Eppu Nuotio: Leinikkimekko - Raakel Oksa ratkaisee

 

 

 

 

 

 

Eppu Nuotio - Leinikkimekko - Raakel Oksa ratkaisee

 

Gummerus 2022 

 

ISBN 9789512428496

 

 

Raakel Oksa saa kunnostusprojektikseen kahden asunnon yhdistämisen Töölössä. Raakelin ja hänen luottoremontoijansa Dannen purkaessa väliseinää he löytävät rakenteista peltisen keksipaketin, johon on säilötty katkaistu letti ja leinikkimekko.¿
Kesällä 1960 lahjakas viulistityttö matkustaa Kainuusta Helsinkiin kesäkurssille saatuaan maakuntajuhlassa stipendin. Hilkka asettuu vanhapiikatätinsä asuntoon. Unelmien kesä, jolloin Hilkka omistautuu viulunsoitolle ja ensirakkaudelle, päättyy kuin saksilla leikaten.
Eppu Nuotion dekkarisarjan avaus esittelee intohimoisen käsityöläisen, Raakel Oksan, joka puusepän työnsä ohessa tempautuu selvittämään rikoksia eri kaupunginosissa. Raakel Oksan tähdittämä sarja sammuttaa janon, jonka Nuotion Ellen Lähde -sarja jätti lukijoihinsa.  

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

E-kirjana tämä. 

 

Luin yhdeltä istumalta. 

 

Kirjassa on kaksi aikatasoa, joissa ollaan nykyajassa, sekä vuodessa 1960 Kainuussa ja Helsingissä. 

Hilkka on lahjakas viulisti ja pääsee stipendin ansiosta Helsinkiin soittoa opiskelemaan ja asumaan tätinsä luo. 

Hän lähtee Kainuusta niinkuin me muutkin. 

Kesä 1960 on täynnä onnen odotusta ja viulun soittoa! 

Rakkaus löytyy ja pidin erityisesti kohdasta, jossa huristellaan raitiovaunulla kesäillassa kaksin. 

Viulunsoitto häiritsee naapureita ja Hilkasta alkaa tuntua, ettei halua jatkaa soittoa vaan haluaa takaisin kotiin Ristijärvelle. 

Hän tekee päätöksen, mutta ennenkuin ehtii toteuttaa sitä tapahtuukin peruuttamattomia asioita. 

Suku on pahin. Totesin lukiessani. 

Sukulaisuussuhteiden äärellä ollaan myös kirjan toisessa aikatasossa nykyajassa, jossa Raakel alkaa tutkia leinikkimekon tapausta. 

Raakel myös ikäänkuin syntyy uudelleen kuullessaan omaa elämäänsä järisyttävän tiedon. 

Tätä dekkaria kutsuttaisiin kait nimellä cozzycrime. 

En tiedä mikä olisi hyvä suomennos tälle sanalle. 

Itse olisin ollut enemmän kiinnostunut tästä 1960-luvun osuudesta. 

Ajattelin, että tämä kirja varmasti on taattua Eppu Nuotio laatua ja olihan se hyvin kirjoitettu ja toteutettu. 

Jäin silti kaipaamaan jotakin. 

Annan kirjalle kolme tähteä. 

Aikoinaan rakastin Eppu Nuotion Pii Marin-sarjaa. 

Jos kirjojen hahmoista voisi joitakin tavata oikeassa elämässä niin haluaisin kohdata Piin ja Rebecka Martinsonin. 

Leinikkimekossa oli eräs varsin osuva lausahdus, jolle annan kunniamaininnan tässä: 

”Aune oli Kainuusta ja se osasi juhlia paremmin kuin kukaan.”

 

 

 

 

Edellisestä kirjamaailmaa käsittelevästä  tekstistä sain niin kannustavia kuin negatiivisia kommentteja. 

Toisaalla oltiin sitä mieltä, että kirjoitin tärkeästä aiheesta, jota näkevä ei tuu ajatelleeksi ja myös ihmeteltiin kuinka kummaa on kaikkialla. Ei siis sitä vaan että kuinka kummaa on, etten saanut e-kirjaa tai pdf-vedosta kun pienkustantamotkin niitä pystyy nopeella aikataululla antaa. 

Kiitos näistä <3 

Sain niin ikään kuulla olevani lukijana pohjasakkaa. 

Minkä kustantajat voi jos on toimitettavissa vaan painettu kirja. Kyllä kuule voi kun vain on tahtoa!

Tää ei ole mitään syrjintää ja verrattiin tilannetta siihen, että Elisakirjasta saa vaan ilmaisina kirjalahjoina e-, ja äänikirjoja, eikä ollenkaan paperikirjoja. 

Nää nyt ei ole mitenkään verrannollisia asioita. Elisakirjan asiakas tietää, että kirjat ovat siellä tarjolla vain e-, ja äänikirjoina. 

Minulla sen sijaan ei ole mahdollisuutta lukea painettua kirjaa lainkaan. Siksi en ole yhdenvertaisessa asemassa muiden lukijoiden kanssa jos kirja on vain painetussa muodossa. 

Vuonna 2022 kustantajat ja kirjakaupat eivät vieläkään koe lukijoina muita kuin painetun kirjan lukijat. 

Samaan aikaan kaunistellaan todellisuutta uutisoimalla äänikirjojen olemassaolon räjähdysmäisellä kasvulla. 

Ikäänkuin äänikirjat olisivat samanlainen viihdekäyttökokemus kuin vaikkapa alkoholi, jonka vuosittaisen litramääräisen myynnin tilastoja seurataan ja uutisoidaan. 

Kirjakauppojen ja kustantajien mielestä minulla ei ole oikeutta lukea, koska en näe tekstiä siitä paperisesta kirjasesta. 

Kirjatapahtumissa äänikirjoista keskustelee ihmiset, jotka on julkisuudesta tuttuja. Eivät sellaiset ihmiset, jotka lukevat äänikirjoja, koska eivät voi painettua formaattia käyttää. 

Monen mielestä minä vouhkaan aivan turhista ja toissijaisista asioista. 

Turhaksi vouhkaamiseksi tätä voi kutsua henkilöt, joilla ei ole lähipiirissään muita kuin heidän kanssaan just samalla tavalla toimivia ihmisiä. Sillä sellaisessa tilanteessa ihminen ei tule ajatelleeksi, että on muitakin tapoja elää jos vaikka joku aisti puuttuu yms. 

Asioita ei kyetä kohtaamaan ennenkuin ne tulevat tarpeeksi lähelle. 

Monien mielestä olen negatiivinen ja vihainen ihminen. 

Näin voi ajatella jos ei ole koskaan nähnyt mua livenä ja lisäksi netissä kuka tahansa voi esiintyä minkälaisena haluaa. 

Tokihan mielipiteeseesi minua kohtaan on oikeus. 

Minullakin on oikeus mielipiteisiini ja oikeus ilmaista ne kuten haluan!

Yona: Uni johon herään

 

 

 

Yonan Uni johon herään albumi julkaistiin maaliskuussa 2021. 

Minulle tuli yllätyksenä yhteistyö Tapiola Sinfoniettan kanssa. 

Kun laitoin levyn soimaan ekaa kertaa yllätyin vielä iloisemmin. 

 

Tässä arvioni. 

 

 

Yona & Tapiola Sinfonietta  - Uni johon herään 

 

Johanna Kustannus 2021 

 

Spotify 

 

 

Kappaleet: 

1. Ooksä unohtanu? – 8.21

Tää on niin upea. Kaikki toimii! Orkesteri on hyvin mesissä. 

Samaistuin vahvasti laulun lyriikkaan. Pitäisikin Googlettaa mikä tai mitä on konkriitti, joka mainitaan sanoituksessa. 

2. Kultavehka – 4.05

Tämän laulun introa voisin kuunnella vaikka kuinka kauan repeatilla jos se olisi mahdollista. 

Tässä ilmeisesti soittaa Yonan bändi ja hyvin soittaakin! 

Joku tässä kappaleessa muistuttaa vahvasti Yonan aiemmasta tuotannosta löytyvästä laulusta nimeltä Uusi taivas, jonka introa voisin kuunnella myös aivan mielinmäärin. 

Kultavehka on myös samaistuttava lyriikoidensa osalta ja tämä kappale olikin itsellä Spotifyn Vuoden 2021 suosikki kappaleissa Top vitosessa. 

3. Heihei – 2.13

Haikean kaunis surumielinen jäähyväislaulu. 

Lyhyt ja ytimekäs.

4. Irti – 3.42

Tää on julkaistu singlenä ja saanut paljon soittokertoja. 

Pidän tästä valtavasti kuin myös laulun pohdiskelevaisuudesta. 

5. Vitun unelmat – 4.09

Me Naiset julkaisi Yonasta keväällä 2021 haastattelun, jossa hän puhui rajatilahäiriöstä, joka hänellä on. 

Tässä kappaleessa sanotaan, että suuris tunteis niissä mä oon hyvä. 

Sitähän se rajatilahäiriö on. 

Pakko mainita vielä lause "uni ei oo uni enää jos siitä herää". 

En valitettavasti voi täysin kaikkea kirjoittaa tähän siitä miten kappaleista löysin yhtymäkohtia omaan elämääni. 

6. En saa rauhaa – 3.45

Kappaleen ensi hetkistä tulee mieleeni Disneyn Kaunotar ja hirviö elokuvan soundtrackilta löytyvä prologi ja sen alun musiikki. 

7. Se ei ikinä lopu – 3.54

Kappaleessa todetaan, että jos ei ois rakkautta niin ei ois mitään. 

8. Solut herää eloon – 4.11

Tässä puhutaan kivun siis hyvän kivun tuntemisesta ja siitä on tärkeää puhua. 

Jotenkin tää niin sopii kevääseen. 

9. Sanomatta selvää – 3.58

Tää on erityisesti tähän maailman tilaan sopiva laulu. 

Tässä sanotaan, että "Sanomatta selvää ne aina sotaa jatkaa". 

10. Kannolla – 4.26 

Biisi kertoo siitä kun istahdetaan kannolle ja itketään, sekä mietitään, että ehkä elämä kantaa kuitenkin. 

Biisi on kirjoitettu tosi elämästä. Yona oli nähnyt mitä hänen elämässään tulee tapahtumaan. 

Tämän hän kertoi helmikuun 2022 Tampereen keikalla. 

Keikalla hän puhui myös rakastumisen kannattavuudesta ja kannattamattomuudesta. 

Annan tälle levylle täydet viisi tähteä. 

Tämä on yksi viime vuoden kuunnelluimpia levyjäni.

Catherine Rider: Kiss Me – Rakkautta Mykonoksella

 

 

 

 

Vastustamattoman viihdyttävä sarja vie lukijan romanttisille matkoille ympäri maailmaa.

New Yorkin kasvatti Izzy viettää kesää, joka ei muistuta hänen haaveitaan edes etäisesti. Paahtavasta auringosta ja kutkuttavasta lomaromanssista nauttimisen sijaan hän kaitsee lapsia risteilyaluksen uumenissa! Chicagolainen Zach puolestaan on saapunut synnyinseudulleen Mykonokselle keskelle eripuraista sukukokousta.Kohtalo tuo nuoret yhteen, ja vaikka rakastuminen ei ole kummankaan suunnitelmissa, idyllisen Kreikan sinisenä kimmeltävä meri ja huumaavat auringonlaskut päättävät heidän puolestaan.
Alkuteos: Kiss Me 1 Mykonos
ISBN e-kirja: 978-951-1-42935-7
Kääntäjä: Terhi Leskinen 

 

 

 

Tämä ei ole kirja-arvio vaan kannanotto asiaintilaan. 

 

Suomalainen kirjakauppa lähestyi minua viime viikolla sähköpostilla, jonka otsikkona oli "Ilmainen lukuelämys romantiikan ystäville!" 

Viestissä tarjottiin ennakkokappaletta luettavaksi Catherine Rider - Kiss Me – Rakkautta Mykonoksella-teoksesta. 

Vastineeksi tästä ilmaisesta ennakkokappaleesta olisi pitänyt kirjoittaa arvostelu Suomalaisen sivuille. 

Ilmottauduin mukaan viestin linkistä, jonka jälkeen laitoin sähköpostia ja kysyin, voisinko saada tämän ennakkokappaleen luettavakseni e-kirjana, koska en voi lukea painettua tekstiä ja kerroin kuinka mieluusti osallistuisin tähän lukijaraatiin. 

Vastaus jonka Suomalaisesta sain oli aivan käsittämätön ja vain alleviivasi sitä etten minä ja miljoonat muut maailman kansalaiset ole lukijoina saman arvoisia painettua tekstiä lukevien kanssa. 

Heidän vastauksensa oli joltiseenkin tällainen: 

"Lukuraatilaiset saavat luettavaksi vain ennakkokappaleita ennen kirjan virallista julkaisua, eli e-kirjaa ei valitettavasti ole mahdollisuus tässä tilanteessa antaa arvioitavaksi."

Vastasin heille itse näin: 

"Hei. Kiitos tiedosta. Käytäntö on tavallaan syrjivä, koska tässä huomioidaan vain painettua tekstiä lukevat. Ikäänkuin muiden formaattien lukijat eivät olisi samasssa asemassa."

En jaksanut alkaa vääntää asiasta yhtään enempää ja puhua saavutettavuudesta ja yhdenvertaisuudesta. 

Rikotaanpa tässä heidän vastauksensa atomeiksi ja ihmetellään yhdessä. 

Näinä sähköisen aikakauden aikoina kirjan teksti on jokatapauksessa olemassa tietokoneella tai jos ei tietokoneella jollain yksittäisellä ihmisellä niin varmasti ns. Pilvessä jollain palvelimella julkaisua ja virallista epub/pdf-

vedosta odottamassa. 

Jopa minä ehkä merkonomi taustasta johtuen tai juuri siksi osaan itse muuttaa tekstin pdf-tiedostoksi. Ja Ei! En tarvitse siihen näkevän apua vaan tietokoneeni ruudunlukuohjelma ja pistekirjoitusnäyttö tai tuttavallisemmin pistenäyttö hoitavat asian oikein mallikkaasti. Siis toki varsinaiset ohjelmat kuten Word jne asiat tekee, mutta jotta pääsen tekstin muuntamisessa etenemään vaihevaiheelta niin tietokoneeseeni asennetut ja liitetyt apuvälineeni avustavat siinä prosessissa. 

Menikö liian tähtitieteelliseen suuntaan? Tämän selkeämmin en osaa sokeana toimimista tietokoneen kanssa kuvailla. 

Aiheena oli tässä vaiheessa kirjan tekstin olemassaolo tietokoneella. 

Tätä olemassaolevaa aineistoa ei voida kuitenkaan syystä tai toisesta jakaa eteenpäin, vaikka painettua fyysistä kirjaa voidaan jo lähettää ennakkokappaleena lukijoille? 

Mistä johtuu? Mistä johtuu väkivalta? Mistä johtuu päihdeongelma? 

Ei nyt kuitenkaan mennä nuihin kahteen viimeseen kysymykseen ja niiden asioiden äärelle. Aina kun joku kysyy johonkin asiaan liittyen, että "Mistä johtuu?" Niin minulle tulee mieleen nuo äsken mainitsemani kaksi kysymystä. Ne saattaa ehkä olla jostakin punk biisistä, mutta voin myös olla väärässä, koska en voi millään muistaa aivan jokaista minulle pakkokuunnellutettua punk biisiä.

Olin kysymässä sitä mistä johtuu, että painettua kirjaa kyllä jaetaan ennakkoon, mutta e-kirjaa ei? 

Tällainen käytäntö nimittäin asettaa lukijat eriarvoiseen asemaan ja koska tämä käytäntö on olemassa niin herää kysymys miksi? 

Miksi vain fyysistä kirjaa lukevat on huomioitu tällaisissa kampanjoissa? Miksi ajatellaan, että kaikki lukevat fyysistä kirjaa? Samaan aikaan uutisoidaan äänikirjojen kuuntelun räjähdysmäisestä kasvusta!

Miksi e-kirjan lukijoita ja äänikirjan lukijoita (kuuntelu on lukemista) ei pidetä samalla viivalla fyysisen formaatin kanssa? 

Miksi asenteet kirjamaailmassa ovat niin syvään juurtuneita ja luutuneita? 

Itse en näe, joka tarkoittaa sitä, etten voi lukea fyysistä kirjaa. 

Vallalla olevain asenteiden ja käsitysten mukaan en ole lukijana samassa asemassa. 

Minuun ja lukutapaani suhtaudutaan siten kuin olisin joku eriävä yhteiskunnan osanen. 

Olen useissa Facebook ryhmissä törmännyt tähän. Jos osallistun keskusteluun ja kirjoitan, että en voi lukea painetttua tekstiä niin saan kaikenlaista skeidaa osakseni, kuten vaikka kommentteja siitä, että on olemassa Celia-kirjasto, lainaa kirjasi sieltä, halveksuntaa siitä, että kehtaan valittaa siitä ettei joku kirja ole samaan aikaan e-, tai äänikirjana kuin se on painettuna. 

Vaadin kuulemma liikaa kun perustelen tätä saman kirjan eri formaateissa julkaisua tasavertaisuudella ja yhdenvertaisella lukijuudella. 

Koen, että tällaisissa keskusteluissa muut osapuolet nauravat partaansa tai kuka minnekin ja halveksivat näkemyksiäni. 

Seuraavaksi joku esittää kysymyksen voiko sokealla ihmisellä olla näkemyksiä? Kyllä voi! 

Kun keskustelemme kirjoista internetissä niin mikä antaa Sinulle Oikeuden määrittää olenko minä vakavasti otettava lukijana kun en lue painettua tekstiä? 

Sillä Sinä, joka tätä oikeuttasi käytät voit myös itse vaikka joutua onnettomuuteen, joka vammauttaa sinut siten, ettet voi vaikkapa pitää fyysistä kirjaa kädessäsi, etkä vaikka istua siten, että fyysisen kirjan luku olisi mahdollista. 

Voit myös tavalla tai toisella vaikkapa iän myötä menettää näkösi, jolloin et myöskään voisi lukea fyysistä kirjaa. 

Mitäs sinä silloin tekisit? 

Loppuisiko lukeminen kohdallasi? 

Vai opettelisitko kuuntelemaan äänikirjoja, joiden lukijoita aiemmin syvästi halveksit ja olit sitä mieltä, että he eivät ole lukijoita ensinkään, koska se ainoa oikea lukutapa on lukea fyysistä kirjaa? 

Sinä Kirjakeskusteluun osallistuva oikeuttasi käyttävä ihminen luulet olevasi niin kaikkivoipainen, ettei fyysisesti vammautuminen, näön menetys tai mikään muukaan fyysistä lukemistasi rajoittava asia sovi sinun ajatuksiisi, eikä mielestäsi näin ollen voisi koskaan toteutua kohdallasi! 

Voin kertoa Sinulle, ettei kukaan tässä elämässä selviä vaurioitta. Ei ilman henkisiä, eikä fyysisiä. 

Edelleen kysyn kirjamaailmalta miksi ette pidä lukijoita samanarvoisina käytetystä formaatista riippumatta? 

Catherine Rider saa ainakin paljon ilmaista näkyvyyttä tämän tekstini ansiosta! 

Haluan tällä tekstillä ravistaa kirjamaailmaa, jotta tulisin lukijana arvokkaaksi, tasavertaiseksi, yhdenvertaiseksi, nähdyksi ja kuulluksi riippumatta käyttämästäni formaatista!

Miksi yhä vuonna 2022 kaikki kampanjat suunnitellaan paperikirjan ehdoin? 

Olen aiemmin käsitellyt suhtautumista lukijuuteen vaikkapa näissä teksteissä: 

Barack Obama: Luvattu maa, 

Helsingin kirjamessut 2020: kooste & tunnelmia, 

 

Helsingin kirjamessut 2021: Fiiliksiä & viiltävää analyysia 

 

ja 

 

Tampereen kirjafestarit . 

Nautinnollisia Lukuhetkiä Ihan Jokaiselle!

M: Lauluja 1960-luvulta

 

 

 

M: Lauluja 1960-luvulta
Album
SOL-137
Release:
Digital / CD : 25.3.2022
Vinyl LP: 22.4.2022
Solina Records will release the fourth album by M, one of the most interesting creators in Finnish pop music, on March 25, 2022. From the forthcoming album “Lauluja 1960-luvulta” has previously released very beautiful singles “Maailmain”, “Sinun omasi” and “Tanssilaulu”. Along with three previously released albums, M has received rave reviews, the best Finnish album of the year, nominations for the Emma and Teosto awards, and gigs at major domestic festivals. Minja Koski’s aka M`s fourth album is exceptionally a cover album that contains Finnish schlager classics from the 1960s. Tracklist includes songs made famous by Laila Kinnunen, Carola, Anki and Tamara Lund, among others. The singles “Maailmain”, “Sinun omasi” and “Tanssilaulu” have received already an ecstatic reception. The album is produced by Miikka Ahlman. Arranged and played by Minja Koski, Miikka Ahlman, Aleksi Kaufmann, Jussi-Pekka Parviainen and Simo Saukkola.
 

Levy lähtee soimaan tästä.

 

 

 

Viime Juhannuksen Sinun omasi singlen julkaisusta asti mietin tuleeko jatkoa ja tulihan sitä Tanssilaulu ja Maailmain sinkkujen verran ennen levyä. 

Tämä levy on omalla tavallaan tyylillisestikin erityinen. 

Tunnistettava soundimaailma ja kuitenkin artistista tulee esiin uusia puolia. 

Levyn päätösraita on niin riipaiseva ja en tiennyt, että M tulkitsee noin upean kauniisti. 

Mielenkiintoista kuulla livenä nämä laulut. 

Osa lauluista on itselle tuttuja, mutta joukossa myös tuntemattomia, joiden alkuperäisiä versioita en ole koskaan kuullut. 

 

 

Tracklist:

1. Sinun omasi

 

Tätä kuuntelin repeatilla viime Juhannuksena, jotenkin vain niin upea versio kuin on myös biisin syntyyn liittyvä tarina. Siis siihen Tamaran alkuperäiseen.

2. Tähdet meren yllä

 

Kun jokin aika sitten luin levyn biisilistan niin mietin minkälainen versio tämä mahtaa olla ja että kykenenkö kuuntelemaan sitä koskaan. 

Rakastan tämän laulun lyriikkaa erityisesti. 

Joitain vuosia sitten Juhannuksena löysin tästä kappaleesta aivan upean version ja yleensä kesällä juurikin Juhannuksen aikaan kuuntelen tätä.

 

Minjan versio on sanoinkuvaamattoman kaunis ja tiiän, että tulen tätä jatkossa soittamaan paljon. 

3. Maailmain

 

Carolan versio on aivan ihana ja tämä vetää vertoja sille. 

 

Itse tutustuin tähän lauluun kesällä 2004 kun Agnetha Fältskog julkaisi albumin, jossa oli coverbiisejä. En tiennyt niiden olevan versioita vanhoista kappaleista ja sillä levyllä oli tämä englanniksi. 

Olin just muuttanut Tampereelle; kaikki oli uutta ja jännittävää.

Kuuntelin sitä Agnethan levyä valtavasti. 

Osan kesästä vain makasin silloisessa kodissani, en jaksanut nousta, peseytyä yms. Olin psyykkisesti huonossa kunnossa, mutta ei siitä sen enempää. 

Meni vuosia ennenkuin pystyin kuuntelemaan sitä levyä sen kesän jälkeen. 

Tässä se versio; 

 

Agnetha Fältskog - The End of the World. 

4. Tanssilaulu

 

Tästä tiedän vain tämän version, joten en osaa antaa vertailua. 

5. Valoa Ikkunassa

 

En tiedä mistä johtuu, mutta en voi sietää Laila Kinnusta. Siis hänen ääntään. 

Mietin, että vaatii suurta rohkeutta tehdä omanlaisensa versio näin ikonisesta laulusta näin 2020-luvulla. Pidin.

6. Ne kesäyöt

 

Anki on myös artisti, jota itse en voi sietää. Tiedänkin hänen tuotannosta oikeastaan vain tämän laulun. 

Pakko sanoa, että Minjan versio on parempi! 

7. Kun

 

Tää on täysin vieras. Ei aavistustakaan alkuperäisestä, mutta tälle levylle tällaisena tämä sopi.

8. Niin aikaisin

 

Tämän ja tuon seuraavan raidan kohdalla mietin kuinka paljon on musaa, jota en ole milloinkaan kuullut. Sillä näitä en. 

Upea lyriikka kenen teksti tai tekemä suomennos lieneekään. 

9. Älä kiiruhda 

Kun kuuntelin tätä laulua toiseen kertaan totesin, ettei tätä kannata ainakaan ikinä milloinkaan kuunnella kun istutaan iltaa ja kiitin onneani, että kevään suuret juhlat siis synttärit juhlittiin alta pois jo tuossa aiemmin kun minulla ei vielä ollut tätä laulua. 

Jos nimittäin oltais nyt juhlistamassa niin haluisin kuitenkin soittaa tämän jossain vaiheessa iltaa ja saada muutkin itkemään. 

Annan levylle kolme tähteä. 

Jäin kaipaamaan jotain. 

Huomasin myös kirjoittaneeni levy-yhtiön väärin aiempiin M postauksiin tunnisteisiin. Niissä lukee Solina Recors vaikka pitäs olla tietenkin Solina Records. 

Pahoittelut. 

Tämän tekstin tunnisteissa on sekä oikea, että se aiempi väärä tag. 

Hävettää! Voikohan sitä enää jatkossa blogatakaan?

Anni M. Love: TRIADI

 

 

 

Anni M. Love - TRIADI

 

Great Feelings 2021

ISBN 978-952-94-4643-8
 

E-kirjan sivumäärä 

283

 

Artistisivut 

 

Spotify 

 

Vaiettu aihe: polyamoria – maamme ensimmäinen musiikkiromaani julkaistaan

 

Muusikko-kirjailija Anni M. Love julkaisee Triadi-nimisen romaanin, jonka tarinaan myös täyspitkän tuoreen albumin laulut yhdistyvät. Tämä uudenlainen musiikin ja kirjallisuuden yhdistelmä esiteltiin Tampere-talossa Tampereen kirjaviikoilla viime vuonna. Teos sai osakseen paljon myönteistä ennakkohuomiota niin median kuin yleisönkin osalta.
Nyt julkaistava musiikkiromaani on suomalaisen pienkustantamo Great Feelingsin iso satsaus. Kustantaja Minna Rask kertoo seuraavaa: ”En usko nykyiseen musiikibisneksessä vallalla olevaan tapaan sainata artisteja muutaman sinkun sopimuksella. Artistilla pitää olla laajempi näkemys siitä, mitä hän haluaa sanoa. Uskon edelleen albumin voimaan. Anni vei asian vielä nextille levelille kirjoittamalla kirjan albumin biisien ympärille.”
Albumi on kooste Anni M. Loven taidoista. Hän on säveltänyt, sanoittanut, sovittanut ja tuottanut kaikki levyn kappaleet Eine Kleine Mozart Mixin teemoja lukuunottamatta. Albumilta on ennakkoon julkaistu singleinä Resonoi ja Limerenssi.
Anni M. Love on musiikinopettaja. Hänen musiikkinsa on soinut radiossa, televisiossa ulkomailla, lyhytelokuvassa, konserteissa ja yksityistilaisuuksissa Amerikassa asti. Hän tekee kappaleensa alusta loppuun itse. Nyt julkaistavan albumi kertoo Annin monipuolisuudesta musiikintekijänä, sillä hän on sen myös tuottanut itse.

 

Kirjan esittely: 

 

Juuri kun nelikymppinen pianonsoiton ja laulun opettaja Saana alkaa olla voiton puolella työ-, identiteetti- ja parisuhdekriisien kanssa, uusi lukuvuosi tuo mukanaan polyamorisen työkaverin. Keskustelut hänen kanssaan avaavat Saanalle aivan uuden maailman. Käytyään läpi tunteiden kirjon mustasukkaisuudesta onnen, pelon ja epävarmuuden kautta rakkauteen, Saana päätyy pettämisen tai avioeron sijaan triadi-suhteeseen aviomiehensä ja työkaverinsa kanssa. Saana oivaltaa: ”Kaikkea ei tarvitse saada yhdeltä mieheltä.” Polyamorisen suhteen kuvaamisen lisäksi TRIADI on kirja musiikista. Kirjassa mietitään klassisen ja kevyen musiikin välisen kuilun syitä ja päästään Saanan matkassa kurkistamaan laulujen tekemisen maailmaan. TRIADI on Suomen ensimmäinen soiva romaani. Kirjaan liittyvät 12 laulua on kuunneltavissa suoratoistopalveluista. Laulut voi kuunnella erikseen albumina, kirjan kanssa samaa tahtia edeten tai kirjan voi lukea itsenäisenä teoksena.

Arvostelukappale pyydetty & saatu kustantajalta. Kiitokset!

Törmäsin tähän kirjaan sattumalta netissä ja kiinnostuin välittömästi. 

Luulin olevani hyvinkin perillä kirjamaailman tapahtumista, mutta tämä oli mennyt täysin ohi. 

Pakko tunnustaa, etten ole vielä uskaltautunut kuuntelemaan kirjan ympärille rakennettua musiikkia. 

Pari huomiota itse kirjasta. Osa ongelmaa saattaa olla käyttämässäni tietokoneen ruudunlukuohjelmassa, jonka vuoksi kirjan teksti näytti sellaiselta, että seuraava sivu saattoi alkaa kesken sanan tai kesken lauseen ja joistain sanoista jäi muutamia kirjaimia pois. Lisäksi sivunumeroiden kuuleminen kesken luvun oli tosi rasittavaa. 

En tosiaan tiedä onko vika kirjan taitossa ja rakenteessa vaan vain siinä kuinka kirja minulle ikäänkuin näyttäytyi. 

Lisäksi tekstissä oli kirjoitusvirheitä jonkin verran, mutta koska en omasta mielestäni puhu/kirjoita täydellistä Suomea kieliopillisesti niin en ole oikea ihminen arvioimaan oliko ne virheitä vai vain minun näkemyksiä virheistä. 

Onneksi kirjassa puhuttiin Tamperetta. Jos olisi puhuttu vaikkapa Turkua tai Helsinkiä niin en olisi ymmärtänyt kirjassa käytettyä murretta. 

Siitä ollaan varmasti montaa mieltä voiko murretta kirjassa käyttää vai ei. 

 

 

Kirjassa on pariskunta Saana ja Kalle. Molemmat opettajia. Saana musiikkiopistossa ja Kalle peruskoulussa. 

Heillä on kaksi lasta ja yhteiseloa takana jo pidempään. 

 

Heillä ei ole kuitenkaan ns. yhteistä musiikillista kieltä ja Saana kokee jäävänsä yksin kun ei voi jakaa musiikkimaailmaansa aviomiehensä kanssa. 

Vaikka yhteiselo muutoin sujuu hyvin, vai sujuuko sittenkään? 

 

Saanalle tulee uusi työkaveri Samu, joka täyttää aiemmin koetun musiikillisen tyhjiön. Saana alkaa myös fantasioida Samusta muutoinkin. 

 

Samu kertoo olevansa polyamorinen. 

Saana kertoo aviomiehelleen työkaveriaan kohtaan heränneistä tunteistaan ja yhdessä toteutetaan myös reissu Tampere Jazz Happeningiin. 

Reissu on käänteen tekevä monessakin mielessä kun Saana ja Samu saa yhteistä aikaa yhteisessä hotellihuoneessa. 

Jo hieman ennen jazz viikonloppua on oltu yhdessä myös Tampere Filharmonian konsertissa, jonne Saana ei ole tietenkään koskaan saanut aviomiestään mukaansa. 

Konsertin jälkeen ollaan Näsinneulassa syömässä ja tunteitahan riittää. 

 

Kalle opettelee hyväksyyn sen, että Saana viihtyy niin hyvin Samun kanssa ja antaa lopulta luvan siihen, että heidän välillä saa olla fyysistä läheisyyttä. 

Suostumusta ehkä helpottaa se kun hänellä on itsellä säätöä työkaverinsa kanssa. 

 

Juttu kehittyy tai pitäiskö sanoa, että TRIADI kuvio syvenee. Vietetään iltaa siten, että Saana sekstaa molempien miesten kanssa. Lisäksi tehdään unohtumaton reissu Helsinkiin kolmisin ja koetetaan pitää matalaa profiilia, koska musiikkiopisto sijaitsee sen verran pienellä paikkakunnalla Pirkanmaalla ja halutaan välttää kaikki juorut. 

 

TRIADISTA kerrottu vain muutamalle lähimmälle. Saanan ja Samun lähimmät työkaverit kuin myös osa oppilaista aavistelee jotakin, joka erittäin ikävällä tavalla paljastuu kirjan lopussa. 

 

Kirjassa käytiin läpi valtava tunteiden kirjo vai pitäisikö sanoa skaala kun kerta musiikin parissa ollaan. 

Eräs aivan upea kohtaus tapahtuu musiikkiopistolla flyygelillä. 

 

Kirjassa pohdiskellaan mikä on pettämistä, mikä ei, mikä on sopivaa ja mikä ei, onko avioliiton säännöt niin kiveenhakattu, ettei niitä voisi tilanteiden muuttuessa muuttaa. 

Opin mikä ero on polyamorialla ja polygamisella suhteella. 

 

Itse tulin siihen tulokseen, että nuorille ihmisille olis helpotus jos monisuhteisuudesta puhuttas enemmän ja lisättäis tietoisuutta erilaisista tavoista ja vaihtoehdoista olla ihmissuhteissa. 

 

Laitan tähän yhden kirjassa esiintyneen kappaleen sanat, koska niissä sanoissa olevia asioita olen viime vuodet pyöritellyt omassa päässäni. 

Ihmissuhteet on muutakin kuin seksiä. Jos on samoja kiinnostuksen kohteita ja viihdytään muutenkin yhdessä niin miksei se saisi saada myös fyysistä täyttymystä? 

Kirjassakin tämä tuli ilmi siten, että rakkauden määrä Saanan ja Kallen avioliitossa on vain kasvanut Samun myötä. Saanalla on upea aviomies ja lisäksi vielä toinen kumppani, jonka kanssa voi jakaa niitä musiikkijuttuja, joita aviomiehen kanssa ei ole koskaan voinut. 

 

Nyt se biisi ja jatkan sen jälkeen vielä vähän. 

"Enää en jää huonoon suhteeseen

Äsken vasta tajusin

miten paljon itseeni kadotin

kun vuosii mä olin suhteessa

joka vei sairaan paljon multa voimia

Tänään toisin tekisin

jos mä näillä tiedoilla eläisin

sen kaiken koetun uudestaan

Sietäis en syyttelyitä sulta ollenkaan

Aivan tarkalleen mä muistan

sun sanat, jotka vielä korvissani soi

Laskit harteilleni taakan

kun sanoit ettet ilman mua elää voi

Enää en jää huonoon suhteeseen

enkä toista laita onnestani vastuuseen

Kuuntelen sydämen ääntä

vaikka se sanois mun täytyy lähtee täältä

Jos mä voisin uudelleen

elää olleen, palata menneeseen

en sallis sun mua rajottaa

enkä sun antais itseäni hajottaa

Aivan tarkalleen mä muistan

sun sanat, jotka vielä korvissani soi

Laskit harteilleni taakan

kun sanoit ettet ilman mua elää voi



Enää en jää huonoon suhteeseen

enkä toista laita onnestani vastuuseen

Kuuntelen sydämen ääntä

vaikka se sanois mun täytyy lähtee täältä

Enää en jää onnee oottamaan

enkä luule, että riidat johtaa parempaan

Rakkauden tulee mua kantaa

Ei liikaa ottaa, vaan paljon mulle antaa

Tiedän kyllä et on vaikeaa

lähteä, jos vielä rakastaa

Mutta itseään ei kantsi romuttaa

edes rakkauden nimissä

pelosta, kuinka sä kestät

jos ei olla yhdessä

En oo susta vastuussa viime kädessä

Enää en jää huonoon suhteeseen

enkä toista laita onnestani vastuuseen

Kuuntelen sydämen ääntä

vaikka se sanois mun täytyy lähtee täältä

Enää en jää onnee oottamaan

enkä luule, että riidat johtaa parempaan

Rakkauden tulee mua kantaa

Ei liikaa ottaa, vaan paljon mulle antaa

Enää en jää huonoon suhteeseen

enkä toista laita onnestani vastuuseen

Kuuntelen sydämen ääntä

vaikka se sanois mun täytyy lähtee täältä

Enää en jää onnee oottamaan

enkä luule, että riidat johtaa parempaan

Rakkauden tulee mua kantaa

Ei liikaa ottaa, vaan paljon mulle antaa"

Jos olisin aikoinaan tiennyt, että ihminen voi olla useamman kanssa samaan aikaan yhdessä. Niin olisin heti ensirakkaudessa tätä toteuttanut. Tai siis antanut sen toisen toteuttaa itseään. 

Sillä jos minä olisin tiennyt kaiken tämän mitä tällä elämän kokemuksella tiiän jo vuosia aiemmin. Niin minä olisin välttynyt jätetyksi tulemiselta. 

Nykyäänhän vihaan ihmisiä enempi ja vähempi. Tai siis olen pettynyt niin pahasti, että niiden asioiden kanssa eläminen on tehnyt minusta tämänlaisen kuin nyt oon. 

Kirjasta sain paljon eväitä omaan elämään ja ajatteluun.

Toivoisin niin, että tää kirja olisi julkaistu jo viime vuosituhannella.

Kirjassa tietysti ärsytti musiikkitietämys. Olen itse ollut niin usein tilanteessa, jossa minut heitetään ulkopuolelle kun en voi osallistua musiikkikeskusteluun kun en ymmärrä siitä mitään. Tiiän myös tilanteita, joissa on tarkoituksella puhuttu musiikista juuri niin etten ymmärrä niitä puhuttavia asioita, jotta saadaan omaa etua ja näyttämään asiat siltä, että Annukka ei ole mikään. 

En tiedä kuinka yleistä on tehdä kirja ja julkaista myös albumi siihen liittyen. En ole aiemmin törmännyt tällaiseen. 

Annan kirjalle kolme tähteä. 

Ne tulee tärkeästä ja vähän käsitellystä aiheesta, Pirkanmaalle sijoittumisesta ja tuosta biisistä jonka lyriikat laitoin tähän.

 

 

Lucinda Riley: Italialainen tyttö

 

 

 

 

Lucinda Riley - Italialainen tyttö 

 

Bazar 2022 

 

Englanninkielinen alkuteos The Italian Girl
 

Suomentaja
Hilkka Pekkanen

 

ISBN

9789523761469

E-kirjan sivumäärä
560

 

 

Taianomaisen tarinankertojan sykähdyttävässä romaanissa soi rakkauden aaria
Lucinda Riley kertoo Italialainen tyttö -romaanissaan napolilaistytön kasvusta oopperalavojen säkenöiväksi tähdeksi sekä palavasta rakkaudesta, jonka hehku polttaa kuin tuhat aurinkoa.
Rosanna on vasta lettipäinen pikkutyttö kohdatessaan Roberton, nuoren miehen, joka muuttaa koko hänen elämänsä. Tulevina vuosina heidän kohtalonsa kietoutuvat yhteen paitsi lahjakkaina laulajina maailman metropolien upeimmilla estradeilla myös kulissien takana intohimoisesti toinen toistaan rakastavana parina.
Kerran sytyttyään Rosannan ja Roberton rakkaus kestää kolhut eikä suostu sammumaan, mutta se on samalla niin kaiken nielevää, että muut ihmissuhteet kalpenevat sen rinnalla. Vähitellen Rosannalle kuitenkin paljastuu, että yhteisen onnen tiellä seisoo synkkiä salaisuuksia, joiden varjot lankeavat myös muiden läheisten ja rakkaiden ihmisten elämään.
Lucinda Riley luo ilmiömäisillä tarinankertojan lahjoillaan jälleen sydämeenkäyvän lukuelämyksen, joka vie 1960-luvun hämyisiltä napolilaiskujilta vuosituhannen lopun New Yorkiin, Metropolitanin parrasvaloihin. 

Italialaisen tytön pohjalla on Rileyn aiempi, Lucinda Edmondsin nimellä julkaistu romaani Aria vuodelta 1996. Alkuperäisen romaanin julkaisun aikoihin Riley oli omasta mielestään vasta tarinankertoja, ei kirjailija, joten kun kirja haluttiin julkaista uudestaan, hän päätti kirjoittaa siitä kokonaan uuden version. Rileyn mukaan Italialainen tyttö on intohimoisin rakkaustarina, jonka hän koskaan kirjoitti. Dramaattinen oopperamusiikki sopi hänestä hyvin suurien tunteiden tarinaan, ja siksi hän päätti sijoittaa kertomuksensa oopperan maailmaan.

 

 

Kiitos arvostelukappaleesta!

 

Tässä linkki vuodelta 2014 olevaan videoon, jossa Riley puhuu teoksesta. 

 

The Italian Girl 

 

 

Luin kirjan maaliskuisena viikonloppuna, joka oli monin tavoin special aikaa ja tämä kirja sopi oikein hyväksi irtiotoksi kaikesta. 

Ajattelin viihtyväni taatusti musiikin maailmassa. 

Kirjan ensi lehdiltä kävi kuitenkin ilmi, että olin lukenut teoksen jo parikymmentä vuotta aiemmin. 

Silloin kirja oli suomeksi nimellä Sydämen aaria ja kirjailijan nimi Edmonds. 

Palasin mielessäni toukokuun lämpimiin päiviin vuonna 2001, jolloin kirjaa luin. Tarkemmin sanottuna kuuntelin C-kaseteilta erittäin huonon lukijan lukemana ja noissa päivissä oli myös paljon odotusta, koska kyseessä oli viimeiset hetket peruskoulua jäljellä. 

Mietin miksi en ollut tajunnut tämän Italialaisen tytön esittelytekstistä, että kyseessä on uudelleen julkaisu vaikka luin tämän aiemman suomennoksen viime kesänä Rileyn kuoltua. 

 

 

"Kirjailijan saatesanat teokseen

 Italialainen tyttö

Kirjoitin kertomuksen Rosannasta ja Robertosta seitsemäntoista vuotta sitten, ja se julkaistiin vuonna 1996 nimellä Aria. Silloin käytin kirjailijanimeä Lucinda Edmonds. Viime vuonna muutamat kustantajistani kyselivät aikaisempia teoksiani. Sanoin, että kaikista oli sillä hetkellä painos lopussa, mutta he pyysivät silti kappaleita nähtäväksi. Menin kellariin hakemaan esiin ne kahdeksan kirjaa, jotka olin kirjoittanut monta vuotta aikaisemmin. Teokset olivat hiirten jätösten ja hämähäkinverkkojen peitossa ja tuoksuivat kostealta kellarilta, mutta lähetin ne silti selittäen, että olin siihen aikaan ollut hyvin nuori ja että ymmärsin täydellisesti, jos ne haluttiin heittää roskakoriin. Hämmästyksekseni niihin suhtauduttiin uskomattoman myönteisesti, ja minulta kysyttiin, haluaisinko julkaista ne uudelleen.

Se merkitsi sitä, että minun oli luettava ne uudelleen, ja avasin Arian ensimmäiset sivut pelon vallassa niin kuin kuka tahansa kirjailija, joka katsoo vanhoja aikaansaannoksiaan. Kokemus oli outo, sillä en muistanut kertomuksesta paljonkaan, ja siksi innostuin juonesta kuin uusi lukija ainakin ja kääntelin sivuja aina vain nopeammin saadakseni selville, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kirja kaipasi minusta jonkin verran uudistamista ja toimittamista, mutta juoni ja henkilöt olivat käyttökelpoisia. Niinpä ryhdyin työhön, ja muutaman viikon kuluttua tuloksena oli Italialainen tyttö. Toivottavasti pidätte siitä.

Lucinda Riley tammikuussa 2014"

Tiesin siis tarinan, mutta luin sen koska ymmärsin tähän versioon tehdyn joitakin muutoksia. En kuitenkaan huomannut ainuttakaan ja mietin miksi on täytynyt keksiä pyörä uudelleen? Siis suomentaa teos kun aiempikin käännös olisi varmasti ollut käyttökelpoinen. 

 

Kirja alkaa siitä kun 11-vuotias Rosanna näkee perheensä omistamassa kahvilassa Roberton laulavan vanhempiensa hääpäivän kunniaksi. 

Rosanna esiintyy itsekin ja Roberto auttaa häntä pääsemään entisen laulun opettajansa oppiin, jossa Rosanna käy vuosia salaa vanhemmiltaan. 

Rosanna päättää tuona iltana menevänsä aikuisena naimisiin Roberton kanssa ja haluavansa laulaa. 

Tuona iltana tapahtuu myös eräs kohtalokas asia, joka selviäää Rosannalle vasta vuosien kuluttua. 

 

Viiden vuoden laulun opetuksen jälkeen Rosanna saa stipendin La Scalan scuola di musica kouluun ja lähtee Milanoon opiskelemaan mukanaan veljensä Luca. 

 

Rosannan opiskelut alkaa ja Luca päätyy ”La Chiesa Della Beata Vergine Maria-kirkkoon ja näkee siellä näyn. 

 

Kirkon kunnostamista varten järjestetään konsertti, jossa esiintyy Roberto ja muita huippuja. Kryptasta löytyy piirros, joka myydään, mutta jonka arvo ja todelliset vaiheet selviävät kirjassa vasta paljon myöhemmin. 

 

Konsertin jälkeen Luca näkee kun Donatella Bianchi ja Roberto harrastavat seksiä kirkossa. 

Tämä kohtaus oli kirjailijalta loistava veto. Mikäs paikka sekstailuun sopisikaan paremmin kuin katolinen kirkko. 

Aikaa kuluu ja ennenkuin Rosanna ja Roberto laulavat yhdessä ja lähtevät Lontooseen esiintymään on Roberto ollut pitkään suhteessa Donatellan kanssa ja ehtinyt myös puuhailemaan Rosannan ystävän Abin kanssa. 

Donatella rakastuu Robertoon, vaikka on itse naimisissa ja päättää jättää miehensä. 

Mies ei tähän suostu ja he sopivat Roberton kanssa, ettei tämä enää Lontoon matkan jälkeen palaa Italiaan ja jos palaa niin siitä ei hyvä heilu. 

Lontoossa kaikki muuttuu ja Rosannasta ja Robertosta tulee pari. 

On suurta rakkautta ja myös niin paljon valheita ja salaisuuksia, josta Rosanna ei tiedä mitään. 

Vuosia kuluu esiintymisten ja levytysten kanssa. Donatella odottaa oikeaa hetkeä ja hautoo kostoa. 

Rosanna on viimeisillään raskaana ja Roberto esiintymismatkalla. Synnytys alkaa ja samaan aikaan toisaalla Roberto on Donatellan kanssa. 

Poika syntyy, muutetaan maaseudulle ja elämä on seesteistä. 

Kunnes kaikki muuttuu; totuudet ja salaisuudet alkavat selvitä, erotaan, palataan yhteen ja poika sairastuu. 

Kirja pitää otteessa aina viimeisille sivuilleen asti. 

Kaikki tapahtumat saavat selityksensä. 

Uskon alkuperäisen tekstin olevan vetävää kerrontaa. Kiitos hyvästä suomennoksesta. 

Annan kirjalle kolme tähteä. 

Suosittelen kirjaa jos yläluokan ihmissuhdesuhmurointi siellä missä shampanja virtaa ja ooppera soi kiinnostaa sinua.

En ole itse koskaan käynyt oopperassa, joten en tiedä kuinka autenttista kuvausta kirja siitä on. 

Haluaisin omistaa äänen, jolla voi rikkoa lasin. Siis ymmärtääkseni tietynlainen ihmisääni voi tällaisen tehdä. 

Miellän oopperan rikkaiden, yläluokan eliitin harrastukseksi. Entäs jos et voi sietää kyseistä taidemuotoa? 

Italiasta ja katolilaisuudesta ei pääse mihkään. Siis onkohan olemassa kirjaa, joka sijoittuisi Italiaan ja jossa ei kyseistä instituutiota mainittaisi? Kirkko on aikansa elänyt ilmiö. 

Kirja on oikein viihdyttävä. Hakkaa esim. sellaiset viihteen kärkinimet kuin Danielle Steel ja Nora Roberts mennen tullen.

 

Mikä sopisikaan tähän blogiin paremmin kuin kirja, jossa shampanja virtaa jatkuvalla syötöllä. Vai pitäisikö sanoa pullo kaupalla. 

Janet Skeslien Charles: Kirjasto Pariisin sydämessä

 

 

 

 

 

 

Janet Skeslien Charles - Kirjasto Pariisin sydämessä 

Bazar 2022 

Englanninkielinen alkuteos
 The Paris Library

Suomentaja
Katariina Kallio

ISBN 978-952-376-434-7
 

E-kirjan sivumäärä 420

Täydellinen lukuromaani kaikille kirjallisuuden rakastajille
Janet Skeslien Charlesin Kirjasto Pariisin sydämessä on tositapahtumien inspiroima herkkä lukuromaani Pariisin amerikkalaisesta kirjastosta ja sen urheista työntekijöistä toisen maailmansodan aikana.
Pariisi vuonna 1939. Nuorella ja kunnianhimoisella Odile Souchet’lla on kaikki paikoillaan elämässä ja unelmatyö Pariisin kuuluisassa amerikkalaisessa kirjastossa. Kun natsiarmeija marssii kaupunkiin, Odile on vaarassa menettää kaiken hänelle rakkaan, mukaan lukien korvaamattoman kirjaston. Yhdessä kollegojensa kanssa Odile liittyy vastarintaliikkeeseen aseenaan kaikista tehokkain: kirjat. Kun sota vihdoin päättyy, joutuu Odile vapauden sijaan kokemaan kohtalokkaan petoksen katkeran piston.
Montana, Yhdysvallat vuonna 1983. Lily on yksinäinen teini-ikäinen etsimässä seikkailua montanalaisessa pikkukylässä. Hänen uteliaisuutensa herättää yksinäinen, iäkäs naapuri, Madame Odile Gustafson. Kun Lily saa tietää naapurinsa menneisyydestä, hän huomaa heidän jakavan saman rakkauden kieleen, saman kaipuun ja petoksen aiheuttaman tuskan.
Janet Skeslien Charlesin Kirjasto Pariisin sydämessä on voimakas tarina tekojemme seurauksista ja niistä ihmisistä, jotka tekevät meistä meidät 

– perheestä, ystävistä, kirjailijoista.

 

 

 

 

Janet Skeslien Charles
Montanassa, Yhdysvalloissa syntynyt Janet Skeslien Charles viettää aikansa puoliksi synnyinseudullaan ja puoliksi Pariisissa. Hän sai inspiraation Kirjasto Pariisin sydämessä -romaanin kirjoittamiseen työskennellessään itse Pariisin kuuluisassa amerikkalaisessa kirjastossa, joka täytti 100 vuotta vuonna 2020. Kirjasto Pariisin sydämessä on Charlesin ensimmäinen suomennettu teos.

Kirjailijan kuva © Richard Beban.

 

 

 

 

Oikein Hyvää Naistenpäivää! 

 

Pariisi ja kirjasto tai kirjasto ja Pariisi. Voiko olla mitään idyllisempää olemassa kuin nämä kaksi asiaa? Ajattelin kun pyysin arvostelukappaleen tästä. Odotin tätä valtavalla innolla, koska ajattelin viihtyväni tämän sivuilla. 

Sain arvostelukappaleen eräänä perjantaina ja uskoin viettäväni viikonlopun huikealla lukumatkalla. 

Luin kirjasta heti yhdeltä istumalta ensimmäiset 150 sivua. 

Tai siis tarkemmin sanottuna tietokoneen ruudunlukuohjelma tätä minulle luki. Teksti vain soljui langattomissa kuulokkeissani eteenpäin. Siinä samalla laitoin kahvia ja toimitin muita askareita. Tämä kaikki tapahtui siis jo paljon ennenkuin maailmalla tapahtui se mitä tapahtui. Sillä viikkoa, kahta aiemmin tapahtuneet tapahtumat tuntuvat siltä kuin olisivat tapahtuneet täysin eri ajassa ja täysin erillaisessa turvallisessa maailmassa. 

Tajusin jossain vaiheessa ettei minulla ole aavistustakaan siitä mitä tässä kirjassa tapahtuu. 

Päätin, että jatkan myöhemmin sitten kun tuntuu siltä, että kykenen keskittymään tekstiin. Aloitin e-kirjan luvun alusta pariinkin kertaan, mutta aina vain sama jumiutuminen tai keskittymisen vaikeus erityisesti viimeisen lähes kahden viikon aikana vaivasi. 

Yksi lukemista ruudunlukijan ja pistekirjoitusnäytön avulla vaikeuttava tekijä voi olla tässä. 

Lainaus kirjan alku sivuilta: 

"Pariisi, helmikuu 1939

Numerot leijuivat pääni ympärillä kuin tähtikuviot. 823. Ne olivat uuden elämän avaimia. 822. Toivon tähtikuviot. 841. Myöhään illalla, kun makasin valveilla, aamuisin kun olin matkalla ostamaan voisarvia, silmieni edessä muodostui numerosarja toisensa perään: 810, 840, 890. Niissä oli vapaus, tulevaisuus. Numeroiden lisäksi olin opiskellut myös kirjastojen historiaa aina 1500-luvulle saakka. Samaan aikaan, kun Englannin Henrik VIII kulutti päiviään katkomalla vaimojensa kauloja, meidän Fransimme uudenaikaisti kirjastoaan ja avasi sen tutkijoiden käyttöön. Hänen kuninkaallinen kokoelmansa oli Ranskan kansalliskirjaston Bibliothèque Nationalen siemen. Nyt minua odotti Pariisin amerikkalaisen kirjaston työhaastattelu, ja kertasin kotona kirjoituspöydän ääressä muistiinpanojani vielä viimeisen kerran: perustettu vuonna 1920, ensimmäisenä Pariisissa avoinna myös suurelle yleisölle, käyttäjiä yli 30 maasta, neljäsosa heistä Ranskasta. Painoin tiedot visusti mieleeni toivoen saavani niiden avulla kirjaston johtajan vakuuttumaan pätevyydestäni."

Mietin, että jos kirja on täynnä tällaisia numerosysteemejä niin voi voi! Samalla ajattelin myös että saan kyllä hyvin tietoa erilaisista kirjastoluokista ja siitä mihin mikäkin kirja kuuluu. 

Useamman epätoivoisen e-kirjan lukemisen aloituksen jälkeen totesin, että kuuntelen tämän omakustanteisesti Storytelistä. 

Lukijaksi osui yksi suosikeistani ja tarina lähtikin vetämään. 

Kuuntelin kirjan yhden päivän aikana ja mietin kirjassa kahdessa aikatasossa liikuttaessa olemisessa olevan samaa kuin Lucinda Rileyllä. 

Tässä maailman tilanteessa olisin enempi viihtynyt kirjan 1980-luvun osuuksissa kuin toisessa maailmansodassa, juutalaisten piilottelussa, kadonneissa henkilöissä, revityissä ja poltetuissa kirjeissä ja salaisuuksissa. 

Kiitos arvostelukappaleesta!

En nyt vain oikein lämmennyt tälle, vaikka rakastan Ranskaa, kirjastoja ja kirjoja! 

Saattaa olla, että luen tämän joskus uudestaan kunhan maailman tila paranee. 

Annan kirjalle kaksi tähteä. 

Tähän loppuun vielä ote tekstistä ja näistä ihanista kirjastoluokista: 

"Deweyn kymmenluokitusjärjestelmä oli ollut lempijuttuni kirjastokurssilla. Sen kehitti yhdysvaltalainen kirjastonhoitaja Melvil Dewey vuonna 1873, ja siinä kirjat järjestetään hyllyihin aihepiireittäin määritellyn luokan mukaan. Kaikelle on oma numeronsa, minkä ansiosta kuka vain voi löytää kirjan kuin kirjan mistä vain kirjastosta. Esimerkki: äiti oli ylpeä kotitaloustaidoistaan (648); isä nautti salaa kamarimusiikista (785); kaksosveljeni oli enemmän 636.8-ihmisiä, kun taas minun suosikkini oli 636.7 (kissa vs. koira)."