_coverart.jpg)
The Road Home on livelevy ja julkaistu elokuussa -95- äänitykset tehtiin vuotta aiemmin ja paikkana oli Backstage Club, Seattle, Washington. Albumilla on unplugged-tyylisiä versioita biiseistä Alone, Barracuda jne.
Tämä on järjestyksessä Heartin 14. Levy ja julkaisuformaatteja tälle levylle on myös vhs ja dvd.
Voihan vhs. Jos olisin 90-luvulla asunut kaupunkimaisissa olosuhteissa niin olisin mahdollisesti kysellyt tuota vhs-versiota kirjastosta. Jos siis olisin fanittanut Hearttia jo silloin.
Täytin 10 albumin julkaisuvuonna. Luultavasti en tuohon aikaan edes tiennyt Heartin olevan olemassakaan vaan sen aikaisissa musiikkivekottimissa soi aikansa hitit.
Tämä levy ei oikein toimi itselle. Pidän niin paljon niistä alkuperäisistä versioista, että jotenkin nämä akustiset versiot tuntuu tehottomilta. Jos joku special suosikki pitäisi valita niin sellainen olisi Back To Avalon. Sen versioinnissa tälle levylle on saatu säilytettyä jotain oleellista.
Annan levylle tähtiä 2/5.
Seuraavaksi ihan muihin aiheisiin!
Kupliva maailmani on nyt myös yritys! Kaupparekisteri vahvisti asian viime viikolla. Y-tunnuksen virallistuttua jaoin blogin somessa ottamaani näyttökuvaa kaupparekisteriotteesta. Sain onnitteluja. Kiitos niistä! Sain myös odottamatonta negatiivista palautetta. Saattaa olla, ettei sitä antaneet tiedä, etten mä näe. Se ei ole oleellista, siis se tieskö he, eikä asia muutenkaan. Sokeus on vaan yks ominaisuus ja diagnoosit muutenkin vain sanoja, kirjaimista muodostettuja sanajonoja. Jos tunnet jonkun sokean, joka osaa muokata kuvia tai tekee videoita erääseen Kiinasta lähtöisin olevaan palveluun, niin se ei tarkoita, että me kaikki toimisimme niin.
Siinä kuvassa näkyy kaikki maholliset tiedot. Ja mitä sitte? Nimittäin täydellisen nimeni, firman osoitteen yms. Saapi Y-tunnuksella muutenkin tsegattua. Niin, että ne on julkisia riippumatta siitä julkaisinko ne kuvan mukana.
En jaksa repiä aiheesta enempää.
Että sellanen alku firman toiminnalle sitten!
