Margit Sandemo - Kuolemansynti: Jääkansan tarina 5

 

 

 

 

Margit Sandemo - Kuolemansynti: Jääkansan tarina 5

 

© Margit Sandemo, 1982

  © Jentas ehf., 2019

 

Alkuperäisteos 

Dödssynden

Suomentanut 

Jentas ehf.

 

Kansikuva 

Jentas ehf.

ISBN

 978-9979-64-426-2

Adlibris

BookBeat

 

Ellibs 

Storytel

 

 JÄÄKANSAN TARINA kertoo pahan Tengelin jälkeläisistä, joiden esi-isä oli tehnyt sopimuksen paholaisen kanssa ...30-vuotinen sota riehuu Euroopassa, ja myös Jääkansan nuoret miehet joutuvat sen pyörteisiin. Nuori Cecilie Meiden. Tengelin tyttärentytär, on keskellä elämänsä suurimpia henkilökohtaisia ongelmia. Hän on raskaana - miehelle, joka kaiken kukkuraksi on pappi. Myös Cecilien hyvällä ystävällä. Alexander Paladinilla, on edessään katastrofi. Huhut kertovat, että hän on syyllistynyt anteeksiantamattomaan syntiin, jonka rangaistuksena on kuolema...Margit Sandemo on monien lukijoiden tuntema ja rakastama kirjailijanimi Skandlnaviassa. Hän syntyi Valdresissa, Norjassa vuonna 1924, mutta varttui aikuiseksi Ruotsissa. Hänen kirjasarjansa JÄÄKANSAN TARINA on muodostunut suureksi menestykseksi kaikissa Skan­dinavian maissa. Nyt jo myyty yli 37 miljoonaa kirjaa!

 

 

Osa 5/47. 

 

Sota riehuu Euroopassa. Mihinpä sota olis vuosisadoissa loppunut? Aina vaan hullummaks ja hullummaks menee tää maailman meno näin 2020-luvulla. 

 

Tässä vähän kuvausta 1600-luvun sodasta. 

 

"Saksalaisroomalaisen keisarikunnan sydämessä nuori Tarjei harhaili väsyneenä, uupuneena ja täysin eksyksissä.

Kerran hän varmasti oli ollut Tübingeniin vievällä tiellä — siitä tuntui jo kuluneen aikakausia.

Hän oli joutunut sotatoimialueelle — tai ehkä kyseessä oli vain äkkiä leimahtanut paikallinen taistelu. Tarjei ei tiennyt, eikä ollut ketään, keltä kysyä. Taloissa, joiden oville hän oli kolkuttanut saadakseen tietoja ja ehkä leipäpalankin, oli ovi nopeasti läimäytetty kiinni, kun hänen murteellinen puheensa oli kuultu. He luulivat, että hän kuului pelättyihin ulkomaisiin palkkasotureihin, jotka hävittivät, varastivat ja raiskasivat kaikkialla, missä kulkivat.

Lopen uupuneena hän vajosi puunrunkoa vasten tuntemattomassa metsässä. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, missä päin Saksaa oli, hän vain vetäytyi metsän suojaan kuin eläin, joka tuntee kuoleman lähestyvän.

Nuori Tarjei oli vain kahdeksantoista ikäinen. Hän oli eräs aikansa lääketieteen loistavimmista lahjakkuuksista. Nyt hän pelkäsi, ettei milloinkaan enää saisi tilaisuutta käyttää hyödyksi kaikkea sitä, minkä oli oppinut Tübingenin yliopistossa ja isänsisä Tengeliltä.

Mukanaan lippaassa hänellä oli pieni varasto kallisarvoisia yrttilääkkeitä. Hän painoi lippaan lujasti rintaansa vasten kuin varjellakseen sitä vielä kuolemassakin. Loput varastosta olivat kotona Lehmuskujalla, hyvin salaisessa paikassa, jonka he yhdessä isoisän kanssa olivat keksineet.

Jospa hän ei enää koskaan pääsisikään takaisin kotiin, eikä kukaan koskaan löytäisi ainoalaatuista lääkekokoelmaa.

Hänellä, Tarjeilla, oli vastuu tästä Jääkansan pyhästä aarteesta. Kaikista ikivanhoista ohjeista, oudoista esineistä, kuten liskonnahka, lohikäärmeen veri (mistähän sekin oli saatu?), kissanpää ja imeväisen kallot, kaikista todella nerokkaista resepteistä, jotka perustuivat erikoisiin yrtteihin tai eri ainesten harkittuihin sekoituksiin.

Noita Hanna oli lahjoittanut kokoelmansa parinnöksi Solille, ja Tengelillä oli myös ollut omat perintökalunsa. Kun Sol kuoli, isoisä Tengel otti haltuunsa hänen välineensä, jotka olivat kaikkein arvokkaimmat. Nyt kaikki kuului Tarjeille. Isoisä oli velvoittanut hänet ajan tultua löytämään suvun piiristä kyllin arvokkaan seuraavan perillisen. Onneton Kolgrim ei missään tapauksessa saisi päästä käsiksi yrtteihin eikä taikakaluihin.

Oikea perillinen oli tuskin vielä syntynytkään. Ellei se sitten ollut pieni, pyhimysmäisen kiltti ja rauhallinen Mattias, Kolgrimin velipuoli. Tarjei oli itse auttanut hänet maailmaan.

Varmaan Meidenin ja Jääkansan sukuun kuitenkin syntyisi enemmänkin lapsia. Ehkäpä perillinen olisi joku hänen omista lapsistaan tai lapsenlapsistaan.

Ei.

Loppu oli tullut, Tarjei tunsi sen. Hänellä ei enää ollut lainkaan voimia jäljellä, hän ei edes jaksanut etsiä syötävää metsästä. Mitäpä niin varhaiseen vuodenaikaan olisi metsässä ollutkaan. Viimeksi hän oli syönyt joitakin pähkinöitä pähkinäpuumetsässä — ja siitä oli jo kulunut monta päivää."
 

 

Tätäkin osaa lukiessa tuli mieleen Maan lapset-sarja, vaikka se sijoittuu paljon paljon kauemmas. Toisaalta samoista asioista kait on ollut kyse vuosituhansia - rakkaudesta ja sodasta ja epäilyksistä. 

 

Jos harrastaisin roolipelaamista niin näistä kirjoista sais hyviä juonia peleihin. 

 

 

Tällekin kirjalle Storytelissä tähtiä 5/5.

Margit Sandemo - Kaipaus: Jääkansan tarina 4

 

 

 

 

 

Margit Sandemo - Kaipaus  

© Margit Sandemo, 1982
 

© Jentas ehf., 2019
 

Alkuperäisteos

 

Längtan
 

Suomentanut 

 

Jentas ehf.

Kansikuva 

 

Jentas ehf.

 

ISBN 

 

978-9979-64-425-5

 

 

Adlibris

 

BookBeat 

 

Ellibs

 

Storytel 

JÄÄKANSAN TARINA kertoo pahan Tengelin jälkeläisistä, joiden esi-isä oli tehnyt sopimuksen paholaisen kanssa ...
Yrja Mattiaksentytär oli kulmikas, kömpelö ja lapsuudenaikaisen sairauden pahasti merkitsemä. Ihmiset pitivät häntä pilkkanaan ja kutsuivat häntä Ohdakkeeksi. Yrjalla oli suuri salainen suru. Hän oli syvästi ja onnettomasti rakastunut rikkaaseen ja komeaan Taraldiin, jonka vanhemmat olivat paroni Dag Meiden ja Jääkansaan kuuluva Liv.
Tarald oli kuitenkin kiinnostunut vain kauniista serkustaan Sunnivasta. Pahan perinnön vuoksi heidän välisensä suhde olisi kuitenkin kohtalokas...
Margit Sandemo on monien lukijoiden tuntema ja rakastama kirjailijanimi Skandlnaviassa. Hän syntyi Valdresissa, Norjassa vuonna 1924, mutta varttui aikuiseksi Ruotsissa. Hänen kirjasarjansa JÄÄKANSAN TARINA on muodostunut suureksi menestykseksi kaikissa Skan­dinavian maissa. Nyt jo myyty yli 37 miljoonaa kirjaa!

 

 

Osa 4/47. 

Tässä kirjassa päästään jo vuoteen 1625. 

 

Silje ja Tengel kuolee, rutto riehuu ja on sallittua, kiellettyä ja piilotettavaa rakkautta. Mihinkään ei ole tietyt asiat muuttuneet vuosisatojen aikana. 

 

"Liv kulki kirkkomaan poikki vastapystytetyn hautakiven luo. Hänen sylinsä oli täynnä kukkia. Hetkeä myöhemmin hän jäi seisomaan ja luki kivestä:

JÄÄKANSAN TENGEL HYVÄ

x 1548 + 1621

Vaimo SILJE ARNGRIMINTYTÄR

x 1564 + 1621

Rakkaus aateloi heidät

— Olette korvaamattomia, Liv kuiskasi. — Korvaamattomia!

Alimpana kivessä oli:

JÄÄKANSAN SOL ANGELICA

x 1579 + 1602

Muistoksi

Solilla ei ollut hautaa. Pettyneet viranomaiset olivat ottaneet haltuunsa hänen ruumiinsa sinä aamuna, jolloin hänet olisi viety heidän suunnittelemiinsa kidutuksiin. Luultavasti hänet oli poltettu ja heitetty joukkohautaan. He olivat yrittäneet saada hänen ruumiinsa, mutta heidät oli kylmästi torjuttu. 

Siksi Liv, Dag ja Are olivat tehneet kiveen tämän lisäyksen. Sol itse olisi varmaan raivostunut, jos olisi tiennyt nimensä esiintyvän kristityllä hautausmaalla, mutta hänen kasvattisisaruksensa tahtoivat niin. He olivat näin levollisia hänen puolestaan. Hän ei enää ollut yksin."

 

 

Jääkansaan kuuluvat välttävät ruton, tietenkin! 

 

Hyvä ja paha taistelee tässäkin teoksessa. 

 

"— Siis, kysymys on jälleen Tengel Pahasta, joka 400 vuotta sitten lupautui Saatanalle. Kuten tiedätte, minä en usko Saatanaan. Häntä ei ole, synneistämme saamme vastata itse paholaista syyttämättä. Ensimmäinen Tengel oli harvinaisen paha mies, ja hänen noitatemppunsa olivat lukemattomat. Sitä emme voi kieltää. Tiedätte, että pahan piirre kulkee perintönä. Te kaikki olette säästyneet siitä, mikä on minun suurin iloni maan päällä. Tiedätte myös, että hänen ja paholaisen niinkutsutun tapaamisen aikana hän kaivoi maahan kattilan, jossa säilytettiin aineksia siihen keitokseen, jolla Saatana manataan esiin. Niin kauan kuin kattila on maan peitossa, hänen kirouksensa uhkaa hänen jälkeläisiään. Tengel Paha toivoi, että jotkut meistä olisivat kyllin pahoja ryhtyäkseen Saatanan palvelukseen. Emme vapaudu kirouksesta ennen kuin kattila kaivetaan maasta. Voimme uskoa tähän taruun tai emme mutta totuus on tämä: Silloin tällöin saamme sukuumme vastenmielisiä ihmisolentoja.

Tarjei puuttui puheeseen: — Eikö tarussa sanota myös, että sukuumme syntyy yksi, joka osaa useampia yliluonnollisia asioita kuin kukaan muu maailmassa?

— Kyllä, se on totta, mutta sellaista olentoa ei vielä ole syntynyt. Tiedämme myös, että perintö ei ole pelkästään pahaksi. Se on tuonut mukanaan suuren salaisten asioiden tietämyksen ja taidon ja ikivanhojen sekoitusohjeiden paljouden. Ne olen luovuttanut Tarjeille, jolla teistä on parhaat edellytykset hallita aarretta oikein. No niin, ainoat ensimmäisen Jääkansan Tengelin jäljellä olevat perilliset ovat tässä huoneessa. Minä itse, Liv, Are, Sunniva.." 

Olen toistaiseksi kartalla siitä kuka on sukua kenellekin, mutta katsotaan vaikka osassa 20. Muistanko enää niin hyvin. 

Olen tällekin teokselle antanut Storytelissä tähtiä 5/5. 

Viihdyttävää luettavaa!

Margit Sandemo - Syvyyden kutsu: Jääkansan tarina 3

 

 

 

 

 

Margit Sandemo - Syvyyden kutsu 

 

© Margit Sandemo, 1982

© Jentas ehf., 2019

Alkuperäisteos 

Avgrunden

 

Suomentanut 

Jentas ehf.

Kansikuva

Jentas ehf.

 

ISBN

978-9979-64-424-8

 

 

Adlibris 

 

Bookbeat 

 

Ellibs 

 

Storytel 

 

 

JÄÄKANSAN TARINA kertoo pahan Tengelin jälkeläisistä, joiden esi-isä oli tehnyt sopimuksen paholaisen kanssa ...

Sol Angelica on täyttänyt 20 vuotta ja on lähdössä suureen maailmaan. Vihdoinkin hän on vapaa! Vapaa etsimään Brösarpin Kallioiden noitia. Vapaa palvelemaan pimeyden voimia ja tekemään sitä kaikkea, mistä hän on niin kauan unelmoinut.

Mutta Sol ei ole pelkästään pahuuden vallassa. Rakkaittensa puolesta hän on valmis menemään vaikka läpi tulen ja veden – ja jopa uhraamaan oman henkensä...

Margit Sandemo on monien lukijoiden tuntema ja rakastama kirjailijanimi Skandlnaviassa. Hän syntyi Valdresissa, Norjassa vuonna 1924, mutta varttui aikuiseksi Ruotsissa. Hänen kirjasarjansa JÄÄKANSAN TARINA on muodostunut suureksi menestykseksi kaikissa Skan­dinavian maissa. Nyt jo myyty yli 37 miljoonaa kirjaa!

 

 

Nyt ollaan jo kolmannessa osassa. 

 

Tekstissä kääntyi uusi vuosisata ja ollaan 1600-luvun puolella. 

 

On avioliittoja, rakkautta, pahuutta, taikuutta, noituutta, vaeltelua ja vanhoja tuttuja aiemmista osista. Ihan niinkun olisin jo edennyt johonkin osaan 30 enkä olisikaan vasta kolmannessa. 

 

Kirja toi mieleen Maan lapset-sarjan. Siinäkin matkataan yrttien voimalla muinaisia aikoja katsomaan. 

Tässä kirjassa kerrottiin myös Jääkansan nimestä. 

"— Etkö tiedä, miksi teitä sanotaan Jääkansaksi?

— Siksi, että laaksomme oli niin piilossa, että sinne päästäkseen oli kuljettava jäätikön alta.

— Väärin. Olette saaneet nimenne siitä, että synnytte jää sydämessänne. Et pysty koskaan rakastamaan ketään. Miehet voivat saada ruumiisi — mutta eivät koskaan rakkauttasi. Sillä sitä sinulla ei ole. Ei sinulla, joka olet oikeaa lajia.

Tuo ei ole totta, Sol ajatteli epätoivoisena. Vai oliko?

Pitää jostakusta? Kyllä. Mutta rakastaa ...?

Entä sitten Tengel? Ellei hän rakastanut Siljeä, niin maailmassa ei mitään rakkauden nimistä ollut olemassakaan. Mutta Tengel ei oikeastaan ollut »oikeaa lajia». Tengel oli sekoitus, jolla oli ihmisen parhaat ominaisuudet ja ne pahat pohjavirrat, jotka Jääkansan veri toi mukanaan."

 

 

Jos oikein muistan niin Astrid Lindgrenin Leijonamielessä on Tengel tai Tengil. En ole varma miten nimi kirjoitetaan siinä teoksessa, mutta lieneeköhän Tengil tai Tengel joku pohjoisen nimitys pahalle? 

 

Tällekin teokselle olen antanut Storytelissä tähtiä 5/5. 

 

Vuosisadat vaan vierii ja sarja etenee.

Goldielocks

Goldielocks  osallistuu tänä vuonna Uuden musiikin kilpailuun , jonka voittaja edustaa Suomea Euroviisuissa. 

Goldielocksin biisi on Made Of . 

Voittaja selviää tänään! Tiiätte ketä äänestää! 

Tässä vähän materiaalia viime kesän Festivaali festivaalilta. 

Biisin nimi on Live Again . 

En arvannut sillon Festivaalilla että tulis tää UMK. 

Goldielocksin äänestä tulee mieleen artisti nimeltä Marina . Voitte vaikka vertailla näitä kuuntelemalla biisin nimeltä Shampain . 

 

Kannattaa myös katsoa tämä video Kohti UMK:ta: Goldielocks .

Margit Sandemo - Noitavaino: Jääkansan tarina 2

 

 

 

 

 

Margit Sandemo - Noitavaino: Jääkansan tarina 2

 

© Margit Sandemo, 1982

© Jentas ehf., 2019
 

Alkuperäisteos 

 

Häxjakten

 

Suomentanut

 

Jentas ehf.

Kansikuva

 

Jentas ehf.

ISBN 

 

978-9979-64-423-1

Adlibris 

Bookbeat

 

Ellibs 

JÄÄKANSAN TARINA kertoo pahan Tengelin jälkeläisistä, joiden esi-isä oli tehnyt sopimuksen paholaisen kanssa ...
Silje ja Tengel elivät rauhassa Jääkansan laaksossa, ja Silje oli onnellinen Tengelin vaimona. Kuitenkin hän kaipasi pois tästä ahtaasta paikasta ja sen merkillisen ahdasmielisten ihmisten läheisyydestä. Erityisesti hän pelkäsi Hannaa, ikivanhaa noitaa, joka innokkaasti opetti Tengelin sisarentyttärelle, Solille, noitakonstejaan.
Nyt laakson ja sen asukkaiden yllä leijui tuhon uhka. Hanna oli ennustanut sen tulevaksi, eikä hän erehtynyt koskaan.
Margit Sandemo on monien lukijoiden tuntema ja rakastama kirjailijanimi Skandlnaviassa. Hän syntyi Valdresissa, Norjassa vuonna 1924, mutta varttui aikuiseksi Ruotsissa. Hänen kirjasarjansa JÄÄKANSAN TARINA on muodostunut suureksi menestykseksi kaikissa Skan­dinavian maissa. Nyt jo myyty yli 37 miljoonaa kirjaa!

Osa 2. Jäljellä vielä 45! 

Tämä jatkaa Siljen ja Tengelin tarinaa. On vainoa, pakoa ratsain, taikuutta ja ihmisten välisiä jännitteitä. Rakkautta ja pelkoa riittää tässäkin kertomuksessa. 

Lukiessa mietin kuinka paljon eri porukkaa sarjan ja vuosisatojen kuluessa tähän vielä tulee mukaan. Sarjahan päättyy ymmärtääkseni vasta 1930-luvulle ja nyt ollaan 1590-luvulla. 

Sukupolvet ja paikat vaihtuu ja hyvän ja pahan taistelu se vaan jatkuu ja jatkuu. 

Odotan vaihetta jossa ollaan mahdollisesti 1700-luvulla. Voin sitten vertailla tämän ja Diana Gabaldonin kirjojen eroavaisuuksia. Niitä varmasti on kun tapahtumat sjoittuu eri puolelle maailmaa. 

Tässä kirjassa mainitaan myös Suomi. 

"Kuitenkin hän mietti hiukan asioita, joita oli yhdistellyt. Ellei Tengelin pahalla esi-isällä ollutkaan mitään tekemistä Saatanan kanssa ... Niin, Tengel väitti, ettei pimeyden ruhtinasta edes ollut olemassa. Eikö silloin ensimmäinen Tengel ollut voinutkin kuulua johonkin toiseen kansanryhmään. Kveeneihin? Kveenit tulivat Suomini-misestä maasta, sen Silje tiesi. Mutta eivät suomalaiset olleet Tengelin kaltaisia, eivät Hannan tai Grimarinkaan. Vaikka heidän joukossaan olikin loihtimistaitoisia. Tai jos paha Tengel oli seurannut kveenejä heidän vaelt aessaan länteen, kohti Norjaa, vaikka itse oli tullutkin vielä kauempaa idästä? Tarujen ja kauhun maasta, jota Silje ei tuntenut?

Ei, kaikki oli vain arvailua. Tengel oli itse sanonut, että hyvin todennäköisesti hänen esi-isänsä on ollut norjalainen. Sanottiin, että kveenit olivat pienikokoisia. Ja Tengel oli jättiläismäinen. He eivät olleet niin hiilenmustiakaan ... Mutta korkeat poskipäät heillä oli niinkuin Tengelilläkin. Lyhyt nenä ..."

Kun luin raskauden estämisestä, ruuan tarkkailusta, ettei siinä olis myrkkyä yms. Niin olin taas kiitollinen nykyajan lääketieteelle. 

Oon antanut tällekin Storytelissä tähtiä 5/5. 

E-kirjan sivumäärä on 164 ja äänikirja kestää 7 h 23 min. 

Viihdyttävää ja nopeatempoista luettavaa. 

Sanoin jo aiemmin, että oon ehkä enemmän innostunut tämän sarjan lukemisen mahdollisuudesta kuin välttämättä sisällöstä.

Susanna Salminen: Oheneminen

 

 

 

 

 

Susanna Salminen - Oheneminen 

© 2023 Susanna Salminen

Kustantaja: BoD – Books on Demand GmbH, Helsinki, Suomi

Valmistaja: BoD – Books on Demand GmbH, Norderstedt, Saksa

ISBN: 978-952-80-5945-5

Sisuksen taitto: Tuija Metsäaho

BoD

 

BoD 

 

Ellibs 

 

Storytel 

Suomalainen

Oheneminen on ihon alle menevä pienoisromaani. Se kertoo elämänmuutoksesta, sopeutumisesta ja joustamisesta, mikä voi viedä mielen rajamaille asti. Se kuvaa, miten nuori perhe yrittää selviytyä, kun arki muuttuu isosti.

Kirja tarkastelee ihmisen kykyä tasapainoilla järjettömältä tuntuvien tosiasioiden keskellä ja nostaa esille monesti äänettömän osapuolen, omaishoitajan, näkökulman.

Kiitos arvostelukappaleesta kirjailijalle! Pahoittelut, että tekstini on kestänyt. Jospa nyt olisi hieman tasaisempaa elämää eikä hautajaisia ihan heti tulossa, mutta koska elämästähän ei voi ikinä tietää. 

Yritän saada nyt kevään aikana kaikki parin vuoden aikana kertyneet arvostelukappaleet arvioitua. 

Tämä teos on 140 sivuaan suurempi lukukokemus. 

Kirjan kertoja on Teemu. Mari esiintyy kirjassa takaumien kautta ja on vahvasti läsnä ja myös heidän pieni poikansa on osana tarinaa. Mari joutui onnettomuuteen ja sen seurauksena pyörätuoliin. Onnettomuutta edeltävät tapahtumat käydään kirjassa läpi ja ymmärrän hyvin Teemun vastuuntunnon ja ehkä syyllisyydenkin.

Lukiessani kuvausta pyörätuolin ja lapsen kuljettamisista tuli mieleeni opiskeluaika ja eräs talvinen ilta. Ulkona oli liukasta ja pyörätuolihan kyllä kulkee kun työntämään auttaa ihminen ja sen lisäks vielä meitsi kulkee opastuksessa vieressä. Kumpikaan ihmisistä ei ole mun elämässä enää. En haluaisikaan! Oon paremmassa kunnossa kun seurassa ei ole ketään, joka voisi sanoillaan tai ajattelemattomilla muistoillaan vetää mua alaspäin, koettaa pienentää mua naisena, väheksyä mun rakkaita, ja ajatella mua yhä sellaisena kuin olin silloin, eikä nykyhetken minuna. He, ne, tai se mitä kaipaan on aivan jotain muuta kuin tuossa äsken mainitsemassani talvihetkessä mukana olleet ihmiset. 

Takas kirjaan! 

Löysin yhden ainoan arvion ja sen voi lukea tästä . 

Tuossa arviossa mainitaan kirjassa oleva siivouskuvaus. Itsekin kiinnitin siihen huomiota, mutta eri tavalla tai pitäiskö sanoa, että eri näkökulmasta. 

Nimittäin! Näinhän sitä ohjeistetaan myös esim. avustajaa tekemään halutunlaista jälkeä vaikkapa vammaisen ihmisen kotona. Toki se miten kukakin ohjeistaa on yksilöllistä. Tässä teoksessa puhutaan omaishoitajuudesta. Henkilökohtainen avustaja ja omaishoitaja on kaksi eri asiaa, mutta avustaminen on kuitenkin avustamista. 

Oheneminen tarttuu upeasti myös vammaisten ihmisten kohtaamaan ennakkoluuloon. 

 

Pari lainausta tekstistä. 

 

"Äidillä oli ilmiselviä vaikeuksia sopeutua heidän tilanteeseensa, hän ei juuri kysynyt muusta kuin pojasta, miten poika oli nukkunut, miten syönyt ja leikkinyt. Ei mitään Marista, ei siitä, miten he kaikki pärjäsivät. Äiti halusi puhua vain tavallisista asioista ja viittasi kaikkeen siihen muuhun vain empivällä äänensävyllä varovaisesti esittämällään kysymyksellä: “Miten muuten?”

Sillä tavoin esitettyyn kysymykseen Teemu ei halunnut alkaa purkamaan mitään todellisia ongelmia – miten ylettää puhelimeen, kun syöttää lasta, miten kipata puoliso sänkyyn niin, ettei yöpaita kierry tiukaksi paketiksi vartalon ympärille, miten pysytellä tyynenä, jos puoliso – onneksi harvoin – makasi koko päivän sängyssä lamaantuneena, ei noussut eikä puhunut mitään. Sellaisesta äiti ei halunnut kuulla mitään – kuten eivät ihmiset yleensäkään. Tilanne oli siinä suhteessa muuttunut enemmän kuin Teemu olisi halunnut myöntää." 

Tämä seuraava on kauppareissusta ja voin sanoa, että nykyään kun ihmisillä on tärkeintä vaan MINÄMINÄMINÄMINÄ ja puhelimen katsominen ikäänkuin kaupassa tai kadulla liikkuessa vastaan ei voisi tulla henkilöitä, joita olisi hyvä väistää niin sitä itekin joutuu kaikenlaisiin tilanteisiin. 

"ALIMMAN HYLLYRIVIN etummaiset hernekeittosäilykepurkit kolahtelivat lähimarketin lattialle ja vierivät eri suuntiin sen jälkeen, kun Teemu oli tehnyt liian tiukan käännöksen säilykekäytävältä kylmätiskeille. Teemu alkoi nostelemaan purkkeja takaisin hyllyyn toisella kädellä ja tuki toisella kädellä rintarepussa kantamaansa pojan selkää niin, että tämä pysyisi turvallisesti mukana hankalassa asennossa.

Myyjä tuli paikalle, huokaisi ja alkoi nostella purkkeja hitaasti kädessä olevaan koriin ja arvioi jokaista purkkia käännellen, oliko se kelvollinen hyllyyn takaisin laitettavaksi.

“Anteeksi”, Mari sanoi myyjälle.

Myyjä jatkoi purkkien tarkastelua, eikä vastannut mitään. Teemu nousi lattialta myyjän korkeuteen ja sanoi:

“Hei, kuulitko, vaimoni pyysi anteeksi.”

Myyjä katsoi Teemua kuin muita ei olisi paikalla.

“En kuullut, mutta ei teidän tarvitse pyytää anteeksi. Jatkakaa vaan ostoksianne.”

Myyjä katsoi Teemua edelleen silmiin ja vilkaisi Teemun leuan alapuolelle poikaa ja näytti odottavan, että he lähtisivät eteenpäin.

“Älä minua katso, on täällä muitakin. On vammaisetkin ihmisiä.”

Teemu tarttui Marin pyörätuolin kahvoista ja kääntyi kohti kassoja.

“Me jatketaan ostoksiamme muualla”, hän sanoi kyykistyneen myyjän selälle.

Teemu jätti siihen paikkaan keräämänsä ostokset, joista olisi saanut aikaiseksi hyvän sieniaterian jälkiruokineen ja alkupaloineen, työnsi Marin myymälän läpi, ohi kassajonon, pyysi jokaista jonossa seisovaa vuorollaan antamaan tilaa ja kiitti korostuneen ystävällisesti muutamien senttien kehon hilaamisesta sivummalle.

“Kiitos, anteeksi, voisitteko hieman väistää, kiitos oikein paljon, kiitos, anteeksi. Erittäin paljon kiitoksia. Anteeksi.”

Teemua ärsytti entisestään, aivan kuin ihmiset olisivat vältelleet katsomasta Mariin, kun he pusertuivat kassajonon tiivistymästä läpi ja hän toivoi, ettei Mari huomannut samaa."

Kirjassa mainittiin muutamaan kertaan sana implementointi. En tiedä mitä se tarkoittaa ja se ei tee minusta huonoa lukijaa. 

Kirja herättää ajatuksia ja kysymyksiä esim. Miksi vielä vuonna 2025 ei osata kohdata ihmistä sellaisena kun se on? Milloin oikeasti aletaan puhumaan ihmisistä, eikä erottavilla sanoilla kuten vammainen, osatyökykyinen yms? 

Kirja jätti myös asioita avoimeksi. Kuulisin mielelläni lisää Teemun ja pojan ajasta Hollannissa. Mari ei ole enää mukana. Erään kirjekuoren arvoitus ei selvinnyt, koska se heitettiin lähtöselvityksessä pois. Toivon, ettei sen sisältö ollut Teemun pelkojen mukainen. 

Suosittelen kirjaa jos kaipaat ajatuksia herättävää lukemista. 

Annan kirjalle tähtiä 3/5. 

Päättäjien olisi hyvä lukea tämä!

Tänä vuonna pistekirjoitus täyttää 200 vuotta! Se onkin maailman paras keksintö! Sillä vain ja ainoastaan siksi minunkin oli mahdollista lukea tämä teos. Ilman pistekirjoitusta en kirjoittaisi ja lukisi ja olisi myös jäänyt saamatta paikka Rusetin hallitukseen . 

Oheneminen on saatavilla painettuna ja e-kirjana.

Margit Sandemo - Lumottu: Jääkansan tarina 1

 

 

 

 

 

Margit Sandemo - Lumottu: Jääkansan tarina 1 

 

© Margit Sandemo, 1982

 

© Jentas ehf., 2019

 

Alkuperäisteos 

Trollbunden

 

Suomentanut

Helene Bützow, © Jentas ehf.

 

Kansikuva

Jentas ehf.

 

ISBN 

978-9979-64-422-4

Adlibris

 

Bookbeat 

 

Ellibs 

 

Storytel 

 

 

 

Esittely 

 

 

JÄÄKANSAN TARINA kertoo pahan Tengelin jälkeläisistä, joiden esi-isä oli tehnyt sopimuksen paholaisen kanssa ...
Silje Arngrimsdotter oli vain 16-vuotias, kun rutto vei kaikki hänen omaisensa vuonna 1581. Nälkää näkevänä ja palelevana - mukanaan kaksi löytämäänsä hylättyä pienokaista - hän etsiytyi lämmittelemään ruumisrovion läheisyyteen Trondheimin ulkopuolella. Yllättävän sattuman kautta Siljen avuksi hädän hetkellä tuli ulkonäöltään lähes eläimellinen ja pelottava mutta samalla oudon puoleensavetävä mies, joka osoittautui Jääkansaan kuuluvaksi.

1500-1900-luvuille sijoittuvassa Margit Sandemon rakastetussa sukutarinassa yhdistyy taikuus, romantiikka ja historia. Jääkansan tarina on yksi Pohjoismaiden myydyimmistä kirjasarjoista.
Margit Sandemo on monien lukijoiden tuntema ja rakastama kirjailijanimi Skandinaviassa. Hän syntyi Valdresissa, Norjassa vuonna 1924, mutta varttui aikuiseksi Ruotsissa. Hänen kirjasarjansa JÄÄKANSAN TARINA on muodostunut suureksi menestykseksi kaikissa Skan­dinavian maissa. Nyt jo myyty yli 37 miljoonaa kirjaa!

 

 

Jääkansan tarina

Kauan aikaa sitten, monia satoja vuosia sitten, Tengel Paha vaelsi autiomaassa myydäkseen sielunsa Saatanalle.

Hänestä tuli Jääkansan esi-isä.

Tenglille luvattiin maallista valtaa, kunhan vähintäänkin yksi hänen jälkeläisistään joka sukupolvessa ryhtyisi Paholaisen palvelukseen ja suorittaisi pahoja tekoja. Heidän tunnusmerkkinään olisivat kissankeltaiset silmät, ja he pystyisivät taikuuteen. Kerran heistä syntyisi yksi, joka omaisi suuremmat yliluonnolliset voimat kuin kukaan häntä ennen maailmassa.

Kirous lepäisi perillisten yllä, kunnes löydettäisiin paikka, johon Tengel Paha oli kätkenyt kattilan, jota hän käytti keittäessään noitaseoksia. Niillä Pimeyden Ruhtinas manattiin ilmestymään.

Niin tarina kertoo.

Kukaan ei tiedä, onko se tosi.

Kerran 1500-luvulla syntyi Jääkansaan merkitty perillinen. Hän yritti kääntää pahan hyväksi, ja siksi häntä sanottiin Tengel Hyväksi. Tämä tarina kertoo hänen perheestään.

Ehkä se kuitenkin ennen muuta kertoo hänen sukunsa naisista.

 

 

Haaveilin 90-luvulla tämän sarjan lukemisesta! TV mainosti aina uutta osaa ja läheiseni luki minulle tuon tässäkin olevan Jääkansan esittelyn ja myös ekan osan ekan luvun. 

 

Celia-kirjasto oli silloin eri nimellä ja sieltä aina sanottiin, että tässä sarjassa on liian monta osaa, ettei tätä voida tehdä äänikirjoiksi saati pistekirjoiksi.. 

 

E-kirjassa sivuja on 187 tässä ekassa osassa. Äänikirja kestää 8 h 19 minuuttia. Koko sarjan lukee Annica Milán.

Aikoinaan en tiennyt enkä osannut edes unelmoida siitä, että joskus internet mahdollistais lukemisen ja että olisi olemassa formaatti nimeltä e-kirja. 

Celia hukkaa resursseja vai mitä pitäisi ajatella siitä, että alunperin Näkövammaisten kirjaston nimellä tunnetussa nykyisessä saavutettavuus kirjastossa on äänikirjana vaikkapa kirja nimeltä  Laboratoriolääketiede : kliininen kemia ja hematologia . 

 

Ei sokeat ihmiset tuota kirjaa opinnoissaan tarvii. 

 

Jääkansan lisäksi löysin pari muutakin Sandemon sarjaa e-kirjoina ja hommailen niitä hiljalleen. Tarkoitus on kirjoittaa Jääkansan kaikista 47 osasta arvio, joka tulisi aina näin sunnuntaisin. Viikko per kirja, mutta katotaan tuleeko elämä väliin ja jotain taukoja varmaan pakostakin. 

 

Aloitin sarjan lukemista kun se joitain vuosia sitten oli vain Bookbeatissa. Luin muistaakseni seitsemän tai kahdeksan osaa. Tapahtui jotakin, ehkä Bookbeatin tilausjakso päättyi enkä halunnut maksaa kahdesta äänikirjapalvelusta rinnakkain. Jossain kohtaa huomasin kirjoja tipahtelevan Storyteliin ja ajattelin, että aloitan sarjan alusta ja teen arviot. 

 

Oon kyllä suuri fani kun miettii, että oon jo muutamat osat kuunnellut aiemmin Bookbeatista, sitten uudelleen Storytelistä ja vielä ostan e-kirjaversiot. Storytelissä menee nyt kolmas osa. Taidan olla enemmän innostunut siitä, että vihdoinkin on mahdollisuus lukea nämä kuin varsinaisesti itse kirjoista. 

 

Tarina on kerrottu vetävästi ja kirjoissa on noituutta ja lisäksi myös ihan todellisen maailman juttuja. Hyvä ja paha taistelee. 

Henkilöistä haluaa kuulla lisää ja lisää, vaikka välillä miettii, että kuinka monesti ja monella eri tavalla hyvän ja pahan taistelusta voidaan kertoa. 

 

Olen antanut kirjoille Storytelissä tähtiä 5/5.