Johanna Sinisalo: Ukkoshuilu

 

 

 

Johanna Sinisalo - Ukkoshuilu 

 

Otava 2021 

 

Äänikirja ISBN 

9789511391524

 

 

 

Ukkoshuilu
Kauan sitten, kaukana täältä, joku puhalsi kiviseen putkeen. Oliko sattumaa, että juuri silloin nousi myrsky?
Leena Lind rakastaa työtään meteorologina, mutta kun sääennusteita laativa yritys myydään ja pilkotaan, hän joutuu haaskaamaan asiantuntemustaan aivottomissa hanttihommissa. Vintius Phoenix -yhtiön salamyhkäinen tutkimushanke herättää Leenan epäilykset: pyrkiikö joku säiden hallitsemiseen?
Leenan Leia-tytär kuvaa leikkejään videolle. Hän tulee tallentaneeksi jotakin, mikä kiinnostaa myös Leenan uutta työnantajaa. Pian äiti ja lapsi ovat vaarassa, eikä uhka suinkaan rajoitu heihin.
Johanna Sinisalo rakentaa jälleen mestarillisesti maailman, jossa tuttu muuttuu oudoksi. 

Kiitos arvostelukappaleesta. 

Aloittaessani kirjaa mietin, että jos koko teos on näinkin sekavaa sepostusta niin jaksankohan lukea. 

Mielestäni kirjan alku osa oli aivan täysin tarpeeton. En ymmärtänyt siitä mitään. 

Kirja alkoi tuntua kiinnostavalta siinä vaiheessa kun päästiin päähenkilön Leenan tarinaan ja oltiin Helsingissä ja Tampereella. 

Päähenkilöiden muutettua Treelle fiilistelin kirjaa jo sen verran, että tiesin lukevani loppuun. 

Pakko sanoa, etten paljoa tiedä sää asioista. Siis siitä kuinka ennustuksia tehdään, minkälaisilla kapistuksilla säitä havainnoidaan ja niin edelleen, joten luulen kirjaan tehdyn paljon taustatyötä. 

Näin ollen opin kirjasta uusia asioita, kuten esim. ettei sähköstä tiedetä vieläkään kaikkea. 

Kirjassa on mielenkiintoiset työ ja ihmissuhdekuviot kaikkine suhmurointineen. 

Loppua kohden tunnelma tiivistyy jos siis sää olosuhteissa voi tällaista sanaa käyttää. 

Luullaan, että Leena ja hänen tyttärensä Leia osaisivat tehdä ukkosta puhaltamalla ukkoshuiluun. 

Tämä testi epäonnistuu ja huonostihan siinä käy. Pahikset kuolee. 

Meni kauan ennenkuin tajusin, että ihmisen nimi on Leia. Mietin, että kuka nyt antas lapselleen nimen Leija. Kunnes mainittiin Tähtiensota. 

En ole kyseistä sarjaa katsonut saati lukenut, mutta jotain kuullut kuitenkin henkilöistä tai mitä ovatkaan. 

Mietin lukiessa miksi ihmisen täytyy aina ymmärtää kaikkea? Siis, että miten mikäkin toimii, syntyy ja tapahtuu. Eikö vaan voitais antaa esim. säätilan olla se mikä se on, eikä miettiä saataisko ukkosta tuotettua. 

Yllätyin kuinka viihdyin kirjan kanssa. Jos alku hölinäää ei olisi niin oisin voinut antaa tähtiä enemmän kuin kolme. 

Jos siis sää asiat kiinnostelee niin lue ihmeessä tämä. 

Minulle ei kuitenkaan tullut oloa, että luenpa tästä nyt koko Johanna Sinisalon tuotannon. 

Vuosia sitten sain kuulla olevani täysin arvoton ja täysi idiootti kun en ole häntä lukenut. Tai siis silloin en ollut. 

Ikäänkuin oisin parempi ihminen jos olisin jo ajat sitten lukenut häntä. En koe jääneeni mistään paitsi vaikkei ne kirjat tuttuja ole. 

Se on ihme homma kuinka koetetaan pakottaa toinen ihminen pitämään samoista kirjoista kuin itse. 

Tää ihminen, jonka mielestä en ollut tarpeeksi sivistynyt kun en Sinisaloa ollut lukenut. Niin meiän viimeisellä kohtaamisella mukanani olleen joulumusiikkia sisältäneen cd-levyn kansivihko oli pudonnut levyä kuunnellessamme. Sain kyseisen kansivihkon kotiini postitettuna muutamaa viikkoa myöhemmin. 

Minulle se kertoo paljon ihmisestä: Eli kun on saavutettu oma päämäärä ja ystävystytty mun exän kanssa niin minusta ja välillämme olleesta tulee täysin toissijaista ja täysin arvotonta. 

Tärkeämmäksi ja säilyttämisen arvoiseksi nostetaan suhde mun ex-kumppaniin ja näin ollen mulle ei edes mainita, että löysin levysi kansipaperit ja postitan sulle, saati, että kohdattaisi siksi, että kyseisen kansivihkon tahdoin luonnollisestikin takaisin. 

YEAH! Että tällasta kohtelua tässä kaupungissa. Tampere oli kirjassa niin keskeinen, että halusin tuoda myös tämän näkökulman tähän arvioon. Siis sen kuinka eri tavalla sama kaupunki näyttäytyy. 

Ukkoshuilua lukiessa tuli mieleen useampikin sade aiheinen laulu. 

Laitan tähän kuitenkin vain yhden. 

Yanni - "The Rain Must Fall”…Live At The Acropolis, 25th Anniversary!

Taina Latvala: Torinon enkeli

 

 

 

Taina Latvala - Torinon enkeli 

 

Otava 2021 

Äänikirjan ISBN

9789511397953

 

 

Torinon enkeli
Mystiseen Torinoon sijoittuva romaani vangitsee intensiivisellä tunnelmallaan ja käsittelee puhuttelevasti naiseuteen liittyviä kysymyksiä.
Elämänsä suuntaa etsivä kirjailija lähtee joulun alla Italiaan, Torinossa sijaitsevaan taiteilijaresidenssiin. Hänellä on taustallaan vastikään päättynyt pitkä parisuhde ja siihen liittyvät kipeät kysymykset äidiksi tulemisesta.
Residenssin isännän Lorenzon kautta kirjailija saa kuulla Torinon salaisesta puolesta: legendan mukaan kaupunki on hyvän ja pahan kohtaamispaikka.
Kun kirjailija pelastaa kadulta eksyneen tyttölapsen, alkaa tapahtumakulku, joka johdattaa naisen vastakkain hänen omien demoniensa kanssa. 

Jälleen Kiitokset kustantajalle arvostelukappaleesta. 

Tältä kirjailijalta olen aiemmin lukenut teoksen nimeltä Venetsialaiset. Se ei oikein sytyttänyt kun en näin vuosien jälkeen paljoa muista siitä. 

Tämän kirjan koin myös tosi vaikeaksi. 

Erokuvaus oli raastavaa kuin myös se kysymys haluaako päähenkilö lapsia vai ei. Tätä kysymystä pallotellaan aina kirjan viimeiseen lauseeseen saakka. 

Sinäänsä löydän paljon samaistuttavaa päähenkilöstä. En tosin ole (vielä) ollut Italiassa kirjailijaresidenssissä, mutta Only Time. 

Tosin eipä musta kirjailijaa saa tekemälläkään. Varsinkin kun kukaan ei yritä tehä. 

Meitsin voimavarat eivät riittäisi kirjan kirjoittamiseen missään olosuhteissa. 

En jaksaisi luoda henkilöitä tyhjästä ja kehitellä niille draamaa. 

Se riittää, että olen omassa elämässäni hyvä suurissa tunteissa ja niiden sanoittamisessa. 

Takasin Torinoon minun elämäni vesistä. 

Arvaan jo ennalta, että tyttö, jonka päähenkilömme löytää on sellainen, jonka vain hän näkee. 

Sitähän muutes sanotaan, että en usko mitään ennenkuin nään omin silmin ja sanotaan myös, jotta silmät on sielun peili. 

Entäs jos ei nää. Niin mitenkähän se tuo sielunpeili sanonta pitäs ottaa ja mulla tietty on, että koska en usko, niin ei se haittaa vaikken nää uskomattomia asioita omin silmin. 

 

Kirjailijaresidenssissä on aiemmin ollut eräs norjalainen kirjailija, johon viitattiin tekstissä sen verran usein, että se sai melkeen tarttumaan Taisteluni I-kirjaan. 

Joskus luin jostain, että tää norjalainen kirjailija olis vähän niinkun Norjan vastine Päätalolle. 

Taisteluni-sarja on sellainen, jota en ole aloittanut, vaikka kirjamaailmassa siitä on kohkattu jo vuosia. 

 

Jostain syystä Torinon enkeliä lukiessa minulle tuli mieleen  Enkelimysterio, jonka on kirjoittanut Jostein Gaarder.

Torinon enkelin seksikuvaukset olisi voinut jättää pois. En vain jaksa lukea niistä. 

Kirja laittoi ajattelemaan elämmekö elämää jota haluamme vai elämää, jota joku muu haluaa meiän elävän. 

Annan Torinon enkelille 2 tähteä.

Jukka Viikilä: Taivaallinen vastaanotto

 

 

 

Jukka Viikilä - Taivaallinen vastaanotto 

 

Otava 2021 

 

Äänikirja ISBN 

9789511379300

 

 

Taivaallinen vastaanotto
Finlandia-voittajan odotettu toinen romaani on kuriton kertomus yksinäisyydestä, hengenvaarallisesta sairaudesta ja romaanin vastaanotosta.
Kirjailija Jan Holm joutuu pikaiseen leikkaukseen: veri hänen sydämessään on kiertänyt väärään suuntaan ties kuinka kauan. Holm julkaisee sairaalasta päästyään omakohtaisen romaanin, josta ja jonka kirjoittajasta jokaisella on pian mielipide.
Taivaallinen vastaanotto on tuhannen aiheen ja henkilön romaani, jossa on vahva omakohtainen ydin. Se on kommentaari, tutkimus, sanasto, palaute ja google-haku, villi selitysteos sekä moniääninen kertomus lukevista helsinkiläisistä. 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta. 

Tämä teos on Finlandiapalkinto ehdokkaana. Olen ajatellut, että kun joku teos on joskus palkittu niin sehän ei tarkoita sitä, että minä tykkäisin siitä tai että se kuuluisi lukea. On varmaan ihmisiä, jotka ajattelee asian toisinpäin. Eli että kun kirja palkitaan niin totta kait se on hyvä. 

Tätä ei oo palkittu vielä, mutta hänen aikaisempi teoksensa on. En ole lukenut Akvarelleja Engelin kaupungista ja tämän Taivaallisella vastaanotolla käymiseni jälkeen tuskin tulen lukemaankaan. 

Kiitin onneani ja sitä, että arvostelukappale oli äänikirjana. Jos tämä kyseinen Taivaallisuus olisi ollut e-kirjana niin ois voinut vastaanotolla vierailu jäädä lyhyeksi, koska kirjan rakenne olisi saattanut ruudunlukijaa käyttävän ihmisen näkökulmasta katsottuna olla joltiseenkin sekava. 

Aina voi miettiä voiko sokea ihminen puhua näkökulmista. Siinä se on pähkinänkuoressa. 

Pakko sanoa, että tämä kirja on aivan järkyttävä. En tullut sinuiksi tämän kanssa missään vaiheessa. En päässyt sisälle kirjan maailmoihin millään. 

Kirjat avaavat ovia, mutta tässä se ei toteutunut. 

Kuuntelin kirjan loppuun, koska oli pakko, jotta voin kirjoittaa tämän tekstin. 

Kirjan alkaessa minulle tuli mieleen Leena Lehtolaisen Kuusi kohtausta Sadusta-kirja, jota olen aloittanut useampaan kertaan, mutta jossa jämähdän aina alku sivuille. Se on ikäänkuin kirjan sisällä tapahtuva näytelmä ja varmaan paljon muutakin. 

Tässä Taivaallisessa vastaanotossa oli ripoteltu lukemiseen ja kirjoihin liittyviä asioita osaksi kirjaa. Eräs useita kertoja esiintynyt hahmo oli Jemina from Wolt. 

Mietin ensimmäisen kerran hänen nimeensä törmätessäni, että voisko Wolt asiakaspalvelu chat lähettää oikeesti sellasia viestejä kuin häneltä tuossa kirjassa oli. 

En kyennyt erottamaan milloin puhutaan kirjassa olevan kirjailijan elämästä ja milloin ehkä mahdollisesti sen itsensä oikean kirjan kirjoittaneen. 

Kirjan sekavuutta lisäsi se, että välissä oltiin vaikkapa sivulla 74 ja sitten oltiin reilut 100 sivua eteenpäin. 

Minulle ei selvinnyt olivatko nämä sivunumeroidut kohdat varsinaista kirja kirjaa vai olivatko ne tekeillä olleen kirjan sivuja. Aluksi luulin, että kirjan siis sen ns. oikean kirjan sivunumerot luetaan läpi koko kirjan. 

Tämä teos oli erittäin hämmentävän tyhjentävä lukukokemus ja annan vaan yhden tähden.

Kate Bush: 50 Words For Snow

 

 

 

Tämänkin levyn julkaisusta on kymmenen vuotta. 

Oma suhteeni Bushiin on vähintäänkin mielenkiintoinen. Olen kuullut häntä ekaa kertaa tietoisesti joskus 90-luvulla ja ajatellut, että tää nyt on vaan tällasta taidepaskaa, jota en tule koskaan ymmärtämään. 

Kesällä 2008 YleX lähetti legendaarisia Radiomafiassa aikoinaan tulleita Koe-eläinpuisto ohjelmien uusintoja lauantaisin ja siellä soi aina välillä Kate. 

Elin tuolloin merkillistä elämänvaihetta, johon en halua palata mieluusti. 

Kesällä 2008 kuuntelin mielenkiintoista kirjallisuutta ja yksi teoksista oli John Steinbeckin Eedenistä itään, jonka äänityksessä ja lukijassa olisi parantamisen varaa. Ymmärtääkseni kirja on äänikirjana Celia-kirjastossa, mutta ei muualla. Voin olla myös väärässä tämän tiedon kanssa. 

Eedenistä itään teki järisyttävän vaikutuksen. Se on niin monitahoinen teos, etten ala sitä enempää avaamaan. 

Jostain syystä jossain vaiheessa tuota kirjaa minulla alkoi soida päässä Kate Bushin kappale nimeltä Running Up That Hill (A Deal With God). 

Keskeytin kirjan kuuntelun ja menin tietokoneelle etsimään tuon kappaleen Youtubesta ja kuuntelin sen ja monia muita biisejä. 

Seuraavan vuoden aikana ostin kaiken Kate Bush tuotannon minkä käsiini sain. 

Kun 50 Words For Snow julkaistiin olin tilannut sen julkaisupäiväksi ja odotin kuuntelua kovasti. 

Tykkään talvesta, joten ajattelin että varmaan tykkäisin tästä levystäkin. 

Odotin mielenkiinnolla kappaleen 50 Words For Snow kuulemista, koska rakastan lunta ja halusin kuulla ne eskimoiden 50 sanaa lumelle, josta siis levyn nimikin tulee. 

Jäin miettimään voiko lumelle tosiaan olla 50 eri sanaa, mutta onhan meillä täällä Suomessakin niin valtavasti sanoja kyseiselle valkoiselle ainekselle. Jäin myös sitä miettimään onko kyse sanoissa siitä että ne kuvaavat lunta vai tarkoittaako ne kaikki sanaa lumi. 

Meillähän näitä riittää, eikä näitä käytetä mihinkään muuhun kuin eri tyyppiseen lumen kuvailuun. 

Vai mitä sanotte näistä: tykky, viti, nuoska, puuteri, lumivalkea. 

Tässä on taas levy kappale kappaleelta ja minun ajatukseni. Listaan vielä tekstin loppuun ne kappaleen 50 lumea tarkoittavaa sanaa. 

Levyn saa soimaan tästä. 

 

 

Kate Bush - 50 Words For Snow

 

Released
21 November 2011
Recorded
2010–2011
Studio
Abbey Road (London)
Genre
Art pop  chamber pop
Length
65:29
Label
Fish People
Producer
Kate Bush

Tracklist: 

All tracks are written by Kate Bush.
No.
Title
Length
1.
"Snowflake"
9:52

Voiko talvi teemainen levy alkaa muulla kuin kappaleella nimeltä Lumihiutale? 

Tässä on kuulemma käytetty poikakuoro soundia, mutta sellaista en tunnista. 

Siitä kerrotaan tässä. 

On the first track, "Snowflake", in a song written specifically to use his still high choir-boy voice,[11] Bush's son Albert sings the role of a falling snowflake in a song expressing the hope of a noisy world soon being hushed by snowfall. "Snowflake" drifts into "Lake Tahoe", where choral singers Stefan Roberts and Michael Wood join Bush in a song about a rarely seen ghost: a woman who appears in a Victorian gown to call to her dog, Snowflake. Bush explained to fellow musician Jamie Cullum in an interview on Dutch Radio[12] that she wished to explore using high male voices in contrast to her own, deeper, voice. "Misty" is about a snowman lover who melts away after a night of passion, and after "Wild Man", Elton John and Bush as eternally divided lovers trade vocals on 

"Snowed in at Wheeler Street", while actor Stephen Fry recites the "50 Words for Snow". The quiet love song "Among Angels" finishes the album.

2.
"Lake Tahoe"
11:08

Tämä on pitkä kuin nälkävuosi. Tykkään erityisesti levyn pianosoundeista ja vaikka en musiikista mitään ymmärrä niin sanon silti, että levyn äänimaisema on taiten rakennettu. Ainakaan studiosta se ei jää kiinni. 

3.
"Misty"
13:32

Ja kappaleiden pituus vaan kasvaa levyn edetessä. Kappaleen nimestä tulee mieleen kaksi hevoskirjaa, joista toisen nimi on Misty ja toisen Stormy Mistyn varsa. Mistyhän tarkoittaa sumua ja sitä luulisin Englannissa riittävän. 

4.
"Wild Man"
7:17

Tämä julkaistiin sinkkuna ja tätä tuli kuunneltua valtavasti ennen levyn julkaisua. Jostain syystä kappaleen alku tuo minulle mieleen Katen varhaisemman tuotannon 80-luvulta. 

5.
"Snowed in at Wheeler Street"
8:05

Tämä kappale aktivoi mieleeni kuinka kuuntelimme tätä levyä eräässä viimeisessä kohtaamisessa. Olin saanut kuulla kuinka Kate Bush on arvotonta musaa ja kaikki se mitä Bush minulle edusti mitätöitiin. Ihmettelin silloin miten mukamas musiikista paljon tietävänä naisoletettu oli tuota mieltä. Levyä kuunnellessamme sain kuulla kuinka ihmismieli muuttui Kate Bushin suhteen. Jos oikein muistan niin tämä tapahtui muutama vuosi sitten ennen joulua eräässä kotikaupunkini lähiössä. 

En ole paljoa tainnut kuunnella tätä levyä sen jälkeen. 

Tässä kappaleessa on mukana Elton John. Levyä ekaa kertaa kuunnellessa en tunnistanut häntä ja lueskelin sitten internetin ihmemaasta, että se miesääni on Sir Elton. 

Hän kyllä sopii tähän kappaleeseen hyvin. 

Itselleni kyseinen herra tuo mieleen Dianan ja Candle In The Wind. 

6.
"50 Words for Snow"
8:31

Tässä se on. Kappaleessa luetellaan numeroita. Siis numero ja sen jälkeen sana, joka tarkoittaa lunta. 

Minun on monesti pitänyt katsoa netistä, että mitkä ne on ne sanat, jotka tässä sanotaan. Ne on varmaan kerrottu levyn kansipapereissa, mutta mutta. 

En pidä siitä, että cd on pakattu ikäänkuin kirjamaisesti. 

7.
"Among Angels"
6:49

Enkeliloitsu tai kutsu. Ihan miten vaan. Enkeleitä tarvitaan. Ei oo biisistä muuta sanottavaa. 

Tässä vielä infoa levystä ja sitten ne 50 sanaa. 

Annan levylle nostalgiasyistä viisi tähteä. 

Total length:
65:06
Personnel[edit]
• Kate Bush – vocals, piano (1–3, 5, 7), backing vocals (4), bass guitar (1), keyboards (4–6)
• Dan McIntosh – guitar (1, 3–6)
• Del Palmer – bass guitar (1), bells (4)
• Danny Thompson – double bass (3)
• John Giblin – bass guitar (4–6)
• Steve Gadd – drums (1-6)
• Albert McIntosh – lead vocal (1)
• Michael Wood and Stefan Roberts – featured vocal (2)
• Andy Fairweather-Low - backing vocals (4)
• Elton John – featured vocal (5)
• Stephen Fry (as Prof. Joseph Yupik) – featured vocal (6)
Production
• Produced by Kate Bush
• Recorded by Del Palmer
• Additional recording by Stephen W. Tayler
• Mixed by Stephen W. Tayler
• Assisted by Stanley Gabriel
• Additional assistants: Jim Jones, Robert Houston, Patrick Phillips and Kris Burton
• Mastered by Doug Sax and James Guthrie
• Assisted by Eric Boulanger
• Orchestral arrangements by Jonathan Tunick
• Orchestra conducted by Jonathan Tunick
• Orchestra sessions recorded at Abbey Road Studios
• Recorded by Simon Rhodes
• Assisted by Chris Bolster and John Barrett

Lyriikat: 

Kate Bush 50 Words For Snow: 

1 drifting
2 twisting
3 whiteout
4 blackbird braille
5 Wenceslasaire
6 avalanche
Come on man, you've got 44 to go,
come on man, you've got 44 to go.
Come on man, you've got 44 to go,
come on man, you've got 44 to go.
7 swans-a-melting
8 deamondi-pavlova
9 eiderfalls
10 Santanyeroofdikov
11 stellatundra
12 hunter's dream
13 faloop'njoompoola
14 zebranivem
15 spangladasha
16 albadune
17 hironocrashka
18 hooded-wept
Come on Joe, you've got 32 to go,
come on Joe, you've got 32 to go.
Come on now, you've got 32 to go,
come on now, you've got 32 to go.
Don't you know it's not just the Eskimo.
Let me hear your 50 words for snow.
19 phlegm de neige
20 mountainsob
21 anklebreaker
22 erase-o-dust
23 shnamistoflopp'n
24 terrablizza
25 whirlissimo
26 vanilla swarm
27 icyskidski
28 robber's veil
Come on Joe, just 22 to go,
come on Joe, just 22 to go.
Come on Joe, just you and the Eskimos,
Come on now, just 22 to go.
Come on now, just 22 to go,
Let me hear your 50 words for snow.
29 creaky-creaky
30 psychohail
31 whippoccino
32 shimmerglisten
33 Zhivagodamarbletash
34 sorbetdeluge
35 sleetspoot'n
36 melt-o-blast
37 slipperella
38 boomerangablanca
39 groundberry down
40 meringuerpeaks
41 crème-bouffant
42 peDtaH 'ej chIS qo'
43 deep'nhidden
44 bad for trains
45 shovelcrusted
46 anechoic
47 blown from polar fur
48 vanishing world
49 mistraldespair
50 snow.

Jenni Pääskysaari: Mielen maantiede

 

 

 

 

 

Jenni Pääskysaari - Mielen maantiede 

 

Otava 2021 

 

Äänikirjan ISBN 

9789511408901 

Lukija

Jenni Pääskysaari 

 

Mielen maantiede
Korso vuosina 1975–1991: paikka ja aika, joissa ei tapahdu mitään, mutta silti niissä on kaikki.
1970-luvun radanvarsilähiössä elämää lapsesta nuoreksi kuljettavat ruskea Toyota Carina, Menokkaat ja koulumatka betonisen alikulun läpi. Myöhemmin Gene Simmons, nujakointi Nutalla, vikat hitaat ja vesisängyn kielarointimaratonit.
Jenni Pääskysaari kuvaa omakohtaisessa esikoisromaanissaan lapsuuden ja nuoruuden laajenevaa mielenmaisemaa aistivoimaisina välähdyksinä. 

Kiitos arvostelukappaleesta kustantajalle. 

Pakko sanoa, että jos en olisi osallistunut kustantajan pressitilaisuuteen niin tuskin olisin tarttunut tähän kirjaan. 

Kiinnostuin sen pohjalta mitä kirjailija tilaisuudessa kertoi tästä pätkivien yhteyksiensä siivittämänä. 

Pääskysaaren ura radiossa on itselle vieras, koska kaupalliset radiot eivät vielä 90-luvulla niin laajalti kuuluneet all over the Suomi. 

Olen kuullut kirjailijaa Suomilove ohjelmassa. Hän itse luki tämän kirjan ja aluksi oli vaikeaa tottua siihen, että nyt ei ollakaan rakkaustarinoiden äärellä vaan 70-luvun Korsossa. 

Kun sain itseni oikeanlaiseen moodiin häntä kuulemaan niin olikin sitten ajatuksiaherättävää ja joltiseenkin viihdyttävää kerrontaa ilo kuulla. 

Toki oltiinhan tässä rakkauden äärellä myös; läheisten rakkauden, ystävyyksien ja ihastuksien muodossa. 

En ole itse elänyt 70-luvulla, joten oli viihdyttävää lukea kyseisestä ajasta. 

Jännää, että turvavyöt tuli pakollisiksi lapsillekin vasta 80-luvulla ja että sitä ennen ajeltiin sen kummempia turvallisuudesta välittämättä. 

Lähiö kuvaillaan kirjan alussa oivallisesti. Kuvaillaan pihat ja ympäröivät talot, sekä niiden asukkaat niin elävästi, että voi kuvitella itsensä sinne. 

Lähiö oli itselle vieras asia aina 2000-luvun puoleenväliin asti. 

Olenhan maalta kotoisin ja vaikka läheisessä kaupungissa tulikin paljon vietettyä aikaa niin en siltikään silloin oikein hahmottanut niiden siis kaupunkien toimintatapaa. 

Joku aika sitten löysin Lisää kaupunkia Suomeen podcastin, joka olisi tarkoitus kuunnella kunhan kiireiltäni ehtisin. 

Varsin elämänmakuista on tämän kirjan teksti. 

Pari juttua erityisesti kiinnitti huomion. On Vappu 80-luvulla ja radiota kuunnellaan keittiössä kun siellä aloittaa Radiocity. 

Kirjassa kuvataan kuinka merkittävä asia tämä oli koska City oli Suomen toinen kaupallinen kanava jos ymmärsin oikein. 

Itelle oli olemassa Radiomafia ja eräs nimeltämainitsematon paikallisradio. 90-luvun lopulla harmittelin ettei Kiss FM ja NRJ kuuluneet meillä. En osannut silloin ajatella kaupallisten radioiden asemasta mitään. Taisin ajatella, että jään paljosta paitsi kun en voi kuunnella Kissiä ja NRJ:tä. 

Kirjassa kerrotaan kuinka 12-vuotiaana tyttönä kävelet yksin ja aikuiset miehet tööttäilee sulle rekka-autoistaan. SINUT ON HUOMATTU!!!!! Tuosta tuli mieleen #metoo. 

En ole tuon ikäisenä vastaavaa kokenut ja tuntuu myös käsittämättömältä, että asemalla odotellessa aikuinen mies tulee lapselta kysyyn, että paljonko pillu?

Kirja päättyy päähenkilömme tietoon paikasta Kallion ilmaisutaidon lukiossa. 

Sitäpä en tiiä tuleeko tälle jatkoa, mutta ehkä, ehkä. 

Annan tälle kirjalle kolme tähteä. 

Vahvasti lukiessa mieleeni tuli kirja nimeltä Perno Mega City. 

Siinä on myös lähiökuvausta. Tosin hieman eri aikakaudelta kuin tässä Mielen maantieteessä. 

 

Kansikuva on Otavan sivuilta ja kirjailijakuva Helsingin Kirjamessut mediapankista, koska en tiennyt kuinka uusi olisi ollut Otavalta löytynyt kirjailijakuva. Kirjamessukuvan on ottanut Numi Nummelin.

Katja Kallio: Tämä läpinäkyvä sydän

 

 

 

 

Katja Kallio - Tämä läpinäkyvä sydän 

 

Otava 2021 

Äänikirjan ISBN 

9789511397830

 

Lukija 

Alina Tommikov 

 

 

 

 

Tämä läpinäkyvä sydän
Pakahduttavan kiihkeä romaani sopeutumattoman naisen ja neuvostovangin kielletystä rakkaudesta.
Nuori Beata palaa kotiinsa, sodan runtelemaan Hankoon talvella 1942. Kun hän kohtaa sattumalta sotavangin, joka näkee suoraan hänen sisimpäänsä, elämä muuttuu peruuttamattomasti. Luvaton intohimo asettaa Beatan ja Ivanin hengenvaaraan, mutta he eivät voi pysyä erossa toisistaan. Tilinteon hetkellä Beata joutuu kysymään, tunteeko ihminen koskaan rakastettuaan – tai edes itseään.
Ravisteleva, kaunis ja intiimi kuvaus vihan perinnöstä ja sen ainoasta vastavoimasta, ihmisten välisestä yhteydestä. 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta. 

Ensin hieman urputusta käytännön asioista, jonka jälkeen sanon sanottavani kirjasta. 

Pyysin useampaa kirjaa rvostelukappaleena osallistuttuani etänä pressitilaisuuksiin. Kului kuitenkin useita viikkoja ehkäpä kuukauden päivät, jolloin arvostelukappaleita ei vain kuulunut. 

Kyselin niiden perään jonka jälkeen välittömästi sain latauslinkit sähköpostivaunulla toimitettuna. 

Arvostelukappaleiden pyytäminenkin pressitilaisuuksien jälkeen oli oma projektinsa, koska lomakkeella pystyi tilaamaan vain ja ainoastaan painettuja kirjoja arvostelukappaleina. Tästäkin olin yhteyksissä spostitse, jotta saan kirjat muussa kuin painetussa formaatissa. 

Minua kovasti kiiteltiin kun olin yhteydessä ja tarkensin pyyntöäni. 

Tässäkin huomaa kuinka vallalla on ajatus, että kaikki lukee painettuu tekstii, koska arvostelukappalepyyntölomakkeet, (joka muuten varmaan ei ees oo yhdyssanahirviö) niin että koska niissä lomakkeissa ei edes ollut mahollisuutta valita kirjan formaattia. 

Joo ja eikä onkelmat vielä tähän loppuneet. 

Ladatessani kirjoja zip-tiedostoina sain joka ainoan kohdalla ilmoituksen, ettei lähdetiedostoa voi lukea ja pyynnön ottaa yhteyttä ylemmälle taholle tai koettaa myöhemmin uudelleen. 

Osan kirjoista sain ladattua kun jaksoin tarpeeksi renkata näppäimistöä ja kokeilla uudelleen esim. vaihtamalla hakemistoa, johon lataan ja kaikkee muuta mitä tässä viimeisten 26 vuoden aikana olen tietokoneista oppinut. 

Ja ettei menisi liian helpoksi niin ei se vielä tähänkään loppunut. 

Nimittäin koetin saada Kirjavälityksen ihmisen tajuamaan yksinkertaisen lauseen, joka kuuluu näin: "en saa zip-tiedostoja ladattua." 

Tästä vaihdoin useamman sähköpostin ja vaikka jo ekassa viestissä oli tuo lause + saamani virheilmoitus niin sain useamman kerran vastaukseksi, että kirjojen kuuntelu selaimella toimii ja lisäksi sain valokuvan kirjahyllynäkymästäni. 

En viittiny vastata, että en nää kuvaa ja että turhaan yms. Tässäkin huomaa, että ajatellaan, että mistä tahansa voi lähettää kuvan, koska kaikkihan nyt näkee. 

Se on kyä ihme homma; jos vaikkapa sähköpostivaunun laitan liikkeelle ja pyydän kirjasta arvostelukappaletta ja toivon formaatiksi e-kirjaa tai äänikirjaa. Niin saatan saaha vastaukseks, että meillä ois kyllä tää painettu tässä, että haluutko että laitetaan tulemaan ja kun vastaan, etten voi lukee painettuu tekstii ni se keskustelu hyytyy siihen. 

Eipä siinä mittään. Se ei oo mun ongelma jos toiset Ihmisotukset ei osaa huomioida että on muunkinlaista lukemista kuin paperilta lukemista. 

Samassa maailmassa tässä ollaan! 

Inhoan sitä ajatusta ja asennetta, että vaikka sä et nää ni silti sä voit jotenkin käyttää tietsikkaa ja puhelinta ja suurinpiirtein jotenkin sä voit kuitenkin noin niinkun elellä ja olella. 

Joskus kun kuulen vähätteleviä kommentteja siitä miten voin tehä mitään niin tekisi mieli sanoa, että käytä päätä kun sulla sellanen on. 

Maailma on juuri niin rajoitettu ja rajattu kuin annat sen olla omassa mielessäsi. Jos osaat katsoo laajemmin niin voit nähä enemmän. 

Jokatapauksessa sain kaikki pyytämäni kirjat ladattua. Se vain olisi voinut olla vähän helpompaa. 

Ja aion jatkaa arvostelukappaleitten pyytämistä siitäkin huolimatta, että joudun tekee sen asian kanssa enemmän töitä kuin sellainen, joka lukee kirjansa painettuna. 

Ja sellasiiki ihmisii on, jotka ajattelee, että siellä se A taas valittaa ja rutisee turhasta. 

Sellasille ihmisille sanon pari asiaa; jos yhtäläiset oikeudet eivät ole sulle tärkeitä niin et ymmärrä, vaan näät tämän vaan jatkuvana kitisemisenä epätasa-arvoisuudesta. Ja jos et tiedä mua ihmisenä siis niinkun livenä, ni et tosiaan tiiä minkälainen ihminen tätä kirjoittaa. 

Se mikä joidenkin mielestä mun teksteissä on hauskaa voi olla joidenkin mielestä ihan hirveetä skeidaa. 

Mun tekstiä pitää osata lukea tietyllä tavalla, jotta se on oikeassa kontekstissa. 

Ja vielä sanon kaikille niille, joita mun tapa olla ärrrsyttää: Sääli on sairautta ja kateus pitää ansaita. 

Nyt sitte kirjaan. 

En ole aikaisemmin lukenut Kalliota. Jos oikein muistan niin 2000-luvun alussa tullut Kuutamolla leffa on hänen käsikirjoituksensa. Voi olla, että muistan väärin ja väistän muurin. 

Tämä läpinäkyvä sydän on kait jatkoa teokselle Säkenöivät hetket. Molemmissa ollaan Hangossa. 

Hanko on vierasta seutua. Miellän sen rikkaiden asuttamaksi jostain syystä. Luulin myös joskus, että Helsinki on Suomen eteläisin paikka, mutta Hankohan se on. 

Hanko on tuttu merisäästä. Hanko Tulliniemi. 

Mietin merisäätä kirjaa aloittaessani ja kyllähän teoksessa se Tulliniemi mainitaan. 

Kirjassa ollaan 1940-luvulla ja itselle oli uutta tämä vankileiri, joka tulee kirjan kautta tutummaksi. 

Vieraaksi on jäänyt myös 30 vuotinen Hangon vuokraussopimus Neuvostoliiton kanssa. 

Kirja koostuu mielestäni irrallisista palasista. On Beata, Harriet, Ivan, sekä tuttavat jotka palkkaavat perheen äidin töihin, mutta ei Beataa. 

On saksalaisia ja on Neuvostoliittolaisia tai mistä ikinä kaukaa ovatkaan. 

Mietin, ettei Neuvostoliittoa enää ole ja että kuinka monien ihmisten syntymätodistuksessa se yhä lukee synnyinpaikkana tai passissa ja miltä tuntuu kun on lähtöisin maasta jota enää ei ole. 

Mietin tekstin edetessä käytettiinkö tuolloin sanaa Venäjä vai puhuttiinko Neuvostoliitosta. 

Kirjassa on kohtaus jossa ollaan radion ääressä ja kuunnellaan uutisia eri lähteistä. On Suomen uutiset ja BBC:n lähettämät ruotsiksi ja Saksaksi. Kirjassa puhutaan siitä miten eri tavalla eri maa uutisoi tapahtumia, vaikka kyse on samoista uutisista. 

Tämän lähetyksen jälkeen toivotaan, ettei radiota olisi koskaan tuotu siihen taloon. 

Kaivo on kirjassa oleellinen juttu. Siellä kokoonnutaan, kuullaan juorut, ja sinne menoa myös vältellään, jottei kuultaisi ja kohdattaisi. 

Kaivolla kokoontumisetkin ovat jääneet. Nykyään kokoonnutaan torikahveille tai vastaavaan. 

Kuuntelin kirjan yhdeltä istumalta. 

Mietin olisiko kokemusta parantanut jos olisin lukenut Säkenöivät hetket aiemmin. En oikein saanut otetta henkilöistä enkä tapahtumistakaan ja vierautta lisäsi myös aikakausi ja kaikki uusi tieto, johon suhtauduin varauksella. 

Annan kirjalle 3 tähteä.

Minna Maijala: Katri Vala

 

 

 

Minna Maijala - Katri Vala 

 

Otava 2021 

ISBN

9789511382935 

Lukija

Ella Pyhältö 

 

Tarkkanäköisen runoilijan kiihkeä elämä.
Suomalaisen runouden modernismin airut. Eksotiikan papitar. Intohimoinen tulenkantaja. Tulisieluinen sodan ja saksalaismielisyyden vastustaja.
Katri Valasta elää vahvoja mielikuvia, mutta millainen ihminen myytin takaa löytyy?
Vala etsi alati paikkaansa, oli kotonaan kaikkialla eikä missään. Hänen elämänsä miljöö oli lapsuudesta saakka poliittinen. Häneen kytkeytyvät kiehtovalla tavalla sortovuodet, sisällissodan pitkä varjo ja vasemmistolaisen älymystön nousu. Mutta hän oli myös kansakoulunopettaja, äiti ja rakastaja.
Oman elämänsä kulkuri näki mitä Euroopassa ja Suomessa 1930-luvulla tapahtui – ja sanoi sen rohkeasti ääneen. 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta. 

Kiinnostuin tästä teoksesta kun huomasin sen syksyn uutuuksista. 

Runous on taiteen laji, joka on itselle vierasta. Ehkä se edustaa minulle sitä Ns. Korkeakylttyyria. 

Ajattelen itse jostain syystä, että minun tulisi lukea runoja jo ihan sen takia kun ottaa huomioon kuka on kotoisin samasta paikasta kuin minä. Tai siis oli. Jos nimittäin kyseinen kirjoittaja eläisi edelleen niin hän olisi jo ajat sitten päässyt Ennätystenkirjoihin. 

Hän pääsi kyllä elämässään kirjoihin ja kansiin ja taitaa viimeisin elämäkerta olla julkaistu kymmenen vuoden sisään, että kuolemansakin jälkeen hänen arvostuksensa on säilynyt näihin päiviin. 

 Takasin aiheeseen. 

 

Kiinnostuin tästä Katri Vala teoksesta, koska olen lukenut hänestä fiktiivisistä kirjoista. Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoissa hän on läsnä 1920-luvulla mielenkiintoisella tavalla. Draamaa näet riittää Tulenkantajien kesken. 

Tiesin Valasta jo jotakin näiden kirjojen ansiosta. Tämä Maijalan teos täydensi tietouttani suuresti. 

Äänikirjan lukija Ella Pyhältö oli myös loistava. 

Kirjassa käsitellään Valan lapsuutta Lapissa, josta tykkään aina lukea. Elämä on ollut niin rankkaa ei vielä niin kauan aikaa sitten. 

Minulle oli uutta tietoa, että Vala oli toiminut kansakoulun opettajana Savon perukoilla. Näistä kuten myös opettaja opinnoista oli mielenkiintoista lukea. 

Kielemme on muuttunut verrattaen paljon. Ennen opettajat opiskeli ja valmistui seminaarista. Nykyään seminaari-sanaa ja erityisesti webinaari-sanaa käytetään muissa yhteyksissä kuin kuvaamaan oppilaitosta. 

Käsittämätön sana oli myös kirjassa käytetty kansankynttilä. En ymmärrä miten tällainen sana on opettajiin liitetty. Tai voihan siinä olla ajatus, että he oppineisuudellaan valaisevat missä ikinä ovatkaan, mutta silti. 

Jos pitää fiktiivinen kansankynttilä hahmo valita niin tulee mieleen Niskavuori näytelmien Ilona. Tosin ymmärtääkseni ainakin osa Niskavuoren hahmoista pohjautuu tosi elämän ihmisiin. 

Lähinnä siksi otin tämän esiin, koska opettajilla on ollut ennen erilainen rooli kuin nykyään. 

Ja jotenkin muutenkin tätä Vala-kirjaa lukiessa tuli mieleen toi Ilona. Valan aikaan ymmärtääkseni ollaan oltu yhä tarkkoja säädyllisyydestä, eikä opettajan luona ole sopinut vierailla milloin kenenkin ja kenen milloinkin. 

Tulenkantajia ei voi ohittaa kun Valasta puhuu. 

Minulle Tulenkantajat on ensisijaisesti 2000-luvun alussa musiikkia julkaissut porukka. Genre oli rap. Siihen aikaan rappia julkaistiin niin paljon, ettei ole jäänyt mieleen mikä niistä kappaleista oli Tulenkantajien. Musiikkia julkaisivat siihen aikaan myös Fintelligens, Flegmaatikot, Kapasiteettiyksikkö, Ritarikunta, Seremoniamestari ja Avain. Ihan vain muutamia nimiä mainitakseni. 

Tulenkantajat sopi oivallisesti nimensä puolesta jatkumoksi tähän listaan. 

En tiennyt silloin, että kyseisellä nimellä on ollut porukka 1920-luvulla. 

He olivatkin varsin mielenkiintoinen taiteellinen kollektiivi. Mustosen kirjoja lukiessani mietin ketä nää Elsa Enäjärvi, Elina Vaara, Olavi Paavolainen, Lauri Viljanen, Katri Vala ja niin edelleen oikeen onkaan. 

Opettaja opiskelun ja työn lisäksi sain lukea tuberkuloosista. Ilmeisesti kyseinen sairaus aiheutti Katrin lapsen kuoleman vain tunteja syntymän jälkeen. Tai ainakin minulle jäi tästä sellainen kuva, että lääkärit eivät ehkä tienneet, että tubi vaikuttaa raskauden aikana. 

Katri oli pitkään myös tuberkuloosiparantolassa ja oli ahdistavaa lukea siitä etenkin tälleen Koronan varjossa kun yhä ollaan ja kun ottaa huomioon, ettei siitä vielä niin kovin montaa vuosikymmentä ole jolloin tuberkuloosiin kuoli paljon ihmisiä. 

Minulle tulee tuberkuloosista mieleen pari tarinaa. 

Joskus joulun aikaan vuosia sitten kuuntelin radiota. Minulle ei selvinnyt silloin mikä ohjelma oli kyseessä, mutta ilmeisesti jostain arkistopätkästä oli kyse. Samassa ohjelmassa kuulin jonkun vuosikymmenten takaisen pätkän, jossa puhuttiin Tapaninpäivän perinteistä ja sitten oli pätkä joululauluihin liittyen. 

Laulun nimeltä Tuikkikaa, oi jouluntähtöset on kirjoittanut Elsa Koponen, joka muistaakseni oli myös opettaja. 

Laulu oli syntynyt kun hän oli saanut tuberkuloosidiagnoosin ja kihlaus oli sen vuoksi purkautunut. 

Tämä jäi siitä ohjelmasta mieleen. 

Toinen tuberkuloosiin liittyvä stoori on hieman tuoreempi. 1990-luvulla TV esitti sairaalamaailmaan sijoittuvaa Ihmeidentekijät-sarjaa ja siinä Risto Kaskilahden esittämän lääkärin potilaaksi tulee henkilö, jolla häne epäilee tubia ja myös erästä toista sairautta. 

Oli raskasta lukea Valan tuberkuloosista ja lapsen menetyksestä sen vuoksi. 

Elämäkerrat on upeita. Niistä oppii vaikka mitä eri aikakausista. Tässäkin on käsittääkseni ollut taustatyön määrä valtava. 

Annan tälle teokselle 5 tähteä. 

En totisesti ole runouden tuntija, mutta elämäkerroista tykkään.