Keikalla: Aino & Hajonneet @ Bar Kotelo

 

 

 

 

Lauantaina, syyskuun 28. päivä, oli vihdoin odotettu ilta – Aino & Hajonneet levynjulkaisukeikka Bar Kotelossa. Tämä oli minulle toinen kerta tässä paikassa, mutta tunnelma oli vähintään yhtä ainutlaatuinen kuin keväällä. Bar Kotelo tarjosi puitteet intiimille, mutta energiselle illalle, ja illan pääesiintyjänä loistivat tietysti Aino & Hajonneet. Tätä hetkeä olin odottanut pitkään!

Oltiin paikalla hyvissä ajoin, koska olin katsonut/muistanut esitysajat väärin. Pari tuntia vierähti baarissa seuraillen paikalla olevia ja sinne tulevia ihmisotuksia. Aluksi oli melko tyhjää ja sitä ihmetellessä varmistettiin esitysajat. Tila täyttyi kivasti ihmisistä ja ainakin meillä oli poikkeuksellisen hyvät paikat.


Enemmän kuin mitään muuta on Aino & Hajonneiden kolmas studioalbumi, Uusi levy on jatkoa bändin aiemmille albumeille Hullui unelmii (2021) ja Kuluneita kaikuja (2023), mutta sen monipuolisuus, energia ja syvälliset lyriikat osoittavat selkeää kasvua ja kypsymistä yhtyeen musiikissa.

Avauksena kuultiin Jos sä kuoletkin nuorena, joka on aloittanut aiempiakin keikkoja ja sopii energisyydessään hienosti avausraidaksi. Tuossa hetkessä mietin taas kiitollisuudella kaikkea sitä mikä on johdattanut minut juuri siihen hetkeen, keikalle ja elossa olemisen tunteeni vain vahvistui keikan edetessä.


Vaikka odotin keikalta räjähtävää energiaa, ilta toi mukanaan myös herkkiä hetkiä. Yksi illan kohokohdista oli kappale Huomenna, joka levyllä esitetään vain pianotaustalla. Tämä biisi oli minulle suuri yllätys – olin varma, ettei sitä kuultaisi lainkaan keikalla sen hitaan tempon vuoksi. Mutta kuinka väärässä olinkaan! Se soi aivan upeasti livenä, ja se oli kaunis hetki. Ainon ääni ja pianon yksinkertainen, mutta syvä sointi toivat mukanaan aitoa koskettavuutta.

 

 

Tämä on ehdottomasti yksi henkilökohtaisista suosikeistani levyltä, ja sen tulkinta keikalla oli juuri niin tunnelmallinen kuin toivoinkin - unohtumaton kokemus!
Huomenna biisi vei minut sellaisiin tunnelmiin, joita muistan kokeneeni siihen aikaan kun toisen ihmisen kanssa oleminen oli uutta ja ensimmäistä kertaa.



Aino & Hajonneiden keikat tunnetaan energisyydestään, eikä tämäkään ilta ollut poikkeus. Lavalla nähtiin bändin klassista heittäytymistä, ja illan aikana esitettiin luonnollisesti uusiakin kappaleita, kuten Planeetta Melankolia ja Hysteria.


Keikkailu ei ole pelkästään musiikkia – siihen kuuluu myös kohtaamiset ja hetket bändin kanssa. Illan aikana sain mahdollisuuden vaihtaa muutaman sanan bändin rumpalin ja laulajan, Ainon, kanssa. Molemmat olivat avoimia ja lämpimiä kohtaamisia. Rumpali, Eetu tuli juttelemaan kun ostin keikalta paidan, ja Ainon kanssa pääsimme jakamaan lämpimän halauksen. Näistä hetkistä jää aina erityinen muisto ja tunne siitä, että bändi todella arvostaa fanejaan. Mun hiukset on sellanen "tuntomerkki", joka jää ihmisille mieleen, vaikka kuinka keskittyis omaan esiintymiseen.

Bändiä voi fiilistellä myös heidän YouTube-kanavaltaan löytyvältä Helsingin keikalta. 

Aino & Hajonneet Live in Helsinki 2023
Keikka juhlisti uuden Enemmän kuin mitään muuta -levyn julkaisua, ja levy itsessään on todellinen mestariteos. Tämä levy on monipuolinen ja dynaaminen, aivan kuten yhtyeen kitaristi Petri Sinkkonen on sanonutkin. Sen kappaleet vaihtelevat energisistä ja räiskyvistä biiseistä, kuten Sid & Nancy, aina syvällisiin ja haikeisiin tunnelmiin, kuten Huomenna. Tämä monipuolisuus tekee levystä sellaisen, jonka parissa ei tule aika pitkäksi.
Levyn pääsee kuuntelemaan tästä.

Kun sain levyn heti ilmestymispäivänä käsiini niin kuuntelin sitä repeatilla. Musa tekee onnelliseks!

Kappaleet, kuten Aurinkomäki ja Järki lähtee, tuovat omat tarinansa ja tunnelmansa, ja jokainen biisi on oma pieni maailmansa. Aino Laakson voimakas ja tunteikas lauluääni yhdistettynä bändin monipuoliseen soitantaan tekee tästä levystä kokonaisuuden, joka koskettaa ja herättää ajatuksia.


Aino & Hajonneet osoitti jälleen, miksi heitä rakastetaan. Keikka Bar Kotelossa oli täydellinen yhdistelmä riehakasta punkrockia, koskettavia hetkiä ja yhteisöllisyyttä. Bändi ei pettänyt odotuksia, ja uutta albumia juhlistettiin juuri oikealla tavalla. Lavalla nähtiin sekä tuttua energiaa että herkkiä hetkiä, ja illasta jäi paljon muistoja.


Odotan jo kuumeisesti seuraavaa heidän keikkaa, joka on marraskuun 22. päivänä Klubilla. Samana iltana esiintyy myös Saa Kiljua ja Pelle Miljoona. 

Tapahtuman nimi on PUNK ROCK XMAS ja lisätiedot ja liput löytyy täältä

Melkoisen kiireinen viikonloppu; perjantaina punk energiaa ja lauantaina heti tuttuun Alivaltiosihteerin ohjelman alkamis aikaan Tampere-talossa Samuli Putro useammalla eri kokoonpanolla sen lauantain ajan.
Hyvä päätösviikonloppu minulle ennenkuin lähen joulun viettoon.

Keikka juhlisti mahtavasti uutta levyä, joten marraskuun keikalla voi keskittyä kuuntelemaan musaa kun tietää noin suunilleen miten nämä uudet biisit soi livenä!

Keikalla: Saga Mast@O'Connell's

 

 

 

 

Viime lauantaina eli 13.7.2024. Olin ilmaisella Saga Mast keikalla O'Connell'sissa. 

Mietin miks en oo jo aiemmin hänen keikalla ollut, että enkö vaan ole huomannut Tampere esiintymisii, mut illan aikana selvisi tämän olevan hänen eka kerta keikalla tässä kaupungissa. 

Tässä pieni esittely & linkit someen.

 

Facebook 

Instagram

"Saga Mast on popin ja rockin välimaastossa viihtyvä artisti ja lauluntekijä. 
Mast julkaisi Rakastan draamaa -debyyttialbuminsa keväällä 2023. Mastin kappaleet ovat aseistariisuvia kasvutarinoita, joissa kompastelua, virheitä ja keskeneräisyyttä tarkastellaan ilman häpeää. Mast on sielultaan analoginen rock-mimmi, joka on kasvanut muusikoksi pianon ja sellon ääressä. Keikoilla hän tuo musiikkinsa esiin bändinsä kanssa väkevästi omaperäisillä sovituksillaan, joissa on sekä haavoittuvuutta että mahtipontista draamaa. 
Live-esiintyjänä Mast on pitelemätön rokkari. Osan kappaleistaan hän kuitenkin riisuu intiimeiksi tunnustuksiksi niin, että sielu näkyy hiusmurtumia myöten."

 

 

Keikka kuulosti upeelta ja äärimmäisen ammattitaitoisen esiintyjän esiintymiseltä. Olisin kuunnellut häntä vielä vaikka toisenkin setin. 

Kaunis ääni ja lyriikoissa paljon samaistuttavaa. 

Suosittelen menemään hänen keikalle jos mahdollista. 

 

Ilta jatkui syömisen kautta Champagne bar Santèn terassille. Siitä tais tulla mun uusi suosikki paikka. Miks joisin jotain siiderii, kun on kerta aitoa oikeaa kuplivaa tarjolla! 

Oli lämmin, kaunis kesäilta. Ehkä kesän paras!

Uusi Tampere 2024 osa 2

 

 

 

 

 

Esittelin tämän festarin jo aiemmin. 

 

Olin omalta kohdaltani toisen, varsinaisesti festarin kolmannen illan aikana 12.7.2024. katsoo Ruusut 

keikkaa. Samana iltana esiintyi myös Paperi T. 

 

Ruusut toimii livenä paremmin kuin levyltä. Tällä kertaa istuin, enkä seissyt lavan edessä. En tiiä kumpi on parempi kyseisen artistin keikoilla kun musa tuntuu kaikkialla. 

Ois pitäny olla enemmmän juomaa veressä ja täysin toinen vuorokauden aika. Semmonen aamu kolme sopis noihin lyriikoihin paremmin. 

Keikalla ei tullu 555, Haluun et sä kaipaat mua, eikä myöskään Siamilaiset. 

Biisi nimeltä Alku tuli tietenkin. Se puhutteli sillon ja puhuttelee jokaisella kuuntelulla niin paljon, etten osannut vaan yhtä lainausta valita, joten tässä lyriikat 

"Rakastan sua niin et siit on vaikee ees laulaa
Jos asioit sanoo ääneen niin ne katoaa
Vähitellen kylmään veteen mut totuttaa
Ottaa kauluksista kii:
Mitä sä sait tänään aikaan?
Kaipasin niin kauan, etten huomannu lainkaan
Kun vihdoin saavuit kadotaksesi uudestaan
Mut jos venaan, että aallot liekkejä kantaa
Enemmän kuin mitään rakastan vaan odottaa
Rakastan sua niin et se on melkein pelkoo
Et jos käännän katseen niin kaikki tää katoo
Oon joskus salamoihin sokeutunu
Vähän ylivalottunu
Oot sä ikin rakastunu?
Kuva tai ei tapahtunu
Se voi vaan haavoittaa, ei enempää
On kaikki hetken savurenkaan sisällä
Haluaisin kävellä
Auringon kehällä
Olla siin hetkessä
Enkä enää pelätä
Sitä menettää
Rakastan sua niin et se on melkein aitoo
Ku tuuli katoo hiuksiin ja lupaa et oon ainoo
Vaik takertuiski muihin ei sellast tyyppii
Joka kaivertelis nimii puihin vaa
Juossu pitkin hyvästei
Ettiny paikkoi jossa ne muistelis yhä meit
Vaik kuinka erityist se olikaan
Suruu ei voi varaa
Ei voi omii melankoliaa
Suruu ei voi varaa
Ei voi omii melankoliaa
Niin nopeesti ku hetki kääntyy kuoreensa
Maanjäristys, mut vaan tässä huoneessa
Tartu mun kauluksiin ku vanhaan viholliseen
Siiviksi kun iho menee
Kiertämässä kehää, jostain unista ei herää
Ennenku ei pidä unina niit enää
Mitä sä oot saanu aikaan
Tähdänny korkeelle, tuijottanu taivaan
Haluaisin kävellä
Auringon säteillä
Olla siinä hetkessä
Ku menettää
Mä rakastan sua niin et se on melkein pelkoo
Jos käännän katseen niin kaikki tää katoo
Oon joskus salamoihin sokeutunu
Vähän ylivalottunu
Oot sä ikin rakastunu?
Kuva tai ei tapahtunu"

Sanat tarjoaa Musixmatch

 

 

Olin tälläkin keikalla omakustanteisesti. Jäin miettiin onko Tavara-asema oikeanlainen paikka akustiikaltaan tän tyyliselle musalle. Toki kyseiseen paikkaan mahtuu jengii, mutta mutta. 

 

 

Vielä on pari iltaa festaria jäljellä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kiitos seuralle seurasta ja kuvista!

Keikalla: Litku Klemetti @G LiveLab

Lauantaina 29.06.2024. esiintyi Litku Klemetti Duo G LiveLabissa. Keväällä lippua ostaessa mietin jaksaako kolmea keikkaa yhen viikon aikana peräkkäisinä päivinä. Totesin kuitenkin tarvitsevani juuri tuohon viikonloppuun niin paljon tekemistä kuin vain mahollista. Luin tietty uutisia lauantaina päivälläkin ja mietin kuinka kiitollinen saan olla siitä, että elämäni tapahtuu juuri sillä tavoin kuin se viikonlopun aikaan tapahtui; siitä että saan olla just tässä hetkessä, tässä kaupungissa, just näillä keikoilla, näiden ihmisten ympäröimänä, keikkojen välissä kotona keskellä julkisivuremppaa, 

lasissa kuplivaa kotona ja keikalla ihan samppanjaa, elossa mun elämässä, hiuksissa suosikki värii, päällä kimaltava mekko, iholla glitterii ja niin edelleen! 

Unohin, että uutinen on sen verran laaja, että siitä puhutaan ja näin ollen kuulin haluamattani lisätietoja yleisön jutellessa aiheesta ja sain kuulla miten tuossa jutussa oli käynyt. Koetin ajatella, että pääsen tämän viikonlopun läpi niinkun joka vuosi... 

Ennen Litkuu esiintyi Maailmasta. 

Itelle aivan uusi tuttavuus. Instrumentaalimusaa. Siinä kohtaa lauantaita ja tunnelmia menis varmaan melkeen mikä vaan. 

Litkulla oli hyvä show. Mun suosikki biisit Kimaltava mekko ja Juna Kainuuseen soivat illassa. 

Osa keikasta meni siihen, että koetin tilata juomaa G LiveLab sovelluksella. En tiiä oliko vika käyttäjässä, vai sovelluksen saavutettavuudessa, mutta meinas jäähä kupliva juomatta. Tai siis olisin halunnut eri juoman, mutta sitä joko ei ollut sovelluksessa, tai sitten kirjoitin nimen väärin. Välillä on myös vaikea kuulla mitä iPhone tai siis se sen VoiceOver ruudunlukija puhuu. Vaikka on tietty kuulokkeet, mutta kun volume on rajallinen yms. 

Ois kyllä varmaaaan saanut hyvän kuvan siitä kun juomani tuli pöytään. Siis mun ilme olis varmaan ollut näkemisen arvonen... 

Ens keväänä on isot synttärit ja mulla haaveena pitää ne just tuolla. 

Josko ilmaantuis vaikka jotain yhteistyökuvioita?

Uusi Tampere 2024 osa 1

UUSI TAMPERE – TAPAHTUMAKESÄ 2024

 

Uusi Tampere on koko kesän 2024 mittainen
tapahtumakokonaisuus Tampereen keskustan syleilyssä
Tavara-aseman korttelissa laadukkaasti kuratoidun vaihtoehtomusiikin ja
tunnelmallisten kohtaamisten ystäville!
Uusi Tampereen tapahtumakesä tuo Tavara-asemalle kotimaisen indien isot nimet
ja kiehtovat uudet artistit viitenä perjantaina kesä–elokuussa 2024. Keikkojen jälkeen jokainen Uusi Tampere -ilta huipentuu yökerhobileisiin kaupungin kovimpien DJ:iden johdolla.
Musiikin lisäksi tapahtumassa mukana oheisohjelmaa, herkullisia ruoka- ja juomaelämyksiä sekä upeaa fiilistä tunnelmallisessa miljöössä.

 

 

Ensimmäinen Uusi Tampere ilta olisi ollut 14.6. Jätin sen väliin ja olin festareilla 28.6. Esiintymässä olivat Orvokki, Pehmoaino ja Malla. 

 

Aiemmin oon nähny Mallan ja Pehmoainon Festivaalilla. 

 

Aiemmin olin käynyt Tavara-asemalla vain kerran ja silloin se ei keikkapaikkana vakuuttanut. Nyt oli aivan eri meininki. 

Ulkona oli lämmintä +31 ja oli niin ihanaa päästä ilmastoituun paikkaan kun meillä edelleen riehuu julkisivuremppa. 

 

Ennen keikalle lähtöä otettiin tämä kuva. 

 

 

Saatiin hyvät paikat lavan edestä eikä menetetty niitä, vaikka liikuskeltiin keikkojen välissä. 

 

 

 

 

Eka esiintyi Orvokki, joka oli itselle täysin uusi tuttavuus. En oikein vakuuttunut hänestä. Toki kuohuviinin virratessa kuuntelee mitä vaan jos niikseen tulee. 

 

 

 

 

 

Pehmoaino olikin sitten omaa luokkaansa! Oli hyviä välispiikkejä, joita oli hauskaa kuunnella ja kuulla samalla vähän biisien taustoista ja elämästä. 

Yhen jutun huomasin; piti tulla biisi nimeltä Kaukana kotoa, mutta tulikin Haluun takas mun perhoset. Eipä se niin vaarallista oo. Helle tekee milloin mitäkin itse kenellekin. 

 

 

 

 

 

Malla oli vuorossa viimeisenä. En tosin tiiä oliko välttämättä akustiikaltaan paras keikkapaikka tämän tyyppiselle musiikille. Olen kuunnellut hänen molemmat albuminsa kyllä useampaan kertaan. Tavallaan niistä ei jää mitään mieleen, paitsi ehkä sen verran, että artistin tunnistaa jos sitä jossain soitetaan. 

Keikalla en huomannut milloin biisi vaihtuu ja lisäksi mietin, että tää toimis paremmin aamuyön hetkenä, jolloin on tarpeeksi sallittuja aineita veressä ja paikka olis yökerho tai vastaava.

Oli kiva ilta.

Aino & Hajonneet @Bar Kotelo 25.5.2024.

 

 

 

 

 

 

Viime lauantaina olin ekaa kertaa keikalla yli kolmen kuukauden tauon jälkeen. Elän massiivisen ja pitkäkestoisen julkisivuremontin 

keskellä ja pahimman ajan olin poissa kotoa. Sitä aikaa jaksoi kun tiesi tulevasta keikasta. Keikkaviikolla opettelin olemaan taas kotiluolassa. Keikkapäivänä alkoi muutenkin tuntua, että oon kotiutunut ja maailma mallillaan. Sain myös vahingossa lp-levysoittimeni toimimaan. Se lakkasi soittamasta levyjä talvella ja olin hommannut uuden neulasen, jota ei tarvinnutkaan nyt vaihtaa. 

Lauantai oli myös työpäivä rempan osalta, mutta onneksi hiljaista työskentelyä niin sain rauhassa valmistautua keikkaan. 

Iltaa aloittaessani mietin juhlistavani samalla Tampereelle muuttamiseni vuosipäivää jo vähän ennakkoon. Olen Kiitollinen kun saan täällä elää ja olla ja kaikesta siitä mikä mut toi tänne. 

 

Keikka oli itselle uudessa paikassa Bar Kotelo .

 

Kuohuviini maistui enempi ja vähempi pitkin iltaa. Baarissa oli ok meininki. Tullaan varmaan toistekin.

Keikalla kuultiin tietysti uusi biisi Viimeiseen iltaan, sekä vanhoja tuttuja lauluja. 

Aino & Hajonneet keikat on niin energisiä, että niillä viihtyisi pitempäänkin. En käynyt tällä kertaa  juttelee bändiläisille. Olin vaan niiiin vahvasti Kuplivassa maailmassa ja vähän niinkun elläimet, jotka talven jälkeen pääsee juoksemaan kesälaitumille. Seuraavalla keikalla oon enempi läsnä ja vähemmän nauttinu juhlan kunniaksi. Kiitos seuralle, että jaksoi mun höpötyksiä kuunnella. Sitä kun ei aina etukäteen voi tietää kun mun kanssa lähtee keikalle, että keskitytäänkö keikkaan, vai enempi siihen tietynlaiseen show:n jota mä vedän tavallani. Mut ehkäpä sitä saapi Tampereella asumisen vuosijuhlaa juhlistaa. 

 

Näihin 20 vuoteen mahtuu kaikki mitä elämään kuuluu. RAKKAUS, RAKKAUS JA RAKKAUS! Ja kaikki se muu. Uusia diagnooseja on tullut, mutta nehän on vaan kirjaimia, joista muodostuu sanoja, joiden ei kuitenkaan tarvi antaa määrittää koko elämää. 

Ystäväpiiri on muuttunut näiden vuosien aikana. Kaikkia kun ei ole tarkoitettu olemaan mukana kuvioissa for ever. 

Moni haluaisi lähipiiriini vaan harva sinne pääsee! Jos annat mun olla kokonainen, et loukkaannu herkästi jos asettelen joskus sanani väärin, koska en osaa sanoittaa asioita siten, että pystyisin joka sekunti huomioimaan joka ikisen vivahteen, et tee ongelmaa siitä, että jos liikut kanssani niin opastat minua, oltiinpa sitte vaikka bileissä tai kodissasi, muistat että seuraavana päivänä tai viikon päästä asia tai toinen voi tuntua minusta eriltä, osaat keskittyä hetkeen, etkä kerro mulle jos joku sanoo jotain ikävää tavastani olla. Niin, tällä tavalla pääset pitkälle kanssani. 

Takas keikkaan!

 

Vilma Tuulia 

ei soinut tällä keikalla. Helmikuussa akustisella keikalla se tuli. Oli kyllä hieno hetki. Ymmärrän kyllä miksei sitä keikoilla paljoa soiteta. Kyseinen biisi oli itsellä Spotifyssä viime vuoden soitetuin jollain yli 3000 toistokerralla. SE ON VAAN NIIN IHANA BIISI! Mielestäni sopisi hyvin koulujen kevätjuhlien esityksiksi. Biisi kuvaa niin valtavan kauniisti nuoren ihmisen elämää. Löydän siitä niin paljon omakohtaista. Erityisesti tämä: "Ensi rakkaus saa koko maailman paikoiltaan." Tiedän miten se tapahtuu ja muistan miltä se tuntuu. Sehän on tuonut minut tähän hetkeen, tähän päivään ja tähän kaupunkiin. KIITOS! 

 

Ensi keväänä täytän 40 ja haaveilen isoista juhlista ja että siellä esiintyisi Aino & Hajonneet ja kuultaisiin tietenkin Vilma Tuulia 

ja Kesä. 

Muitakin ideoita on siihen iltaan... Aina voi haaveilla. Kaikilla meillä on Hullui unelmii .

  

Ei jääty tällä kertaa Nyrkkitappeluun, joka olis esiintynyt viimeisenä. 

Mentiin syömään ja juomaan O'Connell's. Siellä olikin sitten hämmentävää maksaa kun maksupääte ei ollut esteetön. Kyseinen vekotin oli semmonen kosketusnäytöllinen kapistus, joka tarkottaa etten voi käyttää sitä itsenäisesti. Tein sen mitä ei saa tehä, eli annoin korttini tunnusluvun seuralaiselleni, koska en olisi voinut itse sitä näppäillä. Mulla on toki semmonenkin mahollisuus, että olisin voinut maksaa myös näyttämällä puhelinta sille maksupäätteelle, mutta koska en ole koskaan testannut kyseistä systeemiä niin lauantai-illan tunnelmat ei oo ehkä kaikkein otollisinta siihen. 

Ruoka ja juoma oli hyvää.

 

YouTubessa on kokonainen Aino & Hajonneet keikka heidän itsensä lisäämänä. Oon kattellut sen vaikka kuinka monta kertaa.

 

Aino & Hajonneet Live in Helsinki 2023  

 

Kiitos seuralle seurasta ja kuvista. Laitan tähän yhen, jotta saan tehtyä myös julkaisun Instaan. Instagram saattaa haluta muuttaa kuvasuhdetta julkaisuvaiheessa, joten varsinaisessa julkaisussa kuva saattaa näyttää eriltä kuin on tarkoitettu, vaikka kuva on tätä varten nimetty, jotta tiedän käyttää just kyseistä kuvaa. Pahoittelut jos kuva on jotenkin hassusti. 

 

Syksyllä tulloo uusi Aino & Hajonneet levy . Sitä odotellessa!

Elokuun viikonloppu

 

 

 

 

Epärakkauslaulu 

 

"Sen minkä tyttö kerran antaa vaan
Sulle antaa taisin
Joo, susta tuli osa mua
Vaikka kaikkee en ees muistaa haluu
Jäljel on kirjasto sun sanoja
Jotka vieläkin sattuu
Halusin tehä susta epärakkauslaulun
Mut eihän tästä sellasta tullu
Rakkaus ei vaan lopu siihen kun
Meit ei enää oo ja se on hulluu
Et kukaan ei tunne mua
Niinku sä oot tuntenu
Muut voi aina katsoo mua
Mut vaan sä näet mut
Nyt meil on uudet elämät
Enkä haluis muuttaa mitään
Oot läsnä vaan mun mikroilmeissä
Kun Don McLean maalaa tiedät kyllä mitä
Vaik aika teki meistä vieraita
Niin joskus kun sä ajat lapsias tarhaan
Luulet et näät liikennevalois mut
Ja hetken sä hymyilet hiljaa
Halusin tehä susta epärakkauslaulun
Mut eihän tästä sellasta tullu
Rakkaus ei vaan lopu siihen kun
Meit ei enää oo ja se on hulluu
Et kukaan ei tunne mua
Niinku sä oot tuntenu
Muut voi aina katsoo mua
Mut vaan sä näet mut
Ei niitä vuosia saa takas enkä haluukaan
Ja vaik paljon oonkin ehtinyt jo unohtaa
Niin jos mistään mitään tiedän
Mun sisäl elää vielä
Se tyttö jolla oli hyvä olla sun kaa"

 

 

Elokuinen viikonloppu vuonna 2003. Muutama päivä aiemmin palasin opiskelupaikkakunnalle ja tietenkin tulin heti viikonlopuks Tampereelle. 

Viime kerrasta oli jo muutama kuukausi. 

Kaveri läks kauppaan ja sinä aikana ehdittiin tehdä sitä mitä kaks ihmistä tekee ja uuestaan sit ku kaveri oli tuonut meille ruokaa ja saatiin olla kahden. 

Kävin suihkussa ja sieltä tullessa soi Eurooppa 3 - Älä Unohda Minua-biisi. Nykyään jos kuulen sen niin palaan tuohon hetkeen ja tunteeseen siitä kuinka varmasti tiesin, että missään muualla, ikinä, koskaan, milloinkaan en tahtois olla kuin just siinä seurassa, jossa silloin olin ja kuinka varma olin omasta riittämisestä ja naiseudesta. 

Juotiin pirusti kahvia sen viikonlopun aikana. En osannu sillon kieltäytyy kahvista ja maha ei oikeen ikinä sietäny sitä. Jossain kohtaa olin useemman vuoden juomatta kahvia, mut nykyään se on luxus tuote ja kodissani on kaikenlaista kyseiseen harrastukseen liittyvää vekotinta. 

Kyseinen viikonloppu meni luultavasti taas hyvin hiljaisena mun osalta. En osannu sillon enkä osaa viäkään olla ihmisten seurassa. Jos aina voisi vain kirjoittaa niin mähän olisin jo varmaan vaikka missä. 

Lauantaina jouduin olosuhteiden vuoksi olla yksin useita tunteja. Se oli siistiä. 

Mietin minkälaista se olis jos asuttas yhdessä ja venaisin häntä palaavaks kotiin. 

Illalla oltiin kahestaan ja radiossa kerrottiin Göstan kuolleen. 

Me ihmeteltiin sitä ja kuunneltiin se lähetys, johon ihmiset sai soittaa ja muistella. 

Sunnuntaina oli pakko lähtee takas opiskelupaikalle. Junamatkan jälkeen ostin aivan helvetin pahaa kookos suklaata. Sitä ei luultavasti enää saa mistään, tai ei ainakaan kyseisen valmistajan toimesta. 

 

Opiskelin ja välillä ramppasin tulevassa kotikaupungissani viettämässä viikonloppua. 

Toivoin saavani opinnot ajoissa valmiiksi, jottei tarvis jäädä enää seuraavaan syksyyn ja pääsis muuttaan Treelle.

 

Opinnot valmistui aikataulussa ja elämäni alkoi sen jälkeen tässä kaupungissa ja "täällä mä oon vieläkin sun". 

 

 

Mulla on mielessä miljoona kysymystä. Yks niistä on se, että miten ihminen voi vaan jatkaa elämäänsä niin, että mut on siivottu siitä täysin pois? Oon lakannut olemasta ja se tuskaisuus siitä ei lopu koskaan. 

Voi myös olla ihmisii, jotka ajattelee minun itseni tehneen heille samoin. Helpottaisi varmasti heitä jos tulisivat sen mulle itse kertomaan. Tokihan en kaipaa enkä tarvitse syyllistämistä siitä minkälainen joskus olin. 

Ei aika oo tehnyt minusta niinsanotusti parempaa ihmistä. Nykyään juon vähemmän, en käy baareissa, nukun pääasiallisesti öisin, joka tarkottaa, että tunnelmat on yleensä melko tasaisia. 

En kykene yhtään paremmin kuin ennenkään huomioimaan jos jonkun läheisen elämässä tulee vastaan joku vaikea tilanne. Olen vain opetellut miten sellaisissa tilanteissa käyttäydytään. Ainiin osaan nykyään puhua, ettei ihmisten tarvi saada useita viestejä joissa jauhan joka hetki etenevää oloa ja tunnelmaa jos ja kun on tapahtunut jotain konfliktisoivaa, jotka tapahtumat on yleensä joko minun tai jonkun toisen väärinymmärrystä. Enhän mä oikeasti voi sitä tietää kuinka helppona tai vaikeana tunnelmasta toiseen rymistelevä persoonani on milloin kenenkin toimesta koettu. 

Ainiin vihaan ihmisiä. Oon onnellisempi päivinä jolloin kukaan ei ota yhteyttä kuin niinä päivinä jolloin joku ottaa, koska yhteydenpito kuormittaa ja häiritsee mun mielenrauhaa. 

Ihmisiä häiritsee mun hiljaisuus livenä. Ennen minua häiritsi oma hiljaisuuteni ja se että se häiritsi muita. Nykyään en mieti minkälaisen kuvan hiljaisuus minusta antaa tai että häirihteekö se muita ihmisii. 

 

Jokaista kirjoittamaani merkkiä ei kannata niin KIRJAIMELLISESTI ottaa. Yhteistyökuvioihin ja asiallisiin blogin omaan mailiin tuleviin viesteihin vastaan asiallisesti tai asiaankuuluvasti. Privaatti sähköpostiosoitteeseeni tulevat viestit on eri juttu sinäänsä. 

 

Jos ajattelet, etten oo reilussa 20 vuodessa päässyt elämässäni eteenpäin. Ni jos sulle ei riitä, että elän ja hengitän ja herään jokaiseen päivääni, ni mitäpä sitte?

SEELE: Jos Vain Kaiken Jättäisin

 

 

 

SEELE - Jos Vain Kaiken Jättäisin 

 

℗ 2016 SEELE

 

 

Bandcamp 

Spotify

 

YouTube Music 

 

Biisilista:

01 Seele 

02 Irti Ruumiista

03 Enkelten Luona

04 Hei Katso Mua!

05 Kuolo Korjaa

06 Liian Kauan

07 Vapaus

08 Rakkaudesta Sokea 

09 Kun Mieli Mustuu

10 Jos Vain Kaiken Jättäisin

 

 

Se oli ehkä vuosi 2014 tai 2015 kun sattumalta olin tämän bändin keikalla ja ihastuin. 

Levy on vuodelta 2016 ja ilmeisesti jäi bändin esikoiseksi ja näin ollen ainoaksi. 

 

Keikasta muistan hyvät soundit ja soittamisen riemun. Ihastuin vokalistin laulusoundiin. 

 

Albumi on lyriikoiltaan melkoisen synkkää. 

 

Omia suosikkeja on Irti Ruumiista, Enkelten Luona, Rakkaudesta Sokea ja Jos Vain Kaiken Jättäisin. 

 

Oon viime viikot kuunnellut tätä levyä pitkästä aikaa ja halusin ehdottomasti tuoda albumin täällä blogissa esiin kun mainitsin bändin aiemmin. 

 

Levystä on kirjoittaneet esim. Soundi ja desibeli.net. 

 

Tampereelle muuttamisestani on näihin aikoihin 19 vuotta. Onneksi en silloin tiennyt, että 10 vuotta myöhemmin olisin aivan erilaisissa ihmissuhteissa ja seuroissa keikoilla ja ettei se niin vaikeeta oo, vai olisko kuitenkin? 

 

Ehkä näihin aikoihin mietin muutenkin vuotta 2004. 

Siksi tämä Rakkaudesta Sokea tältä levyltä osui ja uppos. 

 

"Oon mieluummin mä rakkaudesta sokea kuin vaillinainen, koska me ollaa toisillemme oikeet mies ja nainen. Näytetään maailmalle. huudetaan se kaikille! Nostetaan maljamme tosi rakkaudelle. Olimme yhdessä ja kaiken tämä rakkaus kesti. Vien tämän mukanani aina syvään hautaan asti." 

 

 

Ehkä tänään tulee nostettuu maljaa rakkaudelle. Tampere-Rakkaudelle tai mille rakkaudelle ikinä. Ainakaan puitteet ja tilaisuus ei vois enempää Tamperelaisempi olla, mutta ei siitä toistaiseks sen enempää. 

 

Annan tälle levylle 4 tähteä. Jotain jäi puuttumaan.

Tampereen Kirjafestarit 2022

 

 

 

 

 

Kiitos mediapassista Tampereen Kirjafestarit ja kaikesta avusta. 

Kirjailijakuvat by Anna-Kaisa Noki-Helmanen.

Kiitos avusta kuvien kanssa ja että sain ne uudelleen nimettyinä spostiin. 

Kiitokset myös omille avustajilleni viikonlopun mahdollistamisesta!

Oli ilo saada olla mukana tänäkin vuonna.

Jännitin kyllä pääsenkö mukaan, koska blogini ei ole niin tunnettu. 

 

Kirjafestarit järjestettiin Tampere-talossa 03-04.12.2022. 

Olin paikalla molempina päivinä. 

Lauantaina tosin vain pienen hetken, koska jouduin kiirehtämään luottamustoimiini liittyvään kokoukseen, joka poikkeuksellisesti oli livenä, eikä etänä. 

 

Lauantaina katteltiin Matti Laineen esiintyminen ja samassa paikassa eli Maestrossa oli heti perään Seppo Jokinen. 

 

Oli jännää nähdä Matti Laine ja kuulla siitä mitä tapahtuu vai tapahtuuko Elias Vitikka-sarjan osalta mitään. 

Tietysti oli puhetta myös Paratiisi-sarjasta, joka löytynee yhä areenasta. 

Kun suunnittelin lauantain aikataulua niin oli hauskaa huomata, että just Jokinen ehditään justjajust katsoo. 

Mitä se oiskaan Kirjafestareilla ja etenkin Tampereen Kirjafestareilla käyminen jos ei Jokista ehi nähä. 

 

 

 

 

 

Seppo kertoili kirjoittamisrutiineista ja saamastaan palautteesta sen osalta kuinka paljon kirjoissa on milloinkin käsitelty rikosta ja milloin liikaa tai liian vähän päähenkilöiden ihmissuhdekuvioita. 

Koskinen TV-Sarjasta ja sen näkymisestä eri puolilla maailmaa oli puhetta. 

Kolmas kausi tulee ja keväällä tietty uusi kirja. 

Niitä odotellessa!

 

 

Sunnuntaina seikkailtiin kirjahyllyjen välissä ja sieltä löytyi Supersalanen tyttöpäiväkirja. 

Kuuntelin sen äänikirjana ja se olikin aivan mahtava teos kirjailijan eli Veera Miljan itsensä lukemana. 

Olisi täytynyt ostaa tuo kirja omaan hyllyyn. 

Ostan fyysisiä kirjoja vaikka en ite voi niitä lukea. 

Haluan tukea omalta osaltani kirja-alaa ostoksillani. 

 

Katteltiin siinä myös Iida Rauman esiintyminen. Haastattelijana oli opiskelija. 

 

 

 

 

 

Hieman myöhemmin häntä haastatteli Marko Suomi. Ohjelman järjestäjänä oli Aamulehti ja suosio valtaisa yleisömäärästä päätellen. 

En ole vielä lukenut tätä palkittua Hävitystä, mutta se on lukulistalla. 

Kyllä siinä jotain maagista on oltava kun kerta kustannustoimittaja on ollut alusta asti sitä mieltä, että tää tulee voittamaan Finlandian. 

 

Päivän muita seuraamiamme esiintymisiä olivat Annastiina Heikkilä, 

Leena Parkkinen 

ja 

Ann-Christin Antell. 

 

Parkkisen Sinun jälkeesi, Max on roikkunut lukulistallani vuosia. 

Tavallaan tuttu kirjailija ja tavallaan ei. Tuttu nimenomaan haastattelujen osalta. 

Hän kertoi kirjoittavansa vain naisista. 

 

Aloitin joskus keväällä Heikkilän Vapaus valita kohtalonsa. 

Kirjafestarien haastattelu herätti mielenkiinnon, että josko vaikka vielä tänä vuonna saisin kirjan loppuun. 

 

Ihailen ihmisiä, jotka osaavat ranskaa, ovat asuneet Ranskassa ja kirjoittavat sinne sijoittuvia kirjoja. 

Koin olevani etuoikeutettu saadessani olla läsnä tässä tilaisuudessa. 

Patonkii ja punaviinii on muutenkin meitsin juttu. Tosin kupliva on aina parempaa! 

 

 

Ann-Christin Antell on kirjailija josta olen kuullut pelkkää hyvää, mutta jonka tuotantoon en ole perehtynyt. 

Paitsi nyt kuuntelin tuon erillisen kirjan nimeltä Joulu Örndahlin ruukissa. 

Se on julkaistu vain äänikirjamuodossa, koska on verrattaen lyhyt tarina. 

Haastiksessa kävi ilmi, että tuo Puuvillatehdas-sarja saa keväällä jatkoa. Kirjan nimi on Puuvillatehtaan kilpailija ja koska siinä ollaan Tampereella niin täytyy lukea ennen kevättä nuo aiemmat osat. Kirjassa ollaan tehtaalla, josta en ollut ikinä kuullutkaan, joten aina oppii uutta Tampereesta! 

 

Kirjailijahaastiksia kuunnellessa tuli olo, että pitää heti lukea nämä kaikki teokset!

 

Iltapäivällä menimme nauttimaan kuplivaa ja virallinen kuva löytyy tästä. 

 

Suosittelen muutoinkin ottamaan seurantaan blogin Instagramin. 

 

 

Talossa oli kylmä. En tiedä johtuiko energiansäästöstä vai mistä. Se vaikutti fiiliksiin ja ohjelman seuraamiseen. 

 

Viinimyyjät oli pukeutuneet kylmään sopivin asustein. 

 

Kiitos siitä medialle varatusta työskentelytilasta. Se tuli tarpeeseen. 

 

Lauantai taisi olla ikäänkuin pääpäivä. 

Olen onnellinen, että sain olla rauhassa. Kukaan ei tullut morjestamaan. 

Olen epäsosiaalinen ihminen ja viihyn parhaiten kun saan olla kotona kirjottamassa rauhassa. 

 

Mietin onko Tampere-talo paras mahdollinen paikka Kirjafestareille. Salit antaa yksityisyyttä haastatteluille verrattuna johonkin isoon messuhalliin. 

Opasteita tiloihin löytämiseks vois olla enempi. 

Tampere-Talon sivuilta löytyi pohjakartta pienen etsiskelyn jälkeen. 

Paikkojen välillä haahuilu voi viedä aikaa myös siten, ettei ehdi tilaisuuden alkuun oikeaan paikkaan ja sit joutuu miettiin uskaltaako mennä hieman myöhässä lainkaan sisälle. 

Talo antaa kyllä myös upeat puitteet tapahtumalle. 

 

Toivottavasti myös ensi vuonna nähdään!

We Belong Together: Marraskuu 2002/2012-nyt

 

 

 

 

 

"We belong together Like summer and sun We belong together, You're my number one I'll never leave you alone We belong togetherIt feels like I'm in heavenLike summer and sun.I'll never never knowWe belong togetherI wanna stay foreverYou're my number one. I'll never leave you alone
Don't you know You were treating me so bad It was more Than another affair we had In my mind I never loved someone like you before And I cannot ignore You made my life just more than a foolish game Since the day you came
It it true. Don't you want me anymore Tell me why. Can you feel the same as before When you're gone I feel so lonely waiting all night long Cause together we're strong I always wanna make you feel the same Since the day you came" 

Indra - We Belong Together (Live @ Dimanche Martin France 2, May 21, 1995)

Tuo on biisi joka soi usein sinä viikonloppuna kun olin ekaa kertaa Tampereella tasan 20 vuotta sitten. Tarkemmin sanottuna se ei päivämäärällisesti mene ihan yksyhteen, mut marraskuun eka viikonloppu kuitenkin oli sillon. 

Kerron siitä viikonlopusta kohta. On kuitenkin huomioitavaa, että kymmenen vuotta myöhemmin eli marraskuun eka viikonloppu vuonna 2012 oli myös elämääni muuttanut tapahtuma. Entäs nyt sitten? Katotaan mitä tulee tapahtuun... 

Miten se voikin olla niin, että tärkeimmät ihmissuhteet liittyy samaan viikonloppuun eri vuosikymmenille... 

Kumpaa on ikävä enemmän? Tiiänkö itsekään. 

Molemmilla näistä on oma elämänsä. Omaa oloani helpottaa kun ajattelen sen niin, ettei kumpikaan oo onnellinen ja ettei se ole oikeeta rakkautta missä he nyt on. 

Kyseisten ihmisten onnettomuuden siis onnettoman olon tai siis olot huomaa siitä, että jos he olis onnellisia niin silloin myös mä oisin osa elämää näkyvästi. Sillä vain silloin kun olet aidosti ja oikeasti tasapainossa nykyisyyden ja menneisyyden kanssa niin vain sillä tavoin olet onnellinen. 

Se on välillä jumala joka kieltää kanssani tekemisissä olemisen tai siis se mitä eräs ikivanha satukirja opettaa avioliitosta. Välillä kanssani tekemisissä olon kieltää esim. kykenemättömyys kohdata mua KokoNaisena. Minut haluttas kohdata vaan tietyiltä osin; eli tietyssä humalatilassa, kun oon parhaimmillani ja kanssani on hauskaa. Mua ei kyetä kohtaamaan ongelmineni ja tunteineni, saati, että omat tunteet mua kohtaan kyettäs kohtaamaan. 

Viimeinen sivulause oli molemmille tai molemmista ja muutoin kuvaukseni niinkun joko/tai jompaankumpaan. 

Ainiin nythän toi teksti näytti osittain siltä, että ikäänkuin nää lukis tätä blogia, vaan eihän ne niin tee! 

Olen lakannut olemasta heille, vaan he ei mulle. 

Sitte päivän tekstiin.... Jotkut varmaan lukee tätä niinkun Piru Raamattuu. Kukaan ei oo vieläkään kertonu, että lukeeko se Piru kyseistä kirjaa tai että onko se Pirun Kirjallisuutta muutenkaan. 

Alussa oli.... 

Marraskuu 2002

Perjantai. Juna toi meitsin nykyiseen kotikaupunkiini ekaa kertaa. Kaverin suosiolla avustuksella junailin tänne ja käveltiin sitte sinne mihkä olin menossa. Kaverini läks sieltä sitten omille teille ja jäätiin kahden. 

Oli niin jännää olla kahestaan niin ettei kukaan eikä mikään häiritse. 

Kuunneltiin musaa ja juotiin kahvia ja yritettiin jutella. 

Minä en tiennyt miten olla. Olin siihen asti ollu paljon lähinnä aikuisten seurassa. En tienny miten kylässä ollaan. Jos ollaan rehellisiä niin en vielä tänäkään päivänä osaa olla ihmisten seurassa. 

En kykene jutteleen, koska en tiiä miten jutellaan. 

Jännitän jokaista sosiaalistatilannetta. Haluaisin että maailma ois semmonen paikka, että kaiken voisi kirjoittaa ja ettei ääntä tarvis käyttää. 

Voi myös olla että ne jotka oikeasti nykyhetkessä näkee mua livenä, että he eivät tunnista mua tästä puhumattomuus asiasta. 

Vaan se kyvyttömyys sosiaalisiin tilanteisiin on asia, jota en voi ohittaa jos kerron vaikkapa vuosista 2002-2009. 

Täytyy itekin oikein ihmetellä kuinka kykenen osallistumaan etänä lukupiireihin ja vaikka mihin ja kykenen siellä jutteleen nykyhetkessä siis. 

Olen myös muutakin kuin vain sosiaalisten tilanteiden vaikeuteni. 

Takas vuoteen -02. 

Siinä oltiin. 

Perjantai vaihtui lauantaiksi ja kun makasin siinä hänen vieressään aamuyön tunteina niin tajusin, että koko maailmani on tässä, koko elämäni, kaikki mitä olin koskaan halunnut ja tarvinnut ja kaikki mitä tulisin koskaan haluamaan ja tarvitsemaan. Tiesin, että tässä haluan olla ja ettei mikään eikä kukaan koskaan, ikinä milloinkaan tulisi olemaan minulle tärkeämpää. 

Olen tänä syksynä siis nyt 2022 kattellu sarjaa The Harlins. 

Siinä itketään, nauretaan ja ikävöidään paljon. 

Tiiän miltä tuntuu kun on ikävä vaikka toinen olisi läsnä. 

Vaan tästä en voi puhua läheisilleni. 

Tämä biisi kuvaa hyvin tuota äsken mainitsemaani aamuyön hetkeä, vaikka on siis julkaistu vuosia myöhemmin.

Tammikuussa 2013 tämä sama biisi tuli jossakin vastaan ja mietin sen kuvaavan erästä hetkeä vuodelta 2012 ja kun laitoin tän biisin linkin eräälle, niin sain niin hirveän vastauksen, etten tiiä oonko toipunut siitä vieläkään. 

 

 

 

"Makaan vierelläsi
Mun pieni sydän sykkii peiton alla
Tässä lähelläsi
On paikka, jossa mun kuuluu olla
Ota minut syliisi,
Enkä enää pelkää
Kiedo siivet ympärilleni,
Enkä enää pelkää
Pehmeä äänesi
Tänä yönä minut nukuttaa
Saanko ikuisesti
Tähän jäädä, sua rakastaa?
Ota minut syliisi,
Enkä enää pelkää
Kiedo siivet ympärilleni,
Enkä enää pelkää
Ota minut syliisi,
Enkä enää pelkää
Kiedo siivet ympärilleni,
Enkä enää pelkää
Kaikki, mitä mä etsin
Kaikki sinusta löysin
Kaikki, mitä mä etsin
Kaikki sinusta löysin
(Ota minut syliisi
Kiedo siivet ympärilleni
Enkä enää)
Saanko ikuisesti
Tähän jäädä, sua rakastaa?
En enää pelkää
En enää pelkää"

Sanat tarjoaa Musixmatch

Biisin saa soimaan tästä. 

 

Loppu vuodesta 2012 koin tuollaisen hetken jälleen. 

Marraskuussa 2012 juurikin kyseisen kuukauden ensimmäisenä perjantaina istuin baarissa. 

Olin ennen baariin kävelyäni nauttinut kotona uutta joulukaudeksi myyntiin tullutta viiniä, joka oli ilmeisen hyvää. Olin myös kuullut järkyttäviä asioita ystäväpiiristäni ja tuntui, että tarvitsin oman hetken ja etten voi olla kotona. 

Juoma maistui ja juttua riitti. Mulle myi uusi ihminen, jonka olin kohdannut edellisenä sunnuntaina ekaa kertaa. 

Puhetta riitti kaikesta maan ja taivaan välillä. Kissat. Kotiin kävellessä mietin niitä kissoja ja että kuinka kiva olis jos voisin ne kohdata. 

Tunne joka oli alkanut jo silloin edellis viikolla kasvoi. Menin kotiin ja viestitin, nykyään entisille frendeilleni, että juteltiin ja tuntuu tältä ja oli niin mahtavaa ja.... 

Se lauantai se vasta kummallinen olikin. Ylösnousin.... Siis luin Remeksen Ylösnousemusta ja ihmettelin, että voiko tuntuu tältä. 

Tykkäsin pitkästä aikaa Remeksen uudesta kirjasta siis tästä Ylösnousemuksesta. Voi myös olla, että olisin tykännyt vaikka olisin puhelinluetteloa lukenut... 

Marraskuussa 2012 taisi juomaa virrata aika lailla. Vuoteen 2022 on niin suuri kontrasti. En käy baareissa. Keikoilla käyn, mutta se että lähtisin iltaa istuun ja ihan vaan juomisen ilosta juomaan niin se tuntuu kaukaiselta. 

Ok. Kyllä Minä Lähden jos Sä Pyydät....... 

Viikot vierivät ja kaikenlaista tapahtui. Oli eräs talvinen joulukuinen ilta ja tapahtu se mitä ihmisten välillä tapahtuu. 

Luulin että siitä alkais jotain uutta. Vaan ei, kun kohtasin taas sen saman. Ollaan kuin mua ei olisi ja kuin mitään meiän välillä ei olisi ollut. Läheisille kun sitä ei voi näyttää, että on Annukan kanssa, koska mitä ne kaveritkaan sitte sanoisi? 

Keväällä 2013 en osannut sanoa sanaakaan kun minulta kysyttiin, että haluunko olla. 

Vai miten itse vastaisit kun kysyttäs, että kun oon tässä miettiny mitä kaveritkin ajattelee jos oon sun kans, vaan olisitko kuitenkin? 

Nykyään siis vuonna 2022 Annukka ajattelee, että jos ihminen miettii ensin sitä mitä kaverit ajattelee, eikä siks uskalla olla Annukan kanssa yhdessä. Niin sellanen ajatusmaailmahan kertoo ihmisestä kaikenlaista. Se ei tarkota sitä, että Annukka olisi vääränlainen tai huono ihminen. 

Vaan keväällä 2013 A ei ollut henkisesti kasvanut tähän saakka ja silloin tuntu siltä, että mä olen vääränlainen, että jos mä oisin toisenlainen tai joku muu niin sit mä kelpaisin. 

Viäkö joku ihmettellee miksi en ole parisuhdeihminen? 

Olen tehnyt huonoista kokemuksistani voimavaran. Alussahan kirjoitin, ettei nää ihmiset ole nykyisissä elämäntilanteissaan onnellisia ja tasapainoisia. 

He ovat itse valinneet, että minä en kuulu heidän elämäänsä. Olen omaan taiteeseeni siirtänyt sen miltä se tuntuu ja tässä tälläkin hetkellä teen taidetta meistä. 

Avaan koko maailmalle kaiken sen miten mua kohdeltiin. 

Laulussa sanotaan, että: 

"Jos sua ei oo niin mä teen susta maalauksen ja kirjoitan kaiken sen mitä ikinä saanut en. Pidän näyttelyn kaikille ja sen nimi on Rakas Sua Ei Oo."

Törmäsin tuohon biisiin vahingossa ja siitä on tullut mun viime kuukausien voimabiisi ja se antoi näkökulmaa sille millä tavalla mun tulee tää vuosipäiväpostaus tehä. 

 

Biisin voi kuulla täällä. 

Mua on rakastettu paljon ja rakastetaan tänäänkin. Tiiän sen ja samalla kannan tuskaa kaikesta siitä mitä oli, olis voinut olla ja mitä ei ole. 

Kummankaan kanssa en tule milloinkaan olemaan tekemisissä saati väleissä. 

Jatkan taiteen tekemistä. 

Luin joku aika sitten Redraman elämäkerran. Löysin itseni siitä. Erityisesti eräästä keskustelusta, jota käydään sohvalla istuen ja jota Redi käy ittensä kanssa. 

Siinä puhutaan just siitä kuinka se menee niin täysin siihen ihmiseen jos on löytäny jonkun uuden kumppanin ja siks mikään ei voi toimii kauaa, koska kaikki muu häviää ympäriltä. On vaan se uusi ihminen ja kaikki ne tunteet. 

Mähän oon samanlainen! 

Nykyään en halua tutustua uusiin ihmisiin. Suojelen itteeni sillä. 

Siks mä voinkin hukkua ja hukuttautua siihen kaikkeen mitä oli ennen.

 

"En ole katkera, mutta kuitenkin."

Laura Suomela: Minä vastaan marraskuu

 

 

 

 

 

Laura Suomela - Minä vastaan marraskuu 

 

Karisto 2021 

ISBN

9789511393740

 

E-kirjan sivumäärä 

129

 

 

Uusi elämä omassa kämpässä uhka vai mahdollisuus? Valloittava nuortenromaani Emmin ekasta opiskelijasyksystä.
17-vuotias Emmi ei aio tuhlata enää hetkeäkään sen suremiseen, että poikaystävä jätti ilman varoitusta ja särki hänen sydämensä. Mutta kammottava marraskuu lähestyy, pimeys yltyy. Emmi lojuu illat yksin opiskelijakämpässään ja kaipaa uusia ystäviä. Miten opiskelijoita vilisevä kerrostalo voi olla kuin ruumishuone? Missä yhteiset bileet ja hauska opiskelijaelämä?
Emmi päättää antaa vuoden synkimmälle ajalle mahdollisuuden ja aloittaa ”Minä vastaan marraskuu” -projektin. Nyt kylvetään ympärille iloa ja valoa! Onneksi isosisko Sanni on ideassa mukana, samoin naapurin jätkä, Kuronen.
Laura Suomela on tamperelainen lasten- ja nuortenkirjailija. Suomela työskentelee ammatikseen nuorten parissa ja kirjoittaa romaanien lisäksi juttuja lehtiin.

 

 

 

"Minä, Emmi Söderbacka, aivan henkilökohtaisesti ja ihan itse voin vaikuttaa siihen, ettei kohta alkava kammottava marraskuu ole vain pimeä kuilu, jonka pohjalle luisun. Valon määrälle en mahda mitään enkä sille, että luottamukseni petettiin. MUTTA. Voisiko pieni ihminen jotenkin onnistua kesyttämään inhoamansa kuukauden ja tehdä siitä vastoin kaikkia odotuksia siedettävän tai jopa kivan? Sanoisi vain ”simsalabim” ja ranteet auki -marraskuu muuttuisi täysin uudenlaiseksi, kepeäksi ja toivontäyteiseksi hämärän hyssyksi. Sitä vain käpertyisi pimeän savusaunamaiseen syliin, jossa chillailisi rauhassa, lukisi huikeita satukirjoja, katselisi romanttisia leffoja ja hörppisi herkullista vadelmateetä kuvitteellisen takkatulen ääressä. Voisin käpertyä ihanan viltin alle villasukat jalassa vain rentoutumaan ja inspiroitumaan, samalla kun sade piiskaisi tunnelmallisesti ikkunaa.

Mitä, jos uhmaankin tänä vuonna marraskuuta koko voimallani, aivopesen itseni ja napsin rusinat pullasta. Keskitynkin vain kauniiseen ja mukavaan enkä kaikkeen ahdistavaan paskaan. Olen valittanut pimeästä ajasta joka ikinen vuosi niin kauan kuin muistan. Minusta se, että valo vain törkeästi katoaa, on luonnotonta. Luin juuri netistä, että historiantutkijatkin ovat jostain ikivanhoista luista päätelleet, että muinaiset ihmiset ovat jääkaudella vaipuneet mitä todennäköisimmin talvihorrokseen! Miksi nuoren opiskelijan pitää vaan jaksaa painaa sata lasissa? On suuri vääryys, että karhukin saa nukkua, mutta minä en.

Jos yritän olla puolueeton, niin ei varmaan ole kovin mukavaa olla marraskuu, kuukausien musta lammas, jota 90% suomalaisista inhoaa. Kesäkuukaudet ovat lellikkejä ja sitten ovat väliinputoajat, huhti- ja lokakuu. Tiedän yhden Jennin, joka rakastaa marraskuuta. Myrskyt ovat hänen mielestään parhaita! Voisinhan minä, EDES KERRAN elämässäni antaa inhokkikuukaudelleni uuden mahdollisuuden ja hieroa sen kanssa orastavaa sopua. Mitä menetettävää minulla enää on? Ei mitään! Sydämeni on viimeisen kuukauden aikana ottanut jo niin paljon osumaa, että tästä on reitti ainoastaan ylöspäin. En voi olettaa, että mikään muuttuu, jos en itse ryhdistäydy. Ja siinä se on! Päätös, joka syntyy päiväkodin kuraeteisessä tiistaiaamuna kello 7.54.
"

 

 

 

Rakastan tätä kirjaa. Tämä sai minut tuntemaan kuin oisin itse osa tarinaa. 

Pystyn samaistumaan päähenkilön oman paikan etsimisen epävarmuuksiin ja tietynlainen asioista "kohkaaminen" on myös minulle ominaista. 

Elin ja hengitin tätä stooria vaikka olen jo 40 ikävuotta lähentelevä sinkkutäti-ihminen. 

 

Kirja herättikin kysymyksen itselleni siitä olenko yhtään valmiimpi maailmaan kuin tää päähenkilö? 

 

Viihdyin Emmin seurassa todella hyvin. Toivoisin hänenlaista ihmistä naapuriksi niin alkaisi tässäkin talossa aivan varmasti tapahtuu! 

 

Ihana idea leipoa keksejä ja pudottaa ne asukkaiden postiluukuista. 

Tuo mokailu päivämäärän kanssa pikkujoulujärjestelyissä oli niin tuttuu ja pystyin kuvitteleen itteni tilanteeseen, jossa ootan juhlaväkeä ja kun ketään ei saavukaan niin korkkaan kuoharii.

 

Kirjassa ollaan Tampereella ja se tuntui myös olevan osa kirjaa. 

Tutut paikat, kauppakeskukset ja raflat vaan lisäsi kirjan viihtyvyyttä. 

 

Ihailen päähenkilön tapaa mennä eteenpäin elämässä. Sydän on särkynyt, mutta hän vaan porskuttaa. 

Opiskeluelämä on sivuosassa tässä ja keskitytään nimenomaan marraskuusta selviämiseen! 

 

Kuuntelin tämän kesällä äänikirjana Storytelistä ja päätin jo silloin, että ostan tämän itselle e-kirjaksi ja teen blogitekstin just marraskuun ekaan päivään. 

 

Annan kirjalle viisi tähteä ja suosittelen Kaikille jotka haluaa piristystä marraskuuhunsa. 

 

Laitan tähän vielä kirjassa olleen aivan upean runon. 

 

 

"Minä vastaan marraskuu,

en aio pimeydelle antautuu

Otan asenteen uuden,

annan kaamokselle

mahdollisuuden.

Aion kuunnella hyvää jazzii

ja katsella töllöstä kiekkomatsii.

Lähde mukaan säkin tähän,

piristetään toisiamme ees vähän."

Ylva Haru: Surun kaupunki (18 vuotta aiemmin)

 

 

 

Tämä laulu tuli Spotifyssä vastaan heti julkaisupäivänään. Olen siitä asti kuunnellut tätä ja tästä taisi tulla tämän kevään/kesän voimabiisi. Luulen laulun olevan Top 10 listalla kun Spotify listaa osaltani Vuoden 2022 kuunnelluimmat biisit. 

Ajattelin heti kappaleen nimestä, että täähän sopii nykyiseen kotikaupunkiini. Lyriikoita kuunnellessa löysin valtavasti omakohtaisuutta. 

Tässä kaksi tärkeintä: 

"Otin suunnaksi etelän

Kerta toisensa jälkeen luulee
Että kaukana unohtaa
Siellä oikeastaan vain kuulee
Mikä huutaa". 

Välimatka on siitä metka että kun sitä on tarpeeksi luulee sen auttavan. Petyttyäni ihmissuhteessa joku vuosi sitten, kissani menehdyttyä ja muutenkin kun elämä oli ehkä vähempi eläväistä kuin nyt. Niin mietin, että en voi olla enää nykyisessä kotikaupungissa vaan voisin aloittaa elämän alusta jossain muualla. 

Onneks jäin!

Tampereelle muuttamiseni täysi-ikäistyy just tänään! 

Siksi halusin tämän Surun kaupunki singlen arvioida vasta nyt. 

Aika vierähtellöö. 

Näihin vuosiin on mahtunut paljon. On myös aikoja, joita en halua muistaa, sekä myös hetkiä, joita en muista, enkä haluakaan muistaa. 

Aistirajoitteeni ei vaikeuta elämää itsessään. Ajattelen, että ne on mielen diagnoosit, jotka enempi vaikuttaa. Nekään eivät määritä elämää, vaaan ovat osa sitä. 

Jatkan kohta biisin lyriikoista. Ennen sitä yksi muisto siltä ensimmäiseltä kesältä Tampereella. 

Olin asunut täällä puolitoista viikkoa. Oli maanantai. Sain kaverilta autokyydin kyläpaikkaan. Autoileva kaveri läks siitä sitten ja sovittiin, että se hakee mut seuraavana päivänä, koska mulla ei ollut vielä mitään palveluja käytössä. 

Oltiin kahestaan ja tehtiin sitä mitä nainen ja mies tekee. Suljettiin puhelimet, jotta saadaan olla rauhassa. 

Seuraavana päivänä kun kaveri tuli hakee mua, jotta pääsen takas kotiin niin etittiin sitte kissojen ja koirien kanssa toisen osapuolen puhelimeen PUK-koodia. Siihen aikaan kun ei vielä ollut mitään kamerapuhelimia niin ei voitu ottaa kuvaa liittymän mukana tulleista papereista, jotta oltas keskenämme saatu se koodi selville. 

Omalta kohaltani tuo on omanlaisensa saavutus, että toisella ihmisellä on niin hyvä mun kanssa, että siinä unohtuu puhelimen pääsykoodi. 

Tämä kaikki siis vuonna 2004. 

Sitte biisistä se toinen kohta, josta löysin tarttumapintaa. 

"Nyt katson maisemaa kattojen yllä
Vanhan kauniin kaupungin
Rauhalla kyllästetyllä
Näen horisontin

Ja sinne aion mä vielä
Kun istun itkuni ensin
En aio niitä mukanani viedä
En enää suakaan silti

Niin helposti sitä luulee
Et ainut tie on kauemmas
Usein lähtee vain nähdäkseen
Kivut pinnan alla

Ja jälleen tälläkin kertaa
Se, mitä löysin, yllätti
Vanhaa puhdistamalla
Avasin silmäni

Toin tänne tullessani
Kaipauksen ja suruni
Joki kyyneleitä virtaavin
Sai minunkin

Pinnalta niin kauniin
Alta paljastuikin
Joki kyyneleitä virtaavin
Surun kaupunki". 

En osannut päättää lyhyempää tekstin kohtaa. 

Tuosta "Kun istun itkuni ensin". tulee mieleen Kalevala. En siis ole edelleenkään sitä lukenut. 

Olen kyllä elämässäni itkenyt varmaan määräämättömän määrän. 

En kaipaa elämääni ohjeita siitä miten pitäisi irti päästää. En vain voi tai osaa. 

Kokonaisuus syntyy siitä miten käytän sitä. Eli kuinka suhtaudun niihin itselle vaikeisiin asioihin ja miten käyttäydyn niissä hetkissä jolloin asiat saa suuret mittasuhteet ja tuska on fyysistä. 

Viha ja suru ei auta, mutta ne auttaa, koska ovat primitiivireaktioita ja oikeutettuja tunteita. 

 

Ja vielä tää: 

 

"Niin helposti sitä luulee
Et ainut tie on kauemmas
Usein lähtee vain nähdäkseen
Kivut pinnan alla

Ja jälleen tälläkin kertaa
Se, mitä löysin, yllätti
Vanhaa puhdistamalla
Avasin silmäni

Toin tänne tullessani
Kaipauksen ja suruni
Joki kyyneleitä virtaavin
Sai minunkin

Pinnalta niin kauniin
Alta paljastuikin
Joki kyyneleitä virtaavin
Surun kaupunki". 

 

Kivut pinnan alla. Se on niin hyvin sanottu. Lisäksi tuo "Toin tänne tullessani kaipauksen ja suruni". On kans tosi hyvä. 

 

Tampereelle muuttaessa toin mukanani kaiken ja olin vahvasti sitä mitä olin. 

Nykyajassa en kykene hallitsemaan kaipauksiani, eikä mun tarvitse kyetä. Olen lakannut olemasta sille Ystäväpiirille, joka minulla oli silloin ja koska niin on niin voin antaa heidän rauhassa "Seikkaillla" blogissani. Kun en ole olemassa niin en joudu teksteistäni tilille. 

 

 

Tamperelaisuus täysi-ikäistyy! Kuohuviini maistuu ja elämä on tietyin osin tasapainoisempaa kuin silloin aikoinaan. On uudet ihmiset ja kuviot. Joskus hetkittäin mietin onko sittenkään hyvä näin? 

Toin tähän kaupunkiin tullessani mukanani kaiken mitä olen. Kaipaus on suuri & pohjaton. Se on myös pysyvää ja jos ymmärtää sen niin voi ehkä tulla toimeen kanssani ja kun ymmärtää ettei voi itse vaikuttaa mun fiiliksiin, etten kaipaa sitä että lohdutettas, vaan vaan, että saan rauhassa kohkata, kunnes olot tasaantuu ja on hetken auvoa. 

Annan tälle biisille viisi tähteä. 

Kappaleen saa soimaan tästä.

 

Löysin kesän 2019 Uusi Tampere taltioinnin ja se löytyy tästä.

 

En tiedä onko tekijänoikeudellisesti oikein laittaa linkki tuohon taltiointiin. 

Poistan linkin jos joku niin tahtoo. 

Tässä käytän Tampere aiheista kuvaa, koska ehkä enempi puhun omasta suhteestani kaupunkiin kuin biisistä.  

Bio 

Ylva Haru on suomenkielistä folk/rock-americana -henkistä musiikkia tekevä laulaja-lauluntekijä ja tuottaja, joka on luonut nahkansa juurevan soundin ja lauluharmonian ympärille.
Vahvasti tulkittu tarinankerronta porautuu suoraan selkäytimeen pohtien tätä aikaa ja hyvää ihmisyyttä – kipuja, rakkautta ja kaihoa unohtamatta. Pehmeiden vokaaliosuuksien ja rosoisen folktunnelman oiva naimakauppa antavat kylmiä väreitä, mutta ei jätä kylmäksi. Parhaimmillaan Ylva Harun kappaleet ovat päättymättömiä lauseita, jotka jäävät kaivertamaan kuulijan mieltä.
Livenä keikkoja kuullaan niin soolona kuin isommillakin kokoonpanoilla.
Tarina on lähtöisin Klovharusta, Tove Janssonin mökkisaarelta, missä yövyttyään lauluntekijä sai kokea luonnon puhuttelevan mystisen energian syksyllä 2012. Hän kuuli siellä jotain, mistä kaksi vuotta myöhemmin syntyi artisti nimeltä Ylva Haru ja se jokin soi nyt laulujen muodossa.
Ensijulkaisut Tuulensuoja-EP (2018) ja Linnut-debyyttialbumi (2019) saivat hyvän vastaanoton sekä runsaasti radiosoittoa maanlaajuisesti erityisesti YLE Radio Suomen taajuuksilla, mikä saa jatkuakseen edelleen. Linnut-albumin Elämä kantaa -single on parhaimmillaan yltänyt Radio Suomen vuoden 11. soitetuimmaksi kappaleeksi, Tähän hetkeksi jään -avausraita huomioitiin kunniakkaalla ”maailmanluokan indiefolk-helmi” -tittelillä Aleksi Pahkalan Päivän biisit -sivustolla ja esiteltiin myös tv-taajuuksilla Arto Nybergin ohjelmassa.
Toinen kokopitkä Perhosten valtakunta -albumi julkaistaan syksyllä 2022. Levyn ensimmäinen Matkalla itseeni -singlejulkaisu näki päivänvalon suoratoistopalveluissa 15.4.2022.
Kyseessä on ensimmäinen Ylva Harun täysin oma tuotanto sekä myös ensimmäinen äänitys- ja miksaustyö.
Yksitoista uutta laulua sisältävä levykokonaisuus on kirjoitettu matkalaukkuelämää viettäen ja matkan tuotos äänitettiin lauluntekijän juurilla Raahessa, missä pandemia-aika mahdollisti studiotilan rakentamisen paikalliseen Raahesali-konserttisaliin viiden viikon ajaksi. Saliin rakentui musiikillinen leikkikenttä eli lukuisia eri soittimia, joilla Ylva Haru loi oman soivan maailmansa; instrumentteina hän käytti ääntään, akustisia kitaroita, sähkökitaroita, banjoa, ukulelea, huuliharppua, akustista pianoa, rhodesia, rumpuja ja erilaisia perkussioita vanhasta pyykkilaudasta lähtien.  
Levyn päällekkäisäänitysvaihe työstettiin paikallisella SoundKitchen-studiolla, missä lisävärejä ja rytmejä toivat Ylva Harun alusta asti toiminut bändikokoonpano.
Levyn viimeistely tehtiin miksausten osalta Hollywood Housella ja masterointi Finnvoxilla Helsingissä.  
Levykokonaisuus tarjoaa kirjon erittäin pelkistetystä maailmasta paikoitellen massiivisiinkin bändisovituksiin.
Musiikillisiin maisemiin ovat vaikuttaneet niin unohtumaton matka Portugalissa, Raahen vanha kaupunginosa, erinäiset seikkailut Helsingin kommuuneista Kilpiän tilan kautta Fiskarsin taiteilijaresidenssiin.
Tarinallisesti levy alkaa tarpeesta lähteä tutkimaan tuntematonta ja on lopulta matka sisimpään – mistä ja mihin kaikki heijastuu.
Kaikkiaan lauluntekijän kaksi vuotta kestäneen tutkimusmatkan lopputuloksena syntynyt Perhosten valtakunta-albumi julkaistaan Lotta Roots -levymerkin kautta syksyllä 2022.
”Perhosten valtakunta on jotakin sellaista, mikä saa ihmisen valon syttymään.”  – Ylva Haru
Tervetuloa tarinoiden matkaan!

 

 

Ylva Haru: Surun kaupunki (Perhosten valtakunta -albumi/Lotta Roots)

Tuotanto: Ylva Haru
Äänitys: Ylva Haru/Raahesali
Äänitys: Juho Ilkko/SoundKitchen
Miksaus: Ylva Haru/Lotta Roots
Miksaus: Matias Kiiveri/Hollywood House
Masterointi: Pauli Saastamoinen/Finnvox
Kuva: Tuomas Aro
Julkaisu: Lotta Roots (2022)

Ylva Haru: Säv./san./laulu/taustalaulu/akustinen kitara/sähkökitara/rummut/perkussiot
Matias Kiiveri: Sähkökitara
Arttu Aalto: Akustinen kitara
Riikka Keränen: Basso
Anssi Tirkkonen: Rummut/perkussiot

www.ylvaharu.fi
www.facebook.com/ylvaharu
IG: @ylvaharu

SURUN KAUPUNKI (säv./san. Ylva Haru)

"Loppuun kuljetun polkuni päästä
Päätin lähteä jonnekin
Mikä veisi mut kauas siitä
Missä sua vain kaipasin

Toivoin riittävän välimatkan
Kaiken taakse jättävän
Värien ja lämmön mua hengittävän
Otin suunnaksi etelän

Kerta toisensa jälkeen luulee
Että kaukana unohtaa
Siellä oikeastaan vain kuulee
Mikä huutaa

Toin tänne tullessani
Kaipauksen ja suruni
Joki kyyneleitä virtaavin
Sai minunkin

Nyt katson maisemaa kattojen yllä
Vanhan kauniin kaupungin
Rauhalla kyllästetyllä
Näen horisontin

Ja sinne aion mä vielä
Kun istun itkuni ensin
En aio niitä mukanani viedä
En enää suakaan silti

Niin helposti sitä luulee
Et ainut tie on kauemmas
Usein lähtee vain nähdäkseen
Kivut pinnan alla

Ja jälleen tälläkin kertaa
Se, mitä löysin, yllätti
Vanhaa puhdistamalla
Avasin silmäni

Toin tänne tullessani
Kaipauksen ja suruni
Joki kyyneleitä virtaavin
Sai minunkin

Pinnalta niin kauniin
Alta paljastuikin
Joki kyyneleitä virtaavin
Surun kaupunki".

Helmet musahaaste 2022

 

 

 

 

Kokosin soittolistan biiseistä tähän haasteeseen. 

 

Käyn läpi listan kohtakohdalta ja biisin nimi on kohdan jälkeen ja biisin nimen jälkeen on mun ajatuksia aiheesta. 

Luovuin siitä, että oisin yksittäisesti linkittänyt joka biisin kuhunkin kohtaan. 

 

Kiitos Helmet kirjastolle luvasta logon käyttöön! 

 

 

Helmet-lukuhaaste on vuodesta 2015 kannustanut ihmisiä löytämään uutta mielenkiintoista luettavaa ja jakamaan lukukokemuksia muillekin. Vuonna 2018 myös musiikin kuuntelijat haastettiin ensimmäistä kertaa etsimään uusia elämyksiä itsekseen tai yhteisöllisesti. Haaste otettiin innokkaasti vastaan.
Nyt musahaaste käynnistyy jälleen. Tarjolla on uudet 50 erilaista tapaa valita kuunneltavaa musiikin valtavasta moninaisuudesta.
Taas mennään ja kuunnellaan, tule mukaan!
Mikä on musahaaste?
Musahaasteessa on tehtävänä kuunnella vuoden 2022 kuluessa 50 itselle entuudestaan tuntematonta kappaletta / teosta / julkaisua / äänitettä / levykokonaisuutta.
Kenelle?
Musahaaste sopii kaikille, ja jokainen voi suorittaa sen omalla tavallaan, omaa mielimusiikkilajiaan kuunnellen tai suuntaamalla kohti tuntematonta. Haastetta voi täydentää myös konserteissa ja keikoilla. Haasteen avulla voi päivittää musiikintuntemustaan, saada uusia elämyksiä, testata tai laajentaa omaa musiikkimakuaan tai yksinkertaisesti vain nauttia musiikista!
Miten?
Kuuntelutehtäviä voi suorittaa omaan tahtiin kuten lukuhaasteessakin, tai voi myös edetä järjestyksessä viikko viikolta. Lisäksi musiikkikirjastolaiset antavat kuunteluvinkkejä musahaasteen Facebook-ryhmässä. Ryhmässä voi myös jakaa kuuntelukokemuksia ja keskustella muiden haasteeseen osallistujien kanssa.
Lähde kalastelemaan musahelmiä! Löydä kuuntelun ilo, heittäydy musiikin vietäväksi, tartu musahaasteeseen!

Helmet-musahaaste 2022

Soittolista lähtee soimaan tästä. 

Hyviä kuunteluhetkiä! 

1. Laulussa annetaan elämänohjeita

 

Céline Dion - My Love - Boston Show

 

Valitsin tämän, koska minun mielestä tämä laulu kertoo siitä kuinka ollaan jo nähty kaikki ja toivotaan kuinka voitas jo vaan olla. Se käy kyllä elämänohjeesta. 

2. Vuonna 1922 syntyneen artistin musiikkia

 

Doris Day - I'm Confessin' (That I Love You)

 

Tämä löytyi internetin syövereistä kun kirjoitin hakuun vuonna 1922 syntynyt artisti. 

3. Laulun nimessä on jonkin kaupungin nimi

 

Pojat - Tampereen yöt

 

Tampere! Tietenkin! Tiesin heti tämän kohdan luettuani, että tää biisi se tulee olemaan.

4. Kappale tai albumi, jolla soitetaan harvinaista soitinta

 

Kate Bush - Breathing

 

Tämä on albumilta Never for Ever, jolla soitetaan erikoisia, harvinaisia ja vanhoja  soittimia esim. sitari, mandoliini, saha,  balalaikka ja koto.

En tosin tiedä soitetaanko mitään niistä  tällä kyseisellä kappaleella, mutta biisi sopii tähän aikaan, koska kuvaa ydinräjähdyksen vaikutuksia äitinsä kohdussa olevan lapsen näkökulmasta. Laulussa kerrotaan, kuinka ydinlaskeuma etenee äidin kudosten kautta lapseen, joka rauhoituttuaan hengittää säännöllisen rauhalliseen tahtiin. Vauvan hengitystä kuvailleet sanat (”ulos–sisään, ulos–sisään”) saivat erään aiheesta väärän käsityksen saaneen EMI-johtajan ihmettelemään, mitä Bush oikein luuli tekevänsä levyttäessään moista pornografiaa. Muuan toinen johtoportaan jäsen kuitenkin liikuttui laulusta syvästi. Kappaleesta tehtiin musiikkivideo, jonka alkuosassa Bush on lapsen paikalla kohtua esittävässä muovikuplassa. Video päättyy takaperin näytettyyn ydinräjähdykseen, mitä ennen Bush ja muusikot ovat tulleet esiin järvestä säteilysuojapukuihin sonnustautuneina. Ohjelmassa Top of the Pops esitettiin ainoastaan musiikkivideon alkuosa. BBC:n ajankohtaisohjelmassa Nationwide video kuitenkin näytettiin kokonaisuudessaan ja Bush osallistui aiheesta käytyyn keskusteluun ilmaisemalla oman ydinasevarustelun vastaisen näkökantansa.

Videon voi katsoa tästä.
 

5. Laulussa mainitaan jokin sanoma- tai aikakauslehti

 

Boyz II Men - Girl In The Life Magazine

 

Tämän laulun löysin Musahaasteen Facebook ryhmästä. Muutoin olisikin ollut vaikeuksia keksiä tähän sopivaa tuotosta. 

Kappale on vuodelta 1997. En muista koskaan aiemmin tätä kuulleeni. 

6. Saamenkielistä nykymusiikkia

 

Amoc, Ailu Valle - Horagállis

 

Tämä löytyi netistä. 

7. Albumi tai kappale, jonka antaisit lahjaksi ystävälle

Kokonaista albumia en linkittänyt soittolistaan vaan kolme biisiä. 

Ruusut - 555 (feat. Paperi T), 

Ruusut - Siamilaiset - edit,

Ruusut - Haluun et sä kaipaat mua

 

En yksinkertaisesti osannut päättää vain yksittäistä biisiä. Näiden kaikkien lyriikoissa on jotakin niin osuvaa. Erityisesti Siamilaiset biisissä "Tapasin sua ensin eri kaupungissa. Siellä missä on valot, muttei katuja/Mun pitäis olla siellä sun. Mä kaipaan sua. Täällä yökin nukkuu/Ota musta sydän vaa, mut jätä kätes halaamaan."

8. Urheilulajiin liittyvää musiikkia

 

ABBA - Dancing Queen

 

Olisin halunnut laittaa tähän vanhan laulun nimeltä Skate With Me, mutta haluamaani versiota ei Spotifyssä laisinkaan ollut. 

9. Suosikkiartistisi suosittelemaa musiikkia

 

Enya - And Winter Came...

 

Johanna Kurkela sanoi joskus jossain haastattelussa laittavansa talven tultua soimaan Enya - And Winter Came... albumin, joten otin listalle levyn nimilaulun. 

10. Afganistanilaissyntyisen naislaulajan esittämää musiikkia

 

Aryana Sayeed, Mahdieh Mohammadkhani - سرزمین من - Live

 

Tämä löytyi netistä. 

11. Kelttiläistä musiikkia

 

Bear McCreary, Raya Yarbrough, Griogair Labhruidh - Outlander - The Skye Boat Song (Duet Version) (feat. Raya Yarbrough & Griogair Labhruidh)

 

En ole varma sopiiko tämä tähän tyylillisesti, mutta laitoin silti. 

Vinkkinä: Outlander eli Matkantekijä-sarjan kuudes kausi on Areenassa katsottavissa ja esitetään TV:ssä tiistaisin, jolloin uusi jakso myös tulee Areenaan. 

12. Teoksen nimessä on sääilmiö

 

Kitaro - As The Wind Blows

 

Tämä on hurjan kaunista musiikkia. Muistan kun olen ensimmäisen kerran kuullut tämän laulun kesällä 2008. 

Musiikkityyli on kait New Age. 

13. Eino Leinon runoihin sävellettyä musiikkia

 

ELE - Kun kello seisoo

 

Mietin mitä ihmettä tähän voisin laittaa. Kunnes jostain mieleni syövereistä muistui mieleeni Joulupäivä kymmenen vuoden takaa. Olin silloin yökylässä eräässä Pohjois-Suomessa sijaitsevassa kaupungissa ja kuulin tästä ELE projektista. 

Joitain vuosia myöhemmin näin heidät livenä ja kuuntelin albumia Spotifystä. 

Albumin nimi on ELE. 

Laulajana Eva Louhivuori. 

Mielestäni aivan liian vähälle huomiolle jäänyt julkaisu. 

14. Suomalaisen romanimuusikon esittämää musiikkia

 

Leif Lindgren - Liljankukka

 

Tähän olisi tietysti voinut laittaa vaikka mitä muutakin, mutta päädyin nyt tähän Tenavatähteen. 

15. Teoksen nimessä on hedelmä

 

Puolikuu - Kranaattiomenoita - Single Version

 

Olin luullut tämän listan koostamiseen saakka, että tämä on Pekka Ruuskan esittämä kappale. Ihminen on erehtyväinen. 

16. Mielestäsi hyvin kielestä toiseen käännetty laulu

 

Tessa Virta - Sun Silmissäs Näen Rakkauden (The Look of Love)

 

Alkuperäisen esittää ainakin Dusty Springfield. Sanat tähän versioon kääntänyt Jaana Lappo. 

Innostuin tästä biisistä valtavasti kymmenisen vuotta sitten joitain viikkoja ennen joulua. Eräs entinen "ystävä" oli luonani käymässä ja puhuttiin tästä laulusta, sekä elämääni saapuneesta uudesta Ihmisestä ja suunniteltiin jo minun ja tämän Uuden Ihmisen häitä. 

Häitä ei tullut, mutta terveys meni. Näin se kohtalo kuljettaa. 

17. Musiikkia, jota haluaisit olla mukana soittamassa

 

Aino & Hajonneet - Hullui unelmii

 

Tässä on niin sitä soittamisen riemua! 

18. Kappale tai albumi, joka joutui ensin julkaisukieltoon tai sensuroitiin

 

Simo ja Spede - Keltainen jäänsärkijä - Yellow Submarine

 

Tämä on ainakin ollut soittokiellossa. 

19. Pohjoismaisia euroviisuedustajia

 

Yohanna - Is It True?

 

Islannin viisukappale vuodelta 2009. Tuli toiseksi. Olisin niin suonut voiton. 

20. Musiikkia yhtyeeltä, jossa on yli kymmenen jäsentä

 

Ultra Bra - Ilmiöitä 

Rehellisesti en tiiä mikä muukaan bändi tähän olisi sopinut. 

21. Suomalaista bluesia

 

Dave Lindholm - Pieni Ja Hento Ote - Live in Kajaani 11.2.1992

 

Kirjoitin Spotifyyn hakusanaksi Suomi blues ja löysin jonkun soittolistan ja siltä tämän. 

Sitä en tiiä onko tämä bluesia, mutta menköön.

22. Laulu, joka liittyy jollain tavalla omaan elämääsi

 

Lambretta - Perfect Tonight

 

Syksy 2003. Sunnuntain aamuyön hetki Tampereella. 

 

Olen kirjoittanut tästä aiemmin blogiini. Etsivä löytää. 

23. Saksalaisen yhtyeen esittämää musiikkia

 

Bad Boys Blue - Where Have You Gone

 

BBB tietenkin tähän! 

Levyhyllyssäni on edelleen kyseisen esittäjän cdt. Niitä on järkyttävä määrä. 

Rakastan tätä bändiä ja tämä olisi voinut olla biisinä myös edellisessä kohdassa.

24. Suomalaista elokuvamusiikkia

 

Jean Sibelius, Lahti Symphony Orchestra, Osmo Vänskä - Finlandia, Op. 26

 

Jokin aika sittten törmäsin Spotifyssä levyyn Sibelius: Music From Timo Koivusalo's Film. 

Päätin, että kyllä aina yks Finlandia soittolistaan mahtuu. 

Lisäsin myös muutaman muun kappaleen tuolta soundtrackilta. 

25. Suomen- tai ruotsinkielistä reggaemusiikkia

 

Puppa J - Tyttö sä liidaat - Radio Edit

 

Reggae ei ole ominta osaamistani tietämyksen saralta, joten tämäkin laulu löytyi Spotifystä muistaakseni joltain Suomi reggae listalta. 

26. Albumi, jonka ottaisit mukaasi autiolle saarelle

 

Madonna - Ray of Light 

 

Listalla on tuolta albumilta laulu nimeltä Little Star. 

Jos mulla olisi lapsi niin tää kuultais nimijuhlissa. Joo Madonna tulisi sinne esiintymään... 

Tietenkin siinä tapauksessa, että kumppani olis ökyrikas, jonka tavotteena saaha laps Suomen. Meillä voiskin sitten muuten olla omat elämät. ABBA esiintyis häissä ja Madonna nimijuhlissa. Niin ja tietenkin Céline Dion synttäreillä. 

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Vai mitenkä se meni. 

 

27. Muunsukupuolisen artistin musiikkia

 

Tero Hetero, Hilda - Tahdon 

 

Netistä hakemalla löytyi tää Tero Hetero. 

 

Tuli mieleen Blondi tuli taloon-sarjan kohtaus, jossa Liisa Tähtinen ja Tero Tirri ovat kohdanneet ja Liisa kysyy äidiltään miten se voi ihastua tuollaiseen haperoon ja Liisalle sanotaan, että se sano kyllä hetero. 

 

 

Blondi tuli taloon on paras sarja heti Metsoloiden jälkeen, tietenkin.

28. Goa-trancea

 

Zopmanika - Cosmic Intelligence

Kirjotin Spotifyyn Goa Trance ja löysin kokoelman nimeltä Goa Trance 2020 ja tämän laulun. 

Mietin missähän "tiloissa" tällasta musaa tehdään. 

29. Laulun nimi tai sen osa on naisen nimi

 

Ulpu - Anna 

 

Tää kappale sopii elämääni varsin hyvin. 

"Anna sun mies mulle. Et sä sillä mitään tee kuitenkaan. Mä rakastan häntä enemmän kuin sä koskaan." 

30. Klassista musiikkia, jota kuuntelet ulkona aurinkoisena päivänä

 

Pyotr Ilyich Tchaikovsky, Philharmonia Orchestra, Santtu-Matias Rouvali - Swan Lake, Op. 20, Act I No. 2: ValseSwan Lake, Op. 20, Act I No. 2: Valse

 

En oo varma miten toi laulun nimi tulee kirjoittaa. Aurinkoisesta päivästä tulee mieleen Tampere Filharmonia puistokonsertti ajalta ennen Koronaa. 

31. Ukrainalaisen artistin tai yhtyeen musiikkia

 

Jamala - 1944 

 

Ukrainan euroviisubiisi muistaakseni vuodelta 2016.

32. Kissa-aiheinen teos tai laulu

 

Karviaiset - Kissa Kehrääväinen 

 

Kissaihmisen unelmakohta tämä. 

33. 2000-luvulla syntyneen artistin musiikkia

 

Isac Elliot - Waving At Cars

 

En tiedä nykymusiikista, mutta onneksi netti auttoi tässäkin.

34. Lauluja mereltä

 

M - Tähdet meren yllä 

 

En voinut laittaa tähän mitään muutakaan. 

35. Laulun sanat ovat kuin kirje tai viesti

 

Alma Sipilä - Enemmän kuin toinen meistä

 

Tää on niin upea. Aikoinaan naapurista kuului lähes päivittäin pianon pimpsutusta. Kyseinen artisti se siellä soitteli. Itse nautin siitä, koska se kuului keittiööni ja näin ollen oli ruokahetkien ja kotitöiden taustamusiikki taattu. 

Naapuri vaihtui ja nykyään keittiössäni rämistää radio taustalla kun puuhailen siä. 

Vaan tää biisi. 

Tää on just niinkun kirje. 

"Mut se ei riitä, että toinen meistä vain sua rakastaa."

36. Rockyhtye tai -artisti lavalla klassisen orkesterin kanssa

 

Bonnie Tyler & City Of Prague Philharmonic Orchestra - Against All Odds

 

Tää on upea versio ja suosittelen kuuntelemaan koko albumin. 

37. Geffen Records -levy-yhtiön julkaisu

 

Aerosmith - Water Song/Janie's Got A Gun

 

Tää löytyi Spotifystä.

38. Musiikkia esitettynä kielellä, jota et ymmärrä

 

Céline Dion - Comme Un Coeur Froid

 

En osaa ranskaa. Tämä on vuodelta 1987 albumilta Incognito. Levyn viimeinen biisi. 

39. Matkalauluja

 

Sarah Brightman - Only An Ocean Away

Tässä ollaan meren takana. En tiiä minkälaista matkalaulua tässä haettiin. 

40. Juju-musiikkia Nigeriasta

 

Edgar Opcional - Sol 

 

En osaa sanoa tästä mitään. 

41. Teoksen nimessä on tähden, tähtikuvion tai planeetan nimi

 

Movetron - Tellusnainen 

 

Olisin halunnut tähän 2000-luvun alun kappaleen nimeltä Water From Venus, mutta sitä ei Spotifystä löytynyt. 

42. Livealbumi konsertista vuodelta 1972

 

Curved Air - The Germersheim Jam / Vivaldi - Live

 

Tämä kappale kestää vain noin 31:47 ja on albumin nimeltä The Second British Rock Meeting 1972 (Live) päätösraita. 

43. Post-rockia

 

Caspian - Book IX - Remastered

 

Tää löytyi genreen vihkiytyneeltä soittolistalta. 

44. Ruotsiksi laulavan suomalaislaulajan musiikkia

 

Carola - Förbjuden lek - Romance de amor

 

Kielletyt leikit ruotsiksi. 

45. Laulu, joka piristää ankeimmankin päivän

 

Maustetytöt - Jos mulla ei ois sua, mulla ei ois mitään

 

Tää nyt vain on viime vuosien paras rakkauslaulu!

46. Laulun nimi tai sen osa on miehen nimi

 

Leevi and the leavings - Jani 

 

Tää on huippu biisi vaikka surullinen tarina onkin. 

47. Laulun sanat on osoitettu nuorelle henkilölle tai lapselle

 

Céline Dion - At Seventeen 

 

Tästä on varmaan monia versioita. Taitaa Céline olla hieman yliedustettuna tällä listalla. 

48. Fyysiseltä toimintakyvyltään rajoittuneen muusikon musiikkia

 

Signmark - I Can't Change

 

Tää artisti tuli heti mieleen.

49. Laulun sanoissa esitetään kiitos jollekulle tai jostakin

 

ABBA - Thank You For The Music 

 

ABBA on myös yliedustettuna tällä listalla. 

50. Jouluista instrumentaalimusiikkia 

Festive Harp - The Christmas Song (Chestnuts Roasting)

Tää oli haastava, mut jonkun soittolistan kautta löysin.

Seuraava teksti tulee kuukauden lopulla. Silloin aiheena eräs merkkipäivä Kuplivaan tapaan.