Kiitos mediapassista Tampereen Kirjafestarit ja kaikesta avusta.
Kirjailijakuvat by Anna-Kaisa Noki-Helmanen.
Kiitos avusta kuvien kanssa ja että sain ne uudelleen nimettyinä spostiin.
Kiitokset myös omille avustajilleni viikonlopun mahdollistamisesta!
Oli ilo saada olla mukana tänäkin vuonna.
Jännitin kyllä pääsenkö mukaan, koska blogini ei ole niin tunnettu.
Kirjafestarit järjestettiin Tampere-talossa 03-04.12.2022.
Olin paikalla molempina päivinä.
Lauantaina tosin vain pienen hetken, koska jouduin kiirehtämään luottamustoimiini liittyvään kokoukseen, joka poikkeuksellisesti oli livenä, eikä etänä.
Lauantaina katteltiin Matti Laineen esiintyminen ja samassa paikassa eli Maestrossa oli heti perään Seppo Jokinen.
Oli jännää nähdä Matti Laine ja kuulla siitä mitä tapahtuu vai tapahtuuko Elias Vitikka-sarjan osalta mitään.
Tietysti oli puhetta myös Paratiisi-sarjasta, joka löytynee yhä areenasta.
Kun suunnittelin lauantain aikataulua niin oli hauskaa huomata, että just Jokinen ehditään justjajust katsoo.
Mitä se oiskaan Kirjafestareilla ja etenkin Tampereen Kirjafestareilla käyminen jos ei Jokista ehi nähä.
Seppo kertoili kirjoittamisrutiineista ja saamastaan palautteesta sen osalta kuinka paljon kirjoissa on milloinkin käsitelty rikosta ja milloin liikaa tai liian vähän päähenkilöiden ihmissuhdekuvioita.
Koskinen TV-Sarjasta ja sen näkymisestä eri puolilla maailmaa oli puhetta.
Kolmas kausi tulee ja keväällä tietty uusi kirja.
Niitä odotellessa!
Sunnuntaina seikkailtiin kirjahyllyjen välissä ja sieltä löytyi Supersalanen tyttöpäiväkirja.
Kuuntelin sen äänikirjana ja se olikin aivan mahtava teos kirjailijan eli Veera Miljan itsensä lukemana.
Olisi täytynyt ostaa tuo kirja omaan hyllyyn.
Ostan fyysisiä kirjoja vaikka en ite voi niitä lukea.
Haluan tukea omalta osaltani kirja-alaa ostoksillani.
Katteltiin siinä myös Iida Rauman esiintyminen. Haastattelijana oli opiskelija.
Hieman myöhemmin häntä haastatteli Marko Suomi. Ohjelman järjestäjänä oli Aamulehti ja suosio valtaisa yleisömäärästä päätellen.
En ole vielä lukenut tätä palkittua Hävitystä, mutta se on lukulistalla.
Kyllä siinä jotain maagista on oltava kun kerta kustannustoimittaja on ollut alusta asti sitä mieltä, että tää tulee voittamaan Finlandian.
Päivän muita seuraamiamme esiintymisiä olivat Annastiina Heikkilä,
Leena Parkkinen
ja
Ann-Christin Antell.
Parkkisen Sinun jälkeesi, Max on roikkunut lukulistallani vuosia.
Tavallaan tuttu kirjailija ja tavallaan ei. Tuttu nimenomaan haastattelujen osalta.
Hän kertoi kirjoittavansa vain naisista.
Aloitin joskus keväällä Heikkilän Vapaus valita kohtalonsa.
Kirjafestarien haastattelu herätti mielenkiinnon, että josko vaikka vielä tänä vuonna saisin kirjan loppuun.
Ihailen ihmisiä, jotka osaavat ranskaa, ovat asuneet Ranskassa ja kirjoittavat sinne sijoittuvia kirjoja.
Koin olevani etuoikeutettu saadessani olla läsnä tässä tilaisuudessa.
Patonkii ja punaviinii on muutenkin meitsin juttu. Tosin kupliva on aina parempaa!
Ann-Christin Antell on kirjailija josta olen kuullut pelkkää hyvää, mutta jonka tuotantoon en ole perehtynyt.
Paitsi nyt kuuntelin tuon erillisen kirjan nimeltä Joulu Örndahlin ruukissa.
Se on julkaistu vain äänikirjamuodossa, koska on verrattaen lyhyt tarina.
Haastiksessa kävi ilmi, että tuo Puuvillatehdas-sarja saa keväällä jatkoa. Kirjan nimi on Puuvillatehtaan kilpailija ja koska siinä ollaan Tampereella niin täytyy lukea ennen kevättä nuo aiemmat osat. Kirjassa ollaan tehtaalla, josta en ollut ikinä kuullutkaan, joten aina oppii uutta Tampereesta!
Kirjailijahaastiksia kuunnellessa tuli olo, että pitää heti lukea nämä kaikki teokset!
Iltapäivällä menimme nauttimaan kuplivaa ja virallinen kuva löytyy tästä.
Suosittelen muutoinkin ottamaan seurantaan blogin Instagramin.
Talossa oli kylmä. En tiedä johtuiko energiansäästöstä vai mistä. Se vaikutti fiiliksiin ja ohjelman seuraamiseen.
Viinimyyjät oli pukeutuneet kylmään sopivin asustein.
Kiitos siitä medialle varatusta työskentelytilasta. Se tuli tarpeeseen.
Lauantai taisi olla ikäänkuin pääpäivä.
Olen onnellinen, että sain olla rauhassa. Kukaan ei tullut morjestamaan.
Olen epäsosiaalinen ihminen ja viihyn parhaiten kun saan olla kotona kirjottamassa rauhassa.
Mietin onko Tampere-talo paras mahdollinen paikka Kirjafestareille. Salit antaa yksityisyyttä haastatteluille verrattuna johonkin isoon messuhalliin.
Opasteita tiloihin löytämiseks vois olla enempi.
Tampere-Talon sivuilta löytyi pohjakartta pienen etsiskelyn jälkeen.
Paikkojen välillä haahuilu voi viedä aikaa myös siten, ettei ehdi tilaisuuden alkuun oikeaan paikkaan ja sit joutuu miettiin uskaltaako mennä hieman myöhässä lainkaan sisälle.
Talo antaa kyllä myös upeat puitteet tapahtumalle.
Toivottavasti myös ensi vuonna nähdään!
