Bee: Hupsis

 

 

 

 

 

 

 

Bee - Hupsis 

 

℗ 2023 Sony Music Entertainment Finland Oy & Monopoli Music

 

Spotify 

 

Albumi on julkaistu syyskuussa 2023. Löysin tämän vahingossa keväällä. Viimeisiä sanoja soi usein kun olin liikenteessä. Niin paljon kun vihaankin ihmisiä niin joskus täytyy käydä asioilla. 

 

Levyä kuunnellessa tulee mieleen, että se kertoo erosta, eroista, menetyksestä, menetyksistä, riippuvuudesta ihmiseen tai ihmisiin omasta tai toisen näkökulmasta katsottuna ja ahdistus on sanoitettu levyllä kauheen hyvin. 

 

Bee kuulostaa ihan omanlaiseltaan. Ei ole ainakaan itselle tullut ennen vastaan tuollaista ääntä. 

 

Biisissä nimeltä Mustaa on jotain Tampereelta tai hän kuulostaa enempi tamperelaiselta kuin tamperelaiset itse. Minähän en tamperelaiselta kuulosta kun en ole täältä alunperin. Joitain sanoja oon opetellut käyttää en kuitenkaan viimeisiä.... 

 

Levyn sanoituksistahan löytyy valtavasti omakohtaisuutta. 

 

Ekassa biisissä nimeltä Caesar sanotaan näin:

 

 

"Miks sanot, ku et tarkota?
Mä otan osaa
Et joudut elämään itsesi kaa
Vittu, että kaduttaa
Ku luulin että suhun voi luottaa" 

Oon joitain kertoja kokenut sen miltä tuntuu kun ihminen ei olekaan sellainen kuin luulit. 

Silkkiin verhoiltuna biisissä laulellaan: 

"Todellisuudessa oon pelkkää rauhaa ja rakkautta
Ja tarvittaessa haen sulle kuun taivaalta
Mut jos sä koskaan löydät itsesi mun väärältä puolelta
Mä osaan polttaa siltoja"

Jos tai kun kaikki on hyvin niin sillon on. Muutenhan ei olla edes olemassa toisillemme. On enempi niitä joiden kanssa en ole tekemisissä kuin niitä joiden kanssa oon. Jos kerrot mulle minkälainen mun tulee olla tai kerrot mitä mun tulee olla, kerrot miten muiden ihmisten pitäisi käyttäytyä mua kohtaan, että sinun itsesi määrittelemillä säännöillä näyttäisi, että he ovat hyviä ystäviäni, niin siitä voit olla varma, että jossain vaiheessa tällainen käytöksesi kääntyy sinua vastaan ja kerron sulle mitä ajattelen siitä. Ja itseasiassa mä kerron sulle paljon muutakin. Vaikka esim. Ihmettelen miten se voi olla niin että nyt muka olisit sitte vaan kaveri jonkun eri sukupuolta kanssasi olevan kanssa, kun nimenomaan olet mulle toitottanut, ettei kaverisuhteet naisen ja miehen välillä ole mahdollisii, vaan että niihin nimenomaan aina liittyy fyysisyys. Miksi mun pitäis uskoa ettei kahdella ihmisellä mitään oo, kun toinen niistä ei oo uskonu mua. 

Pääasiahan on, ettei enää tarvi tekemisissä olla ja traumatisoitua lisää siitä kuinka mielipide muutetaan tilanteeseen sopivaksi ja vesitetään kaikki mistä on ennen puhuttu. 

Ensi keväänä täytän 40 ja vieraslistaa laatiessani mietin ketä siellä ei oo, kun vertaa siihen, että täytin 30. Pääasia, ettei tartte kuulla juhliensa jälkeen siitä miten kukanenkin osoitti tai ei osoittanut ystävyyttään mulle. 

Jouduin kyllä harmikseni luopumaan alkuperäisestä ideasta synttäreitten pitopaikan suhteen, mutta onneks on vaihtoehtoja.

 

 

Kolmatta linjaa biisi sopii hyvin tilanteeseeni. Siinä sanotaan, että: 

 

"Tiiän et oon lahjakas ja loistava
Ois jo aika se muidenki huomata
Mä haluun miljoonii tienaa
En kuun lopus pulloi palauttaa
Vaik tilin saldo vielä masentaa
Mä leikin, että kyykkykuohari on shamppajaa
Istun Hakaniemen rannassa
Jäätä lasis, jäätä kaulassa (aa-a, aa-a)
Palkkanauhassa kuusi numeroa
Ne piirtää kel on liitua
Mä kolmatta linjaa takaisin kuljen kerran
Ja rahaa on, takaan sen"

 

 

Miljoonia ootellessa!

 

 

 

Mustaa-biisiä en voi avata yhtään, mut ne jotka tuntee tietää.... 

 

"Mä parhaani yritän
Pelastaa suhteen tän
Annan kaiken ja enemmän
Vaikka toivon tän päättyvän
Kaikki on mustaa
Sadepilvessä kuljen
Mä en osaa
Enkä tiedä miten voisin
Sua enää auttaa
Kaikki on mustaa
Mua sattuu sua koittaa rakastaa
En haluis vielä
Mut mun täytyy nyt irrottaa
Mä haluun sut pelastaa
Mut sä mielummin putoat
Vedät mut pohjaan mukana
Mä tiiän, en takas saa
Sitä aikaa enää koskaan
Kun toit värit mun maailmaan"

 

Värit on kadonnu maailmastani ja siks on hyvä välillä tarttuu Tequilakahviin. 

Ainakin biisin alku sopii.

 

"Ne tykkää must, kun mä juhlin
Kun shampanja virtaa" 

Viimeisiä sanoja on huippu biisi.

 

"Nyt ja aina sä oot luku mun kirjassa
Jota ei koskaan ääneen lueta
Jos mä voisin ajassa palata
Pitäisin huolen ettei koskaan tavata
Ei ois ensimmäisiä eikä viimeisiä sanoja
Sanoit etten löydä koskaan ketään niin kuin sä
Luojalle kiitos, jos se on niin
Mäkin toivon sitä".

 

 

 

Sä puhuit enkeleistä on niin riipivän kaunis biisi. 

Tähtii 4/5. 

 

 

 

 

Olin keikalla viime viikolla. Yks kuva siitä.

Kari Hotakainen: Helmi

 

 

 

 

 

Eilen hämmästelin kun jokaisessa seuraamassani mediassa otsikot huusivat Kari Hotakaisen uudesta kirjasta ja yhteistyöstä Keskon kanssa. 

Mietin miksen ollut saanut Siltalan tiedotetta aiheesta, vaikka olen tiedotteet tilannut.

Lukujonossa 

julkaisi tästä 

videon. 

 

Kommentoin videota näin: "Kaikkien saavutettavissa tämä kirja ei ole. Kun kaikki eivät edelleenkään painettua tekstiä voi lukea. On niin tyypillinen kustantajain asenne ajatella, että paperikirja on kaikkien saavutettavissa. Ableismi on valitettavan yleistä kirjoista puhuttaessa. En lue Hotakaista muutenkaan, joten tämä jää lukematta ja Celian valikoimiin tätä myöskään tuskin tulee. En voi itse lukea painettuja kirjoja laisinkaan."

Tiedotteessa lukee: 

"Suomalaisten tunteman ja rakastaman kirjailijan uutuusteos haluttiin tuoda ruokakauppoihin, jotta se olisi helposti saavutettava mahdollisimman monelle.  ”Helmi on ensimmäinen kaupan oman tuotemerkin kirja ehkä koko Euroopassa. Haluamme kannustaa tällä ihmisiä lukemaan.”

Minulle herää kysymys, että mitenkä? 

Nimittäin! Ei se ole lukemisen saavutettavuutta, että kirja on painettuna kirjana ruokakaupoissa ympäri Suomen! 

On monia syitä miksei painettu teksti ole lukemisen vaihtoehto. 

 

Kesko & Siltala toteuttaa markkinataloutta, koska se on heidän toiminnassaan oleellista. 

 

Mihin unohtui esteettömyys, saavutettavuus, tasa-arvo, sekä yhdenvertaisuus? 

 

Yhdenvertaisuus tarkoittaa paljon muutakin kuin esim. sitä, että palkataan töihin osatyökykyinen. 

 

Kirjan julkaisu vain ja ainoastaan painettuna kirjana vain vahvistaa käsitystäni kustantajain suhtautumisesta muihin kuin paperilta lukeviin. 

 

Viime vuonna riehuin aiheesta esim. täällä. 

 

Kirja jää minulta lukematta ja Celia-kirjastoonkaan tätä tuskin tulee ja vaikka tulisikin niin ihan periaatteesta en lukisi. 

 

 

Ihmiset luulee yleensä, että olen vihainen. Kyse on vain tavasta ilmaista asioita.

Uusi Tampere 2024 osa 3

 

 

 

 

 

 

 

 

Esittelin festarin aiemmin. 

Olin omalta kohdalta kolmannen varsinaisesti festarien neljännen illan eli 26.7.2024. Keikalla katsoo Litku Klemetti  ja Maustetytöt. 

 

Illan avasi Viitasen Piia. 

 

Litku on aina hyvä. Erityisesti bändin kanssa niin mahtava! Tuttujen ja tuntemattomampien biisien kautta päästiin Junalla Kainuuseen. Siellähän tuli muuten vietettyä tänä vuonna vähän pidempi aika itsellä. 

 

    
 

 

 

Maustetyttöjen keikka oli tuttua ja turvallista. Puhun esiintyjistä, en yleisöstä. 

 

Tänään on vielä viimeinen Uusi Tampere ilta. En ole paikalla ja ootan mielenkiinnolla saanko lippurahojen osuuden takaisin tämän illan osalta. Lippujen osto silloin ajat sitten kun ostin; oli semmosta saavutettavuuden kanssa säätämistä, että unohin lisätä tilaukseeni lipputurvan. Olin tähän päivään asti varma, että olin ostanut myös sen KUN AINA OSTAN. 

 

Odottelen vastausta sähköpostiin. 

 

Kiitos seuralle seurasta ja kuvista!

 

Keikkakesä jatkuu vielä!

Jukka Sariola: Konehengittäjä ja assistentti

 

 

 

 

 

 

Jukka Sariola - Konehengittäjä ja assistentti 

© 2023 Sariola, Jukka

Kustantaja: BoD – Books on Demand GmbH, Helsinki, Suomi

Valmistaja: BoD – Books on Demand GmbH, Norderstedt, Saksa

ISBN: 978-952-80-165-40

Kannen ulkoasu: Jukka Sariola

Kannen valokuva: Kerkko Sariola

Taitto: Jukka Sariola

Tekstin stilisointi: Aune-Inkeri Björkström

www.jukkasariola.info/konehengittaja/

 

 

"Elämäsi potilaana on vain raapaisu oikeasta elämästä!", kiteyttää toimittaja Sakarias Nousiainen tunnelmansa oltuaan pari vuoroa harjoittelemassa avustamistani. En pysty hengittämään ilman konetta ja lihasvoimani riittävät hyvin vähään. Tarvitsen apua vuorokauden ympäri, mutta en ole suinkaan potilas.

Toimittaja Nousiainen, tässä kirjassa Saku, on mielikuvituksen tuotetta, mutta kirjan tapahtumat ovat todellisia kohtauksia valitulta ajanjaksolta. Niin ikään Sakun asennoituminen on minulle moneen kertaan koettua elämäni varrella.

Saku haluaisi kirjoittaa paljastavan juttusarjan vammaisen ihmisen arvottomasta elämästä. Siksi hän jää vajaaksi vuodeksi tekemään avustajieni sijaisvuoroja. Tänä aikana hän näkee elämäni erilaisia mahdollisuuksia ja haasteita, jotka eivät suinkaan vähene koronapandemian seurauksena. Herää monenlaisia keskusteluja vaikeavammaisen asemasta ja itsemääräämisoikeudesta.

Tässä kirjassa avaan elämääni arjen kuvauksen kautta ja samalla näkymän henkilökohtaisen avustajan työhön. Lukijan ratkaistavaksi jää, millainen raapaisu tämä on oikeasta elämästä.

 

 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta, jonka pyysin ja sain! 

Sain kustantajalta myös kansikuvan sähköpostitse, josta myös kiitokset. Tekstissä on tuo kyseinen kuva sellaisenaan. Blogin somejulkaisuissa kuitenkin on hieman muokattu versio, koska kuva rajautui alkuperäisyydessään hyvin erikoisesti. Ja KYLLÄ! Avustaja auttoi tässä kuvajutussa. En edelleenkään nää kuvia; ja KYLLÄ! Avustaja avustaa myös tällaisissa jutuissa.

 

Tämä on kokoansa ja sivumääräänsä suurempi teos! 

Soisin, että hyvinvointialueiden päättäjät ja terveydenhuollon ihmiset lukisi tämän, jotta tietäisivät mitä se on kun puhutaan ELÄMÄSTÄ! 

Vaikka et olisi päättäjä tai terveydenhuollon ihminen, niin lue silti; se nimittäin saattaa muuttaa sun suhtautumista ja laajentaa maailmaasi. 

 

Itse olen kyllä sitä mieltä, että jos joku kysyy miten teihin vammaisiin pitäs suhtautuu niin minä vastaisin, että parasta on kun lakkaat suhtautumasta!

 

Kirja alkaa kesästä ennen Koronaa ja jatkuu Koronakesälle -20. 

 

Kirjan alussa Saku saapuu Jukalle ja kohtaaminen on täynnä ihmettelyä, asennetta ja kysymyksiä, joista osa on itsellekin tuttuja. 

Saku on toimittaja ja pestautuu avustajahommiin, jotta osais kirjoittaa vammaisen elämästä laajan artikkelin. 

Avustaminen alkaa sujua joltiseenkin, mutta asenteen muuttuminen, oikeiden termien oppiminen ja suhtautumisen muuttuminen ottaa oman aikansa. 

Sakun ajatukset on alussa sellaiset, että Jukka on potilas ja avustajat eivät ole avustajia vaan hoitajia. Kirjan edetessä selviää miksi näin ei ole. 

Potilas on potilas, jonka hoidosta päättää se, jolla on valtaa. Vammainen ihminen itse päättää kuka häntä avustaa, miten häntä avustetaan, missä häntä avustetaan, milloin häntä avustetaan jne. On äärimmäisen tärkeää saada ITSE PÄÄTTÄÄ NÄISTÄ ASIOISTA!

 

Kirjassa yhdessä kohdassa Jukka kysyy Sakulta, että - "Haluaisitko elää jatkuvasti alisteisessa suhteessa toiseen ihmiseen, vaikka mielestäsi pystyisit hallitsemaan elämääsi?" Vastaus on tietenkin "EN".

Mietin, että jos itse olisin hengityskoneessa ja koska en näe, niin olisin ehkäpä kuollut jo ajat sitten, koska en näe miten avustaja, etenkin uusi sellainen, toimenpidettä tekee. 

Tuosta alisteisuudesta; en tiedä miksi tapahtuu tätä, että pidetäänkö mua jotenkin vajaavaltaisena vai mitäkä, mut jos ollaan paikassa x ja kerron, että tien toisella puolen on paikka y, että se on lähin paikka missä asian Q voi hoitaa ja että mennään siihen. Niin sanomaani ei uskota, koska itse ei olla kyseistä paikkaa koskaan nähty, vaikka mekin ollaan ohi kuljettu. 

Eli minä siis en sokeana ihmisenä ole oikeutettu tällaista ohjetta antamaan, ja minua ei uskota, koska en voi tietää, koska en näe. Sitten kun mentiin paikan luo, niin ihmetyshän olikin valtaisa kun kertomani olikin totta. 

Miksi minä siis joudun vänkäämään tämän tyyppisistä jutuista vuodesta toiseen? 

 

Halusin havainnollistaa tämän. En riko vaitioloa, koska tosta ei kukaan pysty itteensä yksilöimään mitenkään! 

 

 

Kirjalle tähtiä 4/5.

Keikalla: Saga Mast@O'Connell's

 

 

 

 

Viime lauantaina eli 13.7.2024. Olin ilmaisella Saga Mast keikalla O'Connell'sissa. 

Mietin miks en oo jo aiemmin hänen keikalla ollut, että enkö vaan ole huomannut Tampere esiintymisii, mut illan aikana selvisi tämän olevan hänen eka kerta keikalla tässä kaupungissa. 

Tässä pieni esittely & linkit someen.

 

Facebook 

Instagram

"Saga Mast on popin ja rockin välimaastossa viihtyvä artisti ja lauluntekijä. 
Mast julkaisi Rakastan draamaa -debyyttialbuminsa keväällä 2023. Mastin kappaleet ovat aseistariisuvia kasvutarinoita, joissa kompastelua, virheitä ja keskeneräisyyttä tarkastellaan ilman häpeää. Mast on sielultaan analoginen rock-mimmi, joka on kasvanut muusikoksi pianon ja sellon ääressä. Keikoilla hän tuo musiikkinsa esiin bändinsä kanssa väkevästi omaperäisillä sovituksillaan, joissa on sekä haavoittuvuutta että mahtipontista draamaa. 
Live-esiintyjänä Mast on pitelemätön rokkari. Osan kappaleistaan hän kuitenkin riisuu intiimeiksi tunnustuksiksi niin, että sielu näkyy hiusmurtumia myöten."

 

 

Keikka kuulosti upeelta ja äärimmäisen ammattitaitoisen esiintyjän esiintymiseltä. Olisin kuunnellut häntä vielä vaikka toisenkin setin. 

Kaunis ääni ja lyriikoissa paljon samaistuttavaa. 

Suosittelen menemään hänen keikalle jos mahdollista. 

 

Ilta jatkui syömisen kautta Champagne bar Santèn terassille. Siitä tais tulla mun uusi suosikki paikka. Miks joisin jotain siiderii, kun on kerta aitoa oikeaa kuplivaa tarjolla! 

Oli lämmin, kaunis kesäilta. Ehkä kesän paras!

Uusi Tampere 2024 osa 2

 

 

 

 

 

Esittelin tämän festarin jo aiemmin. 

 

Olin omalta kohdaltani toisen, varsinaisesti festarin kolmannen illan aikana 12.7.2024. katsoo Ruusut 

keikkaa. Samana iltana esiintyi myös Paperi T. 

 

Ruusut toimii livenä paremmin kuin levyltä. Tällä kertaa istuin, enkä seissyt lavan edessä. En tiiä kumpi on parempi kyseisen artistin keikoilla kun musa tuntuu kaikkialla. 

Ois pitäny olla enemmmän juomaa veressä ja täysin toinen vuorokauden aika. Semmonen aamu kolme sopis noihin lyriikoihin paremmin. 

Keikalla ei tullu 555, Haluun et sä kaipaat mua, eikä myöskään Siamilaiset. 

Biisi nimeltä Alku tuli tietenkin. Se puhutteli sillon ja puhuttelee jokaisella kuuntelulla niin paljon, etten osannut vaan yhtä lainausta valita, joten tässä lyriikat 

"Rakastan sua niin et siit on vaikee ees laulaa
Jos asioit sanoo ääneen niin ne katoaa
Vähitellen kylmään veteen mut totuttaa
Ottaa kauluksista kii:
Mitä sä sait tänään aikaan?
Kaipasin niin kauan, etten huomannu lainkaan
Kun vihdoin saavuit kadotaksesi uudestaan
Mut jos venaan, että aallot liekkejä kantaa
Enemmän kuin mitään rakastan vaan odottaa
Rakastan sua niin et se on melkein pelkoo
Et jos käännän katseen niin kaikki tää katoo
Oon joskus salamoihin sokeutunu
Vähän ylivalottunu
Oot sä ikin rakastunu?
Kuva tai ei tapahtunu
Se voi vaan haavoittaa, ei enempää
On kaikki hetken savurenkaan sisällä
Haluaisin kävellä
Auringon kehällä
Olla siin hetkessä
Enkä enää pelätä
Sitä menettää
Rakastan sua niin et se on melkein aitoo
Ku tuuli katoo hiuksiin ja lupaa et oon ainoo
Vaik takertuiski muihin ei sellast tyyppii
Joka kaivertelis nimii puihin vaa
Juossu pitkin hyvästei
Ettiny paikkoi jossa ne muistelis yhä meit
Vaik kuinka erityist se olikaan
Suruu ei voi varaa
Ei voi omii melankoliaa
Suruu ei voi varaa
Ei voi omii melankoliaa
Niin nopeesti ku hetki kääntyy kuoreensa
Maanjäristys, mut vaan tässä huoneessa
Tartu mun kauluksiin ku vanhaan viholliseen
Siiviksi kun iho menee
Kiertämässä kehää, jostain unista ei herää
Ennenku ei pidä unina niit enää
Mitä sä oot saanu aikaan
Tähdänny korkeelle, tuijottanu taivaan
Haluaisin kävellä
Auringon säteillä
Olla siinä hetkessä
Ku menettää
Mä rakastan sua niin et se on melkein pelkoo
Jos käännän katseen niin kaikki tää katoo
Oon joskus salamoihin sokeutunu
Vähän ylivalottunu
Oot sä ikin rakastunu?
Kuva tai ei tapahtunu"

Sanat tarjoaa Musixmatch

 

 

Olin tälläkin keikalla omakustanteisesti. Jäin miettiin onko Tavara-asema oikeanlainen paikka akustiikaltaan tän tyyliselle musalle. Toki kyseiseen paikkaan mahtuu jengii, mutta mutta. 

 

 

Vielä on pari iltaa festaria jäljellä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kiitos seuralle seurasta ja kuvista!

Keikalla: Litku Klemetti @G LiveLab

Lauantaina 29.06.2024. esiintyi Litku Klemetti Duo G LiveLabissa. Keväällä lippua ostaessa mietin jaksaako kolmea keikkaa yhen viikon aikana peräkkäisinä päivinä. Totesin kuitenkin tarvitsevani juuri tuohon viikonloppuun niin paljon tekemistä kuin vain mahollista. Luin tietty uutisia lauantaina päivälläkin ja mietin kuinka kiitollinen saan olla siitä, että elämäni tapahtuu juuri sillä tavoin kuin se viikonlopun aikaan tapahtui; siitä että saan olla just tässä hetkessä, tässä kaupungissa, just näillä keikoilla, näiden ihmisten ympäröimänä, keikkojen välissä kotona keskellä julkisivuremppaa, 

lasissa kuplivaa kotona ja keikalla ihan samppanjaa, elossa mun elämässä, hiuksissa suosikki värii, päällä kimaltava mekko, iholla glitterii ja niin edelleen! 

Unohin, että uutinen on sen verran laaja, että siitä puhutaan ja näin ollen kuulin haluamattani lisätietoja yleisön jutellessa aiheesta ja sain kuulla miten tuossa jutussa oli käynyt. Koetin ajatella, että pääsen tämän viikonlopun läpi niinkun joka vuosi... 

Ennen Litkuu esiintyi Maailmasta. 

Itelle aivan uusi tuttavuus. Instrumentaalimusaa. Siinä kohtaa lauantaita ja tunnelmia menis varmaan melkeen mikä vaan. 

Litkulla oli hyvä show. Mun suosikki biisit Kimaltava mekko ja Juna Kainuuseen soivat illassa. 

Osa keikasta meni siihen, että koetin tilata juomaa G LiveLab sovelluksella. En tiiä oliko vika käyttäjässä, vai sovelluksen saavutettavuudessa, mutta meinas jäähä kupliva juomatta. Tai siis olisin halunnut eri juoman, mutta sitä joko ei ollut sovelluksessa, tai sitten kirjoitin nimen väärin. Välillä on myös vaikea kuulla mitä iPhone tai siis se sen VoiceOver ruudunlukija puhuu. Vaikka on tietty kuulokkeet, mutta kun volume on rajallinen yms. 

Ois kyllä varmaaaan saanut hyvän kuvan siitä kun juomani tuli pöytään. Siis mun ilme olis varmaan ollut näkemisen arvonen... 

Ens keväänä on isot synttärit ja mulla haaveena pitää ne just tuolla. 

Josko ilmaantuis vaikka jotain yhteistyökuvioita?