Janet Skeslien Charles: Kirjasto Pariisin sydämessä

 

 

 

 

 

 

Janet Skeslien Charles - Kirjasto Pariisin sydämessä 

Bazar 2022 

Englanninkielinen alkuteos
 The Paris Library

Suomentaja
Katariina Kallio

ISBN 978-952-376-434-7
 

E-kirjan sivumäärä 420

Täydellinen lukuromaani kaikille kirjallisuuden rakastajille
Janet Skeslien Charlesin Kirjasto Pariisin sydämessä on tositapahtumien inspiroima herkkä lukuromaani Pariisin amerikkalaisesta kirjastosta ja sen urheista työntekijöistä toisen maailmansodan aikana.
Pariisi vuonna 1939. Nuorella ja kunnianhimoisella Odile Souchet’lla on kaikki paikoillaan elämässä ja unelmatyö Pariisin kuuluisassa amerikkalaisessa kirjastossa. Kun natsiarmeija marssii kaupunkiin, Odile on vaarassa menettää kaiken hänelle rakkaan, mukaan lukien korvaamattoman kirjaston. Yhdessä kollegojensa kanssa Odile liittyy vastarintaliikkeeseen aseenaan kaikista tehokkain: kirjat. Kun sota vihdoin päättyy, joutuu Odile vapauden sijaan kokemaan kohtalokkaan petoksen katkeran piston.
Montana, Yhdysvallat vuonna 1983. Lily on yksinäinen teini-ikäinen etsimässä seikkailua montanalaisessa pikkukylässä. Hänen uteliaisuutensa herättää yksinäinen, iäkäs naapuri, Madame Odile Gustafson. Kun Lily saa tietää naapurinsa menneisyydestä, hän huomaa heidän jakavan saman rakkauden kieleen, saman kaipuun ja petoksen aiheuttaman tuskan.
Janet Skeslien Charlesin Kirjasto Pariisin sydämessä on voimakas tarina tekojemme seurauksista ja niistä ihmisistä, jotka tekevät meistä meidät 

– perheestä, ystävistä, kirjailijoista.

 

 

 

 

Janet Skeslien Charles
Montanassa, Yhdysvalloissa syntynyt Janet Skeslien Charles viettää aikansa puoliksi synnyinseudullaan ja puoliksi Pariisissa. Hän sai inspiraation Kirjasto Pariisin sydämessä -romaanin kirjoittamiseen työskennellessään itse Pariisin kuuluisassa amerikkalaisessa kirjastossa, joka täytti 100 vuotta vuonna 2020. Kirjasto Pariisin sydämessä on Charlesin ensimmäinen suomennettu teos.

Kirjailijan kuva © Richard Beban.

 

 

 

 

Oikein Hyvää Naistenpäivää! 

 

Pariisi ja kirjasto tai kirjasto ja Pariisi. Voiko olla mitään idyllisempää olemassa kuin nämä kaksi asiaa? Ajattelin kun pyysin arvostelukappaleen tästä. Odotin tätä valtavalla innolla, koska ajattelin viihtyväni tämän sivuilla. 

Sain arvostelukappaleen eräänä perjantaina ja uskoin viettäväni viikonlopun huikealla lukumatkalla. 

Luin kirjasta heti yhdeltä istumalta ensimmäiset 150 sivua. 

Tai siis tarkemmin sanottuna tietokoneen ruudunlukuohjelma tätä minulle luki. Teksti vain soljui langattomissa kuulokkeissani eteenpäin. Siinä samalla laitoin kahvia ja toimitin muita askareita. Tämä kaikki tapahtui siis jo paljon ennenkuin maailmalla tapahtui se mitä tapahtui. Sillä viikkoa, kahta aiemmin tapahtuneet tapahtumat tuntuvat siltä kuin olisivat tapahtuneet täysin eri ajassa ja täysin erillaisessa turvallisessa maailmassa. 

Tajusin jossain vaiheessa ettei minulla ole aavistustakaan siitä mitä tässä kirjassa tapahtuu. 

Päätin, että jatkan myöhemmin sitten kun tuntuu siltä, että kykenen keskittymään tekstiin. Aloitin e-kirjan luvun alusta pariinkin kertaan, mutta aina vain sama jumiutuminen tai keskittymisen vaikeus erityisesti viimeisen lähes kahden viikon aikana vaivasi. 

Yksi lukemista ruudunlukijan ja pistekirjoitusnäytön avulla vaikeuttava tekijä voi olla tässä. 

Lainaus kirjan alku sivuilta: 

"Pariisi, helmikuu 1939

Numerot leijuivat pääni ympärillä kuin tähtikuviot. 823. Ne olivat uuden elämän avaimia. 822. Toivon tähtikuviot. 841. Myöhään illalla, kun makasin valveilla, aamuisin kun olin matkalla ostamaan voisarvia, silmieni edessä muodostui numerosarja toisensa perään: 810, 840, 890. Niissä oli vapaus, tulevaisuus. Numeroiden lisäksi olin opiskellut myös kirjastojen historiaa aina 1500-luvulle saakka. Samaan aikaan, kun Englannin Henrik VIII kulutti päiviään katkomalla vaimojensa kauloja, meidän Fransimme uudenaikaisti kirjastoaan ja avasi sen tutkijoiden käyttöön. Hänen kuninkaallinen kokoelmansa oli Ranskan kansalliskirjaston Bibliothèque Nationalen siemen. Nyt minua odotti Pariisin amerikkalaisen kirjaston työhaastattelu, ja kertasin kotona kirjoituspöydän ääressä muistiinpanojani vielä viimeisen kerran: perustettu vuonna 1920, ensimmäisenä Pariisissa avoinna myös suurelle yleisölle, käyttäjiä yli 30 maasta, neljäsosa heistä Ranskasta. Painoin tiedot visusti mieleeni toivoen saavani niiden avulla kirjaston johtajan vakuuttumaan pätevyydestäni."

Mietin, että jos kirja on täynnä tällaisia numerosysteemejä niin voi voi! Samalla ajattelin myös että saan kyllä hyvin tietoa erilaisista kirjastoluokista ja siitä mihin mikäkin kirja kuuluu. 

Useamman epätoivoisen e-kirjan lukemisen aloituksen jälkeen totesin, että kuuntelen tämän omakustanteisesti Storytelistä. 

Lukijaksi osui yksi suosikeistani ja tarina lähtikin vetämään. 

Kuuntelin kirjan yhden päivän aikana ja mietin kirjassa kahdessa aikatasossa liikuttaessa olemisessa olevan samaa kuin Lucinda Rileyllä. 

Tässä maailman tilanteessa olisin enempi viihtynyt kirjan 1980-luvun osuuksissa kuin toisessa maailmansodassa, juutalaisten piilottelussa, kadonneissa henkilöissä, revityissä ja poltetuissa kirjeissä ja salaisuuksissa. 

Kiitos arvostelukappaleesta!

En nyt vain oikein lämmennyt tälle, vaikka rakastan Ranskaa, kirjastoja ja kirjoja! 

Saattaa olla, että luen tämän joskus uudestaan kunhan maailman tila paranee. 

Annan kirjalle kaksi tähteä. 

Tähän loppuun vielä ote tekstistä ja näistä ihanista kirjastoluokista: 

"Deweyn kymmenluokitusjärjestelmä oli ollut lempijuttuni kirjastokurssilla. Sen kehitti yhdysvaltalainen kirjastonhoitaja Melvil Dewey vuonna 1873, ja siinä kirjat järjestetään hyllyihin aihepiireittäin määritellyn luokan mukaan. Kaikelle on oma numeronsa, minkä ansiosta kuka vain voi löytää kirjan kuin kirjan mistä vain kirjastosta. Esimerkki: äiti oli ylpeä kotitaloustaidoistaan (648); isä nautti salaa kamarimusiikista (785); kaksosveljeni oli enemmän 636.8-ihmisiä, kun taas minun suosikkini oli 636.7 (kissa vs. koira)."

Sana: Ainoo mitä pyydän

 

 

 

Sana - Ainoo mitä pyydän 

 

 

"Meidän asunto
tää vierailu on viimeinen
miks en valehdellu et oon kiireinen?
Lasken avaimet eteiseen
noiden sun viereen
ja kaikki meissä palautuu taas mieleen
Ei sen pitäis yllättää
ettet sä vastaa taas mun viesteihin
varmaa et vaa katoisin noist vaihtoehdoist mieleisin
silti kaikes meissä muistan vaa sen hyvän
vaik tasan tiedän ettei sulla ole sydänt
Ainoo mitä pyydän
on et suhunki sattuu
ja silti et vastaan sä tuu
Poltat mun sydämen loppuun
(Hei jei jei)
Haluun et sä huudat
haluun et sä revit meidän valokuvia
ja paiskot tavaroita seinään
Niin kuin minäkin etten ois ainut kehen sattuu
Niin kuin minäkin etten ois ainut kehen sattuu
Miks et sä taaskaan
sadannen kerran
miks et sä vastaa
Musta tuntuu et siel jossain naurat mulle
Kaikelle yhteiselle unelmille ja meille
Jos voisin niin repisin sut mun muistoista, tappaisin sut,
pään irti, hengiltä hakkaisin sut
ennen sitä hetkee, ku ratkaisit mut
Päästä mut edes hetkeks takas sun ajatuksiin
ihan sama vaikka haluisit vaan nussii
Ainoo mitä pyydän on et suhunki sattuu
ja silti et vastaan sä tuu
poltat mun sydämen loppuun
Haluun et sä huudat
haluun et sä revit meidän valokuvia
ja paiskot tavaroita seinään
Niin kuin minäkin etten ois ainut kehen sattuu
Niin kuin minäkin etten ois ainut kehen sattuu
Niin kuin minäkin etten ois ainut kehen sattuu
Taas herään jostain
minne tuskin mä oon kävelly
En vieres nukkuvaa oo koskaan edes kätelly
eikä mua oikeestaan kiinosta tietää
olinko hereillä tai tapahtuuko mitään
Suihkun kautta ulos
ja jälleen uuteen nousuun
Kierrän vaik joka vitun
bileet uudestavuodest jouluun
Ikuinen viikonloppu kestää
koska minä vielä löydän jonkun
joka on just niiku sinä
(hei jei jei)
Haluun et sä huudat
haluun et sä revit meidän valokuvia
ja paiskot tavaroita seinään
Niin kuin minäkin etten ois ainut kehen sattuu
Niin kuin minäkin etten ois ainut kehen sattuu
Haluun et sä huudat
haluun et sä revit meidän valokuvia
ja paiskot tavaroita seinään
Niin kuin minäkin etten ois ainut kehen sattuu" 

 

 

Lyriikat https://lyrics.fi/sana/ainoo-mita-pyydan

Löysin tämän laulun loppu vuodesta 2017. Samoihin aikoihin koko ihmissuhde-elämäni oli kovaa vauhtia uusiutumassa. Kuulin biisin joulukuun alkupuolella ja sitä seuranneet viikot veivät elämääni siihen suuntaan kuin se nyt monilta osin on. 

Kuuntelin tätä kappaletta repeatilla ja kun video tammikuun lopulla 2018 julkaistiin oli taustallani tietämättäni tapahtunut asia, joka muutamia kuukausia myöhemmin rikkoisi kaiken sen mitä olin siihen saakka uskonut ja mihin olin luottanut. 

Tuosta Jippu elämäkerrasta opin kuinka suurta väkivaltaa tai valtaa on totaalinen hylkääminen. Tämänhän olin toki tiennyt, mutta elämäkerrassa se osattiin sanoittaa oikein. 

Vuoden 2018 kolmena ensimmäisenä kuukautena tapahtui paljon ja Vappuna olin valmis kirjoittamaan viestin. Jos olisin tiennyt mitä siitä kesällä seuraisi ja mitä saisin kuulla niin vois olla, että viesti olis jäänyt lähettämättä. 

Heinäkuussa 2018 kuulin sen; asian joka yhä vaikuttaa mun jokapäiväiseen elämään. 

Kuulin että eräs nainen, jota pidin useita vuosia hyvänä ystävänä oli tutustunut yhteen niistä harvoista ihmisistä, jotka ovat sanoneet rakastavansa minua. 

Minun mielestä toiselle ihmiselle ei voi tehä mitään niin kamalaa kuin tutustua hänelle tärkeään ihmiseen, olla joka päivä yhteydessä tähän ja niin edelleen. 

Varsinkin kun itse en voi olla tämän ihmisen kanssa tekemisissä, koska olemassaolo ja yhteydenpito minuun häiritsee hänen avioliittoaan. 

Ensinnäkin avioliitto on täysin kuollut instituutio. Toisekseen avioliitto ei omalla kohdallani tarkoita yhtään mitään. Ei ole olemassa esim. aviollisia velvollisuuksia. Seksi ei ole velvollisuus. Sitä voi kyllä käyttää vallan välineenä ja niin edelleen. 

On aivan sairasta, ettei yhteydenpito tähän mun ex ystävään sitten haittaa avioliittoa. Syitä varmasti olisi. 

Oon myös varma, että näillä kahdella on fyysinen suhde. Juurihan kirjoitin, ettei av merkitse minulle mitään ja lisäksi jos fyysistä suhdetta ei olisi niin tästä heidän tutustumisesta olisi kerrottu minulle heti silloin vappuna 2018 kun viesteilin tään ex ystävätäreni kanssa. 

PERKELE! Kun kaikki on niin päin helvettiä kun olla voi! Nimittäin uskovaisten mielestähän minä olen matkalla helvettiin ja omasta mielestä hyvinkin ilosesti! 

PERKELEENPERKELE! 

Rakastan omaa elämääni ja kaikkia heitä, jotka siinä nyt on ja kaikkea sitä mitä saan tehä ja olla. 

Huonoina hetkinäni joita on harvoin. Toivon, että näiden kahden ihmisen elämä olisi yhtä helvettiä tavalla tai toisella ja että heihin sattuisi yhtä paljon kuin minuun. 

Saan purkaa tätä asiaa niin paljon kuin haluan, koska tiedän ettei kumpikaan heistä ole eikä myöskään tule ikinä milloinkaan koskaan missään yhteydessä mitenkään löytämään/lukemaan blogiani. Se varmuus siiihen johtuu siitä että olen lakannut olemasta heille. Ja sehän se vasta väkivaltaa on. 

Se miten minua on kohdeltu heidän taholtaan vaikuttaa yhä mun jokapäiväiseen elämääni. Saan vihasta/tuskasta/mikskä sitä millonkin kutsun, joka tapauksessa saan siitä paljon myös voimaa. 

Toi biisi kuvaa niin hyvin tätä kaikkea ja video on aivan upea!

Ja jos joku on sitä mieltä, että en saa kirjoittaa näin. Niin totta kai saan! 

Jos se sulkee joitain kulttuuri aiheisia yhteistöitä niin that's it! 

Mua on kohdeltu väärin ja mulla on oikeus kertoa siitä. 

Käytännössä tätäkään tekstiä ei lue kukaan sillä rekisteröityneitä lukijoita ei ole juurikaan. 

Sen lisäksi, että rajatilapersoonallisuushäiriö on vaikein diagnoosi, jonka ihminen voi saada. Niin se miten ympäristö sen kokee riippuu siitä miltä kannalta sitä asiaa katsoo. 

En ole vaikea ihminen. Vika on muiden ihmisten suhtautumisessa minuun.

Jippu: Kun perhonen lakkaa hengittämästä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jippu - Kun perhonen lakkaa hengittämästä 

 

Wsoy 2022

ISBN
9789510481196 

Äänikirjan kesto 9 t 47 min

Lukija Jippu 

 

 

Luovuuden ja tuhon välissä.
Jippu - Kun perhonen lakkaa hengittämättä on väkevä elämäkerta, jossa sukelletaan mielenterveysongelmien, seksin, väkivallan ja poptähteyden pyörteisiin ja lopulta löydetään oma itsensä.
Jippu nousi 20-vuotiaana suomalaiselle musiikkitaivaalle levyllään Salaisuuksia, joita yksinäiset huutaa unissaan. Vaikka levy oli omaelämäkerrallinen, kuuntelijat tuskin arvasivat mitä kaikkea enkelinkasvoinen nuori nainen oli ehtinyt kokea: lastenkodin, samppanjahuuruiset mallibileet, mielisairaalan suljetun osaston... Jatkossa tahti vain kiihtyi. Poptähden glamour vaihtui henkilökohtaisen elämän itsetuhoiseen syöksykierteeseen. Jipun oli saavutettava oma henkilökohtainen pohjansa, kunnes hän pystyi ymmärtämään omat rajansa ihmisenä ja antamaan itselleen armon.
Jippu kertoo elämäkerrassaan tarinansa väkevin sanankääntein, joissa kauneus ja rujous kohtaavat. Teos saa ymmärtämään mikä ajoi Jipun tuhon tielle ja kuinka hän sieltä pelastui. Kirja saa unohtamaan kohuotsikot ja näkemään Jipun ihmisenä.
Jippu oik. Meri-Tuuli Elorinne (s. 1985) on laulaja-lauluntekijä. Ennen uraansa hän oli jäsenenä Kids-lapsiyhtyeessä ja toimi mallina. Viimeiset vuodet Jippu on ollut evankelistana. Jipun isä on oopperalaulaja Jorma Elorinne, ja hän on ollut kasvattilapsena Aija ja Arto Merisalon perheessä.
Kai Kortelainen (s. 1971) On Radio Dein ohjelmajohtaja. Hän on toiminut myös uutistoimittajana, päätoimittajana ja viestintäjohtajana.

Odotin tätä kirjaa valtavan paljon enkä joutunut pettymään. Kuuntelin Storytelistä omakustanteisesti tietenkin. 

Kuuntelin kirjan yhden illan ja aamupäivän aikana. 

Teos oli niin hengästyttävää kerrontaa, ettei minkään muiden asioiden tekeminen kuuntelun aikana tullut kyseeseen. Taide on tärkein! Jännitin saanko joka viikkoisen ruokaostostilaukseni haluamalleni päivälle kun tein sen eri päivänä kuin yleensä. Onneksi sekin onnistui!

En joutunut pettymään tähän kirjaan ja Jippu on ainoa oikea valinta tämän lukijaksi!

Kirjan epilogissa on paras koskaan lukemani teksti aiheesta rajatilapersoonallisuushäiriö. Se on vaikein diagnoosi, jonka ihminen voi saada. 

Kirjassa käydään läpi Jipun rikkonainen lapsuus, teiniaikojen osastohoito ja lastenkotiaika, useampi avioliitto, muut seurustelusuhteet, ura, kipuilu uskonnon kanssa, terapiakäyntejä elämän varrelta, sekä tietysti äitiys ja sivutaan nykyisyyttä. 

Terapiaa koko elämä! Niinkun kirjassa sanotaan. Terapiaistuntoja päihderiippuvuushoitoja ja kaiken maailman paltsuja on hänen elämässään ollut jatkuvasti. 

Sain kirjasta valtavasti voimaa ja ajatuksia. En sinäänsä fanita Jippua, mutta elämissämme on yhtymäkohtia, joita en avaa tässä blogissa yhtään enempää. 

Kirjasta jäi mieleen stoori siitä kuinka Jippu luki HS Nyt-liitteestä jutun siitä miten mikäkin huume vaikuttaa ja päätti kaverinsa kanssa testata kaikki maholliset huumeet ja he lähti Tukholmaan niitä hankkimaan. 

Laivamatka ja sen jälkeiset tapahtumat ovat oma lukunsa. 

HS ei varmaankaan tarkoittanut artikkelia siihen, että joku päättää kokeilla kaikki aineet. 

Itselle ei olis tullut mieleen toimia nuin. 

Oon kuitenkin tehnyt kaikkea muuta älytöntä. Tai pitäiskö sanoa rajatonta. 

Jos luet vuodessa vain yhden kirjan niin lue tämä. Annoin tälle kirjalle 5 tähteä.

Eräs Jipun kappale on ollut itselle tärkeä kaikesta huolimatta, koska siinä hetkessä jossa kuulin sen se sopi elämääni niin hyvin. 

Biisin voi kuunnella tästä.

Kalevala elävänä tai kuolleena (Vol. 2)

 

 

 

 

 

Kalevala elävänä tai kuolleena vol. 2 kappaleet ja artistit:

1. Päivälintu, Lau Nau & Hilja Grönfors
2. Iso Tammi, M
3. Pojat on poikia, Minä ja Nieminen
4. Ilokivi, Emma Salokoski
5. Kosijat, Laura Moisio
6. Luvataan, luvataan, Tuuletar
7. Ä.I.T.I, VIHREET-HOMOT
8. Tietty tila, Kielo Kärkkäinen
9. Tuuli, tuuli, Pelkkä Poutanen
10. Pahan palkka, paha maa, Aili Järvelä
11. Louhen laulu, Stinako 

Linkki suoratoistopalveluihin 

https://snd.click/Kalevala-2

 

Suomalaiset naisartistit laulavat Kalevalaa uuteen uskoon

 

“Klassikot tulkitaan aika ajoin aina uudelleen. Kalevalan perintö tähän päivään, katutasolle ja arkitasolle, sinne missä ihmiset muutenkin ovat. Projektimme jatkuu monella tahoilla ja tasolla. Uusinta huutoa tällä naisten tekemällä albumilla.” kommentoi Tuomari Nurmio kuunneltuaan tuoreen albumin.
Kalevala elävänä tai kuolleena Vol. 2 -albumille suomalaiset naisartistit kirjoittivat Kalevalan 11 laulua, joiden kunkin lähtökohtana on Lönnrotin Kalevalasta (1849) löytyvä merkittävä teema. Valintaperusteena oli ns. Kalevalan takainen runomaailma, eli sellaiset Kalevalan runot, jotka perustuvat ehjänä säilyneeseen ikivanhaan itämerensuomalaiseen trokeerunoon; toisin sanottuna, löytyvät Suomen Kansan Vanhoista Runoista.

Petra Poutanen on valinnut levylle tulevat artistit ja Kirppu Saukkonen on suunnitellut levyn kansikuvan. Levy on osa Koneen säätiön rahoittamaa Juha Hurmeen ja Tuomari Nurmion alullepanemaa Kalevala elävänä tai kuolleena -hanketta ja se on saanut tukea myös Kalevalaseuralta. Kalevala Fest ry:ntarkoituksena on edistää, uudistaa ja kehittää Kalevala-brändiä ja sen tarjoamia mahdollisuuksia monitieteellisesti, -taiteellisesti sekä kulttuurisesti. Lisäksi yhdistys suunnittelee ja järjestää kulttuuritapahtumia, koulutus- ja keskustelutilaisuuksia sekä harjoittaa tiedotus- ja julkaisutoimintaa. 

Taustatietoa biisintekoprosesseista:

 

HUOM! Tässä vain muutaman artistin osalta. Kuvat, tekstit ja muuta infoa löydät täältä .

 

 

 

M:
“Jokaiselle projektiin osallistuneelle säveltäjälle annettiin aihe ja sitä koskevaa materiaalia. Minun aiheeksi tuli ”iso tammi”. Lähdin tutkimaan aineistoa ja testailin miten sanat soljuvat suussa ja mikä kuulostaa kiinnostavalta laulettuna. Kokosin tekstiä ottamalla paloja eri aineistoista ja lisäämällä hiukan omaa. Aloin työstämään sävellystä Korgin Microcontrolilla ja musiikkiohjelmallani eri soundeja testaten, äänittäen, säveltäen ja tuottaen. Muita äänittämiäni akustisia soittimia laulun lisäksi olivat huilu, rumpu ja sellainen rautainen kolistin. Viimeistelin tuotannon yhdessä Miikka Ahlmannin kanssa, joka myös miksasi kappaleen. Työskentely materiaalin parissa oli antoisaa, inspiroivaa ja hyvin luontevaa.”
“Olen kotoisin Kuhmosta, jossa Elias Lönnrot vieraili usein runonkeruumatkoillaan. Sen takia Kalevala on Kuhmossa hyvin näkyvästi esillä. Kuhmossa on muun muassa Juminkeko-säätiö, joka on perehtynyt kalevalaiseen ja karjalaiseen kulttuuriin. Harrastin pienenä kansantanssia ja kuuluin Helkanuoriin, joten kalevalainen perinne on tullut tutuksi myös sitä kautta. Tämän projekti myötä sukelsin Kalevalaan uudelleen ja se tuntui kiehtovalta ja kotoisalta. Tulen jatkamaan sen tonkimista, eli tämä ei jää tähän.”

 

Minä ja Nieminen:
“Kalevala on minulle tuttu kaukaa peruskoulusta ja myöhemmin teatterikoulusta. Koulussa kalevalaa tehtiin näyttämölle sanattomana nukketeatterina luonnonmateriaaleilla. Näin teoksen voimakkaina kuvina. Nyt sain tiiviin ja kattavan materiaalin käsiini. Sen avulla oli helppo päästä kiinni aiheeseen, joka oli Väinämöisen ja Joukahaisen kilpalaulanta. Näistä kahdesta tyypistä voisi kirjoittaa tuhat biisiä. Toinen on ikivanha ukkeli, jonka arvo perustuu selvästi siihen, että hän vaan on tosi tunnettu ja häntä on kautta aikojen aina arvostettu. Vanha rokkitähti, joka lepää joskus kauan sitten saavutetun maineensa varassa ja käyttää asemaansa hyväkseen. Toinen ukkeli taas on nuori ja uhmakas, ei vielä tunnista vahvuuksiaan eikä heikkouksiaan, on omasta mielestään kuolematon. Kirjoittaessani tekstiä uutiset kertoivat Talebanin vallankaappauksesta Afganistanissa. Olin tosi huolissani, olen edelleen. Naisten kasvoja maalataan piiloon katumainoksista, naistoimittaja ei uskalla mennä töihin; naiset piilotetaan. Varmasti tästä huolesta johtui se, että kaikesta lähdemateriaalista kosketti eniten Joukahaisen sisaren Ainon kohtalo. Ukkelit tappelevat ja kärsijänä on viaton sisko. Kaikista hurjimmilta tuntuivat äidin sanat, kun Aino oli hävitty taistelussa. “Mene huima huolinesi, epäkelpo itkuinesi, ei ole syytä synkistyä, aihetta apeutua.” Kertosäehän siitä tuli”, kertoo laulaja-lauluntekijä Henrika Nieminen biisintekoprosessista. 

Tuuletar:
”Teemana meillä oli Sammon taonta.
Tulkitsimme Sammon syntyä ja sen taontaa näkökulmasta, jossa jokainen Kalevalan henkilö vuorotellen ikään kuin aina lupaa jotakin – lupaa kysymättä, toiselle kuuluvaa. Tämä ”toisen lupaaminen” sitten taas hyödyttää aina jotenkin lupaajaansa. Päällimmäisenä tekstissä taitaa olla siis kyse oman edun tavoittelusta, joka koskettaa meitä ihmisiä yhä tänäkin päivänä. Ihmisyyden rajoja koetellen.
Ehkä tällä hetkellä suuremmin kuin pitkään aikaan lähihistoriassa.” 

Hyvää Kalevalan päivää! 

 

Törmäsin tähän levyyn joku aika sitten, koska M on mukana. Kuuntelin hänen biisinsä suurella mielenkiinnolla ja mietin onko teksti suoraan Kalevalasta vai miten nämä kappaleet on tälle levylle tehty. 

 

Levy tuli kuunnelluksi kun huomasin mukana olevan myös esim. Emma Salokoski ja Laura Moisio. 

 

Löysin myös itselle täysin uuden artistin nimeltä Tuuletar. 

Tarkoitus olisi muutenkin perehtyä paremmin levyn muihinkin artisteihin. 

 

Minjan siis M:n Iso tammi kappaleen lisäksi omia suosikkeja levyltä on Minä ja Nieminen - Pojat on poikia ja Tuuletar - Luvataan, luvataan. 

Pojat on poikia biisistä tulee jostain syystä mieleen Värttinä, jota tosin en ole koskaan kuunnellut. Pidän tuosta "Ei oo syytä synkistyä aihetta apeutua." 

Luvataan, luvataan biisistä löydän yhtymäkohtia oman elämäni ihmissuhdedraamoihin, sillä niitähän riittää. 

Moision ja Salokosken biisit on jääneet vieraiksi. 

Annan levylle 2 tähteä ja nekin taitaa tulla enempi siitä, että mukana on tuttuja artisteja ja uusia tutustumisen arvoisia. Muutama hyvä biisi. 

Mietin miksi tämä levy on tehty. Miksi nykyajan ihmisen tulisi olla kiinnostunut tai tulisi kiinnostua Kalevalasta? 

Itse en ole sitä lukenut, mutta hatara muistikuva on jostain yläasteen äidinkielen tunnista ja siitä, että luin pistekirjoituksella jotain pätkiä Kalevalasta jotain tehtävää varten. 

Siis 90-luvun lopulla oppikirjat oli pistekirjoituksella ja osa e-kirjoina. Nyt taitaa sähkökirjat vallata alaa reippaasti. Pistekirjoituskirjat ovat isoja kapistuksia ja painavia. Kärsin yhä siitä yhdeksän vuoden aikana tehdystä roudaamisesta ja etenkin pistekirjoituksen kirjoittamisesta pistekirjoituskoneella, joka siis ei ole sähkölaite ollenkaan. Tai siis itse sain sähköpistekirjoituskoneen vasta joskus yläasteella. 

Tää tuli mieleen nyt kun uuden pistenäytön myötä ranteen jännetuppitulehdus muistuttelee olemassaolostaan. 

Jos blogiin tulee pidempi tauko niin syy voi olla se, ettei kädet kestä kirjoittamista tai siis ranteet. 

Työerkonomian vai onkohan se ergonomian parannus ja rannetukien osto auttaa asiaan, mut eka pitää "selvitä" tulossa olevasta juhlapäivästä ennenkun voi tehä hankintoja työskentelytilaan. 

Niin tosiaan muistan lukeneeni pistekirjoituksella Kalevalasta juttua oluen teosta. Sen sanominen oli pistekirjoitushölinän pointti tässä. 

En tiedä Kalevalasta juurikaan, mutta sen aina muistan, että Elias Lönnrot toimi Kajaanin piirilääkärinä. 

En tiiä käsitelläänkö Kainuun kouluissa Kalevalaa siitä syystä enemmänkin.

 

Pakko mainita vielä yksi asia Kalevalaan liittyen. 

 

Vuonna 2007 ilmestyi tämä teos. 

Tää on niin mahtava kirja, että on sinäänsä ihme, etten aikoinaan tämän luettuani lukenut Kalevalaa. 

 

 

Mikko Karppi - Väinämöisen vyö 

 

Tammi 2007 

Sivumäärä
687

 

 

Jännitysromaani, jossa sekoittuvat kotimainen dekkari ja yliluonnollinen fantasia.

Välillä Juha oli ollut näkevinään joen yllä liikkuvassa usvassa repaleisia hahmoja, mutta mitään varmaa havaintoa mistään muusta elämästä heidän lisäkseen ei kummallakaan ollut. Matkalaisten seurassa oli ainoastaan häiritsevä tunne siitä, että jokin äärimmäisen paha oli läsnä herkeämättä, ja se tunne voimistui askel askeleelta Tuonelan virran lähestyessä.

Juha Hannukainen on nuori poliisimies, joka on hiljattain saanut toivomansa työpaikan kotipaikkakuntansa väkivaltarikosten tutkintaryhmästä. Elämä on rauhallista tasaisine rutiineineen ja juttuineen, jotka eivät juuri uutiskynnystä ylitä. Kaikki kuitenkin muuttuu kuuraisena loppusyksyn aamuna. Jäisestä lammesta kaupungin laidalta löytyy nuoren naisen alaston ja sidottu ruumis, johon tekijä on jättänyt outoja merkkejä.

Tapaus pakottaa Juhan tutkimaan vanhoja suomalaisia taruja ja sitä, minkälaisia voimia ikimetsissämme asuu. Hän huomaa vanhojen sotien olevan yhä käynnissä tässä maailmassa ja ajassa, ja on itsekin tappajan listalla. Uni ja todellisuus, elämä ja kuolema, myyttiset kansantarut ja oudoista tapahtumista kirkuvat uutisotsikot alkavat sekoittua keskenään pelottavalla tavalla.

Kirja vie lukijansa ja Juha Hannukaisen kylmäävän murhamysteerin ääreltä pohtimaan pohjoisten kansojen ikivanhoja arvoituksia. Se myös näyttää tien maailmaan, joka on meille kaikille tuttu mutta nyt kätketty Suomen mytologian kiistellyimmän legendan taakse.

Ylva Haru: Oikeiden luona

 

 

 

 

 

 

Ylva Haru - Oikeiden luona 

"Siitä tietää, että on
Oikeiden ihmisten luona
Jos voi olla juuri mitä on
Milloinkin

Ei tarvi koskaan varoa
Mitä saa sanoa
Tai jos ei jaksa kannatella
Siihenkin lupa on

En pelkää olla heikko
Jos en jaksa olla vahva
Hyvä ystävä ei katso
Sitä koskaan pahalla
Olen onnellinen ollessani
Oikeiden luona

En kaihda itselleni nauraa
Sydämenpohjasta
Vaikka hetki sitten kaadoin
Kyyneleitä sammiosta
Siihenkin lupa on
Oikeiden luona

Siitä tietää, että on
Hyvien ympäröimä silloin kun
Ei tahdo olla missään muualla
Kuin missä on

He seisovat aina puolella
Vaikka viuhtoisin huolella
Tuulimyllyjä vastaan
Aina toisinaan

Uskallan olla vahva
Vaikka oisin kuinka hauras
Siinä lienee taika saada elämältä taivas
Sen voi löytää ollessaan
Oikeiden luona

Ei kukaan jaksa lopulta
Pelkästään aina kantaa
Sitä enemmän on voimaa
Kuin rohkenee itsen antaa
Olen onnellinen ollessani
Oikeiden luona
Olen onnellinen ollessani
Oikeiden luona"

BIO
Ylva Haru on kotimaista folkia tekevä laulaja-lauluntekijä, joka on luonut nahkansa uudelleen juurevan kitarasoundin ja lauluharmonian ympärille.
Ylva Haru on lähtöisin Klovharusta, Tove Janssonin mökkisaarelta, missä yövyttyään lauluntekijä sai kokea luonnon puhuttelevan mystisen energian syksyllä 2012. Hän kuuli siellä jotain, mistä kaksi vuotta myöhemmin syntyi artisti nimeltä Ylva Haru ja se jokin soi nyt laulujen muodossa.
Parhaillaan työn alla on toinen kokopitkä albumi.
Linnut-debyyttialbumi näki päivänvalon tammikuussa 2019. Kymmenen kappaletta sisältävä kokonaisuus tarjoaa kirjon erittäin pelkistetystä maailmasta paikoitellen massiivisiinkin bändisovituksiin.
Levyn ensimmäinen singlelohkaisu Elämä kantaa nostettiin heti useammille radiotaajuuksille sekä ylsi Radio Suomen koko vuoden 11. soitetuimmaksi biisiksi.
Kaikkiaan levyltä ylsi radiosoittoon sekä useille Spotify-soittolistoille yli puolet albumin kappaleista ja levyn kaikki kolme singlejulkaisua saavat soidakseen edelleen.
Levyn Tähän hetkeksi jään -avausraita huomioitiin kunniakkaalla ”maailmanluokan indiefolk-helmi” -tittelillä Aleksi Pahkalan Päivän biisit -sivustolla ja esiteltiin myös tv-taajuuksilla Arto Nybergin ohjelmassa.
Ensijulkaisua edelsi omakustanteena julkaistu Tuulensuoja -EP (12/2016), jonka jokainen kappale ylsi niin ikään radiosoittoon ja suurimman huomion sai itse nimikkokappale, jonka myötä Ylva Haru muun muassa valittiiin YleX:n Nosteeseen ja Parasta nyt –soittolistalle ja tituleerattiin ”tulevaisuuden nimeksi” Yle Oulun taajuuksilla.
Vahvasti tulkittu tarinankerronta porautuu suoraan selkäytimeen pohtien tätä aikaa ja hyvää ihmisyyttä – kipuja, rakkautta ja kaihoa unohtamatta. Pehmeiden vokaaliosuuksien ja rosoisen folktunnelman oiva naimakauppa antavat kylmiä väreitä, mutta ei jätä kylmäksi. Parhaimmillaan Ylva Harun kappaleet ovat päättymättömiä lauseita, jotka jäävät kaivertamaan kuulijan mieltä.
Biiseistä vastaa keulakuva itse, ja livenä keikkoja kuullaan niin soolona kuin isommilla kokoonpanoillakin.
Tervetuloa Ylva Harun tarinoiden matkaan!

Ikäkriisi teema myös blogissa jatkuu. 

Törmäsin tähän biisiin muutama päivä sitten kun löysin Spotifystä järkyttävän määrän itselle täysin tuntemattomia naisoletettuja artisteja. 

Ylvan olen nähnyt livenä aikana ennen Koronaa ja kuullut musaa radiosta, sekä lainannut levyn myös kirjastosta. 

Keikasta on niin kauan, että muistan enempi paikan ja tunnelman. Luulen tämän kyseisen biisin tulleen sillä keikalla ja ajatelleeni, että tätä pitää kuunnella jatkossa oikein ajatuksella. 

Se, ettei keikasta ole mielikuvia paljoa ei johdu alkoholista, vaan kahdesta festaripäivästä ja siitä, että keikan ollessa kello oli jo jonniin verran ja eräänlaista festariväsymystä oli vallalla. 

Mietin tätä biisiä erityisesti eilen kun seurasin uutisvirtaa historiallisista, surullisista ja pelottavista maailman tapahtumista. 

Samassa hengenvedossa siis samalla uutisia seuraillessa käynnistin synttärisuunnitelmat ja kutsuin ketä kutsuin. Ne kutsut on halutut, himoitut ja vain harvoille & valituille. 

On kiire kiire kutsutut. Tuo nyt oli pätkä muistaakseni virsi numero 413. 

Sitä kun on niin monenlaisia kutsuja; on synttärikutsuja, hääkutsuja ja taivaskutsuja. Ja varmaan myös taivaallisia kutsuja. Heavenly party. 

Rakastan järjestää juhlia. Ans kattoo ny mitä tään kertaisista vuosijuhlista tuloo. Glitterii ei ainakaan tuu puuttuun!

 

Vieraslistaa kootessani mietin onko nää tosiaan ihmisii, jotka haluun kanssani juhlii merkkipäivääni ja kuinka erilaisia ja eri ihmisten kanssa vietettyjä juhlapäiviäni elämääni mahtuukaan. 

En tänäkään vuonna tuu saamaan onnitteluja muutamalta ihmiseltä jolta tahtoisin. Saan onnituksia kuitenkin valtavan määrän. Olenko kiitollinen onkin sitten toinen kysymys. 

Kaipaus ei ole ongelma vaan se kuinka vahvasti se hallitsee mieltäni. 

Alan pikku hiljaa olla siinä kunnossa, että varmaan tarvisin taas ulkopuolisia työkaluja mieleni hyvinvoinnin tueksi. 

Joku voi ajatella, että mun pitäisi käsitellä mun ainutta parisuhdetta terapiassa tai jossain. 

Se voi olla jollekin ongelma kuinka vahvasti kannan mukanani asioita, jotka tapahtui viime vuosisadan lopussa ja uuden vuosituhannen alussa. 

Ei se ole ongelma vaan se mitä muutama vuosi sitten tapahtui ja kuinka vaikeaa mun sen asian kanssa on. Siis sen, että olemassaoloni kielletään aivan täysin. 

 

Joillekin voi olla myös järkytys lukea kaikesta siitä osasta elämääni, jonka yleensä tutustuessa uuteen ihmiseen jätän kertomatta. 

 

Oikeiden luona on niin puhutteleva biisi. Soundit tukee tarinaa upeasti. Vokalisti on omaperäinen ja selkeästi äänellään erottuva. 

Tässä laulussa ja tekstissä on niin valtavan hienosti tavoitettu ja kirjoitettu auki se mitä itse olen paljon pohtinut ihmissuhteissani ja tulen pohtimaan nykyisissä ja tulevissa. 

Huomaan päivä päivältä ja viikko viikolta, että muutamien ihmisten kanssa olen tekemisissä vain tottumuksesta. Se vie energiaa kun ajatusmaailmat ei kohtaa. 

Tällaisiin ihmissuhteisiin sopii erityisesti biisistä tämä:

"Ei tarvi koskaan varoa
Mitä saa sanoa
Tai jos ei jaksa kannatella
Siihenkin lupa on"

Tiiän, että saan olla ongelmineni ja itsenäni niinkun oon. Mut riittääkö se mulle? Jos kuitenkin koen ettei ole vastavuoroista ja etten viihdy. 

 

 

Tää seuraava lainaus biisistä onkin sitten sellasta, jota oon kokenut harvoin ja nykyään viä harvemmin. Osa niistä, jotka eilen sai kutsun on sellasii, joihin tää sopii: 

 

"En pelkää olla heikko
Jos en jaksa olla vahva
Hyvä ystävä ei katso
Sitä koskaan pahalla
Olen onnellinen ollessani
Oikeiden luona

En kaihda itselleni nauraa
Sydämenpohjasta
Vaikka hetki sitten kaadoin
Kyyneleitä sammiosta
Siihenkin lupa on
Oikeiden luona

Siitä tietää, että on
Hyvien ympäröimä silloin kun
Ei tahdo olla missään muualla
Kuin missä on

He seisovat aina puolella
Vaikka viuhtoisin huolella
Tuulimyllyjä vastaan
Aina toisinaan

Uskallan olla vahva
Vaikka oisin kuinka hauras
Siinä lienee taika saada elämältä taivas
Sen voi löytää ollessaan
Oikeiden luona"

Erityisesti tämä: 

"Siitä tietää, että on
Hyvien ympäröimä silloin kun
Ei tahdo olla missään muualla
Kuin missä on"

Eli siis loputtomat bileet myöhäiseen yöhön/varhaiseen aamuhetkeen/riittävästi kuplivaa juomaa tai punkkuu/Keskustelunaiheet vaan jatkuu ja jatkuu ja niitä riittää aina vaan.

Täytyy laittaa vielä tämä: 

"Uskallan olla vahva
Vaikka oisin kuinka hauras
Siinä lienee taika saada elämältä taivas
Sen voi löytää ollessaan
Oikeiden luona"

 

 

Hauraus minussa. Sen näkee jokainen niinkun haluaa. 

 

Taivas voi tarkoittaa niin monia asioita. Oon elossa kun oon yleisössä ja artistit lavalla ja oon elossa just aiemmin kuvaamanlaisenani iltana. 

 

 

Koetan saaha kirja-arvioita tehdyksi seuraavan parin kuukauden aikana. Minua vaivaa ns. Lukujumi ja siksi nämä lyhyehköt biisi arviot on ollu kannattelevia asioita blogissani viime aikoina.

Toivon sulle enemmän ku mulle

Yona - Sielu selittää 

 

 

"Vaitonainen on puiston avara,
takana pitkä päivä uuvuttava.
Hetkeen en ehtinyt ees ajatella sua,
se hetki meni jo, taivas tummuu taas.
Sadepisaroissa, sadoissa lätäköissä,
pyörii tänään elokuva meistä.
Istun katsomoon, annan taivaan revetä,
ensi-ilta, näytös alkaa, pakko katsella.
Miten hyvä casting miten upee crewi,
ei kai jaksettu vaa opetella lainei-
”Mä ravistan sua" vai miten se meni?
Haluttii vaa iholle nopee.
Yhtä nopeesti rikottiin kaikki,
kai toisistamme liian juovuksiin
ja filmi pimeni vaan.
Ihan tyhjää ja pimeetä vaan.
Mun sielu yrittää selittää sulle
vaik et voi lukee sitä huulilt
se pyytä ettet kantais kaunaa
en voi ku toivoo et sen kuulet
Sielu yrittää selittää sulle
vaikka oonki mykkä niinku muuri
mun sisäl myrskyää pauhaa
Mut toivon sulle ainoastaan rauhaa
Jos voisin editoida pois kaiken pahan,
en muuttais mitään haluun ilon ja ikävän.
Näin sut niinku ootki jumalolentona,
sun takii uudelleensynnyin ja nyt kuolen.
Kaatamalla muistot huuhtoo mieltä,
en vaa haluu päästää irti ihan vielä.
Kohta on uusi vuosi, uusi kuosi,
toivon sulle enemmän ku mulle."

Kaipaus on sisäänrakennettu minuun. Se on aina ollut, on ja tulee aina olee. En pääse siitä mihkään ja tiän ettei mun tarvii eikä ees kannata yrittää. Suru tuli osaksi minua jo kauan sitten. Erään tapahtuman jälkeen. 

Tää alku vuosi on mennyt surua tuntiessa. Tiiän miten pääsen siitä pois ja ettei se ole koko maailma. 

Uuden vuoden päivänä kaipauksesta tuli taas niin hallitseva tekijä ja näin ollen laitoin viestin matkaan. 

Kerroin siinä kuinka toivon viestin vastaanottajien saavan Koronan ja menehtyvän siihen. Kerroin kans kuinka ihanaa on saada toteuttaa itseään ja polyamorian olevan parasta mitä on. 

Sanoin myös etten ehkä todellisuudessa toivo Koronaa ja etten välttämättä ole monisuhteinen. Ja että tään viestin voi ehkä ohittaa, unohtaa ja antaa anteeksi jos muistaa minkälaista mun kanssa joskus oli ja tajuaa, että tää kirjoitus on parempi tapa purkaa sen hetkinen olo kuin joku muu teko. 

Mielenkiintoisen tästä tekee se, etten tuossa hetkessä edes ollut fyysisesti yksin. Kuumeessa kuitenkin olin, joten vuosi oli muutenkin vaihtunut rauhassa.... 

Odotan haastemiestä ja kutsua käräjille. Kumpaakaan en luultavasti saa, vaikka olen häirinnyt ihmisten rauhaa. 

Jos on huono hetki niin ajattelen näiden kolmen ihmisen vihaavan mua. 

Jos taas on hyvä päivä niin uskon. Uskon siihen, ettei rakkaus ole loppunut sitä vaan ei voida toteen näyttää. 

Olen välillä niin syvissä vesissä, että mua on vaikeaa tavoittaa sieltä. Koetan olla pinnalla silloin kun kohtaan ihmisiä livenä ja hoidan asioita. 

Mulla on ikäkriisi eikä se valmiimmaks tule. 

Haluisin, et moni asia ois toisin. 

Haluisin joka päivä tuntee sen, että mua rakastetaan. 

Muistan viäki miltä tuntui tietää se. Ramppasin terapiassa ja elämä oli yhtä kaoosta kun oli niin vaikeita asioita käsiteltävänä. Samalla opiskelin ja jännitin valmistunko aikataulussa ja jaksanko tehä kaiken sen mitä se vaatii. 

Valmistuin ajallaan ja eniten motivoi se, että tiesin etten tulis seuraavana syksynä pärjää ilman sen hetkisiä läheisiä ja lisäksi halusin aloittaa elämän nykyisessä kotikaupungissani. 

Tein montaa juttua samaan aikaan enkä antanut kuulemieni ikävien juorujen itseäni kohtaan haitata, koska tiesin ketkä välittää ja ketkä ei. 

Muutama teksti henkilökohtaisesta fb profiilistani viime ajoilta. 

 

"Ens viikolla on ystävänpäivä. Ystävyys mitä se on? Omassa elämässäni on joukko ihmisiä erilaisista kuvioista. En halua olla läheinen kenenkään kanssa. Oon kuullu niin paljon negatiivisia asioita siitä minkälainen olen, että nykyään vältän kaikkea mikä vois aiheuttaa konflikteja. Minua pelätään tai siis sitä millä tavalla sanon asioita kirjoitettaessa viestejä. Sanon suoraan kaiken mitä ajattelen ilman mitään suodatuksia tai ajatuksia siitä miltä se toisesta tuntuu. Näin sitä saa läheisemmätkin suhteet loppumaan ja ex ystäviä riittää. Miksi välittäisin kun ei nekään välitä? Jos tutustut meitsiin saat rehellisiä mielipiteitä omasta elämästäsi ja tekemistäsi valinnoista. Kuka niitä haluaa kuulla? Ei kukaan. Joillakin voi olla sellanenkin kokemus, että mutaman viinilasillisen jälkeen oon oikein hauskaa ja rentoa seuraa. Tai sitte en ole ja illassa onkin kaikki tunnelmallisen draaman ainekset. Vieraiden seurassa en rentoudu ja siitä voi saaha kuvan, että olen tosi hiljanen. Mut sehän johtuu siitä, että vieraassa seurassa ahdistaa. Saan tuntea myös niin, eikä tarvitse muuttua toisenlaiseksi. Parisuhdepettymykseni vaikuttaa kaikkeen ja on vaadittu paljon, että pystyn elämään tämän päivän ja seuraavan. Onneksi reseptillä saa aivokemiaa tasaavia yhdisteitä niin tunteet on siedettäviä. Jos siis mietit miksi en pidä yhteyttä Sinuun, enkä kirjoittele vaikka lupaan niin tässä vastaukset useimpiin kysymyksiin. Tää pitää osata lukea oikealla tavalla. P.S. Synttärit lähenee ja jos oot viime vuosina saanut kutsun niin saat sen tänäkin vuonna, riippumatta tästä tekstistä.
8. helmikuuta kello 21.34" 

Sellainen ihminen olen. Jos kanssani kirjoittelee viestejä on väärinymmärrysten mahdollisuus suuri ja konflikti helposti valmis. 

Jos puhutaan samat asiat niin en sano asioita niinkun ne kirjoitan. Voi käydä myös niin, etten puhuessa sano laisinkaan todellisia ajatuksiani vaan kerron ne viesteissä myöhemmin. 

Niin koetappa siinä sitten saada kuva siitä minkälainen minä olen vaiko enkö ole. 

"Kohta on kesä ja Suviseurat. En minä sitä uskontoa kaipaa. Rakkaita MatkaYstäviä vain.
13. helmikuuta kello 11.01"

Tähän tekstiin ei kukaan reakoinut mitenkään. Moni ei tiiä sitä, että läheisimmät ihmiseni, joiden kanssa elin elämäni parhaimmat ajat ovat. Jätän lauseen tarkoituksella kesken. 

Ja tässä viel yks teksti. 

"Luen tätä jälleen. Muistan päivän kun kuulin ensimmäisen kerran heistä. Se päivä muutti kahden ihmisen elämän. Syksy oli saapunut ja uusi alku opiskelun ja niiiiin monen asian suhteen. En pamahtanut uskoon silloin. Meni vuosia ennenkuin. Suviseurat ja monet asiat tuli tutuiksi. Elän, hengitän ja olen. Tässä kaupungissa saa kaiken, kuten jo aiemmin kirjoitin. Osaan myös olla jos jossain keskustelussa tulee esiin suuret perheet yms. Niin en ala avautumaan. Oon niinkun en oliskaan. Kaikki kaverit saati sukulaiset ei mun harhapoluista tiedä. Katson etten ole tilivelvollinen. Pinkki hiusväri, glitter kynsilakkaa, shampanjaa lasiin ja keikalle! Jos minä en tällaisena nykyisyydessä riitä niin siirry muihin seuroihin.. 

18. helmikuuta kello 19.59"

Tuon tekstin jälkeen oli linkki erääseen kirjaan. 

Tuosta mun kirjoittamasta tekstistä voi saada sellaisen kuvan, että olen joskus uskonut tai että en ole. Jokaisella on vapaus muodostaa haluamanlaisensa kuva. 

Vuosien ajan tiesin vain joitain yksittäisiä asioita siitä mitä tarkoittaa vanhoillislestadiolaisuus. 

Käytännössä en siis tiennyt mitään. 

Meil oli seksi, päihteet ja musiikki. 

Ei siinä ehtinyt eikä tarvinnut miettiä mitä toisen tausta on ja itse työstin omia ongelmiani terapiassa. 

Huolehdin etten tuu raskaaks ja myöhemmin oon tajunnut kuinka patriarkaalista se oli. 

Viä tänäkään päivänä en kanna vastuuta ainoastakaan lapsesta ja ikää alkaa olla jo sen verta että se on myöhäistä kohta. 

Jos on huono hetki niin ajattelen, että mun koko elämä on vain yksi iso murskattu unelma. 

Sanoin jo aiemmin, ettei rakkaus ole loppunut sitä vaan ei voi toteen näyttää. 

Kyse on myös kyvyttömyydestä käsitellä omia tunteita. 

Sen vuoksi minua syyllistetään siitä mitä olen, koska kaikki mikä tulee ns. Ulkopuolelta on väärin kuin myös kaikki mikä muistuttaa epäuskoisesta elämänvaiheesta. 

Minua pitää syyllistää siitä, että itselle herää tunteita, muistoja ja tunnemuistoja, joiden käsitteleminen on mahdotonta, koska itsellä ei ole työkaluja niiden käsittelyyn, koska on olemassa vain oma mustavalkoinen maailmankuva. 

Minulle kertoo myös aivan erittäin todella suurista parisuhde ongelmista se, että muutaman viestin jälkeen uhkaillaan erolla. 

Ketään ei voi omistaa, ei ainutkaan suhde ole hyvissä kantimissa tuollaisessa omistushalussa, eikä myöskään terveellä pohjalla. 

Olen voitolla tässä. En ole joukkonarsismin ja mustavalkoisen maailmankuvan uhri. 

Minulla on vapaus ja terveitä ihmissuhteita! 

Minua on helppo syyllistää ero aikeista kun ei ole työkaluja keskustella niistä oikeista parisuhdeongelmista. Eikä niitä voikaan olla, koska aina on opetettu kieltämään omat tunteet ja olemaan kuin niitä ei olisikaan. Sellaisesta omana itsenä olemisen tukahduttamisesta ei seuraa mitään tervettä. 

Kesällä tulee kolme vuotta meidän viimeisestä viestinvaihdosta ja siitä kun Annukan olemassaolo kiellettiin, koska ympäröivä joukkonarsismi ja mustavalkoinen maailmankuva pakottaa tekemään niin. 

Ajoittain mietin kuinka toiselle ihmiselle voi tehä niin, että se lakkaa täysin olemasta. Sitte kun luen tästä yhteisöstä niin tajuan, että sellanen toimintatapa on ihan ns. normaalia heillä. Voin halutessani voimaantua ajatuksesta, että on muitakin kohtalotovereita. 

Oon kyllä väleissä vaikka keiden kanssa, joiden kanssa on vaikka mitä koettu yhdessä, jotka tulee ns. perus perheistä yms.

Olin toissa viikonloppuna Yonan keikalla. Se oli upea avaus tälle keikka vuodelle. Sielu selittää esitettiin keikalla ja muistin kuinka hyvä biisi se on. Oon kuunnellut sitä viime päivät ja otsikko hahmottui lyriikoista, mutta koska meni useampi päivä ennenkuin aloin kirjoittaa tätä on tää siksi niin repaleinen. 

Nuita sanoja kuunnellessa mietin niin paljon omakohtaisia asioita. Löysin oman elämäni kohtauksia tuosta tekstistä. 

Kiitos Yonalle biisistä <3 

 

Lyriikat löysin https://lyrics.fi/yona/sielu-selittaa

Ainiin. Mulla on kaikki hyvin. Ei tarvitse ajatella, että olisin hätää kärsimässä. Tekstini saattaa näyttää siltä, että tunnen suuresti ja niinhän teen aina ja kaikkialla ja kokoajan. Mut se ei haittaa. Mua ei voi auttaa sen suhteen mitä ajattelen menneistäni ja miten ne koen.

Behm: Ethän tarkoittanut sitä

 

 

 

 

 

 

 

 

Behm - Ethän tarkoittanut sitä 

Warner Music Finland 2022 

Oma ostos/iTunes 

Spotify

 

Virallinen musiikkivideo 

 

 

DEBYYTTIALBUMILLAAN SEITSEMÄN EMMAA VOITTANUT BEHM JULKAISEE KAKKOSALBUMINSA ENSIMMÄISEN SINGLEN 11.2.
Ennennäkemättömään suosioon Draaman kaari viehättää -debyyttialbumillaan noussut BEHM julkaisee odotetun kakkosalbuminsa ensimmäisen singlen Ethän tarkoittanut sitä 11.2. BEHM on itse sanoittanut ja säveltänyt kappaleen, minkä lisäksi hän on myös tuottanut sen debyyttialbuminkin taustalta löytyvän Kashwellin kanssa.
”Ethän tarkoittanut sitä on ensiaskel kohti uutta kokonaisuutta. Se on laulu, joka käsittelee suhdetta – oikeastaan sen riitatilanteita, joissa toinen käyttää fyysistä väkivaltaa ja toinen taitaa henkisen puolen. Kumpikaan ei osaa pyytää anteeksi eikä lähteä. Toivoisin, että tämä pariskunta ymmärtäisi hakeutua pikimmiten terapiaan”, BEHM kertoo uuden kappaleensa tarinasta.
Muun muassa seitsemällä Emmalla, neljällä Iskelmä-palkinnolla ja Musiikkikustantajien Vuoden biisi -palkinnolla palkitun BEHMin debyyttialbumi on Suomen kaikkien aikojen eniten virallisia listaykkösviikkoja kerryttänyt albumi. Syksyllä 2020 julkaistu menestysalbumi on myynyt nelinkertaista platinaa ja sitä on striimattu yhteensä jo uskomattomat 85 miljoonaa kertaa. BEHMin debyyttisingle Hei rakas on striimannut peräti kuusinkertaista platinaa ja loput albumin kappaleet nelinkertaista platinaa, triplaplatinaa, tuplaplatinaa, platinaa ja kultaa. Striimimenestyksen lisäksi albumilta löytyy peräti kolme radioykköstä – Hei rakas, Frida ja Lupaan ovat kaikki nousseet Suomen radioiden soitetuimmaksi kappaleeksi. Sekä Frida että Lupaan olivat molemmat vuoden 2021 kotimaan soitetuimpien radiokappaleiden top10:n joukossa. 

Biisin nimestä päättelin tämän olevan ihmissuhde aiheinen laulu. 

Kappale alkaa kauniisti ja heti ensi sanojen jälkeen halusin kuulla minkälaisen stoorin se kätkee sisäänsä. 

Biisissä kuvattu ihmissuhde vaikuttaa äärimmäisen deskruktiiviselta. Mainitaan vihan hallinta kurssit ja viiltävät sanat, kuin myös fyysinen väkivalta kuvauksena. 

Kappaleen tarina on niin samaistuttava. Olipa kliseinen ilmaisu etenkin Behmin biisille. 

Soundit on niin tunnistettavaa Behmiä kuin vain voi olla. 

Jotenkin niin kepeät pop soundit rakenneltu tälle tarinalle. 

Löydän biisistä omaa ihmissuhde historiaani vaikka kuinka paljon. 

Lyriikoista kunniamaininnan saa: 

"onhan sen järkeily puhtaasti järjetöntä meidät hulluuden oville saattaa. Se kaikki on kai merkityksetöntä, koska hulluus ei kanssasi haittaa vaikka..."

Annan biisille viisi tähteä. 

Promokuvat Tero Ahonen.