ja soitti itse. Se oli pysäyttävä hetki. 

Suomea taisi vuosia sitten Euroviisuissa edustaa Pihasoittajat. En muista heidän kappaleensa nimeä. Tuli vaan mieleen tuosta katusoitosta. 

Posetiivista tulee mieleen Kiljusen herrasväki. Taisivat pojat seurailla posetiivaria tai tavalla tai toisella päästä itse sitä soittamaan. Posetiivia en ole koskaan päässyt tutkiskelemaan eli en oikein tiedä minkälainen kapistus se on. Kauko Helovirta lukee hyvin Kiljusia. 

 

 

 

Kun kulkutauti uhkaa, puhdasta ilmaa haetaan puistosta 

Keskiajan kaupungeissa ei ollut vielä lainkaan puistoja. 1800-luvulta alkaen viheralueiden rooli kaupungeissa on saanut lukuisia uusia merkityksiä. Miten puistojen raikas ilma liittyy koleraan, ja miksi puistoissa ei aluksi saanut urheilla? Voiko kaatopaikka muuttua lumovoimaiseksi luontoretkeilykohteeksi? Kysymme tätä luontopuutarhuri Jukka Toivoselta. Entä miten korona on vaikuttanut puistojen merkitykseen kaupungissa? Toimittajana on Emma Vainio.

Itselleni tulee puistoista mieleen kartano ja niiden hoidetut puistot. Lisäksi tulee mieleen Maria Eräsen Ratsulomalla Ranskassa kirjan kohtaus, jossa tytöt menevät majatalon vanhaan puistoon ja löytävät sieltä poni patsaan. Kyseinen kirja jatko-osineen teki aikoinaan niin suuren vaikutuksen, että yhä edelleen tahtoisin asua Bretagnessa. Siis ei, en ole koskaan siellä asunut, mutta ratsumajatalo teki niin vahvan vaikutelman, että luen kyseiset kirjat kerran vuodessa vähintäänkin ja haaveilen Bretagnesta ja erityisesti niistä parantavista kivistä, joilla on oma roolinsa sarjassa, kuten myös sillä jo mainitsemallani patsaalla. Sellainen suojelusponi olisi kyllä mahtavaa olla olemassa. 

Tampereella kun ollaan niin tietty Hämeenpuisto on tuttu, kuin myös Emil Aaltosen puisto. Tässä kotini lähistöllähän on tuo Aleksanterin kirkko ja sen puisto, joka siis on hautausmaa, mutta josta kuitenkin kuljeskellaan ihan päivittäin. Haudat ovat vanhoja siis 1800-luvulta. Aiemman kotini ikkunasta kyseinen paikka näkyikin. Joltiseenkin kolkkoa kulkea tuon hautausmaan läpi, mutta sehän sijaitsee tuossa, koska aiemmin oli kaupunki niin toisenlainen. 

Hyvä kun ihmiset on näin Korona aikaan liikuskelleet enempi luonnossa ja ehkä myös se on saanut ajatuksia siihen suuntaan kuinka tärkeää luonnon säilyttäminen onkaan. 

 

 

 

Hermostuttaako - mene siirtolapuutarhaan!

Tämäkin on yksi sarjan jaksoista. Jostain syystä osan kuvailevaa tekstiä en löydä mistään. 

 

 

Siirtolapuutarhat ovat itselleni vieras asia. Tässä ehkä tulee esille se, etten alunperin ole kaupungista. Ilman Googlettamista ajatukseni on, että sulla on se puutarha ja jonkinlainen asumus siellä ja olet osa yhteisöä. Vähän niinkun mökillä olisi, mutta ei sinnepäinkään. 

Nämä ajatukset siis ilman Googlea. 

Tulee mieleeni kirja nimeltä Siirtolapuutarhan varjoissa. Taisi olla dekkari, mutta ilmeisen vaisu lukukokemus kun ei herätä muistikuvia nimen lisäksi. 

 

 

 

Miksi kollektiivinen hikoilu kiehtoo taas kaupunkilaisia? 

Suomen ensimmäiset korttelisaunat perustettiin 1800-luvun lopulla, sillä kaupunkilaiskodeissa ei ollut kylpyhuoneita. Käymme sahaamassa polttopuita Helsingin Sompasaunassa, jonka ulkokatoksessa on piano kenen tahansa soitettavaksi, muttei pukuhuoneita eikä yhtään varsinaista työntekijää. Lisäksi käydään Tampereella Rajaportin saunassa, joka on Suomen vanhin yleinen sauna. Haastattelussa Sompasaunan pitkäaikainen aktiivi ja rahastonhoitaja Wilhelm Björkqvist sekä Pispalan saunayhdistyksen puheenjohtaja Ari Johansson. Toimittajana on Emma Vainio.

Täytyy myöntää, etten ole kaupunkisaunoissa saati yleisissä saunoissa vieraillut. En maksa saunasta, haluan päästä saunomisen yhteydessä myös järveen ja mieluummin rennosti läheisten kanssa saunottelen. Yhdessäkään asunnossa ei ole ollut saunaa. Siis sen jälkeen kun muutin omilleni. En maksa saunasta tosiaankaan. 

Jaksojen kuvaukset on areenasta. En jaksanut yksitellen linkittää joka jaksoa, koska se on melko iso töistä. Käytännössä vain maalaa, kopioi, liitä, käytä, mutta näppäimistöä käyttävälle siinä menee paljon aikaa. 

En tähänkään tekstiin saa haluamanlaisiani otsikoita, joten olen koettanut hoitaa saman asian rivivälejä tehostamalla. 

Nyt ei muuta kuin Kulttuuripainotteisia kuunteluhetkiä!

Blogi löytyy myös näistä kanavista: 

Blogit.fi

Bloglovin 

Facebook

Instagram

Twitter

Dance FM Radio Finland

Pari viikkoa sitten huomasin Facebookin  ysäri musiikkia =) <3-ryhmässä juttua   Dance FM Radiosta.
En ollut aiemmin tästä tiennyt, joten pitihän heidän lauantainen lähetyksensä ottaa kuunteluun.

Tulee niin nostalginen olo näitä lähetyksiä kuunnellessa. Voi elää uudelleen nuoruutta. Ohjelmassa parasta on se, että suuri osa kappaleista on sellaisia, joita en muista ikinä kuulleeni tai sellaisia, joita en muista Suomessa soitetun koskaan tai lähes milloinkaan. Toisaalta eipä mulla ollut 90-luvulla muita kanavia kuuntelussa kuin Radiomafia, joten en tiedä mitä mahdollisesti muualla on soiteltu.
Ilo on myös, että aiempia lähetyksiä voi kuunnella Mixcloudista. Tätä kirjoittaessani sieltä soi vanhin lähetys, jonka löysin ja joka on tämän vuoden alusta. Näissä riittääkin kuunneltavaa ja fiilisteltävää pitkäksi aikaa.

Lähetykset siis lauantaisin klo 19 täällä. Tai vaihtoehtoisesti puhelimella listen2myradio sovelluksen kautta hakuun Dancefmradio.

Kanavalla on myös Facebook sivut, joilla voi käydä toivomassa biisejä tuleviin lähetyksiin. Fb sivu löytyy tästä Dance FM Radio.
 
Vanhemmat lähetykset Mixcloudista löytyy tästä.

Nautinnollisia & Nostalgisia Kuunteluhetkiä!

Ravintolat avautuvat - vai avautuvatko?

Tänään ravintolat aukeavat, mutta eivät kaikille. En pääse syömään enkä nauttimaan kesäpäivästä terasseilla. Toki mikään ei estä minua menemästä, mutta yhä edelleen on oltava vallitsevissa olosuhteissa ja vältettävä kontakteja.
Kesästä on muodostumassa varsin mielenkiintoinen kun kaikki harrastukset on peruuntuneet kun festareita ei ole.
En ole ainoa, jonka kesäsuunnitelmiin tää vaikuttaa.
Yhteiskunta avautuu pikku hiljaa, mutta itse voin elellä ns. normaalisti sitten jos ja kun se Korona rokote tulee.
Kyllähän sitä on maailmassa selvitty vaikka mistä, joten meitsi selviää tästä kesästä, vaikka rajoituksia on.
Tässä vähän fiilistelyä ravintolareissuiltani vuosien varrelta.

 

 

 

Viihdettä kevääseen

            Katsellaan ja kuunnellaan kevättä. En tiedä mistä tuo on, mutta hauska lausahdus kuitenkin

Tässä vinkkejä jutuista, joiden parissa aika vierähtää hyvin.

Hiljattain Yle julkaisi Pieni talo preerialla-sarjan areenaan. Kirjat olen lukenut ja niistä tykännyt. Muistikuvani on, että 90-luvulla sarjaa olisi esitetty sunnuntaina iltapäivisin, mutta voin muistaa väärinkin.

Sarjaa pääsee katselemaan tästä.

Satuhäät-sarjasta on julkaistu kaksi viimeisintä kautta. Toivottavasti joskus tulisi niitä ensimmäisiä kausia kun en silloin ole ohjelmaa seuraillut.

Häähumuun pääsee täällä.

Viime vuosina lähipiirissäni suurta hilpeyttä ja paljon keskustelua on herättänyt Ylen Au Pairit-sarja kulloisenkin kauden osanottajien myötä.

Uusi kausi tulee areenaan ensi viikolla.

Aiempiin kausiin pääsee ja ehtii vielä hyvinkin perehtyä täältä.

Esityspäivä on myöhemmin, mutta jo nyt pystyy katsomaan dokumentin nimeltä Charles & Diana: Totuus häistä 

Viimeisenä vinkkinä tällä kertaa on kuunnelma nimeltä Kuoro, jonka pariin pääsee täältä.

Arkea ja juhlaa

Aika ensimmäisen kirjoituksen. Tarkoituksena blogissani antaa vinkkejä vallitsevaan poikkeusaikaan ja sen sietämiseen. Blogi vaatii vielä paljon korjauksia. Tässä ensimmäinen vinkkini. Tämä sopii hyvin näihin aikoihin kun voi nostalgisoida. Upea kulttuuriteko Yleltä julkaista Metsolat areenaan juuri tänä keväänä.