Jan Gradvall - Ilon ja surun säveliä: Abban koko tarina

 

 

 

 

 

Jan Gradvall - Ilon ja surun säveliä: Abban koko tarina

 

© 2024 Otava (E-kirja): 9789511491538
 

© Jan Gradvall 2023. First published by Albert Bonniers förlag, Stockholm, Sweden.

Published in the Finnish language by arrangement with Bonnier Rights, Stockholm, Sweden

 

Ruotsinkielinen alkuteos

Vemod undercover. Boken om ABBA
 

Kääntäjät: Kari V. Koski 

Kannen kuva: Anders Hanser

Kannen suunnittelu: Eva Wilsson
 

E-kirjan sivumäärä

216

 

 

Ainutlaatuinen Abba-kirja perustuu rakastetun bändin jäsenten uusiin haastatteluihin.
Superyhtye Abba nousi koko maailman tietoisuuteen 1970-luvulla Euroviisujen myötä. Abban iloisimmissakin kappaleissa vallitsi osin piilotettu melankolian pohjavire, kertoi myöhemmin yhtyeen jäsen Benny Andersson.
Mosaiikkimainen tarina kuvaa runsaiden yksityiskohtien kautta Abban jokaista askelta uran alusta tähän päivään. Se on samalla kulttuurihistoriallinen dokumentti Ruotsista ja maailmasta, jonka Abba valloitti. Teos on saanut runsaasti kiitosta lukijoilta, ja sitä pidetään yhtenä parhaista Abba-kirjoista.
”Gradvall tarjoaa mainiot henkilökuvat jokaisesta bändin jäsenestä." Göteborgs-Posten

 

 

Kirja pyydetty ja saatu arvostelukappaleena kustantajalta. KIITOS! 

 

 

Teos kertoo RAKKAUDESTA, Rakkaudesta ja rakkaudesta! Tietysti myös Musiikista nimenomaan kirjoitettuna M:llä. Sydämeenkin mahtuu vaan yksi M. 

Kirja ei etene aikajärjestyksessä tyyliin ennen ABBAA, ABBA ja ABBAN jälkeen + muut projektit. Eikä mielestäni tarvitsekaan edetä niin, koska asioita on niin paljon, että niiden kertominen täysin aikajanan mukaisesti olisi mahdotonta. Teksti rönsyilee joka suuntaan; kerrotaan minkälaista Ruotsissa oli milläkin vuosikymmenellä ja sitten taas ABBAA; ja mitä kaikkea musiikissa tapahtui, kuka tuotti mitäkin ja miksi ja taas palataan ABBAAN. 

Kaikki lähtee melodiasta, kuten Benny asian ilmaisee. Siinä on ihminen, joka on vuosikymmeniä jaksanut säveltää, säveltää ja säveltää!

 

ABBA muodostui kahdesta avioparista, jotka molemmat olivat tai ovat niin sisällä musiikissa kuin vain olla voi. 

"Agneta Åse Fältskog syntyi 5. huhtikuuta 1950. Kirkonkirjoissa lukee Agneta, mutta nimeen lisättiin h-kirjain laulajanuran päästyä kunnolla vauhtiin. Agnetha on Ruotsissa yleinen nimi, mutta englanninkielisten on vaikea lausua sitä. Koska nimi lausuttiin väärin niin usein, häntä alettiin kutsua Annaksi, kun Abba yritti lyödä itseään läpi ulkomailla, mutta se ei oikein koskaan ottanut tuulta alleen."

Agnetha varttui Jönköpingissä, josta on myös maailmantähdeksi noussut ruotsalainen poplaulaja, Cardigansin Nina Persson.

 

Agnetha oli Ruotsissa tunnettu jo ennen ABBAA. Hän soitti pianoa ensin naapureilla muutaman vuoden, kunnes sai oman pianon. Hän kävi eri opettajien luona ja 15-vuotiaana soitteli cembalolla Bachia ja lauloi kirkkokuorossa. 

 

Agnetha lopetti koulun vuonna 1965 ja meni puhelinvaihteen hoitajaksi autoliikkeeseen nimeltä Atteviks bil. Seuraavana kesänä hänelle tarjoutui tilaisuus päästä laulamaan Bernt Enghardtin tanssiorkesteriin. Orkesteri lähetteli demoja ja Lille Gerhard innostui Agnethasta ja niinpä Agnetha pääsi levyttämään. 

Kaikki taianomaisuus on jo läsnä tällä ensi singlellä nimeltä "Jag var så kär". Se on sydänsuruissa kirjoitettu biisi. 

Miten joku ihminen voi laulaa niin kirkkaasti ja samalla surullisesti??? Agnethan ääni on kyllä parasta mitä oon koskaan kuullut! Siis jos puhutaan naisäänestä. 

 

 

"Björn Ulvaeus syntyi Lundbyssä Göteborgissa 25. huhtikuuta 1945, toisen maailmansodan loppuvaiheessa. Hänen ensimmäisinä elinvuosinaan Gunnar-isä pyöritti länsirannikolla puuvenetelakkaa."

Björnillä oli aluksi serkkunsa kanssa skifflebändi nimeltä Mackie’s Skiffle Group, josta myöhemmin tuli Hootenanny Singers. 

 

 

Göran Bror Benny Andersson syntyi 16. joulukuuta 1946 Tukholmassa. 

Ensimmäinen soitin oli harmonikka, jonka hän sai kuusivuotispäivänään. Hän opetteli soittamaan kappaleen nimeltä ”Där näckrosen blommar”. 

"Bennyn nuoruusvuosinaan kuulema musiikki jätti jälkensä hänen Abballe tekemiinsä melodioihin. Radiossa soitettiin kaikkea mahdollista klassisesta ja operetista kansanmusiikkiin ja eurooppalaisiin iskelmiin." 

Bennyn mielestä paras musiikkiballadi on Stephen Sondheimin Send In the Clowns. Kirjassa mainitaan Judy Collinsin versio. 

ABBAN Frida on myös levyttänyt sen nimellä Var är min clown. 

Biisi on tietysti levytetty suomeksikin ja yksi versio tässä. 

 

 

"Anni-Frid Synni Lyngstad syntyi 15. marraskuuta 1945 Ballangenissa lähellä Narvikia napapiirin tuntumassa. Ensimmäinen muodonmuutos oli tarpeen heti hänen syntymänsä jälkeen. Anni-Frid sai alkunsa toisen maailmansodan loppuvaiheessa, kun Norja oli Adolf Hitlerin miehittämänä ja Narvik yksi Euroopan tärkeimmistä satamista. Hänen äitinsä oli 19-vuotias norjalainen Synni Lyngstad. Hänen isänsä oli seitsemän vuotta vanhempi Alfred Haase, natsi-Saksan armeijan kersantti.

Frida oli rakkauslapsi, mutta asialla oli myös poliittinen ulottuvuutensa: kun sota oli käynnissä, saksalaissotilaita rohkaistiin hankkimaan lapsia norjalaisnaisten kanssa. Mutta Fridan syntyessä sota oli ohi ja niin sanotut saksalaisten penikat joutuivat kostotoimien kohteeksi."

Frida muutti isoäitinsä kanssa Ruotsiin ollessaan yhdeksän kuukauden ikäinen. Fridan äiti muutti perässä hieman myöhemmin ja kuoli munuaisten vajaatoimintaan ennenkuin Frida oli kahta vuottakaan. He jäivät isoäidin kanssa kahden. 

 

"Kymmenvuotiaana Frida pääsi soittamaan pianoa ja rupesi tekemään omia kappaleita. Hänen idolinsa oli Alice Babs, virtuoosimainen ruotsalainen jazzlaulaja, jolla oli hyvin laaja ohjelmisto: Babs sekä levytti lastenlauluja että teki yhteistyötä amerikkalaisen jazzin todellisiin suuruuksiin kuuluvan Duke Ellingtonin kanssa."

 

 

"Frida osallistui paikallisiin laulukilpailuihin ja voitti usein. Hänen mummollaan ei ollut mitään lauluharrastusta vastaan, kunhan hän sai koulussa hyviä arvosanoja, mutta välit kiristyivät, kun Fridaa alkoi kiinnostaa laulajan ura enemmän kuin pänttääminen. Tanssiyhtyeen laulajana illat venyivät pitkiksi, eikä hän ehtinyt tehdä läksyjään ja oli harvoin ajoissa kouluaamuina.

Kun Frida oli täyttänyt 14, hänestä tuli Bengt Sandlunds Storbandin vakituinen laulaja. Hän rakastui yhtyeen 18-vuotiaaseen pasunistiin Ragnar Fredrikssoniin, joka toimi arkisin mattomyyjänä.

Frida: ”Neljän vuoden ikäero oli teini-iässä paljon. Mutta me rakastuimme, ja 17-vuotiaana tulin raskaaksi.” Frida oli yhtä vanha kuin hänen oma äitinsä oli ollut. ”Minulle se ei ollut ongelma mutta monelle muulle oli.”

Jo teini-ikäisenä Fridalle oli kehittynyt esiintyjänä sellainen rutiini, jonka hankkimiseen monilla voi kestää puolet urasta. 60-luvun alussa hän oli ammattimainen laulaja ja tiesi mitä elämässään tekisi. 21-vuotiaana hän synnytti toisen lapsensa mutta jatkoi silti kiertämistä."

 

 

Luulen, että jokainen näistä neljästä olisi menestynyt myös ilman ABBAA, mutta mikä määrä upeaa musiikkia meiltä olisikaan jäänyt kuulematta jos ei ABBAA olisi. 

 

Kirjassa kerrotaan erittäin tarkkaan myös Mamma Mia! -musikaalin synty ja se miten ja miksi A-Teens perustettiin ja paljon paljon muuta! 

En itse tiennyt, että on aivokirurgi Charlie Teo, joka leikatessaan kuuntelee ABBAA, koska se palauttaa hänen mieleensä onnelliset ajat ja hän voi keskittyä leikkaukseen täysipainoisesti. Tämäkin on vain todiste siitä miten erilaisiin tilanteisiin musiikki antaa voimaa! 

Olen lukenut kirjan kaikkiaan kolmesti. Se on informatiivinen, mutta iso miinus siitä, ettei painetussa kirjassa ole valokuvia. 

Annan kirjalle neljä tähteä.

Leila ja Annukka: Sen pituinen se

Leila ja Annukka. Sen pituinen se

Otava 2022 

ISBN

9789511425434

Lukijat 

Johanna Reenkola & Tiina Siikasaari 

Kesto 

4 h 33 min 

Oma ostos 

Elisa

Parasta ysäriä äänikirjoina!

Leilan ja Annukan sinkkuus on taakse jäänyttä elämää. Urbaanit ikinaiset panevat silti edelleen rahaa sojoon entiseen malliin, kaartavat parketeille kaasu pohjassa ja shoppailun lomassa huilaavat drinkkibaareissa. Onko miljoonaperijätär Leila Makkosen ja köyhän maatilan tyttären Annukka Ahlqvistin terästetty meno sittenkin liikaa kotona odottaville miehille?

Leila ja Annukka syntyivät Ylen Radiomafia-kanavalle 1990-luvun puolivälissä ja seikkailivat sen jälkeen niin kirjoissa kuin podcasteissakin. Nyt ikoniset hahmot ovat hypänneet äänikirjoihin, jotka toteuttavat alkuperäiset äänet Johanna Reenkola ja Tiina Siikasaari.

Nostalgiatrippi ysärille jatkuu. Tuo Radiomafian täyteinen aika oli nuorisolle tehdyn radioviihteen parasta aikaa. Ei tiedetty Yle areenasta saati nettiradioista. Tai ainakaan itsellä ei nettiä paljoa muutoinkaan ollut käytössä. Jos et siis ollut radion äärellä ohjelman lähetysaikaan niin mistään et sitä päässyt kuulemaan heti vaan vasta uusintalähetyksenä jos silloinkaan omista aikatauluistasi riippuen. Muistelisin, että uusintoina tuli Leila ja Annukka, Alivaltiosihteeri ja Koe-eläinpuisto. Tai näitä ohjelmia olen voinut kuunnella, vaikken viikottaisen uuden jakson lähetysaikaan ollut yleensä radion ääressä. 

Sunnuntait olikin hyviä päiviä kun ensin klo 12 laitettiin viikon myydyimmät albumit järjestykseen ja sen jälkeen Leila ja Annukka uusittiin kuluneelta viikolta sopivasti ennen maanantain uutta jaksoa. 

Tässä kirjassa aluksi ollaan terassilla ja Annukka on aloittanut aromaterapiakurssin, jonka Leila luonnollisesti on maksanut. Tosin kyllä ihan rahalla. Leila kun luuli Annukan ostaneen vaatteita. 

Kurssilla on myös Asko, johon Annukka ihastuu. Yhteistä Vappua suunnitellaan ja Annukka miettii Askon kutsumista, mutta Leila vastustelee ja lopulta Vapun vieraslistassa on vain kaks nimeä Leila ja Annukka. 

Vappubileet jää ikäänkuin kesken kun Leila juo vahingossa WC:n puhdistusainetta ja joutuu sairaalaan, jonne Annukka uskollisena ystävänä kiikuttaa juomaa potilaalle ja Leila heitetään sairaalasta pihalle kun juoda ei saa. 

Leila on pankissa töissä ja Annukan tullessa morjestamaan ja tsekkaamaan työpaikkaa myöntää Leila 600 tuhatta markkaa lainaksi Annukan ja Askon aromaterapiahoitolan perustamiseen. 

Leila saa Leoniasta potkut ja koettaa tämän jälkeen hakkerin avustuksella päästä käsiksi pankin tietojärjestelmiin, jotta vois muuttaa Annukan tilin saldon, joka on 20 tuhatta miinuksella, mutta ainut asia minkä hakkeri kerkiää hoitaa on Leilan syntymäaikatieto. 

Leila joutuu poliisin puhutteluun ja asemalla rikkoo kahviautomaatin ja Annukka tulee rahan kera apuun, jotta Leila pääsee asemalta pois. Poliisi ei osaa kirjoittaa Makkosta ja Leila väittää, että hänen nimensä kirjoitetaan g-llä eikä k-lla. 

Annukka ei kuitenkaan valmistu aromaterapiakurssilta, vaikka Leilan kanssa ollaan todistusten jaossa. Annukka ei ole tehnyt kaikkia tehtäviä vaan enempi keskittynyt Askoon. 

Ladyt viettää aikaa ravintoloiden lisäksi Stockmannilla, kesämökillä ja keskustelut ja sattumukset on aina yhtä lennokkaan oivaltavia. 

Leila osallistuu maalauskurssille ja käyttää taidemallina tietenkin Annukkaa. Leilalla on aivan oma käsityksensä taiteen tekemisestä.. 

Annukka päätyy Leilan hämmästykseksi töihin Alepaan ja näin ollen Leilan tehtäväksi jää vahtia Annukan koiran Reginan synnytystä. 

Tietenkin Regina synnyttää Annukan ollessa töissä ja Leila auttaa kuusi pienokaista maailmaan ja nimeää pennut. 

Sekarotuisten koiranpentujen nimeksi tulee Sankari, Ryyppy, Tupakka ja Tulppaani. 

Annukka saa nimetä pennuista kaksi, joiden nimiksi tulee Viktor ja Climenko. 

Leila suunnittelee ottavansa yhden pennuista itselleen, koska ne ovat kiintyneitä häneen kun hän on ensimmäinen ihminen, jonka he näkivät. Onneksi tämä jää vaan suunnitelmaksi. 

Rakastan tätä kirjaa! Tässä ja heidän radioviihteessään on jotain niin ainutlaatuisen upeaa! Huumori on niin omaperäistä ja osuvaa. Asioilla leikitään ja jutut viedään välillä äärimmäisyyksiin osuen kuitenkin tekemään siitä niin toden tuntuista. Tai sit se olen vain minä itse, joka viihdyn niin valtavan hyvin näin sarkastisen ja parodiavoittoisen huumorin parissa. 

Leilan ja Annukan kyky nauraa toisilleen, kuin myös itselleen ja hullutella elämässä ja saada se eläväksi on tapa tehdä viihdettä, jota kaipaisin myös tähän aikaan! 

Kirjalle tähtiä 5/5. 

Kiitos Otavan väelle avusta kansikuvan kanssa!

Naiset teki Come Backin vuonna 2012. Elisakirjaan julkaistiin muutamia uusia jaksoja. Niissä tavattiin vuosien jälkeen, vietettiin Vappua yhdessä ja pohdittiin taas elämää ja miehiä. 

Jakso  Hapokasta Vappua. 

Olisin niin toivonut jatkoa näille jaksoille.

Leila ja Annukka: Melua mekossa

Leila ja Annukka. Melua mekossa

Otava 2022 

ISBN

9789511448730

Lukijat

Johanna Reenkola ja Tiina Siikasaari 

Kesto 

5 h 31 min 

Elisa Kirja 

Parasta ysäriä äänikirjoina!

Urbaanit ikinaiset pohtivat ankarasti tapoja pysyä elämän liukkaassa liepeessä kiinni: Kuinka työstä kieltäytyjä säilyttää itsekunnioituksensa? Voiko miehen korvata eläimellä? Minkä asteinen itsekkyys on vielä tervettä? Mikään ei kuitenkaan erota bestiksiä, lohjalaista miljoonaperijätärtä Leila Penelope Makkosta ja köyhän elimäkeläisen maatilan tytärtä Annukka Hellä Aina Ilona Ahlqvistia.

Leila ja Annukka syntyivät Ylen Radiomafia-kanavalle 1990-luvun puolivälissä ja seikkailivat sen jälkeen niin kirjoissa kuin podcasteissakin. Nyt ikoniset hahmot ovat hypänneet äänikirjoihin, jotka toteuttavat alkuperäiset äänet,

Johanna Reenkola ja Tiina Siikasaari.

Tämä kirja jos mikä saa kaipaamaan 90-luvulle ja etenkin Radiomafiaa! 

Internet oli alkutekijöissään ja somesta ei oltu kuultukaan. Siellä missä asuin kuului parhaiten Ylen kanavat. 

Leila ja Annukka seikkailivat radioaalloilla maanantaisin klo 14. Itse tutustuin heihin vuoden -96 tienoilla. Toki voihan olla, että jotain satunnaisesti olen kuullut jo vuoden -95 puolella, mutta ei ole muistikuvia. 

Enemmän nämä naiset eli Lohjan kaupunginjohtajan tytär Leila Makkonen ja Elimäeltä kotoisin oleva Annukka Ahlqvist iskivät tajuntaani vuonna -97. Oli hiihtoloma ja mahdollisuus kuunnella radioo arkipäivänä. Kuulin jakson, jossa Leila ja Annukka on hiihtämässä ja törmäävät retkellään Ristoon, joka on joko kaatunut ja jota naiset auttaa tai sitten joko Leila tai mä on joutunut onnettomuuteen ja Risto auttaa meitä. 

Leilalla ja Annukalla säpinää riittää ja tätä kirjoittaessa jäin miettimään oliko mies kuitenkin Jarkko eikä Risto, mutta uskoisin sen olleen Risto, koska tässä kirjassa Annukka on naimisissa liikunnanopettajan kanssa, joten se sopisi hiihtokuvioon. 

Tuohon aikaan jaksoja ei mielestäni uusittu, joten jos et ollut radion äärellä maanantaisin klo 14. Niin jakso jäi kuulematta. 

Muistelisin jaksojen uusintojen olleen oleellinen osa ohjelmistoa vuodesta -97 ja silloin uusinnat oli lauantaisin klo 17. Jossain vaiheessa uusinnat vakiintuivat sunnuntaiksi klo 14.

Leilan ja Annukan huumori on muokannut omaakin huumoriani samoin kuin Alivaltiosihteeri ja Koe-eläinpuisto. Vuonna -97 kun aloin enempi kuunnella ladyja niin en varmasti tajunnut puoliakaan niiden jutuista, enkä ollut parodiasta kuullutkaan. Saati että olisin ymmärtänyt mitä parodia ja sarkasmi on. 

Joku näissä viihdytti valtavasti, vaikka olin tuolloin 12. Helppoa kuunneltavaa, toisella ladylla sama kutsumanimi kuin itsellä ja hyvät musiikit jaksoissa. 

Kirjoja julkaistiin niin 90-luvulla kuin 2000-luvun alussakin. 

Niitä ei kuitenkaan ollut äänikirjoina silloin ja e-kirjoista emme vielä tuolloin osanneet edes unelmoida! 

Niinpä ostin nämä fyysisinä kirjoina hieman ennen Koronaa ja läheiseni skannasi ne minulle. Nimittäin edes Celia-kirjastosta näitä ei äänikirjoina löytynyt. 

Skannattujen versioiden avulla pääsin hetkeksi takaisin nostalgiselle ysärille ja nautin siitä, että kirjat oli vihdoinkin ulottuvillani. 

Otava julkaisi tämän ja myös Sen pituinen se-teokset äänikirjoina vuonna 2022. Olin siitä valtavan iloinen. 

Aluksi hieman häiritsi, että vaikka äänet oli samat kuin aikoinaan radiossa niin kirjat oli luettu. Tosin ei ihan perinteisin menetelmin vaan äänenpainot oli hyvin huomioitu ja tulkittu. Näiden kirjojen teksti on sellaista, ettei sitä oikein voisikaan lukemalla lukea äänikirjaksi. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan! 

Voisi ehkä sanoa, että tämä on äänikirjan ja kuunnelman välimuoto. Olisikohan ääniteos sopiva nimike. 

Tekijänoikeudet varmasti rajoittavat siten, ettei äänijulkaisua olisi voitu toteuttaa siten, että äänikirjaan olisi suoraan vain leikattu halutuista jaksoista kirjaan otetut pätkät. 

Tuli mieleen, että tekijänoikeudet on sinäänsä varmasti itse esittäjillä, joten ehkä tämä olisi ollut mahdollista tavalla tai toisella, mutta Ylellä varmaan myös oikeudet, joten se varmasti tuonut omat haasteet projektiin. 

Tällä nyt valitulla äänikirjan toteutustavalla on ehkä kuitenkin löydetty paras ratkaisu esittäjien ja kustantamon osalta. 

Itse olisin toivonut, että myös ne viisi muutakin kirjaa olisivat tulleet äänikirjoiksi tai tulisivat joskus. 

Olen itse ostanut nämä Elisasta viime syksynä yhtä edustusmatkaa varten ja aavistuksen verran junassa kuunnellut silloin. Nyt hiljattain kuuntelin nämä näitä tekstejä varten. 

Alunperin kuuntelin nämä välittömästi julkaisun jälkeen kesällä 2022. Olen kuunnellut nämä niin Storytelistä kuin Bookbeatistakin. 

Tämä kirja alkaa naisten esittelyllä, jossa toinen kysyy ja toinen vastaa haluamallaan tavalla. Esim. Painonsa Leila ilmoittaa olevan joitain kymmeniä kiloja ja Annukka puolestaan kertoo sen olevan vähän enemmän kuin viime keväänä. 

Esittelyjen jälkeen ollaan tilanteessa, jossa Leila soittaa Annukalle, joka on hiljattain palannut Riston kanssa häämatkalta. Leila on ollut Tukholmassa ja ihmetellyt miksei Annukka ja Risto siellä ole kun yhteisestä reissusta oli sovittu. Annukka ja Risto on Tukholman sijaan olleet Italiassa. Leila pyytää Annukan lounaalle kasvisravintola Jaakkoon ja pavunvarteen. Annukka ei kuitenkaan kasvisravintolassa voi mitään ottaa ja aikansa siellä huonoa palvelua päiviteltyään ja kuulumisia vaihdettuaan naiset menevät Mäkkiin. Tai siis Annukka, kun Leilahan ei juurikaan syö koskaan. 

Leila ei tykkää Annukan naimisiin menosta ja inhoaa Ristoa muutenkin. Avioliiton tilasta käydään keskustelua, kuten myös Leilan haluttomuudesta miesten kanssa. 

Leila itse on naimisissa Lennartin kanssa, joka on yli 80-vuotias rikas mies, mutta joka kuitenkin jättää Leilan ja lähtee hoitajansa mukaan. 

Leila ottaa Annukan mukaansa vieraillessaan Lohjalla kotitalossaan. Viikonloppu saa kuitenkin yllättävän käänteen Leilan lähtiessä ja jättäessä Annukan yksin pitämään seuraa sukulaisille. Leilasta huolestutaan ja seuraavana päivänä hänen palatessaan käykin ilmi, että seikkailut miesten kanssa voivat taas usean viikon tauon jälkeen jatkua. 

Leila on tavannut Sepon ja vaikuttaa sekapäiseltä onnesta. Annukalle kerrotaan illan käänteet ja siinä samalla Annukka keräilee metsästä sieniä ja kun ei koria tai minkäänlaista muutakaan astiaa ole siihen hetkeen mukaan tarttunut niin sienet noukitaankin Annukan rintsikoihin. 

Myöhemmin ilmenee, että sienet ovat syötäväksi kelpaamattomia. 

Annukka on myös huolissaan Ristosta kun ei viikonlopun aikana saa siihen yhteyttä. Lopulta talonmies käy Annukan ja Riston kotona ja selviää, että Risto on telonut itsensä ja odottanut apua vuorokauden. 

Ristosta tulee peti tai pitäskö sanoa sohvapotilas, jota Annukka passaa viikosta toiseen. 

Leilan kanssa käydään kuitenkin tansseissa ja törmätään Annukan entiseen heilaan Tapsaan, jonka kanssa Annukka viettää kivan illan ja antaa puhelinnumeronsa ja kun Tapsa heti seuraavana päivänä soittaa on Annukka valmis tapaamaan hänet uudelleen. 

Risto on yhä petipotilaana ja Annukka keksii tapaamista Tapsan kanssa peitelläkseen niin monimutkaisen arpajaisiin liittyvän valheen, että ihmettelen miten kukaan sellaista uskoisi. 

Tapsalta Annukka saa korvakorut, joiden Tapsa väittää kuuluneen Annukalle, mutta käykin ilmi, että ne on Tapsan äidin. 

Annukka ottaa korvikset ja Leilalle asiaa kertoessaan miettii onko puhelinnumeron antaminen ex-miehelle verrattavissa aviorikokseen…… 

Leila tapailee Seppoa ja on luvannut valmistaa Sepolle ja tämän lapsille ruokaa. Annukka saa auttaa Leilaa ruuan teossa. 

Leilalta kun ei luonnistu oikein mitkään kotityöt. Edes kahvia ei tuu kun Leila ei tiedä kahvinkeittimen vaativan muutakin kuin käynnistyksen. 

Leilan keittiö on moderni ja siellä on jos jonkinlaista vekotinta. Ruokaa kaapeissa ei ole, mutta Annukka löytääkin sisustussuunnittelijan kännykän kaapin perukoilta. 

Naiset lähtee ruokakauppaan ja Sepon soittaessa ja peruessa tulons, täyttyvätkin ostoskärryt ruuan sijaan juomista. 

Annukalle selviää vahingossa Riston pankkitilin saldo tiliotteesta, jonka kirjekuori löytyy eteisestä. Ristolla on rutkasti rahaa, joista Annukka ei ole tiennyt ja on näin ollen kitkutellut pienellä budjetilla. 

Annukka saa loistavan idean ja menee Riston työpaikalle koululle pyytämään rahaa kun on varma ettei Risto voi työkavereitten nähden kieltäytyä. Käynti ei tuota toivottua tulosta, mutta onneksi on Leilan rikkaudet. 

Joulu saapuu ja Annukka laittaa sitä suurella antaumuksella ja innolla. 

Joulu muuttaa kaiken kun Riston äiti paljastaa Annukalle ja samalla myös Ristolle, että tämän entinen vaimo on saanut lapsen ja että kyse on Riston lapsesta. Ristohan lähtee välittömästi tervehtimään lastaan ja on täynnä tuoreen isän intoa, jota Annukka ei voi sietää. 

Riston tulisi hoitaa lasta vuoroviikoin, mutta Annukka ei voi tällaista sietää. Niinpä sattumusten kautta Annukka päätyy vuokraamaan uuden oman asunnon, jonka takuuvuokrista ja vuokrasta kuin sisustuksestakin Leila huolehtii. 

Kirjan lopussa Risto kä Annukan asunnolla avioeropapereiden merkeissä. Leila on paikalla eka piilottelemassa ja lopulta ihan näkyvästi. Paprut jää kirjaamatta. 

Kaikenlaisia hauskoja sattumuksia kirjassa riittää. Leila kokeilee taas siipiään työ-elämässä ja pankin henkilöstökuvioita uudistetaan. Annukka käy Elimäellä kun isä on huonossa kunnossa niin täytyy äitiä auttaa ja lehmät lypsää vaikka sitten käsin kun isä luopui lypsykoneesta sen liiallisen energian kulutuksen vuoksi. 

Tämä kirja tarjoaa huumoria, joka aidosti naurattaa. 

Tähtiä 5/5. 

Kiitos Otavan väelle avusta kansikuvan kanssa!

Soraya Lane: Kuubalainen tytär

Soraya Lane - Kuubalainen tytär

Otava 2024

Alkuteos

The Cuban Daughter 

Suomennos

Heidi Tihveräinen & Lauri Sallamo ISBN 9789511467342

Lukija

Krista Putkonen-Örn

Kesto

9 t 3 min

Kirjailijan kotisivu 

Sydäntäsärkevän romanttisen Kadonneet tyttäret -menestyssarjan toinen osa vie Kuuban kiehtovaan kulttuuriin.

Havanna, 1950-luku: Esmeraldan, maineikkaan sokeriparonin tyttären, on määrä naida kunnollinen kuubalaispoika. Mutta sitten hän rakastuu. Lontoo, nykyhetki: Claudia on irtisanoutunut raskaasta työstään rahoitusalalla. Kun hän saa kuulla isoäitinsä syntyneen naimattomien äitien asuntolassa, hän haluaa selvittää totuuden juuristaan. Ainoina vihjeinä hänellä on vanha käyntikortti sekä piirros erään Kuuban vanhan mahtisuvun vaakunasta. Claudia ostaa menolipun Havannaan.

Elämää ja aisti-iloja sykkivässä kaupungissa Claudia tutustuu Mateoon, nuoreen kokkiin. He alkavat keriä auki tarinaa urheasta naisesta, joka sydäntään seuratessaan joutui luopumaan miltei kaikesta.

Kiitos avusta kansikuvan kanssa jälleen Otavan väelle! 

Teos kuunneltu Storytelistä omakustanteisesti. 

Teos kerrotaan kahdessa aikatasossa edellisen osan tapaan. 

Nykyhetkessä ollaan Lontoossa ja Claudia saa lakitoimistossa käynnillään oman rasiansa, joka on löytynyt naimattomien naisten asuntolan lattialankkujen alta. Rasiassa on hänen isoäitinsä nimi ja sisältönä käyntikortti ja hahmotelma vaakunasta. 

Näillä eväillä Claudia matkustaa Kuubaan, jossa suvun salaisuudet alkavat keriytyä auki ja uusi rakkaus astuu kuvaan. 

Toisessa tarinassa ollaan 1950-luvun Kuubassa, jossa Esmeralda rakastuu isänsä englantilaiseen liiketuttavaan. Esmeraldan isä on sokeriparoni ja neljästä tyttärestä Esmeralda on hänen suosikkinsa, etenkin nyt vaimon kuoltua. 

Esmeraldan rakkauden tuhoamiseksi hänen isänsä tekee kaikkensa, jopa eristää tytön muista ihmisistä, mutta kuin ihmeen kaupalla ja rakkauden voimalla raskaana oleva Esmeralda pääsee kuin pääseekin matkustamaan Englantiin uuteen elämään ja rakkaansa luo. 

Kaikki ei kuitenkaan elämässä mene suunnitellusti ja näin ollen naimattomien naisten asuntolalle on tarve. 

Kaikki kuitenkin selviää nykyhetkessä myös uudet sukulaiset saavat sijaa Claudian elämään. 

Viihdyin tälläkin matkalla loistavasti ja annoin Storytelissä viisi tähteä. 

Kuuba on itselle ihan vieras niin kirjallisesti ja muutenkin. Castron aika vain tulee mieleen ja Kuuban ohjuskriisi. 

Tämä on helppoa ja kepeää luettavaa. 

Sarjan seuraava osa Kreikkalainen tytär julkaistaan elokuussa.

Soraya Lane: Italialainen tytär

Soraya Lane - Italialainen tytär

Otava 2023 

Alkuteos 

The Italian Daughter 

Suomennos 

Heidi Tihveräinen & Lauri Sallamo

ISbn

9789511467458

Lukija 

Krista Putkonen-Örn 

Kesto 

8 h 59 min 

Kirjatrailer

Kirjailijan kotisivu

 Lumoava ja sydäntäsärkevä uutuussarja on täysosuma Lucinda Rileyn faneille.

Kuusi toisilleen vierasta naista on kutsuttu lakitoimistoon Lontooseen. Jokainen saa pian vihiä oman isoäitinsä ihmeellisestä tarinasta, jonka dramaattiset vaiheet saattavat mullistaa heidän käsityksensä omista juuristaan.

Lily, naisista ensimmäinen, pitelee käsissään nuhruista italiankielistä reseptiä ja La Scalan käsiohjelmaa. Nämä vihjeet johdattavat hänet unelmatyöhön viinitilalle ja etsimään juuriaan italialaisesta kylästä. Auki alkaa keriytyä traaginen tarina kohtalon erottamista rakastavaisista, jotka olivat valmiit uhraamaan kaiken.

Kun isoäidin mysteeri selviää, uskaltaako Lily seurata omaa sydäntään?

Suuret Kiitokset Otavan HANNA-LEENA SOISALO avusta kansikuvan saavutettavassa muodossa saamisessa.

 Mediapankki on saavutettava, mutta ei sitten näköjään näillä nettiyhteyksillä ja kapistuksella, johon en osannut varautua. 

Kirja omakustanteisesti kuunneltu Storytelistä. Siellä annoin tähtiä 5/5 ilman sen kummempia sanoja. 

Kirja on ilmestynyt viime kesänä, mutta mennyt minulta täysin ohi elämäni riehuessa ympärillä. Niinpä se päätyi kuunteluun vasta nyt keväällä kun sarjan kakkos osa Kuubalainen tytär tuli vastaan. 

Minua hämäsi aluksi tämän kirjan nimi, koska mielessäni pyöri vain Lucinda Rileyn Italialainen tyttö . Tämä on kuitenkin aivan oma tarinansa. 

Kiehtova sarjan avaus. Kadonneet tyttäret-sarja vie meidät joka osassa eri puolille maailmaa. Kakkos osa vie Kuubaan ja kolmas osa Kreikkaan. 

Nyt kun Italiassa ollaan niin pääsemme nauttimaan viinistä ja herkuista, sekä baletista. 

Tarina kulkee kahdessa aikatasossa, joista toisessa ollaan 1930-1940-luvuilla ja toisessa nykyhetkessä. 

On tarkoin varjeltu resepti, kadonneita sukulaisia ja rakkautta. 

Suomennos on sujuvaa ja kerronta vetävää. 

Vaikka esittelyssä mainitaan Lucinda Riley on  Soraya Lanella aivan omanlainen tapa kertoa ja kuljettaa tarinaa. 

Viihdyin mainiosti tällä matkalla ja odotan innolla seuraavia osia.  

Eeva Louko: Ronja Vaara

 

 

 

Eeva Louko - Onnellisten saari 

 

Otava 2021 

ISBN
9789511408871

Lukija 

Mimosa Willamo 

Kesto 11 h 43 min 

 

Uusi dekkarisarja alkaa! Täydellinen yhdistelmä koukuttavia juonenkäänteitä ja herkullisia ihmissuhdesotkuja
Vuosia ulkomailla asunut kolmekymppinen Ronja palaa kotikulmilleen Lauttasaareen, kun hänen isänsä löytyy murhattuna Kasinonrannasta.
Vastassa ovat nuoruudenystävät, joiden jälleennäkeminen on samaan aikaan lohdullista ja kipeää, sekä tapausta tutkiva nuori konstaapeli, joka ei tunnu tekevän työtään kunnolla. Toimittajataustainen Ronja ryhtyy itse selvittämään etäiseksi jääneen isänsä taustoja ja samalla tiiviin yhteisön vaietut salaisuudet alkavat paljastua.
Kun kaikki tuntevat kaikki, tulee jokaisesta vuorollaan epäilty.
Eeva Louko (s. 1982) on viestinnän ammattilainen, rikosromaanien suurkuluttaja ja harrastelijasaksofonisti, joka juo kahvinsa aina mahdollisimman isosta mukista. Hän asuu meren äärellä vain kivenheiton päässä rannasta. Onnellisten saari on hänen esikoisromaaninsa.

 

Kuuntelin tämän ja sarjan seuraavat osat omakustanteisesti Storytelistä. Huomasin joulun aikaan sarjan täydentyneen jo kolmannella osalla. Ekan osan olen kuunnellut alku vuonna 2022. Jostain syystä kakkos osan ilmestyminen oli mennyt täysin ohi. Jatkoin kuitenkin siitä ja hetki meni muistellessa kuka on kuka ja kenen kanssa. 

Onnellisten saarella viihdyin jos nyt viihtymiseks voi sanoa murhatutkinnan etenemisestä lukemista. Ilmeisesti voi, koska dekkareita julkaistaan valtavasti. 

Tässä ekassa osassa tutustutaan Ronjaan ja hänen kaveriporukkaansa. Itse olen syntynyt 80-luvulla ja läpi sarjan on niin paljon tuttuja elementtejä, jotka tekee upean lisän kirjojen muutenkin eläväiseen ja todentuntuiseen kerrontaan. 

Tässä aloituksessa Lauttasaari on ikäänkuin yksi henkilö. Tuttuja katujen nimiä, joiden ansiosta palasin muistoissani menneeseen. Muutamaa päivää ennen valmistumistani kaupallisista opinnoistani vuonna 2004 on valmistujaisiani varten hiukseni värjätty Lauttasaaressa. Muutenkin oon viettänyt paljon aikaa siellä. 

Annoin Storytelissä tälle teokselle tähtiä 5/5. 

 

Teoksesta on bloganneet Kirsin Book Club Eeva Louko: Onnellisten saari – Lauttasaaren Kasinonrannan murhamysteeri, 

sekä KIRSIN KIRJANURKKA 

Eeva Louko: Onnellisten saari . 

 

 

 

Eeva Louko - Käärmeiden maa

Otava 2022

ISBN
9789511458784

Lukija 

Mimosa Willamo 

Kesto 10 h 9 min

 

Nousevan dekkaritähden koukuttava uutuus vie sykkivän kesäyön varjoihin.

Toukokuinen helleaalto hellii lauttasaarelaisia, ja uusi työ paikallislehden toimituksessa pitää Ronja Vaaran sopivan kiireisenä. Kun Helsingin edustan Käärmesaarelta löytyy nuoren naisen ruumis, näkee Ronjan uusi pomo mahdollisuuden nostaa paikallislehti tapauksen ykköslähteeksi. Vastentahtoisesti Ronja ottaa yhteyttä tutkintaa johtavaan Anton Koivuun, joka onkin yllättäen valmis vuotamaan tietoja Ronjalle, mutta palvelusta vastaan.

Pian Lauttasaarta järkyttää myös toinen kuolemantapaus. Koivu tiimeineen kiristää tahtia tapausten ratkaisemiseksi, mutta yllättävä vieras menneisyydestä mutkistaa tutkintaa. 

Tässä ollaan nykyajassa ja välillä kesässä 2000. Pystyn kuvittelemaan tuon kesän oikein hyvin ja oli nostalgista kuulla mainittavan Soda. Se on tuttu silloisen Radiomafian dancemusiikkiohjelmista ja niiden menovinkeistä. Olin sillon yhtä kaukana yökerhoista kuin taivas helvetistä tai toisinpäin. Lisäksi mulla ei tuolloin olisi ollut ikää, vaikka Helsingissä vietinkin aikaani myös kesällä 2000. 

Kirjassa kuvattu voisi hyvin olla totta. Pystyn samaistumaan siihen miltä tuntuu olla nuori, humaltua, onnistua pääsemään baariin sisään, viettää iltaa rakkaiden kera ja kuinka ilta päättyy kauniisiin karuihin maisemiin ja rikos tapahtuu. 

Pystyn myös kuvittelemaan tapahtuneen salailun tarpeen ja kuinka uhkauksien vuoksi ihminen toimii niinkuin toimii, jottei tieto paljastuisi koskaan. 

Tällekin annoin Storytelissä tähtiä 5/5. 

Mesta.netin haastattelu kirjan tiimoilta 

Eeva Louko julkaisi jatkoa menestysdekkarilleen: ”Kirjailijuus on itselleni unelma-ammatti ja suuri toteutunut haave” .

 

 

 

 

Eeva Louko - Pakene ennen aamua 

Otava 2023

ISBN
9789511475736

Lukija 

Mimosa Willamo 

Kesto 11 h 32 min

Ihmissuhdesotkuja, yllättäviä käänteitä ja piinaavaa jännitystä. Nautitaan yhdeltä istumalta.

Ronja, Milla ja Ansku puolisoineen lähtevät viikonlopuksi Bengtskärin majakalle saunomaan ja rentoutumaan. Milla haluaa myös esitellä muille uuden miesystävänsä, julkisuudesta tutun juontajan ja liikemiehen.

Seurue ehtii hädin tuskin nostaa tervetuliaismaljat, kun miniloma muuttuu painajaiseksi. Syysmyrsky nousee, eikä Milla saavu naisten saunavuorolle. Ystävä on kateissa, mutta myrsky vaikeuttaa etsintöjä ja katkaisee yhteyden mantereelle. Illan ja yön edetessä selviää, että Millan katoaminen on vain alkua.

Koukuttava suljetun paikan mysteeri jatkaa maailmallakin menestynyttä Ronja Vaara -sarjaa.

Tää on tosiaan kirja joka pitäisi voida lukea alusta loppuun ilman taukoja. 

Olen ennenkin haaveillut reissusta majakalle, mutta tämän kirjan luettua se voisi olla joku muu kuin Bengtskärinmajakka. 

Asetelmasta tulee mieleen Eikä yksikään pelastunut. Siinähän joukko ihmisiä on saarella ja yksitellen porukkaa kuolee. Luin kirjan liian nuorena, mutta silti harmittelen sitä, ettei suoratoistopalveluista löydy kyseistä teosta Pekka Autiovuoren lukemana. 

Tässä Ronja Vaara-sarjan kolmannessa osassa puhelimet lakkaa toimimasta saarella kun myrskyää ja yhteydet katkeaa. On hätäpuhelu, jota ei todellisuudessa ole koskaan soitettu, apu viipyy ja rikos ehtii tapahtua ja melkein toinenkin. 

Kirja on hyvä tarina siitä mitä vuosia jatkunut kateus ja viha saa aikaan ja myös siitä kuinka toinen ihminen saadaan uskomaan mitä vaan. 

Viihdyn kirjan henkilöiden seurassa ja odotan jatkoa sarjaan. 

Annoin tälle osalle Storytelissä myös tähtiä 5/5.

Tuore Kotilieden haastattelu 

Eeva Louko, 41, kirjoittaa dekkareita lapsen makuuhuoneen nurkassa – uutuuskirjassa hän pyrki kulkemaan Agatha Christien jalanjäljissä .

 

Andrew Morton: Kuningatar

 

 

 

 

 

Andrew Morton - Kuningatar

Otava 2022

Suomentajat
Kaisa Haatanen, Antti Immonen, Jussi Tuomas Kivi

ISBN
9789511468219

 

E-kirjan sivumäärä
430

 

 

Maailman rakastetuimman monarkin unohtumaton elämä.
Palkittu ja laadukkaista kuninkaallisten elämäkerroista tunnettu Andrew Morton kertoo kuningatar Elisabet II:n pitkän ja vaikuttavan tarinan. Kuinka ujo
ja huolettomana kasvanut prinsessa Elizabeth Windsor sai vain 26-vuotiaana brittiläisen kansainyhteisön valtikan käsiinsä. Nuorena naisena, äitinä ja vaimona
valtavan kruunun taakka tuntui välillä ylivoimaiselta. Sitkeällä työllään ja esimerkillään hän kuitenkin nousi vastuun ja jatkuvuuden symboliksi ympäri
maailman.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta! 

Olen seuraillut kuninkaallisten elämää lööpeistä ja luin Harryn elämäkerran heti tuoreeltaan. 

Suurella mielenkiinnolla luin tämänkin teoksen, joka oli pettymys. 

En tiedä olettiko kirjailija kaikkien tietävän automaattisesti kuka on kuka kirjan henkilöistä ja oliko kirja suunnattu vain Englannin markkinoille. Toki tuskin sitä olisi silloin suomennettukaan. 

En ollut aiemmin kuullut keitä ovat esim. Paul Julius von Hügel ja sir Frederick ”Boy” Browning. 

 

Kirjassa on 14 lukua ja päähenkilömme elämä käydään niiden aikana läpi. 

 

Kirjoitustavassa tökkii joku asia sillä olen vaikka kuinka monta kertaa koettanut aloittaa saman kirjailijan Dianasta kertovaa teosta, mutta jättänyt sen aina kesken. 

 

Luulin, että tämä Kuningatar-kirja antaisi uutta tietoa minulle, mutta koin ettei se täyttänyt odotuksia. 

 

Annan kirjalle kaksi tähteä.
 

Enni Mustonen: Tekijä

 

 

 

 

Enni Mustonen - Tekijä 

 

Otava 2022 

ISBN e-kirja: 978-951-1-41354-7 

 

 

 

Rakastetun romaanisarjan upea loppuhuipennus! Viena etsii paikkaansa kuohuvalla 1960-luvulla.

Viena on palannut Amerikan-vuosien jälkeen juurilleen Leppävaaran vanhaan huvilaan. Suvun naiset totuttelevat taas elämään saman katon alla, mutta mistä löytyisi työpaikka Vienalle?Onneksi muuan määrätietoinen teräsrouva on ryhtynyt valloittamaan puuvillakoltuillaan Yhdysvaltain markkinoita. Vienasta tulee yksi tarmokkaista naisista, joiden uurastuksen ja uskollisuuden varaan Armi Ratia rakentaa imperiuminsa. Viena pyörii myös kulttuuriradikaalien joukossa ja Lapualaisoopperan kulisseissa, mutta vasta kun hän uskaltaa noudattaa Ida-mumman esimerkkiä, tulee hänestäkin oman elämänsä sankaritar.

 

Kiitos e-kirjan arvostelukappaleesta! 

Pakko sanoa etten tykännyt tästä kirjasta. Ylistin sarjaa silloin pari vuotta sitten valtavasti. 

Siitä ei pääse mihinkään, että tämä osa kuin myös koko sarja on taidokkaasti tehty. 

Teksti on sujuvaa ja lukiessa tuntuu kuin itse olisi tapahtumien keskellä. 

Viimeiset kolme osaa eli Pukija, Näkijä ja Tekijä tuntuvat tietyllä tavalla sarjan pitkittämiseltä, koska money talks. 

Tosin ei se välttämättä ole se raha vaan varmasti myös se että henkilöiden elämien oli saatava jonkinlainen päätepiste aina sukupolvi kerrallaan. 

 

Kirjassa ollaan kuohuvalla 1960-luvulla. On Marimekon myymälöitä, vaatteiden sovituksia, kuvauksia, Armi Ratian oikuttelua, tuon ajan kulttuurielämää ja tietenkin eräs odotettavissa oleva surullinen perhetapahtuma, sekä Vienan ihmissuhdesäätöä. 

Luin e-kirjan yhdeltä istumalta Pääsiäisen aikoihin ja mietin mitä osaan kirjottaa tästä. 

Itselle kirja toimi ikäänkuin pakollisena "pahana". Ajankuvaus oli kiinnostavaa ja kiehtovasti kirjoitettu. 

En paljoakaan tiennyt esim. Marimekosta ja tuntuu että se on enempi ollut otsikoissa Kirsti Paakkasen vuoksi kuin muutoin. 

Noin muutoin aloin olla todella väsynyt kirjan henkilöihin ja kirjojen tietynlaiseen samankaltaisuuteen ja ennalta-arvattavuuteen. 

Annan kirjalle kaksi tähteä.

 

Suosittelen kirjaa jos historia kiinnostaa ja haluat lukea hyvää tekstiä.

 

Tähän loppuun vielä muutama video aiheesta. 

Kaksi haastattelua Suomalaisen kirjakahvilasta, joista toinen tältä ja toinen viime vuodelta, sekä  Ruokarouvan Alberga - tarua vai totta? 

Viimeksi mainitussa hän on vieraana Leppävaaraseuran kansamuisti-illassa 1.3.2018 tavattiin kirjailija Enni Mustosen (Kirsti Mannisen), joka kertoi viime vuosisadan alkuvuosiin (1914-17) Albergaan sijoittuvasta romaanistaan Ruokarouva.

Suomalaisen Kirjakahvila 24: Enni Mustonen - Näkijä, 

Suomalaisen Kirjakahvilassa Enni Mustonen - Tekijä

ja

Ruokarouvan Alberga - tarua vai totta? kirjailija Enni Mustonen (Kirsti Manninen).

Catherine Rider: Kiss Me – Rakkautta Mykonoksella

 

 

 

 

Vastustamattoman viihdyttävä sarja vie lukijan romanttisille matkoille ympäri maailmaa.

New Yorkin kasvatti Izzy viettää kesää, joka ei muistuta hänen haaveitaan edes etäisesti. Paahtavasta auringosta ja kutkuttavasta lomaromanssista nauttimisen sijaan hän kaitsee lapsia risteilyaluksen uumenissa! Chicagolainen Zach puolestaan on saapunut synnyinseudulleen Mykonokselle keskelle eripuraista sukukokousta.Kohtalo tuo nuoret yhteen, ja vaikka rakastuminen ei ole kummankaan suunnitelmissa, idyllisen Kreikan sinisenä kimmeltävä meri ja huumaavat auringonlaskut päättävät heidän puolestaan.
Alkuteos: Kiss Me 1 Mykonos
ISBN e-kirja: 978-951-1-42935-7
Kääntäjä: Terhi Leskinen 

 

 

 

Tämä ei ole kirja-arvio vaan kannanotto asiaintilaan. 

 

Suomalainen kirjakauppa lähestyi minua viime viikolla sähköpostilla, jonka otsikkona oli "Ilmainen lukuelämys romantiikan ystäville!" 

Viestissä tarjottiin ennakkokappaletta luettavaksi Catherine Rider - Kiss Me – Rakkautta Mykonoksella-teoksesta. 

Vastineeksi tästä ilmaisesta ennakkokappaleesta olisi pitänyt kirjoittaa arvostelu Suomalaisen sivuille. 

Ilmottauduin mukaan viestin linkistä, jonka jälkeen laitoin sähköpostia ja kysyin, voisinko saada tämän ennakkokappaleen luettavakseni e-kirjana, koska en voi lukea painettua tekstiä ja kerroin kuinka mieluusti osallistuisin tähän lukijaraatiin. 

Vastaus jonka Suomalaisesta sain oli aivan käsittämätön ja vain alleviivasi sitä etten minä ja miljoonat muut maailman kansalaiset ole lukijoina saman arvoisia painettua tekstiä lukevien kanssa. 

Heidän vastauksensa oli joltiseenkin tällainen: 

"Lukuraatilaiset saavat luettavaksi vain ennakkokappaleita ennen kirjan virallista julkaisua, eli e-kirjaa ei valitettavasti ole mahdollisuus tässä tilanteessa antaa arvioitavaksi."

Vastasin heille itse näin: 

"Hei. Kiitos tiedosta. Käytäntö on tavallaan syrjivä, koska tässä huomioidaan vain painettua tekstiä lukevat. Ikäänkuin muiden formaattien lukijat eivät olisi samasssa asemassa."

En jaksanut alkaa vääntää asiasta yhtään enempää ja puhua saavutettavuudesta ja yhdenvertaisuudesta. 

Rikotaanpa tässä heidän vastauksensa atomeiksi ja ihmetellään yhdessä. 

Näinä sähköisen aikakauden aikoina kirjan teksti on jokatapauksessa olemassa tietokoneella tai jos ei tietokoneella jollain yksittäisellä ihmisellä niin varmasti ns. Pilvessä jollain palvelimella julkaisua ja virallista epub/pdf-

vedosta odottamassa. 

Jopa minä ehkä merkonomi taustasta johtuen tai juuri siksi osaan itse muuttaa tekstin pdf-tiedostoksi. Ja Ei! En tarvitse siihen näkevän apua vaan tietokoneeni ruudunlukuohjelma ja pistekirjoitusnäyttö tai tuttavallisemmin pistenäyttö hoitavat asian oikein mallikkaasti. Siis toki varsinaiset ohjelmat kuten Word jne asiat tekee, mutta jotta pääsen tekstin muuntamisessa etenemään vaihevaiheelta niin tietokoneeseeni asennetut ja liitetyt apuvälineeni avustavat siinä prosessissa. 

Menikö liian tähtitieteelliseen suuntaan? Tämän selkeämmin en osaa sokeana toimimista tietokoneen kanssa kuvailla. 

Aiheena oli tässä vaiheessa kirjan tekstin olemassaolo tietokoneella. 

Tätä olemassaolevaa aineistoa ei voida kuitenkaan syystä tai toisesta jakaa eteenpäin, vaikka painettua fyysistä kirjaa voidaan jo lähettää ennakkokappaleena lukijoille? 

Mistä johtuu? Mistä johtuu väkivalta? Mistä johtuu päihdeongelma? 

Ei nyt kuitenkaan mennä nuihin kahteen viimeseen kysymykseen ja niiden asioiden äärelle. Aina kun joku kysyy johonkin asiaan liittyen, että "Mistä johtuu?" Niin minulle tulee mieleen nuo äsken mainitsemani kaksi kysymystä. Ne saattaa ehkä olla jostakin punk biisistä, mutta voin myös olla väärässä, koska en voi millään muistaa aivan jokaista minulle pakkokuunnellutettua punk biisiä.

Olin kysymässä sitä mistä johtuu, että painettua kirjaa kyllä jaetaan ennakkoon, mutta e-kirjaa ei? 

Tällainen käytäntö nimittäin asettaa lukijat eriarvoiseen asemaan ja koska tämä käytäntö on olemassa niin herää kysymys miksi? 

Miksi vain fyysistä kirjaa lukevat on huomioitu tällaisissa kampanjoissa? Miksi ajatellaan, että kaikki lukevat fyysistä kirjaa? Samaan aikaan uutisoidaan äänikirjojen kuuntelun räjähdysmäisestä kasvusta!

Miksi e-kirjan lukijoita ja äänikirjan lukijoita (kuuntelu on lukemista) ei pidetä samalla viivalla fyysisen formaatin kanssa? 

Miksi asenteet kirjamaailmassa ovat niin syvään juurtuneita ja luutuneita? 

Itse en näe, joka tarkoittaa sitä, etten voi lukea fyysistä kirjaa. 

Vallalla olevain asenteiden ja käsitysten mukaan en ole lukijana samassa asemassa. 

Minuun ja lukutapaani suhtaudutaan siten kuin olisin joku eriävä yhteiskunnan osanen. 

Olen useissa Facebook ryhmissä törmännyt tähän. Jos osallistun keskusteluun ja kirjoitan, että en voi lukea painetttua tekstiä niin saan kaikenlaista skeidaa osakseni, kuten vaikka kommentteja siitä, että on olemassa Celia-kirjasto, lainaa kirjasi sieltä, halveksuntaa siitä, että kehtaan valittaa siitä ettei joku kirja ole samaan aikaan e-, tai äänikirjana kuin se on painettuna. 

Vaadin kuulemma liikaa kun perustelen tätä saman kirjan eri formaateissa julkaisua tasavertaisuudella ja yhdenvertaisella lukijuudella. 

Koen, että tällaisissa keskusteluissa muut osapuolet nauravat partaansa tai kuka minnekin ja halveksivat näkemyksiäni. 

Seuraavaksi joku esittää kysymyksen voiko sokealla ihmisellä olla näkemyksiä? Kyllä voi! 

Kun keskustelemme kirjoista internetissä niin mikä antaa Sinulle Oikeuden määrittää olenko minä vakavasti otettava lukijana kun en lue painettua tekstiä? 

Sillä Sinä, joka tätä oikeuttasi käytät voit myös itse vaikka joutua onnettomuuteen, joka vammauttaa sinut siten, ettet voi vaikkapa pitää fyysistä kirjaa kädessäsi, etkä vaikka istua siten, että fyysisen kirjan luku olisi mahdollista. 

Voit myös tavalla tai toisella vaikkapa iän myötä menettää näkösi, jolloin et myöskään voisi lukea fyysistä kirjaa. 

Mitäs sinä silloin tekisit? 

Loppuisiko lukeminen kohdallasi? 

Vai opettelisitko kuuntelemaan äänikirjoja, joiden lukijoita aiemmin syvästi halveksit ja olit sitä mieltä, että he eivät ole lukijoita ensinkään, koska se ainoa oikea lukutapa on lukea fyysistä kirjaa? 

Sinä Kirjakeskusteluun osallistuva oikeuttasi käyttävä ihminen luulet olevasi niin kaikkivoipainen, ettei fyysisesti vammautuminen, näön menetys tai mikään muukaan fyysistä lukemistasi rajoittava asia sovi sinun ajatuksiisi, eikä mielestäsi näin ollen voisi koskaan toteutua kohdallasi! 

Voin kertoa Sinulle, ettei kukaan tässä elämässä selviä vaurioitta. Ei ilman henkisiä, eikä fyysisiä. 

Edelleen kysyn kirjamaailmalta miksi ette pidä lukijoita samanarvoisina käytetystä formaatista riippumatta? 

Catherine Rider saa ainakin paljon ilmaista näkyvyyttä tämän tekstini ansiosta! 

Haluan tällä tekstillä ravistaa kirjamaailmaa, jotta tulisin lukijana arvokkaaksi, tasavertaiseksi, yhdenvertaiseksi, nähdyksi ja kuulluksi riippumatta käyttämästäni formaatista!

Miksi yhä vuonna 2022 kaikki kampanjat suunnitellaan paperikirjan ehdoin? 

Olen aiemmin käsitellyt suhtautumista lukijuuteen vaikkapa näissä teksteissä: 

Barack Obama: Luvattu maa, 

Helsingin kirjamessut 2020: kooste & tunnelmia, 

 

Helsingin kirjamessut 2021: Fiiliksiä & viiltävää analyysia 

 

ja 

 

Tampereen kirjafestarit . 

Nautinnollisia Lukuhetkiä Ihan Jokaiselle!

Johanna Sinisalo: Ukkoshuilu

 

 

 

Johanna Sinisalo - Ukkoshuilu 

 

Otava 2021 

 

Äänikirja ISBN 

9789511391524

 

 

 

Ukkoshuilu
Kauan sitten, kaukana täältä, joku puhalsi kiviseen putkeen. Oliko sattumaa, että juuri silloin nousi myrsky?
Leena Lind rakastaa työtään meteorologina, mutta kun sääennusteita laativa yritys myydään ja pilkotaan, hän joutuu haaskaamaan asiantuntemustaan aivottomissa hanttihommissa. Vintius Phoenix -yhtiön salamyhkäinen tutkimushanke herättää Leenan epäilykset: pyrkiikö joku säiden hallitsemiseen?
Leenan Leia-tytär kuvaa leikkejään videolle. Hän tulee tallentaneeksi jotakin, mikä kiinnostaa myös Leenan uutta työnantajaa. Pian äiti ja lapsi ovat vaarassa, eikä uhka suinkaan rajoitu heihin.
Johanna Sinisalo rakentaa jälleen mestarillisesti maailman, jossa tuttu muuttuu oudoksi. 

Kiitos arvostelukappaleesta. 

Aloittaessani kirjaa mietin, että jos koko teos on näinkin sekavaa sepostusta niin jaksankohan lukea. 

Mielestäni kirjan alku osa oli aivan täysin tarpeeton. En ymmärtänyt siitä mitään. 

Kirja alkoi tuntua kiinnostavalta siinä vaiheessa kun päästiin päähenkilön Leenan tarinaan ja oltiin Helsingissä ja Tampereella. 

Päähenkilöiden muutettua Treelle fiilistelin kirjaa jo sen verran, että tiesin lukevani loppuun. 

Pakko sanoa, etten paljoa tiedä sää asioista. Siis siitä kuinka ennustuksia tehdään, minkälaisilla kapistuksilla säitä havainnoidaan ja niin edelleen, joten luulen kirjaan tehdyn paljon taustatyötä. 

Näin ollen opin kirjasta uusia asioita, kuten esim. ettei sähköstä tiedetä vieläkään kaikkea. 

Kirjassa on mielenkiintoiset työ ja ihmissuhdekuviot kaikkine suhmurointineen. 

Loppua kohden tunnelma tiivistyy jos siis sää olosuhteissa voi tällaista sanaa käyttää. 

Luullaan, että Leena ja hänen tyttärensä Leia osaisivat tehdä ukkosta puhaltamalla ukkoshuiluun. 

Tämä testi epäonnistuu ja huonostihan siinä käy. Pahikset kuolee. 

Meni kauan ennenkuin tajusin, että ihmisen nimi on Leia. Mietin, että kuka nyt antas lapselleen nimen Leija. Kunnes mainittiin Tähtiensota. 

En ole kyseistä sarjaa katsonut saati lukenut, mutta jotain kuullut kuitenkin henkilöistä tai mitä ovatkaan. 

Mietin lukiessa miksi ihmisen täytyy aina ymmärtää kaikkea? Siis, että miten mikäkin toimii, syntyy ja tapahtuu. Eikö vaan voitais antaa esim. säätilan olla se mikä se on, eikä miettiä saataisko ukkosta tuotettua. 

Yllätyin kuinka viihdyin kirjan kanssa. Jos alku hölinäää ei olisi niin oisin voinut antaa tähtiä enemmän kuin kolme. 

Jos siis sää asiat kiinnostelee niin lue ihmeessä tämä. 

Minulle ei kuitenkaan tullut oloa, että luenpa tästä nyt koko Johanna Sinisalon tuotannon. 

Vuosia sitten sain kuulla olevani täysin arvoton ja täysi idiootti kun en ole häntä lukenut. Tai siis silloin en ollut. 

Ikäänkuin oisin parempi ihminen jos olisin jo ajat sitten lukenut häntä. En koe jääneeni mistään paitsi vaikkei ne kirjat tuttuja ole. 

Se on ihme homma kuinka koetetaan pakottaa toinen ihminen pitämään samoista kirjoista kuin itse. 

Tää ihminen, jonka mielestä en ollut tarpeeksi sivistynyt kun en Sinisaloa ollut lukenut. Niin meiän viimeisellä kohtaamisella mukanani olleen joulumusiikkia sisältäneen cd-levyn kansivihko oli pudonnut levyä kuunnellessamme. Sain kyseisen kansivihkon kotiini postitettuna muutamaa viikkoa myöhemmin. 

Minulle se kertoo paljon ihmisestä: Eli kun on saavutettu oma päämäärä ja ystävystytty mun exän kanssa niin minusta ja välillämme olleesta tulee täysin toissijaista ja täysin arvotonta. 

Tärkeämmäksi ja säilyttämisen arvoiseksi nostetaan suhde mun ex-kumppaniin ja näin ollen mulle ei edes mainita, että löysin levysi kansipaperit ja postitan sulle, saati, että kohdattaisi siksi, että kyseisen kansivihkon tahdoin luonnollisestikin takaisin. 

YEAH! Että tällasta kohtelua tässä kaupungissa. Tampere oli kirjassa niin keskeinen, että halusin tuoda myös tämän näkökulman tähän arvioon. Siis sen kuinka eri tavalla sama kaupunki näyttäytyy. 

Ukkoshuilua lukiessa tuli mieleen useampikin sade aiheinen laulu. 

Laitan tähän kuitenkin vain yhden. 

Yanni - "The Rain Must Fall”…Live At The Acropolis, 25th Anniversary!

Taina Latvala: Torinon enkeli

 

 

 

Taina Latvala - Torinon enkeli 

 

Otava 2021 

Äänikirjan ISBN

9789511397953

 

 

Torinon enkeli
Mystiseen Torinoon sijoittuva romaani vangitsee intensiivisellä tunnelmallaan ja käsittelee puhuttelevasti naiseuteen liittyviä kysymyksiä.
Elämänsä suuntaa etsivä kirjailija lähtee joulun alla Italiaan, Torinossa sijaitsevaan taiteilijaresidenssiin. Hänellä on taustallaan vastikään päättynyt pitkä parisuhde ja siihen liittyvät kipeät kysymykset äidiksi tulemisesta.
Residenssin isännän Lorenzon kautta kirjailija saa kuulla Torinon salaisesta puolesta: legendan mukaan kaupunki on hyvän ja pahan kohtaamispaikka.
Kun kirjailija pelastaa kadulta eksyneen tyttölapsen, alkaa tapahtumakulku, joka johdattaa naisen vastakkain hänen omien demoniensa kanssa. 

Jälleen Kiitokset kustantajalle arvostelukappaleesta. 

Tältä kirjailijalta olen aiemmin lukenut teoksen nimeltä Venetsialaiset. Se ei oikein sytyttänyt kun en näin vuosien jälkeen paljoa muista siitä. 

Tämän kirjan koin myös tosi vaikeaksi. 

Erokuvaus oli raastavaa kuin myös se kysymys haluaako päähenkilö lapsia vai ei. Tätä kysymystä pallotellaan aina kirjan viimeiseen lauseeseen saakka. 

Sinäänsä löydän paljon samaistuttavaa päähenkilöstä. En tosin ole (vielä) ollut Italiassa kirjailijaresidenssissä, mutta Only Time. 

Tosin eipä musta kirjailijaa saa tekemälläkään. Varsinkin kun kukaan ei yritä tehä. 

Meitsin voimavarat eivät riittäisi kirjan kirjoittamiseen missään olosuhteissa. 

En jaksaisi luoda henkilöitä tyhjästä ja kehitellä niille draamaa. 

Se riittää, että olen omassa elämässäni hyvä suurissa tunteissa ja niiden sanoittamisessa. 

Takasin Torinoon minun elämäni vesistä. 

Arvaan jo ennalta, että tyttö, jonka päähenkilömme löytää on sellainen, jonka vain hän näkee. 

Sitähän muutes sanotaan, että en usko mitään ennenkuin nään omin silmin ja sanotaan myös, jotta silmät on sielun peili. 

Entäs jos ei nää. Niin mitenkähän se tuo sielunpeili sanonta pitäs ottaa ja mulla tietty on, että koska en usko, niin ei se haittaa vaikken nää uskomattomia asioita omin silmin. 

 

Kirjailijaresidenssissä on aiemmin ollut eräs norjalainen kirjailija, johon viitattiin tekstissä sen verran usein, että se sai melkeen tarttumaan Taisteluni I-kirjaan. 

Joskus luin jostain, että tää norjalainen kirjailija olis vähän niinkun Norjan vastine Päätalolle. 

Taisteluni-sarja on sellainen, jota en ole aloittanut, vaikka kirjamaailmassa siitä on kohkattu jo vuosia. 

 

Jostain syystä Torinon enkeliä lukiessa minulle tuli mieleen  Enkelimysterio, jonka on kirjoittanut Jostein Gaarder.

Torinon enkelin seksikuvaukset olisi voinut jättää pois. En vain jaksa lukea niistä. 

Kirja laittoi ajattelemaan elämmekö elämää jota haluamme vai elämää, jota joku muu haluaa meiän elävän. 

Annan Torinon enkelille 2 tähteä.

Jukka Viikilä: Taivaallinen vastaanotto

 

 

 

Jukka Viikilä - Taivaallinen vastaanotto 

 

Otava 2021 

 

Äänikirja ISBN 

9789511379300

 

 

Taivaallinen vastaanotto
Finlandia-voittajan odotettu toinen romaani on kuriton kertomus yksinäisyydestä, hengenvaarallisesta sairaudesta ja romaanin vastaanotosta.
Kirjailija Jan Holm joutuu pikaiseen leikkaukseen: veri hänen sydämessään on kiertänyt väärään suuntaan ties kuinka kauan. Holm julkaisee sairaalasta päästyään omakohtaisen romaanin, josta ja jonka kirjoittajasta jokaisella on pian mielipide.
Taivaallinen vastaanotto on tuhannen aiheen ja henkilön romaani, jossa on vahva omakohtainen ydin. Se on kommentaari, tutkimus, sanasto, palaute ja google-haku, villi selitysteos sekä moniääninen kertomus lukevista helsinkiläisistä. 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta. 

Tämä teos on Finlandiapalkinto ehdokkaana. Olen ajatellut, että kun joku teos on joskus palkittu niin sehän ei tarkoita sitä, että minä tykkäisin siitä tai että se kuuluisi lukea. On varmaan ihmisiä, jotka ajattelee asian toisinpäin. Eli että kun kirja palkitaan niin totta kait se on hyvä. 

Tätä ei oo palkittu vielä, mutta hänen aikaisempi teoksensa on. En ole lukenut Akvarelleja Engelin kaupungista ja tämän Taivaallisella vastaanotolla käymiseni jälkeen tuskin tulen lukemaankaan. 

Kiitin onneani ja sitä, että arvostelukappale oli äänikirjana. Jos tämä kyseinen Taivaallisuus olisi ollut e-kirjana niin ois voinut vastaanotolla vierailu jäädä lyhyeksi, koska kirjan rakenne olisi saattanut ruudunlukijaa käyttävän ihmisen näkökulmasta katsottuna olla joltiseenkin sekava. 

Aina voi miettiä voiko sokea ihminen puhua näkökulmista. Siinä se on pähkinänkuoressa. 

Pakko sanoa, että tämä kirja on aivan järkyttävä. En tullut sinuiksi tämän kanssa missään vaiheessa. En päässyt sisälle kirjan maailmoihin millään. 

Kirjat avaavat ovia, mutta tässä se ei toteutunut. 

Kuuntelin kirjan loppuun, koska oli pakko, jotta voin kirjoittaa tämän tekstin. 

Kirjan alkaessa minulle tuli mieleen Leena Lehtolaisen Kuusi kohtausta Sadusta-kirja, jota olen aloittanut useampaan kertaan, mutta jossa jämähdän aina alku sivuille. Se on ikäänkuin kirjan sisällä tapahtuva näytelmä ja varmaan paljon muutakin. 

Tässä Taivaallisessa vastaanotossa oli ripoteltu lukemiseen ja kirjoihin liittyviä asioita osaksi kirjaa. Eräs useita kertoja esiintynyt hahmo oli Jemina from Wolt. 

Mietin ensimmäisen kerran hänen nimeensä törmätessäni, että voisko Wolt asiakaspalvelu chat lähettää oikeesti sellasia viestejä kuin häneltä tuossa kirjassa oli. 

En kyennyt erottamaan milloin puhutaan kirjassa olevan kirjailijan elämästä ja milloin ehkä mahdollisesti sen itsensä oikean kirjan kirjoittaneen. 

Kirjan sekavuutta lisäsi se, että välissä oltiin vaikkapa sivulla 74 ja sitten oltiin reilut 100 sivua eteenpäin. 

Minulle ei selvinnyt olivatko nämä sivunumeroidut kohdat varsinaista kirja kirjaa vai olivatko ne tekeillä olleen kirjan sivuja. Aluksi luulin, että kirjan siis sen ns. oikean kirjan sivunumerot luetaan läpi koko kirjan. 

Tämä teos oli erittäin hämmentävän tyhjentävä lukukokemus ja annan vaan yhden tähden.

Jenni Pääskysaari: Mielen maantiede

 

 

 

 

 

Jenni Pääskysaari - Mielen maantiede 

 

Otava 2021 

 

Äänikirjan ISBN 

9789511408901 

Lukija

Jenni Pääskysaari 

 

Mielen maantiede
Korso vuosina 1975–1991: paikka ja aika, joissa ei tapahdu mitään, mutta silti niissä on kaikki.
1970-luvun radanvarsilähiössä elämää lapsesta nuoreksi kuljettavat ruskea Toyota Carina, Menokkaat ja koulumatka betonisen alikulun läpi. Myöhemmin Gene Simmons, nujakointi Nutalla, vikat hitaat ja vesisängyn kielarointimaratonit.
Jenni Pääskysaari kuvaa omakohtaisessa esikoisromaanissaan lapsuuden ja nuoruuden laajenevaa mielenmaisemaa aistivoimaisina välähdyksinä. 

Kiitos arvostelukappaleesta kustantajalle. 

Pakko sanoa, että jos en olisi osallistunut kustantajan pressitilaisuuteen niin tuskin olisin tarttunut tähän kirjaan. 

Kiinnostuin sen pohjalta mitä kirjailija tilaisuudessa kertoi tästä pätkivien yhteyksiensä siivittämänä. 

Pääskysaaren ura radiossa on itselle vieras, koska kaupalliset radiot eivät vielä 90-luvulla niin laajalti kuuluneet all over the Suomi. 

Olen kuullut kirjailijaa Suomilove ohjelmassa. Hän itse luki tämän kirjan ja aluksi oli vaikeaa tottua siihen, että nyt ei ollakaan rakkaustarinoiden äärellä vaan 70-luvun Korsossa. 

Kun sain itseni oikeanlaiseen moodiin häntä kuulemaan niin olikin sitten ajatuksiaherättävää ja joltiseenkin viihdyttävää kerrontaa ilo kuulla. 

Toki oltiinhan tässä rakkauden äärellä myös; läheisten rakkauden, ystävyyksien ja ihastuksien muodossa. 

En ole itse elänyt 70-luvulla, joten oli viihdyttävää lukea kyseisestä ajasta. 

Jännää, että turvavyöt tuli pakollisiksi lapsillekin vasta 80-luvulla ja että sitä ennen ajeltiin sen kummempia turvallisuudesta välittämättä. 

Lähiö kuvaillaan kirjan alussa oivallisesti. Kuvaillaan pihat ja ympäröivät talot, sekä niiden asukkaat niin elävästi, että voi kuvitella itsensä sinne. 

Lähiö oli itselle vieras asia aina 2000-luvun puoleenväliin asti. 

Olenhan maalta kotoisin ja vaikka läheisessä kaupungissa tulikin paljon vietettyä aikaa niin en siltikään silloin oikein hahmottanut niiden siis kaupunkien toimintatapaa. 

Joku aika sitten löysin Lisää kaupunkia Suomeen podcastin, joka olisi tarkoitus kuunnella kunhan kiireiltäni ehtisin. 

Varsin elämänmakuista on tämän kirjan teksti. 

Pari juttua erityisesti kiinnitti huomion. On Vappu 80-luvulla ja radiota kuunnellaan keittiössä kun siellä aloittaa Radiocity. 

Kirjassa kuvataan kuinka merkittävä asia tämä oli koska City oli Suomen toinen kaupallinen kanava jos ymmärsin oikein. 

Itelle oli olemassa Radiomafia ja eräs nimeltämainitsematon paikallisradio. 90-luvun lopulla harmittelin ettei Kiss FM ja NRJ kuuluneet meillä. En osannut silloin ajatella kaupallisten radioiden asemasta mitään. Taisin ajatella, että jään paljosta paitsi kun en voi kuunnella Kissiä ja NRJ:tä. 

Kirjassa kerrotaan kuinka 12-vuotiaana tyttönä kävelet yksin ja aikuiset miehet tööttäilee sulle rekka-autoistaan. SINUT ON HUOMATTU!!!!! Tuosta tuli mieleen #metoo. 

En ole tuon ikäisenä vastaavaa kokenut ja tuntuu myös käsittämättömältä, että asemalla odotellessa aikuinen mies tulee lapselta kysyyn, että paljonko pillu?

Kirja päättyy päähenkilömme tietoon paikasta Kallion ilmaisutaidon lukiossa. 

Sitäpä en tiiä tuleeko tälle jatkoa, mutta ehkä, ehkä. 

Annan tälle kirjalle kolme tähteä. 

Vahvasti lukiessa mieleeni tuli kirja nimeltä Perno Mega City. 

Siinä on myös lähiökuvausta. Tosin hieman eri aikakaudelta kuin tässä Mielen maantieteessä. 

 

Kansikuva on Otavan sivuilta ja kirjailijakuva Helsingin Kirjamessut mediapankista, koska en tiennyt kuinka uusi olisi ollut Otavalta löytynyt kirjailijakuva. Kirjamessukuvan on ottanut Numi Nummelin.

Katja Kallio: Tämä läpinäkyvä sydän

 

 

 

 

Katja Kallio - Tämä läpinäkyvä sydän 

 

Otava 2021 

Äänikirjan ISBN 

9789511397830

 

Lukija 

Alina Tommikov 

 

 

 

 

Tämä läpinäkyvä sydän
Pakahduttavan kiihkeä romaani sopeutumattoman naisen ja neuvostovangin kielletystä rakkaudesta.
Nuori Beata palaa kotiinsa, sodan runtelemaan Hankoon talvella 1942. Kun hän kohtaa sattumalta sotavangin, joka näkee suoraan hänen sisimpäänsä, elämä muuttuu peruuttamattomasti. Luvaton intohimo asettaa Beatan ja Ivanin hengenvaaraan, mutta he eivät voi pysyä erossa toisistaan. Tilinteon hetkellä Beata joutuu kysymään, tunteeko ihminen koskaan rakastettuaan – tai edes itseään.
Ravisteleva, kaunis ja intiimi kuvaus vihan perinnöstä ja sen ainoasta vastavoimasta, ihmisten välisestä yhteydestä. 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta. 

Ensin hieman urputusta käytännön asioista, jonka jälkeen sanon sanottavani kirjasta. 

Pyysin useampaa kirjaa rvostelukappaleena osallistuttuani etänä pressitilaisuuksiin. Kului kuitenkin useita viikkoja ehkäpä kuukauden päivät, jolloin arvostelukappaleita ei vain kuulunut. 

Kyselin niiden perään jonka jälkeen välittömästi sain latauslinkit sähköpostivaunulla toimitettuna. 

Arvostelukappaleiden pyytäminenkin pressitilaisuuksien jälkeen oli oma projektinsa, koska lomakkeella pystyi tilaamaan vain ja ainoastaan painettuja kirjoja arvostelukappaleina. Tästäkin olin yhteyksissä spostitse, jotta saan kirjat muussa kuin painetussa formaatissa. 

Minua kovasti kiiteltiin kun olin yhteydessä ja tarkensin pyyntöäni. 

Tässäkin huomaa kuinka vallalla on ajatus, että kaikki lukee painettuu tekstii, koska arvostelukappalepyyntölomakkeet, (joka muuten varmaan ei ees oo yhdyssanahirviö) niin että koska niissä lomakkeissa ei edes ollut mahollisuutta valita kirjan formaattia. 

Joo ja eikä onkelmat vielä tähän loppuneet. 

Ladatessani kirjoja zip-tiedostoina sain joka ainoan kohdalla ilmoituksen, ettei lähdetiedostoa voi lukea ja pyynnön ottaa yhteyttä ylemmälle taholle tai koettaa myöhemmin uudelleen. 

Osan kirjoista sain ladattua kun jaksoin tarpeeksi renkata näppäimistöä ja kokeilla uudelleen esim. vaihtamalla hakemistoa, johon lataan ja kaikkee muuta mitä tässä viimeisten 26 vuoden aikana olen tietokoneista oppinut. 

Ja ettei menisi liian helpoksi niin ei se vielä tähänkään loppunut. 

Nimittäin koetin saada Kirjavälityksen ihmisen tajuamaan yksinkertaisen lauseen, joka kuuluu näin: "en saa zip-tiedostoja ladattua." 

Tästä vaihdoin useamman sähköpostin ja vaikka jo ekassa viestissä oli tuo lause + saamani virheilmoitus niin sain useamman kerran vastaukseksi, että kirjojen kuuntelu selaimella toimii ja lisäksi sain valokuvan kirjahyllynäkymästäni. 

En viittiny vastata, että en nää kuvaa ja että turhaan yms. Tässäkin huomaa, että ajatellaan, että mistä tahansa voi lähettää kuvan, koska kaikkihan nyt näkee. 

Se on kyä ihme homma; jos vaikkapa sähköpostivaunun laitan liikkeelle ja pyydän kirjasta arvostelukappaletta ja toivon formaatiksi e-kirjaa tai äänikirjaa. Niin saatan saaha vastaukseks, että meillä ois kyllä tää painettu tässä, että haluutko että laitetaan tulemaan ja kun vastaan, etten voi lukee painettuu tekstii ni se keskustelu hyytyy siihen. 

Eipä siinä mittään. Se ei oo mun ongelma jos toiset Ihmisotukset ei osaa huomioida että on muunkinlaista lukemista kuin paperilta lukemista. 

Samassa maailmassa tässä ollaan! 

Inhoan sitä ajatusta ja asennetta, että vaikka sä et nää ni silti sä voit jotenkin käyttää tietsikkaa ja puhelinta ja suurinpiirtein jotenkin sä voit kuitenkin noin niinkun elellä ja olella. 

Joskus kun kuulen vähätteleviä kommentteja siitä miten voin tehä mitään niin tekisi mieli sanoa, että käytä päätä kun sulla sellanen on. 

Maailma on juuri niin rajoitettu ja rajattu kuin annat sen olla omassa mielessäsi. Jos osaat katsoo laajemmin niin voit nähä enemmän. 

Jokatapauksessa sain kaikki pyytämäni kirjat ladattua. Se vain olisi voinut olla vähän helpompaa. 

Ja aion jatkaa arvostelukappaleitten pyytämistä siitäkin huolimatta, että joudun tekee sen asian kanssa enemmän töitä kuin sellainen, joka lukee kirjansa painettuna. 

Ja sellasiiki ihmisii on, jotka ajattelee, että siellä se A taas valittaa ja rutisee turhasta. 

Sellasille ihmisille sanon pari asiaa; jos yhtäläiset oikeudet eivät ole sulle tärkeitä niin et ymmärrä, vaan näät tämän vaan jatkuvana kitisemisenä epätasa-arvoisuudesta. Ja jos et tiedä mua ihmisenä siis niinkun livenä, ni et tosiaan tiiä minkälainen ihminen tätä kirjoittaa. 

Se mikä joidenkin mielestä mun teksteissä on hauskaa voi olla joidenkin mielestä ihan hirveetä skeidaa. 

Mun tekstiä pitää osata lukea tietyllä tavalla, jotta se on oikeassa kontekstissa. 

Ja vielä sanon kaikille niille, joita mun tapa olla ärrrsyttää: Sääli on sairautta ja kateus pitää ansaita. 

Nyt sitte kirjaan. 

En ole aikaisemmin lukenut Kalliota. Jos oikein muistan niin 2000-luvun alussa tullut Kuutamolla leffa on hänen käsikirjoituksensa. Voi olla, että muistan väärin ja väistän muurin. 

Tämä läpinäkyvä sydän on kait jatkoa teokselle Säkenöivät hetket. Molemmissa ollaan Hangossa. 

Hanko on vierasta seutua. Miellän sen rikkaiden asuttamaksi jostain syystä. Luulin myös joskus, että Helsinki on Suomen eteläisin paikka, mutta Hankohan se on. 

Hanko on tuttu merisäästä. Hanko Tulliniemi. 

Mietin merisäätä kirjaa aloittaessani ja kyllähän teoksessa se Tulliniemi mainitaan. 

Kirjassa ollaan 1940-luvulla ja itselle oli uutta tämä vankileiri, joka tulee kirjan kautta tutummaksi. 

Vieraaksi on jäänyt myös 30 vuotinen Hangon vuokraussopimus Neuvostoliiton kanssa. 

Kirja koostuu mielestäni irrallisista palasista. On Beata, Harriet, Ivan, sekä tuttavat jotka palkkaavat perheen äidin töihin, mutta ei Beataa. 

On saksalaisia ja on Neuvostoliittolaisia tai mistä ikinä kaukaa ovatkaan. 

Mietin, ettei Neuvostoliittoa enää ole ja että kuinka monien ihmisten syntymätodistuksessa se yhä lukee synnyinpaikkana tai passissa ja miltä tuntuu kun on lähtöisin maasta jota enää ei ole. 

Mietin tekstin edetessä käytettiinkö tuolloin sanaa Venäjä vai puhuttiinko Neuvostoliitosta. 

Kirjassa on kohtaus jossa ollaan radion ääressä ja kuunnellaan uutisia eri lähteistä. On Suomen uutiset ja BBC:n lähettämät ruotsiksi ja Saksaksi. Kirjassa puhutaan siitä miten eri tavalla eri maa uutisoi tapahtumia, vaikka kyse on samoista uutisista. 

Tämän lähetyksen jälkeen toivotaan, ettei radiota olisi koskaan tuotu siihen taloon. 

Kaivo on kirjassa oleellinen juttu. Siellä kokoonnutaan, kuullaan juorut, ja sinne menoa myös vältellään, jottei kuultaisi ja kohdattaisi. 

Kaivolla kokoontumisetkin ovat jääneet. Nykyään kokoonnutaan torikahveille tai vastaavaan. 

Kuuntelin kirjan yhdeltä istumalta. 

Mietin olisiko kokemusta parantanut jos olisin lukenut Säkenöivät hetket aiemmin. En oikein saanut otetta henkilöistä enkä tapahtumistakaan ja vierautta lisäsi myös aikakausi ja kaikki uusi tieto, johon suhtauduin varauksella. 

Annan kirjalle 3 tähteä.

Minna Maijala: Katri Vala

 

 

 

Minna Maijala - Katri Vala 

 

Otava 2021 

ISBN

9789511382935 

Lukija

Ella Pyhältö 

 

Tarkkanäköisen runoilijan kiihkeä elämä.
Suomalaisen runouden modernismin airut. Eksotiikan papitar. Intohimoinen tulenkantaja. Tulisieluinen sodan ja saksalaismielisyyden vastustaja.
Katri Valasta elää vahvoja mielikuvia, mutta millainen ihminen myytin takaa löytyy?
Vala etsi alati paikkaansa, oli kotonaan kaikkialla eikä missään. Hänen elämänsä miljöö oli lapsuudesta saakka poliittinen. Häneen kytkeytyvät kiehtovalla tavalla sortovuodet, sisällissodan pitkä varjo ja vasemmistolaisen älymystön nousu. Mutta hän oli myös kansakoulunopettaja, äiti ja rakastaja.
Oman elämänsä kulkuri näki mitä Euroopassa ja Suomessa 1930-luvulla tapahtui – ja sanoi sen rohkeasti ääneen. 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta. 

Kiinnostuin tästä teoksesta kun huomasin sen syksyn uutuuksista. 

Runous on taiteen laji, joka on itselle vierasta. Ehkä se edustaa minulle sitä Ns. Korkeakylttyyria. 

Ajattelen itse jostain syystä, että minun tulisi lukea runoja jo ihan sen takia kun ottaa huomioon kuka on kotoisin samasta paikasta kuin minä. Tai siis oli. Jos nimittäin kyseinen kirjoittaja eläisi edelleen niin hän olisi jo ajat sitten päässyt Ennätystenkirjoihin. 

Hän pääsi kyllä elämässään kirjoihin ja kansiin ja taitaa viimeisin elämäkerta olla julkaistu kymmenen vuoden sisään, että kuolemansakin jälkeen hänen arvostuksensa on säilynyt näihin päiviin. 

 Takasin aiheeseen. 

 

Kiinnostuin tästä Katri Vala teoksesta, koska olen lukenut hänestä fiktiivisistä kirjoista. Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoissa hän on läsnä 1920-luvulla mielenkiintoisella tavalla. Draamaa näet riittää Tulenkantajien kesken. 

Tiesin Valasta jo jotakin näiden kirjojen ansiosta. Tämä Maijalan teos täydensi tietouttani suuresti. 

Äänikirjan lukija Ella Pyhältö oli myös loistava. 

Kirjassa käsitellään Valan lapsuutta Lapissa, josta tykkään aina lukea. Elämä on ollut niin rankkaa ei vielä niin kauan aikaa sitten. 

Minulle oli uutta tietoa, että Vala oli toiminut kansakoulun opettajana Savon perukoilla. Näistä kuten myös opettaja opinnoista oli mielenkiintoista lukea. 

Kielemme on muuttunut verrattaen paljon. Ennen opettajat opiskeli ja valmistui seminaarista. Nykyään seminaari-sanaa ja erityisesti webinaari-sanaa käytetään muissa yhteyksissä kuin kuvaamaan oppilaitosta. 

Käsittämätön sana oli myös kirjassa käytetty kansankynttilä. En ymmärrä miten tällainen sana on opettajiin liitetty. Tai voihan siinä olla ajatus, että he oppineisuudellaan valaisevat missä ikinä ovatkaan, mutta silti. 

Jos pitää fiktiivinen kansankynttilä hahmo valita niin tulee mieleen Niskavuori näytelmien Ilona. Tosin ymmärtääkseni ainakin osa Niskavuoren hahmoista pohjautuu tosi elämän ihmisiin. 

Lähinnä siksi otin tämän esiin, koska opettajilla on ollut ennen erilainen rooli kuin nykyään. 

Ja jotenkin muutenkin tätä Vala-kirjaa lukiessa tuli mieleen toi Ilona. Valan aikaan ymmärtääkseni ollaan oltu yhä tarkkoja säädyllisyydestä, eikä opettajan luona ole sopinut vierailla milloin kenenkin ja kenen milloinkin. 

Tulenkantajia ei voi ohittaa kun Valasta puhuu. 

Minulle Tulenkantajat on ensisijaisesti 2000-luvun alussa musiikkia julkaissut porukka. Genre oli rap. Siihen aikaan rappia julkaistiin niin paljon, ettei ole jäänyt mieleen mikä niistä kappaleista oli Tulenkantajien. Musiikkia julkaisivat siihen aikaan myös Fintelligens, Flegmaatikot, Kapasiteettiyksikkö, Ritarikunta, Seremoniamestari ja Avain. Ihan vain muutamia nimiä mainitakseni. 

Tulenkantajat sopi oivallisesti nimensä puolesta jatkumoksi tähän listaan. 

En tiennyt silloin, että kyseisellä nimellä on ollut porukka 1920-luvulla. 

He olivatkin varsin mielenkiintoinen taiteellinen kollektiivi. Mustosen kirjoja lukiessani mietin ketä nää Elsa Enäjärvi, Elina Vaara, Olavi Paavolainen, Lauri Viljanen, Katri Vala ja niin edelleen oikeen onkaan. 

Opettaja opiskelun ja työn lisäksi sain lukea tuberkuloosista. Ilmeisesti kyseinen sairaus aiheutti Katrin lapsen kuoleman vain tunteja syntymän jälkeen. Tai ainakin minulle jäi tästä sellainen kuva, että lääkärit eivät ehkä tienneet, että tubi vaikuttaa raskauden aikana. 

Katri oli pitkään myös tuberkuloosiparantolassa ja oli ahdistavaa lukea siitä etenkin tälleen Koronan varjossa kun yhä ollaan ja kun ottaa huomioon, ettei siitä vielä niin kovin montaa vuosikymmentä ole jolloin tuberkuloosiin kuoli paljon ihmisiä. 

Minulle tulee tuberkuloosista mieleen pari tarinaa. 

Joskus joulun aikaan vuosia sitten kuuntelin radiota. Minulle ei selvinnyt silloin mikä ohjelma oli kyseessä, mutta ilmeisesti jostain arkistopätkästä oli kyse. Samassa ohjelmassa kuulin jonkun vuosikymmenten takaisen pätkän, jossa puhuttiin Tapaninpäivän perinteistä ja sitten oli pätkä joululauluihin liittyen. 

Laulun nimeltä Tuikkikaa, oi jouluntähtöset on kirjoittanut Elsa Koponen, joka muistaakseni oli myös opettaja. 

Laulu oli syntynyt kun hän oli saanut tuberkuloosidiagnoosin ja kihlaus oli sen vuoksi purkautunut. 

Tämä jäi siitä ohjelmasta mieleen. 

Toinen tuberkuloosiin liittyvä stoori on hieman tuoreempi. 1990-luvulla TV esitti sairaalamaailmaan sijoittuvaa Ihmeidentekijät-sarjaa ja siinä Risto Kaskilahden esittämän lääkärin potilaaksi tulee henkilö, jolla häne epäilee tubia ja myös erästä toista sairautta. 

Oli raskasta lukea Valan tuberkuloosista ja lapsen menetyksestä sen vuoksi. 

Elämäkerrat on upeita. Niistä oppii vaikka mitä eri aikakausista. Tässäkin on käsittääkseni ollut taustatyön määrä valtava. 

Annan tälle teokselle 5 tähteä. 

En totisesti ole runouden tuntija, mutta elämäkerroista tykkään.

Sirpa Kähkönen: Vihreä sali

 

 

 

 

Sirpa Kähkönen - Vihreä sali 

 

Otava 2021 

ISBN

9789511406419 

Lukija 

Krista Putkonen-Örn 

 

Mitä unelmien murskautumisesta seuraa? Väkevä tarina vie 1960-luvun Kuopiosta aina 1910-luvun Pietariin.
Kukkakaupan tsuppari Irene on kadonnut joulun alla 1964, kun sesonki on kiivaimmillaan. Omistajaa painavat kovat sanat, jotka hän on tiuskaissut tytölle. Mutta hyasintit täytyy saada tilaajille.
Irene on jättänyt koulun kesken, Jaakko on parturinapulainen. Heidän välillään on kemiaa. Armeijasta juuri päässyt Leo janoaa rakkautta. Irene salaa ystäviltään kotinsa perhehelvetin, Jaakko ja Leo kamppailevat sen kanssa, mitä on olla mies uudessa maailmassa.
Nuoret etsivät omaa paikkaansa. Miksi on helpompaa valloittaa avaruus kuin rakastaa toista ihmistä?
Rakastettu Kuopio-sarja jatkuu. 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta. 

2000-luvun alussa Sirpa Kähkönen kuului kirjailijoihin, joita tulisi  lukea. Siis joskus kun olisin tarpeeksi aikuinen ymmärtämään niitä. 

Tämä siis oma määritelmäni ja fiilikseni hänestä. 

Joskus 2000-luvun puolenvälin jälkeen luin muutaman teoksen ja yritin ymmärtää niitä. 

Paremmin on mieleen jääneet ne päivät jolloin luin, kuin itse kirjat. Se oli aikakautta jolloin minun oli vaikeaa sietää kotona oloa ja joka nyt tuntuu niin kaukaiselta ajalta kaikin tavoin. Silloin ei vielä ollut somea ja sähköposti oli ystävien kesken kovassa käytössä ja mieleeni on jäänyt lukemisen lomassa viestittelyni tuolta ajalta. 

Luin silloin Kuopio-sarjan kolme ekaa osaa putkeen ja sen jälkeen hylkäsin sarjan vuosiksi. 

Halusin lukea tämän Vihreän salin, koska minua kiinnosti siinä kuvattu aikakausi 1910-luvulta. 

Ja kuten arvata saattaa niin aloittaessani tämän teoksen olin aika lailla pihalla siitä, että kuka on kuka ja sukua kenellekin mitäkin kautta. 

Päätin kuitenkin, että luen kirjan loppuun, vaikka ahdistus hiipi jo alkumetreillä. Kirjan edetessä huomasin sen olevan tosi raadollinen kuvaus niin henkisen kuin fyysisenkin väkivallan osalta. 

Päätin lukea kirjaa myös kuvauksena 1960-luvun ajasta. En ole itse elänyt tuolloin, joten vaikeaa sanoa kuinka autenttista kuvaus on. 

Kirjassa mukana pysymisessä ei auttanut se, että samaan aikaan minulla oli pohdiskeltavana tietoteknisiä haasteita ja esim. se kaipaamani kuvaus sieltä 1910-luvulta meni tämän vuoksi hieman ohi korvien. 

Annan kirjalle kolme tähteä. Uskon, etten tule palaamaan Kuopio-sarjaan jatkossa, joka on sinäänsä kyllä ihme juttu, koska tykkään noin muutoin historiasta. Esim. Kristiina Vuori on Enni Mustosen ohella upea aikojen kuvaaja, mutta jostain syystä Kähkönen ei lunastanut paikkaa suosikki kirjailijoissani. 

Täytyy antaa kunniamaininta tälle sitaatille: "Kerta se on ensimmäinen vaikka giljotiinillä."