Zen Café: Vuokralainen

 

 

 

 

 

Zen Café - Vuokralainen 

 

© 2002 Warner Music Finland 

Spotify

 

YouTube 

 

Kaikki kappaleet säveltänyt Zen Café, sanoittanut Samuli Putro sekä sovittanut Martti Salminen ja Zen Café.

 

 

Biisilista:

 

1. Tämä on syksy – 3.53
2. Aamuisin – 4.01
3. Nainen vailla historiaa – 4.03
4. Vuokralainen – 4.25
5. Tien päällä joka päivä – 3.54
6. Auto parkissa – 3.59
7. Kotona kaikuu – 4.19
8. Ensimmäinen – 4.07
9. Puuenkeli – 3.50
10. Ihminen – 3.54
11. Ongelma – 4.00
12. Kosketuksen alla – 4.03 

 

 

Vuokralainen on Zenkkareitten viides levy ja julkaistu 13.9.2002. Sama viikonloppu, jolloin oli tarkoitus mennä leffaan ja hankkia Menolippu Mombasaan . Mainitsin jo Romuna -levyn arviossani biisin, jossa laulellaan, että "Sä et pääse musta, mä en pääse susta
Sä et pääse musta". 

Se biisi ei myöskään ole tällä Vuokralainen levyllä, mutta tuli taas mieleeni kun julkaisun ajankohdasta luin. Olisin jostain syystä sijoittanut tämän Vuokralainen-levyn vasta kevääseen 2003.

Nimibiisin lisäksi omia suosikkeja ovat Nainen vailla historiaa ja Ihminen. 

 

Levyllä seikkaillaan nuoren aikuisuuden maailmoissa ja pohdiskellaan elämää. 

Biisi nimeltä Puuenkeli on todella ahdistava. En tiiä minkälainen taustatarina siihen liittyy, mutta kamala olo sen kuuntelusta jää. 

 

Vuokralainen on jotenkin hirveen hauska biisi. Siinä laulellaan, että "Vuokralainen
Muistaa maksaa vuokransa
Vuokralainen
Pitää kämpän puhtaana
Vuokralainen
Kulkee hiljaa rapussa
Vuokralainen
Yöllä kahdelta Mä en oo omistajan sukua
Vaan vuokralainen". 

 

Levyltä löytyy myös biisi nimeltä Aamuisin. Se taitaa yhä soida radioissa. Tuo biisi vie mut aina viimeiseen opiskeluelämän syksyyn. Istun jatkuvasti kaverilla. Niin paljon, että joku satunnainen ohikulkija kitisee siitä miks mun hiuksia on nojatuolin selkänojalla. Kuunnellaan millon mitäkin musaa ja Espoossa kuuluvat radiokanavat tulee tutuiksi. Ollaan yleensä kolmestaan. Tilaillaan pitsaa ja mä luulen, että nää ihmiset olis mun elämässä vielä vuosienkin päästä. Nykyisessä kotikaupungissani taitavat molemmat olla. Mulla ei ole kummallekaan sanottavaa. En tartte kumpaakaan mun nykyiseen elämään! Mä tiiän ite ketä tai mitä mä tarviin! Jos se toteutuisi niin ei se mua onnelliseks tekis. Se sotkisi vain mun mielen. Ja mielentervyden. 

Vuokralainen on myynyt platinaa. 

 

Mun tähdet 3/5.

Zen Café: Helvetisti järkeä

 

 

 

 

 

Zen Café - Helvetisti järkeä 

 

© 2001 Warner Music Finland

 

Spotify 

YouTube

Biisilista: 

 

1. Helvetisti järkeä – 3.41
2. Mies jonka ympäriltä tuolit viedään – 3.44
3. Tulis nainen – 3.36
4. Kannattaako tunnustaa jos pettää – 3.29
5. Älä tee – 4.04
6. Eipä tiennyt tyttö – 4.33
7. Omituista – 4.28
8. Tuulensuoja – 3.47
9. Monta kertaa – 3.24
10. Huhtikuu – 4.34
11. Tuhannen kilometrin päässä – 3.45
12. En oo koskaan tavannut – 5.05

 

Muistin levyn olevan vuodelta 2000, mutta julkaisuvuosi onkin 2001. 

 

Levyn nimibiisissä, joka on myös levyn eka biisi laulellaan: 

"Siin on helvetisti järkeä
Et on koko ajan ikävä
Helvetisti järkeä
Ettei me vaan minä, minä ja mä
Helvetisti järkeä".

 

Löydän tästä niin paljon omakohtaista. 

 

Levy kertoo nuoruudesta, kasvamisesta, pakkomielteisestä rakkaudesta ja elämästä, tietenkin! 

 

Kannattaako tunnustaa jos pettää? Se soi radiossa jatkuvasti aikoinaan. Jossain haastattelussa muistan puhutun tästä biisistä ja mainitun Akvaariorakkautta-kirjan. Vuosia myöhemmin lainasin kyseisen teoksen opiskelupaikkakunnan kirjastosta c-kaseteilla. Lukijana oli Anna-Leena Härkönen itse. Kirja teki vaikutuksen minuun. Harmi ettei teosta ole saatavilla lukuaikapalveluissa. Tai on, mutta lukija on eri. 

Levyllä Kannattaako tunnustaa jos pettää biisin jälkeen on laulu nimeltä Älä tee. Onkohan tarkoituksen mukaista, että nuo biisit on peräkkäin. Jäin sitä nyt miettiin. Kun eka kysellään, että kannattaako tunnustaa ja sen jälkeen kehotetaan säästämään tekoja siihen asti kun on se mies jota todella etsit. Vuonna 2001 ei avoimista suhteista puhuttu niinkun nyt. Jos ois puhuttu niin olis saattaneet Zenkkareitten biisit olla erilaisia. 

Eipä tiennyt tyttö taitaa soida radiossa vieläkin. Mielestäni se on hirveen hyvä kertomus aiheesta miten pienillä paikkakunnilla nuoriso viettää aikaa. Siellä on ne samat maisemat vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, baarireissuille naapuri kaupunkiin pitää olla kuski ja niin edelleen. Tää biisi vie mut tiettyyn maisemaan ja voin kuvitella minkälaista elämä on ollu ennenkuin minä olen tullut tähän maailmaan tallustelemaan. 

Biisi nimeltä Monta kertaa kertoo mielestäni niin pakkomielteisestä rakkaudesta kuin vain voi olla. Jos mua vastaan tulisi ihminen näine kysymyksineen niin kehottaisin miettiin, että pakkoko se on vain yhden ja saman ihmisen kanssa olla. Kun ei yks ihminen voi täyttää kaikkia tarpeita ja niin edelleen. 

Omia suosikkeja levyltä on Kannattaako tunnustaa jos pettää, Tuulensuoja ja Tuhannen kilometrin päässä. 

Tuhannen kilometrin päässä mietitään kuinka väärin se on, ettei voida yhdessä sitä, eikä voida yhdessä tätä. En osaisi itse kirjoittaa aiheesta paremmin. 

Tähtiä 3/5.

Zen Café: Ua ua

 

 

 

 

 

Zen Café - Ua ua 

© 1999 Warner Music Finland

Spotify

 

YouTube 

 

 

Biisilista: 

 

1. UaUa – 4.27
2. Harri – 3.44
3. Mies eikä poika enää – 4.41
4. Virpi – 3.12
5. Aikuinen – 3.54
6. Surullinen aina – 3.49
7. Poika joka käyttää laseja – 3.33
8. Talo – 4.00
9. Minun kaupunkini – 3.35
10. Taakka – 5.03
11. 1-2-3 – 3.46 

Tämän julkaisusta 25 vuotta. Se on uskomatonta! 

Nimillä leikittely jatkuu tässä. Levyllä seikkailee Harri ja Virpi. 

Muistan kuinka Harri soi radiossa kesällä -99. Olisko ollut niin, että Zenkkareita haastateltiin osana jotakin tapahtumaa ja ne ihmetteli kun kaikki jo tietää tän biisin, että mikä tässä on se juttu. 

Ajattelin, että ompa hyvä biisi. Se oli sikäli jännää, että siihen aikaan edes kykenin kuuntelee muuta kuin eurodancea. 

 

Talo-biisissä mainitaan Tampere. Pidin siitä biisistä jo silloin kesällä -99 kun sekin soi radiossa. Se oli niin omakohtainen siihen aikaan. 

En tiennyt silloin, että vuosia myöhemmin asuisin Treella ja levyjä riittäisi. 

 

Levy käsittelee noin muutoin teemallisesti aikuiseksi kasvamista. 

 

Biisit on niin moneen kertaan kuultu, ettei niistä syystä tai toisesta kykene sanomaan pajoa. 

 

Tämäkin levy on osa elämäni ääniraitaa viime vuosisadan ja vuosituhannen lopun tunnelmissa. 

 

Tähtiä 3/5.

Zen Café: Idiootti

 

 

 

 

 

Zen Café - Idiootti 

 

© 1998 Fazer Records

 

Spotify 

YouTube

 

Biisilista: 

 

1. Palaa – 3.11
2. Jättiläinen – 2.52
3. Taxi – 3.08
4. Idiootti – 2.49
5. Todella kaunis – 3.25
6. Mitä me tehtäis – 4.37
7. Kaisa pieni – 2.37
8. Jos etsit miestä – 3.43
9. Laulu nro 7 – 3.49
10. Sika – 4.12
11. Teen kaikkeni – 3.28
12. Sateinen aamu – 3.33

 

 

Idiootti julkaistiin toukokuussa -98. En vielä silloin tuntenut sua, enkä tiennyt kuinka elämäni muuttuisi syksyllä. 

Radiossa soi Todella kaunis ja Taxi. 

Ymmärsin vasta paljon myöhemmin näiden molempien biisien sanoman. Taxi on mun suosikki. 

Levyllä puhutaan naisista, rakkaudesta, krapulasta ja humalasta. 

Levyllä seikkailee Kaisa. Kun viimeksi oli juttua niistä nimistä. Voi olla, että vuosia myöhemmin tämä Kaisasta kertova biisi soi meiän merkonomiryhmän jutuissa... 

Levyn päättää biisi nimeltä Sateinen aamu. Mulle on joskus soitettu se ja kerrottu kuinka olen tullut siitä mieleen. 

Tähtiä 4/5.

Zen Café: Romuna

 

 

 

 

Zen Café - Romuna 

 

© 1997 Fazer Records

 

Spotify 

YouTube

 

Kaikki kappaleet säveltänyt Zen Café, sanoittanut Samuli Putro sekä sovittanut Martti Salminen ja Zen Café. 

 

Biisilista: 

 

1. Lauantai – 2.40
2. Miehet ja naiset – 3.05
3. Herra heroiini – 2.34
4. Sella – 2.19
5. Kiskot – 2.42
6. Satavuotias – 3.20
7. Kolmen viikon taivas – 3.03
8. Antaa vituttaa – 3.23
9. Kissa kuumalla katolla – 3.29
10. Herkkä jätkä – 3.47
11. Mustaa – 3.05
12. Tyttö on romuna – 2.56

Eka levy on aina eka levy! Muistan kuinka Sella soi Radiomafiassa vuonna -97. En tiennyt silloin, että vuosia myöhemmin tämä bändi tekisi biisin, jossa lauletaan, että "Sä et pääse musta, mä en pääse susta
Sä et pääse musta
Olet minussa kun vuosi vaihtuu
Olen sinussa kun viima taittuu
Keräät sirpaleista pienen rykmentin
Mä saan vuokses sydänkohtauksia
Olen sietämätön, sä käyt röökillä
Ja pysyt mussa niin kuin allergia
Aikuisiällä". Ja että tuon biisin julkaisusta menisi vielä kauan siihen hetkeen, että toteaisin tuon kohdan kertovan elämästämme. 

Vuonna -97 en vielä tuntenut sua. En tiennyt, että seuraavana vuonna kaikki muuttuisi. Tää bändi on kulkenut matkassa koko ajan, jo ennen sua ja tässä kaikessa, kaikissa vaiheissamme. 

Tällä levyllä Putro kuulostaa hirveän nuorelta. 

Soittamisen halu välittyy tästä. Sanoitukset enteilee tulevaa - muillakin levyillä mainitaan ihmisiä nimillä. Tällä ekalla levyllä on Eero. Myöhemmin on Harri, Kaisa ja Virpi.

Levyn julkaisun aikoihin en tiennyt, että vuosia myöhemmin ehtisin pariin kertaan käydä Zenkkareitten keikalla ennenkuin he lopettaisivat. Vuonna -97 olin 12 ja elin sen aikaista elämääni. 

Joskus tuntuu, että olisin elänyt useammankin ihmisen edestä. Mun elämään mahtuu niin paljon kaikkea. Erilaisia vaiheita ja kausia. 

Tää levy on oman aikansa tuote. Lauantai-biisissä sanotaan, että "satasen lainaan ja juon sen." Markka-aikaan varmaan ihan ok summa, mut nykyään satasella sais jo jonkinlaisen illan kustannettua. 

Omia suosikkeja levyltä on Lauantai, Sella, sekä Miehet ja naiset. 

Tähtiä 3/5. 

Käyn nyt kaikki Zenkkareitten levyt läpi. 

Huomenna seuraava osa!

Johanna Niskanen: Onnellisesti omillani - Elämää parisuhdenormin ulkopuolella

 

 

 

 

Johanna Niskanen - Onnellisesti omillani - Elämää parisuhdenormin ulkopuolella 

Minerva 2024 

 

ISBN 9789523759916

 

Lukija 

 

Laura Hänninen 

Kesto 

 

6 h 31 min 

Pariton, vaan ei onneton.
Millaista on elää parisuhdekeskeisessä yhteiskunnassa naisena, jolla ei ole parisuhdekokemuksia vielä yli 30-vuotiaanakaan? Teos häivyttää häpeää ja hiljaisuutta monia koskettavasta mutta vaietusta aiheesta.
Kirja kertoo rohkean omakohtaisesti, millaista on vielä kolmikymppisenä olla vailla kokemuksia seurustelusta, suutelusta, kumppaniseksistä tai parisuhteesta.
Parisuhteettomuus on koko ajan kasvava maailmanlaajuinen ilmiö, vaikka asiasta puhutaan vähän. Yhteiskunnassa, jossa erityisesti naisten odotetaan pariutuvan ja perheellistyvän, romanttisen rakkauden normista poikkeaminen tuottaa häpeää ja ahdistusta ihmiselle itselleen sekä hämmennystä hänen ympäristölleen. Miltä tuntuu joutua perustelemaan omaa elämäntilannettaan?
Johanna Niskanen poistaa häpeää aran aiheen ympäriltä ja antaa vertaistukea kertomalla avoimesti omista kokemuksistaan, tunteistaan ja tiestään kohti voimaantumista. Onnellista ja täyttä elämää voi elää myös parisuhdenormin ulkopuolella.
Johanna Niskanen. (s. 1990) on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri. Hän on kiinnostunut psykologiasta ja feminismistä. Erityisesti häntä kiehtovat tarinat, jotka ovat jääneet yhteiskunnallisessa keskustelussa marginaaliin. Niskanen asuu Jyväskylässä kahden kissansa kanssa ja työskentelee varhaiskasvatuksen opettajana.

Kirja kuunneltu Storytelistä. 

Hyvää Sinkkupäivää Kaikille Meille! 

Kirja kertoo todella hyvin siitä mitä kaikkea voi tapahtua kun ihminen elää eri tavoin. Etenkin naisena voi tulla vastaan tilanne, jossa näytteen otossa sulle sanotaankin, että en haluu, että menetät neitsyyden tällä tavoin. Ihmiset olettaa, että sinkkuus on joku ohi menevä vaihe. Kun meiän mieliin on hoettu aina sitä kuinka jokaisella on joku ja niin edelleen. 

Oon itekin huomannut, että mun yksin elely häiritsee. En ole kuitenkaan kenellekään tilivelvollinen yhtään mistään. 

En halua sanoa uusille ihmisille, että rakkaus mun kohalla tarkottaa sitä, että päädyn aina sitte hyödyntämään suomalaisia mielenterveyspalveluja. En tiedä minkälaista on käyttää huumeita, mutta myös toisen ihmisen antama huomio ja tunne, joka tulee toisen ihmisen läsnäollessa on addiktoivaa. 

Kissaelläintä mulla ei enää ole. Nykyään eläinlääkärit on niin hintavia, että en tiedä tuleeko kissille uutta aikaa koskaan. Kehräilyä voi kuunnella vaikka YouTubesta. 

Miksi se ei riitä maailmalle, että jokainen on semmonen kun on? Vaan pitää aina olla neuvomassa tai esittämässä mielipiteitä ja kertomassa, että et vaan oo löytäny sopivaa, laske sun tasoa niin joku löytyy. 

Ne jotka tuntee mua paremmin niin tietää, että se on miljardi kertaa parempi, että elän just näin! 

Kirja-arvioteksteistä tulee huonoja, kun mulle on tähän loppu vuoteen taas kasautunut niin paljon kaikkea. Pahoittelut! 

Tämä teos on hyvää luettavaa näin Singlesdayhin! 

Tähtiä 4/5.

Johannes Alaranta: Armoton pohjanmeri

 

 

 

 

Johannes Alaranta - Armoton pohjanmeri 

 

Copyright ©2023, 2024 Johannes Alaranta and SAGA Egmont
 

ISBN: 9788727188461

Kun sulkeutuneen yhteisön synkät salaisuudet särkevät mielen.

Vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä kasvanutta Sofiaa ovat vaivanneet selittämättömät pelot ja ahdistus lapsuudesta saakka. Tilanne pahenee, kun Sofia
saa ensimmäisen lapsensa ja hänen isoisänsä kuolee. Matti-pappa oli arvostettu ja pidetty maallikkosaarnaaja, mutta yllättäen Sofian mieleen alkaa nousta
paljon ahdistavampia mielikuvia isoisästä.

Lähipiiri ei usko Sofian syytöksiä lapsuusajan hyväksikäytöstä, ja jopa oma aviomies kuittaa ne mielikuvitukseksi. Sofia on kuitenkin varma kokemuksistaan
ja päättää, ettei uskonyhteisön armonmeri voi olla täysin pohjaton. Taistellessaan yksin menneisyyden aaveita vastaan Sofia löytää toivoa sisarestaan Eevistä,
joka on jättänyt vanhoillislestadiolaisen liikkeen jo teininä.

Armoton pohjanmeri on romaani hengellisestä väkivallasta, hyväksikäytöstä ja irti päästämisestä.

Johannes Alaranta (s. 1978) on suomalainen teologian tohtori, pappi ja kirjailija. 

 

 

Huomasin tämän kirjan Storytelissä jokin aika sitten. Ostin e-kirjana Suomalaisesta.
Kirjasta sain itselleni lisää vahvistusta siitä, että muitakin kohtaan ollaan, kuin ei oltaisi koskaan oltukaan. Pystyn käsittelemään ja käsittämään isoja asioita - ilman nuorena käytyä terapiaani en pystyis jäsentelemään asioita niinkuin yleensä pystyn. Käsittelen muiden murheet, laitan omani sivuun ja aina välillä se saapuu, se kysymys ikuisuudesta. Tai ei ikuisuudesta silleen kun jotkut käsittää, vaan kysymys siitä, miten olla kun ei olla? En saa vastausta siihen, enkä opi olemaan sen asian kanssa. Miks mun ees pitäs oppii? Ja ei, en tartte ketään kertomaan, että mulla olis helpompaa kun oppisin, ja että anna olla ja elä elämääsi. Tuollaiset kommentit koen vähättelynä ja katkaisisin välit heti jos joku niitä erehtyy esittämään. Sillä on asioita, joita mulle ei kannata kommentoida koskaan. Oon usein miettinyt sitä onko helpompi kun ihminen on kuollu ja mihinkään ei voi vaikuttaa, vai onko helpompaa kun ihminen elää ja asioihin ei saa vastausta? En tiiä kumpi on helpompi, kun hiljaisuus vaan vastaa.

Kirja on aivan järkyttävä ja todella tarpeellinen. Sofia alkaa muistaa lapsuudessaan tapahtuneita asioita ja se lähipiiri, johon hän tukeutuu ei usko häntä, koska eihän sitä nyt mitään tällasta voi tapahtuu näiden ihmisten toimesta.
Siinä hajoaa kyllä muidenkin kuin kirjan lukijan mieli.

Se on uskomatonta miten tässäkin kirjassa koetetaan väittää mustaa valkoiseksi. Siis sillä tavoin, ettei voida uskoa kun toinen ihminen kerää rohkeutensa ja kertoo kipeistä asioistaan, vaan tämä kertoja leimataan hulluksi ja että kuinka lapsen syntymän jälkeen voi olla niinkun vähän vaikeeta! Kun ei vaan niinkun kyetä ite uskomaan, että näitä asioita oikeasti tapahtuu.
Joukkonarsismi kukoistaa!

Ihmismieli on kyllä jännä kapistus.

En voi kertoa kirjasta enempää. Se on hyvää tekstiä ja sujuvaa luettavaa.
Tähtiä 4/5.

Kirja herätti myös tämän suuren kysymyksen:

Miten sitä vois täysipainoisesti olla omissa ihmissuhteissaan, kun on niitä ihmisii, joille en ole olemassa?