Sara Siipola: Susta tulee tähti

 

 

 

 

Sara Siipola - Susta tulee tähti 

 

 

℗ 2023 Sony Music Entertainment Finland Oy & M-Eazy Music 

Spotify

 

 

"Äiti on ylpee sust, se tietää ettet jäisi
Nyt tielläs joka hiton esteen ylittäisit
Ja vielä laittaa pullon shampanjaasi   jäihin
Sen avaa, niin nyt kuuluu kaduille
Sait ongelmii vaik huusit apua vaan
Ne nauraa, mut sä tuut nauraan vikana
Muista sun totuus, muista sun tie
Seuraa unelmiis, niin nähään sit siel
Tuut näyttämään viel
Oot se, joka nosti keskarit pystyyn ja lähti
Ne toiset siel viel mätänee, mut susta tulee tähti
Hei se ei oo maailma, vaan yks helvetin kylä
Sullekin on paikka, jossa sun on enemmän kun hyvä
Oot se, joka nosti keskarit pystyyn ja lähti
Ne toiset siel viel mätänee, mut susta tulee tähti
Hei se ei oo maailma, vaan yks helvetin kylä
Sullekin on paikka, jossa sun on enemmän kun hyvä
Susta tulee tähti, tähti, tähti
Hei pieni Mä
Voisinpa sua pitää sylissä
Ja kertoo meistä tulee tähtiä, tähtiä
Susta tulee tähti"

Sanat tarjoaa Musixmatch

Viikko sitten kuulin tään ekaa kertaa. Jospa se olisikin tämä, joka olis ollut ehdolla UMK:ssa. 

Löydän tästä paljon omakohtaista. Tunnistan sen kun pieneltä paikkakunnalta halutaan pois ja uskotaan vahvasti siihen, (vaikkei sekään uskon asia oo), että siellä muualla on helpompaa ja paremmin. Vaikka tälleen täti-ihmisenä sanon, että elämä on samanlaista joka paikassa. Se on vaan siitä kiinni miten siihen itse suhtautuu ja antaako ympärillä olevien ihmisten määrittää asioita. 

Jos on tuntenut mua oikeasti aikoinaan ni on aina tienny, etten jää sinne mistä oon. Lähipiirillekään se ei oo ollu ongelma. Mun Tampereelle muutto otettiin aikoinaan vain ilmoitusasiana. 

Läheiset, siis sen kylän on ylpeitä siitä mitä teen; ÄITI KANS. Mun seurassahan juuaan vaan shampanjaa! Oon hyvä availeen niitä pulloja! Tietää millon A on paikalla. 

Tää on aivan loistava voimabiisi. Jos tarttisin omalle identiteetille vahvistusta tai jos oisin tarvinnut sitä yli 20 vuotta sitten ja tää olis julkaistu. Niin olis varmasti soinut mulla.

Annan tälle tähtiä 5/5.

Sara Siipola: Sä et oo enää mulle se

 

 

 

 

 

Sara Siipola - Sä et oo enää mulle se 

 

℗ 2020 Sony Music Entertainment Finland Oy & M-Eazy Music 

 

Spotify 

 

"Sä et oo enää mulle se
 
Joka sotkee mun pään
 
Sä et oo enää mulle se
 
Joka ohjaa mun elämää
 
Sä et oo enää mulle se
 
Jonka takii heitän kaiken pois
 
Sä et oo enää mulle se
Selasin vanhoi kuvia puhelimesta
Niissä on tyttö, jota en tunnista
Tyttö, joka katsoo mua nyt peilistä
Päätti ottaa takas oman elämänsä."

Tää on voimabiisi! Vihaan tuota sanaa, mutta sellanen tää on. Oisin jossain elämän vaiheessa tarvinnut tätä. Tänä viikonloppuna olis vuosipäivä, jos olis. Tai tavallaan se toki on. Siitä on tietty määrä vuosia kun nähtiin viimesen kerran. Tai toki voi olla, että on nähty sen jälkeen esim. musiikkikeikan yleisössä. Sehän on ihan mahollista, että mua kohtaan käyttäydytään niin, etten tiiä paikalla olijoita vai pitäskö sanoo olioita. Uskon, vaikkei se uskon asia olekaan, mutta kuitenkin siihen, että ihmiset, jotka ei halua kohdata omia pelkojaansa niin sellanen ihminen tekee mua kohtaan nuin. Toki voi olla niinkin, että ihminen haluaa vaan katsoa vierestä kuinka hyvin mulla mennee ja kuinka onnellinen oon, koska tietää itekin, että on parempi pysyy poissa kuvioista, ettei mun mieli särkyis enää uuestaa. 

Mä en voi olla ihmissuhteessa. Toiset addiktoituu päihteisiin. Mun tajunnan, mielen ja kehon ja kaiken voi addiktoida toinen ihminen. Se täyttää mun mielen, aivan kaiken mitä voi olla. Rakkaus muuttaa ihmistä, en oo oma itteni sillon. Siis kukaan muukaan ei rakastuessaan ole. Pystyn oleen sen alku ajan. Sitte kun asiat kehittyy suuntaan tai toiseen ja maailma hajoaa etenkin jos ihmissuhde ei saa täyttymystäänsä. Ni kaikki mussa hajoaa ja koko elämästä tulee kovin tuskaisaa. 

Sitä on vaikeaa selittää ja ihmiset kadehtii multa mun parisuhteettomuutta. En ole kellekään tilivelvollinen syistä. En myöskään kysyttäessä kerro niitä. En nimittäin tahdo koskaan enää kuulla juttuja siitä kuinka mä en oo kokenu sitä tai tätä tai ettei rakkaus voi olla semmosta tai tämmöstä. 

Mun mieli voi parhaiten ilman rakkaussuhdetta. Pysyn toimintakykyisenä ja jaksan herätä aina uuteen päivään. 

Meiän viimenen kohtaaminen ajottuu samoihin päiviin kun uutisoitiin esim. vielä hetken aikaa pressana olevan henkilön lapsen syntymästä. Kyllä, olin valtavan onnellinen siitä, että uusi elämä oli maailmaan saapunut ja toki myös siitä mitä mun elämässä tapahtu tuolloin. 

Mieli pysyy kasassa kun sitä ei sotke kukaan. Tää Saran biisi vois olla ja onkin just kuin elämästäni. Huomaa kyllä etten kuuntele valtavirtamusaa kun tääkin biisi oli menny multa ohi. 

Tälle biisille annan tähtiä 4/5. Ens viikolla esittelen vielä yhden Saran biisin, jonka kuulin ekaa kertaa äsken ja se resonoi minussa niin paljon, että tästä tekstistä ei tullu sellasta kun ajattelin.

Outi Hongisto: Grynderi - Rikosromaani asuntorakentamisen häikäilemättömästä maailmasta

 

 

 

 

Outi Hongisto - Grynderi - Rikosromaani asuntorakentamisen häikäilemättömästä maailmasta

 

Myllylahti 2023 

ISBN
9789523564510 

E-kirjan sivumäärä
280

 

 

Tiivistahtinen rikosromaani rakennusalasta, jonka häikäilemätön voitontavoittelu yllättää.
Teos avaa Hans & Venla tutkii -sarjan, jossa entinen poliisi ja rikostoimittaja yhdistävät tietonsa ja voimansa.
Rikosylikonstaapeli Hans Järvelä on menettänyt elämässään paljon, mutta sairauseläkkeelle joutuminen vie elämästä viimeisenkin kiintopisteen. Hansia vaivaa erään nuoren pojan kuolema, josta rangaistusta istuu hänen mielestään väärä henkilö. Hän ottaa tutkinnan esille neljä vuotta myöhemmin ja löytää yllättäviä uusia yhteyksiä. Kaupunkilehden toimittajana työskentelevä Venla Nygren saa nimettömän vinkin ja kiinnostuu kaavoitukseen ja rakennusalaan liittyvistä epäkohdista. Entisen rikostoimittajan tutkimustyö johtaa Espoon kaupungin viranomaisiin ja siellä kaavoituksen parissa työskentelevään Venlan omaan äitiin. Espoolainen grynderi Matti Sarpala on tottunut venyttämään sääntöjä ja alittamaan normeja päästäkseen toivomaansa liikevoittoon. Oikeanlainen kontaktiverkosto ja asiakkaiden kustannuksilla tehtävät säästöt saavat Matin himoamaan lisää helppoa rahaa. Hän tekee kirjaimellisesti kaikkensa tonttimaata saadakseen, mutta riittääkö sekään?
Hans Järvelän ja toimittaja Venla Nygrenin tutkimuslinjat yhtyvät, ja he löytävät lisää rakennusalaan viittaavia väärinkäytöksiä. Saattaako kerrostalotontin arvo olla ihmishenkien arvoinen? Kuka on nuoren pojan todellinen murhaaja – ja entäpä jos kaikki tapahtumat liittyvätkin yhteen? Grynderi-rikosromaani sijoittuu laajalti Espooseen. Tarkasti rakennusalaa kuvaava teos on espoolaisen, rakennusalalla työskennelleen kirjailija Outi Hongiston neljäs rikosromaani.

Helmeilevää helmikuuta vain itse kullekin säädylle! 

Outi Hongisto on yksi dekkarikirjallisuutemme Helmi. Ainakin omasta mielestäni. 

Olen aiemmin lukenut häneltä Veljet-sarjan kaksi osaa ja niissä kiinnitin huomiota elävään ja uskottavaan kuvaukseen henkilöistä ja paikoista. Sarjan kolmas osa on itseltäni vielä lukematta. 

Grynderi avaa täysin uuden sarjan ja pidin tästä valtavasti myös. 

 

Kirja sijoittuu Espooseen ja siinä liikutaan noin muutoin Helsingissä ja käytännössä kaikissa yhteiskuntaluokissa aina päihdekämpästä hienostoalueisiin ja vankilaan saakka. 

Teos osoittaa hyvin sen, ettei kaikki ole sitä miltä näyttää ja ettei raha tuo onnea ja muistuttaa myös siitä kuinka kuka tahansa voi päätyä mihin tahansa tässä elämässä. 

 

Veljeys on teemana tässäkin kirjassa omalla tavallaan. Kuinka paljon valtaa voi veljellä tai veljillä toisiinsa ollakaan? Mitä kaikkea vuosia sisällä kannetut kipeät asiat saavatkaan itse kenen meistä tekemään? 

 

Rakentaminen on itselle tutttua monelta eri kantilta, joten sen vuoksi kirjaa oli helppoa lukea ja sen seurassa viihtyä. 

 

Espoo tuo juttuihin ihan oman mausteensa. Olen elänyt kyseisessä kaupungissa pienen matkan elämää. Ihastelen tuttuja paikkoja näissä Hongiston kirjoissa kuin myös Tuija Lehtisen Erja Repo-sarjassa. 

 

Lukiessani kaavoituksen ja talokauppojen, sekä rakennustarkastamisen suhmuroinnista tuli mieleeni usein lause, johon jokainen voi uskoa tai olla uskomatta; "Suomessa ei oo korruptioo". 

 

On myös hauskaa, että kirjassa on henkilö nimeltä Annukka. 

 

 

Täytyy antaa myös erityismaininta tälle lauseelle: 

 

"Hans kutsutaan sisälle, ja sillä aikaa kun kahvinkeitin ruksuttaa, hän saa kuulla jälleen tutun tarinan kuinka asukkaat eivät haluaisi myydä, mutta painostus – ja miehen mukaan pienimuotoinen uhkailukin – sai heidät lopulta suostumaan." 

"Ruksuttaa" on niin tuttu sana tietokonejutuista, että sen lukeminen tästä tekstistä sai suurta iloa aikaan. 

Kirjassa jäi mietityttämään yksi asia ja ennenkuin kerron siitä niin pakko sanoa, etten ole alan asiantuntija, joten ehkä ihmetys sallitaan. Sillä enhän tosiaan ole itse poliisi. Saati että oisin poliisia koskaan nähnytkään.. Onkohan muutes koskaan mietitty asioita siltä pohjalta, että kuinka syrjivää se on kun en sokeana ihmisenä voi hakea poliisikouluun? Koska siis poliisinhan pitää kohdella kaikkia tasavertaisesti niin miksei niitten koulutus kohtele? No tää nyt oli taas tällanen, jonka osaa oikealla tavalla lukea vaan ne, jotka meitsin tuntee. 

Kirjassa entinen poliisi tai työpaikkansa menettänyt poliisi saa tietoja tutkintasihteeriltä. Niin tätä mietin, että onkohan tämmönen mahollista oikeassa elämässä? Jos ei ole niin fiktiossa on. 

Kirja on lainattu kirjastojen Ellibs-palvelusta e-kirjana. 

Annan teokselle neljä tähteä ja jään innolla odottamaan jatkoa tähän Hans & Venla-sarjaan. 

 

Kirjasta on blogannut myös Kirjojen kuisketta. 

 

Kuva kustantajan sivuilta ja huomio, ettei tätä ole äänikirjana ainakaan tällä hetkellä.

Oona-Emilia Enkelsaari & Hilda Ivars: Ansa Ikonen – Muistoja filmitähdestä

 

 

 

 

Oona-Emilia Enkelsaari & Hilda Ivars - Ansa Ikonen – Muistoja filmitähdestä

 

Aviador 2023 

ISBN 978-952-381-179-9

Suomalaisen elokuvan ja teatterin rakastetuimpiin tähtiin kuuluva Ansa Ikonen (1913-1989) elää yhä hänet tunteneiden ja kohdanneiden muistoissa. Ikonen syntyi Pietarissa ja varttui Helsingissä, josta hänen lähes puoli vuosisataa kestänyt näyttelijänuransa alkoi. Ensimmäiset roolinsa hän teki teatterissa 1930-luvulla, ja pian tämän jälkeen käynnistyi ikimuistoinen yhteistyö Tauno Palon kanssa. Nämä suomalaisille tutut vaiheet saavat Ansa Ikonen - muistoja filmitähdestä -kirjassa arvoisensa käsittelyn uudesta näkökulmasta.

Millainen äiti, ystävä, kollega ja kesänaapuri Ansa Ikonen oli? Millaisen muiston hän jätti kohtaamisistaan yleisön kanssa, ja miten Ansa Ikosen kulttuuriperintö näkyy tällä vuosituhannella? Teoksessa ääneen pääsevät lukuisat hänet tunteneet ja tavanneet sekä he, joihin Ansa on näyttelijänä jättänyt lähtemättömän vaikutuksen.

Kirjan kirjoittajat Oona-Emilia Enkelsaari (s. 1999) ja Hilda Ivars (s. 1997) ovat paneutuneet aiheeseensa huolellisesti ja suurella sydämellä. Teatterin parissa itsekin toimivalta Enkelsaarelta on aiemmin ilmestynyt Kokkaa vegemmin -keittokirja. Hilda Ivars on puolestaan opintojaan viimeistelevä tuleva musiikin-, draama- ja ruotsinopettaja.

 

 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta! 

Teatteriin ja sen tekemiseen liittyy mielestäni suurta taikaa. Olen itse saanut seurailla sivusta muutamien esitysten valmisteluja ja harjoituksia. Ohjaajilla ja näyttelijöillä on niin uskomaton luovuus ja palo omaan tekemiseen. 

Jos lapsuudestani pitäisi rakentaa joku ääniraita niin siihen kuuluisi suomalaiset vanhat mustavalkoiset elokuvat. Tässä ajassa, jossa maailma on ollut paikoiltaan jo pitempään niin sitä kaipaa tuttuja ja turvallisia äänimaisemia. Muistan myös kuinka 80-luvulla ja 90-luvulla kylässä käydessä TV oli taustalla auki ja siellä pyöri vanha elokuva milloin Ansan ja milloin kenenkin vanhan liiton näyttelijäin tähdittämänä. Vanhasta näyttelijäkaartista kuin myös mainitsemani aikakauden kyläpaikkojen ihmisistäkin on suurin osa siirtynyt tuonilmaisiin. 

En tiennyt paljoakaan Ansasta aloittaessani tämän kirjan. Celia-kirjastossa on kyllä hänen elämäkertansa, joka on äänikirjaksi tullut 80-luvulla, mutta äänitys on vanha ja heikkolaatuinen, joten kirjan muutamaan kertaan vuosien aikana alotettuani en vain ole saanut sitä kuunnelluksi loppuun. 

Tämä tuore kirja käy läpi Ansan elämän polun ja myös toki elokuvien tekemisen ja kesän vietot Suvirannassa, joka on näyttelijäin kesäpaikka. 

Oli ihanaa lukea ihan ns. tavallisten ihmisten muistoja ja tarinoita kohtaamisista Ansan kanssa ja tietenkin saada kuulla minkälainen ihminen hän oli silloin kun ei ollut työroolissaan. 

Mieleeni jäi erityisesti Jämsänkosken Ilveslinnan vieraskirjat, joihin vuosikymmenten saatossa kertyi kuuluisuuksien nimiä ja kuinka muistonsa kertonut oli jo lapsena näitä kirjoja selaillut suurella kunnioituksella ja myöhemmin valokuvannut ne ja julkaissut kuvat nettisivuillaan kaiken kansan nähtäville. Omasta mielestään hän oli tehnyt kulttuuriteon ja olen samaa mieltä. 

Lisäksi muisto kun Saïd Aouita juoksi maailmanennätyksen oli joltiseenkin hauska kun Sitä päästiin katsomaan Savukallioon Ansan ja Jalmari Rinteen kanssa. 

 

Itse luin kirjan pdf-muodossa. Painetussa versiossa on valokuvia. 

 

Annan kirjalle tähtiä 4/5.

Sara Siipola: Paskana

 

 

 

 

 

 

 

Kahden viikon kuluttua on Suomen Eurovision karsinnat eli suomalaisittain UMK.  

Olen sitä mieltä, että tuo kilpailu vois olla muuten vaan esittelemässä uusia artisteja ja ettei voittajaa tarvis viisuihin lähettää. 

Vuosi vuodelta siellä siis UMK:ssa esiintyy aivan käsittämätöntä porukkaa ja ihmettelen aina entistä enemmän, että miten ne on oikeen valikoitu. Siis siltä pohjalta, että kun sinne tulee satoja biisejä niin miten ihmeessä sieltä onnistutaan aina valitsemaan varsinaiseen kilpailuun niin käsittämättömän huonoja lauluja ja kokonaan toinen juttu on se voiko heistä edes puhua nimellä artisti. 

Toki mielipiteeni voi johtua siitäkin, etten kuuntele sellaista musaa mitä sinne pääsee. 

Sokeana ihmisenä en pysty joidenkin ihmisten mielestä tarpeeksi arvioimaan niitä esityksiä, koska se lavashow jää minulta näkemättä. 

Näyttäkääpä se sääntökirja, jossa sanotaan, että UMK esitykset koetaan ainoalla oikealla tavalla vain kokemalla ne kaikilla aisteilla! 

Tämä Sara Siipolan biisi on sen verran omakohtainen minulle, että siksi kelpuutin sen tänne blogiin. 

Toki voi olla niinkin etten enää kuukauden päästä muista koko biisiä. Se ei johdu biisistä vaan siitä kuinka tilanteisiin sidottua mun musan kuuntelu on. 

Tää biisi on saanut alkunsa läheisen kohtaamasta menetyksestä ja ajatuksista liittyen siihen kuinka läheisellä on se suru läsnä ja samaan aikaan maailma vaan jatkaa. 

Erityisesti tämä kohta sanoituksista osui minuun: 

"Joo, oon aikuinen mutta jos mä en
 
Niin ei muutkaan saa rakastaa
 
Joo, oon aikuinen mutta tajuu en
 
Miks viel pyörii maa
 
Odottakaa, vielä ei saa
 
Pyöriä maa aurinkokin
 
Sammuttakaa ja tsemppibiisinne
 
Nyt ne verhot kii
 
Perukaa häät, ristiäiset
 
Linnut, junat ja internet
 
Pysäyttäkää
 
Ettekste nää?
Mä oon paskana"

Tää toimii hyvin silloin kun tarvii voimabiisiä. Olen ollut muutaman kerran elämässäni ja joittenkin mielestä vähän liiankin usein..... Tilanteessa, jossa tuntuu just biisin kuvaamalla tavalla.... 

Tulipa mieleeni, että tuo internetin ja junien pysäyttämisen pyyntöhän sopii hyvin myös ensi viikkoon kun on lakko ja junat ei liiku.. 

Olisko tässä ainesta lakkopäivien voimabiisiksi?

Annan tälle biisille tähtiä 3/5. 

Valokuvaaja Nelli Kenttä - Yle. 

Kuvat oli nimetty niin huonosti, etten edes tiedä mikä kuva tuo on. Ja silti on ihmisii, joiden mielestä tiedän oikein hyvin mitä kuvassa on. Kun ihminen on sitä mieltä niin se kertoo vaan siitä ihmisestä, ettei mikään mitä olen kertonut saavutettavuudesta ja haasteista kuvien käsittelyssä niin ettei mikään mun kertoma ole uponnut tajuntaan. Ableismia minun ei tarvitse sietää! 

Sara Siipola - Paskana 

℗ 2024 Sony Music Entertainment Finland Oy & M-Eazy Music

Spotify

 

Anna Amnell: Aurora

 

 

 

 

Anna Amnell - Aurora - Vaahteralaakson tyttö 

 

Saga Egmont Fi 2022 

ISBN
9788728403792

E-kirjan sivumäärä
364

 

1900-luvun alun Kanadaan sijoittuvan nuortensarjan lumoava aloitusosa!

On vuosi 1903, ja Suomessa eletään sortovuosia. 15-vuotias Aurora matkustaa Kanadaan tarkoituksenaan löytää Suomesta karkoitettu isänsä. Kun etsinnät harmillisesti epäonnistuvat, Aurora jää maahan ja asettuu vehreään Vaahteralaaksoon kartanon palvelustytöksi. Millaiseksi kehkeytyy Auroran elämä kaukana kotoa?

Mukaansatempaava historiallinen romaani aikuiseksi kasvamisesta, rakastumisesta ja oman tien etsimisestä on täynnä tyttökirjallisuuden klassikkojen viehätystä. 

Ilostuin löytäessäni tämän sarjan e-kirjoina Suomalaisesta . 

 

Olin lapsena lukenut kolme osaa ja myöhemmin kuulin viimeisestä osasta, joka on tullut paljon myöhemmin. 

Nyt sain nostalgisoida kunnolla! Näiden lukemisesta oli kauan. Silloin formaattina oli legendaarinen Clark & Smith 

-kasetti ja tarjoajana Näkövammaisten kirjasto eli nykyinen Celia. Kirjat oli julkaistu Pirkko Pekkarisen nimellä. 

Nyt hommasin nämä e-kirjat omakustanteisesti. Kiitos Saga kansikuvista. Pyysin ja sain ne. Se pitääkin jatkossa muistaa kun heidän kirjoista kirjoittaa. 

Aurorat luin ennen Anna-, ja Runotyttö -kirjoja. Viihdyin Kanadassa hyvin myös suomalaisin voimin. 

Nyt aikuisena lukiessa mietin, että kirjan kuvaus siirtolaisten matkasta Suomesta Kanadaan oli kuin Enni Mustosen teoksista. Silloin 90-luvulla Auroraa lukiessa siirtolaisuuden kuvaus oli itselle kuitenkin kiehtovaa ja täysin uutta asiaa näissä kirjoissa. 

Tämä eka osa alkaa kohtauksella laaksossa tai pitäisikö sanoa kohtaamisella. Kirjan edetessä kerrotaan miten sinne on päädytty ja pakko sanoa, että nämä kirjat on niitä harvoja kirjoja, joista olen lukenut siitä minkälaista 1900-luvun alussa oli Suomessa. Tai siis emmehän vielä silloin olleet itsenäisiä. 

Luokkaerot tuodaan kirjassa hyvin esiin. On palvelusväkeä ja parempaa väkeä molemmin puolin merta. 

Tyypilliseen tyttökirjaan kuuluu mielestäni kissat, kirjat, kakut ja rakkaus. Ne on tässäkin hyvin edustettuna ja kirjoittajan taito luoda eläväksi tapahtumapaikat ja aika on lumoavan kaunista. 

Kirja päättyy jännään kohtaan ja onneksi Auroran tarina jatkuu vielä ekan osan jälkeen. 

Tähtiä 5/5. 

 

 

 

 

 

 

 

Anna Amnell - Aurora ja Pietarin serkut

 

Saga 2022

ISBN
9788728403785

Ihastuttava historiallinen nuortensarja jatkuu, kun Aurora palaa Suomeen!

Kanadasta palaava 17-vuotias Aurora asettuu nuoremman Olga-serkkunsa kanssa tädin luo Helsinkiin. Helsingissä serkukset kokevat yhdessä monta ainutlaatuista hetkeä rakastumisineen ja huolineen, ja heistä kasvaa tiivis parivaljakko. Aikuistumisen kynnykselle on hyvä astella yhdessä sydänystävän kanssa.

Historiallinen Helsinki kaikuu tyttöjen askeleista! Lämminhenkinen nuortenromaani tempaa mukaan 1900-luvun alun Helsinkiin ja seurailee myös ajan sivistyneistön edesottamuksia. 

Tämä on ihana kuvaus Helsingistä ja voisin lukea enemmänkin tuon ajan Helsinkiin sijoittuvia tarinoita jos ne olis kirjoitettu yhtä hyvin. 

Tässä on myös tyttökirjoille tyypillistä jännitystä. Kirjeet kulkee, koulusta karataan pahamaineisen pojan matkaan. On myös ihania luisteluhetkiä ja retkiä. 

Sukulaisia riittää tyttökirjoissa; etenkin tätejä, jotka haluaa sanoa sanasensa nuoren tytön elämään ja siihen kenen kanssa saa olla ja mitä elämässä pitäisi tehdä. Auroran tulisi maalaamisen ja Pariisissa opiskelun sijaan alkaa opettajaksi. Olisi asunto ja polttopuut valmiina tähän tehtävään ja seurustelukumppanistakin riittää negatiivisia sanoja. 

Eipä sitä tässäkään kirjassa päähenkilö taivu sukulaisten tahtoon. 

Tämä osa päättyy Auroran ja Thomasin kihlaukseen ja Pariisi odottaa molempia! 

Tässä on pääosassa myös Olgan kissa ja Aurora haluaa leipoa amerikkalaisen enkelinruokakakun. Jäin miettimään minkälaista se on. 

Tähtiä 5/5. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Anna Amnell - Aurora ja villikyyhkysten aika

Saga 2022

ISBN
9788728403778

E-kirjan sivumäärä
127

Aurora jatkaa oman polkunsa kulkemista sarjan kolmannessa osassa, jossa palataan kauniiseen Torontoon!

On vuosi 1906. Thomasin isän sairastuminen tuo Auroran ja Thomasin takaisin Torontoon, mutta Auroraa ei oteta aluksi ilolla vastaan. Lämpeneekö Thomasin isä koskaan Auroralle? Auroraa askarruttaa myös Vaahteralaakson kartanoon kätkeytyvä jännittävä salaisuus. Huhutaan, että kartanon palmuhuoneessa on nähty kummitus.

Historiallisen, nuorille suunnatun Aurora-trilogian viimeinen osa palaa tunnelmallisesti seudulle, jossa nuoret rakastavaiset kohtasivat ensimmäistä kertaa. 

Nyt ollaan takaisin Kanadassa Thomasin isän vuoksi. 

Tulevaisuus on epävarmaa, mutta kaikki selviää. Eräs kauan sitten tapahtunut kuolema ja tämän hetken kummitusjuttu. 

Tämä ei tavoita itseäni niin hyvin kuin aiemmat osat. Tässä on jotakin tosi surullista. Tai sitten vain aistii, että sarja päättyy. 

Tähtiä 4/5. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Anna Amnell - Aurora ja Molly

Saga 2022

ISBN
9788728403761

E-kirjan sivumäärä
105

Omapäisen Auroran tarina nyt myös nuorimmille lukijoille sovitettuna!

Suomalaistyttö Aurora muuttaa 1900-luvun alun Suomesta Kanadaan, ja asettuu palvelustytöksi Vaahteralaakson kartanoon. Vaahteralaaksossa Aurora kohtaa myös muita kartanon asukkaita, kuten Irlannista Kanadaan muuttaneen orvon palvelustytön Mollyn. Molly oppii Auroran seurassa lukemaan, ja uusi ympäristö tarjoaa ystävyksille monen monta jännittävää kokemusta.

Historiallinen lastenromaani tutustuttaa nuoret lukijat Aurorasta kertovan trilogian tapahtumiin myös Molly-kaverin näkökulmasta. Kiehtova aika Kanadassa tuo molemmille tytöille mukanaan kutkuttavia kokemuksia ja uusia tuulia.

Tämän olen lukenut vain aikuisena. Odotin tätä valtavasti ja jouduin pettymään. Tämä vaikutti jonkinlaiselta täytekirjalta, johon oli nivottu osa aiempien osien tapahtumista yhteen. Toki kertojana on Molly ja ehkä tämä tosiaan on suunnattu entistä nuoremmille lukijoille. 

Jotakin tästä puuttuu. 

Tähtiä 3/5. 

Jos pidät tyttökirjoista niin pidät varmasti näistäkin tai ainakin kahdesta ekasta osasta!

Eeva Louko: Ronja Vaara

 

 

 

Eeva Louko - Onnellisten saari 

 

Otava 2021 

ISBN
9789511408871

Lukija 

Mimosa Willamo 

Kesto 11 h 43 min 

 

Uusi dekkarisarja alkaa! Täydellinen yhdistelmä koukuttavia juonenkäänteitä ja herkullisia ihmissuhdesotkuja
Vuosia ulkomailla asunut kolmekymppinen Ronja palaa kotikulmilleen Lauttasaareen, kun hänen isänsä löytyy murhattuna Kasinonrannasta.
Vastassa ovat nuoruudenystävät, joiden jälleennäkeminen on samaan aikaan lohdullista ja kipeää, sekä tapausta tutkiva nuori konstaapeli, joka ei tunnu tekevän työtään kunnolla. Toimittajataustainen Ronja ryhtyy itse selvittämään etäiseksi jääneen isänsä taustoja ja samalla tiiviin yhteisön vaietut salaisuudet alkavat paljastua.
Kun kaikki tuntevat kaikki, tulee jokaisesta vuorollaan epäilty.
Eeva Louko (s. 1982) on viestinnän ammattilainen, rikosromaanien suurkuluttaja ja harrastelijasaksofonisti, joka juo kahvinsa aina mahdollisimman isosta mukista. Hän asuu meren äärellä vain kivenheiton päässä rannasta. Onnellisten saari on hänen esikoisromaaninsa.

 

Kuuntelin tämän ja sarjan seuraavat osat omakustanteisesti Storytelistä. Huomasin joulun aikaan sarjan täydentyneen jo kolmannella osalla. Ekan osan olen kuunnellut alku vuonna 2022. Jostain syystä kakkos osan ilmestyminen oli mennyt täysin ohi. Jatkoin kuitenkin siitä ja hetki meni muistellessa kuka on kuka ja kenen kanssa. 

Onnellisten saarella viihdyin jos nyt viihtymiseks voi sanoa murhatutkinnan etenemisestä lukemista. Ilmeisesti voi, koska dekkareita julkaistaan valtavasti. 

Tässä ekassa osassa tutustutaan Ronjaan ja hänen kaveriporukkaansa. Itse olen syntynyt 80-luvulla ja läpi sarjan on niin paljon tuttuja elementtejä, jotka tekee upean lisän kirjojen muutenkin eläväiseen ja todentuntuiseen kerrontaan. 

Tässä aloituksessa Lauttasaari on ikäänkuin yksi henkilö. Tuttuja katujen nimiä, joiden ansiosta palasin muistoissani menneeseen. Muutamaa päivää ennen valmistumistani kaupallisista opinnoistani vuonna 2004 on valmistujaisiani varten hiukseni värjätty Lauttasaaressa. Muutenkin oon viettänyt paljon aikaa siellä. 

Annoin Storytelissä tälle teokselle tähtiä 5/5. 

 

Teoksesta on bloganneet Kirsin Book Club Eeva Louko: Onnellisten saari – Lauttasaaren Kasinonrannan murhamysteeri, 

sekä KIRSIN KIRJANURKKA 

Eeva Louko: Onnellisten saari . 

 

 

 

Eeva Louko - Käärmeiden maa

Otava 2022

ISBN
9789511458784

Lukija 

Mimosa Willamo 

Kesto 10 h 9 min

 

Nousevan dekkaritähden koukuttava uutuus vie sykkivän kesäyön varjoihin.

Toukokuinen helleaalto hellii lauttasaarelaisia, ja uusi työ paikallislehden toimituksessa pitää Ronja Vaaran sopivan kiireisenä. Kun Helsingin edustan Käärmesaarelta löytyy nuoren naisen ruumis, näkee Ronjan uusi pomo mahdollisuuden nostaa paikallislehti tapauksen ykköslähteeksi. Vastentahtoisesti Ronja ottaa yhteyttä tutkintaa johtavaan Anton Koivuun, joka onkin yllättäen valmis vuotamaan tietoja Ronjalle, mutta palvelusta vastaan.

Pian Lauttasaarta järkyttää myös toinen kuolemantapaus. Koivu tiimeineen kiristää tahtia tapausten ratkaisemiseksi, mutta yllättävä vieras menneisyydestä mutkistaa tutkintaa. 

Tässä ollaan nykyajassa ja välillä kesässä 2000. Pystyn kuvittelemaan tuon kesän oikein hyvin ja oli nostalgista kuulla mainittavan Soda. Se on tuttu silloisen Radiomafian dancemusiikkiohjelmista ja niiden menovinkeistä. Olin sillon yhtä kaukana yökerhoista kuin taivas helvetistä tai toisinpäin. Lisäksi mulla ei tuolloin olisi ollut ikää, vaikka Helsingissä vietinkin aikaani myös kesällä 2000. 

Kirjassa kuvattu voisi hyvin olla totta. Pystyn samaistumaan siihen miltä tuntuu olla nuori, humaltua, onnistua pääsemään baariin sisään, viettää iltaa rakkaiden kera ja kuinka ilta päättyy kauniisiin karuihin maisemiin ja rikos tapahtuu. 

Pystyn myös kuvittelemaan tapahtuneen salailun tarpeen ja kuinka uhkauksien vuoksi ihminen toimii niinkuin toimii, jottei tieto paljastuisi koskaan. 

Tällekin annoin Storytelissä tähtiä 5/5. 

Mesta.netin haastattelu kirjan tiimoilta 

Eeva Louko julkaisi jatkoa menestysdekkarilleen: ”Kirjailijuus on itselleni unelma-ammatti ja suuri toteutunut haave” .

 

 

 

 

Eeva Louko - Pakene ennen aamua 

Otava 2023

ISBN
9789511475736

Lukija 

Mimosa Willamo 

Kesto 11 h 32 min

Ihmissuhdesotkuja, yllättäviä käänteitä ja piinaavaa jännitystä. Nautitaan yhdeltä istumalta.

Ronja, Milla ja Ansku puolisoineen lähtevät viikonlopuksi Bengtskärin majakalle saunomaan ja rentoutumaan. Milla haluaa myös esitellä muille uuden miesystävänsä, julkisuudesta tutun juontajan ja liikemiehen.

Seurue ehtii hädin tuskin nostaa tervetuliaismaljat, kun miniloma muuttuu painajaiseksi. Syysmyrsky nousee, eikä Milla saavu naisten saunavuorolle. Ystävä on kateissa, mutta myrsky vaikeuttaa etsintöjä ja katkaisee yhteyden mantereelle. Illan ja yön edetessä selviää, että Millan katoaminen on vain alkua.

Koukuttava suljetun paikan mysteeri jatkaa maailmallakin menestynyttä Ronja Vaara -sarjaa.

Tää on tosiaan kirja joka pitäisi voida lukea alusta loppuun ilman taukoja. 

Olen ennenkin haaveillut reissusta majakalle, mutta tämän kirjan luettua se voisi olla joku muu kuin Bengtskärinmajakka. 

Asetelmasta tulee mieleen Eikä yksikään pelastunut. Siinähän joukko ihmisiä on saarella ja yksitellen porukkaa kuolee. Luin kirjan liian nuorena, mutta silti harmittelen sitä, ettei suoratoistopalveluista löydy kyseistä teosta Pekka Autiovuoren lukemana. 

Tässä Ronja Vaara-sarjan kolmannessa osassa puhelimet lakkaa toimimasta saarella kun myrskyää ja yhteydet katkeaa. On hätäpuhelu, jota ei todellisuudessa ole koskaan soitettu, apu viipyy ja rikos ehtii tapahtua ja melkein toinenkin. 

Kirja on hyvä tarina siitä mitä vuosia jatkunut kateus ja viha saa aikaan ja myös siitä kuinka toinen ihminen saadaan uskomaan mitä vaan. 

Viihdyn kirjan henkilöiden seurassa ja odotan jatkoa sarjaan. 

Annoin tälle osalle Storytelissä myös tähtiä 5/5.

Tuore Kotilieden haastattelu 

Eeva Louko, 41, kirjoittaa dekkareita lapsen makuuhuoneen nurkassa – uutuuskirjassa hän pyrki kulkemaan Agatha Christien jalanjäljissä .