Madonna: Ray of Light

 

 

 

 

Tämän levyn julkaisusta tuli keväällä 25 vuotta, joka voi joillekin olla ihmisikä tai ikuisuus. 

Tää on yks tärkeimpiä levyjä koskaan. Omanlaisensa ajan ääni ja kestää kuuntelua vielä vuonna 2023. 

Tuottaja on William Orbit ja sen kyllä kuulee. Tosin en ollut tästä henkilöstä kuullut ikinä ennen tätä levyä. 

 

Albumin genreiksi on määritelty Electronica,  trip hop, techno-pop &  new-age.

Kymmenen vuotta myöhemmin kuuntelin vain ja ainoastaan new-agea. Rakastin artistien luomia äänimaisemia. En oikein tunnista itseäni vuodesta 2008. 

Takas Madduun! 

 

Frozen soi kaikkialla keväällä -98. Uskoisin videon pyörineen MTV:n musiikkikanavalla, joka ei Paltamo-cityssä tietenkään pyörinyt, mutta läheisimmässä kaupungissa sitäkin sai kattella kyläilyreissuilla. Radiomafia järjesti Madonna päivän, mutta suuri osa siitä jäi kuulematta, koska piti opiskella. 

Ray of Lightista löytyy kyllä biisi useampaankin tilanteeseen elämää. Omia suosikkeja on Sky Fits Heaven, Little Star, The Power of Goodbye, To Have and Not to Hold, Nothing Really Matters & Ray of Light. 

Jos mulla olis lapsi niin Little Star sois nimijuhlissa. The Power of Goodbye on ollut lohdullinen biisi joskus. Erityisesti tämä 

 

"Your heart is not open, so I must goThe spell has been broken, I loved you soFreedom comes when you learn to let goCreation comes when you learn to say no
You were my lesson I had to learnI was your fortress you had to burnPain is a warning that something's wrongI pray to God that it won't be longDo ya wanna go higher?
There's nothing left to tryThere's no place left to hideThere's no greater powerThan the power of goodbye" 

 

Sky Fits Heavenia kuuntelin jatkuvasti silloin kun levy oli uusi. 

 

Nothing Really Matters on ollut voimabiisi. Siinähän sanotaan, että "Nothing really mattersLove is all we needEverything I give youAll comes back to me" 

 

Levyn avaa Drowned World/Substitute for Love ja parempaa avausraitaa ei voisi olla. Se johdattelee niin hyvin sisään levyn tunnelmointiin. 

 

Albumia on myyty yli 16 miljoonaa sikäli lähteeseeni on luottaminen. 

 

Tää on yksi niitä levyjä, joita kuunnellessa palaan elämäni parhaaseen aikaan! 

 

Tänään on neljännesvuosisata erään ihmissuhteen alkamisesta. Viime vuodet ollaan oltu kuin ei oltais oltu. Joitakin viikkoja sitten koko maailman kuvani muuttui. Kun ihmiseltä tulikin kommentti yhdessä Facebook ryhmässä. Tai siis vastaus mun kommenttiin. Ajattelin, että ollaan taas olemassa ja näin ollen teen niinkun joskus sanoin, eli en enää blogissa kirjoita meistä tään jälkeen. Hän ei tiedä, että hänen vastauksensa mun kommenttiin tuli päivä sen jälkeen kun oli hyvästellyt läheisen viimeiselle matkalle sairaalassa. Tai siis tapasimme viimeisen kerran tässä elämässä läheiseni kanssa. Facebookkia selatessani sitten tunnelma vaihtui surusta sanoinkuvaamattomaan iloon ja onneen hetkeksi. 

KIITOS!  

Vaikka et lue blogiani, et. 

Madonna esiintyy ensi viikolla Tukholmassa. En ole menossa, mutta taitaa riittää se vuoden 2012 keikkakokemus Helsingistä ja legendaariset Ratsupoliisit. Olihan se jännää mennä keikalle ja kuulla siinä sitä kavionkopsetta. 

Annan levylle 5 tähteä tietenkin. 

Madonna - Ray of Light 

℗ 1998 Warner Records Inc.

Spotify

 

Biisilista: 

1. Drowned World/Substitute for Love

2. Swim

3. Ray of Light

4. Candy Perfume Girl

5. Skin

6. Nothing Really Matters

7. Sky Fits Heaven

8. Shanti/Ashtangi

 

 

 

 

 

9. Frozen

10. The Power of Good-Bye

11. To Have and Not to Hold

12. Little Star

13. Mer Girl

S.O.A.P. - Not Like Other Girls

 

 

 

 

Tämä on yksi kuunnelluimpia levyjäni koskaan! Tämän nostalgisempaa "nuottipohjaa" ei voi olla. 

 

Omat suosikki biisit on Romeo & Juliet, This Is How We Party, Stand By You, Dowutchalike ja Live Forever.

 

S Club 7 teki Stand By You-biisistä oman version, jonka voi kuulla tästä. 

Ite tykkään enempi alkuperäisestä.  

Singleinä julkaistu This Is How We Party, Ladidi Ladida, Stand By You, sekä Not Like Other Girls. 

S.O.A.Pin jäsenet malesialais-tanskalaiset siskokset Heidi & Saseline Sørensen. Albumin tuottajana Holger Lagerfeldt ja biisien kirjoittajana Remee eli Mikkel Johan Imer Sigvardt.

 

S.O.A.P. julkaisi kaksi levyä Not Like Other Girls vuonna 1998 ja Miracle vuonna 2000. 

Miracle on yksi huonoimmista kuulemistani levyistä koskaan. 

Näiden lisäksi on julkaistu joululaulu Let Love Be Love.  

Biisillä  on mukana myös Remee, Juice ja Christina. 

 

 

S.O.A.Pin hajottua molemmat on tehneet omaa musaa. Heidi on julkaissut muutamia singlejä nimellä Suriya ja osallistunut männä vuosina Tanskan euroviisukarsintoihin kappaleella Forever I B Young. Mielestäni tuo kappale muistuttaa jollakin tavalla Madonnan tuotantoa viimeisten 11 vuoden ajalta. 

Saseline on julkaissut soololevyn vuonna 2010 ja vaikka albumin nimi on Restart niin ei se mielestäni anna uutta alkua vaan on melkoisen mitäänsanomaton tuotos, jota ei muista kuulleensa edes näin parin kuuntelun jälkeen.

Hänen nimensä on nykyään Saszeline Emanuelle Dreyer.

This Is How We Party soi jatkuvallasyötöllä keväällä, kesällä ja syksyllä -1998. Rakastin sitä silloin ja edelleen! 

Annan levylle 2 tähteä. 

Levy myi Suomessa kultaa, joten muutkin kuin vain minä innostui siitä ja koki ettei oo niinku muut tytöt.

S.O.A.P. - Not Like Other Girls 

 

℗ 1998 Sony Music Entertainment (Denmark) A/S

Spotify

YouTubeMusic

YouTube 

 

Biisilista: 

1. S.O.A.P. Intro
2. Stand by You
 

 

 

 

3. This Is How We Party
4. Romeo & Juliet
5. Not Like Other Girls
6. Who Can I Talk To
7. Simon Says
 

 

 

 

8. Ladidi Ladida
9. Wishing
10. Deep in My Heart
11. Dowutchalike
12. Live Forever
13. Ladidi Ladida - Part II (TNT Meets Remee)

22.10.1998.

 

 

 

 

 

"Annoin sulle rakkauden
Jonka otit pettäen
Viime tippaan viini juodaan
Rööki ainut palaa tuhkaan
Kyynel ensimmäinen kaiken sammuttaa
Epäilykseen kaikki loppuu
Vaikka aloin sinuun tottuu
Tää on sairaanfuckingkipeenraastavaa" 

Biisi josta lyriikka on lähtee soimaan tästä.

 

Vuoden kuluttua Meistä on jo neljännesvuosisata. Vaan koska en tiedä miten maailma makaa lokakuussa -23 niin kirjoitan nyt myös.

 

Kesällä oli luokkakokous. Kerroin elämästäni sen minkä katsoin tarpeelliseksi. Kerroin etten ole päivätöissä ja että diagnooseja löytyy enempikin. Jätin kertomatta, että peruskouluaikoien viimeisten vuosien aikana tapahtuneet asiat ovat tuoneet mut siihen missä elän yhä. Kokous oli siis yläaste luokkalaisten kesken. Minun sosiaalinen elämäni ja Rakkaani oli jo silloin aivan muualla kuin Paltamo Cityssä. 

Kokoukseen osallistuminen herätti paljon tunteita ja kaipauksen kaikkeen siihen mitä oli. Jätin juomat juomatta, ettei kenenkään tartte nähdä tuskaa. Kotonani siis Tampereen kodissani voin olla niin kipeä ja tuskainen kuin ikinä tuntuu, mutta kotikotona en. Se johtuu siitä, että ihmiset vaan höösäis liikaa ja kun ei mua voi auttaa. 

 

Lisäksi halusin nauttia kokouksesta ja reissusta ja myös siksi jätin juomat juomatta ja koska jottei sähköpostia lähtisi erääseen osoitteeseen. 

Lokakuussa 1998 olin onnellinen. Mitään vastaavaa en ollut tuntenut ennen ja seuraavan kerran koin vastaavaa vasta vuonna 2012. 

 

Tässä hetkessä siis nyt vuonna 2022 kaikki on niin hyvin kuin vain voi olla. 

 

Vuosipäivän kohdalle osuessa vaan tuska aina suurenee. 

 

Pidän vaan niin käsittämättömänä asiana sitä, että olen lakannut olemasta. Pystyn ajattelemaan asiasta vaan niin, että normaali ihminen ei toimisi noin. Normaali ihminen kykenisi olemaan menneisyytensä ja menneisyyteensä kuuluvien ihmisten kanssa tekemisissä. 

 

Uskonto sairastuttaa ihmisiä. Joukkonarsismi on Pohjois-Suomessa voimissaan. 

 

Uskon, että syksyllä -98 molemmat uskoimme Meihin. 

 

Vaan mikä meni vikaan!?

Monogaamiset suhteet ei ole olleet koskaan mun juttu. Mä niin toivon, että olisin silloin tiennyt polyamoriasta sen minkä nyt tiiän. 

Minä en ollut se osapuoli, joka jätti. Oon myös miettinyt ettei se ollut sen arvoista ja ymmärtänyt, että se jonka vuoksi mut jätettiin oli mukana kuviossa vaan jotta minusta päästiin eroon, koska heidän suhteensa tai mikä olikaan kestikin kait vain viikon. 

 

Eromme tapahtui kesällä 1999. 

Syksyllä 2000 oltiin taas enempi tekemisissä. Soiteltiin ja kirjoteltiin ja oli myös mahollista nähä ja sekstailla. 

 

Pari vuotta myöhemmin aloinkin sitten viettää aikaani nykyisessä kotikaupungissani ja loppu on historiaa. 

 

Olen kuullut paljon arvostelua meistä kahdesta, etenkin toisesta osapuolesta, hänen sopimisesta minuun tai minulle, ja kaikkee. 

Ihmettelen kahta asiaa: 

1. Jos hän on niin ikävä ihminen niin miks samaan aikaan kun häntä mulle on arvosteltu on kuitenkin itekin nää arvostelijat ollut hänelle kavereita?

2. Mikä tarve on ollut puuttua mun elämään ja kertoa kuka sopii mulle ja kuka ei? 

 

Nimittäin, teen niinkun sydän sanoo. Vähät muiden mielipiteistä. 

 

Minulla on oikeus prosessoida tätä ihmissuhdettani täällä. 

 

Päätalo ei päätynyt käräjille vaikka kirjoitti seksistä kirjoihinsa ja myös tunnistettavasti ihmisistä. Niin en minäkään päädy. 

 

Tiedän myös muutamia muitakin asioita: 

 

1. Olen Kaunis.

2. Olen kielellisesti lahjakas.

3. Ärsytän Ärsyttääkseni! 

 

Katotaan miten kaunista tekstiä saan ens vuonna tästä aiheesta aikaan. 

 

Useat ihmiset avautuu mulle parisuhde ongelmistaan. Oon huono antaa neuvoja kun itellä on niin vähän kokemusta. Silti mulle avaudutaan. 

 

Jotenkin piti tää vuosipäivä saaha järkevästi paketoituu. 

 

 

ABBA: Just A Notion

 

ABBA - Just A Notion 

Single 

Polar Music International AB/Universal Music Group  2021 

Luulin sen syyskuun kahden biisin, uuden levyn ja ens vuoden esiintymisjulkistuksen jälkeen, että ennen levyä ei tulisi enää uutta sinkkuu, mutta alku viikossa somessa alkoi kohkaus tästä tämän päivän julkaisusta. 

Seurailin viikon aikana tätä sen Afrikantähti casen ohella. The Winner Takes It All! Tässäkin. Eli luin ABBA juttuja ja lähipiiriä säästääkseni jaoin niistä omassa henkilökohtaisessa Facebook profiilissani vain yhden. 

Blogin Twitter tilillä taisin jakaa useammankin päivityksen. 

Jos nyt olen oikein tulkinnut niin tämä Just A Notion on äänitetty jo 1970-luvulla ja tämä on aiemmin julkaistu osana eräänlaista medleytä vuonna 1994 kokoelmalla Thank You For The Music. 

Itse olen kyllä 90-luvulla törmännyt tähän kokoelmaan ja tämä taisi vuosisadan lopulla olla itselläni C-kaseteille äänitettynä. 

Olemme kuitenkin tulleet monin tavoin kauas niistä ajoista, koska tuohon aikaan mulla oli kyllä paljon musaa olemassa, mutta biisilistoja ei juurikaan. Nykyään kaiken voi tarkistaa kuunnellessaan. 90-luvulla en osannut edes unelmoida siitä, että pystyn lukemaan kappaleen nimen tietokoneen ruudulta sen soidessa Spotifystä, josta ei maailma vielä viime vuosituhannella tiennyt mittään. 

Tämä siis pohjustuksena sille, että, vaikka olen tämän uuden kappaleen tai osan siitä kuullut jo aiemmin. Niin minulla ei ole muistikuvaa edes siitä, että tuossa muistaakseni neljän levyn kokoelmassa edes on useampia kappaleita, joita ei muutoin ole levyillä ollut. Ainut erikoisempi juttu, jonka muistan tuosta kokoelmasta on kappale nimeltä Dreamworld. Se on siinä nimittäin aivan kokonaisena ja se ei tietääkseni ole millään varsinaisella Abba albumilla. 

Muistan kyllä missä tilanteessa olen tuota kokoelmaa kuunnellut. Se oli silloin vuosisadan viimeisenä kesänä. Heinäkuun päivinä, jolloin koetin elää sen tosiasian kanssa, että minut oli jätetty. Tästä johtuen en paljoa muista tosta ABBA kokoelmastakaan. 

Sikäli ympyrä sulkeutuu, että tänään parisuhde, jonka jo mainitsin olisi kestänyt 23 vuotta. 

Taisin viime viikonloppuna hieman harjoitella tätä päivää varten. Tai siis tämän päivän sietämistä varten. 

Kupliva juoma näet maistui aika lailla viikko sitten. Olin niin fiiliksissä silloisesta tekemästäni levyarviosta ja siitä levystä, että sitä kuunnellessa kuluikin aika ja kuohuvaista lasillinen jos toinenkin, jonka seurauksena taas suuret tunteet olivat vallalla ja viesti lähti matkaan. Uskon, vaikkei se sinäänsä uskonasia olekaan, ettei viesti tavoittanut vastaanottajiaan, koska Annukkaa ei ole olemassa. 

Nyt sitte lopultakin kaiken ABBA suhteilun, ja suhteellisuusteorian kautta tuohon uuteen biisiin. 

En siis tiennyt mitä odottaa kun luin julkistuksesta. Kuuntelin kappaleen välittömästi vuorokauden vaihduttua ja ensi fiilis oli, että ai tällanen tuotos. 

Tää ei ole huono, mutta ei kovin hyväkään. Mietin, että jos tää tosiaan on äänitetty jo yli 40 vuotta sitten niin en huomaa laulu soundeissa eroa niihin syyskuussa julkaistuihin kappaleisiin, josta johtuikin mieleeni ajatus siitä, että entäs jos koko albumi onkin äänitetty jo aikoja sitten ja biisit on olleet valmiina vaan oottamassa oikeeta hetkee ja sitte meille vaan uskotellaan, että ABBA IS BACK WITH NEW SONGS. 

Ehkä tää ei kuitenkaan pidä paikkaansa.. 

Tämä on kuitenkin tuttua, tunnistettavaa ja turvallista ABBAA. En jotenkin ole päässyt sisälle tähän kappaleeseen. En tiiä vaikuttaako siihen tuo mitä kerroin tuossa edellä. 

Tässä kappaleessa on tunnistettavaa piano soundia ja mietin, että jos kaikissa ABBAn biiseissä on käytetty nimenomaan sitä samaa tiettyä pianoa. Siis fyysisesti täysin samaa soitinta, niin onko ihme, että kappaleet kuulostaa tai siis kappaleiden piano soundi kuulostaa aina niin kovin tunnistettavalta. 

Ja kohta joku tulee sanoo mulle, et hei, se on muutens flyygeli mikä ABBAssa soi... 

Täytyy kyllä myöntää, että itse tahtoisin oppia erottamaan pianon, flyygelin ja sähköpianon toisistaan. Onhan se nyt aivan käsittämätöntä, että pianistin entisenä tyttöystävänä en näitä erota toisistaan. Eli mitään ei jäänyt käteen siitä suhteesta. Se mitä käteen jäi on oma lukunsa. Onhan mulla muistot ja nykyään näyttää olevan myös tuska, joka tuo itseään pintaan vuosia poissa olleena. Oon ollut vuosia miettimättä meitä. Oon kyllä muistanut vuosipäivät, kuten tämänpäiväisen ja muutaman muun, mutta ne eivät ole herättäneet sen suurempaa tunnelmaa, koska olen kyennyt elämään nykyisyydessä. Viimeiset pari vuotta on olleet täysin toisenlaisia. Olen opetellut erään toisen ihmissuhteen vuoksi tunteiden hallintaa ja päässyt siinä mielestäni todella hyvään vaiheeseen. Ja tähän mun täytyisi aikuisena ihmisenä kyetä muutenkin, mutta mutta. 

Takas ABBAAN, koska siitähän mun piti kirjoittaa. 

Annan kolme tähteä tälle kappaleelle, joka kyllä itsestäkin tuntuu käsittämättömältä. Ehkä tämä laulu avautuu paremmin kunhan koko albumi julkaistaan ja kuulee miten tämä sopii kokonaisuuteen. 

Kiitos kuvasta. 

Kappaleen pääsee kuulemaan tästä.