Anna Jansson: Leikkiä tulella

 

 

 

 

 

 

Anna Jansson - Leikkiä tulella 

 

 

Lyhyt Maria Wern -dekkaritarina
Lasten laulaessa suvivirttä Maria Wern taistelee kyyneliä vastaan. Kevät on ollut raskas, ja Maria on huojentunut kesäloman viimein lähestyessä. Marian suunnitelmat rauhallisesta kesästä romuttuvat, kun pieniä tulipaloja syttyy ympäri Visbytä. Palot ovat selvästi tuhopolttoja, mutta syyllinen ei jätä itsestään jälkiä. On vain ajan kysymys ennen kuin joku menehtyy tulipaloissa, ja Gotlannin poliisi yhdistää voimansa palokunnan kanssa saadakseen liukasliikkeisen pyromaanin kiinni. Löytääkö Maria Wern syyllisen ennen kuin on liian myöhäistä?
© 2023 Gummerus (Äänikirja): 9789512430420

Suomennos 

Laura Kulmala 

 

 

Kesto 

2 h 16 min 

Lukija 

Krista Putkonen-Örn

Ajattelin jotenkin, että tämä olisi kevyttä kesälukemistoa. Ei sinne päinkään. 

Kirjassa ollaan koulujen päätös viikonlopussa ja Marian talossa syttyy yöllä tulipalo kodinhoitohuoneessa. Kaikki saadaan kuin saadaankin pelastettua, siis Maria, Björn, lapset, Björnin avustaja, sekä kissa ja koira. 

Maria pääsee vuokralle Björnin työkaverin mökille, kun kotona ei voi tulipalon vuoksi heti jatkaa asumista. Lapset on sovitusti mantereella ja Björn hoitokodissa. 

Idyllisen mökkitunnelman rikkoo erikoinen naapurissa asustava pariskunta, joka tuntuu tietävän vuosien takaisesta kuolemantapauksesta enemmän ja enemmän. 

Tulipaloja sytytellään ympäriinsä ja epäiltynä on äärimmäisen rasittava esiteinipoika, joka sattuu olemaan Björnin työkaverin lapsi. 

Marian kissa katoaa mökkinaapurien toimesta ja mökin kellarista löytyy ruumiin osia lämpökattilasta ja tunnelma muuttuu aina vain hyytävämmäksi, vaikka kesässä ollaankin. 

Syyllisen selvitessä mietin sanontaa "Pidä ystävät lähellä ja viholliset vielä lähempänä." Mitä kaikkea saakaan ihmismielessä aikaan murskatut unelmat ja odotukset.... 

Tuli on muutes kiehtova elementti. Se on niitä harvoja asioita, joita haluaisin nähdä. Tulessa on jotain ikiaikaista. 

Kirja sai minut miettimään miten Ruotsissa mahtaa olla henkilökohtaisen avun saanti erilaisille henkilöille, joita erityisryhmiksi kutsutaan. Diagnoosit on vain kirjaimia, joista muodostuu sanajonoja, joista sitte muodostuu ne diagnoosit. Ei niiden pidä antaa määrittää ihmistä, vaikka te ns. "terveet" koetatte koko ajan meitä määrittää. 

Annoin kirjalle 4 tähteä Storytelissä.

 

 

 

 

Teos oli sopivan lyhyt ja täyttää näin ollen osallistumiseni Dekkariviikkoon

 näin viime tipassa, mutta kuitenkin!

 

 

 

 

 

yhteistyökumppanina toimii Suomen dekkariseura ry.

 

Dekkariseura on vuonna 1984 perustettu rekisteröity yhdistys, joka toimii rikoskirjallisuuden ja dekkarikulttuurin harrastajien yhdyssiteenä. Seura julkaisee neljästi vuodessa ilmestyvää Ruumiin kulttuuri -lehteä, myöntää vuosittain Vuoden johtolanka -palkinnon edellisvuoden parhaasta dekkarista sekä järjestää erilaisia aiheeseen liittyviä tapahtumia. Seuran toimintaan voi tutustua ja jäseneksi (ja samalla mainion Ruumiin kulttuuri -lehden tilaajaksi) voi liittyä täältä. 

Soraya Lane: Kuubalainen tytär

Soraya Lane - Kuubalainen tytär

Otava 2024

Alkuteos

The Cuban Daughter 

Suomennos

Heidi Tihveräinen & Lauri Sallamo ISBN 9789511467342

Lukija

Krista Putkonen-Örn

Kesto

9 t 3 min

Kirjailijan kotisivu 

Sydäntäsärkevän romanttisen Kadonneet tyttäret -menestyssarjan toinen osa vie Kuuban kiehtovaan kulttuuriin.

Havanna, 1950-luku: Esmeraldan, maineikkaan sokeriparonin tyttären, on määrä naida kunnollinen kuubalaispoika. Mutta sitten hän rakastuu. Lontoo, nykyhetki: Claudia on irtisanoutunut raskaasta työstään rahoitusalalla. Kun hän saa kuulla isoäitinsä syntyneen naimattomien äitien asuntolassa, hän haluaa selvittää totuuden juuristaan. Ainoina vihjeinä hänellä on vanha käyntikortti sekä piirros erään Kuuban vanhan mahtisuvun vaakunasta. Claudia ostaa menolipun Havannaan.

Elämää ja aisti-iloja sykkivässä kaupungissa Claudia tutustuu Mateoon, nuoreen kokkiin. He alkavat keriä auki tarinaa urheasta naisesta, joka sydäntään seuratessaan joutui luopumaan miltei kaikesta.

Kiitos avusta kansikuvan kanssa jälleen Otavan väelle! 

Teos kuunneltu Storytelistä omakustanteisesti. 

Teos kerrotaan kahdessa aikatasossa edellisen osan tapaan. 

Nykyhetkessä ollaan Lontoossa ja Claudia saa lakitoimistossa käynnillään oman rasiansa, joka on löytynyt naimattomien naisten asuntolan lattialankkujen alta. Rasiassa on hänen isoäitinsä nimi ja sisältönä käyntikortti ja hahmotelma vaakunasta. 

Näillä eväillä Claudia matkustaa Kuubaan, jossa suvun salaisuudet alkavat keriytyä auki ja uusi rakkaus astuu kuvaan. 

Toisessa tarinassa ollaan 1950-luvun Kuubassa, jossa Esmeralda rakastuu isänsä englantilaiseen liiketuttavaan. Esmeraldan isä on sokeriparoni ja neljästä tyttärestä Esmeralda on hänen suosikkinsa, etenkin nyt vaimon kuoltua. 

Esmeraldan rakkauden tuhoamiseksi hänen isänsä tekee kaikkensa, jopa eristää tytön muista ihmisistä, mutta kuin ihmeen kaupalla ja rakkauden voimalla raskaana oleva Esmeralda pääsee kuin pääseekin matkustamaan Englantiin uuteen elämään ja rakkaansa luo. 

Kaikki ei kuitenkaan elämässä mene suunnitellusti ja näin ollen naimattomien naisten asuntolalle on tarve. 

Kaikki kuitenkin selviää nykyhetkessä myös uudet sukulaiset saavat sijaa Claudian elämään. 

Viihdyin tälläkin matkalla loistavasti ja annoin Storytelissä viisi tähteä. 

Kuuba on itselle ihan vieras niin kirjallisesti ja muutenkin. Castron aika vain tulee mieleen ja Kuuban ohjuskriisi. 

Tämä on helppoa ja kepeää luettavaa. 

Sarjan seuraava osa Kreikkalainen tytär julkaistaan elokuussa.

Soraya Lane: Italialainen tytär

Soraya Lane - Italialainen tytär

Otava 2023 

Alkuteos 

The Italian Daughter 

Suomennos 

Heidi Tihveräinen & Lauri Sallamo

ISbn

9789511467458

Lukija 

Krista Putkonen-Örn 

Kesto 

8 h 59 min 

Kirjatrailer

Kirjailijan kotisivu

 Lumoava ja sydäntäsärkevä uutuussarja on täysosuma Lucinda Rileyn faneille.

Kuusi toisilleen vierasta naista on kutsuttu lakitoimistoon Lontooseen. Jokainen saa pian vihiä oman isoäitinsä ihmeellisestä tarinasta, jonka dramaattiset vaiheet saattavat mullistaa heidän käsityksensä omista juuristaan.

Lily, naisista ensimmäinen, pitelee käsissään nuhruista italiankielistä reseptiä ja La Scalan käsiohjelmaa. Nämä vihjeet johdattavat hänet unelmatyöhön viinitilalle ja etsimään juuriaan italialaisesta kylästä. Auki alkaa keriytyä traaginen tarina kohtalon erottamista rakastavaisista, jotka olivat valmiit uhraamaan kaiken.

Kun isoäidin mysteeri selviää, uskaltaako Lily seurata omaa sydäntään?

Suuret Kiitokset Otavan HANNA-LEENA SOISALO avusta kansikuvan saavutettavassa muodossa saamisessa.

 Mediapankki on saavutettava, mutta ei sitten näköjään näillä nettiyhteyksillä ja kapistuksella, johon en osannut varautua. 

Kirja omakustanteisesti kuunneltu Storytelistä. Siellä annoin tähtiä 5/5 ilman sen kummempia sanoja. 

Kirja on ilmestynyt viime kesänä, mutta mennyt minulta täysin ohi elämäni riehuessa ympärillä. Niinpä se päätyi kuunteluun vasta nyt keväällä kun sarjan kakkos osa Kuubalainen tytär tuli vastaan. 

Minua hämäsi aluksi tämän kirjan nimi, koska mielessäni pyöri vain Lucinda Rileyn Italialainen tyttö . Tämä on kuitenkin aivan oma tarinansa. 

Kiehtova sarjan avaus. Kadonneet tyttäret-sarja vie meidät joka osassa eri puolille maailmaa. Kakkos osa vie Kuubaan ja kolmas osa Kreikkaan. 

Nyt kun Italiassa ollaan niin pääsemme nauttimaan viinistä ja herkuista, sekä baletista. 

Tarina kulkee kahdessa aikatasossa, joista toisessa ollaan 1930-1940-luvuilla ja toisessa nykyhetkessä. 

On tarkoin varjeltu resepti, kadonneita sukulaisia ja rakkautta. 

Suomennos on sujuvaa ja kerronta vetävää. 

Vaikka esittelyssä mainitaan Lucinda Riley on  Soraya Lanella aivan omanlainen tapa kertoa ja kuljettaa tarinaa. 

Viihdyin mainiosti tällä matkalla ja odotan innolla seuraavia osia.  

Sirpa Kähkönen: Vihreä sali

 

 

 

 

Sirpa Kähkönen - Vihreä sali 

 

Otava 2021 

ISBN

9789511406419 

Lukija 

Krista Putkonen-Örn 

 

Mitä unelmien murskautumisesta seuraa? Väkevä tarina vie 1960-luvun Kuopiosta aina 1910-luvun Pietariin.
Kukkakaupan tsuppari Irene on kadonnut joulun alla 1964, kun sesonki on kiivaimmillaan. Omistajaa painavat kovat sanat, jotka hän on tiuskaissut tytölle. Mutta hyasintit täytyy saada tilaajille.
Irene on jättänyt koulun kesken, Jaakko on parturinapulainen. Heidän välillään on kemiaa. Armeijasta juuri päässyt Leo janoaa rakkautta. Irene salaa ystäviltään kotinsa perhehelvetin, Jaakko ja Leo kamppailevat sen kanssa, mitä on olla mies uudessa maailmassa.
Nuoret etsivät omaa paikkaansa. Miksi on helpompaa valloittaa avaruus kuin rakastaa toista ihmistä?
Rakastettu Kuopio-sarja jatkuu. 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta. 

2000-luvun alussa Sirpa Kähkönen kuului kirjailijoihin, joita tulisi  lukea. Siis joskus kun olisin tarpeeksi aikuinen ymmärtämään niitä. 

Tämä siis oma määritelmäni ja fiilikseni hänestä. 

Joskus 2000-luvun puolenvälin jälkeen luin muutaman teoksen ja yritin ymmärtää niitä. 

Paremmin on mieleen jääneet ne päivät jolloin luin, kuin itse kirjat. Se oli aikakautta jolloin minun oli vaikeaa sietää kotona oloa ja joka nyt tuntuu niin kaukaiselta ajalta kaikin tavoin. Silloin ei vielä ollut somea ja sähköposti oli ystävien kesken kovassa käytössä ja mieleeni on jäänyt lukemisen lomassa viestittelyni tuolta ajalta. 

Luin silloin Kuopio-sarjan kolme ekaa osaa putkeen ja sen jälkeen hylkäsin sarjan vuosiksi. 

Halusin lukea tämän Vihreän salin, koska minua kiinnosti siinä kuvattu aikakausi 1910-luvulta. 

Ja kuten arvata saattaa niin aloittaessani tämän teoksen olin aika lailla pihalla siitä, että kuka on kuka ja sukua kenellekin mitäkin kautta. 

Päätin kuitenkin, että luen kirjan loppuun, vaikka ahdistus hiipi jo alkumetreillä. Kirjan edetessä huomasin sen olevan tosi raadollinen kuvaus niin henkisen kuin fyysisenkin väkivallan osalta. 

Päätin lukea kirjaa myös kuvauksena 1960-luvun ajasta. En ole itse elänyt tuolloin, joten vaikeaa sanoa kuinka autenttista kuvaus on. 

Kirjassa mukana pysymisessä ei auttanut se, että samaan aikaan minulla oli pohdiskeltavana tietoteknisiä haasteita ja esim. se kaipaamani kuvaus sieltä 1910-luvulta meni tämän vuoksi hieman ohi korvien. 

Annan kirjalle kolme tähteä. Uskon, etten tule palaamaan Kuopio-sarjaan jatkossa, joka on sinäänsä kyllä ihme juttu, koska tykkään noin muutoin historiasta. Esim. Kristiina Vuori on Enni Mustosen ohella upea aikojen kuvaaja, mutta jostain syystä Kähkönen ei lunastanut paikkaa suosikki kirjailijoissani. 

Täytyy antaa kunniamaininta tälle sitaatille: "Kerta se on ensimmäinen vaikka giljotiinillä."