Yhteinen matkamme jatkuu – Kiitos 4,5 vuodesta!

 

 

 

 

 

Tämä päivä juhlistaa 4.5 vuoden yhteistä matkaa Kuplivan maailmani kanssa. Tässä ajassa blogista on kasvanut paljon enemmän kuin olisin osannut kuvitella: se on antanut äänen esteettömyydelle ja tasa-arvolle, avannut ovia yhteistyöhön kulttuurialan kanssa ja mahdollistanut liiketoiminnan, jonka avulla voin tehdä osaltani maailmasta saavutettavamman. Kiitos kaikille teille, jotka olette mukana matkassani – teidän ansiostanne blogi on tullut eläväksi ja sykkii kohti entistä loistokkaampaa tulevaisuutta!

Kun katson taaksepäin, muistan hetket, jolloin kuvan lataaminen Instagramiin vaati kokeiluja, sovellusten haasteet tai arkisen teknologian kanssa taistelut tuntuivat loputtomilta. Onneksi olen luova ja rohkea:esim. softbox 

hankinta auttaa nyt kehittämään kuviani ja tuomaan blogin maailmaan enemmän omaa persoonaa. Matka yrittäjänä ei ole aina ollut helppo, mutta jokainen askel on ollut palkitseva. Kun edustan suomalaista sokeutta bloggaamisen kentällä, tuo taival ei ole aina kulkenut suorinta reittiä – mutta toisaalta juuri tämä on antanut blogille sielun ja merkityksen.

Blogia perustaessani en osannut aavistaa, että jonain päivänä tämä intohimoni muuttuisi yritykseksi. Kupliva maailmani on kasvanut kävijöiden lisäksi myös tavoitteissaan: nyt se toimii kulttuurin saavutettavuuden, esteettömyyden ja yhdenvertaisuuden sanansaattajana. Tämä blogi on paitsi paikka, jossa jaan kirja-arvosteluita, tapahtumakokemuksia ja tunnelmia, myös alusta, jonka kautta toivon voivani muuttaa maailmaa niin, että jokainen tuntee itsensä tervetulleeksi kulttuurista nauttimaan, oli aistiesteitä tai ei.

Saan edelleen jatkaa tätä matkaa omilla ehdoillani. Minua kannustaa se valtava into, jolla voin jakaa blogissa oman elämän ilot ja haasteet sekä pitää esillä tasa-arvoisuutta jokaiselle. Toivon, että Kupliva maailmani inspiroi jatkossakin teitä tavoittelemaan omia unelmianne, ja kannustaa yhteisöämme edistämään esteettömyyttä ja yhdenvertaisuutta
kulttuurielämyksissä. Jatketaan yhdessä kulttuurin esteiden kaatamista, uuden rakentamista ja säihkyvän tulevaisuuden luomista!

Tänään juhlistan tätä saavutusta kahvilla ja maailman parhaalla pannukakulla.  

Jatketaan yhdessä kulttuurin esteiden kaatamista, uuden rakentamista ja säihkyvän tulevaisuuden luomista! ✨

Keikalla: Aino & Hajonneet @ Bar Kotelo

 

 

 

 

Lauantaina, syyskuun 28. päivä, oli vihdoin odotettu ilta – Aino & Hajonneet levynjulkaisukeikka Bar Kotelossa. Tämä oli minulle toinen kerta tässä paikassa, mutta tunnelma oli vähintään yhtä ainutlaatuinen kuin keväällä. Bar Kotelo tarjosi puitteet intiimille, mutta energiselle illalle, ja illan pääesiintyjänä loistivat tietysti Aino & Hajonneet. Tätä hetkeä olin odottanut pitkään!

Oltiin paikalla hyvissä ajoin, koska olin katsonut/muistanut esitysajat väärin. Pari tuntia vierähti baarissa seuraillen paikalla olevia ja sinne tulevia ihmisotuksia. Aluksi oli melko tyhjää ja sitä ihmetellessä varmistettiin esitysajat. Tila täyttyi kivasti ihmisistä ja ainakin meillä oli poikkeuksellisen hyvät paikat.


Enemmän kuin mitään muuta on Aino & Hajonneiden kolmas studioalbumi, Uusi levy on jatkoa bändin aiemmille albumeille Hullui unelmii (2021) ja Kuluneita kaikuja (2023), mutta sen monipuolisuus, energia ja syvälliset lyriikat osoittavat selkeää kasvua ja kypsymistä yhtyeen musiikissa.

Avauksena kuultiin Jos sä kuoletkin nuorena, joka on aloittanut aiempiakin keikkoja ja sopii energisyydessään hienosti avausraidaksi. Tuossa hetkessä mietin taas kiitollisuudella kaikkea sitä mikä on johdattanut minut juuri siihen hetkeen, keikalle ja elossa olemisen tunteeni vain vahvistui keikan edetessä.


Vaikka odotin keikalta räjähtävää energiaa, ilta toi mukanaan myös herkkiä hetkiä. Yksi illan kohokohdista oli kappale Huomenna, joka levyllä esitetään vain pianotaustalla. Tämä biisi oli minulle suuri yllätys – olin varma, ettei sitä kuultaisi lainkaan keikalla sen hitaan tempon vuoksi. Mutta kuinka väärässä olinkaan! Se soi aivan upeasti livenä, ja se oli kaunis hetki. Ainon ääni ja pianon yksinkertainen, mutta syvä sointi toivat mukanaan aitoa koskettavuutta.

 

 

Tämä on ehdottomasti yksi henkilökohtaisista suosikeistani levyltä, ja sen tulkinta keikalla oli juuri niin tunnelmallinen kuin toivoinkin - unohtumaton kokemus!
Huomenna biisi vei minut sellaisiin tunnelmiin, joita muistan kokeneeni siihen aikaan kun toisen ihmisen kanssa oleminen oli uutta ja ensimmäistä kertaa.



Aino & Hajonneiden keikat tunnetaan energisyydestään, eikä tämäkään ilta ollut poikkeus. Lavalla nähtiin bändin klassista heittäytymistä, ja illan aikana esitettiin luonnollisesti uusiakin kappaleita, kuten Planeetta Melankolia ja Hysteria.


Keikkailu ei ole pelkästään musiikkia – siihen kuuluu myös kohtaamiset ja hetket bändin kanssa. Illan aikana sain mahdollisuuden vaihtaa muutaman sanan bändin rumpalin ja laulajan, Ainon, kanssa. Molemmat olivat avoimia ja lämpimiä kohtaamisia. Rumpali, Eetu tuli juttelemaan kun ostin keikalta paidan, ja Ainon kanssa pääsimme jakamaan lämpimän halauksen. Näistä hetkistä jää aina erityinen muisto ja tunne siitä, että bändi todella arvostaa fanejaan. Mun hiukset on sellanen "tuntomerkki", joka jää ihmisille mieleen, vaikka kuinka keskittyis omaan esiintymiseen.

Bändiä voi fiilistellä myös heidän YouTube-kanavaltaan löytyvältä Helsingin keikalta. 

Aino & Hajonneet Live in Helsinki 2023
Keikka juhlisti uuden Enemmän kuin mitään muuta -levyn julkaisua, ja levy itsessään on todellinen mestariteos. Tämä levy on monipuolinen ja dynaaminen, aivan kuten yhtyeen kitaristi Petri Sinkkonen on sanonutkin. Sen kappaleet vaihtelevat energisistä ja räiskyvistä biiseistä, kuten Sid & Nancy, aina syvällisiin ja haikeisiin tunnelmiin, kuten Huomenna. Tämä monipuolisuus tekee levystä sellaisen, jonka parissa ei tule aika pitkäksi.
Levyn pääsee kuuntelemaan tästä.

Kun sain levyn heti ilmestymispäivänä käsiini niin kuuntelin sitä repeatilla. Musa tekee onnelliseks!

Kappaleet, kuten Aurinkomäki ja Järki lähtee, tuovat omat tarinansa ja tunnelmansa, ja jokainen biisi on oma pieni maailmansa. Aino Laakson voimakas ja tunteikas lauluääni yhdistettynä bändin monipuoliseen soitantaan tekee tästä levystä kokonaisuuden, joka koskettaa ja herättää ajatuksia.


Aino & Hajonneet osoitti jälleen, miksi heitä rakastetaan. Keikka Bar Kotelossa oli täydellinen yhdistelmä riehakasta punkrockia, koskettavia hetkiä ja yhteisöllisyyttä. Bändi ei pettänyt odotuksia, ja uutta albumia juhlistettiin juuri oikealla tavalla. Lavalla nähtiin sekä tuttua energiaa että herkkiä hetkiä, ja illasta jäi paljon muistoja.


Odotan jo kuumeisesti seuraavaa heidän keikkaa, joka on marraskuun 22. päivänä Klubilla. Samana iltana esiintyy myös Saa Kiljua ja Pelle Miljoona. 

Tapahtuman nimi on PUNK ROCK XMAS ja lisätiedot ja liput löytyy täältä

Melkoisen kiireinen viikonloppu; perjantaina punk energiaa ja lauantaina heti tuttuun Alivaltiosihteerin ohjelman alkamis aikaan Tampere-talossa Samuli Putro useammalla eri kokoonpanolla sen lauantain ajan.
Hyvä päätösviikonloppu minulle ennenkuin lähen joulun viettoon.

Keikka juhlisti mahtavasti uutta levyä, joten marraskuun keikalla voi keskittyä kuuntelemaan musaa kun tietää noin suunilleen miten nämä uudet biisit soi livenä!

Lucinda Riley: Vangittu kauneus

 

 

 

 

Lucinda Riley - Vangittu kauneus 

 

Bazar 2024

 

Alkuteos 

Hidden Girl

 

Suomentaja 

Hilkka Pekkanen

 

Lukija 

Karoliina Kudjoi

 

Kansi 

Timo Numminen

 

ISBN
9789524035088

 

Rakkaus, joka piirtyi ikuisuuteen
Lucinda Rileyn Vangittu kauneus on taianomainen lukuromaani rakkaudesta, elämää mullistavista valinnoista ja kahden suvun yhteen kietoutuvista kohtaloista.
16-vuotias Brett Cooper saapuu rapistuvaan yorkshireläiskartanoon viettämään kesää sukulaistensa hoivissa. Sukulaisten, joita hän ei ole koskaan aiemmin tavannut. Hän olisi mieluummin jossain aivan muualla, kunnes kartanon keittiöön astelee taloudenhoitajan tytär, lumoava Leah Thompson.
Nuorten herkästä rakkaustarinasta alkaa uskomaton matka, joka sinkauttaa Leahin supertähteyteen ja maailman muodin pääkaupunkeihin. Brett luo uraa perheyrityksessä ja katsoo voimattomana vierestä, kun hänen isänsä kamppailee tuskallisten muistojensa kanssa. Paljastuessaan suvun tarkoin varjellut salaisuudet salpaavat hengen.
Lucinda Rileyn Vangittu kauneus henkii Yorkshiren nummimaisemien tummaa dramatiikkaa ja nopeasykkeisen New Yorkin suihkuseurapiirejä. Nyt ensimmäistä kertaa suomeksi ilmestyvä romaani julkaistiin englanniksi alun perin vuonna 1998. Tämän version on uudelleenkirjoittanut Rileyn poika Harry Whittaker.

 

 

Kirja kuunneltu omakustanteisesti Storytelistä.

 

 

Lucinda Riley on jälleen kerran kutonut kiehtovan tarinan, joka yhdistää menneisyyden varjot, perhesalaisuudet ja rakkauden arvaamattomat polut. Vangittu kauneus vie lukijan niin Yorkshiren nummimaisemiin kuin New Yorkin sykettä uhkuvaan muotimaailmaan. Tämä uudelleenkirjoitettu teos tarjoaa lukuromaanin ystäville juuri sitä, mistä Riley on tullut tunnetuksi – tarinan, joka tempaa mukaansa ja jättää lukijan pohtimaan ihmiskohtaloiden monimutkaisuutta pitkään viimeisen sivun kääntämisen jälkeen, tai siis äänikirjan päättymisen.


16-vuotias Brett Cooper ei ole koskaan tavannut Yorkshiren kartanossa asuvia sukulaisiaan, ja ajatus kesän viettämisestä heidän luonaan tuntuu hänestä aluksi vastenmieliseltä. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun hän kohtaa taloudenhoitajan tyttären, Leah Thompsonin. Nuorten ihmissuhteesta käynnistyy monitasoinen tarina, joka vie Leahin muodin maailmaan ja paljastaa suvun pitkään kätkettyjä salaisuuksia.


Rileyn kyky kuvata hahmojen sisäistä kasvua ja heidän valintojensa seuraamuksia on teoksen keskeinen vahvuus. Brettin ja Leahin kohtalot ovat tiukasti
sidoksissa toisiinsa, mutta heidän tiensä kulkevat lopulta eri suuntiin. Leah’n nousu supertähteyteen on yhtä aikaa unelman täyttymys ja raskas uhraus.
Brett puolestaan joutuu käsittelemään perheensä traumaattista menneisyyttä, erityisesti isänsä synkkiä muistoja, jotka tuovat tarinaan merkittävää emotionaalista
syvyyttä.


Vangitussa kauneudessa Riley luo vahvan kontrastin Yorkshiren tummanpuhuvien, mutta rauhallisten nummien ja New Yorkin hektisen, säihkyvän muotimaailman
välillä. Näiden kahden täysin erilaisen ympäristön kautta Riley käsittelee isoja teemoja kuten rakkauden eri muodot, kohtalon väistämättömyys ja menneisyyden
vaikutus nykyhetkeen. Perhesalaisuuksien paljastuminen luo tarinaan jatkuvaa jännitettä, mikä pitää lukijan otteessaan alusta loppuun.

Lucinda Riley on mestari liikuttamaan lukijaa paikasta toiseen niin sujuvasti, että jokainen ympäristö ja hetki tuntuvat elävinä. Hänen kykynsä tuoda esiin
sekä henkilöhahmojen syvät tunteet että ympäristön yksityiskohdat on vangitseva, ja vaikka tämä teos edustaa hänen varhaisempaa tuotantoaan, siitä löytyvät
kaikki ne elementit, jotka ovat tehneet hänestä rakastetun kirjailijan. Perhesuhteiden ja rakkauden monimutkaisuus, menneisyyden arvet ja kohtalon käänteet
ovat läsnä jokaisessa käänteessä.


Lukiessani Vangittua kauneutta en voinut olla palaamatta hetkittäin Seitsemän sisarta -sarjan viimeisen osan tunnelmiin. Vaikka teemat ja tapahtumien aikakaudet
ja paikat muistuttavat
Seitsemän sisarta -sarjaa, tämä tarina seisoo kuitenkin omilla jaloillaan. Vertailua Rileyn aiempaan tuotantoon ei voi täysin välttää, mutta
Vangittu kauneus tarjoaa oman ainutlaatuisen matkansa hahmojen, tunteiden ja salaisuuksien maailmaan.

Vangittu kauneus on vangitseva ja monitasoinen tarina, joka sopii täydellisesti lähestyvän marraskuun synkkiin iltoihin tai vaikka joulun välipäivien rauhallisiin
hetkiin. Riley osoittaa jälleen kerran olevansa tarinankerronnan mestari, joka osaa luoda monimutkaisia, syvällisiä tarinoita rakkaudesta, perhesuhteista
ja ihmisten valintojen seuraamuksista. Lukijalle tämä teos on kuin lämmin viltti, johon kääriytyä ja kadota toiseen maailmaan.

 

Tähtiä 5/5.

Helsingin Kirjamessut 2024: Etkot

 

 

 

 

 

Kiitos arvontaan osallistuneille ja onnea voittajille! 

 

Tässä omat vinkkini messuille. 

 

Eniten odotan tietysti Sarah Larkin esiintymistä, joka on Senaatintorilavalla lauantaina. Uusi kirja Simpukoiden soitto on juuri tullut ja odotan sen ääreen pääsemistä, vaikka Tulikukkien aika on yhä kesken. 

 

Odotan myös mielenkiinnolla Vuonna 2064-sarjan ohjelmanumeroita, joita on jokaisena messupäivänä ja teemana on kirjoittaminen ja kirjat. 

 

Lauantaina messuilla Kari Hotakainen kertomassa uudesta kirjastaan Helmi. Se onkin mielenkiintoista kuulla, koska kirjasta on kohkattu niin paljon. 

 

 

Messuilla on myös kahteen Sanna Marin aiheiseen kirjaan paneuduttu huolella ja molempien tekijät eli Salla Vuorikoski ja Lauri Nurmi haastattelussa. 

Ohjelma löytyy täältä. 

Kirjavia Kirjamessuja Kaikille!

Laura Mauro: Otavaisen olkapäillä

 

 

 

 

Laura Mauro: Otavaisen olkapäillä 

Haamu 2024 

 

Englanninkielinen alkuperäisteos: 

On the Shoulders of Otava (2020).

SUOMENNOS LAURI LATTU

Kannen kuvitus: © Noora Jantunen

 

ISBN 978-952-7413-55-5 (sid.)
 

Osta kirja 

 

lauramauro.com 

 

Kirjatraileri 

 

 

On vuosi 1918. Köyhän perheen tytär Siiri Tuokkola on liittynyt punakaartiin. Omien joukossa naistaistelijoita sekä vierastetaan että toisaalta ylistetään proletariaatin yhtenäisyyden symbolina. Valkoiset pitävät heitä pahan ruumiillistumana.
Sodan kurimukseen ilmestyy lisäjuonne, kun rintamia erottavissa metsissä alkaa liikkua jotain vihollistakin vaarallisempaa. Huhutaan oudoista valoista, joiden kohtaaminen vie järjen ja lopulta hengen.
Kun yksi tovereista katoaa lumimyrskyssä, Siiri päättää löytää hänet. Matka vie sodan kauhuista vanhan mysteerin äärelle.
Palkitun brittikirjailija Laura Mauron pienoisromaanissa Suomen sisällissota yhdistyy nerokkaasti kansanperinteen ja mytologian taianomaisiin sävyihin. Otavaisen olkapäillä on kirjailijan ensimmäinen suomeksi ilmestynyt teos. 

 

 

 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta. 

 

Hyvää Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää Kaikille!  

 

 

Laura Mauron Otavaisen olkapäillä on pienoisromaani, joka yhdistelee Suomen sisällissodan tapahtumat ja myyttisen kauhufantasian tunnelmat nerokkaasti. Teoksen keskiössä on Siiri Tuokkola, köyhän perheen tytär, joka on liittynyt punaisten naiskaartiin. Naiset toimivat toisaalta proletariaatin yhtenäisyyden symboleina, mutta heidän olemassaolonsa herättää myös pelkoa ja halveksuntaa. Romaani sijoittuu Tampereen lähiseudun maaseudulle, jossa naiskaartilaiset yrittävät selviytyä sodan ja siihen liittyvien vaarojen keskellä.
Yksi Siirin tovereista, Osku, katoaa lumimyrskyssä ja palaa takaisin mieleltään järkkyneenä. Metsissä liikkuvat oudot valot, joita pidetään vaarallisina, ja huhujen mukaan niiden katsominen vie hengen. Siiri lähtee etsimään kadonnutta toveriaan, ja matka vie hänet syvemmälle niin sodan kauhuihin kuin vanhoihin myytteihin.

Otavaisen olkapäillä on hyvin lyhyt mutta tiivis teos, jossa ei ole yhtään turhaa lausetta. Mauro on mestari luomaan ahdistavan ja pelottavan tunnelman. Hän käyttää kansanperinteen ja suomalaisten myyttien aineksia taitavasti, erityisesti karhun ja liekkiöiden myyttistä symboliikkaa. Teos on tyyliltään hiljaisen kauhun mestariteos, jossa pelottavat elementit hiipivät lukijan ihon alle vähitellen, ilman suoraviivaista selittämistä.

Romaani onnistuu kuvaamaan sodan ja kauhun yhdistelmän ainutlaatuisella tavalla. Nuoret naiset ovat kuin heitteillä sodan keskellä, missä kuka tahansa voi olla joko vihollinen tai oma. Valkoisten uhka on jatkuvasti läsnä, mutta yliluonnollinen voima metsässä on vielä pelottavampi. Teos pitää lukijan jännityksessä loppuun asti, eikä vastauksia anneta helposti – aivan kuten Siiri, lukija joutuu kohtaamaan tuntemattoman ja selittämättömän.

En lue kauhua yleensä, mutta ihastuin tähän kirjan nimeen heti sen kuultuani ja halusin ehdottomasti tietää minkälaista on Otavaisen olkapäillä. Ehkä tämä liittyy siihen tapaan, jolla tähdet ovat läsnä Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta-sarjassa.

 

Ollessani Otavaisen olkapäillä minua hämmästytti sen sujuva suomennos ja olen kiitollinen siitä että olemme saaneet tämän suomeksi. Etenkin näin suomalaisen kirjallisuuden päivänä! 

Näin ollen kirja on sivumääräänsä ja kokoaan suurempi. 

Laura Mauro voisi nimensä puolesta  olla  sekä suomalainen että italialainen,"

Teos on ehdoton suositus kaikille kauhun, fantasian ja historiallisten tarinoiden ystäville.

 

 

Lisäksi rakastan kaikenlaisia sanaleikkejä ja kielellä leikittelyä muutenkin. En ole lukenut Kalevalaa, mutta kirjan kielellä leikittely toi mieleeni suosikki ohjelmiani. Mulla on varmaan joku sisäinen ajatusmaailma siihen, että miten mistäkin saadaan Alivaltiosihteeri-, ja/tai Koe-eläinpuisto, sekä Leila ja Annukka huumoria. Jos ei oo koskaan kuunnellut kyseisiä radio-ohjelmia niin tää mun juttu ei aukene mitenkään. Ainiin unohin tietenkin Knallin, mutta semmonen möhläys sopii Knalli ja sateenvarjo-kuunnelmien meininkiin.

Annan kirjalle tähtiä 4/5. 

Uskon sinun nauttivan tästä kirjasta, vaikka vierastaisit kauhua. Teos kannattaa lukea sujuvan suomennoksen ansiosta.

Lippuarvonta: Helsingin kirjamessut 2024

 

 

 

 

Helsingin Kirjamessut järjestetään 24.–27.10.2024. Jättämälä kommentin tähän postaukseen olet mukana arvonnassa, jossa voit voittaa lipun Kirjamessuille. Lippu oikeuttaa sisääänpääsyyn kerran, sekä ohjelman katseluun streamin välityksellä.

 

Arvonta päättyy 18.10.2024 klo 18. Ilmoita kommentissa sähköpostiosoite, jota käytän vain lipun lähetykseen. Suoritan arvonnan tuon 18. Päivän iltana. Lippuja jaossa kaksi kappaletta eli voittajia on kaks jotka saa yhden lipun per hlö. 

 

Julkaisen arvonnan päätyttyä omat vinkkini messuille. 

 

Ohjelma löytyy tästä . 

 

 

Kiitos Messukeskukselle yhteistyöstä. 

 

Onnea arvontaan!

Annamari Marttinen: Tapahtui mitä tahansa

 

 

 

 

Annamari Marttinen - Tapahtui mitä tahansa 

 

Tammi 2024 

 

ISBN

 

9789520465513 

Lukija 

Antti Virmavirta

Kun omasta lapsesta tulee murhaaja.
Raastava romaani syyllisyydestä ja häpeästä. Mitä tapahtuu rikoksesta tuomitun läheiselle?
Keskellä kirkasta kesäpäivää Vesa kuulee, että hänen tyttärensä on pidätetty murhasta epäiltynä. Tunteet vaihtelevat häpeästä epäuskoon, ja kaiken keskellä Vesa pohtii, missä elämä meni vikaan. Miten omasta rakkaasta lapsesta tuli murhaaja? Olisiko teon voinut estää? Onko lasta kaikesta huolimatta lupa rakastaa? Tapahtui mitä tahansa on hätkähdyttävä kertomus siitä, miten rikos vaikuttaa syyllisen läheisiin. Onko elämässä enää mitään mieltä, kun ihmiset katoavat ympäriltä ja yksinäisyys valtaa kodin joka nurkan.
Annamari Marttinen (s. 1960) on lukuisissa romaaneissaan tutkinut herkkävaistoisesti ihmisen kaikkein salatuimpia tunteita. Hänen edellinen romaaninsa Elämä jota en odottanut (2023) kuvaa kolmiodraamaa tavalla, joka hurmasi lukijat ja kriitikot. Marttinen on saanut lukiolaisten myöntämän Nuori Aleksis -palkinnon romaanistaan Korsetti (2018).

Storytelistä kuuntelin omakustanteisesti. 

Pahoittelut, etten ole maininnut kansikuvan tekijää, mutta en onnistunut tietoa löytämään. 

Kirja on erilainen. En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että myös läheisen näkökulmasta vois kirjoittaa rikoksen tekemisestä ja sen vaikutuksesta. 

Kaikki on niin kauniisti alussa. Silloin kun ei vielä tiedetä ja uskotaan kaiken olevan niinkuin on aina ollut. Kunnes tapahtumat alkaa vyörymään ja tieto tavoittaa.

Miltä se tuntuu kun läheinen tekee teon, johon hänen ei osaa kuvitella pystyvänsä? 

Miltä tuntuu kun uskoo, ettei esim. töissä kukaan tiiä tapahtuneesta ja että se oli meiän perheen lapsi, joka sen teki? 

Miten ollaan kun ollaan, kuin ei oltaiskaan? 

Näitä teemoja kirja käsittelee. 

Oon ite käsitellyt näitä muutenkin koko tämän viikonlopun . 

Tiiän miltä tuntuu kun ympäröivät ihmiset on kuin ei ne tietäisi, vaikka kaikki tietää. Toki mun on helpompi niin. Sillä en kaipaa kommentteja tähän mieltäni kalvavaan asiaan. Toki mun elämässä ei oo kyse murhasta, vaan vaan siitä, ettei olla vaikka eletään. Välillä mietin olisko helpompi jos ihminen olis kuollu kuin, että eletään kuin ei tunnettaisi. Mut en oo tullut minkäänlaiseen tulokseen tässä ajatuksessa. 

Kirjassa osataan niin hyvin kuvailla tätä kaikkea. Lukiessa mietin, että niin, aivan, tälläkin tavalla vois ajatella jos vastaavaa kävis lähipiirissäni, että näinhän se mieli varmaan toimisi. 

 

Murhaajan sisarukset kieltää tapahtuneen, eikä halua käydä katsomassa murhaajaa Hämeenlinnassa, eikä Niuvanniemessä. 

Pakko sanoa, että en itekään luultavasti pystyisi kyseisiin paikkoihin mennä ketään katsomaan. Mutta nää on niin isoja asioita, että mistä sitä kukaan pystyy tietämään miten todella ite toimisi jos kohalle osuis. 

 

Kannattaa lukea tää kirja jos haluat ajattelemisen aihetta tähän kuumana käyvään kirjasyksyyn!

Tähtiä 3/5.