Johannes Alaranta: Armoton pohjanmeri

 

 

 

 

Johannes Alaranta - Armoton pohjanmeri 

 

Copyright ©2023, 2024 Johannes Alaranta and SAGA Egmont
 

ISBN: 9788727188461

Kun sulkeutuneen yhteisön synkät salaisuudet särkevät mielen.

Vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä kasvanutta Sofiaa ovat vaivanneet selittämättömät pelot ja ahdistus lapsuudesta saakka. Tilanne pahenee, kun Sofia
saa ensimmäisen lapsensa ja hänen isoisänsä kuolee. Matti-pappa oli arvostettu ja pidetty maallikkosaarnaaja, mutta yllättäen Sofian mieleen alkaa nousta
paljon ahdistavampia mielikuvia isoisästä.

Lähipiiri ei usko Sofian syytöksiä lapsuusajan hyväksikäytöstä, ja jopa oma aviomies kuittaa ne mielikuvitukseksi. Sofia on kuitenkin varma kokemuksistaan
ja päättää, ettei uskonyhteisön armonmeri voi olla täysin pohjaton. Taistellessaan yksin menneisyyden aaveita vastaan Sofia löytää toivoa sisarestaan Eevistä,
joka on jättänyt vanhoillislestadiolaisen liikkeen jo teininä.

Armoton pohjanmeri on romaani hengellisestä väkivallasta, hyväksikäytöstä ja irti päästämisestä.

Johannes Alaranta (s. 1978) on suomalainen teologian tohtori, pappi ja kirjailija. 

 

 

Huomasin tämän kirjan Storytelissä jokin aika sitten. Ostin e-kirjana Suomalaisesta.
Kirjasta sain itselleni lisää vahvistusta siitä, että muitakin kohtaan ollaan, kuin ei oltaisi koskaan oltukaan. Pystyn käsittelemään ja käsittämään isoja asioita - ilman nuorena käytyä terapiaani en pystyis jäsentelemään asioita niinkuin yleensä pystyn. Käsittelen muiden murheet, laitan omani sivuun ja aina välillä se saapuu, se kysymys ikuisuudesta. Tai ei ikuisuudesta silleen kun jotkut käsittää, vaan kysymys siitä, miten olla kun ei olla? En saa vastausta siihen, enkä opi olemaan sen asian kanssa. Miks mun ees pitäs oppii? Ja ei, en tartte ketään kertomaan, että mulla olis helpompaa kun oppisin, ja että anna olla ja elä elämääsi. Tuollaiset kommentit koen vähättelynä ja katkaisisin välit heti jos joku niitä erehtyy esittämään. Sillä on asioita, joita mulle ei kannata kommentoida koskaan. Oon usein miettinyt sitä onko helpompi kun ihminen on kuollu ja mihinkään ei voi vaikuttaa, vai onko helpompaa kun ihminen elää ja asioihin ei saa vastausta? En tiiä kumpi on helpompi, kun hiljaisuus vaan vastaa.

Kirja on aivan järkyttävä ja todella tarpeellinen. Sofia alkaa muistaa lapsuudessaan tapahtuneita asioita ja se lähipiiri, johon hän tukeutuu ei usko häntä, koska eihän sitä nyt mitään tällasta voi tapahtuu näiden ihmisten toimesta.
Siinä hajoaa kyllä muidenkin kuin kirjan lukijan mieli.

Se on uskomatonta miten tässäkin kirjassa koetetaan väittää mustaa valkoiseksi. Siis sillä tavoin, ettei voida uskoa kun toinen ihminen kerää rohkeutensa ja kertoo kipeistä asioistaan, vaan tämä kertoja leimataan hulluksi ja että kuinka lapsen syntymän jälkeen voi olla niinkun vähän vaikeeta! Kun ei vaan niinkun kyetä ite uskomaan, että näitä asioita oikeasti tapahtuu.
Joukkonarsismi kukoistaa!

Ihmismieli on kyllä jännä kapistus.

En voi kertoa kirjasta enempää. Se on hyvää tekstiä ja sujuvaa luettavaa.
Tähtiä 4/5.

Kirja herätti myös tämän suuren kysymyksen:

Miten sitä vois täysipainoisesti olla omissa ihmissuhteissaan, kun on niitä ihmisii, joille en ole olemassa? 

Keikalla: Ylva Haru @ G LiveLab Tampere

 

 

 

 

 

 

 

 

Ylva Haru esiintyi Tampereen G LiveLabissa lauantaina 26.10.2024. Oli erikoista olla päiväkeikalla. Keikan piti muutenkin olla jo keväällä -23, mutta koska levy ei vielä tuolloin ollut valmis niin tapahtuma siirtyi. 

 

Ylva jutteli biisien välissä paljon. Se on harvinaista, koska jos itse olisin artisti niin menisin vain esittämään biisit ja se ois siinä. 

 

 

 

 

Keikalla kuultiin Surun kaupunki, jota kuunnellessa mieleni vaelteli taas jonnekin kauas. 

 

 

Eniten odotin kuulevani Oikeiden luona -biisin ja se tulikin keikan lopulla. Tää on vaan niin kaunis laulu. 

 

 

 

Aikaisempi Ylva Haru live oli myöhäisessä lauantai-illassa festareilla joskus kauan ennen Koronaa, joten nyt oli mukavaa kokea tämä täysin erilaisessa ympäristössä.

Liiketoimintasuunnitelma lokakuussa; mahtava tulos marraskuussa!

 

 

 

Lokakuun alussa takana oli jo monta kuukautta intensiivistä työtä, ideoiden kehittämistä ja tulevaisuuden rakentamista Kupliva maailmani -yritykselle. Liiketoimintasuunnitelman teko oli projekti, johon liittyi paljon enemmän haasteita ja käänteitä kuin osasin alkujaan odottaa, mutta lokakuun edetessä usko ja intohimo tähän matkaan vain vahvistuivat. Haluan jakaa kokemukseni, sillä uskon, että moni voi samaistua näihin yrittäjyyden ensi askeliin ja siihen, millaista on taistella tavoitteen saavuttamiseksi – erityisesti silloin, kun kohtaa vastoinkäymisiä ja yllätyksiä matkan varrella.

Liiketoimintasuunnitelmani valmistui kokonaisuudessaan siinä lokakuun 20. päivän tienoilla ja sen valmiiksi saattaminen oli erittäin tärkeää jatkoa ajatellen, koska Starttirahahakemus tarvitsee liitteeksi sen ja voin myöhemmin liittää suunnitelmani osaksi hakemusta, jolla haen lisätunteja avustajalleni, joka auttaa minua yritystoimintani käytännön asioissa.

Lokakuussa työpäiväni alkoivat ja päättyivät virka-aikojen rajoissa, mikä toi tietynlaista rutiinia ja struktuuria päiviin. Kun moni viranomainen tai yhteistyökumppani on tavoitettavissa vain virka-aikaan, ei ole vaihtoehtoa; oli keskityttävä siihen, että saan suunnitelmaa työstettyä tehokkaasti juuri niinä hetkinä. Tämä vaati paljon suunnitelmallisuutta, mutta onneksi sain Pirkanmaan hyvinvointialueelta henkilökohtaisen avustajan tunteja myös yritystoiminnan tueksi. Tämän myötä pystyin keskittymään liiketoimintasuunnitelman viimeistelyyn, vaikka arkirutiinit täyttyivätkin nopeasti ja päivät tuntuivat valuvan sormien läpi.

Suunnitelman rakentaminen oli monivaiheinen prosessi, jossa ideoita palloteltiin ja hiottiin moneen kertaan. Yksi iso etappi oli Starttirahan hakuprosessi – päätös tuli kuitenkin hylkäävänä yllätyksenä, mikä oli kieltämättä pettymys. Epäonnistuminen oli kuitenkin samalla myös muistutus siitä, että yrittäjyys on oppimista vastoinkäymisten kautta. Starttirahan päätöksessä kerrottiin, että toimintani ja eläke voivat kulkea käsi kädessä, mutta ennakkoperintärekisterissä oleminen asetti kuitenkin esteen avustuksen saamiselle. Päätin, etten anna tämän lannistaa, vaan keskityin entistä vahvemmin suunnitelman muihin vaiheisiin ja siihen, että Kupliva maailmani jatkaa vahvalla pohjalla kohti tavoitteitaan.
Tein oikaisuvaatimuksen hylky päätöksestä, mutta tulos oli sama.
Merkonomi opinnoistani on vierähtänyt aikaa ja uskoin muistavani kaiken yrittäjyyden alkuhuumaan liittyvän, mutta voihan olla niinkin, ettei niissä opinnoissa opittu sitä, että eläke estää Starttirahan ja ettei ennakkoperintärekisteriin kannata liittyä ennenkuin Starttirahaa hakee, vaikkei olisi yritystoiminnastaan vielä palkkaa nostanut.

Liiketoimintasuunnitelma prosessissa mukana oli myös ainutlaatuinen elementti: musiikki. Olen aina inspiroitunut musiikista, ja lokakuun työhetkiä tahditti Aino & Hajonneet -yhtyeen "Enemmän kuin mitään muuta" -levy, joka soi taustalla repeatilla ja antoi energiaa sekä rytmiä päiviin. Musiikin voima on käsittämätön; se muistutti siitä, miksi kulttuuri on itselleni niin tärkeä osa arkea ja sitä maailmaa, jota haluan välittää myös blogissani. ”Cd-levy kestää vielä käytössä – ainakin toistaiseksi! Latte kahvikapselikoneella oli päivittäinen ylellisyyden hetki – se toi kaivattua energiaa ja teki kiireisestä työpäivästä hetkittäin nautinnollisen.

Päivien ja viikkojen mennessä vauhdilla eteenpäin alkoi konkretisoitua kaikki se mitä yritykseni tulisi olemaan. Välillä oma jaksaminen oli koetuksella, mutta kokonaisuuden valmistuessa jokainen hetki tuntui olevan sen arvoinen. Onnistumisen tunne oli lopulta käsinkosketeltava, ja nyt marraskuussa voin katsoa taaksepäin ylpeänä siitä, kuinka pitkälle olen tullut.

Tämä projekti on ollut suuri oppikokemus, ja tiedän, että se on vasta alkua - hyvä harjoitus tulevaisuutta varten. Kupliva maailmani elää ja hengittää kulttuurin, saavutettavuuden ja tasa-arvon puolesta. Olen kiitollinen jokaisesta ideasta, jokaisesta virheestä ja jokaisesta hetken onnistumisen tunteesta – ja myös kaikille teille, jotka olette tukeneet matkaa tähän asti. Kiitos, että seuraatte mukana, ja toivottavasti pysytte matkassa, kun kupliva maailmani jatkaa kasvuaan!

Yhteinen matkamme jatkuu – Kiitos 4,5 vuodesta!

 

 

 

 

 

Tämä päivä juhlistaa 4.5 vuoden yhteistä matkaa Kuplivan maailmani kanssa. Tässä ajassa blogista on kasvanut paljon enemmän kuin olisin osannut kuvitella: se on antanut äänen esteettömyydelle ja tasa-arvolle, avannut ovia yhteistyöhön kulttuurialan kanssa ja mahdollistanut liiketoiminnan, jonka avulla voin tehdä osaltani maailmasta saavutettavamman. Kiitos kaikille teille, jotka olette mukana matkassani – teidän ansiostanne blogi on tullut eläväksi ja sykkii kohti entistä loistokkaampaa tulevaisuutta!

Kun katson taaksepäin, muistan hetket, jolloin kuvan lataaminen Instagramiin vaati kokeiluja, sovellusten haasteet tai arkisen teknologian kanssa taistelut tuntuivat loputtomilta. Onneksi olen luova ja rohkea:esim. softbox 

hankinta auttaa nyt kehittämään kuviani ja tuomaan blogin maailmaan enemmän omaa persoonaa. Matka yrittäjänä ei ole aina ollut helppo, mutta jokainen askel on ollut palkitseva. Kun edustan suomalaista sokeutta bloggaamisen kentällä, tuo taival ei ole aina kulkenut suorinta reittiä – mutta toisaalta juuri tämä on antanut blogille sielun ja merkityksen.

Blogia perustaessani en osannut aavistaa, että jonain päivänä tämä intohimoni muuttuisi yritykseksi. Kupliva maailmani on kasvanut kävijöiden lisäksi myös tavoitteissaan: nyt se toimii kulttuurin saavutettavuuden, esteettömyyden ja yhdenvertaisuuden sanansaattajana. Tämä blogi on paitsi paikka, jossa jaan kirja-arvosteluita, tapahtumakokemuksia ja tunnelmia, myös alusta, jonka kautta toivon voivani muuttaa maailmaa niin, että jokainen tuntee itsensä tervetulleeksi kulttuurista nauttimaan, oli aistiesteitä tai ei.

Saan edelleen jatkaa tätä matkaa omilla ehdoillani. Minua kannustaa se valtava into, jolla voin jakaa blogissa oman elämän ilot ja haasteet sekä pitää esillä tasa-arvoisuutta jokaiselle. Toivon, että Kupliva maailmani inspiroi jatkossakin teitä tavoittelemaan omia unelmianne, ja kannustaa yhteisöämme edistämään esteettömyyttä ja yhdenvertaisuutta
kulttuurielämyksissä. Jatketaan yhdessä kulttuurin esteiden kaatamista, uuden rakentamista ja säihkyvän tulevaisuuden luomista!

Tänään juhlistan tätä saavutusta kahvilla ja maailman parhaalla pannukakulla.  

Jatketaan yhdessä kulttuurin esteiden kaatamista, uuden rakentamista ja säihkyvän tulevaisuuden luomista! ✨

Keikalla: Aino & Hajonneet @ Bar Kotelo

 

 

 

 

Lauantaina, syyskuun 28. päivä, oli vihdoin odotettu ilta – Aino & Hajonneet levynjulkaisukeikka Bar Kotelossa. Tämä oli minulle toinen kerta tässä paikassa, mutta tunnelma oli vähintään yhtä ainutlaatuinen kuin keväällä. Bar Kotelo tarjosi puitteet intiimille, mutta energiselle illalle, ja illan pääesiintyjänä loistivat tietysti Aino & Hajonneet. Tätä hetkeä olin odottanut pitkään!

Oltiin paikalla hyvissä ajoin, koska olin katsonut/muistanut esitysajat väärin. Pari tuntia vierähti baarissa seuraillen paikalla olevia ja sinne tulevia ihmisotuksia. Aluksi oli melko tyhjää ja sitä ihmetellessä varmistettiin esitysajat. Tila täyttyi kivasti ihmisistä ja ainakin meillä oli poikkeuksellisen hyvät paikat.


Enemmän kuin mitään muuta on Aino & Hajonneiden kolmas studioalbumi, Uusi levy on jatkoa bändin aiemmille albumeille Hullui unelmii (2021) ja Kuluneita kaikuja (2023), mutta sen monipuolisuus, energia ja syvälliset lyriikat osoittavat selkeää kasvua ja kypsymistä yhtyeen musiikissa.

Avauksena kuultiin Jos sä kuoletkin nuorena, joka on aloittanut aiempiakin keikkoja ja sopii energisyydessään hienosti avausraidaksi. Tuossa hetkessä mietin taas kiitollisuudella kaikkea sitä mikä on johdattanut minut juuri siihen hetkeen, keikalle ja elossa olemisen tunteeni vain vahvistui keikan edetessä.


Vaikka odotin keikalta räjähtävää energiaa, ilta toi mukanaan myös herkkiä hetkiä. Yksi illan kohokohdista oli kappale Huomenna, joka levyllä esitetään vain pianotaustalla. Tämä biisi oli minulle suuri yllätys – olin varma, ettei sitä kuultaisi lainkaan keikalla sen hitaan tempon vuoksi. Mutta kuinka väärässä olinkaan! Se soi aivan upeasti livenä, ja se oli kaunis hetki. Ainon ääni ja pianon yksinkertainen, mutta syvä sointi toivat mukanaan aitoa koskettavuutta.

 

 

Tämä on ehdottomasti yksi henkilökohtaisista suosikeistani levyltä, ja sen tulkinta keikalla oli juuri niin tunnelmallinen kuin toivoinkin - unohtumaton kokemus!
Huomenna biisi vei minut sellaisiin tunnelmiin, joita muistan kokeneeni siihen aikaan kun toisen ihmisen kanssa oleminen oli uutta ja ensimmäistä kertaa.



Aino & Hajonneiden keikat tunnetaan energisyydestään, eikä tämäkään ilta ollut poikkeus. Lavalla nähtiin bändin klassista heittäytymistä, ja illan aikana esitettiin luonnollisesti uusiakin kappaleita, kuten Planeetta Melankolia ja Hysteria.


Keikkailu ei ole pelkästään musiikkia – siihen kuuluu myös kohtaamiset ja hetket bändin kanssa. Illan aikana sain mahdollisuuden vaihtaa muutaman sanan bändin rumpalin ja laulajan, Ainon, kanssa. Molemmat olivat avoimia ja lämpimiä kohtaamisia. Rumpali, Eetu tuli juttelemaan kun ostin keikalta paidan, ja Ainon kanssa pääsimme jakamaan lämpimän halauksen. Näistä hetkistä jää aina erityinen muisto ja tunne siitä, että bändi todella arvostaa fanejaan. Mun hiukset on sellanen "tuntomerkki", joka jää ihmisille mieleen, vaikka kuinka keskittyis omaan esiintymiseen.

Bändiä voi fiilistellä myös heidän YouTube-kanavaltaan löytyvältä Helsingin keikalta. 

Aino & Hajonneet Live in Helsinki 2023
Keikka juhlisti uuden Enemmän kuin mitään muuta -levyn julkaisua, ja levy itsessään on todellinen mestariteos. Tämä levy on monipuolinen ja dynaaminen, aivan kuten yhtyeen kitaristi Petri Sinkkonen on sanonutkin. Sen kappaleet vaihtelevat energisistä ja räiskyvistä biiseistä, kuten Sid & Nancy, aina syvällisiin ja haikeisiin tunnelmiin, kuten Huomenna. Tämä monipuolisuus tekee levystä sellaisen, jonka parissa ei tule aika pitkäksi.
Levyn pääsee kuuntelemaan tästä.

Kun sain levyn heti ilmestymispäivänä käsiini niin kuuntelin sitä repeatilla. Musa tekee onnelliseks!

Kappaleet, kuten Aurinkomäki ja Järki lähtee, tuovat omat tarinansa ja tunnelmansa, ja jokainen biisi on oma pieni maailmansa. Aino Laakson voimakas ja tunteikas lauluääni yhdistettynä bändin monipuoliseen soitantaan tekee tästä levystä kokonaisuuden, joka koskettaa ja herättää ajatuksia.


Aino & Hajonneet osoitti jälleen, miksi heitä rakastetaan. Keikka Bar Kotelossa oli täydellinen yhdistelmä riehakasta punkrockia, koskettavia hetkiä ja yhteisöllisyyttä. Bändi ei pettänyt odotuksia, ja uutta albumia juhlistettiin juuri oikealla tavalla. Lavalla nähtiin sekä tuttua energiaa että herkkiä hetkiä, ja illasta jäi paljon muistoja.


Odotan jo kuumeisesti seuraavaa heidän keikkaa, joka on marraskuun 22. päivänä Klubilla. Samana iltana esiintyy myös Saa Kiljua ja Pelle Miljoona. 

Tapahtuman nimi on PUNK ROCK XMAS ja lisätiedot ja liput löytyy täältä

Melkoisen kiireinen viikonloppu; perjantaina punk energiaa ja lauantaina heti tuttuun Alivaltiosihteerin ohjelman alkamis aikaan Tampere-talossa Samuli Putro useammalla eri kokoonpanolla sen lauantain ajan.
Hyvä päätösviikonloppu minulle ennenkuin lähen joulun viettoon.

Keikka juhlisti mahtavasti uutta levyä, joten marraskuun keikalla voi keskittyä kuuntelemaan musaa kun tietää noin suunilleen miten nämä uudet biisit soi livenä!

Lucinda Riley: Vangittu kauneus

 

 

 

 

Lucinda Riley - Vangittu kauneus 

 

Bazar 2024

 

Alkuteos 

Hidden Girl

 

Suomentaja 

Hilkka Pekkanen

 

Lukija 

Karoliina Kudjoi

 

Kansi 

Timo Numminen

 

ISBN
9789524035088

 

Rakkaus, joka piirtyi ikuisuuteen
Lucinda Rileyn Vangittu kauneus on taianomainen lukuromaani rakkaudesta, elämää mullistavista valinnoista ja kahden suvun yhteen kietoutuvista kohtaloista.
16-vuotias Brett Cooper saapuu rapistuvaan yorkshireläiskartanoon viettämään kesää sukulaistensa hoivissa. Sukulaisten, joita hän ei ole koskaan aiemmin tavannut. Hän olisi mieluummin jossain aivan muualla, kunnes kartanon keittiöön astelee taloudenhoitajan tytär, lumoava Leah Thompson.
Nuorten herkästä rakkaustarinasta alkaa uskomaton matka, joka sinkauttaa Leahin supertähteyteen ja maailman muodin pääkaupunkeihin. Brett luo uraa perheyrityksessä ja katsoo voimattomana vierestä, kun hänen isänsä kamppailee tuskallisten muistojensa kanssa. Paljastuessaan suvun tarkoin varjellut salaisuudet salpaavat hengen.
Lucinda Rileyn Vangittu kauneus henkii Yorkshiren nummimaisemien tummaa dramatiikkaa ja nopeasykkeisen New Yorkin suihkuseurapiirejä. Nyt ensimmäistä kertaa suomeksi ilmestyvä romaani julkaistiin englanniksi alun perin vuonna 1998. Tämän version on uudelleenkirjoittanut Rileyn poika Harry Whittaker.

 

 

Kirja kuunneltu omakustanteisesti Storytelistä.

 

 

Lucinda Riley on jälleen kerran kutonut kiehtovan tarinan, joka yhdistää menneisyyden varjot, perhesalaisuudet ja rakkauden arvaamattomat polut. Vangittu kauneus vie lukijan niin Yorkshiren nummimaisemiin kuin New Yorkin sykettä uhkuvaan muotimaailmaan. Tämä uudelleenkirjoitettu teos tarjoaa lukuromaanin ystäville juuri sitä, mistä Riley on tullut tunnetuksi – tarinan, joka tempaa mukaansa ja jättää lukijan pohtimaan ihmiskohtaloiden monimutkaisuutta pitkään viimeisen sivun kääntämisen jälkeen, tai siis äänikirjan päättymisen.


16-vuotias Brett Cooper ei ole koskaan tavannut Yorkshiren kartanossa asuvia sukulaisiaan, ja ajatus kesän viettämisestä heidän luonaan tuntuu hänestä aluksi vastenmieliseltä. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun hän kohtaa taloudenhoitajan tyttären, Leah Thompsonin. Nuorten ihmissuhteesta käynnistyy monitasoinen tarina, joka vie Leahin muodin maailmaan ja paljastaa suvun pitkään kätkettyjä salaisuuksia.


Rileyn kyky kuvata hahmojen sisäistä kasvua ja heidän valintojensa seuraamuksia on teoksen keskeinen vahvuus. Brettin ja Leahin kohtalot ovat tiukasti
sidoksissa toisiinsa, mutta heidän tiensä kulkevat lopulta eri suuntiin. Leah’n nousu supertähteyteen on yhtä aikaa unelman täyttymys ja raskas uhraus.
Brett puolestaan joutuu käsittelemään perheensä traumaattista menneisyyttä, erityisesti isänsä synkkiä muistoja, jotka tuovat tarinaan merkittävää emotionaalista
syvyyttä.


Vangitussa kauneudessa Riley luo vahvan kontrastin Yorkshiren tummanpuhuvien, mutta rauhallisten nummien ja New Yorkin hektisen, säihkyvän muotimaailman
välillä. Näiden kahden täysin erilaisen ympäristön kautta Riley käsittelee isoja teemoja kuten rakkauden eri muodot, kohtalon väistämättömyys ja menneisyyden
vaikutus nykyhetkeen. Perhesalaisuuksien paljastuminen luo tarinaan jatkuvaa jännitettä, mikä pitää lukijan otteessaan alusta loppuun.

Lucinda Riley on mestari liikuttamaan lukijaa paikasta toiseen niin sujuvasti, että jokainen ympäristö ja hetki tuntuvat elävinä. Hänen kykynsä tuoda esiin
sekä henkilöhahmojen syvät tunteet että ympäristön yksityiskohdat on vangitseva, ja vaikka tämä teos edustaa hänen varhaisempaa tuotantoaan, siitä löytyvät
kaikki ne elementit, jotka ovat tehneet hänestä rakastetun kirjailijan. Perhesuhteiden ja rakkauden monimutkaisuus, menneisyyden arvet ja kohtalon käänteet
ovat läsnä jokaisessa käänteessä.


Lukiessani Vangittua kauneutta en voinut olla palaamatta hetkittäin Seitsemän sisarta -sarjan viimeisen osan tunnelmiin. Vaikka teemat ja tapahtumien aikakaudet
ja paikat muistuttavat
Seitsemän sisarta -sarjaa, tämä tarina seisoo kuitenkin omilla jaloillaan. Vertailua Rileyn aiempaan tuotantoon ei voi täysin välttää, mutta
Vangittu kauneus tarjoaa oman ainutlaatuisen matkansa hahmojen, tunteiden ja salaisuuksien maailmaan.

Vangittu kauneus on vangitseva ja monitasoinen tarina, joka sopii täydellisesti lähestyvän marraskuun synkkiin iltoihin tai vaikka joulun välipäivien rauhallisiin
hetkiin. Riley osoittaa jälleen kerran olevansa tarinankerronnan mestari, joka osaa luoda monimutkaisia, syvällisiä tarinoita rakkaudesta, perhesuhteista
ja ihmisten valintojen seuraamuksista. Lukijalle tämä teos on kuin lämmin viltti, johon kääriytyä ja kadota toiseen maailmaan.

 

Tähtiä 5/5.

Helsingin Kirjamessut 2024: Etkot

 

 

 

 

 

Kiitos arvontaan osallistuneille ja onnea voittajille! 

 

Tässä omat vinkkini messuille. 

 

Eniten odotan tietysti Sarah Larkin esiintymistä, joka on Senaatintorilavalla lauantaina. Uusi kirja Simpukoiden soitto on juuri tullut ja odotan sen ääreen pääsemistä, vaikka Tulikukkien aika on yhä kesken. 

 

Odotan myös mielenkiinnolla Vuonna 2064-sarjan ohjelmanumeroita, joita on jokaisena messupäivänä ja teemana on kirjoittaminen ja kirjat. 

 

Lauantaina messuilla Kari Hotakainen kertomassa uudesta kirjastaan Helmi. Se onkin mielenkiintoista kuulla, koska kirjasta on kohkattu niin paljon. 

 

 

Messuilla on myös kahteen Sanna Marin aiheiseen kirjaan paneuduttu huolella ja molempien tekijät eli Salla Vuorikoski ja Lauri Nurmi haastattelussa. 

Ohjelma löytyy täältä. 

Kirjavia Kirjamessuja Kaikille!