Helsingin kirjamessut 2020: kooste & tunnelmia

Helsingin Kirjamessut toteutettiin tänä vuonna verkkotapahtumana. Todella kirjava viikonloppu takana. On myös tosi hyvä juttu, että tallenteita voi katsoa vielä parin viikon ajan. Osan ohjelmasta seurasin suorana ja osan katson nyt uudestaan tätä tekstiä varten. Teksti päivittyy sitä mukaa kun ehdin katsoa. Välillä pakko tehdä jotain muutakin.

 

22.10.2020.

 

TrueCrime: Late – Suomen pelätyimmän rikollisen tarina

Järjestäjä: Docendo Oy

Ohjelman tarjoaa: CrimeTime
Teemat: Elämäkerrat ja muistelmat, Rikos ja dekkarit
Esiintyjät: Johansson Lauri "Late", Tervo Jouni
Tämän kovemmaksi ja todemmaksi ei true crime eli tosi rikoksista kertova kirjallisuus voi Suomessa enää tulla. Suomen pahamaineisimman rikollisjärjestön perustaja ja kolmesta murhasta elinkautiseen tuomittu Lauri Late Johansson kertoo matkastaan järjestäytyneen rikollisuuden ytimeen ja pitkästä paluustaan takaisin järjestäytyneeseen yhteiskuntaan. Johanssonin elämäkerran on toimittanut MTV:n rikostoimituksen päällikkö, rikoskirjailija Jarkko Sipilä.

 

Katsoin haastattelun suorana ja nyt uudestaan. TrueCrime on nyt kovassa huudossa. Tämä oli kuitenkin todella vastenmielinen haastis. Tästä kuten myös aiemmin tänä vuonna esitetystä Katiska dokumentista tulee vaikutelma, että tekijät suhtautuvat tekemiinsä rikoksiin väliinpitämättömästi ja ikäänkuin ajatusmaailmansa olisi sellainen, että näin on päässyt käymään, että elämässä nyt vaan on tullut tehtyä nämä jutut, että eipä sille voi mitään. Voisin jatkaa tästä aiheesta vaikka kuinka pitkään, mutta totean vain etten aio kirjaa lukea. 

 

 

 

Naistenkutsut
 

Järjestäjä
Ohjelman tarjoaa: Otava
Teemat
Rikos ja dekkarit
Esiintyjät
Pakkanen Outi, Ratia Nona
Dekkarikuningattaren herkullinen kuvaus naistenmiehestä, joka päihtyy omasta erinomaisuudestaan, kohtalokkain seurauksin. Max Luotola lausuu kohtalokkaat viimeiset sanansa perjantai-illan prime time -keskusteluohjelmassa. Television ääressä, kukin tahoillaan, ohjelmaa seuraa neljä naista – Jutta, Lotta, Netta ja Ditte. Kaikilla on tai on ollut jonkinlainen suhde Maxiin. Ja jokaisella on hyvä syy päästää tuo sataprosenttinen narsisti päiviltään.

 

Katsoin haastattelun suorana. Kävi ilmi, että kirjailijan toinen suosikki omasta tuotannostaan on teos nimeltä Tarjoilija, pyyhkikää taulu. Täytyisi lukea tuo, koska asetelma luokkakokouksineen on kiinnostava. Toinen suosikkinsa oli Ruohonleikkaaja. Se on mielestäni todella raskas kirja lapsi aiheineen. 

Uusimmasta kirjasta oli tietty enemmän juttua. Palautetta tullut siitä miksei akio ppäähenkilö ollut mukana tässä uusimmassa. Itseäni hänen puuttumisensa ei haitannut ollenkaan ja kyllähän Anna Laine koirineen yhdessä kohtauksessa on. Mietin myös onko pakko päähenkilöiden nimien liittyä aina veteen kun on Anna Laine ja Manna Mela. 

Tämän uusimman olen jo lukenut, mutta se ei jättänyt syvempiä jälkiä. Tosin loppuratkaisua en olisi osannut arvata. Itse luen näitä teoksia välipaloina. En ole suuri fani. En oikein ymmärrä mikä näistä tekee niin suosittuja vuodesta toiseen. 

 

 

Pullopostia Seilin saarelta
Järjestäjä
Ohjelman tarjoaa: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS)
Teemat
Historia, Tietokirjat, Yhteiskunta
Esiintyjät
Heikkinen Susan
"Hän ei kadonnut, hänet kadotettiin." Seilin saarelta löytyneet lasipullot johdattivat Susan Heikkisen mielisairaalaan suljetun naisen tarinan jäljille. Millaista oli elämä Seilissä, jonne mieleltään järkkyneet naiset unohdettiin vuosikymmeniksi? Susan Heikkistä haastattelee Katja Kallio.

 

En ole lukenut kirjaa vielä, mutta haastattelu oli mielenkiintoinen. Seilistä tulee mieleeni Jenni Vartiaisen albumi Seili. En ole tosin koskaan ymmärtänyt miten albumin nimi liittyy kokonaisuuteen. 

 

 Vedenpaisumuksen lapset
Järjestäjä
Ohjelman tarjoaa: Into Kustannus
Teemat
Romaanit, Science Fiction, Tulevaisuus
Esiintyjät
Isomäki Risto, Wirtavuori Sanna
Risto Isomäen huikea ekologinen trilleri on itsenäinen jatko­-osa hänen tunnetuimmalle kirjalleen Sarasvatin hiekkaa. Vedenpaisumuksen lapset on paitsi monitahoinen jän­nityskertomus, myös vangitsevan kaunis ja kauhistuttava kuvaus jäätiköistä ja luonnonvoimista. Myyttiset tarinat yhdistyvät eloonjäämiskamppailuun luonnonkatastrofin keskellä. Haastattelijana Sanna Wirtavuori. 

Olen lukenut Sarasvatin hiekan kauan sitten. Täytyy lukea uudestaan ennenkuin voi lukea tämän uuden. 

Lars Kepler: Peilimies
Järjestäjä
Tammi
Teemat
Kansainvälinen kirjailija
Esiintyjät
Kepler Lars, Seeck Max
Lars Keplerin takana on ruotsalainen kirjailijapariskunta Alexander Ahndoril ja Alexandra Coelho Ahndoril. Heidän Joona Linna -sarjansa on lunastanut paikkansa pohjoismaisen kirjallisuuden eturivissä. Kansainväliseksi ilmiöksi noussut sarja on myynyt maailmalla 12 miljoonaa kappaletta.

Tämä oli mielenkiintoinen ja odotettu haastis. Lars Keplerit on luettu lukuunottamatta tätä Peilimiestä, sekä edeltävää osaa. En ole myöskään lukenut loppuun asti Playgroundia, joka ei kuulu tähän Joona Linna-sarjaan. 

Haastattelussa kävi ilmi, että he tahtoisivat tulevaisuudessa, että filmatisoinneissa pääosassa olisi suomalainen näyttelijä. 

Lyriikkakeskustelu: Ruusut
Järjestäjä
Helsingin Kirjamessut
Teemat
Musiikki
Esiintyjät
Levola Lauri, Manner Ringa, Salmi Ronja
Pop-yhtye Ruusut on keräsi jo ensiesiintymisellään täyden festivaalikatsomon, eikä kiinnostutus superyhtyeeksikin kutsutun kokoonpanon ympärillä ole sittemmin laantunut. Virtuoosimaisen musiikin ja intensiivisen lavaesiintymisen lisäksi Ruusut tunnettaan valtavirrasta poikkeavista, persoonallisista sanoituksistaan. Keskustelemassa yhtyeen sanoituksista vastaavat Lauri Levola ja Ringa Manner. 

Tämän katsoin suorana. En tiedä oliko oikea tieto, että tällä lähetyksellä oli vain yksi katsoja. Ruusut oon nähnyt livenä pari kertaa ja tykkään valtavasti Ringa Mannerin äänestä. Olen myös nähnyt livenä hänen projektit The Hearing sekä bändin Pint And We Fall. 

Ringa Mannerin ajatuksia voi kuulla tästä podcastista. 

Oma Ruusut suosikkini on Mä haluun et sä kaipaat mua, jonka voi laittaa soimaan tästä.

Syvän maan juuret
Järjestäjä
Gummerus
Teemat
Romaanit
Esiintyjät
Klingberg Eeva, Tapanainen Jonna
Eletään 1970-lukua. Kun kirjailija Ernest Gray joutuu isänsä kuoltua palaamaan New Yorkista synnyinseudulleen Alabamaan, 1930-luvulla tapahtunut synkkä tragedia palaa vainoamaan hänen mieltään. Mikä sai Ernestin jättämään kotiseutunsa? Klingberg kerii perhesalaisuutta taidokkaasti auki ja lukijan on yksinkertaisesti saatava tietää, mitä 40 vuotta sitten tapahtui. Mihin päättyivät viattoman nuoruuden päivät?

En ole kirjaa lukenut, mutta haastattelu oli niin mahtava, että täytynee perehtyä teokseen. Kirjailijan tausta myös mielenkiintoinen. Ei tule toista vastaavaa mieleen. 

23.10.2020. 

Joulupukin joululoma
Järjestäjä
Ohjelman tarjoaa: Otava
Teemat
Vanhemmille
Esiintyjät
Kunnas Mauri, Castrén Minna
Mauri Kunnas tavoittaa joulun hengen paremmin kuin kukaan. Joulupukin joululoma on tulvillaan lämmintä tunnelmaa ja hyväntuulista huumoria.

Tästä kirjasta en ollut aiemmin kuullut. Myöskään haastattelussa mainittu laulu 12 days of Christmas ei kuulosta tutulta. Muistan, että pienenä ihmisenä ollessa luin pistekirjoituksella Suomalaisen tonttukirjan, vai onko se Suuri tonttukirja. Se oli tosi jännää mitenkä eri paikoissa oli aina oma tonttu niinkun vaikka riihessä, tallissa, myllyssä ja saunassa. Lukeekohan tontut muuta kuin tonttukirjoja? Sehän alkaa taas olla niiden kohtaamisen aika käsillä. Tontuthan liikuskelee vaikka Korona onkin. Mitenkä muuten sitä tiedettäisiin ketkä on olleet kilttejä. 

Haastattelussa mainittiin myös möhkimispäivä. Se onkin hyvä lisä kaikenlaisiin tarinoista tuttuihin päiviin, kuten esim. Röllin räytymispäivä. 

Kuin kiehuvaan liemeen - Helena Puolakan uskomaton matka keittiömaailman huipulle
Järjestäjä
Ohjelman tarjoaa: Nemo
Teemat
Tietokirjat, Yhteiskunta
Esiintyjät
Puolakka Helena, Salmi Virpi
Helena Puolakka on Suomen kansainvälisesti menestynein huippukokki. Hän on nähnyt, mitä on valkoisten pöytäliinojen ja huippuunsa hiottujen annosten takana.

Olen lukenut ainakin yhden haastattelun tästä kirjailijasta. Koetin etsiskellä kirjaa, mutta ainakaan Storytelistä en löytänyt. 

Valter Juvelius ja kadonneen arkin metsästys
Järjestäjä
Ohjelman tarjoaa: Gaudeamus
Teemat
Historia, Tietokirjat
Esiintyjät
Stewart Timo R., Haavikko Anna-Liisa
Tätä tarinaa et usko todeksi! Vuonna 1911 salaperäiset kaivaukset Jerusalemissa päättyvät suureen mellakkaan ja kansainväliseen mediakohuun. Myllerryksen keskeltä löytyy suomalainen runoilija Valter Juvelius, joka retkikuntineen etsi alueelta Vanhassa testamentissa mainittua myyttistä liitonarkkia. Haastattelijana Anna-Liisa Haavikko.

Tästä Valtterista en ollut koskaan kuullutkaan saati siitä, että suomalaiset olleet mukana kaivauksissa tuolloin. Kirja ymmärtääkseni tulossa äänikirjaksi syksyn aikana. 

24.10.2020. 

Tulevaisuuden kirjallisuus
Järjestäjä
Kosmos
Teemat
Kirjoittaminen ja kustantaminen, Tulevaisuus
Esiintyjät
Hyppönen Henri, Purokuru Pontus, Auvinen Suvi, Koistinen Olavi
Millaista kirjallisuus on tulevaisuudessa? Miten kehittyvä teknologia ja muuttuva maailma vaikuttavat siihen, miten ja mitä luemme? Entä miten kirjat kirjoitetaan, onko tulevaisuuden klassikkoromaanien takana tekoäly? Millainen kirjallisuus on eettisesti ja ekologisesti kestävää myös tulevaisuudessa? Suvi Auvisen johdolla keskustelemassa Henri Hyppönen (Luomiskertomus – Matkalla luovuuden tulevaisuuteen), Olavi Koistinen (Motivaatiojänis) ja Pontus Purokuru (Mikä liberalismia vaivaa?).

Tämä oli mielenkiintoista ja kauhistuttavaa. Puhuttiin siitä kuinka ensin oli kirjoitettu tekstiä 300 liuskaa ja sen jälkeen annettu se tekoälyn käsiteltäväksi. Tekoäly oli luonut tekstiä ikäänkuin omalla kielellä, joka ehkä muistutti jotain tunnettua kieltä. Lisäksi tekoälyn teksti ei ymmärtääkseni ollut sinäänsä luettavaa tai ymmärrettävää. Tekoäly pystyy esim. yön aikana luomaan tekstin, jossa on miljoona merkkiä eli se olisi noin 650 sivua. Oli puhetta myös siitä tarvitaanko kohta enää kirjailijoita jos tekoäly tekee heidän työnsä. 

Se on sinäänsä kammottava ajatus, että olisi tekoälyn kirjoittamia kirjoja, mutta ilmeisesti sellaiseen tulevaisuuteen on vielä matkaa. Herääkin kysymys, että mihin ollaan menossa ja mitä ihmiset tekevät sillä ajalla, joka heille jää nykytekniikan kehittyessä entisestään? 

Toisaalta kun miettii niin tämänkin tekstin kirjoittamisessa auttaa synteettinen puheääni, mutta tietysti tässä on se, että tämä lukee tekstejä joita haluan, eikä siis ohjaile tietokonetta puolestani millään tavalla. Apple on tehnyt Sirin, jolle voi antaa äänikomentoja ja jolta voi vaikka kysyä mikä on elämän tarkoitus, tai huomisen sää tai mitä päähän pälkähtää. Siri on kuitenkin eri asia kuin ruudunlukija, josta puhuin aiemmin. Itse en käytä Siriä, koska puhelimessa on VoiceOver ruudunlukija, jolla kaikki hoituu. Siristä on myös haittaa ainakin langattomia BT kuulokkeita käytettäessä. Vaikka Siri ei ole omassa puhelimessani käytössä niin onnistuin tässä yhtenä aamuyön hetkenä hereillä ollessa ja kappaletta vaihtaessa soittamaan vahingossa erääseen numeroon. Alkoholilla ei ollut osuutta asiaan, vaikka olikin viikonloppu. Eli haittaakin näistä ohjailemalla toimivista systeemeistä voi olla. 

Tulevaisuus äänessä – äänikirjojen nousu ja tulevaisuus
Järjestäjä
Storytel
Teemat
Äänikirja, Kirjoittaminen ja kustantaminen, Tulevaisuus
Esiintyjät
Pölönen Perttu, Julkunen Timo, Vesala Mirka, Koskinen JP
Äänikirjojen suosion kasvulle ei näy näy loppua. Mutta miten ääniformaatti vaikuttaa tapaamme kirjoittaa, kustantaa ja kuluttaa kirjallisuutta? Tyhmistyykö kirjallisuus tai löytääkö ääni sille täysin uusia yleisöjä? Miltä tulevaisuuden kirja voisi kuulostaa? Paneelikeskustelussa futuristi Perttu Pölönen, kirjailija JP Koskinen, Tammen ja WSOY:n toimitusjohtaja Timo Julkunen ja Storytelin kustannuspäällikkö Mirka Vesala. Keskustelun juontaa Sanna Stellan.

Tämä oli odottamani ja koko messujen kiinnostavinta antia. Heräsi kysymys: kun puhuttiin kirjallisuuden lajista, joka erityisesti toimii äänikirjana. Niin miten tällaista voidaan edes ajatella. Eli että toimiiko vaikka tietokirja, dekkari, tai muu kaunokirjallinen teos parhaiten. Haluaisin esittää vastakysymyksen tai väitteen: eli entäs jos ei ole mahdollisuutta tehdä valintaa siitä, että mikä on käyttämänsä formaatti, koska ei voi valita painetun kirjan, e-kirjan tai äänikirjan välillä? 

Tuli sellainen olo, ettei äänikirjaa pidetä vakavasti otettavana kirjallisuutena. 

Nykyäänhän voin valita e-kirjan tai äänikirjan välillä. Aiemmin oli vain äänikirjat ja jos esim. peruskoulussa piti vaikkapa äidinkielen tunnille lukea joku tietty kirja niin saattoi äänikirja olla äänitetty kauan sitten, äänitys olla huonolaatuinen ja lukijakaan ei aina paras mahdollinen. Muistan erään kerran jättäneeni kirjan luvun kesken näistä syistä. En voinut vaihtaa e-kirjaan saati painettuun versioon. 

Celia-kirjasto mainittiin tässä keskustelussa ja ihmettelen mikseivät he lainkaan olleet esillä Kirjamessuilla millään tavalla. Äänikirjoja on ollut myös jo kauan ennen cd-levyjen aikaa. On luettu kelanauhalle, Clark & Smith-kaseteille ja tietenkin C-kaseteille. Lisäksi ymmärtääkseni LP-levyhän on kehitetty nimenomaan lukemisen tallennusta varten. 

Kumpi oli ensin: kirjoitustaito vai se, että istuttiin iltanuotiolla kertomassa tarinoita? Tämä kommenttina siihen kun puhutaan siitä, että vain se painettu kirja on ainut oikea tapa kokea tarina ja lukea. Ainahan tarinat on kulkeneet ja ihminen kuunnellut toisen ihmisen kertomaa tarinaa ja silti sanotaan, ettei äänikirjoja voi kuunnella. Ihme touhua, sanon minä. 

Ääni tarinalle – kertomuksia äänikirjan lukijan työstä
Järjestäjä
Storytel
Teemat
Äänikirja
Esiintyjät
Pitkänen Jukka, Putkonen-Örn Krista, Heikkilä Pirjo
Äänikirjojen kasvavan suosion myötä hyviä lukijoita tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. Ketkä äänikirjoja lukevat, millaista lukijan työ on ja mitä se vaatii? Suomalaisten suosikkiäänet Jukka Pitkänen, Krista Putkonen-Örn ja Pirjo Heikkilä kertovat äänikirjan lukijan työstä. Haastattelijana Hanna Walldén.

Tämä oli myös niitä odottamiani juttuja. Oli tosi erikoista kuulla lukijoiden puhuvan muuta kuin luettua tekstiä. Jukka Pitkäsestä tuli kokoajan mieleen Komisario Koskinen. Se on jännää, että Suomessa äänikirjan lukijalle vaaditaan tai lukijalla pitää olla kokemusta näyttelijän työstä kun kuitenkaan he eivät saisi näytellä lukiessaan. Ulkomaisia äänikirjoja en ole kuunnellut, mutta siellä ilmeisesti ne ovat hyvinkin näyteltyjä, joten olisi hauskaa tietää kuka on Suomessa päättänyt, ettei lukija saa näytellä. 

Siitä puhuttiin jos yhdessä kirjassa olisi useampi ääni toteuttamassa sitä. Mikähän sellaisen nimeksi tulisi, koska kuunnelma sellainen ei olisi. Olisiko se vaikka äännelmä. 

Oli myös hauskaa haastiksen päätteeksi kuulla lääkkeen ja pakastimen käyttöohje kuin hippunen tieliikennelakia. 

Kun kuningas kuolee
Järjestäjä
Otava
Teemat
Rikos ja dekkarit
Esiintyjät
Backman Elina, Raatikainen Silka
Selvittämätön teinitytön kuolema 30 vuoden takaa vie toimittajan rakkauden ja vaietun julmuuden jäljille. Dekkarisarjan avaus on kuin kirpeä karkki.

Kirja on itselläni vielä kesken ja kuuluu niihin lukemattomiin lukemattomiin tämän vuoden kirjoihin. Haastattelussa kävi ilmi, että teos on saanut Elisakirjan vuoden tulokas palkinnon ja että kirjan käännösoikeudet on myyty yhdeksään maahan ja että jatkoa on tulossa. 

Kirja sijoittuu Hartolaan ja kun kirjailija oli tehnyt taustatyötä ja saapunut Hartolaan oli hän miettinyt kuinka hyvin paikka sopii dekkarille. Hartolahan voisi hyödyntää tätä matkailussaan. Voisi olla kirjaan ja mahdollisesti kirjasarjaan liittyviä kävelyitä sarjassa esiintyville paikoille yms. 

Tätä kirjaa on syytetty siitä, että 80-luvulle sijoittuva osuus ei ole todenmukaista esim. kauppojen aukiolon suhteen. Itse en lukijana välttämättä kiinnitä tällaisiin huomiota, koska haluan nauttia fiktiosta ja hyvin kulkevasta tekstistä. 

Yksi syy miksi haluan lukea tämän kirjan loppuun on se, että Outi Pakkasen messuhaastiksessa hän kehui tätä kirjaa ja oli sitä mieltä, että jatkossakin tulee menestymään tämä Elina. 

25.10.2020. 

Se tapahtui meille – Isän ja tyttären matka inkerinsuomalaisuuteen
Järjestäjä
Ohjelman tarjoaa: Gummerus
Teemat
Elämäkerrat ja muistelmat
Esiintyjät
Pakkanen Lea, Pakkanen Santeri, Röman Micaela
Paluumuuttajina Suomeen 1990-luvulla tulleet Santeri ja Lea Pakkanen havahtuivat siihen, että inkerinsuomalaisten historia on vaikenemisen historiaa. Tarve tietää omien sukulaisten kohtaloista johti pitkälle matkalle. Yhden suvun kautta, tutkimustietoon ja arkistomateriaaleihin nojautuen, hahmottuu kuva tuntemattomaksi jääneestä vähemmistöstä. Meeri Koutaniemen valokuvat kuvaliitteessä täydentävät teosta, joka pohtii vähemmistöjen osaa. Keiden historiaa kirjoitetaan ja muistetaan?

Joitain aikoja sitten luin Hesarista jutun tästä kirjasta ja kiinnostuin. Olen aloittanut tämänkin kuuntelun, mutta tämäkin kesken näinä nykyisinä kirjojen runsauden aikoina. En tiedä mitään inkerinsuomalaisuudesta saati Inkerinmaasta. Minulle tulee mieleen Suomen sukuiset kansat ja Suomea muistuttavat kielet ja kohtaus yhdestä Laila Hietamiehen kirjasta. Kohtauksessa ollaan metsässä ja kuullaan puhetta, siinä siis piilotellaan jotakin ja todetaan, että puhujat ovat vepsäläisiä. En tuostakaan siis vepsäläisyydestä tiedä mitään. Sukulaiskielistä puhuttaessa tulee aina mieleen Alivaltiosihteerin Suomen virallisen ohjelman tunnari, jossa mainitaan mordvankielen prepositiot. Se tunnus taitaa olla ajalta, jolloin intternettiä ei voinut käyttää samoin kuin nykyään ja muistan aina ihmetelleeni, että minkähänlaista kieltä se mordva mahtaa olla. 

Tämä Kirjamessuhaastattelu oli kyllä hyödyllinen ja he kertoivat siitä kuinka olivat ensin ajatelleet kirjaa aivan toisenlaiseksi ja etteivät kertoisi omaa tarinaansa, mutta kustannustoimittajan mielestä oli tärkeää, että heidän tarinansa tulee kerrotuksi. Haastattelusta jäi myös mieleen sana römpöstetty. Mietin minkähän kielen sana tuo on alunperin. 

Suomen Kirjailijaliitto esittää: Äänikirjat ja raha
Järjestäjä
Suomen Kirjailijaliitto
Teemat
Äänikirja
Esiintyjät
Kilkku Elina, Vuola Sinikka, Lindstedt Laura
Äänikirjojen suosio kasvaa hurjaa vauhtia, mutta näkyvätkö kuuntelut kirjailijan kukkarossa? Äänikirjoista ja tulonmuodostuksesta Sinikka Vuolan kanssa keskustelevat Elina Kilkku ja Laura Lindstedt.

Painettu kirja tuottaa kirjailijalle noin 3.10 € kappaleelta, mutta äänikirja vain noin 0.67 €. Palkkioprosentti painetun ja sähkökirjan osalta noin 20-25 %, mutta äänikirjan osalta vaihtelee 12-50 % välillä. Useimmissa tapauksissa lähempänä 12 % Nämä tulokset Kirjailijaliiton kyselystä ja kerrottiin haastattelun aluksi, jonka jälkeen kysyttiin haastateltavien ajatuksia. He puhuivat taiteilijan riistosta ja näkyvyyden saatavuudesta, sekä surusta taiteilijan puolesta. Lisäksi siitä kuinka kirjailija kirjoittaa yhtä teosta vaikka usean vuoden ja sitten se on ikäänkuin valmis paketti ja kuinka paljon kustantaja maksaa siitä, että lukija lukee kirjan. 

Esille tuli myös, että äänikirja olis lyönyt läpi vasta vuonna 2019 meillä, koska ollaan pieni kielialue ja vasta nyt on hahmottunut tämä miten tulot äänikirjasta muodostuu. Se ei ole kuitenkaan kirjailijalle välttämättä hahmottunut vieläkään, että maksetaanko esim. siitä kun äänikirja käynnistetään ja siitä jos sitä kuunnellaan tietyn aikaa ja miten esim. kirjan alku vaikuttaa tähän, että onko alku niin kiinnostava, että kuuntelua haluaa jatkaa. Sopimukset vuoden 2019 kirjoista on tehty about vuonna 2018 ja niihin ei ole sisällytetty äänikirjaa välttämättä ja nyt kun vuonna 2020 on ensimmäiset tilitykset tulleet niin aletaan miettiä sitä, että menikö tää tulon muodostus oikein. 

Toinen haastateltava puhui siitä tuleeko kahtia jako ns. äänikirjailijoihin ja painetun kirjan tekijöihin jos siis ymmärsin oikein ja jälleen kerran otettiin esiin tämä, ettei kaikki kirjat toimi äänikirjoina ja että mitä tapahtuu sitten kun toiset toimii ja toiset ei, koska äänikirjan ansiosta kirjan elinkaari on pidempi. Taas kysyn, että mikä määrittää sen mikä toimii äänikirjana ja mikä ei? Celia-kirjaston valikoiman vanhimmat äänitteet taitavat olla 1960-luvulta. Toki ne on tuotu mp3-muotoon, mutta niistä kuulee kyllä selkeästi äänityksen laadun. Näitä samoja äänitteitä on veivattu vuosikymmenestä toiseen ja siellä on paljon kirjoja, jotka eivät tänäkään päivänä ole ns. kaupallisella puolella julkaistu äänikirjana, kuten esim. vanhoja klassikoita. Vaikkapa Tuulen viemää ja Anna Karenina. Tuolloin ovat äänikirjan lukijat olleet mahdollisesti sellaisia, joita on satuttu saamaan lukijoiksi. En tiedä minkälaisia ohjeita vaikkapa 60-luvulla on äänikirjan lukijoille annettu, vai onko annettu niin minkäänlaisia. Heidän lukutapansa on siis mitä on ja jos haluan kuulla jonkun klassikon niin lainaan sen Celiasta, koska minulle ei ole muuta vaihtoehtoa. Miten se määritetään toimiiko esim. Tuulen viemää äänikirjana vai ei? Ilmeisesti se ei toimi, koska sitä ei ole vieläkään julkaistu Storyteliin tai Bookbeatiin äänikirjana. Silti minulle itselleni se toimii äänikirjana, koska jos Celiaa ei olisi niin minulla ei olisi minkäänlaista mahdollisuutta lukea sitä. Eli mikä tämä on tämä toimimis äänikirjakeskustelu? Niin en ymmärrä. Puhun lukemisen puolesta ja siitä ettei mielestäni missään voida määrittää, että tiettyä kirjaa ei voida tehdä tiettyyn formaattiin. Jos kaupallinen toimija ei äänikirjaa tee niin Celia tekee. Ihmettelen edelleen miksei Celia ollut mukana näillä messuilla ja etenkin näissä äänikirjakeskusteluissa. 

Haastattelussa tuli ilmi uusi asia itselleni eli se, että Karisto myytiin Otavalle, koska Karisto ei pienenä toimijana pystynyt tuottamaan äänikirjoja nopeassa tahdissa. Alustataloudesta puhuttiin kuinka se koskettaa musiikkia, elokuvia, ruokaa ja näitä äänikirjoja, joiden kuuntelu tapahtuu Elisakirjan, Bookbeatin, Storytelin tai muutaman muun vaihtoehdon kautta sitä vastoin kuin ennen ostettiin painettu kirja ja nyt sitten näyttelijä tai kuka tahansa on lukenut sen äänikirjaksi ja tulo muodostuu esim. kuuntelukertojen mukaan. 

Äänikirjaa ei lueta vaan äänikirjaa kulutetaan. Tällaisesta en ole kuullut. Itsehän yhä edelleen puhun lukemisesta. Äänikirjoja tarjoavat alustat keräävät yleisöä, jotta saisivat monopoly aseman ja tekisivät tiliä, jossa ajattelussa kirjailijan palkkio ei ole mikään kysymys. 

Palvelut tarjoavat 14 päivän ilmaisen kokeilun, jonka jälkeen toimivat kuukausimaksulla ja kirjailijat olivat sitä mieltä, että on ankea ajatus että uutuus kirjan voi kuunnella ilmaiseksi, joten kuka sen painetun kirjan ostaa ja lisäksi, että ikäänkuin kirjat olisivat jonkinlaisessa alelaarista, jonka massasta valita haluamansa. 

Haastattelija kysyi miksei markkinoita rakenneta siten, että painetun kirjan kanssa äänikirja tulisi kappalemyyntiin ja suoratoistopalveluihin myöhemmin. Tämä oli kannatettava idea ja vielä muutama vuosi sitten olikin niin, ettei teosta kannata heti äänikirjaksi laittaa, mutta että nyt se on unohtunut kun kirjat on niin hyvin saatavilla. Hesarin arvioissa on nykyään kerrottu kuka kirjan on lukenut äänikirjaksi samaan tapaan tietona kuten kirjan kustantajakin. Minun mielestäni tämä on hyvä asia, koska muutenhan joutuisin kissojen ja Googlen avulla etsimään tämän tiedon. 

Vasta viiden vuoden kuluttua voitaisiin alkaa myydä äänikirjaa halvalla ja kirjailijoiden pitäisi protestoida tätä että äänikirjat on heti kuunneltavissa. Edelleen kysyn, että entäs jos sen painetun kirjan lukeminen ei ole se lukemisen vaihtoehto niin tulisiko minun odottaa viisi vuotta, että kirja olisi kuunneltavissa? 

Kun kirjoittaa äänikirjaa Storytelille suoraan niin sopimus on taloudellisesti kannattava. Elina Kilkku on kirjoittanut Storytel Original sarjan, josta hän kirjoittaa nyt version painettuun muotoon. Äänikirjaksi kirjoittaminen on oma taiteenlajinsa siten, ettei siihen kannata monia henkilöitä laittaa, koska niin se on helpompi luetuksi toteuttaa samoin kuin teatterissa on halvempi tehdä kolmen hengen näytelmiä kuin suuria musikaaleja. Kirjan sisältöön vaikuttaa valtavasti se mihin formaattiin se tehdään. Kun jos haluaa teoksessa käyttää paljon alaviitteitä ja teoksen olevan monimutkainen niin se ei toimisi äänikirjana... Noh. Celian äänikirjaversioihin alaviitteet on yleensä luettu. Eli ei ongelmaa. 

Haastattelussa tuli ilmi product placement. En tiedä mitä se tarkoittaa. Viimeisenä puhuttiin siitä kuinka äänikirjan lukija tuo oman tulkintansa kirjailijan ja kuuntelijan väliin ja että kuinka tulevaisuudessa voidaan toimia siten, että voidaan valita haluamansa ääni eli vaikka, että Hitler lukee kirjan ja tästä päästiin taas kirjailijan tekijänoikeuksiin ja äänen tekijänoikeuksiin ja halutaanko olla koneiden kanssa tekemisissä niin paljon, että ne arpoo kirjan ja itse valitaan kenen äänellä sen kuulee. 

Eli tällaiseen tulevaisuuteen ollaan ilmeisesti matkalla.

Tapahtuma oli toteutettu hyvin, mutta yksi iso miinus täytyy antaa. Ostin kokoaika lipun kun totesin, että Lucinda Rileyn vierailun lisäksi haluan kuulla muitakin kirjailijoita. Kävi kuitenkin niin, ettei Riley edes esiintynyt Kirjamessuilla ja kyseisestä peruuntumisesta ei mielestäni tiedotettu missään. Lisäksi tein sellaisen huomion, että odottamieni Camillojen eli Camilla Greben ja Camilla Läckbergin haastikset olivat ruotsiksi. Tätä ei mielestäni kerrottu selkeästi. Oli ikävää käynnistää tallenne ja huomata heidän puhuvan itselle vierasta kieltä. Eva Franz ja Lars Kepler oli toteutettu hyvin. Kepler englanniksi ja Franz suomeksi, vaikka hän kirjoittaa ruotsiksi ja luultavasti myös käyttää ruotsia kielenään muutenkin. 

Tulipa kuitenkin koettua kirjamessut ja kultua hyviä keskusteluja erityisesti tulevaisuuden kirjan ja äänikirjojen osalta. Toivottavasti tapahtuma streamataan myös ensi vuonna. Vaikka Koronarajoituksia purettaisiinkin siten, että ensi vuonna pystyttäisiin messut järjestämään liveyleisön osalta niin kokonaan toinen kysymys on haluaako kukaan lähteä sinne väenpaljouteen? Itse en lähtisi. 

Olin kirjamessuilla muutama vuosi sitten kun siellä oli Dan Brown. Täytyisi olla joku hyvä syy, että matkaisin messuille. Jos esim. Diana Gabaldon esiintyisi niin häntä tulisin katsomaan. Ongelma myös on, että täytyy aikatauluttaa päivä hyvin tarkkaan junailun osalta kun ei voi majoittua Helsingissä. Tänä vuonna esiintyjiä oli 400. Vähemmän on enemmän. 

Blogi löytyy myös somesta: 

Blogit.fi

Bloglovin 

Facebook

Goodreads

Instagram

Twitter

Youtube 

Peter Mohlin & Peter Nyström: Viimeinen elämä

Peter Mohlin & Peter Nyström - Viimeinen elämä 

Bazar 2020 

ISBN
9789522799555 

Alkuteos 

Det sista livet 

Suomentaja 

Jänis Louhivuori

E-kirjan sivumäärä 442

Painetun kirjan sivumäärä 525 

 

  Kirjailijakuva Copyright Liam Karlsson. Molemmat kuvat kustantajan sivuilta. E-kirja saatu arvostelukappaleenakustantajalta. 

 

 

Uuden ruotsalaisen dekkarisarjan avaus
Mohlinin & Nyströmin Viimeinen elämä aloittaa uuden ruotsalaisen dekkarisarjan, jonka keskiössä on FBI-agentti John Adderley.
Ruotsalais-amerikkalainen FBI-agentti John Adderley herää sairaalasängystä Baltimoressa kiitollisena siitä, että on vielä elossa. Muutaman sängyn päässä makaa mies, joka vain 24 tuntia aiemmin painoi aseen piipun hänen päähänsä.
Kymmenen vuotta aiemmin Karlstadissa Etelä-Ruotsissa Heimer Bjurwall huomaa tyttärensä kadonneen. Teini-ikäinen muoti-imperiumin tuleva perijätär Emelie ilmoitetaan kidnapatuksi, ja köyhästä lähiöstä kotoisin oleva teinipoika pidätetään rikoksesta epäiltynä. Emelien ruumista ei kuitenkaan koskaan löydetä, ja tutkinta lakkautetaan tuloksettomana.
Todistajansuojeluohjelmassa Karlstadiin lähetetty Adderley saa Emelien ratkaisemattoman tapauksen työpöydälleen. Avatessaan tutkinnan uudelleen hän käynnistää tietämättään ketjureaktion, joka uhkaa tuoda hänen menneisyytensä Atlantin toiselta puolelta Ruotsiin.
Viimeinen elämä aloittaa dekkarisarjan, jonka päähenkilö on FBI-agentti John Adderley. Traumojensa kanssa painiva, toiselle puolelle valtamerta väkisin sysätty Adderley on persoonallinen lisäys nordic noirin henkilögalleriaan. 

Peter Mohlin (kuvassa vas.) ja Peter Nyström kasvoivat yhdessä ruotsalaisessa pikkukaupungissa ja loivat ensimmäisen rikosromaaninsa kymmenvuotiaina. Työskenneltyään usean vuoden ajan elokuva- ja teatterikäsikirjoittamisen, ohjaamisen ja toimitustyön parissa kaksikko päätti jatkaa siitä, mihin he kouluaikoina jäivät, ja kirjoittaa uuden rikosromaanin.

 

 

Kirja alkoi todella vetävästi joka toisen luvun sijoittuessa vuoteen 2019 ja joka toisen vuoteen 2009. Luvut ovat lyhyitä, joten ajattelin tämän olevan oivallinen kirja josta kirjoittaa arvio. Luin kirjan lähes yhdeltä istumalta kahden päivän aikana. 

 

Kirjan edetessä selvisi, että henkilöitä on verrattaen paljon ja vasta noin puolenvälin tienoilla pääsin todella sisään siihen. Tapahtumapaikkoja on myös paljon, on sairaalaa Yhdysvalloissa, poliisiasema Ruotsissa, sekä paljon puhutettavia menneisyyden tiimoilta, uhrin perhe jota kuvaillaan paljon kuin myös poliisit. Välillä en pysynyt kärryillä siitä kuka tämä henkilö on ja mikä rooli hänellä mahtaakaan olla. Vaikka kirja alkoi todella lupaavasti niin lukeminen osottautui kuitenkin puuduttavaksi ja mietin että eikö tässä ratkaisuun päästäkään. On todistajansuojeluohjelmaa, huonomuistista porukkaa päihteiden käytön vuoksi, kadonnut puhelin, jonka kohdalla mietin kuinka paljon tekniikkka on mennyt eteenpäin iPhone 3 jälkeen, on kaliolta löytynyttä siemennestettä, sekä täysin väärä epäilys tekijästä. 

 

Kirja kannatti kuitenkin lukea loppuun asti. Ratkaisu oli sellainen, jota en olisi osannut arvata millään. Se on aina hyvä asia kirjassa kun ei pysty arvaamaan rikoksen tekijää tai arvaa väärin. Sellaisen juonen kehittely vaatii taitoa kirjoittajalta tai tässä tapauksessa kirjoittajilta - suomentajaa unohtamatta. 

Yli 400 sivua tälle teokselle on pituutena liikaa. Tiivistämisen varaa olisi ollut mielestäni. Kirjan kiitoksissa käy ilmi, että kirjasta oli jo tekovaiheessa karsittu 100 sivua. Varaa olisi totisesti ollut. 

 

Ymmärtääkseni kirja aloittaa sarjan, mutta tuntuu, että en jatka sarjan seuraavien osien parissa, vaikka kirjoittajilta taitoa löytyykin. 

 

Arvio asteikolla 1/5 tähteä on 2/5. 

Suosittelen kirjaa jos todistajansuojeluohjelma ja vaihtuvat tapahtumapaikat kiinnostaa, sekä jos tahtoo lukea tekstiä uusilta tekijöiltä. 

Muita huomioita: 

Luen E-kirjat Adobe Digital Editions ohjelmalla tietokoneella. Tarkemmin sanottuna ruudunlukuohjelma lukee tekstin tietokoneen näytöltä eli käytännössä kuuntelen myös e-kirjan, tosin erona äänikirjaan on se, että tietokoneen tai iPhonen ruudunlukija puheääni on monotoninen puhesyntetisaattori. Varsinaiset äänikirjathan ovat ihmisten lukemia, joten niissä voi olla äänen värin vaihteluja yms. E-kirjassa olen nimenomaan tekstin äärellä en ihmisäänen lukeman tulkinnan. 

Pari huomaamaani ongelmakohtaa: Adobessa tekijänoikeus syistä ei voi kopioida mitään. Sen vuoksi tässä tekstissä ei ole henkilöiden nimiä muuten kuin kustantajan esittelyosuudessa, joka kopioitu heidän sivuilta. En voi tarkistaa henkilöiden tai paikkojen oikeaa kirjoitusasua mistään. Voisin toki kirjoittaa haluamani sanat siis vaikkapa henkilön tai henkilöiden nimet siten, että kävisin nimen merkki kerrallaan läpi ja kirjoittaisin muistiin, mutta pidemmän päälle tämä on todella hidasta puuhaa ja melkoista pientä piperrystä. Eli käytännössä olen samassa asemassa kuin he, jotka sanoo, ettei äänikirjoista voi tarkistaa oikeinkirjoitusta yms. 

Toinen asia, johon kiinnitin huomiota ja joka on kyllä todella merkittävä oli se, että alunperin minun piti saada tämä arvostelukappale äänikirjana, mutta kyseinen sivu, josta olisin kirjan saanut ei toiminutkaan niinsanotuilla apuvälineillä. En päässyt lataamaan kirjaa, koska ruudunlukuohjelma ei lukenut kaikkea sivuilta eli juurikin tuo lataus painike oli ruudunlukijalla saavuttamattomissa vaikka kokeilin eri selaimia, eri ohjelmia ja myös eri laitteita tähän. Onneksi e-kirjan osalta homma toimi. Käytän internettiä jatkuvasti ja itsenäisesti. Tulevaisuuden kannalta sitä tietysti toivoisi, että antamani palautteen pohjalta kyseinen sivu korjattaisiin, jotta jatkossa arvostelukappaleiden lataus myös äänikirjana olisi mahdollinen. 

Kolmas asia johon kiinnitin huomioni oli, että koska tuo äänikirjan lataus ei toiminut niin käytännössä se luultavastikin tarkoittaa sitä, että tämä on ensimmäinen Suomessa koskaan julkaistu sokean henkilön kirjoittama kirja-arvio arvostelukappaleena saadusta kirjasta. Sillä jos tällainen arvio olisi aiemmin kirjoitettu niin siinä olisi luultavastikin kiinnitetty huomiota lataus ongelmaan kirjan itselle hankkimisen vaiheessa, mutta koska tämä ongelma on yhä olemassa niin oletan sen johtuvan siitä, että ruudunlukijaa käyttävät henkilöt eivät ole näitä arvostelukappaleita aiemmin hommanneet. Ihmettelen asiaa, koska aika moni näkövammainen ymmärtääkseni lukee paljon ja osa on myös varsin hyvin kirjallisen ilmaisun taitavaa porukkaa. 

Tämä oli hyvää harjoitusta tulevaisuuteen. Jatkossa tiedän paremmin mitä asioita tulee huomioida arvostelukappaletta lukiessa. 

 

Parasta aikaa Helsingin kirjamessut ovat käynnissä, joten ajattelin tämän päivän olevan siksi oivallinen julkaista tämä arvio. Tämä päivä on itselleni merkityksellinen myös muulla tavoin. Vuosipäivän kyseessä ollessa sitä miettii onko tehnyt elämässä oikeita valintoja. Tämä päivä on parisuhteen alkamisen vuosipäivä. Aikaa on kulunut. Se tapahtui viime vuosituhannella. Olen onnellinen rakkaudesta, siitä että sain olla rakastettu, rakastaa ja niin kiitollinen kaikesta. Minut jätettiin, johon liittyy kolmas osapuoli. Menetyksen pelko on niin suuri, etten ole kyennyt parisuhteeseen sen jälkeen. Olen kuitenkin päässyt tähän pisteeseen. Elän hyvää ja onnellista elämää sikäli kuin mahdollista. Olen myös pettynyt pahasti ihan ystävyyssuhteissakin ja tämä Korona-aika ei haittaa minua siltä osin, ettei ihmisiä voi kohdata. Surullista on, että on joukko ihmisiä, jolle minua ei ole olemassa. Kaikkein eniten sillä petetään omaa itseä, koska itselle tulisi olla rehellinen. Suru antaa voimia vaikka se ei jokapäiväisessä elämässä tunnu. Surua se tyttö kantaa on nimeltään yksi hiljattain julkaistu kirja. Hyvä nimi kirjalle. Minulle on myös kerrottu etten osaa mitään ja etten ole mikään. Päätin kauan sitten, että joku päivä vielä näytän koko maailmalle ja tänään se päivä on. On uuden luomisen ja uuden alun päivä. Luen ja saan kirjoittaa lukemastani. Tiedän ettei lähipiiristäni poistuneet pystyisi itse samaan. Tänään on hyvä päivä ja jatkossakin julkaisen arvioita kustantajilta saaduista arvostelukappaleista. On niin paljon tehtävää, etten ehdi suremaan asioita, joita en voi muuttaa. Minäkin olen vain ihminen virheineni kuten kaikki muutkin. 

Tämä on monipuolinen kulttuuriblogi, joten listaan tähän alle levyjä, joita kuuntelin lukemisen aikana. Niitä pääsee kuuntelemaan klikkaamalla nimeä. 

Mariah Carey - The Rarities

Graaf - Graaf Sisters

Shania Twain - The Woman In Me (Super Deluxe Diamond Edition) 

Steps - The Last Dance  

 

Blogia voi seurata myös somessa. 

 

Blogit.fi 

Bloglovin

Facebook 

Goodreads

Instagram

Twitter  

Perjantai: Punainen ovi avautuu

Viikko sitten avautui Punainen ovi kun olin Minjan levyjulkkareissa Tampereen G LiveLabissa. Punainen ovi on Minjan kolmas levy, joka julkaistiin pari viikkoa sitten ja oli viime viikolla radio Helsingin viikon levynä. 

Minja käyttää artistinimenä nimeä M. Hirveän hankalaa sanoa, että olin Ämmän keikalla. Niin olen itse tullut päätökseen, että jatkossa puhun Minjasta enkä Ämmästä. Sitä sanotaan, että sydämeen mahtuu vain yksi ämmä tai Ämmä. Siis m tai M. 

 

Oli hienoa käydä keikalla, jossa oli huomioitu turvavälit. Oli pöytiin ohjaus ja juomia pystyi tilaamaan G LiveLab sovelluksen kautta. Kyseinen sovellus ei ole vielä kaikkein saavutettavin, josta olen antanut palautetta ja se on huomioitu siten, että jatkossa parannuksia ois tulossa. Kyllähän sitä mietti, että mennäkö keikalle kun K riehuu enenevissä määrin, mutta olin ostanut lipun jo heti kun huomasin tämän keikan. Halusin levyjulkkareihin. Muutenkin artistit joita seuraan niin pyrin käymään jokaisella heidän Tampere keikallaan. Joskus on myös vaikeus valita ja kun ei voi olla useassa paikassa samaan aikaan. 

 

Keikalla kuultiin biisejä jokaiselta albumilta. Biisit on niin erilaisia livenä kuin levyllä. Keikoilla on bändi - levyillä paljon elektronista äänimaisemaa ja maalailua. Laulun lisäksi Minja soittaa poikkihuilua. Useassa biisissä on teemana vesi tavalla tai toisella ja myös luonto muutoinkin. Vesi aiheisia biisejä on Lampi, Sillat, Puhu mut pyörryksiin ja Korallien alle.

 

Keikan aikana ilahduttivat Kainuun murteella puhutut välispeakit. Siitä tullee aina turvaisa ja kotoisa olo. 

Tarvis kirjotella huomioita keikan aikana, jotta vois välittää tunnelmaa myös blogiin. Keikat on kuitenkin niin energisiä kokemuksia. I'm alive when I watch on the stage. Elossa oon keikalla käydessä ja muina aikoina sitten vaan oon hengissä. 

Levyn eka biisi on nimeltään Menya zovut Minja. Kappale kuulemma kirjoitettu unen pohjalta. Itse kappaleesta ajattelin että liekö artistin juuret enempikin idässä. Biisi on mielestäni todellasynkkä ja surullinen. 

Toisena lauluna levyllä on Punainen ovi. Se on varsin menevä biisi ja erityisesti keikalla odotin sitä. Se kuultiinkin toisena kappaleena. 

Musiikkivideon voi katsoa tästä.

Kolmas raita nimeltä En koskaan on mielestäni jotenkin elokuvamainen. 

Neljäs biisi Se tuli mua vastaan on julkaistu singlenä. Kyseinen kappale ei kuitenkaan oikein vieläkään avaudu itselleni. 

Viides biisi Se mikä olin on todella kaunis lyriikoiden ja toteutuksen osalta. 

Kuudes biisi Korallien alle. Ollaan taas vesi teemassa. "Kirjoitan sun elämän uudestaan. Itseni siihen sijoitan. Se on täynnä merellistä tunnelmaa. Vedeksi muutut kun katsot aaltoja kyllin kauan." Tuo on mielestäni hienosti sanottu. 

Kumpa voisikin kirjoittaa toisen elämää uusiksi ja itsensä siihen sijoittaa osaksi tarinaa. 

Seitsemäs laulu on nimeltään Molekyyli. Sanoitus on mielenkiintoinen ja tykkään myös kappaleen toteutuksesta. Jos ymmärsin oikein keikalla niin levyä tehdessä pohdinnassa on ollut uudesti syntyminen. Se kuuluu mielestäni levyn lyriikoissa vahvasti. 

Kahdeksas biisi nimeltä Tämä päivä. Upea laulu jossa kuvaillaan elämän kiertokulkua ja tämä kannattaa kuunnella hyvillä kuulokkeilla, koska elektroninen tausta on niin monikerroksinen monin paikoin. On rumpujen räminää, avaruudellista soundia ja jossain kohtaa myös soitin, josta en ole varma mikä se on. Muutenkin suosittelen levyä kuunneltavaksi kuulokkeilla, jotta kappaleiden monikerroksiset elektroniset maisemat avautuvat. Esim. levyn avaavassa kappaleessa on paljon sellaista minkä erottaa vain kuulokkeilla kuunneltuna.

Levyn päättää instrumentaali nimeltään Anatta. Tämä laulu avasi keikan ja kävi ilmi, että tuo nimi tarkoittaa minuutta. 

M - Punainen ovi 

Solina Records 2020 

 

Levy kuunneltavissa tästä.

 

 

Kuunneltu Spotifystä tätä tekstiä varten. Keikalta ostin kassin nimi teemaan sopien ja levyt ovat myös omia ostoja aiemmilta keikoilta. 

 

Keskiviikko: Kaupunkikulttuurin käsikirja

Tänään esittelen radiosarjan, johon törmäsin Facebookin Kuuntelijaklubi-ryhmässä. 

Sarja on nimeltään Kaupunkikulttuurin käsikirja. 

Kiinnostuin itse tästä sarjasta heti jo pelkän nimen perusteella. Oma identiteettini on kaupunkilainen. Tämän vuoden alussa kun suosikki kanavani Radio Helsinki alkoi kuulua myös Tampereella ihan radiosta eikä vain netin kautta toistettuna. Niin ajattelin, että tämän lähemmäs hipsteriyttä en enää pääse. Opiskeluaikoina Espoossa Ystäväporukan kanssa kokoonnuimme perjantaisin yleensä minun silloiselle kämpälleni ja kuuntelimme ohjelmaa nimeltä Paskalista. Kahvin juonnin ja internet selailun lomassa kommentoimme yhteisvoimin Paskiksen biisejä ja Ari Peltosen tapaa ilmaista itseään. Oi aikoja, oi tapoja. 

Tätäkin kirjoittaessa taustalla soipi mikäpä muukaan kuin radio Helsinki. Se soipi sekä keittiössä, että tässä yhdistetyn olo-, & makuuhuoneen puolella. Välillähän kodissani tosiaan raikaa useita eri musiikkeja samaan aikaan. Keittiössä soi lähes poikkeuksetta radio Helsinki, olohuoneen stereoista saattaa samaan aikaan soida Yle radio 1, puhelimesta voi olla soimassa soittolista Spotifyn, Youtuben, Youtube Musicin, Deezerin, Napsterin, Tidalin tai omien iTunes ostojen kautta. 

Yleisin tilanne kuitenkin se, että langattomissa kuulokkeissani pyörii kirja tietokoneelta, samaan aikaan seurailen radiosta puheohjelmaa, puhelimesta saattaa soida joku uusi albumi julkaisu ja keittiössä soida hiljaisella radio. 

Näin kauas päästiin pelkästään vuosituhannen alun muistoista, sekä omasta kaupunkilaisuus määritelmästä. 

Kaupunki on jännä sana. Aikoinaan kaupungissa käyminen tarkoitti itselle Kajaania. Paltamo Citystä sinne on sen verran matkaa, että omanlaisiaan reissuja nekin. Itsehän viihdyin Kajaanissa myös pitkiäkin aikoja tai pitäskö sanoa, että Kajjjaanissa. Siellä olikin aikoinaan kaikenlaista viihdykettä ja viihdettä. 

Tampereelle muutettuani sanasta kaupunki tuli tarkoittamaan lähipiirissä sitä, että tullaan kaupunkiin kauempaa. Itsehän olen asunut tässä keskustassa tai sen tuntumassa lähes kaikki nämä vuodet. Se on muuten iskelmä. Siis Kaikki nämä vuodet. 

Parhaita puolia kaupunki asumisessa on myös se, että on esim. Foodora ja Wolt, jotka tuovat ravintolaruuan kotiisi. Se on kyllä niin mahtavaa kun voi kesken intensiivisen kirjoitussession tilata haluamansa lounaan suosikki raflasta tai kahvilasta. Ei tarte lähteä mihinkään ja ruokailtua voi jatkaa kirjoittamista. 

Tokihan kirjoittaa voi missä vaan, mutta ainakin tällaiseen pidempään tekstiin tarviin pöytäkoneen ja muutenkin rauhaa. 

Tällä viikolla vietetään asunnottomien yötä. Olen etuoikeutettu koska minulla on kaunis koti urbaanissa kaupunkiympäristössä. 

Josko nyt esittelisin sen radiosarjan 

Miten skeittari tarkastelee kaupunkiarkkitehtuuria ja mistä skeittitemput opitaan? Entä miksi yleisiä korttelisaunoja alettiin rakentaa 1800-luvun lopulla, ja mitä yhteistä on kaupunkiviljelyllä ja tuberkuloosilla? Sarja ottaa selvää, minkälaisia kulttuuri-ilmiöitä urbaani ympäristö on vuosien saatossa synnyttänyt, ja mitä luovaa kaupunkien kaduilla kehittyy nykyään. Toimittaja Emma Vainio, äänisuunnittelija Laura Koso ja Emma Vainio, tuottaja Sari Siekkinen.

Sarja kuunneltavissa areenassa ja itseäni viehättää se että jaksot ovat alle 20 minuuttisia. Sopivan mittaisia nyky kuuntelijalle. 

Sarjaan pääsee tästä .

Esittelen tässä osan sarjan jaksoista. 

Uusi urbaani kulttuuri venyttää sääntöjä – ja koko kaupunki on ravintola!

Nykyisin kaupunkien kaduille ilmestyy säännöllisin väliajoin loppumattomia kirpputoripöytämeriä ja kotitekoisia muffinssikioskeja. Vielä vuosituhannen alussa yhteisöllinen, urbaani toiminta oli paljon pienimuotoisempaa. 2010-luvulla syntyneet Ravintolapäivä, Siivouspäivä ja Illallinen taivaan alla -tapahtuma ovat saaneet alkunsa nuorten kaupunkilaisten ideoimana, sääntöjä hienovaraisesti venyttäen. Ohjelmassa ovat mukana tuottaja ja kaupunkiaktivisti Jaakko Blomberg, kaupunkisosiologi Pasi Mäenpää sekä tuottaja Tanja Jänicke. Toimittajana on Emma Vainio.

Nämä tapahtumat ovat tuttuja itselleni. Illallinen taivaan alla on herättänyt enemmänkin kiinnostusta. Ravintolapäivästä olen kuullut positiivisia kokemuksia, mutta tapahtuman ollessa aktiivisimmillaan elämäni täyttivät muut asiat kuin se, että oisin käyttänyt aikaani vierailemalla vain hetken auki olevissa paikoissa. 

Siivouspäivästä on kokemus, että toissa vuonna olisi lähistöllä jotain siihen liittyvää ollut, mutta jotenkin meni ohi. 

Illallinen taivaan alla vaikuttaa mielenkiintoiselta ja onhan tässä Koronan riehuessa kyllä tullut erinäisiäkin illallisia virtuaalisesti vietettyä. 

Bravo! Kadulla yleisö syntyy hetkessä

Reilut sata vuotta sitten Suomessa elettiin katusoittajien ja -esiintyjien kulta-aikaa. Pohjois-Eurooppaan vaeltaneet italialaiset posetiivarit ja haitarinsoittajat toivat kansainvälistä väriä isoimpien kaupunkien kadunkulmiin. Miksi kadulla esiintyvä taikuri asettaa esiintymisalueensa ympärille maahan ketjun? Mistä katusoittaja liikuttuu? Miten korona on vaikuttanut katuesiintyjiin?
Emma Vainion haastateltavana taikuri Markus Tervon, sirkustaiteilija Pekka Laamasen sekä katusoittaja Timo Päivänsalon.

Kuka tahansa voi soittaa missä tahansa mitä tahansa. Tästä jaksosta tuli mieleeni vuosien takainen tilanne. Oltiin kirjastossa ystäväporukalla ja siellä joku soitti flyygeliä tai pianoa. Yksi meistä meni keskeyttämään soiton ja soitti itse. Se oli pysäyttävä hetki. 

Suomea taisi vuosia sitten Euroviisuissa edustaa Pihasoittajat. En muista heidän kappaleensa nimeä. Tuli vaan mieleen tuosta katusoitosta. 

Posetiivista tulee mieleen Kiljusen herrasväki. Taisivat pojat seurailla posetiivaria tai tavalla tai toisella päästä itse sitä soittamaan. Posetiivia en ole koskaan päässyt tutkiskelemaan eli en oikein tiedä minkälainen kapistus se on. Kauko Helovirta lukee hyvin Kiljusia. 

 

 

 

Kun kulkutauti uhkaa, puhdasta ilmaa haetaan puistosta 

Keskiajan kaupungeissa ei ollut vielä lainkaan puistoja. 1800-luvulta alkaen viheralueiden rooli kaupungeissa on saanut lukuisia uusia merkityksiä. Miten puistojen raikas ilma liittyy koleraan, ja miksi puistoissa ei aluksi saanut urheilla? Voiko kaatopaikka muuttua lumovoimaiseksi luontoretkeilykohteeksi? Kysymme tätä luontopuutarhuri Jukka Toivoselta. Entä miten korona on vaikuttanut puistojen merkitykseen kaupungissa? Toimittajana on Emma Vainio.

Itselleni tulee puistoista mieleen kartano ja niiden hoidetut puistot. Lisäksi tulee mieleen Maria Eräsen Ratsulomalla Ranskassa kirjan kohtaus, jossa tytöt menevät majatalon vanhaan puistoon ja löytävät sieltä poni patsaan. Kyseinen kirja jatko-osineen teki aikoinaan niin suuren vaikutuksen, että yhä edelleen tahtoisin asua Bretagnessa. Siis ei, en ole koskaan siellä asunut, mutta ratsumajatalo teki niin vahvan vaikutelman, että luen kyseiset kirjat kerran vuodessa vähintäänkin ja haaveilen Bretagnesta ja erityisesti niistä parantavista kivistä, joilla on oma roolinsa sarjassa, kuten myös sillä jo mainitsemallani patsaalla. Sellainen suojelusponi olisi kyllä mahtavaa olla olemassa. 

Tampereella kun ollaan niin tietty Hämeenpuisto on tuttu, kuin myös Emil Aaltosen puisto. Tässä kotini lähistöllähän on tuo Aleksanterin kirkko ja sen puisto, joka siis on hautausmaa, mutta josta kuitenkin kuljeskellaan ihan päivittäin. Haudat ovat vanhoja siis 1800-luvulta. Aiemman kotini ikkunasta kyseinen paikka näkyikin. Joltiseenkin kolkkoa kulkea tuon hautausmaan läpi, mutta sehän sijaitsee tuossa, koska aiemmin oli kaupunki niin toisenlainen. 

Hyvä kun ihmiset on näin Korona aikaan liikuskelleet enempi luonnossa ja ehkä myös se on saanut ajatuksia siihen suuntaan kuinka tärkeää luonnon säilyttäminen onkaan. 

 

 

 

Hermostuttaako - mene siirtolapuutarhaan!

Tämäkin on yksi sarjan jaksoista. Jostain syystä osan kuvailevaa tekstiä en löydä mistään. 

 

 

Siirtolapuutarhat ovat itselleni vieras asia. Tässä ehkä tulee esille se, etten alunperin ole kaupungista. Ilman Googlettamista ajatukseni on, että sulla on se puutarha ja jonkinlainen asumus siellä ja olet osa yhteisöä. Vähän niinkun mökillä olisi, mutta ei sinnepäinkään. 

Nämä ajatukset siis ilman Googlea. 

Tulee mieleeni kirja nimeltä Siirtolapuutarhan varjoissa. Taisi olla dekkari, mutta ilmeisen vaisu lukukokemus kun ei herätä muistikuvia nimen lisäksi. 

 

 

 

Miksi kollektiivinen hikoilu kiehtoo taas kaupunkilaisia? 

Suomen ensimmäiset korttelisaunat perustettiin 1800-luvun lopulla, sillä kaupunkilaiskodeissa ei ollut kylpyhuoneita. Käymme sahaamassa polttopuita Helsingin Sompasaunassa, jonka ulkokatoksessa on piano kenen tahansa soitettavaksi, muttei pukuhuoneita eikä yhtään varsinaista työntekijää. Lisäksi käydään Tampereella Rajaportin saunassa, joka on Suomen vanhin yleinen sauna. Haastattelussa Sompasaunan pitkäaikainen aktiivi ja rahastonhoitaja Wilhelm Björkqvist sekä Pispalan saunayhdistyksen puheenjohtaja Ari Johansson. Toimittajana on Emma Vainio.

Täytyy myöntää, etten ole kaupunkisaunoissa saati yleisissä saunoissa vieraillut. En maksa saunasta, haluan päästä saunomisen yhteydessä myös järveen ja mieluummin rennosti läheisten kanssa saunottelen. Yhdessäkään asunnossa ei ole ollut saunaa. Siis sen jälkeen kun muutin omilleni. En maksa saunasta tosiaankaan. 

Jaksojen kuvaukset on areenasta. En jaksanut yksitellen linkittää joka jaksoa, koska se on melko iso töistä. Käytännössä vain maalaa, kopioi, liitä, käytä, mutta näppäimistöä käyttävälle siinä menee paljon aikaa. 

En tähänkään tekstiin saa haluamanlaisiani otsikoita, joten olen koettanut hoitaa saman asian rivivälejä tehostamalla. 

Nyt ei muuta kuin Kulttuuripainotteisia kuunteluhetkiä!

Blogi löytyy myös näistä kanavista: 

Blogit.fi

Bloglovin 

Facebook

Instagram

Twitter

Musiikkia maanantaihin: Huippu biisejä & aallonpohjia

Levyjä syksyyn. Oma suosikkini on Behmin Draaman kaari viehättää. Hienoja sanoituksia ja toteutus on onnistunut. Tarkoitus mennä keikalle vielä tänä syksynä. 

Yle teki hänestä haastattelun äskettäin ja jutun voi lukea tästä.  

Radioissa paljon soinut Hei rakas, jonka voi kuunnella tästä. 

Omia suosikkeja levyltä on Päästä varpaisiin  ja Apokalyptinen häpeä.  

Nuissa lauluissa on itselleni merkityksellistä kerrontaa. Jos antaisin levyille tähtiä asteikolla 1/5 niin tälle antaisin 5/5. 

Levyn voi kuunnella tästä.

 

 

Marraskuussa julkaistaan Maustetyttöjen kakkos levy, jota odotan kovasti. Viime syksynä julkaistu ensimmäinen on ollut kovassa kuuntelussa. Tulen kirjoittamaan levystä myöhemmin. 

 

Suuri pettymys on ollut Saara Aallon uusi musiikkivideo. En tosin ole käyttänyt aikaani siihen, jotta joku olisi kuvaillut mulle videon tapahtumat. Se mitä oon videosta lukenut kommentteja niin sain kuvan, etten haluakaan käyttää aikaani siihen. 

Olen ekan kerran kuullut Saaraa jo vuonna 2007, jonka jälkeen euroviisuissa 2011, Voice Of Finland 2012 ja siitä eteenpäin. Keikoilla käynyt Tampereella ja vähän muuallakin. Suomessa tosin. 

 

Uusi musavideo oli pohjanoteeraus ja toi vain entistä enemmän esille sen mitä siitä seuraa kun halutaan tehä kaikki itse. 

Saaran faniyhteisössähän ei sallita muita kuin vain ja ainoastaan positiivisia kommentteja. Negatiivisiin kommentteihin ei vastata vaan ne poistetaan kokonaan. Se on käsittämätöntä, koska kyllähän julkisuudessa olevan henkilön tulisi kyetä ottamaan vastaan palautetta ja erilaisia mielipiteitä. 

Suomalaisissa medioissa, kuten vaikkapa Yle, Iltasanomat, Iltalehti, HS, tai musiikkilehdetkään eivät ole kirjoittaneet videosta mitään. Tämän hetkistä tilannetta en tiedä, mutta ei ainakaan julkaisupäivänä eikä seuraavana ollut mitään juttua. 

Seuralen Saaraa ja ihmettelen tulevia käänteitä. Fanituksesta ei enää voi puhua. 

Levy-yhtiöiden hylkääminen kertoo mielestäni enemmän kykenemättömyydestä yhteistyöhön ja palautteen tai neuvojen vastaanottamisen vaikeudesta kuin siitä, että itsellä olisi se paras ammattitaito tai että itsetehtynä tulee parasta jälkeä. 

Mielestäni se itse tekeminenkään ja jatkuva omien päätösten tärkeyden korostaminen, sekä jatkuva puhe siitä, että vika oli alan ammattilaisissa ja nyt on helpottavaa kun saa ite päättää kaikesta. Niin tällaiset puheet eivät enää tee minuun vaikutusta eivätkä lisää ihailua tai fanitusta. 

Tuntuu fanien keskuudessa olevan todella tärkeä asia tämä minä ite teen, minä ite pystyn ja tiedän parhaiten. Se on monien fanien mielestä niin siistiä kun uskaltaa olla oma ittensä. Itselleni herää kyllä kysymys, että uskaltaako hän? Kun minusta se vaan vuosi vuodelta näyttää enempi ja enempi siltä, että kaikki tehään itse koska on niin vaikeaa olla muiden kanssa. 

Julkisuudessa vois myös enemmän olla musiikin kuin elämän valintojen vuoksi tai vain siksi, että kerrotaan joka haastattelussa ne samat asiat eli että kuinka Suomessa ei ole lupaa olla se mikä on, muistellaan koulukiusaamista ja sitä kuinka hänen uraan ei uskottu jos hän tekee englanniksi musaa. 

Samat aiheet vuodesta toiseen, ei mitään uusia näkökulmia niihin. Ketään ei oikeasti jaksa kiinnostaa. 

Fani yhteisön mielestä minä olen negatiivinen, koska myöskään siellä ei voida ainakaan aivan kaikkien kanssa rakentavasti keskustella vaan suututaan siitä jos sanoo jonkun poikkipuolisenkaan sanan. 

Fanitus ei ole vaan sitä pyyteetöntä ihailua vaan artistia voi ja tulisi myös kyetä katsomaan muutoinkin kuin sen suuren ihailun läpi. 

Otetaanpa esimerkki. Kuuntelen todella paljon muutamia Madonnan levyjä. Ne levyt on minulle tärkeitä. Seuraan Madonnaa somessa ja luen artikkeleita. Luin huumetarjoiluista synttäreillään tänä vuonna. Se mitä hän haluaa julkisuuteen tuoda on toinen juttu ja musiikin tärkeys osa kokonaisuutta. En loukkaannu jos joku mietiskelee että ei hyvältä näytä hänen elämänsä. Madonna soi kodissani ja thats it. 

Saaran keikoilla tuskin jatkossa käyn saati että ostaisin levyjään. 

Kyseisen videon voi katsoa tästä. 

 

Tällainen on musiikki syksy 2020 itselläni. Entäs sinulla? 

 

Miksipä et ottaisi blogia seurantaan myös somessa? 

Blogit.fi,

Bloglovin,

Facebook,

Instagram,

Twitter   

Podcasteja perjantaihin

Lokakuu on käsillä ja K riehuu keskuudessamme yhäti. Osa on etätöissä, eristyksissä muutoin tai karanteenissa. Pitkät sateiset päivät/illat ovat oivallisia aikoja käpertyä sohvalle lämpimän peiton alle  ja lähistölle hyvää suklaata ja iso lasillinen punaviiniä tai kupillinen kuumaa juomaa kuten teetä tai kaakaota, villasukat jalkaan, sekä luureihin hyvä podcast pyörimään.  

Tässä pari podcastia, joista itse tykkään, sekä vinkkejä paikoista, joista uutta kuunneltavaa voi löytää. 

Pari viikkoa sitten myöhäisessä lauantai-illassa törmäsin Facebookin Dekkariryhmässä  tähän postaukseen,  jossa esiteltiin Nordic Noir Finland-podcast, jonka kotisivuille pääsee tuosta linkistä. 

Eka tuotantokausi on julkaistu ja siinä on viisi jaksoa, joista kaksi olen kuunnellut. Ensimmäinen pilottijakso, jossa tekijät kertoivat itsestään ja toinen jakso, jossa haastateltavana kirjailija Christian Rönnbacka. Lisäksi haastattelussa myös lukija Krista Putkonen-Örn. 

Itse tykkään kovasti siitä, että podcastin pitäjät ovat ymmärtääkseni äänikirjojen suurkuluttajia, joihin itsekin kuulun. Työpöydälläni on yhä se lupaamani teksti, jossa käsittelen artikkeleita, joita on äänikirjoista viime vuosina kirjoitettu ja kerron omia kommentteja artikkeleissa esitetyistä mielipiteistä. 

Tässä Nordic Noir Finland podcastin esittely heidän sivuiltaan. 

Nordic Noir Finland -podcastin ensimmäinen tuotantokausi tulee! Viisi jaksoa julkaistaan tällä sivulla sekä iTunesissa ja Google Playssa, sekä hieman myöhemmin Spotifyssa. Viidessä jaksosa puhutaan asiasta ja sen vierestä seuraavin otsikoin:
◦ Pilottijakso: Mitä on Nordic Noir?
◦ Vieraana Antti Hautalehto-kirjojen kirjoittaja Christian Rönnbacka
◦ Äänellä on merkitystä, puhetta äänikirjojen lukijoista vieraana Krista Putkonen-Örn
◦ Nordic Noirin kliseet
◦ Henkilökohtaiset TOP3-listat

Podcastin traileri 

Nordic Noir-podcastin Facebook-sivut löytyy tästä. 

Toivon tälle sarjalle pitkää ikää. 

Podcasts-sovellusta selaillessa törmäsin suomalaiseen Harry Potter aiheiseen podcastiin nimeltä Laituri 9 ja 3/4.

Olen kuunnellut tästä vain yhden jakson: ensimmäisen. Hiihtolomalla vuonna 2002 luin siihen mennessä ilmestyneet Potterit putkeen. En saa mieleeni oliko silloin julkaistu kolme vaiko neljä osaa. Kuitenkin tämän jälkeen oli uuden osan ilmestyminen aina odotettu tapaus. 

Jos joku ihmettelee tahtiani lukea niin, koska elän kaikenlaisten puhuvien vempainten keskellä niin tietokoneen ruudunlukuohjelmalla luettu kirja tai kirjan luku on verratttaen nopeaa. Tämä riippuu tietysti paljolti siitä kuinka nopeaa puhesyntetisaattorin puhetta pystyy kuuntelemaan ja siis näin ollen lukemaan kirjoja tai mitä informaatiota nyt sitten ikinä tahtookaan näytöltänsä lukea, vaikkapa Facebook tai Insta päivityksiä, blogeja, uutisia, tehä Googlehakuja ja onhan nuita. Mitä sitä tavallinen ihminen nyt ylipäänsä tietokoneella tekee. 

 

Meillähän on palvelu, josta voimme ladata päivän sanomalehdet luettavaksi. Valikoimaan kuuluu myös aikakauslehtiä ja muita julkaisuja. Aikoinaan oli myös silloisen Näkövammaisten kirjaston eli nykyisen Celian tuottamia e-kirjoja. Toisaalta mietin voiko kyseistä nimitystä käyttää, koska kyseessä kuitenkin vain näkövammaisille tuotetut julkaisut, joiden lukemiseen tarvitsi erillisen ohjelman, jonka käyttöön luonnollisesti sopimuksen ja oikeudet ja kyseessä suljettu systeemi eli julkaisut avautuivat luettavaksi vain tällä tietyllä ohjelmalla. 

Nykyään Celia ei enää tuota e-kirjoja kyseiseen muotoon. Mainitsemieni lehtien lisäksi voimme ladata samasta palvelusta myös ns. a-kirjoja. Tavallaan typerä nimitys sekin, koska kuitenkin e-aineistosta kyse ja edelleenkin tästä mainitsemastani suojatusta tiedostomuodosta. Tiedostomuoto wlf. E-kirja kun yleensä on Pdf tai Epub-muodossa. Tai näin ajattelisin käsitettävän kun puhutaan e-kirjoista. Tuli mieleen teos nimeltä Mistä puhumme kun puhumme juoksemisesta. En muista kirjailijaa enkä ole kyseistä opusta lukenut. Voisi olla teos nimeltä Mistä puhumme kun puhumme e-kirjoista. 

 

Eksyin taas kirjaville sivupoluille. Jatketaan Pottereista. 

Eli oli hiihtoloma opiskelupaikkakunnalta ja olin käymässä kotopuolessa ja sen viikon aikana perehdyin Potter maailmaan. Koetin palata kyseisiin maailmoihin viime talvena ja koetin kuunnella äänikirjana ekaa osaa, mutta en oikein päässyt mukaan juttuun. Tarkoitus oli kuunnella koko sarja, jotta voisin lukea myös sen Kirottu lapsi joka on se näytelmä, joka tuli joitain vuosia sitten. 

Potter projektin ollessa kesken näin paljon niin en oikein päässyt podcastiin mukaan. Fantasia on kirjallisuutena lähes täysin vierasta. Pottereiden lisäksi ihan satunnaisesti muutama kirja aiheen tiimoilta tullut luetuksi ja toki Narniaa aloitetuksi. 

 

  Tässä esittely podcastista. Teksti on heidän Facebookistaan.

Laituri 9 ja 3/4 on podcast, joka käsittelee kaikkea Harry Potteriin ja velhomaailmaan liittyvää matkalla Viisasten kivestä Kuoleman varjeluksiin. Tule meidän kanssa lukemaan Harry Potterit uudestaan tai vaikka viidennentoista kerran.

Muutamia hyväksi havaittuja podcast paikkoja, joista yksi vinkki tuli eräältä uskolliselta blogin lukijalta. Kiitos kovasti. 

Tälle sivustolle on ymmärtääkseni koostettu kattavasti podcasteja aiheittain. 

 

Suomalaiset Podcastit
Suomalaiset Podcastit näyttää suosituimmat suomalaiset podcastit. Täältä löydät parhaat ja mielenkiintoisimmat suomalaiset podcastit ja missä voit kuunnella niitä. 

Suomalaiset Podcastit-sivustolle pääset tästä. 

Vuosia sitten kuulin sivustosta jakso.fi joka taitaa olla melkoisen laaja paikka podcasteille. 

Tällä viikolla löysin Instasta tilin nimeltä Mitä kuulin. 

Tilin esittely on lyhyt ja ytimekäs. 

Kokemuksiani kuuntelemistani kirjoista ja podcasteista 

Kyseinen tili löytyy tästä. 

Olen vasta tänä vuonna alkanut enempi seurailemaan ja kiinnittämään huomiota podcastien olemassaoloon. Kuunteluun liittyy kuitenkin muutamia ratkaisemattomia ongelmia. Podcast on saattanut olla jo useamman vuoden ja näin ollen jaksoja on paljon. Olisi helpompaa jos olisi alusta asti ollut mukana kuin, että täytyisi kuunnella monta kymmentä jaksoa. Toki jaksot yleensä on eri aiheista, mutta kuitenkin. Tulee olo, että aiemmatkin tulisi kuunnella. Oma aikani on kuitenkin rajallista enkä millään pysty kuuntelemaan ainakaan useaa sarjaa siten, että kuuntelisin alusta asti jaksot. 

Lisäksi podcast kuunteluun kuten mihin tahansa muuhunkin kuunteluun liittyy aina se, että sietää podcasteria tai mikä nimike olisi oikea käytettäväksi henkilöstä, joka podcastissa puhuu? 

Vaikka olisi kuinka mielenkiintoinen aihe tai vaikka yksittäinen jakso niin jos podcaster ei ole miellyttävän kuuloinen niin en hassaa aikaani siihen. 

Itseäni vanhana markkinoinnin opiskelijana kiinnostaa myös mikä mahtaa olla podcastien ansaintamalli, sekä se mistä olisi kaikkein tuottavinta kuunnella podcast, että onko se Spotify, Podcasts-sovellus, Soundcloud, Acast, Podlay, selaimen kautta podcastin omalta sivulta, vaiko joku muu jota en tässä maininnut? 

Koetan jatkossa päivittää blogia useammin. Bloggerin uudistuksen myötä minulle on kuitenkin tullut aikamoisia haasteita näin ruudunlukuohjelmaa käyttävän näkökulmasta. 

Tämäkin on sinäänsä pitkä postaus ja yksi ongelma liittyy tekstin tallennettavuuteen esim. kun lisään linkin osaksi tekstiä. Aiemmin tämän pystyi tekemään todella helposti, mutta nyt löydän vain varsinaisen julkaise-painikkeen enkä lainkaan ppäivitä tai tallenna vaihtoehtoja. 

Lisäksi aiemmin kun valitsin julkaise vaihtoehdon niin Blogger palasi sellaiseen näyttöön, jossa näkyviin tulivat kaikki aiemmat postaukset siten, että niistä näkyi päivämäärät ja otsikot ja siinä näkymässä olisi voinut valita kaikki tekstit ja halutessaan poistaa ne, sekä myös oli vaihtoehtona kirjoittaa uusi. Tästä näkymästä tiesin, että postaus on siirtynyt luonnoksesta odottamaan julkaisua ja julkaistaan määrittelemänäni ajankohtana. 

Nyt kun en tällaiseen näkymään enäää pääse niin on epävarmuus siitä mitä postaukselle on tapahtunut vai onko se hävinnyt bittitaivaaseen. Nyt kun julkaisen tai pitäisikö sanoa, että kun saan tekstin valmiiksi ja koetan lopetella niin näyttöön tulee esikatselu vaihtoehto, josta tulee valita onko tietokoneella, tabletilla vai puhelimella. Tämän pystyn periaatteessa tekemään, mutta sen jälkeen olen näytöllä, jossa näkyy postaukset samoin kuin ne julkisesti lukijoille näkyvät. Pitää avata Blogger uuteen välilehteen ja tarkastella näkyykö teksti siten, että sen voisi halutessaan palauttaa luonnokseksi ja niin edelleen. 

Tahtoisin enemmän muotoilla tekstiä siten, että olisi väliotsikot. Esim. tässä tekstissä voisi väliotsikoina olla esim. molemmat esittelemäni podcastit omana otsikkonaan ja lisäksi podcast paikkojen esittely ja näiden lisäksi pari muuta väliotsikkoa. 

Käytännössä tiedän miten väliotsikot lisätään, mutta ensin tulisi testata asiaa, jotta myös näkymä näkevälle olisi halutunlainen. 

Podcasteista vielä sen verran, että englanniksihan niitä on valtavasti ja muutaman musiikki- ja kirjallisuus aiheisen jakson olen kuunnellutkin. Lisäksi innostuin kuuntelemaan luultavasti espanjalaista ABBA aiheista podcastia ja siinä kohtaa mietin, että kaikkea se fanius teettää. En nimittäin ymmärrä sanaakaan Espanjaa. 

Olisiko lukijoistani mukavaa, etten hölisisi niin paljoa siitä millä tavalla toteutan asioita, koska en näe? Tässä tekstissä melko paljon juttua, jonka ymmärtää vain alan harrastajat. 

Tarkoitus kartoittaa aiheita, joista kannattaa jatkossa kirjoittaa ja joista ei. 

Mikä mahtaa olla Sinun suosikki podcastisi? Voit kertoa sen kommenteissa kuten myös mistä tykkäisit lukea blogistani enempi ja mistä vähempi. 

Joko olet liittynyt blogin seuraajaksi somessa? 

Näistä linkeistä voit helposti tehdä sen. Kupliva maailmani kiittää.

Facebook

Instagram 

Twitter

Hyviä kuunteluhetkiä syysiltoihin ja mukavaa Viikonloppua!

Christian Rönnbacka: Antti Hautalehto-sarja

Tällä kertaa esittelen teille taas yhden suosikki sarjoistani, jonka kanssa matka on ollut monivaiheinen ja jota olen lukenut mitä erilaisimmissa elämäntilanteissa.

Ensimmäinen osa nimeltä Operaatio Troijalainen julkaistiin vuonna 2012.
Olin huomannut, että tällainen kirja on, mutta siihen aikaan kun ei vielä ollut näitä loistavia äänikirjojen suoratoistopalveluja nykyisessä laajuudessaan niin jouduin joko odottamaan, että kirja tulee Celia-kirjaston valikoimaan ja että se postitetaan minulle. Tai toisena vaihtoehtona oli nuihin aikoihin ostaa teos Elisakirjasta.
Tästä on aikaa se kahdeksan vuotta ja tuntuu, että vois olla enemmänkin. En itse kaipaa takaisin aikaan, jossa odottelin Celiasta cd-kirjojen postitusta ja jännitin, että ehtiikö vaikkapa keskiviikkona postitettu kauan odotettu suosikki kirja perjantaiksi ja voisinko viikonloppuna palata tuttuihin maisemiin.
Äänikirjojen lainaaminen lataus mahdollisuutena omalle koneelle tuli käyttöön seuraavana keväänä eli vuonna 2013. Nyt ei tarvitse sitäkään enää tehdä vaan kirjat saa puhelimeen Celian kuuntelusovellukseen, joka on kyllä valitettavasti mielestäni huonoin äänikirjasovellus, johon olen törmännyt koskaan, mutta ehkä se vaikuttaa ettei kyseessä ole kaupallinen toimija..

Eksyin jaarittelemaan äänikirjoista, joten palataanpa nyt Operaatio Troijalaiseen.

Oli elokuu 2012 ja Tampereella järjestettiin Tapahtumien yö. Vaikka haluaisin niin en muista missä kävimme alku illasta, joka tapauksessa myöhäis illassa esiintyivät Alivaltiosihteerit Tietokirjakaupassa ja menimme sinne hyvissä ajoin ja näin ollen kuulin osan Christian Rönnbackan haastattelusta ja ajattelin, että tämäpä vaikuttaa kiintoisalta kirjalta ja että pitääkin lukea. Alivaltiosihteerit esiintyivät hauskasti myöhäiseen torstai-iltaan ja palasin kotiin kuuntelemaan Madonnaa, koska vain muutaman päivän kuluttua oli Madonnan Helsingin keikka ja keikkakuume oli huippulukemissa.

Kuuntelin kirjan myöhemmin syksyllä, mutta täytyisi kuunnella uudestaan. Celian version lukijakaan ei ollut itselleni mieluinen.

1. Operaatio Troijalainen

Rikosylikonstaapeli Antti Hautalehto on yksinäinen susi. Pohjalaismies on muuttanut Etelä-Suomeen työn perässä, mutta pohjalaisuus ei ole vuosien aikana miehestä kulunut. Hiukan alle 40-vuotias ryhdikäs jääräpää ottaa työnsä henkilökohtaisesti, jopa yksityiselämänsä kustannuksella. Aikaisempi työ Keskusrikospoliisin tiedusteluosastolla ja vuoden virkamiesvaihto Tukholmassa söivät Antin parisuhteen.

Saadakseen kansainvälisen huumeliigan tilille poliisi soluttaa Antin vaaralliseen peitetehtävään. Hänestä tulee pikkurikollinen Harri Kvick, joka värvätään huumeliigan juoksupojaksi Helsingissä.

Operaatio Troijalainen kertoo aiemmin vähän kuvatusta Suomen poliisin peitetoiminnasta. Teos aloittaa rikosylikonstaapeli Antti Hautalehdosta kertovan dekkarisarjan.

Toinen osa nimeltä Julma ilmestyi 2013. Kuuntelin sen myös Celian valikoimista ja kirjallisessa seurassani oli tuolloin sittemmin edesmennyt kissani. Hänen seurassaan uskalsin lukea rankemmistakin asioista. Kirjasta muistan ahdistavan tunnelman.

2. Julma 

 Pyykkituvasta katoaa pienen tytön alushousut. Pian ensimmäinen tyttö kaapataan, ja peloista pahin tunkeutuu perheen arkeen. Asialla on ammattilainen, joka ei jätä jälkiä, ei tapahtumapaikalle eikä uhreihin, jotka hän palauttaa saatuaan haluamansa. Rikosvyyhti aiheuttaa kauhua ja herättää median mielenkiinnon, ja poliisia painostetaan ministeritasoa myöten.

Porvoolainen ylikonstaapeli Antti Hautalehto toipuu vielä edellisestä rankasta tehtävästään kansainvälisen huumeliigan kätyrinä sekä tapauksen ratkaisuun johtaneista viimeisistä käänteistä. Hän saa kuulla luotettavasta lähteestä, että palkkamurhaajat ovat hänen perässään. Rikollisliigan pomo ei ole antanut anteeksi petturuutta ja miestensä kohtaloa.

Kaikilla meillä on menneisyytemme, jonka kohtaamme aina uudelleen ja uudelleen. Mutta millaisiin ratkaisuihin Antti tällä kertaa päätyy, kun vastassa on julma ja joku vielä julmempi?

Kolmas osa eli Rakennus 31 ilmestyi vuonna 2014. Aihe kiinnosti valtavasti mielisairaala osuuksineen ja itselle on jäänyt mieleen kirjan loppu osan tapahtumat mielisairaalassa. Tämä taitaa olla itsellä Elisasta ostettuna. Lukija on mitä parhain.

3. Rakennus 31

Marraskuu. Porvoon lähimaastosta löytyy hauta. Poliisille se ei ole uutta, paitsi että kuoppa komeilee tyhjänä. Kun hautoja sitten löytyy lisää, poliisi joutuu selvittämään mistä on kyse, vaikkei varsinaista rikosta olekaan tapahtunut. Kunnes Hinthaarasta löydetään hautakuopasta alaston mies, jonka käsissä ja jaloissa on naulanjäljet. Ristiinnaulittu ruumis saa tutkijat ymmälleen. Tutkinta mutkistuu entisestään, kun ilmaantuu lisää henkilöitä jotka jotenkin liittyvät tapaukseen. Kaikki jäljet johtavat Nikkilän vanhan mielisairaalan Rakennus 31:een. Sen vaiettu historia on jättänyt ihmisiin arpia, jotka näkyvät vielä tänäkin päivänä. Rakennus 31 on Antti Hautalehto -sarjan kolmas osa. Tutkinnanjohtaja Antti Hautalehdolla ovat vastassaan paitsi vaitonaiset todistajat myös menneisyyden haamut.

Neljäs osa Kylmä syli julkaistiin vuonna 2015. Tämän olen ostanut Elisakirjasta ja kuunnellut toipilaana ollessani ennen joulua. Hukkumista käsittelevää aineistoa luen tietystä syystä ja tässä kirjassa oli hienosti jos niin voidaan sanoa kuvattu asiaa. Itse olen paljon pohtinut miltä hukkuminen tuntuu, mutta ei mennä siihen taustaan sen enempää tässä blogissa.
Tässä kirjassa tuodaan myös hyvin esille Porvoota ja lukiessa tulee mieleen, että olisi hienoa joskus käydä siellä ja myös vanha merkonomi minussa herää ja tulee ajatelleeksi hyödyntääköhän Porvoo näitä kirjoja markkinoidessaan matkailua.
Porvoosta näiden kirjojen lisäksi itselle tulee mieleen kun kirjoissa mainitaan vaikka, että Porvoo 1985. Lisäksi tulee mieleen Porvoon valtiopäivät, Runeberg, Ilkka Remeksen kirjat, vanha kaupunki ja se suklaatehdas.

4. Kylmä syli

Öinen Porvoo pikkujouluaikaan. Parikymppinen mies hoipertelee hilpeänä juhlista kotiinpäin. Aamulla tyttöystävä ilmoittaa hänet kadonneeksi. Jäljet loppuvat Porvoonjoen rantaan, ja tapaus kirjataan komisario Antti Hautalehdon poliisiasemalla tavanomaiseksi katoamiseksi. Muutama yö myöhemmin ohikulkijat kuulevat Porvoonjoesta avunhuutoja. Paikalta pakenee outo huppariin pukeutunut mies, ja uhri löytyy henkitoreissaan vedestä. Komisario Hautalehto alkaa epäillä, ettei aiempi katoaminen ollut sittenkään rutiinitapaus. Seurattavia jälkiä on kovin vähän, sillä virta vie omansa. Eräällä tapauksella on silminnäkijä, mutta ehtiikö tämä ajoissa poliisin puheille?

Viides osa Kaikki mikä kiiltää oli luettava yhdeltä istumalta. Rikolliset elää niin kaukana todellisuudesta, jossa itse elän. Siis tämän teoksen.

5. Kaikki mikä kiiltää 

Komisasario Hautalehto ihmettelee, kuinka porvoolaisilla tyhjätaskuilla on yht'äkkiä varaa elää huumehöyryistä jetset-elämää.

Christian Rönnbacka (s. 1969) on pohjalaissyntyinen dekkaristi, jonka luoma porvoolainen tutkinnanjohtaja Antti Hautalehto on nopeasti voittanut niin lukijat kuin kriitikot puolelleen omaleimaisella huumorillaan ja poliisityön asiantuntemuksellaan. Vankkana pohjana tarinoilleen Rönnbackalla on vuosien kokemus poliisityöstä mm. Keskusrikospoliisissa.

Olen lukenut kuudennen osan Tuonen korpin, mutta koska siitä on aikaa niin vaikeaa kommentoida.

6. Tuonen korppi 

Sipoon metsissä, Talman kalkkilouhoksen yli kaikuu korpin käheä huuto. Nuoret pojat tekevät synkän löydön. Syvällä kallioiden välissä louhoksen pohjalla pilkottaa miehen irtonainen käsivarsi.

Komisario Antti Hautalehto ryhtyy tutkintaryhmänsä kanssa kokoamaan kuoleman palapeliä. Tumman veden uhri ei kuitenkaan suo vastausta. Miksi mies on surmattu ja kuinka ja minkä vuoksi hänet on louhokseen toimitettu? Minkäänlaista järkevää motiivia järkyttävälle teolle ei tunnu löytyvän. Tutkinta vaikuttaa toivottomalta, eikä sitä lainkaan helpota omaisten ja julkisuuden paineet.

Poliisina ja vakuutusetsivänä työskennellyt Christian Rönnbacka on noussut vauhdilla kotimaisen dekkarikirjallisuuden kärkeen. Hänen porvoolaistuneesta pohjalaispoliisista Antti Hautalehdosta kirjoittamansa jännitysromaanit ovat saavuttaneet sekä lukijoiden että kriitikoiden suursuosion.

Seitsemäs osa eli Majakka ilmestyi viime vuonna ja tämän tiimoilta kävin Helsingissä Akateemisen tapahtumassa, jossa oli muutamia kirjailijoita haastateltavana. Helsinki ei sinäänsä ole kaikkkein tutuimpia paikkoja ja näin ollen hieman haahuilimme ja näin ollen tulimme paikalle hieman myöhässä. Ostin kuitenkin valmiiksi signeeratun kirjan. Se jäi harmittamaan, ettei kirjailijoiden kanssa päässyt jutustelemaan.

Syksyllä 2018 olin Pirkkalan kirjastossa Christianin ollessa siellä kirjailijavieraana. Tilaisuuden jälkeen juttelimme hetken ja kerroin Kylmä syli-kirjan merkityksestä. Se oli mieleenjäävä, lämmin kohtaaminen.

Majakka löytyy itseltä sekä painettuna kirjana, että Elisasta ostettuna äänikirjana. Harmi ettei enää ole majakanvartijoita. Kyseiseen ammattikuntaan kuuluminen sopisi minulle mainiosti. Saisin olla kaukana kaikesta ja olisi vain minä ja meri

7. Majakka 

Antti Hautalehdon odotettu comeback!

Porvoon ulkosaaristossa karulla kalliosaarella on jäljellä vain muutama punainen rakennus, joita ylväänä vahtii 150 vuotta vanha Söderskärin majakka. Majakan valo sammui lopullisesti kolmekymmentä vuotta sitten.

Porvoolainen komisario Antti Hauta­lehto ottaa pari päivää vapaata hektisestä työstään ja lähtee saunomaan ystävänsä Larsin kanssa Bodön saareen. 

Yllättäen pimeänä ja autiona vellovan meren ylle syttyy valo. Söderskärin majakka on jälleen päällä. Majakan valokeila paljastaa meressä kelluvan kasvottoman ruumiin.
Kuolema on jättänyt kylmäävän käyntikorttinsa, jonka suolaisia jälkiä porvoolaiset poliisit seuraavat rantaan ja sieltä takaisin hyytävälle merelle.


Sarjan kahdeksas osa on nimeltään Ruska ja sen kuuntelin elokuussa Storytelistä. Tässä herää ikuisuuskysymys pitäisikö kirja myös ostaa jossakin muodossa vai ei. Kun joka tapauksessa maksan lukuaikapalveluun kuukausittain.
Kirjassa ollaan Lapissa, ruumiita tulee ja loppu vaiheessa päähenkilöllä on todella vaikeaa ja loppu jätti avoimia kysymyksiä, joihin vastauksia saadaan seuraavassa osassa ensi vuonna. Aikamoista rymistelyä läpi kirjan, joka oli kuunneltava heti siinä aamuyön hetkessä kun se Storytelistä löytyi.

8. Ruska

Antti Hautalehto -sarjan kahdeksannessa osassa veri virtaa tunturipuroissa

Terävästä tyylistään tuttu Christian Rönnbacka nostaa kierroksia uudessa Antti Hautalehto -dekkarissaan, joka iskee kuin hakku kivikovaan maaperään.

Porvoolaiskomisario Antti Hautalehto on suunnitellut jo pitkään vaellusretkeä Lappiin ystävänsä Larsin kanssa. Loma saa yllättävän käänteen, kun hänet määrätään työtehtäviin kaitsemaan kiinalaismiljardööriä seurueineen Pohjois-Suomen jylhissä maisemissa.

Kalastaessaan ja huuhtoessaan kultaa kiinalaisten kanssa Hautalehto ei osaa aavistaa, että ryhmää seuraa joukko palkkasotureita, jotka suunnittelevat kidnappausta. Hautalehto joutuu laittamaan peliin kaikki taitonsa selviytyäkseen hengissä karussa erämaassa raskaasti aseistettu vihollinen kintereillään.

Christian Rönnbackan kahdeksas rikosromaani Ruska repäisee lukijan Antti Hautalehdon lailla kauas tutuista ympyröistä keskelle Lapin koskematonta luontoa.

Törmäsin tällaiseen lauluun nimeltä Ruska. 

Hauska yhteensattuma kirjan nimeen liittyen. 

Christianin Facebook-sivu löytyy tästä.
 

Kirjojen esittelyt on Kirjasammon sivuilta. 

Vaikka kuuntelen paljon äänikirjoja niin puhun silti lukemisesta. Olen ymmärtänyt, että äänikirjojen kuuntelua halveksitaan eikä pidetä lainkaan lukemisena. Tällaisten keskustelujen lukeminen raivostuttaa. Olen opiskellessani saanut oppikirjat äänikirjoina ja siihen aikaan muuten olivat C-kaseteilla. Yksi juttu johon vedotaan on, ettei äänikirjassa pysty palaamaan tekstissä taaksepäin kun haluaisi tarkistaa jonkun kohdan. En ymmärrä tätäkään väitettä. Joka ainoassa äänikirjoja toistavassa sovelluksessa on mahdollista kelata kirjaa taaksepäin ja eteenpäin, joten aivan hyvin voi palata haluamaansa kohtaan. Vai onko mukamas niin, ettei näkevät henkilöt huomaa sovelluksesta tai sovelluksista tällaisia toimintoja? Ala-asteella esim. historian kokeeseen lukiessani mulla oli pistekirja sekä äänikirjaksi luettu oppikirjan C-kasettiversio, jossa myös luonnollisestikin pystyi nauhaa kelaamaan taaksepäin jos tarve oli. 

Olen myös törmännyt mielipiteisiin, jotta että kun painetussa tai painetusta kirjasta teksti välittyy silmillä ja voi näin itsenäisesti kokea kirjan ja että painettu kirja on se ainoa oikea. 

Tulisiko minun siis ajatella, että koska minä en näe painettua tekstiä niin minä en mitenkään voi ymmärtää kirjaa, koska sen voi ymmärtää vain ja ainoastaan ja ainoastaan vain itse lukemalla? Eli: jos minulla olisi yliopistotason tutkinto niin minä en olisi samalla viivalla muiden saman tutkinnon suorittaneiden kanssa, koska opiskelussani olisin oppimateriaaleja joko kuunnellut äänikirjana tai tietokoneen tai puhelimen ruudunlukijan lukemana tekstinä. Eli olisinko siis näin ollen muita ihmisiä tyhmempi, koska en itse silmäile kirjoitettua oppikirjaa? 

Tätäkö siis haluavat kertoa he, jotka eivät pidä äänikirjojen kuuntelua lukemisena tai muutenkaan arvosta äänikirjaa? Näinkö se on nähtävä? 

Minulla on ajatuksena koota postaus, jossa linkitän äänikirja aiheisiin artikkeleihin ja kommentoin niiden väitteitä, joten tällaista ainakin luvassa vielä tämän vuoden puolella. 

Olen löytänyt ainakin yhden blogin, jossa aiheena äänikirjat. Blogi nimeltään Kuunnellut äänikirjat löytyy tästä.