Annina Holmberg: Amorina, kesähevonen

 

 

 

 

 

Annina Holmberg - Amorina, kesähevonen

 

Saga Egmont FI 2023

ISBN
9788727086248

E-kirjan sivumäärä
139

 

 

 

Heppatyttö Liian elämää kuvaavan sarjan ihastuttava ensimmäinen osa!

Kun 15-vuotiaan Liian hoitohevonen lopetetaan, elämä on hetken aikaa tyhjää, mutta onneksi ystävä houkuttelee hänet kesäleirille. Pihlajakummun kartanolla odottaa uusi tuttavuus, upea hevonen nimeltä Amorina, jonka laukassa on Liian kaipaamaa taikaa. Ja vielä leirin jälkeenkin Amorina jää sulostuttamaan Liian elämää koulunkäynteineen.

Koskettava nuortenkirja yhdeksäsluokkalaisen tytön menetyksestä ja lohdusta, joka saapuu upean ratsun hahmossa. Myös ystävyyden merkitys punnitaan surun hetkellä.

Liia

Elämänmakuinen nuorten heppasarja seuraa teini-ikäisen Liian hevosharrastusta ja aikuistumista ihastuksineen.

Annina Holmberg (s. 1964) on suomalainen kirjailija ja käsikirjoittaja. Hän on kasvanut teatteriperheessä ja kiinnostunut teatterista, kirjallisuudesta ja muista taiteen lajeista jo nuorena. Holmberg on julkaissut teoksia erityisesti lapsille ja nuorille.

 

 

Tää teos huokuu nostalgiaa ja vie minut onnen hetkiin, hevoskesiin, heppojen hörähdyksiin ja kavion kopseeseen. 

Tämä myös avaa kolme osaa käsittävän Liia-sarjan ja on pakko sanoa, että mielelläni olisin lukenut hänestä lisää. 

Kirjassa eletään sateista syksyä ja muistellaan takaumien ja kirjeiden välityksellä mennyttä kesää ja ratsastusleiriä, jolle Liia ystävänsä Martinan "pakottamana" päätyy. 

 

Leirillä on Liialle ihania uusia heppoja ja ihmisiä. Tosin kaikki ne uudet ihmiset ei ole niin ihania otuksia. 

On sitä tyypillistä hevoskirjoille ominaista leiriläisten arvojärjestystä ja nuorten ihmissuhdedraamaa ja kinastelua. 

 

Liia ihastuu Amorinaan, joka onkin tervetullutta hänen aiemman hoitohevosensa menehdyttyä. 

Liia ja Martin, joka on Martinan veli ja tuntenut Liian jo vuosia ovat paikalla kun Chocolatan varsa syntyy. Varsan nimeksi tulee Milky Way. 

Kirja kattaa ajan syksystä kevääseen, jolloin Liian perhe on muuttamassa lähemmäs Amorinaa ja muita ystäviä. Loppuratkaisu on dramaattinen ja saa tarttumaan seuraavaan osaan välittömästi. 

Tämä on kirja, jonka luin aikoinaan pistekirjana. Nykyään en pysty niitä lukemaan, koska ne painetaan huonolle paperille, eivätkä enää ole kierresidottuja vihkoja vaan yhteen niitattuja lärpäkkeitä. Toki painavia, tilaa vieviä, sekä ranteeni, jotka jo muutoinkin kärsivät aika-ajoin jännetuppitulehduksesta eivät kestä pidellä näitä uuden uutukaisia pisteopuksia. Koetettu kyllä on lukea näitä vaikka missä ja minkälaisissa asennoissa ja kirjaa tai siis vihkosta käännellen ja väännellen. 

Tällä kertaa nautin tämän itse ostettuna e-kirjana. Ostopaikkana Elisa Kirja. Kirjan sähköisen version on kustantanut SAGA Egmont ja he myös ystävällisesti lähettivät kansikuvat tätä käyttöä varten. Kiitos niistä! 

Teos saa minulta tähtiä 5/5.

 

Löysin myös Holmbergin kirjailijanimellä Maria Kupias kirjoittaman nuorille suunnatun hevoskirjasarjan nimeltä Hummarit 

 ja aion kesän saapuessa lukea myös sen.

 

Lippukaupoilla: Heart - Royal Flush Tour

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tammikuussa uutisoitiin, että suosikki bändeihini jo kauan kuulunut Heart   

saapuu kesällä Suomeen. 

Siitä alkoikin omanlaisensa show! 

Kysyin keikka järjestäjältä eli Live Nationilta, että pääseekö avustaja veloituksetta. Sieltä vastattiin, että minun tulisi kysyä asiaa Ticketmasterista, joka lippuja myy. Ajattelin, että johan on kumma, ettei keikkajärjestäjä itse kykene vastaamaan. Olin kysynyt kait liian montaa asiaa kun samalla tiedustelin, että jos lippu on maksuton niin kuinka saan kyseisen lipun, koska vain ja ainoastaan pyörätuolilaisen avustajan lipun voi verkkokaupan kautta ostaa. 

Minulla oli ilmeisesti liian monta kysymystä samalla kertaa. 

Mielestäni minun tulee voida tehdä ostokseni verkossa, eikä joutua soittelemaan kalliisiin palvelunumeroihin vain siksi, että verkkosivuilla on avustajan lippu rajattu vain yhteen ryhmään. Se rajaaminen on mielestäni TODELLA syrjivää meitä muita vammaisryhmiä kohtaan. Toki en itse koe kuuluvani erityisryhmään. Niin kutsutut TERVEET ne vaan haluaa raja-aitoja pystyttää ja määritellä sen kuka meistä on minkäkinlainen. Milloin alkaa puhe IHMISISTÄ? Ilman liitännäisiä termejä? Kysyn vaan. Sitä sanotaan, ettei kysyvä tieltä eksy. Noh. Mutta entäs kun sokeena eksyy siltikin. 

Noh. Ticketmaster vastasi, että voin ensin ostaa oman lipun ja sen jälkeen ilmoittaa tilausnumeroni heille niin he sitten laittavat minulle ilmaisen avustajalipun. 

Kun pääsin lippukaupoille eli käytännössä kunhan toimistolla oli näkevää apua paikalla ja Ticketmasterin sivu avoinna koneella ja pääsin näin ollen tutkailemaan jäljellä olevia paikkoja ja valitsemaan haluamani paikan kartalta. Käytännössähän siis en voinut itsenäisesti paikkoja valita, koska tällaiset lippukauppojen paikkakartat kuin myös erään nimeltämainitsemattoman junaliikennettä harjoittavan valtion yhtiön vaunukartat ovat toteutettu saavuttamattomasti ruudunlukuohjelmia ajatellen. Minulla olisi kyllä ratkaisu siihen miten ne saisi toimiviksi, mutta koska en ole koodaaja niin en tiedä olisiko tämä mahdollistakaan. 

Tietty lipputyyppi oli jo kokonaan loppuunmyyty siinä vaiheessa kun pääsin ostoksille. 

Sain lippuni ja jännitin sitä riittääkö tilausnumeron ilmoittaminen, vai joudunko vielä selvittelemään tarkemmin avustajan tarvettani. Sain kuin sainkin avustajalipun! Ilman sen suurempia selvittelyn tarpeita. 

Minulle herää kyllä valtava määrä lisäkysymyksiä: 

Onko tällaista käytäntöä mietitty aivan loppuun asti saavutettavuuden, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta? Jaksaisitko siis terveenä ihmisenä sitä, että sinun tulisi käyttää voimavarojasi näinkin yksinkertaisen asian selvittelyyn? Tokikaan et vammattomana ihmisenä tartte avustajaa, mut jos nyt mietit tätä juttua, että kuinka monimutkaiselta tämä kuulostaa niin eikö sinustakin tuntuisi siltä, että tään vois toteuttaa helpomminkin? 

On olemassa ihmisiä, jotka pitää meitsiä jotenkin "sankarina" kun "nään vaivaa" tämän tyyppisissä jutuissa, jotta saan haluamani! Jos en tiedä omia oikeuksiani niin kukas ne sitte tietää!? 

Huomaan usein, että vammattomia ihmisiä häiritsee se kuinka hyvin perillä vammaiset ihmiset ovat omista oikeuksistaan. Miten se asia on vammattomilta pois? 

Joudun jatkuvasti selittelemään milloin minkäkin asian suhteen, että koska laki sanoo näin ja ihmisiä se hämmentää ja ärrrsyttää. 

Ja tästä päästäänkin sitte sopivasti siihen, että on lukuisia ihmisiä, jotka eivät jaksa ottaa asioista selvää ja monilla saattaa jäädä lippukaupat tekemättä, koska missäänhän ei selkeästi lue mistään muusta kuin vain yhden ainoan vammaisryhmän avustajan lipuista. 

Minkä vuoksi tällainen asia kuin avustajalippu on tehty tällaseks, että sen hommaaminen on näin monimutkaista? Nimittäin kukaan ihminen ei todellisuudessa halua, että kodissa ja arjessa ja töissä ja vapaa-ajalla ramppaa jatkuvasti ulkopuolisia ihmisiä, joiden avulla ne asiat mahdollistuu, mutta. Ja tätä vasten kun katsoo tätä avustajalipun saatavuus ongelmaa niin onhan sen lipun hommaaminen tehty käsittämättömän vaikeaksi. Sillä vammaisen ihmisen arki saattaa olla kuormittavaa jo lähtökohtaisestikin. Niin sitten pitää ne viimesimmätkin voimavarat käyttää tällaseen säätämiseen asiassa, johon ainakin itse olen keksinyt parempia ratkasuja, mutta kukapa niitä haluaakaan kuulla? 

*****

Kun et tunne minua niin tekstistä jää pois tietty elävyys. Voit ajatella, että kitisen turhasta ja olla kateellinen siitä, että läheiseni pääsee avustajanani ilmaseks keikalle. Sillä on olemassa ihmisiä, jotka kadehtii meitä vammaisia eduistamme. Jos oot kateellinen Minulle niin keskitypä kuule sen sijaan vaikkapa omaan elämääsi, joka luultavasti on kivuton ja jossa arjessasi et tarvitse toisen henkilön apua. Muista kuitenkin, että Sinunkin tilanteesi voi muuttua vaikkapa huomispäivänä. 

Minulle on "normaalia" selvitellä asioita perinpohjaisesti, jotta ne toimii. Kaikilla ei kuitenkaan ole tällasia voimavaroja, ystäviä ympärillä etc. 

Ainiin ja vielä muistutuksena: 

1. TÄMÄ EI OLE VAMMAIS ASIOIHIN KESKITTYVÄ BLOGI!

2. TÄMÄ EI OLE VAMMAIS ASIOIHIN KESKITTYVÄ BLOGI!

3. TÄMÄ EI OLE VAMMAIS ASIOIHIN KESKITTYVÄ BLOGI!

4. TÄMÄ EI OLE VAMMAIS ASIOIHIN KESKITTYVÄ BLOGI!

Sara Siipola: Susta tulee tähti

 

 

 

 

Sara Siipola - Susta tulee tähti 

 

 

℗ 2023 Sony Music Entertainment Finland Oy & M-Eazy Music 

Spotify

 

 

"Äiti on ylpee sust, se tietää ettet jäisi
Nyt tielläs joka hiton esteen ylittäisit
Ja vielä laittaa pullon shampanjaasi   jäihin
Sen avaa, niin nyt kuuluu kaduille
Sait ongelmii vaik huusit apua vaan
Ne nauraa, mut sä tuut nauraan vikana
Muista sun totuus, muista sun tie
Seuraa unelmiis, niin nähään sit siel
Tuut näyttämään viel
Oot se, joka nosti keskarit pystyyn ja lähti
Ne toiset siel viel mätänee, mut susta tulee tähti
Hei se ei oo maailma, vaan yks helvetin kylä
Sullekin on paikka, jossa sun on enemmän kun hyvä
Oot se, joka nosti keskarit pystyyn ja lähti
Ne toiset siel viel mätänee, mut susta tulee tähti
Hei se ei oo maailma, vaan yks helvetin kylä
Sullekin on paikka, jossa sun on enemmän kun hyvä
Susta tulee tähti, tähti, tähti
Hei pieni Mä
Voisinpa sua pitää sylissä
Ja kertoo meistä tulee tähtiä, tähtiä
Susta tulee tähti"

Sanat tarjoaa Musixmatch

Viikko sitten kuulin tään ekaa kertaa. Jospa se olisikin tämä, joka olis ollut ehdolla UMK:ssa. 

Löydän tästä paljon omakohtaista. Tunnistan sen kun pieneltä paikkakunnalta halutaan pois ja uskotaan vahvasti siihen, (vaikkei sekään uskon asia oo), että siellä muualla on helpompaa ja paremmin. Vaikka tälleen täti-ihmisenä sanon, että elämä on samanlaista joka paikassa. Se on vaan siitä kiinni miten siihen itse suhtautuu ja antaako ympärillä olevien ihmisten määrittää asioita. 

Jos on tuntenut mua oikeasti aikoinaan ni on aina tienny, etten jää sinne mistä oon. Lähipiirillekään se ei oo ollu ongelma. Mun Tampereelle muutto otettiin aikoinaan vain ilmoitusasiana. 

Läheiset, siis sen kylän on ylpeitä siitä mitä teen; ÄITI KANS. Mun seurassahan juuaan vaan shampanjaa! Oon hyvä availeen niitä pulloja! Tietää millon A on paikalla. 

Tää on aivan loistava voimabiisi. Jos tarttisin omalle identiteetille vahvistusta tai jos oisin tarvinnut sitä yli 20 vuotta sitten ja tää olis julkaistu. Niin olis varmasti soinut mulla.

Annan tälle tähtiä 5/5.

Sara Siipola: Sä et oo enää mulle se

 

 

 

 

 

Sara Siipola - Sä et oo enää mulle se 

 

℗ 2020 Sony Music Entertainment Finland Oy & M-Eazy Music 

 

Spotify 

 

"Sä et oo enää mulle se
 
Joka sotkee mun pään
 
Sä et oo enää mulle se
 
Joka ohjaa mun elämää
 
Sä et oo enää mulle se
 
Jonka takii heitän kaiken pois
 
Sä et oo enää mulle se
Selasin vanhoi kuvia puhelimesta
Niissä on tyttö, jota en tunnista
Tyttö, joka katsoo mua nyt peilistä
Päätti ottaa takas oman elämänsä."

Tää on voimabiisi! Vihaan tuota sanaa, mutta sellanen tää on. Oisin jossain elämän vaiheessa tarvinnut tätä. Tänä viikonloppuna olis vuosipäivä, jos olis. Tai tavallaan se toki on. Siitä on tietty määrä vuosia kun nähtiin viimesen kerran. Tai toki voi olla, että on nähty sen jälkeen esim. musiikkikeikan yleisössä. Sehän on ihan mahollista, että mua kohtaan käyttäydytään niin, etten tiiä paikalla olijoita vai pitäskö sanoo olioita. Uskon, vaikkei se uskon asia olekaan, mutta kuitenkin siihen, että ihmiset, jotka ei halua kohdata omia pelkojaansa niin sellanen ihminen tekee mua kohtaan nuin. Toki voi olla niinkin, että ihminen haluaa vaan katsoa vierestä kuinka hyvin mulla mennee ja kuinka onnellinen oon, koska tietää itekin, että on parempi pysyy poissa kuvioista, ettei mun mieli särkyis enää uuestaa. 

Mä en voi olla ihmissuhteessa. Toiset addiktoituu päihteisiin. Mun tajunnan, mielen ja kehon ja kaiken voi addiktoida toinen ihminen. Se täyttää mun mielen, aivan kaiken mitä voi olla. Rakkaus muuttaa ihmistä, en oo oma itteni sillon. Siis kukaan muukaan ei rakastuessaan ole. Pystyn oleen sen alku ajan. Sitte kun asiat kehittyy suuntaan tai toiseen ja maailma hajoaa etenkin jos ihmissuhde ei saa täyttymystäänsä. Ni kaikki mussa hajoaa ja koko elämästä tulee kovin tuskaisaa. 

Sitä on vaikeaa selittää ja ihmiset kadehtii multa mun parisuhteettomuutta. En ole kellekään tilivelvollinen syistä. En myöskään kysyttäessä kerro niitä. En nimittäin tahdo koskaan enää kuulla juttuja siitä kuinka mä en oo kokenu sitä tai tätä tai ettei rakkaus voi olla semmosta tai tämmöstä. 

Mun mieli voi parhaiten ilman rakkaussuhdetta. Pysyn toimintakykyisenä ja jaksan herätä aina uuteen päivään. 

Meiän viimenen kohtaaminen ajottuu samoihin päiviin kun uutisoitiin esim. vielä hetken aikaa pressana olevan henkilön lapsen syntymästä. Kyllä, olin valtavan onnellinen siitä, että uusi elämä oli maailmaan saapunut ja toki myös siitä mitä mun elämässä tapahtu tuolloin. 

Mieli pysyy kasassa kun sitä ei sotke kukaan. Tää Saran biisi vois olla ja onkin just kuin elämästäni. Huomaa kyllä etten kuuntele valtavirtamusaa kun tääkin biisi oli menny multa ohi. 

Tälle biisille annan tähtiä 4/5. Ens viikolla esittelen vielä yhden Saran biisin, jonka kuulin ekaa kertaa äsken ja se resonoi minussa niin paljon, että tästä tekstistä ei tullu sellasta kun ajattelin.

Outi Hongisto: Grynderi - Rikosromaani asuntorakentamisen häikäilemättömästä maailmasta

 

 

 

 

Outi Hongisto - Grynderi - Rikosromaani asuntorakentamisen häikäilemättömästä maailmasta

 

Myllylahti 2023 

ISBN
9789523564510 

E-kirjan sivumäärä
280

 

 

Tiivistahtinen rikosromaani rakennusalasta, jonka häikäilemätön voitontavoittelu yllättää.
Teos avaa Hans & Venla tutkii -sarjan, jossa entinen poliisi ja rikostoimittaja yhdistävät tietonsa ja voimansa.
Rikosylikonstaapeli Hans Järvelä on menettänyt elämässään paljon, mutta sairauseläkkeelle joutuminen vie elämästä viimeisenkin kiintopisteen. Hansia vaivaa erään nuoren pojan kuolema, josta rangaistusta istuu hänen mielestään väärä henkilö. Hän ottaa tutkinnan esille neljä vuotta myöhemmin ja löytää yllättäviä uusia yhteyksiä. Kaupunkilehden toimittajana työskentelevä Venla Nygren saa nimettömän vinkin ja kiinnostuu kaavoitukseen ja rakennusalaan liittyvistä epäkohdista. Entisen rikostoimittajan tutkimustyö johtaa Espoon kaupungin viranomaisiin ja siellä kaavoituksen parissa työskentelevään Venlan omaan äitiin. Espoolainen grynderi Matti Sarpala on tottunut venyttämään sääntöjä ja alittamaan normeja päästäkseen toivomaansa liikevoittoon. Oikeanlainen kontaktiverkosto ja asiakkaiden kustannuksilla tehtävät säästöt saavat Matin himoamaan lisää helppoa rahaa. Hän tekee kirjaimellisesti kaikkensa tonttimaata saadakseen, mutta riittääkö sekään?
Hans Järvelän ja toimittaja Venla Nygrenin tutkimuslinjat yhtyvät, ja he löytävät lisää rakennusalaan viittaavia väärinkäytöksiä. Saattaako kerrostalotontin arvo olla ihmishenkien arvoinen? Kuka on nuoren pojan todellinen murhaaja – ja entäpä jos kaikki tapahtumat liittyvätkin yhteen? Grynderi-rikosromaani sijoittuu laajalti Espooseen. Tarkasti rakennusalaa kuvaava teos on espoolaisen, rakennusalalla työskennelleen kirjailija Outi Hongiston neljäs rikosromaani.

Helmeilevää helmikuuta vain itse kullekin säädylle! 

Outi Hongisto on yksi dekkarikirjallisuutemme Helmi. Ainakin omasta mielestäni. 

Olen aiemmin lukenut häneltä Veljet-sarjan kaksi osaa ja niissä kiinnitin huomiota elävään ja uskottavaan kuvaukseen henkilöistä ja paikoista. Sarjan kolmas osa on itseltäni vielä lukematta. 

Grynderi avaa täysin uuden sarjan ja pidin tästä valtavasti myös. 

 

Kirja sijoittuu Espooseen ja siinä liikutaan noin muutoin Helsingissä ja käytännössä kaikissa yhteiskuntaluokissa aina päihdekämpästä hienostoalueisiin ja vankilaan saakka. 

Teos osoittaa hyvin sen, ettei kaikki ole sitä miltä näyttää ja ettei raha tuo onnea ja muistuttaa myös siitä kuinka kuka tahansa voi päätyä mihin tahansa tässä elämässä. 

 

Veljeys on teemana tässäkin kirjassa omalla tavallaan. Kuinka paljon valtaa voi veljellä tai veljillä toisiinsa ollakaan? Mitä kaikkea vuosia sisällä kannetut kipeät asiat saavatkaan itse kenen meistä tekemään? 

 

Rakentaminen on itselle tutttua monelta eri kantilta, joten sen vuoksi kirjaa oli helppoa lukea ja sen seurassa viihtyä. 

 

Espoo tuo juttuihin ihan oman mausteensa. Olen elänyt kyseisessä kaupungissa pienen matkan elämää. Ihastelen tuttuja paikkoja näissä Hongiston kirjoissa kuin myös Tuija Lehtisen Erja Repo-sarjassa. 

 

Lukiessani kaavoituksen ja talokauppojen, sekä rakennustarkastamisen suhmuroinnista tuli mieleeni usein lause, johon jokainen voi uskoa tai olla uskomatta; "Suomessa ei oo korruptioo". 

 

On myös hauskaa, että kirjassa on henkilö nimeltä Annukka. 

 

 

Täytyy antaa myös erityismaininta tälle lauseelle: 

 

"Hans kutsutaan sisälle, ja sillä aikaa kun kahvinkeitin ruksuttaa, hän saa kuulla jälleen tutun tarinan kuinka asukkaat eivät haluaisi myydä, mutta painostus – ja miehen mukaan pienimuotoinen uhkailukin – sai heidät lopulta suostumaan." 

"Ruksuttaa" on niin tuttu sana tietokonejutuista, että sen lukeminen tästä tekstistä sai suurta iloa aikaan. 

Kirjassa jäi mietityttämään yksi asia ja ennenkuin kerron siitä niin pakko sanoa, etten ole alan asiantuntija, joten ehkä ihmetys sallitaan. Sillä enhän tosiaan ole itse poliisi. Saati että oisin poliisia koskaan nähnytkään.. Onkohan muutes koskaan mietitty asioita siltä pohjalta, että kuinka syrjivää se on kun en sokeana ihmisenä voi hakea poliisikouluun? Koska siis poliisinhan pitää kohdella kaikkia tasavertaisesti niin miksei niitten koulutus kohtele? No tää nyt oli taas tällanen, jonka osaa oikealla tavalla lukea vaan ne, jotka meitsin tuntee. 

Kirjassa entinen poliisi tai työpaikkansa menettänyt poliisi saa tietoja tutkintasihteeriltä. Niin tätä mietin, että onkohan tämmönen mahollista oikeassa elämässä? Jos ei ole niin fiktiossa on. 

Kirja on lainattu kirjastojen Ellibs-palvelusta e-kirjana. 

Annan teokselle neljä tähteä ja jään innolla odottamaan jatkoa tähän Hans & Venla-sarjaan. 

 

Kirjasta on blogannut myös Kirjojen kuisketta. 

 

Kuva kustantajan sivuilta ja huomio, ettei tätä ole äänikirjana ainakaan tällä hetkellä.

Oona-Emilia Enkelsaari & Hilda Ivars: Ansa Ikonen – Muistoja filmitähdestä

 

 

 

 

Oona-Emilia Enkelsaari & Hilda Ivars - Ansa Ikonen – Muistoja filmitähdestä

 

Aviador 2023 

ISBN 978-952-381-179-9

Suomalaisen elokuvan ja teatterin rakastetuimpiin tähtiin kuuluva Ansa Ikonen (1913-1989) elää yhä hänet tunteneiden ja kohdanneiden muistoissa. Ikonen syntyi Pietarissa ja varttui Helsingissä, josta hänen lähes puoli vuosisataa kestänyt näyttelijänuransa alkoi. Ensimmäiset roolinsa hän teki teatterissa 1930-luvulla, ja pian tämän jälkeen käynnistyi ikimuistoinen yhteistyö Tauno Palon kanssa. Nämä suomalaisille tutut vaiheet saavat Ansa Ikonen - muistoja filmitähdestä -kirjassa arvoisensa käsittelyn uudesta näkökulmasta.

Millainen äiti, ystävä, kollega ja kesänaapuri Ansa Ikonen oli? Millaisen muiston hän jätti kohtaamisistaan yleisön kanssa, ja miten Ansa Ikosen kulttuuriperintö näkyy tällä vuosituhannella? Teoksessa ääneen pääsevät lukuisat hänet tunteneet ja tavanneet sekä he, joihin Ansa on näyttelijänä jättänyt lähtemättömän vaikutuksen.

Kirjan kirjoittajat Oona-Emilia Enkelsaari (s. 1999) ja Hilda Ivars (s. 1997) ovat paneutuneet aiheeseensa huolellisesti ja suurella sydämellä. Teatterin parissa itsekin toimivalta Enkelsaarelta on aiemmin ilmestynyt Kokkaa vegemmin -keittokirja. Hilda Ivars on puolestaan opintojaan viimeistelevä tuleva musiikin-, draama- ja ruotsinopettaja.

 

 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta! 

Teatteriin ja sen tekemiseen liittyy mielestäni suurta taikaa. Olen itse saanut seurailla sivusta muutamien esitysten valmisteluja ja harjoituksia. Ohjaajilla ja näyttelijöillä on niin uskomaton luovuus ja palo omaan tekemiseen. 

Jos lapsuudestani pitäisi rakentaa joku ääniraita niin siihen kuuluisi suomalaiset vanhat mustavalkoiset elokuvat. Tässä ajassa, jossa maailma on ollut paikoiltaan jo pitempään niin sitä kaipaa tuttuja ja turvallisia äänimaisemia. Muistan myös kuinka 80-luvulla ja 90-luvulla kylässä käydessä TV oli taustalla auki ja siellä pyöri vanha elokuva milloin Ansan ja milloin kenenkin vanhan liiton näyttelijäin tähdittämänä. Vanhasta näyttelijäkaartista kuin myös mainitsemani aikakauden kyläpaikkojen ihmisistäkin on suurin osa siirtynyt tuonilmaisiin. 

En tiennyt paljoakaan Ansasta aloittaessani tämän kirjan. Celia-kirjastossa on kyllä hänen elämäkertansa, joka on äänikirjaksi tullut 80-luvulla, mutta äänitys on vanha ja heikkolaatuinen, joten kirjan muutamaan kertaan vuosien aikana alotettuani en vain ole saanut sitä kuunnelluksi loppuun. 

Tämä tuore kirja käy läpi Ansan elämän polun ja myös toki elokuvien tekemisen ja kesän vietot Suvirannassa, joka on näyttelijäin kesäpaikka. 

Oli ihanaa lukea ihan ns. tavallisten ihmisten muistoja ja tarinoita kohtaamisista Ansan kanssa ja tietenkin saada kuulla minkälainen ihminen hän oli silloin kun ei ollut työroolissaan. 

Mieleeni jäi erityisesti Jämsänkosken Ilveslinnan vieraskirjat, joihin vuosikymmenten saatossa kertyi kuuluisuuksien nimiä ja kuinka muistonsa kertonut oli jo lapsena näitä kirjoja selaillut suurella kunnioituksella ja myöhemmin valokuvannut ne ja julkaissut kuvat nettisivuillaan kaiken kansan nähtäville. Omasta mielestään hän oli tehnyt kulttuuriteon ja olen samaa mieltä. 

Lisäksi muisto kun Saïd Aouita juoksi maailmanennätyksen oli joltiseenkin hauska kun Sitä päästiin katsomaan Savukallioon Ansan ja Jalmari Rinteen kanssa. 

 

Itse luin kirjan pdf-muodossa. Painetussa versiossa on valokuvia. 

 

Annan kirjalle tähtiä 4/5.

Sara Siipola: Paskana

 

 

 

 

 

 

 

Kahden viikon kuluttua on Suomen Eurovision karsinnat eli suomalaisittain UMK.  

Olen sitä mieltä, että tuo kilpailu vois olla muuten vaan esittelemässä uusia artisteja ja ettei voittajaa tarvis viisuihin lähettää. 

Vuosi vuodelta siellä siis UMK:ssa esiintyy aivan käsittämätöntä porukkaa ja ihmettelen aina entistä enemmän, että miten ne on oikeen valikoitu. Siis siltä pohjalta, että kun sinne tulee satoja biisejä niin miten ihmeessä sieltä onnistutaan aina valitsemaan varsinaiseen kilpailuun niin käsittämättömän huonoja lauluja ja kokonaan toinen juttu on se voiko heistä edes puhua nimellä artisti. 

Toki mielipiteeni voi johtua siitäkin, etten kuuntele sellaista musaa mitä sinne pääsee. 

Sokeana ihmisenä en pysty joidenkin ihmisten mielestä tarpeeksi arvioimaan niitä esityksiä, koska se lavashow jää minulta näkemättä. 

Näyttäkääpä se sääntökirja, jossa sanotaan, että UMK esitykset koetaan ainoalla oikealla tavalla vain kokemalla ne kaikilla aisteilla! 

Tämä Sara Siipolan biisi on sen verran omakohtainen minulle, että siksi kelpuutin sen tänne blogiin. 

Toki voi olla niinkin etten enää kuukauden päästä muista koko biisiä. Se ei johdu biisistä vaan siitä kuinka tilanteisiin sidottua mun musan kuuntelu on. 

Tää biisi on saanut alkunsa läheisen kohtaamasta menetyksestä ja ajatuksista liittyen siihen kuinka läheisellä on se suru läsnä ja samaan aikaan maailma vaan jatkaa. 

Erityisesti tämä kohta sanoituksista osui minuun: 

"Joo, oon aikuinen mutta jos mä en
 
Niin ei muutkaan saa rakastaa
 
Joo, oon aikuinen mutta tajuu en
 
Miks viel pyörii maa
 
Odottakaa, vielä ei saa
 
Pyöriä maa aurinkokin
 
Sammuttakaa ja tsemppibiisinne
 
Nyt ne verhot kii
 
Perukaa häät, ristiäiset
 
Linnut, junat ja internet
 
Pysäyttäkää
 
Ettekste nää?
Mä oon paskana"

Tää toimii hyvin silloin kun tarvii voimabiisiä. Olen ollut muutaman kerran elämässäni ja joittenkin mielestä vähän liiankin usein..... Tilanteessa, jossa tuntuu just biisin kuvaamalla tavalla.... 

Tulipa mieleeni, että tuo internetin ja junien pysäyttämisen pyyntöhän sopii hyvin myös ensi viikkoon kun on lakko ja junat ei liiku.. 

Olisko tässä ainesta lakkopäivien voimabiisiksi?

Annan tälle biisille tähtiä 3/5. 

Valokuvaaja Nelli Kenttä - Yle. 

Kuvat oli nimetty niin huonosti, etten edes tiedä mikä kuva tuo on. Ja silti on ihmisii, joiden mielestä tiedän oikein hyvin mitä kuvassa on. Kun ihminen on sitä mieltä niin se kertoo vaan siitä ihmisestä, ettei mikään mitä olen kertonut saavutettavuudesta ja haasteista kuvien käsittelyssä niin ettei mikään mun kertoma ole uponnut tajuntaan. Ableismia minun ei tarvitse sietää! 

Sara Siipola - Paskana 

℗ 2024 Sony Music Entertainment Finland Oy & M-Eazy Music

Spotify