Susanna Salminen - Oheneminen
© 2023 Susanna Salminen
Kustantaja: BoD – Books on Demand GmbH, Helsinki, Suomi
Valmistaja: BoD – Books on Demand GmbH, Norderstedt, Saksa
ISBN: 978-952-80-5945-5
Sisuksen taitto: Tuija Metsäaho
BoD
BoD
Ellibs
Storytel
Suomalainen
Oheneminen on ihon alle menevä pienoisromaani. Se kertoo elämänmuutoksesta, sopeutumisesta ja joustamisesta, mikä voi viedä mielen rajamaille asti. Se kuvaa, miten nuori perhe yrittää selviytyä, kun arki muuttuu isosti.
Kirja tarkastelee ihmisen kykyä tasapainoilla järjettömältä tuntuvien tosiasioiden keskellä ja nostaa esille monesti äänettömän osapuolen, omaishoitajan, näkökulman.
Kiitos arvostelukappaleesta kirjailijalle! Pahoittelut, että tekstini on kestänyt. Jospa nyt olisi hieman tasaisempaa elämää eikä hautajaisia ihan heti tulossa, mutta koska elämästähän ei voi ikinä tietää.
Yritän saada nyt kevään aikana kaikki parin vuoden aikana kertyneet arvostelukappaleet arvioitua.
Tämä teos on 140 sivuaan suurempi lukukokemus.
Kirjan kertoja on Teemu. Mari esiintyy kirjassa takaumien kautta ja on vahvasti läsnä ja myös heidän pieni poikansa on osana tarinaa. Mari joutui onnettomuuteen ja sen seurauksena pyörätuoliin. Onnettomuutta edeltävät tapahtumat käydään kirjassa läpi ja ymmärrän hyvin Teemun vastuuntunnon ja ehkä syyllisyydenkin.
Lukiessani kuvausta pyörätuolin ja lapsen kuljettamisista tuli mieleeni opiskeluaika ja eräs talvinen ilta. Ulkona oli liukasta ja pyörätuolihan kyllä kulkee kun työntämään auttaa ihminen ja sen lisäks vielä meitsi kulkee opastuksessa vieressä. Kumpikaan ihmisistä ei ole mun elämässä enää. En haluaisikaan! Oon paremmassa kunnossa kun seurassa ei ole ketään, joka voisi sanoillaan tai ajattelemattomilla muistoillaan vetää mua alaspäin, koettaa pienentää mua naisena, väheksyä mun rakkaita, ja ajatella mua yhä sellaisena kuin olin silloin, eikä nykyhetken minuna. He, ne, tai se mitä kaipaan on aivan jotain muuta kuin tuossa äsken mainitsemassani talvihetkessä mukana olleet ihmiset.
Takas kirjaan!
Löysin yhden ainoan arvion ja sen voi lukea tästä .
Tuossa arviossa mainitaan kirjassa oleva siivouskuvaus. Itsekin kiinnitin siihen huomiota, mutta eri tavalla tai pitäiskö sanoa, että eri näkökulmasta.
Nimittäin! Näinhän sitä ohjeistetaan myös esim. avustajaa tekemään halutunlaista jälkeä vaikkapa vammaisen ihmisen kotona. Toki se miten kukakin ohjeistaa on yksilöllistä. Tässä teoksessa puhutaan omaishoitajuudesta. Henkilökohtainen avustaja ja omaishoitaja on kaksi eri asiaa, mutta avustaminen on kuitenkin avustamista.
Oheneminen tarttuu upeasti myös vammaisten ihmisten kohtaamaan ennakkoluuloon.
Pari lainausta tekstistä.
"Äidillä oli ilmiselviä vaikeuksia sopeutua heidän tilanteeseensa, hän ei juuri kysynyt muusta kuin pojasta, miten poika oli nukkunut, miten syönyt ja leikkinyt. Ei mitään Marista, ei siitä, miten he kaikki pärjäsivät. Äiti halusi puhua vain tavallisista asioista ja viittasi kaikkeen siihen muuhun vain empivällä äänensävyllä varovaisesti esittämällään kysymyksellä: “Miten muuten?”
Sillä tavoin esitettyyn kysymykseen Teemu ei halunnut alkaa purkamaan mitään todellisia ongelmia – miten ylettää puhelimeen, kun syöttää lasta, miten kipata puoliso sänkyyn niin, ettei yöpaita kierry tiukaksi paketiksi vartalon ympärille, miten pysytellä tyynenä, jos puoliso – onneksi harvoin – makasi koko päivän sängyssä lamaantuneena, ei noussut eikä puhunut mitään. Sellaisesta äiti ei halunnut kuulla mitään – kuten eivät ihmiset yleensäkään. Tilanne oli siinä suhteessa muuttunut enemmän kuin Teemu olisi halunnut myöntää."
Tämä seuraava on kauppareissusta ja voin sanoa, että nykyään kun ihmisillä on tärkeintä vaan MINÄMINÄMINÄMINÄ ja puhelimen katsominen ikäänkuin kaupassa tai kadulla liikkuessa vastaan ei voisi tulla henkilöitä, joita olisi hyvä väistää niin sitä itekin joutuu kaikenlaisiin tilanteisiin.
"ALIMMAN HYLLYRIVIN etummaiset hernekeittosäilykepurkit kolahtelivat lähimarketin lattialle ja vierivät eri suuntiin sen jälkeen, kun Teemu oli tehnyt liian tiukan käännöksen säilykekäytävältä kylmätiskeille. Teemu alkoi nostelemaan purkkeja takaisin hyllyyn toisella kädellä ja tuki toisella kädellä rintarepussa kantamaansa pojan selkää niin, että tämä pysyisi turvallisesti mukana hankalassa asennossa.
Myyjä tuli paikalle, huokaisi ja alkoi nostella purkkeja hitaasti kädessä olevaan koriin ja arvioi jokaista purkkia käännellen, oliko se kelvollinen hyllyyn takaisin laitettavaksi.
“Anteeksi”, Mari sanoi myyjälle.
Myyjä jatkoi purkkien tarkastelua, eikä vastannut mitään. Teemu nousi lattialta myyjän korkeuteen ja sanoi:
“Hei, kuulitko, vaimoni pyysi anteeksi.”
Myyjä katsoi Teemua kuin muita ei olisi paikalla.
“En kuullut, mutta ei teidän tarvitse pyytää anteeksi. Jatkakaa vaan ostoksianne.”
Myyjä katsoi Teemua edelleen silmiin ja vilkaisi Teemun leuan alapuolelle poikaa ja näytti odottavan, että he lähtisivät eteenpäin.
“Älä minua katso, on täällä muitakin. On vammaisetkin ihmisiä.”
Teemu tarttui Marin pyörätuolin kahvoista ja kääntyi kohti kassoja.
“Me jatketaan ostoksiamme muualla”, hän sanoi kyykistyneen myyjän selälle.
Teemu jätti siihen paikkaan keräämänsä ostokset, joista olisi saanut aikaiseksi hyvän sieniaterian jälkiruokineen ja alkupaloineen, työnsi Marin myymälän läpi, ohi kassajonon, pyysi jokaista jonossa seisovaa vuorollaan antamaan tilaa ja kiitti korostuneen ystävällisesti muutamien senttien kehon hilaamisesta sivummalle.
“Kiitos, anteeksi, voisitteko hieman väistää, kiitos oikein paljon, kiitos, anteeksi. Erittäin paljon kiitoksia. Anteeksi.”
Teemua ärsytti entisestään, aivan kuin ihmiset olisivat vältelleet katsomasta Mariin, kun he pusertuivat kassajonon tiivistymästä läpi ja hän toivoi, ettei Mari huomannut samaa."
Kirjassa mainittiin muutamaan kertaan sana implementointi. En tiedä mitä se tarkoittaa ja se ei tee minusta huonoa lukijaa.
Kirja herättää ajatuksia ja kysymyksiä esim. Miksi vielä vuonna 2025 ei osata kohdata ihmistä sellaisena kun se on? Milloin oikeasti aletaan puhumaan ihmisistä, eikä erottavilla sanoilla kuten vammainen, osatyökykyinen yms?
Kirja jätti myös asioita avoimeksi. Kuulisin mielelläni lisää Teemun ja pojan ajasta Hollannissa. Mari ei ole enää mukana. Erään kirjekuoren arvoitus ei selvinnyt, koska se heitettiin lähtöselvityksessä pois. Toivon, ettei sen sisältö ollut Teemun pelkojen mukainen.
Suosittelen kirjaa jos kaipaat ajatuksia herättävää lukemista.
Annan kirjalle tähtiä 3/5.
Päättäjien olisi hyvä lukea tämä!
Tänä vuonna pistekirjoitus täyttää 200 vuotta! Se onkin maailman paras keksintö! Sillä vain ja ainoastaan siksi minunkin oli mahdollista lukea tämä teos. Ilman pistekirjoitusta en kirjoittaisi ja lukisi ja olisi myös jäänyt saamatta paikka Rusetin hallitukseen .
Oheneminen on saatavilla painettuna ja e-kirjana.
