Lukutaitopäivä

 

 

 

 

 

 

Hyvää lukutaitopäivää!

 

International Literacy Day

Kansainvälistä lukutaitopäivää vietetään 8. syyskuuta. Päivän tarkoituksena on muistuttaa lukutaidon merkityksestä ja koulutuksen tärkeydestä kestävän
tulevaisuuden rakentamisessa.

Lukutaito on ihmisoikeus, joka mahdollistaa yksilön kehityksen, kouluttautumisen ja täyden kapasiteetin hyödyntämisen. Lukutaito on avain parempaan terveyteen
ja hyvinvointiin. Lukutaidolla on merkitystä myös sukupuolten välisen tasa-arvon, rauhan, kehityksen ja demokratian toteutumisen kannalta. Koulutuksella
on merkitystä erityisesti tyttöjen tulevaisuuden kannalta.

Lukutaito on keskeinen tekijä myös kestävän kehityksen edistämisessä. YK:n Agenda2030
neljännen tavoitteen päämääränä on taata kaikille avoin, tasa-arvoinen ja laadukas koulutus sekä elinikäiset oppimisen mahdollisuudet.

Tiesitkö, että:

• Yli 15-vuotiaista osaa lukea hieman yli 86%. Aikuisista lukutaidottomista enemmistö on naisia.
• Nuorista 15–24-vuotiaista osaa lukea noin 92%.
• Maailmanlaajuisesti lukutaitoisten osuus on kasvanut kuluneiden vuosikymmenten aikana mutta alueellisesti on edelleen suuria eroja.
• Alhaisin lukutaitoisten osuus on Sahara eteläpuolisessa Afrikassa sekä Keski- ja Etelä-Aasiassa

Teksti ja toinen kuvista on täältä. 

Toinen kuva täältä . 

 

Jos lukutaito on niin tärkeä, että sille on oma päivänsä niin tuntuu, että se lukutaidon tärkeys itsessään unohtuu. 

Lukijoita syrjitään sillä perusteella mitä kirjaformaattia käytät. Tarina on sama luetpa sen sitte kiviin kirjoitettuna tai pistenäytöltä tai lukemalla äänikirjaa. 

Paperikirja on ainoa oikea tapa lukea ja äänikirjat on vaan joku viihteellinen harrastus. Paperikirja julkaistaan eka, koska silleen kirjailija ja kustantaja saapi eniten rahhaa. 

Äänikirja julkaistaan vasta kuukausien päästä, jotta se paperille painettu paholainen on ehditty ostaa tarpeeksi moneen talouteen, vaikka äänikirja olisi valmis julkaistavaksi täysin samalla hetkellä kuin paperinen paholainen. 

Näin toimimalla kustantajat selkeästi osoittavat ableismin ja asennevammansa! 

En voi nauttia kirjasta samaan aikaan muiden kanssa kun en voi lukea paperikirjaa. En voi osallistua ajankohtaisiin kirjakeskusteluihin, koska kustantajat eivät arvosta erilaista lukijuutta! 

En tiedä mihin tästä kustantajien harjoittamasta syrjinnästä voi valittaa! 

Toki ei mikään vedä vertoja Celia-kirjaston kahden vuoden tuotantoajoille tietyissä tapauksissa. Varsinainen saavutettavuuslaitos meillä siinäkin! 

Minä ja moni muu ollaan niinku jotenki niinku tyhmempii ku tarinat ei virtaa katsomalla meidän aivoihin! Me varmaan niinku tuon takia luetaan niinku eri tarinoita! 

Sellanen vaikutelma tulee kun yrittää netissä osallistua johonki keskusteluihin ja niissä kuulee, ettei äänikirjat ole lukemista. 

Seksuaalivähemmistöt saa kyllä vessansa, joissa ei määritellä kelle ne on. 

Millon aletaan arvostamaan lukutaitoa ihan oikeasti!

Sarah Lark: Punaisen mangroven saari

 

 

 

 

 

Sarah Lark - Punaisen mangroven saari

 

Bazar 2023 

 

ISBN

 

9789523765313 

Alkuteos 

Die Insel der roten Mangroven

Suomentaja 

Leena Vallisaari

Kansi

Nic Oxby

Lukija 

Maija Lang 

Kiehtovan Karibian eksoottisille saarille sijoittuvan sukusaagan päätösosa
Sarah Larkin Punaisen mangroven saari on historiallinen lukuromaani avioparista, joka kamppailee oikeudenmukaisuuden puolesta 1700-luvun Karibialla
Jamaika vuonna 1753. Nuori Deirdre on elänyt elämänsä eristyksissä vanhempiensa omistamalla plantaasilla. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun komea nuori lääkäri Victor Dufresne kosii häntä yllättäen, ja loisteliaan hääjuhlan jälkeen nuoripari seilaa Hispaniolan saarelle Santo Domingoon.
Perillä uudessa kodissaan Deirdre järkyttyy saaren alkuperäisasukkaiden kohtelusta ja paikallisten orjien kovasta kohtalosta. Hän päättää puuttua tilanteeseen hinnalla millä hyvänsä ja alkaa punoa suunnitelmia olojen parantamiseksi yhdessä rakkaan aviomiehensä kanssa. Deirdre tekee kuitenkin virheen, jonka vaikutukset ovat järkyttävät.
Sarah Larkin Punaisen mangroven saari on lumoava historiallinen lukuromaani yhden naisen rohkeudesta ja periksiantamattomuudesta Karibian syvänsinisten aaltojen syleilyssä. 

Kirja kuunneltu omakustanteisesti Storytelistä. 

Tässäkin seurataan kahta eri tarinaa. Kirjan voi lukea joko rakkausromaanina tai ihmisoikeus näkökulmasta. Samanlainen tuttuuden tuntu ja ajoittainen vertailu Matkantekijä-sarjaan tapahtui itselle tässäkin. 

Matkantekijässä kaiken on lukenut suurella mielenkiinnolla ja odottanut mitä seuraavaksi tapahtuu. Siinä ei ole paljoa ihmisoikeudet kiinnostaneet. Toki olen aloittanut kyseisen sarjan aikana, jolloin uskoin mihin uskoin. Nykyään kun rakkaudesta ja seksikokemuksista ei jaksaisi lukea niin sitä pystyy lukemaan eri tavalla. 

Larkin kirja on suomennettu hyvin, mutta jotenkin tää ei toiminut. Olin hyvin kiitollinen esim. siitä ettei enää olla 1700-luvulla. 

Eräästä kirjan käänteestä tuli mieleen Tamara McKinleyn Matildan viimeinen valssi. 

Äänikirjan lukee eräs suosikki lukijoistani, joten annoin Storytelissä tähtiä 5/5. Pelkästään kirjalle olisin antanut 3/5.

Sarah Lark: Tuhansien lähteiden saari

 

 

 

 

 

Sarah Lark - Tuhansien lähteiden saari

 

Bazar 2023

 

ISBN  

 

9789523765214

Alkuteos

Die Insel Der tausend Quellen

Suomentaja 

Auli Hurme-Keränen,Merja Sainio,Mikko Meri

Kansi 

Nic Oxby

 

E-kirjan sivumäärä 

 

482 

Kiehtova sukusaaga Karibian merensinisissä maisemissa
Sarah Larkin Tuhansien lähteiden saari on historiallinen romaani nuoresta naisesta, joka joutuu naimakaupan myötä keskelle valloittajien ja orjien välistä kamppailua
1700-luvun alun Lontoossa rikkaan kauppiaan tytär Nora menettää traagisesti ensirakkautensa. Suruaika jää lyhyeksi, kun hänet naitetaan leskeksi jääneelle sokeriplantaasin omistajalle. Heti häiden jälkeen tuore aviomies vie Noran mukanaan kauas Jamaikalle, toiselle puolen maailmaa kaikesta Noralle tutusta ja rakkaasta.
Nora ihastuu eksoottiseen Karibiaan, mutta uuden kotimaan jyrkkä kuilu rikkaiden ja köyhien välillä painaa hänen omaatuntoaan. Kun orjien ja valloittajien väliset jännitteet kuohuvat eräänä yönä yli ja Noran kotiplantaasi joutuu hyökkäyksen kohteeksi, muuttuu hänen elämänsä peruuttamattomasti.
Uusi-Seelanti-sarjallaan lukijoiden suosioon nousseen Sarah Larkin Tuhansien lähteiden saari on Karibialle sijoittuva tunteikkaan ja dramaattisen sukusaagan aloitusosa, joka on tulvillaan tropiikin lämpöä, toivoa ja suurta rakkautta.

 

 

Kiitos arvostelukappaleesta kustantajalle! 

 

Oli mielenkiintoista vierailla 1700-luvun Lontoossa ja Jamaikalla. 

Välillä tuli mieleen Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarja, jonka kolmannessa osassa muistaakseni on Jamaikalla yksi järisyttävä kohtaus. 

 

Rakastan Lontoota, vaikka en ole siellä koskaan käynyt. 

Noran ensirakkaus menehtyy ja kuvaan astuu uusi mies, jonka kanssa hän avioituu ja lähtee Jamaikalle. 

Elämä Jamaikalla on rankkaa. Aviomiehen poika aiemmasta suhteesta tulee kuvioihin ja he rakastuu Noran kanssa. 

Noran aviomies kuolee, mutta paljon ehtii tapahtua ennenkuin rakkaus voittaa! 

Kirjassa kuvataan orjia, heidän vapautumistaan, taisteluja ja seremonioita. Siitä on raskas lukea ja etenkin Noran vankeudesta erään häneen rakastuneen orjan luona. 

Sitä miettii onko tämä maailma kuitenkaan mennyt paljoa eteenpäin nuista ajoista. 

Tarina on hyvin kerrottu ja suomennettu, joten kirjan kanssa viihtyy. 

Tähtiä 3/5.

Festivaali festivaali 2024

Tänäkin vuonna kesä päättyi kohdallani Festivaali festivaaliin.

Tämä olikin jo kolmas kerta ja seura oli samaa kuin aiempina vuosina. KIITOS! Tämä helpottaa omaa liikkumistani kun aikaa ei mene turhaan haahuiluun alueella yms. 

Ostin liput tietämättä esiintyjiä ja kun ne julkaistiin olin pettynyt. Yhtään aiempina vuosina ollutta ei ollut, paitsi Vesta ja ehkä joitain joita en olisi katsonut nyt kun en ennenkään. 

Ajattelin muutaman kuohuviinilasillisen jälkeen menevän minkä vaan. 

Ensi vuodelle on pieni erä lippuja myynnissä, mutta ostan vasta joskus myöhemmin kunhan esiintyjät julkaistaan. Jos ostan. 

Muutamia huomioita festareilta. 

Sähköpotkulautoja suositaan. Ihmettelen miksi ja miten on ennen voitu tulla toimeen ilman tai siis kun ennenkin on pärjätty ilman kyseisiä kapistuksia niin miksei muka nyt pärjätä? Kyseisiä vekottimia oli järkyttävä määrä pysäköity alueen läheisyyteen. Bussilta tultaessa olikin ihan omanlaisensa seikkailu löytää sopivaa kulkuväylää. Onneksi olen pienenä ihmisenä seikkaillut Kainuun metsissä, joten voin kulkea mistä vaan.... 

Jotta toisten ihmisten liikkuminen olisi sujuvaa niin toisten ihmisten liikkumista vaikeutetaan sitten pysäköimällä liikkumisen helpottajat miten sattuu. 

Toinen asia mitä en ymmärrä on se, ettei maksaminen ole esteetöntä. 

Esteettömyys on muitakin asioita kuin se, että paikalle pääsee pyörätuolilla. 

Maksupäätteet olivat kosketusnäytöllisiä. Se tarkoittaa, etten sokeana pysty niitä itsenäisesti käyttämään. Mitä tapahtuu kun pääte kysyy tunnuslukua ja en itse voi sitä näppäillä ja jos tilaustani on alettu jo valmistaa, juoma kaadettu minulle yms? Pankkikortin tunnuslukua ei saa antaa kenellekään! Saisinko ostokseni veloituksetta tässä tilanteessa? Vai miten myyjiä on ohjeistettu? 

Ja olimpa liikkeellä sitten Ystäväin tai Avustajan kanssa niin heistä kenellekään ei mun pankkiasiat kuulu milläään tavalla. 

Ostokseni jäävät tekemättä ja on ikävää istua hellepäivänä ilman juomaa tai ruokaa kun maksaminen ei ole mahdollista itsenäisesti!

 

Maksupäätteistä vastasi Corego.

 

 

 

 

Festareilla oli muuten ihan ok, mutta esiintyjien julkaisu näyttää tuleeko ens vuonna mentyä.

Bee: Hupsis

 

 

 

 

 

 

 

Bee - Hupsis 

 

℗ 2023 Sony Music Entertainment Finland Oy & Monopoli Music

 

Spotify 

 

Albumi on julkaistu syyskuussa 2023. Löysin tämän vahingossa keväällä. Viimeisiä sanoja soi usein kun olin liikenteessä. Niin paljon kun vihaankin ihmisiä niin joskus täytyy käydä asioilla. 

 

Levyä kuunnellessa tulee mieleen, että se kertoo erosta, eroista, menetyksestä, menetyksistä, riippuvuudesta ihmiseen tai ihmisiin omasta tai toisen näkökulmasta katsottuna ja ahdistus on sanoitettu levyllä kauheen hyvin. 

 

Bee kuulostaa ihan omanlaiseltaan. Ei ole ainakaan itselle tullut ennen vastaan tuollaista ääntä. 

 

Biisissä nimeltä Mustaa on jotain Tampereelta tai hän kuulostaa enempi tamperelaiselta kuin tamperelaiset itse. Minähän en tamperelaiselta kuulosta kun en ole täältä alunperin. Joitain sanoja oon opetellut käyttää en kuitenkaan viimeisiä.... 

 

Levyn sanoituksistahan löytyy valtavasti omakohtaisuutta. 

 

Ekassa biisissä nimeltä Caesar sanotaan näin:

 

 

"Miks sanot, ku et tarkota?
Mä otan osaa
Et joudut elämään itsesi kaa
Vittu, että kaduttaa
Ku luulin että suhun voi luottaa" 

Oon joitain kertoja kokenut sen miltä tuntuu kun ihminen ei olekaan sellainen kuin luulit. 

Silkkiin verhoiltuna biisissä laulellaan: 

"Todellisuudessa oon pelkkää rauhaa ja rakkautta
Ja tarvittaessa haen sulle kuun taivaalta
Mut jos sä koskaan löydät itsesi mun väärältä puolelta
Mä osaan polttaa siltoja"

Jos tai kun kaikki on hyvin niin sillon on. Muutenhan ei olla edes olemassa toisillemme. On enempi niitä joiden kanssa en ole tekemisissä kuin niitä joiden kanssa oon. Jos kerrot mulle minkälainen mun tulee olla tai kerrot mitä mun tulee olla, kerrot miten muiden ihmisten pitäisi käyttäytyä mua kohtaan, että sinun itsesi määrittelemillä säännöillä näyttäisi, että he ovat hyviä ystäviäni, niin siitä voit olla varma, että jossain vaiheessa tällainen käytöksesi kääntyy sinua vastaan ja kerron sulle mitä ajattelen siitä. Ja itseasiassa mä kerron sulle paljon muutakin. Vaikka esim. Ihmettelen miten se voi olla niin että nyt muka olisit sitte vaan kaveri jonkun eri sukupuolta kanssasi olevan kanssa, kun nimenomaan olet mulle toitottanut, ettei kaverisuhteet naisen ja miehen välillä ole mahdollisii, vaan että niihin nimenomaan aina liittyy fyysisyys. Miksi mun pitäis uskoa ettei kahdella ihmisellä mitään oo, kun toinen niistä ei oo uskonu mua. 

Pääasiahan on, ettei enää tarvi tekemisissä olla ja traumatisoitua lisää siitä kuinka mielipide muutetaan tilanteeseen sopivaksi ja vesitetään kaikki mistä on ennen puhuttu. 

Ensi keväänä täytän 40 ja vieraslistaa laatiessani mietin ketä siellä ei oo, kun vertaa siihen, että täytin 30. Pääasia, ettei tartte kuulla juhliensa jälkeen siitä miten kukanenkin osoitti tai ei osoittanut ystävyyttään mulle. 

Jouduin kyllä harmikseni luopumaan alkuperäisestä ideasta synttäreitten pitopaikan suhteen, mutta onneks on vaihtoehtoja.

 

 

Kolmatta linjaa biisi sopii hyvin tilanteeseeni. Siinä sanotaan, että: 

 

"Tiiän et oon lahjakas ja loistava
Ois jo aika se muidenki huomata
Mä haluun miljoonii tienaa
En kuun lopus pulloi palauttaa
Vaik tilin saldo vielä masentaa
Mä leikin, että kyykkykuohari on shamppajaa
Istun Hakaniemen rannassa
Jäätä lasis, jäätä kaulassa (aa-a, aa-a)
Palkkanauhassa kuusi numeroa
Ne piirtää kel on liitua
Mä kolmatta linjaa takaisin kuljen kerran
Ja rahaa on, takaan sen"

 

 

Miljoonia ootellessa!

 

 

 

Mustaa-biisiä en voi avata yhtään, mut ne jotka tuntee tietää.... 

 

"Mä parhaani yritän
Pelastaa suhteen tän
Annan kaiken ja enemmän
Vaikka toivon tän päättyvän
Kaikki on mustaa
Sadepilvessä kuljen
Mä en osaa
Enkä tiedä miten voisin
Sua enää auttaa
Kaikki on mustaa
Mua sattuu sua koittaa rakastaa
En haluis vielä
Mut mun täytyy nyt irrottaa
Mä haluun sut pelastaa
Mut sä mielummin putoat
Vedät mut pohjaan mukana
Mä tiiän, en takas saa
Sitä aikaa enää koskaan
Kun toit värit mun maailmaan"

 

Värit on kadonnu maailmastani ja siks on hyvä välillä tarttuu Tequilakahviin. 

Ainakin biisin alku sopii.

 

"Ne tykkää must, kun mä juhlin
Kun shampanja virtaa" 

Viimeisiä sanoja on huippu biisi.

 

"Nyt ja aina sä oot luku mun kirjassa
Jota ei koskaan ääneen lueta
Jos mä voisin ajassa palata
Pitäisin huolen ettei koskaan tavata
Ei ois ensimmäisiä eikä viimeisiä sanoja
Sanoit etten löydä koskaan ketään niin kuin sä
Luojalle kiitos, jos se on niin
Mäkin toivon sitä".

 

 

 

Sä puhuit enkeleistä on niin riipivän kaunis biisi. 

Tähtii 4/5. 

 

 

 

 

Olin keikalla viime viikolla. Yks kuva siitä.

Kari Hotakainen: Helmi

 

 

 

 

 

Eilen hämmästelin kun jokaisessa seuraamassani mediassa otsikot huusivat Kari Hotakaisen uudesta kirjasta ja yhteistyöstä Keskon kanssa. 

Mietin miksen ollut saanut Siltalan tiedotetta aiheesta, vaikka olen tiedotteet tilannut.

Lukujonossa 

julkaisi tästä 

videon. 

 

Kommentoin videota näin: "Kaikkien saavutettavissa tämä kirja ei ole. Kun kaikki eivät edelleenkään painettua tekstiä voi lukea. On niin tyypillinen kustantajain asenne ajatella, että paperikirja on kaikkien saavutettavissa. Ableismi on valitettavan yleistä kirjoista puhuttaessa. En lue Hotakaista muutenkaan, joten tämä jää lukematta ja Celian valikoimiin tätä myöskään tuskin tulee. En voi itse lukea painettuja kirjoja laisinkaan."

Tiedotteessa lukee: 

"Suomalaisten tunteman ja rakastaman kirjailijan uutuusteos haluttiin tuoda ruokakauppoihin, jotta se olisi helposti saavutettava mahdollisimman monelle.  ”Helmi on ensimmäinen kaupan oman tuotemerkin kirja ehkä koko Euroopassa. Haluamme kannustaa tällä ihmisiä lukemaan.”

Minulle herää kysymys, että mitenkä? 

Nimittäin! Ei se ole lukemisen saavutettavuutta, että kirja on painettuna kirjana ruokakaupoissa ympäri Suomen! 

On monia syitä miksei painettu teksti ole lukemisen vaihtoehto. 

 

Kesko & Siltala toteuttaa markkinataloutta, koska se on heidän toiminnassaan oleellista. 

 

Mihin unohtui esteettömyys, saavutettavuus, tasa-arvo, sekä yhdenvertaisuus? 

 

Yhdenvertaisuus tarkoittaa paljon muutakin kuin esim. sitä, että palkataan töihin osatyökykyinen. 

 

Kirjan julkaisu vain ja ainoastaan painettuna kirjana vain vahvistaa käsitystäni kustantajain suhtautumisesta muihin kuin paperilta lukeviin. 

 

Viime vuonna riehuin aiheesta esim. täällä. 

 

Kirja jää minulta lukematta ja Celia-kirjastoonkaan tätä tuskin tulee ja vaikka tulisikin niin ihan periaatteesta en lukisi. 

 

 

Ihmiset luulee yleensä, että olen vihainen. Kyse on vain tavasta ilmaista asioita.

Uusi Tampere 2024 osa 3

 

 

 

 

 

 

 

 

Esittelin festarin aiemmin. 

Olin omalta kohdalta kolmannen varsinaisesti festarien neljännen illan eli 26.7.2024. Keikalla katsoo Litku Klemetti  ja Maustetytöt. 

 

Illan avasi Viitasen Piia. 

 

Litku on aina hyvä. Erityisesti bändin kanssa niin mahtava! Tuttujen ja tuntemattomampien biisien kautta päästiin Junalla Kainuuseen. Siellähän tuli muuten vietettyä tänä vuonna vähän pidempi aika itsellä. 

 

    
 

 

 

Maustetyttöjen keikka oli tuttua ja turvallista. Puhun esiintyjistä, en yleisöstä. 

 

Tänään on vielä viimeinen Uusi Tampere ilta. En ole paikalla ja ootan mielenkiinnolla saanko lippurahojen osuuden takaisin tämän illan osalta. Lippujen osto silloin ajat sitten kun ostin; oli semmosta saavutettavuuden kanssa säätämistä, että unohin lisätä tilaukseeni lipputurvan. Olin tähän päivään asti varma, että olin ostanut myös sen KUN AINA OSTAN. 

 

Odottelen vastausta sähköpostiin. 

 

Kiitos seuralle seurasta ja kuvista!

 

Keikkakesä jatkuu vielä!