Sarah Lark: Toivoa maailman äärissä

 

 

 

 

 

Sarah Lark - Toivoa maailman äärissä 

Bazar 2022 

SUOMENTAJA
Sanna van Leeuwen
LUKIJA
Maija Lang
KANSI
Nic Oxby
ALKUTEOS
Eine Hoffnung Am Ende der Welt
GENRET
Lukuromaanit ja viihde Suomennettu kaunokirjallisuus
ISBN
9789523765283

Tunteikas historiallinen sukusaaga jatkuu
Sarah Larkin Uusi-Seelanti-sarjan neljäs osa Toivoa maailman äärissä on unohtumaton lukuromaani kahdesta kohtaloaan etsivästä nuoresta toisen maailmansodan pyörteissä.
Vuonna 1941 nuori Helena matkustaa sisarensa Luzynan kanssa Puolasta Lähi-itään karkuun Eurooppaa koettelevaa kauhua. Helena on kuullut mahdollisuudesta päästä turvaan kaukaiseen Uuteen-Seelantiin, joka vaikuttaa rauhaisalta satamalta suojassa sodan kärsimyksiltä. Maailma asettaa kuitenkin esteen naisten tielle, kun vain toinen heistä saa turvapaikan kaukaisesta maasta.
Samaan aikaan James McKenzie kapinoi vanhempiaan vastaan Uudessa-Seelannissa. Vanhempiensa jyrkästä vastustuksesta huolimatta nuori lentäjä haluaa matkustaa Eurooppaan puolustamaan vapaata maailmaa. Kohtalo laittaa Helenan ja Jamesin tiet törmäyskurssille, ja nuoret joutuvat taistelemaan kaikkien tulevaisuuden vuoksi maailman syttyessä liekkeihin heidän ympärillään.
Toivoa maailman äärissä on Sarah Larkin Uusi-Seelanti-sarjan huikaiseva päätösosa, joka jatkaa McKenzien suvun tarinaa ja vie lukijan unohtumattomalle matkalle kohti kaukaisuudessa siintävää toivoa.

Omakustanteisesti kuunneltu Storytelistä. 

Sarjan kolme aiempaa osaa ovat pitkiä kuin ne kuuluisat nälkävuodet. Tämä neljäs osa on vain 10 tuntia. 

Minulle tuli uutena tietona, että ihmisiä on Euroopasta paennut myös Siperian ja Persian kautta Uuteen-Seelantiin. 

Tosin kyseinen maa tuntui jotenkin sivuseikalta tässä. Kun muistaa miten aiemmissa kirjoissa on kyseistä maailman kolkkaa kuvailtu. 

Tässä oli vanhan kertausta liittyen aiempiin tapahtumiin, joka tulikin tarpeeseen kun aiemmista osista on jo sen verran aikaa. 

Tää on jotenkin muutenkin irrallinen osa muusta kokonaisuudesta ja luin tämän enempi siksi, että saan sarjan päätökseen kuin siksi, että olisin välttämättä ollut kiinnostunut tapahtumista. Suomennos on hyvä. 

Jotakin jäi puuttumaan tästä teoksesta. 

Kirjalle itselleen kaksi tähteä. Lukijan vuoksi Storytelissä 5/5.

Aino & Hajonneet: Enemmän kuin mitään muuta

Aino & Hajonneet - Enemmän kuin mitään muuta 

 

℗ 2024 Svart Records

 

Spotify 

YouTube

 

 

Miksaus: Harri Petjakko & Petri Sinkkonen
Masterointi: Joona Lukala
Aino Laakso - laulu
Petri Sinkkonen - kitara, basso
Harri Petjakko - kitara, taustalaulu
Aki Räty - piano, urut, taustalaulu
Eetu Pesu - rummut, perkussiot
Juha-Matti Riissanen - basso
Sonja Tiiro - saksofoni
Henna Vaarala - basso, taustalaulu
Helmi Eskelinen - huilu
Markus Vainio - rummut
Jyrki Lindgren - perkussiot
Jukka Puurula - taustalaulut

 

Enemmän kuin mitään muuta – Aino & Hajonneet julkaisee syyskuussa kolmannen albuminsa
Melodista punkrockia ja voimapoppia soittava Aino & Hajonneet julkaisee syyskuussa 2024 kolmannen levynsä Enemmän kuin mitään muuta. Uutukainen on luonnollinen jatkumo Hullui unelmii (2021) sekä Kuluneita kaikuja (2013) -albumeille, mutta yhtyeen jäsenistö ei halua puhua trilogiasta, vaan tuleva julkaisu kiteyttää selkeämmin sen, mistä yhtyeessä ja sen musiikissa on perimiltään kyse.
-”Hyvä rocklevy potkii päin näköä, koskettaa, rönsyilee, puhuttelee, kaahaa mutkissa, pakottaa liikkumaan ja saa laulamaan messissä samaan aikaan. Sen on myös oltava samaan aikaan monipuolinen, dynaaminen ja tarttuva. Tällä albumilla me pääsimme lähemmäs sitä kuin kertaakaan aiemmin”, yhtyeen kitaristi ja pääasiallinen säveltäjä Petri Sinkkonen kertoo.
Aino & Hajonneet julkaisi 10.5. ensimmäisen näytteen tulevalta albumiltaan. Viimeiseen iltaan on räiskyvä ja kirkasotsainen rockbiisi, joka enteilee omalla tavallaan lopun alkua, mutta samalla heijastaa hullulla energiallaan sitä, että toivoa on olemassa. Yhtyeen laulaja Aino Laakson mukaan se vain täytyy kaivaa hitusen syvemmältä.
- ”Viimeiseen iltaan oli meille merkittävä kappale heti valmistuttuaan. Nykyisin tuntuu sille, että ihmiset etääntyvät toisistaan ja jokainen kaataa omaa pahaa oloa toistensa niskaan. Kuitenkin kaiken tämän sekoilun ja ahdistuksen keskellä me halutessamme pystymme auttamaan toinen toisiamme jaksamaan. Olemme Hajonneiden kanssa taipuvaisia yhdistelemään kipeitä aiheita meille ominaiseen hulluun energiaan. Se tulee meiltä aika luonnostaan ja albumin ensimmäisessä singlessä alleviivaa asian.” 

Joulu tuli jo! Oon tänään tätä kuunnellut. Loppu vuonna mitään muuta kuunnellakaan meillä! 

Keikkoja odotellessa. 

Uutisia myös Sleepy Sleepers  

faneille. 

 

 

Kappaleet 

1. Viimeiseen iltaan

 

Tää tuli ulos jo keväällä ja on hyvä avausraita. 

2. Sid & Nancy

 

Pidän tästä! Hieno sanoitus ja voiko punkkii olla ilman näitä kahta? 

Oon lukenut Nancy-kirjan pariin kertaan. Ekalla kerralla se teki suuren vaikutuksen ja tokalla kerralla koin sen vielä raskaampana.

3. Käärmeet

Biisissä tapahtuu paljon. Kannattaa kuunnella hyvillä kuulokkeilla.

 

4. Planeetta Melankolia

 

Tarina baarissa olemisesta.

5. Aurinkomäki

Tää julkaistiin elokuussa. Aurinkomäki on ilmeisesti paikan nimi. 

Mulle tulee tästä mieleen eräät viime vuoden kesäjuhlat. Juomaa riitti aina aamuun saakka. Jos olisi taivas niin se olis just sellanen, että olis tarpeeks kuplivaa juomaa, hyvää seuraa ja musaa. Uskoisin jos uskoisin. 

6. Järki lähtee

Biisissä lauletaan: "Häiriintynyt kaunis mieli niin on kaunis pinta peili tyyni." 

Se on kyllä hyvin sanottu. 

7. Hysteria

 

"Hysteria on tänään halpaa." 

 

8. En oo niin kuin hän

 

Se on tullut selväksi, etten ole niinkuin hän... Tää biisi on just niin hyvä kertomus siitä! 

 

9. Huomenna

 

Piano tai flyygeli. En edelleenkään tunnista kumpi on kumpi, enkä sitä onko kyseessä aito, vai joku syntikkasoundi. 

RAKASTAN TÄTÄ BIISIÄ! 

Kun tää lähti soimaan niin ajattelin, että tulee jotakin kaunista. 

Mietin miten hienolta tää kuulostas jossain aivan erilaisessa ympäristössä. Sit ajattelin, että haluan tän biisin mun häihin. Kirkko on hyvä paikka soittaa pianoa. Siitä ajatus sitte harhautui erääseen kesäiltaan vuonna 2005. Eli kohta siitäkin on 20 vuotta. Istuin ja kuuntelin kun soitit kirkkourkuja. Mietin, että kuinka Sä niitäkin osaat soittaa, mutta toisaalta mikset osais. Oltiin jossain päin Pirkanmaata. Siellä ei ollu mitään tilaisuutta siinä hetkessä. Leikin kuuluvani porukkaan, koska halusin olla osa sitä mikä oli alunperinkin osa sua. Järki voitti ja seuraavana keväänä en tienny kuinka elämässä ollaan. Sä varmaan kysyisit tiiänkö vieläkään. 

Tää biisi, Ainon ääni ja piano on vaan niin kaunis! 

On enempi niitä joiden kanssa en ole tekemisissä kuin niitä, joiden kanssa olen. Pärjääään niiiin paljon paremmin ilman! Paitsi niissä hetkissä kun en pärjää. Usko tekee autuaaksi, vai tekeekö? Onnellisuus ei tapahdu vaikka väleissä olisin. Niin paljon paskaa ehtiny tapahtuu.... Siksi kaipauksesta voi tehä taidetta. 

Biisissä lauletaan, että 

"Me osataan tää näytelmä. Sä kaadat mulle viiniä ja hymyilet. On vieraat kaikki saapuneet ja mä tarviin toisen savukkeen. Meil on liian paljon yhteisii ystävii. Ja taas mä päätän tää on viimeinen kerta kun rikot mut kesken leikkien. Mut heti huomenna samaan kohtaan me taas kelataan ja aika seisahtuu. Mut jos huomenna kaikki ois helpompaa. Oisin Dorian, mut selvinpäin. Vai pitikö tän mennä näin? 

Ei kai se oo väärinkään tänään jos en vierees jää? Se vain repis mun sydämen sä tiedät sen. Vaik on vieraat yöhön poistuneet ni muista mitä sovittiin. Enää ei voi käydä niin. me luvattiin." 

 

Silloin aikoinaan kun oltiin kaiken maailman bileissä ja tapasin sun ystävii, joille mua ei esitelty muuta kun vanhana koulukaverina. Ni nehän oli aika mielenkiintosii tilanteita. Etenkin kun ottaa huomioon, ettei me oo koskaan samaa kouluu käyty samaan aikaan. Mut ne tilanteet sun läheisten kanssa oli just sellasii, että sää olit niinkun mua ei olis ollut ja mä juttelin sit muiden kuin sun kaa. Sit kun oltiin taas kahestaan joskus aamuyöstä niin olin taas olemassa sulle ja valmis antamaan. Antamaan anteeksi kaiken sen. Riippumatta siitä miten ilta oli menny. 

Tätä biisiä kuunnellessani mä näytän siltä, että toivon olevani toisaalla, toisessa ajassa ja toisten ihmisten kaa. Se näkyy musta aivan varmasti. Toki voi se näkyä musta niinkin, että näytän onnelliselta. Tää on nähdäkseni vaikea biisi. Yhä edelleen vihaan omaa ääntäni. Pitäs ehkä opetella taas käyttämään sitä, että ens keväänä synttäreilläni vois tätä lauleskella sitten kun ollaan siinä vaiheessa, että ikävästä tulee liian suurta.... 

Jouduin hylkäämään alkuperäisen ajatukseni bileistäni, mutta jotain tulloo tilalle. 

10. Värivaloja & shampanjaa

 

Upea päätös levylle. 

 

Stars 5/5.

Lukutaitopäivä

 

 

 

 

 

 

Hyvää lukutaitopäivää!

 

International Literacy Day

Kansainvälistä lukutaitopäivää vietetään 8. syyskuuta. Päivän tarkoituksena on muistuttaa lukutaidon merkityksestä ja koulutuksen tärkeydestä kestävän
tulevaisuuden rakentamisessa.

Lukutaito on ihmisoikeus, joka mahdollistaa yksilön kehityksen, kouluttautumisen ja täyden kapasiteetin hyödyntämisen. Lukutaito on avain parempaan terveyteen
ja hyvinvointiin. Lukutaidolla on merkitystä myös sukupuolten välisen tasa-arvon, rauhan, kehityksen ja demokratian toteutumisen kannalta. Koulutuksella
on merkitystä erityisesti tyttöjen tulevaisuuden kannalta.

Lukutaito on keskeinen tekijä myös kestävän kehityksen edistämisessä. YK:n Agenda2030
neljännen tavoitteen päämääränä on taata kaikille avoin, tasa-arvoinen ja laadukas koulutus sekä elinikäiset oppimisen mahdollisuudet.

Tiesitkö, että:

• Yli 15-vuotiaista osaa lukea hieman yli 86%. Aikuisista lukutaidottomista enemmistö on naisia.
• Nuorista 15–24-vuotiaista osaa lukea noin 92%.
• Maailmanlaajuisesti lukutaitoisten osuus on kasvanut kuluneiden vuosikymmenten aikana mutta alueellisesti on edelleen suuria eroja.
• Alhaisin lukutaitoisten osuus on Sahara eteläpuolisessa Afrikassa sekä Keski- ja Etelä-Aasiassa

Teksti ja toinen kuvista on täältä. 

Toinen kuva täältä . 

 

Jos lukutaito on niin tärkeä, että sille on oma päivänsä niin tuntuu, että se lukutaidon tärkeys itsessään unohtuu. 

Lukijoita syrjitään sillä perusteella mitä kirjaformaattia käytät. Tarina on sama luetpa sen sitte kiviin kirjoitettuna tai pistenäytöltä tai lukemalla äänikirjaa. 

Paperikirja on ainoa oikea tapa lukea ja äänikirjat on vaan joku viihteellinen harrastus. Paperikirja julkaistaan eka, koska silleen kirjailija ja kustantaja saapi eniten rahhaa. 

Äänikirja julkaistaan vasta kuukausien päästä, jotta se paperille painettu paholainen on ehditty ostaa tarpeeksi moneen talouteen, vaikka äänikirja olisi valmis julkaistavaksi täysin samalla hetkellä kuin paperinen paholainen. 

Näin toimimalla kustantajat selkeästi osoittavat ableismin ja asennevammansa! 

En voi nauttia kirjasta samaan aikaan muiden kanssa kun en voi lukea paperikirjaa. En voi osallistua ajankohtaisiin kirjakeskusteluihin, koska kustantajat eivät arvosta erilaista lukijuutta! 

En tiedä mihin tästä kustantajien harjoittamasta syrjinnästä voi valittaa! 

Toki ei mikään vedä vertoja Celia-kirjaston kahden vuoden tuotantoajoille tietyissä tapauksissa. Varsinainen saavutettavuuslaitos meillä siinäkin! 

Minä ja moni muu ollaan niinku jotenki niinku tyhmempii ku tarinat ei virtaa katsomalla meidän aivoihin! Me varmaan niinku tuon takia luetaan niinku eri tarinoita! 

Sellanen vaikutelma tulee kun yrittää netissä osallistua johonki keskusteluihin ja niissä kuulee, ettei äänikirjat ole lukemista. 

Seksuaalivähemmistöt saa kyllä vessansa, joissa ei määritellä kelle ne on. 

Millon aletaan arvostamaan lukutaitoa ihan oikeasti!

Sarah Lark: Punaisen mangroven saari

 

 

 

 

 

Sarah Lark - Punaisen mangroven saari

 

Bazar 2023 

 

ISBN

 

9789523765313 

Alkuteos 

Die Insel der roten Mangroven

Suomentaja 

Leena Vallisaari

Kansi

Nic Oxby

Lukija 

Maija Lang 

Kiehtovan Karibian eksoottisille saarille sijoittuvan sukusaagan päätösosa
Sarah Larkin Punaisen mangroven saari on historiallinen lukuromaani avioparista, joka kamppailee oikeudenmukaisuuden puolesta 1700-luvun Karibialla
Jamaika vuonna 1753. Nuori Deirdre on elänyt elämänsä eristyksissä vanhempiensa omistamalla plantaasilla. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun komea nuori lääkäri Victor Dufresne kosii häntä yllättäen, ja loisteliaan hääjuhlan jälkeen nuoripari seilaa Hispaniolan saarelle Santo Domingoon.
Perillä uudessa kodissaan Deirdre järkyttyy saaren alkuperäisasukkaiden kohtelusta ja paikallisten orjien kovasta kohtalosta. Hän päättää puuttua tilanteeseen hinnalla millä hyvänsä ja alkaa punoa suunnitelmia olojen parantamiseksi yhdessä rakkaan aviomiehensä kanssa. Deirdre tekee kuitenkin virheen, jonka vaikutukset ovat järkyttävät.
Sarah Larkin Punaisen mangroven saari on lumoava historiallinen lukuromaani yhden naisen rohkeudesta ja periksiantamattomuudesta Karibian syvänsinisten aaltojen syleilyssä. 

Kirja kuunneltu omakustanteisesti Storytelistä. 

Tässäkin seurataan kahta eri tarinaa. Kirjan voi lukea joko rakkausromaanina tai ihmisoikeus näkökulmasta. Samanlainen tuttuuden tuntu ja ajoittainen vertailu Matkantekijä-sarjaan tapahtui itselle tässäkin. 

Matkantekijässä kaiken on lukenut suurella mielenkiinnolla ja odottanut mitä seuraavaksi tapahtuu. Siinä ei ole paljoa ihmisoikeudet kiinnostaneet. Toki olen aloittanut kyseisen sarjan aikana, jolloin uskoin mihin uskoin. Nykyään kun rakkaudesta ja seksikokemuksista ei jaksaisi lukea niin sitä pystyy lukemaan eri tavalla. 

Larkin kirja on suomennettu hyvin, mutta jotenkin tää ei toiminut. Olin hyvin kiitollinen esim. siitä ettei enää olla 1700-luvulla. 

Eräästä kirjan käänteestä tuli mieleen Tamara McKinleyn Matildan viimeinen valssi. 

Äänikirjan lukee eräs suosikki lukijoistani, joten annoin Storytelissä tähtiä 5/5. Pelkästään kirjalle olisin antanut 3/5.

Sarah Lark: Tuhansien lähteiden saari

 

 

 

 

 

Sarah Lark - Tuhansien lähteiden saari

 

Bazar 2023

 

ISBN  

 

9789523765214

Alkuteos

Die Insel Der tausend Quellen

Suomentaja 

Auli Hurme-Keränen,Merja Sainio,Mikko Meri

Kansi 

Nic Oxby

 

E-kirjan sivumäärä 

 

482 

Kiehtova sukusaaga Karibian merensinisissä maisemissa
Sarah Larkin Tuhansien lähteiden saari on historiallinen romaani nuoresta naisesta, joka joutuu naimakaupan myötä keskelle valloittajien ja orjien välistä kamppailua
1700-luvun alun Lontoossa rikkaan kauppiaan tytär Nora menettää traagisesti ensirakkautensa. Suruaika jää lyhyeksi, kun hänet naitetaan leskeksi jääneelle sokeriplantaasin omistajalle. Heti häiden jälkeen tuore aviomies vie Noran mukanaan kauas Jamaikalle, toiselle puolen maailmaa kaikesta Noralle tutusta ja rakkaasta.
Nora ihastuu eksoottiseen Karibiaan, mutta uuden kotimaan jyrkkä kuilu rikkaiden ja köyhien välillä painaa hänen omaatuntoaan. Kun orjien ja valloittajien väliset jännitteet kuohuvat eräänä yönä yli ja Noran kotiplantaasi joutuu hyökkäyksen kohteeksi, muuttuu hänen elämänsä peruuttamattomasti.
Uusi-Seelanti-sarjallaan lukijoiden suosioon nousseen Sarah Larkin Tuhansien lähteiden saari on Karibialle sijoittuva tunteikkaan ja dramaattisen sukusaagan aloitusosa, joka on tulvillaan tropiikin lämpöä, toivoa ja suurta rakkautta.

 

 

Kiitos arvostelukappaleesta kustantajalle! 

 

Oli mielenkiintoista vierailla 1700-luvun Lontoossa ja Jamaikalla. 

Välillä tuli mieleen Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarja, jonka kolmannessa osassa muistaakseni on Jamaikalla yksi järisyttävä kohtaus. 

 

Rakastan Lontoota, vaikka en ole siellä koskaan käynyt. 

Noran ensirakkaus menehtyy ja kuvaan astuu uusi mies, jonka kanssa hän avioituu ja lähtee Jamaikalle. 

Elämä Jamaikalla on rankkaa. Aviomiehen poika aiemmasta suhteesta tulee kuvioihin ja he rakastuu Noran kanssa. 

Noran aviomies kuolee, mutta paljon ehtii tapahtua ennenkuin rakkaus voittaa! 

Kirjassa kuvataan orjia, heidän vapautumistaan, taisteluja ja seremonioita. Siitä on raskas lukea ja etenkin Noran vankeudesta erään häneen rakastuneen orjan luona. 

Sitä miettii onko tämä maailma kuitenkaan mennyt paljoa eteenpäin nuista ajoista. 

Tarina on hyvin kerrottu ja suomennettu, joten kirjan kanssa viihtyy. 

Tähtiä 3/5.

Festivaali festivaali 2024

Tänäkin vuonna kesä päättyi kohdallani Festivaali festivaaliin.

Tämä olikin jo kolmas kerta ja seura oli samaa kuin aiempina vuosina. KIITOS! Tämä helpottaa omaa liikkumistani kun aikaa ei mene turhaan haahuiluun alueella yms. 

Ostin liput tietämättä esiintyjiä ja kun ne julkaistiin olin pettynyt. Yhtään aiempina vuosina ollutta ei ollut, paitsi Vesta ja ehkä joitain joita en olisi katsonut nyt kun en ennenkään. 

Ajattelin muutaman kuohuviinilasillisen jälkeen menevän minkä vaan. 

Ensi vuodelle on pieni erä lippuja myynnissä, mutta ostan vasta joskus myöhemmin kunhan esiintyjät julkaistaan. Jos ostan. 

Muutamia huomioita festareilta. 

Sähköpotkulautoja suositaan. Ihmettelen miksi ja miten on ennen voitu tulla toimeen ilman tai siis kun ennenkin on pärjätty ilman kyseisiä kapistuksia niin miksei muka nyt pärjätä? Kyseisiä vekottimia oli järkyttävä määrä pysäköity alueen läheisyyteen. Bussilta tultaessa olikin ihan omanlaisensa seikkailu löytää sopivaa kulkuväylää. Onneksi olen pienenä ihmisenä seikkaillut Kainuun metsissä, joten voin kulkea mistä vaan.... 

Jotta toisten ihmisten liikkuminen olisi sujuvaa niin toisten ihmisten liikkumista vaikeutetaan sitten pysäköimällä liikkumisen helpottajat miten sattuu. 

Toinen asia mitä en ymmärrä on se, ettei maksaminen ole esteetöntä. 

Esteettömyys on muitakin asioita kuin se, että paikalle pääsee pyörätuolilla. 

Maksupäätteet olivat kosketusnäytöllisiä. Se tarkoittaa, etten sokeana pysty niitä itsenäisesti käyttämään. Mitä tapahtuu kun pääte kysyy tunnuslukua ja en itse voi sitä näppäillä ja jos tilaustani on alettu jo valmistaa, juoma kaadettu minulle yms? Pankkikortin tunnuslukua ei saa antaa kenellekään! Saisinko ostokseni veloituksetta tässä tilanteessa? Vai miten myyjiä on ohjeistettu? 

Ja olimpa liikkeellä sitten Ystäväin tai Avustajan kanssa niin heistä kenellekään ei mun pankkiasiat kuulu milläään tavalla. 

Ostokseni jäävät tekemättä ja on ikävää istua hellepäivänä ilman juomaa tai ruokaa kun maksaminen ei ole mahdollista itsenäisesti!

 

Maksupäätteistä vastasi Corego.

 

 

 

 

Festareilla oli muuten ihan ok, mutta esiintyjien julkaisu näyttää tuleeko ens vuonna mentyä.

Bee: Hupsis

 

 

 

 

 

 

 

Bee - Hupsis 

 

℗ 2023 Sony Music Entertainment Finland Oy & Monopoli Music

 

Spotify 

 

Albumi on julkaistu syyskuussa 2023. Löysin tämän vahingossa keväällä. Viimeisiä sanoja soi usein kun olin liikenteessä. Niin paljon kun vihaankin ihmisiä niin joskus täytyy käydä asioilla. 

 

Levyä kuunnellessa tulee mieleen, että se kertoo erosta, eroista, menetyksestä, menetyksistä, riippuvuudesta ihmiseen tai ihmisiin omasta tai toisen näkökulmasta katsottuna ja ahdistus on sanoitettu levyllä kauheen hyvin. 

 

Bee kuulostaa ihan omanlaiseltaan. Ei ole ainakaan itselle tullut ennen vastaan tuollaista ääntä. 

 

Biisissä nimeltä Mustaa on jotain Tampereelta tai hän kuulostaa enempi tamperelaiselta kuin tamperelaiset itse. Minähän en tamperelaiselta kuulosta kun en ole täältä alunperin. Joitain sanoja oon opetellut käyttää en kuitenkaan viimeisiä.... 

 

Levyn sanoituksistahan löytyy valtavasti omakohtaisuutta. 

 

Ekassa biisissä nimeltä Caesar sanotaan näin:

 

 

"Miks sanot, ku et tarkota?
Mä otan osaa
Et joudut elämään itsesi kaa
Vittu, että kaduttaa
Ku luulin että suhun voi luottaa" 

Oon joitain kertoja kokenut sen miltä tuntuu kun ihminen ei olekaan sellainen kuin luulit. 

Silkkiin verhoiltuna biisissä laulellaan: 

"Todellisuudessa oon pelkkää rauhaa ja rakkautta
Ja tarvittaessa haen sulle kuun taivaalta
Mut jos sä koskaan löydät itsesi mun väärältä puolelta
Mä osaan polttaa siltoja"

Jos tai kun kaikki on hyvin niin sillon on. Muutenhan ei olla edes olemassa toisillemme. On enempi niitä joiden kanssa en ole tekemisissä kuin niitä joiden kanssa oon. Jos kerrot mulle minkälainen mun tulee olla tai kerrot mitä mun tulee olla, kerrot miten muiden ihmisten pitäisi käyttäytyä mua kohtaan, että sinun itsesi määrittelemillä säännöillä näyttäisi, että he ovat hyviä ystäviäni, niin siitä voit olla varma, että jossain vaiheessa tällainen käytöksesi kääntyy sinua vastaan ja kerron sulle mitä ajattelen siitä. Ja itseasiassa mä kerron sulle paljon muutakin. Vaikka esim. Ihmettelen miten se voi olla niin että nyt muka olisit sitte vaan kaveri jonkun eri sukupuolta kanssasi olevan kanssa, kun nimenomaan olet mulle toitottanut, ettei kaverisuhteet naisen ja miehen välillä ole mahdollisii, vaan että niihin nimenomaan aina liittyy fyysisyys. Miksi mun pitäis uskoa ettei kahdella ihmisellä mitään oo, kun toinen niistä ei oo uskonu mua. 

Pääasiahan on, ettei enää tarvi tekemisissä olla ja traumatisoitua lisää siitä kuinka mielipide muutetaan tilanteeseen sopivaksi ja vesitetään kaikki mistä on ennen puhuttu. 

Ensi keväänä täytän 40 ja vieraslistaa laatiessani mietin ketä siellä ei oo, kun vertaa siihen, että täytin 30. Pääasia, ettei tartte kuulla juhliensa jälkeen siitä miten kukanenkin osoitti tai ei osoittanut ystävyyttään mulle. 

Jouduin kyllä harmikseni luopumaan alkuperäisestä ideasta synttäreitten pitopaikan suhteen, mutta onneks on vaihtoehtoja.

 

 

Kolmatta linjaa biisi sopii hyvin tilanteeseeni. Siinä sanotaan, että: 

 

"Tiiän et oon lahjakas ja loistava
Ois jo aika se muidenki huomata
Mä haluun miljoonii tienaa
En kuun lopus pulloi palauttaa
Vaik tilin saldo vielä masentaa
Mä leikin, että kyykkykuohari on shamppajaa
Istun Hakaniemen rannassa
Jäätä lasis, jäätä kaulassa (aa-a, aa-a)
Palkkanauhassa kuusi numeroa
Ne piirtää kel on liitua
Mä kolmatta linjaa takaisin kuljen kerran
Ja rahaa on, takaan sen"

 

 

Miljoonia ootellessa!

 

 

 

Mustaa-biisiä en voi avata yhtään, mut ne jotka tuntee tietää.... 

 

"Mä parhaani yritän
Pelastaa suhteen tän
Annan kaiken ja enemmän
Vaikka toivon tän päättyvän
Kaikki on mustaa
Sadepilvessä kuljen
Mä en osaa
Enkä tiedä miten voisin
Sua enää auttaa
Kaikki on mustaa
Mua sattuu sua koittaa rakastaa
En haluis vielä
Mut mun täytyy nyt irrottaa
Mä haluun sut pelastaa
Mut sä mielummin putoat
Vedät mut pohjaan mukana
Mä tiiän, en takas saa
Sitä aikaa enää koskaan
Kun toit värit mun maailmaan"

 

Värit on kadonnu maailmastani ja siks on hyvä välillä tarttuu Tequilakahviin. 

Ainakin biisin alku sopii.

 

"Ne tykkää must, kun mä juhlin
Kun shampanja virtaa" 

Viimeisiä sanoja on huippu biisi.

 

"Nyt ja aina sä oot luku mun kirjassa
Jota ei koskaan ääneen lueta
Jos mä voisin ajassa palata
Pitäisin huolen ettei koskaan tavata
Ei ois ensimmäisiä eikä viimeisiä sanoja
Sanoit etten löydä koskaan ketään niin kuin sä
Luojalle kiitos, jos se on niin
Mäkin toivon sitä".

 

 

 

Sä puhuit enkeleistä on niin riipivän kaunis biisi. 

Tähtii 4/5. 

 

 

 

 

Olin keikalla viime viikolla. Yks kuva siitä.